Luolamiehet.

Venäjällä joukko ihmisiä on muuttanut luolaan Penzan alueella Keski-Venäjällä. Kyse ei ole historian elävöittämisestä tai luonnonmukaisen luomuelämän ihannoinnista.

Penzastolaisneuvostoliittolaisen sissiharjoituksissa tavoitteena on selvitä maailmanlopusta. Uutinen on tehty viime vuonna, eli 15.11.2007, ja siinä mainitaan että

"he uskovat, että maailmanloppu tulee joskus ensi vuoden toukokuussa."

Tämä ensi vuoden toukokuu on siis aika pian. "Todellinen venäläinen ortodoksikirkko" ei siis joudu asustamaan luolissa loputtoman pitkään.

Ryhmän tavoite, hengissä selviäminen, on toki jaloa, mutta he ajavat sitä erikoisin keinoin:

"He uhkaavat joukkoitsemurhalla, jos poliisi puuttuu tilanteeseen".

Tässä tilanteessa he tuskin selviäisivät maailmanlopusta. Mutta toiset asiat ovat tietenkin tätä tärkeämpiä.

Toisen uutisen mukaan osa on luopunut luolamieselämästä, mutta suurin osa kuitenkin jatkaa erikoislaatuista asuintapaansa. Uutinen ei valitettavasti kerro ovatko luolasta lähteneet poistuneet koska ovat päätyneet siihen lopputulokseen että maailmanloppu ei ole tulossa vai ovatko he tulleet siihen tulokseen että on parempi kuolla maailmanlopussa kuin elää luolassa.

Onneksi kolmas uutinen tulee avuksemme: Luolasta poistuttiin koska se meinasi sortua. Lahkon ilmeisesti 2 -johtajana toiminut oli yrittänyt estää poistumista. 1. johtajahan on saanut "mieleltään järkkyneen" leiman ja on hoidossa. Hän oli mukana suostuttelemassa ulos päästämistä. 1. johtaja itse ei tietenkään asu luolissa koska hänellä on "muuta tehtävää". Niin olisi minullakin, jos vaihtoehtona olisi kuukausien mittainen luolassa kököttely sellaisten ihmisten kanssa jotka ottavat maailmanlopun profetiat totena.

Toinen kysymys on tietysti se, mitä tehdään kun maailmanlopun ennuste menee pieleen. Saa nähdä alkavatko luolamiehet soittelemaan ovikelloja.

Camelot! It's only a model.

Projekti Camelot oli Ryanin ja Kassidyn tavoite koota erilaisia salaliittoja yhteen, jotta niistä voitaisiin koostaa yhtenäine totuus.

Valitettavasti itse sivusto on ainakin toistaiseksi alhaalla, mutta kenties tulevaisuudessa tilanne muuttuu.

Esimerkkejä selatessa huomaa, että jokaikinen mahdollinen salaliitto on onnistuttu valjastamaan mukaan ties minkälaisilla aasinsilloilla. Esimerkiksi 9/11 on USA:n salaliitto, jolla haluttiin tehdä repeämiä aika-avaruusjatkumoon. Irakin sodan syynä ei olekaan öljy, vaan siellä oleva tähtiportti. Kuussa käytiin alienteknologialla, mutta osa valokuvista väärennettiin.

Minusta camelot -sivusto on aika hauska, koska siinä nojataan eräänlaiseen "henkilökohtaisuuteen", eli siihen että projektin tekijät ovat sitoutuneita tehtäväänsä henkilökohtaisella tasolla. He kulkevat paikasta toiseen tapaamaan erilaisia salaliittoteoreetikoita ja ovat jutelleet heidän kanssa rennosti ilman jäykkiä muodollisuuksia tai objektiivisuutta.

Toivottavasti sivusto saadaan auki, koska sieltä löytyy suunnilleen kaikki mahdolliset salaliitot yhdestä paikasta. Jos sinua kiinnostaa miten planeetta X liittyy Kennedyn murhaan tai illuminatiin, tai miten bigfoot suhtautuu Vatikaanin tiedustelupalveluun, tai kuinka temppeliritarit, natsien salaiset ufo-operaatiot antarktiksella ja kaikki muu vastaava liittyvät jotenkin toisiinsa, sieltä kyllä löytyy tarinoita joilla ne liitetään toisiinsa. Minusta tämä ei lisää sivun uskottavuutta, mutta huumoriarvoa kylläkin.

Eräänlaisesta pahanilkisten skeptikoiden viihdefoorumista on siis kyse.

Viikkogallup: Taikuusluokat

Tällä viikolla äänestys oli hieman roolipelimäisempi : Taikuusluokista suosituin oli tietenkin ja odotetusti perinteistä perinteisin velhon taikuus, eli miehekäs ja näyttävä elementtimagia. Vähiten suosiota sai epäsuorempi toiminta. Erikoista kyllä vaikka illuusiot ja hypnoosi olivat melko vähän suosittuja, yksittäisten loitsujen kohdalla näkymättömyys sai murskaavan suosion. Voitti jopa tulipallon. Mielenkiintoiseksi tilanteen tietysti tekee se, että vähän suosiota saanut luokitus sai yksittäiselle taialleen valtaisan suosion. Syynä voi olla joko se että näitä ei voida yhdistää, tai koska illuusioille on alkumietinnässä vaikea keksiä hyvää käyttöä. "Invistä" monikäyttöisempää loitsua taas ei taida olla. Tulipallon ja elementtimagian suosioiden samanlaisuus ei tietenkään ole yllätys.

Kynttilää vakan alla vai helmiä sioille ~ Sinä päätät!

Onnistuin viimein suututtamaan PeeÄr -miehen, tuon tänne silloin tällöin kommentoivan agnostikon. Muistan hänet loppuelämäni siitä, että joka ikinen hänen viestinsä sai minut jollain tasolla suuttumaan, mutta jotka samalla aina saivat pukattua kommentointiani hieman parempaan suuntaan, tai ainakin tuli selkeytettyä eri näkemyksiä. Siis jonkilaista ryhtiliikkeeseen provosointia.

Tässäkin kohden hän toi esiin jotain jota en ole puhunut. Tärkein huomautus on kenties se, että en ole "skeptikko", olen enemmänkin "postmodernisti". Ne jutut joihin olen elämässäni enemmän panostanut ovat eksistentialismia ja muita vastaavia "humanistisia" asioita. Eli niitä asioita joita en tänne kirjoittele. En kirjoittele tänne koska saan toteuttaa itseäni niillä aloilla muutenkin. Olen siis varsin hyvin tietoinen näkemyksistä, joiden mukaan tieto on "subjektiivista". Olen kuitenkin päättänyt seurata omaa ajatustapaani loppuun asti, ei se huonompi voi olla kuin muutkaan yhtä huonot ja samanarvoiset vaihtoehdot.

En myöskään ole kommentoimassa ateismin sisällöstä. Kun tätä blogia käy läpi, huomaa melko helposti, että täällä ei käsitellä ateismin uskonsisältöä juuri lainkaan. En tee tätä siksi, että en miettisi syitä tälle, tai pitäisi niitä tärkeänä. Samoin täällä ei juurikaan käsitellä uskontoasioita. Eikä tätäkään siksi että en miettisi syitä tälle, tai pitäisi niitä tärkeänä.

Vaikka en muuten itämaisesta ajattelusta tykkää, lainaan ZEN -ajattelusta teeman siitä miten mestarit harvemmin mainitsevat suoraan mitään oppimisesta. Kun heiltä kysytään mitä ZEN on, eräs mestari vaikeni kuin ei olisi kuullut kysymystä. Kaikkia asioita ei voi selittää toisille. En koe olevani ZEN -mestari, jonkinlainen valaituksen saanut tyyppi jolla on syvällisempää tietoa elämästä. Mutta tiedän että joitain asioita ei voi vain opettaa. Hyvä eläminen on yksi. Esimerkin tai asenteen kautta opettamiseen taas tarvittaisiin "hyvä opettaja", jota en katso olevani. Yleensä vaikka ihmisillä onkin taipumus haluta vaikuttaa muiden elämääni, pidän tätä aika turhana asiana. Ainut johon voin vaikuttaa olen minä itse. Muu on vain dogmatisointia ja propagandaa. Joistain asioista on pakko vaieta, tai tunnustaa olevansa tyhmä.

Siksi en myöskään halua ottaa kantaa "asiallisen uskomisen" luonteeseen. Vaikenen siitä, koska joutuisin ottamaan kantaa tiettyihin asioihin. Joutuisin esittelemään sitä omaa näkemystäni vertailuksi. Sanoudun tästä irti. Eikä suurin syy ole se, että en osaa. Tosin epäilen että tässä asiassa on niin vähän tietoa, että juuri sen vuoksi siihen on niin paljon "asiantuntevia kannanottoja". Toisaalta - onhan jokainen kai jonkinlainen oman itsensä kaikkivaltias.

Tämä ei tarkoita että en voisi ottaa asiattomuuksiin huomiota. Jotkut asiat ovat melko selvästi vääriä, tai ainakin kykenen yleisesti hyväksytyillä periaatteilla näyttämään ne sellaisiksi. Ja näistä keskeisin on tietysti se, että rikkoo tuon periaatteen jota minä päällimmäisenä kunnioitan ja jonka esimerkiksi tässä viestissä toin esiin. (Aiemmissakin se on ollut mukana, matkassa rivien välissä.)

Tämä on siis kannanottoblogi. Eikä mikä tahansa kannanottoblogi, vaan juuri sellainen likasankokannanottoblogi, jota helposti tulee haettua. Siis sellaista jossa henkilö vaikertaa ja valittaa epäkohdista joille hän ei mahda mitään. Aina välistä olen kuitenkin katsonut syyksi muistuttaa myös uskomisen mukavista asioista. Sen takia, että mahdollinen seuraaja voisi tajuta että täällä ei olla kumoamassa uskontoa.

Täällä vastustetaan enemmän tiettyä asennetta kuin uskontoa. Täällä vastustetaan itse asiassa enemmän tietynlaista asennetta eri lailla ajatteleviin kuin kannatetaan tiettyä näkemystä suhteessa yliluonnollisiin ukkeleihin. Vaikka itse en yliluonnollisiin ukkeleihin usko pätkän vertaa.

Itse asiassa tarkalla ja pitkällisellä seuraamisella hän voisi tajuta jopa, että täällä nauretaan vanhakantaiselle näkemykselle, jonka mukaan ateistin pitäisi jotenkin perustella kantansa kumoamalla asiallinen uskominen. Ateisti voi pitää kahta näkemystä yhtä hyvinä, mutta valita silti mieltymyksiensä perusteella toisen ja seurata tätä tietä. Uskovainen voi tehdä aivan saman. Erilaisten maailmankatsomusten tulisi minusta voida mennä yhteiseen pöytään ilman pommeja ja käsikranaatteja muutoinkin kuin tekemään yhteisrauhaa jotta voisivat yhdessä käydä kolmannen maaimankatsomuksen kimppuun. Tai tarkemmin näiden maailmankatsomusten seuraajien.

Sillä yksinkertaisesti normaali tapa, jolla ateistit ovat ateisteja koska kumoavat kreationismia ja pitävät koko uskontoa tältä pohjalta kaadettuna on minusta hieman erikoinen. Vaikka tätä kantaa kannatetaankin jostain syystä molemmissa piireissä. Ikään kuin ateistille ei asetettaisi muita mahdollisuuksia kuin olla ateisteja nimenomaan riitasuhteessa kristinuskoon tai muihin uskontoihin. Minusta sitä että erilaista ajattelutapaa ymmärtää ja sen sallii ei tulisi tarkoittaa sitä että siihen tulisi liittyä. Erimielisyydenkään ei tarvitsisi olla

Ylipäätään minulla on kuitenkin ollut erityisen painava syy kirjoittaa juuri ne hyvää uskontoa koskevat bloggaukset joita olen kirjoittanut. Ne ovat mielestäni parhaitani ja niissä on kaikista jutuistani hienoimmat rakenteet ja päätelmät.

Mutta tämä ei tarkoita että välttämättä kirjoittaisin niitä lisää ; Itse asiassa olen onnistumisistani huolimatta välttänyt positiivista hypeä olen yrittänyt välttää, koska niihin kuitenkin aina liittyy joitain kannanottoja, joissa asetutaan jonkinlaiseksi guruksi. (Voidaan toisaalta ajatella että tavallista tiukempi seula päästää läpi on johtanut siihen että ne ovat muita juttuja parempia. Jos kirjoittaisin niitä enemmän, niiden laatu luultavasti romahtaisi. Nyt kun on tulenpalava syy, se luultavasti on myös keskivertoa parempi.) Minä en ole guru, enkä siksi ota kannanottoja asialliseen uskomiseen. Enkä rinnastele niitä keskenään koska siinä joku saa vääryyttä, joko väärästä tulee oikea kun sitä yhdistetään hyvään tai hyvä saa päälleen saastaa kun sitä liitetään hihhulismiin.

Jos siis odotat että löydät täältä asiallisen uskonnon syvällistä käsittelyä ateistinäkökulmasta tai uskonnon kumoamista, suosittelen että menet pois. Täältä et löydä etsimääsi.

Richard Dawkinsin avaruusolennot

Lukutaito on hyvä taito, sillä opitaan lukemaan sanoja. Richard Dawkinsin juttelut osoittavat että sanojen lukeminen ei vielä riitä. Tarvitaan ymmärrystä. Juttelussa on aluksi minusta tylsää EXPELLED -juttua. En ole ymmärtänyt miksi siitä tulisi välittää. Se on elokuva, ei sen enempää eikä vähempää. Se ei muutu ID -tutkimukseksi. Samoin evoluutio ei saa tukea siitä, että tiettyjen ihmisten pääsy elokuviin kielletään ja estetään. Kaikki elokuvaan liittyvä näyttää minun silmissäni olevan propagandaa.

Pidemmällä artikkelissa aletaan kuitenkin puhumaan avaruusolennoista. Nehän ovat aina mielenkiintoisia. Alustuksena on tärkeää että ÄS -läiset ei väitä että Suunnittelija olisi Jumala. Tämähän on heidän perusväitteensä jota toistellaan innolla. Dawkins osoitti ajatuskokeella, että jos ÄS ei ole universumin ulkopuolinen, se ei kelpaa lopulliseksi selitykseksi elämän monimutkaisuudelle:

"My point here was that design can never be an ULTIMATE explanation for organized complexity. Even if life on Earth was seeded by intelligent designers on another planet, and even if the alien life form was itself seeded four billion years earlier, the regress must ultimately be terminated (and we have only some 13 billion years to play with because of the finite age of the universe). Organized complexity cannot just spontaneously happen. That, for goodness sake, is the creationists' whole point, when they bang on about eyes and bacterial flagella! Evolution by natural selection is the only known process whereby organized complexity can ultimately come into being. Organized complexity -- and that includes everything capable of designing anything intelligently -- comes LATE into the universe. It cannot exist at the beginning, as I have explained again and again in my writings."

Idea on tiivistetysti se, että jos avaruusolento tulee ja tekee ihmisen, avaruusolennon tulee olla jostain peräisin. Avaruusolento on voinut syntyä evolutiolla. (Kuvitellaan että siinä ei vaikka ole sellaisia RC -rakenteita tai muuta vastaavia ongelmakohtia.) Ainoaksi vaihtoehdoksi jossa "Suunnittelu" on analyysin loppu on silloin kun Suunnittelija on yliluonnollinen.

Stein on kääntänyt tämän ajatuskokeen muotoon:

"What? Richard Dawkins BELIEVES IN INTELLIGENT DESIGN." "Richard Dawkins BELIEVES IN ALIENS FROM OUTER SPACE."

Ilmeisesti heillä on jotain ongelmia ajatuskokeen idean ymmärtämisen kanssa. Siinähän ideana on koko lailla se, että kuvitellaan skenaario ja mietitään mitä siitä seuraa. Tai kuten Dawkins itse sanoo:

"I was most emphaticaly NOT saying that I believed the thought experiment. Quite the contrary. I do not believe it (and I don't think Francis Crick believed it either)."

Valitettavasti minusta tuntuu että en kykene ottamaan avaruusolentoja vakavasti. Enkä kykene uskomaan että havaitsematta jääneet ominaisuuksiltaan tuntemattomat fysikaaliset avaruusolennot olisivat mitenkään uskottavia selityksen kohteita. Niistä voidaan saada tietoa, joten miksi estää ehdottomasti tälläinen kannanotto - Emmehän me rikostutkimuksessakaan halua vain tietää onko rikos tehty, kun kerran on mahdollista tietää enemmän. Jäljelle näyttääkin jäävän vain Jumalan kaltainen universumin ulkopuolinen yliluonnollinen olento. Joten on entistä vaikeampaa nähdä miten toimiva ÄS niillä esteillä joita he itselleen ovat asettaneet tietämiselle, voisivat olla juurikaan mitään muuta kuin kreationismia, ei toki välttämättä kristillistä nuoren maan kreationismia, mutta erilaista kreationismia on monenlaista. (Vanhan maan kreationismikin on kreationismia, samoin kuin Islamilainen kreationismi.)

Sen lisäksi minusta tuntuu että ÄS:äläiset osaavat lukea, mutta eivät ymmärrä lukemaansa.

Rukouksista.

Ihmeparanemiskertomuksissa kuvataan usein sitä, kuinka ihminen on parantunut sairaudesta. Tästä on joskus, joskin harvoin, jopa lääkärintodistus. Hihhulit sitten listaavat näitä ihmeparanemisia, ja ajattelevat että "jos yksikin niistä on aito, ateisti ei voi olla ateisti". Eli he ovat lyömässä vetoa tavalla, jossa ateisti ei voi voittaa. Ateistin tulisi heidän mukaansa kumota joka ikinen kertomus, ennen kuin he voisivat olla ateisteja. Ja kaiken huipuksi vaikka ihmeet osoitettaisiin täydellisen olemattomaksi, se ei tarkoita että Jumalaa ei olisi.

Uskova on siis kuten minä, joka mielellään lyö vetoa maailmanlopun ennustajien kanssa: Jos heidän ennustuksensa toteutuu, kuolen enkä siksi voi maksaa. Ja jos taas voitan, julistajan kukkaro laihtuu. (Siis vähän kuin myisi kuolevien saattokotiin vaihtoehtohoitolääkettä jossa on vakuutus että vaihtoehtohoitolääke estää kuoleman, jos ei toimi saa rahat takaisin!) Kaikki tietävät että tämä ei toimi. (Minunkin vedonlyöntilistani on harmittavan pieni.)

Tosiasiassahan yksittäiset irralliset paranemiskertomukset eivät ole sitä tavaraa, joita lääketieteessä käytetään kun selvitetään toimiiko jokin hoito. Tunnettua on että jopa placebolääke toimii, sille saadaan siis myös "listattua paranemisia". Lääketieteessä kaksoissokkotutkimuksella estetään "sen jälkeen - sen vuoksi" -päättelyvirhettä. Eli koska rukoiltiin/syötiin uutta lääkettä ja sen jälkeen parannuttiin, se johtuu siitä että lääke toimii. Tosiasiassa näin ei ole.

Siksi rukousparanemistenkin tulisi osoittaa olevansa tehokkaampia kuin paranemiset muutoin. Jos esimerkiksi 10% johonkin tautiin sairastuneista paranee ilman hoitoa, ja otetaan 100 rukoilijaa, vaikka rukous ei tehoaisi yhtään, 10 rukoilijaa parantuisi. Sama teho on tietysti niillä, jotka luottavat hevosenkengän voimaan. (Ja vaikka 10% on pieni paranemisprosentti, tälläisessä vakavassa sairaudessakin luokkahuoneellisesta jossa on 30 tyyppiä löytyy jo keskimäärin 3 "ihmeparantunutta". Ei siis ihme, että uskovaisten keskuudessa pyörii sellaisiakin juttuja joissa on vakava sairaus ja lääkärintodistus paranemisesta. Uskovaisia on ympäri maailman miljoonia ellei miljardeja, eikä heidän määränsä Suomessakaan ihan vähäinen ole. Heistä aika moni sairastuu, kuten ihmiset sairastuvat. Näistä sairastuneista osa myös paranee. Kuten ihmiset nyt parantuvat.)

Rukousparantumisten kannalta ikävää on se, että niitä ON tutkittu. Toki moni uskovainen kiistää että uskonasioita ei voi tutkia, mutta tätä on tehty. (Jonka jälkeen tulee helposti kommenttia että tätä ei saisi tehdä. Miten niin ei muka saa?)

Selvästi käy ilmi, että vaikka hihhulit voivat kehua sadoilla vuosittaisilla ihmeparanemisilla, niistä saadaan kasaan muutamia paranemisia, joiden tapahtuminen on osoitettavissa muuksikin kuin perättömäksi tarinaksi, paraneminen on siis tapahtunut. Ja että nämäkään jäljelle jääneet eivät ole aidoiksi ihmeiksi luokiteltavia. Muutoinkin tarinoiden kertojien luotettavuus tulee hyvin esiin. Tämä tarkoittaa että pelkkiin tarinoihin tulee suhtautua skeptisesti. Niitä ei välttämättä ole edes tapahtunut. Myös tarinan sisältö on voinut muuttua matkan varrella radikaalimmaksi. Ja jäljelle jääväkin voi olla ihan luonnollista paranemista, joka selitetään "rukouksen jälkeen - rukouksen vuoksi" -päättelyvirheellä ihmeeksi. Siis tavalla joka on "objektiivinen" vain hihhulin omassa päässä.

Rukouksilla ei ole vaikutuksia;
Rukouksista ei ollut apua. - Teologeista tuloksettomuus johtuu siitä Jumala ei halua että häntä testataan. (Maanpäälliseen elämään pelastaminen on ilmeisesti vähemmän tärkeää kuin paljastuminen. Miksi hän sitten pelastaa yhtään ketään, kun parantuneet julistavat että se TODISTAA Jumalan voiman. Joka tämän nielee, nielee sen tietona, ei uskona.)

Kun rukous ei toimi tutkimuksissa, se johtuu siitä että ihmeitä ei voi tutkia. Ilmeisesti paraneminen sairaudesta on siis sillä tavalla yliluonnollista, että parantuneiden määriä ei voida laskea. Ja tämän vuoksi rukoukset eivät siis toimi muissakaan tutkmuksissa.

Tietenkin, vaikka teologit sanovat että Jumala ei halua paljastua, ja että ihmeparanemisten määriä ei voi tutkia, koska mekanismi on yliluonnollinen, jotkut yrittävät silti ja saavat erilaisia tuloksia, eli että rukoukset näyttävätkin toimivan. Tästä teologit eivät suutu ja sano että testi olisi huono tai viallinen, vaikka toisaalla he selittelevätkin ahkerasti että näin on. Jääkin skeptikoiden hommaksi todistaa että tutkimusmenetelmässä on pahoja puutteita.

Enkä tee tätä jotta voisin vahvistaa ateistista kuortani, vaan sen takia että rukousparantamisella korvataan lääketieteellistä hoitoa tavalla, joka johtaa kuolemiin. (Ovatko rukousparantumisista julistajat vastuussa näistä? Minusta ovat. Jos eivät he, niin ketkä? Jumala?) Tämän tapauksen suomenkielisestäkin uutisoinnista selviää, että vanhemmille saatetaan laittaa syyte heitteellejätöstä. Uskon että syyttä ei välttämättä tule, ja että jos tuomio tulee, vanhemmat saavat "lievennetyn tuomion". Koska uskonnolla tuntuu olevan erityisasema ; Jos mainittu lapsi olisi kuollut vanhempien huumeaddiktion vuoksi, niin syytteistä ja kovasta tuomiosta ei olisi epäilystäkään. Mutta uskonto, sen piirissä tapetut lapset ovatkin ihan eri asia. Ehkä uskovaisten lasten kuolema todellakin on pienempi paha, koska

"äiti uskoo tämän voivan vielä herätä kuolleista."

Kaikkia kohdeltava samanarvoisesti?

Onneksi täällä suomessa on ollut melko rauhallista uskontorintamalla. Uskovaisille on annettu oikeus uskoa heidän uskomuksiinsa. Sama on tietysti koskenut myös ateisteja. Mitään mainittavia vainoja ei ainakaan minua kohtaan ole masinoitu. Suurin vaara maassamme on onneksi ärsytys, eikä esimerkiksi kivittäminen. Yhteiskunnassamme on siis annettu oikeus ajatella ja uskoa mitä ihmeellisimpiin ja tyhmimpiin asioihin "ilman mitään sen kummempaa syytä". Minusta tämä on hienoa. Minulla on paljon tyhmiä ajatuksia. Menen varmasti hankkimaan niitä muutaman lisää. Ihan vain sen takia, että minun on lupa.

Mutta tätä vapautta on ymmärretty myös väärin. Nimittäin on sellaisia uskovaisia eri uskontokunnista - myös ateismissa - joiden mielestä heille on annettava lisää oikeuksia. Heille ei olla "reiluja". He haluavat lisää erityisoikeuksia. Muiden kustannuksella. Ja koska muutama aggressiivisempi taho, kuten aggressiiviset islamistit, ovat näyttäneet minkälaista valtaa saadaan pelkällä metelillä ja kokoaikaisella painostuksella, hekin ovat alkaneet käyttämään sitä.

Eikö olekin erikoista, että kun puhutaan oikeuksista, niitä äänekkäimmin vaativat ne, jotka niitä haluavat eniten muilta pois? Se on vain mennyt siihen tilanteeseen että hihhuleille jo erimielisyys heidän kanssaan on vainoa. He itse sen sijaan saavat tehdä mitä vain. Wedge -dokumentti on tälläisestä oikein malliesimerkki.

Ihmiset jotka ovat kaikista vähiten miettimässä vaihtoehtoja ja jotka ovat kaikista dogmaattisimmin sitoutuneita omiin näkemyksiinsä, ovat kaikesta aggressiivisemin ja vihaisemmin vaatimassa sitä muilta. Ihmisiä jotka haluavat olla erimielisiä julkisesti, mutta toisaalta ovat ensimmäisinä syyttämässä pelkkää heidän kanssaan erimieltä olemista vainoksi. Ideologioiden kunnioitus joka ei ole kaksisuuntaista, ei ole mitään kunnioitusta. Se on pelkkää halua saada oma ääni kuuluviin ja toisinajattelijat vaiennettua; Siksi he tekevät "erimielisyydestä" "viharikoksen". (Minusta ne ovat kaksi eri asiaa. Tosin tämä tuppaa aina välistä unohtumaan. Turhankin helposti.)

Tälläinen syyte on tehokas väline, koska viharikoksia pidetään yhteiskunnassamme vakavina syytteinä; Koska sekulaari, useat uskonnot ja ateismin ja muut näkemykset suvaitseva näkemys on syrjäyttänyt perinteiset kristilliset arvot. Sillä kaikissa uskonnoissa, siksi myös kristinuskossa, on lähtökohtaisesti tietty moraalinormisto, joka käskee. Ja johon on sidottu kaikki ; Työmoraali on "luterilaista". Samoin sukupuolinen siveellisyys ja yleinen ihmisen luotettavuus. Jos olet ateisti, et välitä muista kuin itsestäsi, sinulla ei ole moraalia eikä sinusta ole puolisoksi eikä työntekijäksi. Moniarvoinen yhteiskunta on torjunut tämän pikku hiljaa. (Tämän huomaa kun katsoo historiaa. Jumalanpilkasta sai Suomessa lain mukaan kuolemantuomion. (Siinä teille sitä perinteistä kristillistä suvaitsevaisuutta. Yhteisörikoksena ateismi on ollut vaarallista, jos vaikka Jumala suuttuu ja kostaa yhteisölle.) Tämä ei ole muuttunut siksi että kristinusko olisi parantanut maailmaa, vaan siksi että muut ovat pakottaneet sen muuttumaan moraalisesti kestävämmäksi.)

Ja siksi vainosta syyttäminen on hihhulille helppoa; Hän pitää sitä tehokkaana keinona saavuttaa päämäärä. Heitä ei kiinnosta moniarvoisuus vaan julistus. Heistä on vaan kätevää että he voivat sanaleikeillä saada tilanteen pinnallisesti näyttämään siltä että heidän kanssaan erimielisyys tarkoittaisi sitä että vainoaa aatetta, ja että heidän täytyy saada arvojensa mukaisesti komentaa muita, koska erilaiset ideat tulee hyväksyä.

Ja tätä ei muuta se, edustavatko julistajat jotain vähemmistöä vai enemmistöä. Siksi ei oikeastaan ole väliä sillä, miten "oikeiden kristittyjen" lukumäärät lasketaan. Tiedämme mitä he tekevät. Ja se riittää.

En voi kunnioittaa tälläisiä ideologioita. Sillä olen aivan varma että Suomessakin on valtavasti ihmisiä, jotka toivovat ainoastaan että uskovaiset katujulistajat hommaisivat elämän. Tai vähintään laittaisivat turpansa kiinni. Olen keskustellutkin juuri sähköpostin välityksellä ihmisen kanssa, joka sanoi:

"Suhtautumiseni uskontoon on monimutkaista. Jos ei puhuta edes järisyttävistä ontologisista kysymyksistä, vaan pitäydytään instituutio ja kulttuuritasolla. Käytännön elämässä;
Kun näet uskonjulistajan, et yksinkertaisesti halua olla epäkohtelias. Mutta toisaalta et kyllä halua olla kohteliaskaan, koska et voi koskaan tietää mitä siitä seuraa. Moni heistä on pienimmästäkin yllykkeestä aina valmiina seuraamaan sinua julistuksineen kotiisi ja sähköpostiisi."

Kain ja Aabel

Raamatussa Aabel on tullut tunnetuksi ensimmäisenä murhattuna. Ja Kain ensimmäisenä murhaajana. Murhan tausta on sinänsä aika erikoinen; Aabel oli lammaspaimen kun taas hänen veljensä Kain oli maanviljelijä. Jumala ei pitänyt Kainin uhraamasta viljasta vaan tykkäsi Aabelin uhrien hajusta.

Kain oli pettynyt ja tappoi Aabelin.

Ei olisi kannattanut, koska tässä Aabel joutui kärsimään siitä että Jumala halusi veriuhria. Kain ja Aabel olivat molemmat niin lähellä paratiisin karkottamista, että he taatusti uskoivat molemmat Jumalan olevan olemassa. Ja Kainin voi katsoa loukkaantuneen nimenomaan siksi että Jumalaa ei vilja kiinnostanut, vaan hurme.

Turtuminen.

Ihminen tottuu kaikkeen. Niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä tarkoittaa sitä, että jos totumme johonkin, emme pian enää huomaa sen arvoa. Minä käytän vesivessaa huomaamatta miten hyvä se on. Ja valitan jos television katseluviihtyvyys taantuu muutaman vuosikymmenen. En mieti, että isovanhempani olisivat lapsuudessaan pitänyt digitelevisiota suorastaan maagisena. Siinä on värit ja kaikki (yleensä.) Ja ääni (yleensä). Kaukosäätimen laiskistama ahterini vaan silti vihoittelee jokapäiväistä johdostaboottaamisoperaatiota. (Minkä saa kun ostaa halvan laatikon.)

Mielemme toimii siis jonkinlaisessa "Saavutettuihin etuihin ei kosketa" -hengessä.

Tästä yhtenä esimerkkinä rokotteet. Rokotteita vastustetaan joidenkin lisäaineiden ja mahdollisten todistamattomien riskien vuoksi, eikä verrata siihen mitä tilanne olisi ilman niitä. Rokotteiden vastustajat tuntuvat miettivän vain lisäaineen tai muiden esittämiensä asioiden esiin tuomia riskejä, ja unohtavat että rokotteiden pois vetäminen johtaisi (vielä) useamman kuolemaan. He ovat turtuneet siihen että lapset eivät kuole tauteihin entiseen malliin. He eivät ole nähneet rokotuksetonta yhteiskuntaa.

Toiseenkin suuntaan turtumista tapahtuu. (Eli todellisuus ei ole pelkästään se kertomusten hyvä hovimestari, joka oli hyvä nimenomaan siksi että kukaan ei koskaan huomannut hänen läsnäoloaan. Asiat sujuivat kuin itsestään. Hyvää palvelusväkeä ei siis huomaa koska he hoitavat työnsä. Voit vain turtua lämmitettyihin tohveleihisi ja aina ladattuun piippuusi.)

Tämän päivän Helsingin Sanomissa nimittäin viitattiin kyselyyn, jonka mukaan ihmisten näkemykset huumeista ovat lieventyneet paljon. Ihmiset suvaitsevat huumeita lähellään. Jännittävää oli se, että huumeita pelättiin toki yhä: Mutta huumeita pelkäsivät maalaiset ja muut sellaiset ihmiset, joiden elämässä ne keskimäärin vaikuttavat kaikista vähiten ja heikoiten. (Ja kun puhutaan tilastoista tällä tilastollisuudella on merkittäviä seurauksia.)

Ihmiset ovat turtuneet huumeisiin. Niitä ei nähdä, koska niihin on totuttu. En silti usko että häiriöisillä alueilla olevat ihmiset olisivat paremmin turvassa. Asian pelko ei vielä ratkaise sitä miten turvallista heidän elämänsä oikeasti on. Huumeidenkäyttö on pelottomille sama kuin lainattu lentomatkojen ja automatkojen ero. Vaikka lentäminen on tilastollisesti turvallisempaa kuin autolla ajaminen, autolla ajamista ei pelätä yhtä paljon kuin lentämistä. Koska autoiluun on turruttu.

Tiedeuskovaisuus.

On melko yleistä kuulla että ateistit ovat "tiedeuskovaisia". Tämä viittaa siihen että tiede olisi jonkinlainen uskonto. Lisäksi kun ainakin minulle tullaan kertomaan tätä, ihmettelen kyllä aina että onko se tiede sitten niin "uskonto". Samaan tapaan ja samalla tasolla ja samalla uskottavuudella kuin hindulaisuus tai kristinusko.

Sillä uskon, että tätä sanova uskovainenkin on tiedeuskovainen. Hän syö antibioottia ja jos joku tiedemies varoittelee ydinsäteilystä, ei pidä tätä uskontona. Samoin hän ei pidä uskontona sitä että jos häntä ampuu päähän hän kuolee ja jos käteen, hän haavoittuu.

Selvästi tiede ei ole uskonto samalla tavalla kuin kristinusko. Sillä aina kun puhutaan perustelluista ja mitatuista tosiasioista, ollaan tieteen piirissä. Epäselvyyksien ja "mielipideasioiden" kohtalla sitten onkin oma lukunsa. Siellä uskonnot kukoistavat.

Luulenkin että tiedeuskovaiseksi nimittäminen on ateismin vastustamisessa huono konsti, koska siitä tulee sellainen mielikuva, että tiede olisi epäluotettavaa. Tosiasiassa uskovaiset taitavat kuitenkin kritisoida sitä, että tiedeuskovaiset uskovat että on jotain muuta kuin sellaista mistä voidaan tietää.

Minusta emme voi tietää tälläisistä asioista joista ei kerran voida tietää ja voida selvittää. Jos ne ovat totta, niitä ei voida perustella, joten ne ovat perusteltavuustasoltaan täsmälleen satujen tasolla. Jos tämä näkemys on tiedeuskoa, olen tiedeuskovainen.

Sillä ateisti ei usko että olisi ihmeitä ilman Jumalaa. Hän ei usko että on aitoja ihmeitä, joten Jumalaakaan ei hänestä tarvita. Toki jos joku haluaa elämänsä pyhittää uskomalla että Jumala on, se ei ole heiltä pois. Mutta ei se perustelluksi muutu vain sillä että se voi "periaatteessa olla mahdollista". Sillä niin voivat keijutkin, eikä niihinkään kukaan usko.

Urheiden taidetta.

Ihmiset pitävät urheilusta ja jääkiekosta. Niissä on ideana suunnilleen se, että kasa miehiä tai naisia jahtaa muovinkappaletta ja yrittää saada sitä jonnekkin rajatulle alueelle.

Ihmiset pitävät myös taiteesta. Taiteessa joku pistää maalia kankaalle. Ja ihmiset ovat keskenään erimielisiä siitä mitkä ovat hienoja ja mitkä eivät.

Ihmiset pitävät myös hyvästä ruuasta. Vaikka heidän mielipiteensä eroavatkin paljon.

Yhteenkään näistä asioista ei vaadita empiirisiä todisteita. Taiteista ja hyvästä ruuasta toki kinataan jonkin verran, mutta melko rauhallisesti. Jos joku haluaisi kieltää urheilun, taiteen tai ruokakulttuurin, hän saisi vihat päällensä. Vaikka et voisi sietää snagarimurkinaa, nakkikioskien poistaminen tämän näkemyksen pohjalta olisi silti naurettavaa.

Mutta jostain syystä heti kun moraali ja uskonto/uskonnottomuus tulevat kysymyksee, tilanne muuttuu. Heti pitää olla älylliset perustelut. Etenkin monet uskovaiset korostavat sitä kuinka moraalilla on arvoa ja moraali on olemassa vain Jumalan kautta. Kuinka moraalia pitää tätä kautta todistaa.

Minusta tämä on ihmeellistä.

Rikas setä

Ajatuksia Olemisesta -blogissa nimimerkki Väinö Valjas/Vaino Väljas on antanut rukouksista ja rukousvastauksista vertauksen.

Siinä Jumala on kuin rikas setä, joka tarjoaa tilille miljoona euroa kerran kuukaudessa. Väinö huomauttaa että jos setä haluaa että häneen ollaan yhteyksissä, hän voi myös lopettaa rahan lähettämisen. Että Jumalalle/sedälle yhteydenotto on jotain jota hän haluaa. Ja vastaus voi viivästyä, kuten setäkään ei välttämättä heti lähetä rahoja. Rahat voi lähteä vasta 100 soiton jälkeen, ja tilinsiirrot sveitsin pankista voi kestää vaikka viikkoja siitä kun Setä viitsii käydä pankin kautta.

Mielestäni vertaus ontuu, koska nimenomaan yhteydenotto on jotain sellaista, joka Jumalaan ei onnistu. Samoin kuin rahan saaisen loppuminen voi viitata siihen että setä on kuollut (lakannut olemasta) , tälle pirauttaessa saa yleensä kommunikaatiota ja varmistuksen sedän olemassaolosta. Ja näin tapahtuu lähettipä setä ikinä rahaa tai ei. Jos aito yhteydenotto ja kommunikaatio - joka on aina kaksisuuntaista - onnistuu, ei tarvita rahalähetyksiä.

Minusta toimin Jumalan kanssa juuri kuten sukulaisten kanssakin: Jos setä on sellainen, että ei vastaa soittoihin vaan antaa aina mennä vastaajaan, eikä ikinä suostu juttelemaan - saati että lähettäisi rahoja - ei häneen yhteydenottaminen ole lainkaan järkevää tai mukavaa. Jos setä ei ole halukas kommunikaatioon, ei hänelle kannata soitella lainkaan. Kun yrityksiä on tarpeeksi, ja jos setä edelleen todella haluaa nimenomaan yhteydenottoja, nimenomaan hänen tehtävänsä on lepytellä ja ottaa yhteyttä. Muutenhan sukulaiset voivat vaikka ajatella että setä on erakkoluonne, joka nimenomaan haluaa olla yksin. (Ja vaikka rankaisee häirinnästä unohtamalla nimen testamentissaan.)

Ja tämä pätee riippumatta siitä miten suuria lahjoja tämä voi lähettää. Rahalla ei voi ostaa rakkautta. (Tosin Jumalan seuraajat yrittävät ostaa käännynnäisiä hieman vastaavalla hyödykkeellä, rukousvastauksilla. Koska ahneus toimii.)

Viikkogallup: Blogien nimet

Tämän viikon kysely oli tylsä. Vastaus sentään saatiin. Ja vain harva antoi useita vaihtoehtoja. Liian yksiselitteistä, liian itsestäänselvää.

Asiantuntijat vastaavat.

Vieressä pilkottaa kuvankaappaus blogissani olleesta mainosbannerista. Tietenkään ei ole kuin hieman hauskaa, että tämä löytyy ateistiblogista. (Vähän kuin Mustaa Raamattua tai noituutta mainostavat bannerit fundamentalistejen blogeissa.) Sen sisältö herättää toki lisää kysymyksiä.

Sillä tämä viittaa osittain myös mm:än viittaukseen:

"Surun ammattilaisena ei ole helppo olla. Surevan ihmisen kohtaaminen on aina vaikeaa."

Asiantuntijuus erilaisissa aloissa on hankalaa. Psykiatrikin joutuu olemaan "masennuksen ammattilainen". Itseä on jäänyt hieman mietityttämään, muuttuuko suhde noihin asioihin ammattilaisuuden myötä. Että tapahtuuko "surun ammattilaisuudessa" helposti sama, mikä käy prostituoiduille. Ollaa "rakkauden ammattilaisia", mutta jotenkin henki touhusta on jäänyt matkan varrelle.

En siis välttämättä viittaa siihen, että papit olisivat "huonoja työssään". Pikemminkin siihen, että matkan varrella luulisi turtuvan. Eli onko uhkana se, että käy kuten niille "kaiken nähneille poliisimiehille", joita isokaan rikos ei enää kuvota. Kuin lapsipornoa netistä valvovalle poliisille, jolle ajan mittaan peruskuva ei enää hirveitä traumoja tuota.

Tietenkin, mitä tulee tuonpuoleiseen ja Jeesukseen liittyviin kysymyksiin ongelmana tahtoo olla se, että kenelläkään ei luulisi olevan toista parempaa tietoa. Teologi on toki oppinut ja tietää paljon Raamatun historiasta ja sen alkuperäispainosten versioista ja vieraista kielitä ja kulttuurista ja filosofisesta etiikastakin paljon.

Mutta ainakin minulla on hieman sellainen olo, että "Tuonpuoleisista asioista ei ole olemassa objektiivista tietoa - ja juuri sen vuoksi meillä on siitä niin paljon ja niin keskenään erilaisia asiantuntijalausuntoja aiheesta."

Tämä on mielestäni oleellista, koska en usko että ihmiset ovat niin kiinnostuneita jonkun sanan alkuperäismerkityksestä, kuin oikeaa elämää koskettavista kysymyksistä. Ja tuonpuoleiskysymyksestä. Näissä ei tarvittaisi "asiantuntijaa", vaan ihmistä joka kuuntelee. Pappi voi tietysti yrittää olla molempia. Täytyy vain toivoa että eivät turru tehtäväänsä.

Minusta ei olisi.

Ei halunnut.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Nyt on taas se aika vuodesta, kun juhlimme kristittyjen vanhinta pyhää Perinnettä. Verenvuodatusta, veriuhria. Iloitkaamme kärsimyksestä! (Ja vapaapäivästä.) Sen kunniaksi olen kirjoittanut juttua, jossa puhutaan Jeesuksesta kuin hän todella olisi ollut elossa. En toki usko näin, mutta ei roolipelikään onnistu, jos joka lauseessa tunkee väliin, että "tapahtumat eivät ole todellisia, ja hahmokin on vain muutama numero ja max. muutama sivu tekstiä paperilla." Siitä ei tarvitse muistuttaa, muutoin peli särkyy.

"Että itsestäni tein niin tarpeellisen - onko se julmaa?
Ja asetin lait, joita rikkoen ihminen saa huvituksen.
Olen yksinäinen taruolento, olemassaoloni riippuu sinusta, ihminen."
~Pyhä Nynny II

Jumalan Julman Juhlan ydin on siinä että Jumala lähetti poikansa kuolemaan meidän syntiemme vuoksi. Jeesusta tarvittiin koska ihmiskunta oli syntinen. Pahat kielet sanovat että hän teki sen, koska hänellä itsellään ei ollut riittävästi "munaa" tehdä se itse. Tällöin Jumala on kenties "Pyhä Nynny".

"Meiltä ei puutu riippuvuus,
Ei sen mitkään tunnukset.
Ja se on pedon heikkous,
Kun saaliin ääressä vakavoituu.
Se puuttui hahmolta, ken loi Maan,
ken ei Vetoa tunne, ei etuja etsi.
Kylläisimmän osa on tavoitteeton autuus."
~Pyhä Nynny

Ihminen on kuitenkin haavoittuvainen, toisin kuin Jumala. Ehkä siksi todelliseen uhraukseen tarvitaan ihmistä. Jeesusta ei siksi tulisikaan verenpirskeen kohdalla korottaa Jumalaksi, vaan tässä kohden nimenomaan alentaa ihmiseksi. Joka tapauksessa seurauksena on Pääsiäinen, surun juhla, jossa veri kastelee autiomaan, joka alkaa kukkimaan. Ja voi sitä riemua! (Riemun syy on siinä, että ihmiskunta on Raamatun mukaan luuseri, joka ei kykenisi selviämään itse, ilman apua. Joten jos naureskelit että Jumala on Pyhä Nynny, kun ei itse tullut meitä pelastamaan, voidaan aina näpäyttää sillä että "teologisesti mutta arkikielellä" me olemme epäpyhiä luusereita.)

"Mitäs jo puuttuu riippuvuus,
Mikä retkille antaa syyn ja sysää rikkeisiin?
Niin olet yksin kuin joku taruolento."
~Pyhä Nynny

Pääsiäisenä Jeesus kuoli. Pääsiäisen ydin on siinä, että Jeesus kärsi. Hänen ei olisi ollut pakko, mutta hän teki sen. Kun katsotaan Raamattua, huomataan että Roomalaiset eivät olisi halunneet tuomita Jeesusta, ja pelasivat juutalaisten kiusaksi byrokratiamyllyä, jossa Jeesusta heitettiin edestakaisin. Ja Jeesus päätti käyttäytyä siten, että lopulta Platus ei voinut muuta kuin pestä kätensä. (Mitä muutakaan hän olisi voinut?) Jeesus olisi voinut pelastaa itsensä, mutta hän valitsi että "EI, en pelastu - jotta muut voisivat". Tavallaan juuri tässä on koko uhrauksen arvo. Jos Jeesus olisi vain joutunut pakosta uhraamaan itsensä, uhraus olisi ollut paljon pienempi. (Vertaa: Jos minut piestään kadulla, en uhraudu, mutta jos menen väliin rauhoittamaan katutappelua ja joudun sen vuoksi piestyksi, syy on uhrautuminen. Ensimmäisessä olen vain surkea tappelija ja toisessa lisäksi eettinen ihminen.)

"Ja kun on säädetty niin,
Se on vain inhimillistä,
Jos opetuslapsetkin turtuu ihmeisiin."
~Pyhä Nynny II

Mikä pääsiäisessä on tärkeää. Jeesuksen käytös käynnisti ketjun, joka johti siihen että kaikki jotka uskovat häneen, pelastuvat. Ja muut, eiuskovat tai "väärällä tavalla uskovat" eivät pelastu. Tämä on joka tapauksessa enemmistö maailman ihmisistä, laskettiin asiaa sitten miten tahansa. Näin heidät tuomitaan sen vuoksi mihin he uskovat. Tuomitsijana on Jeesus Kristus, jonka luulisi tietävän paremmin. Mutta ehkä se vain on niin,

"Että alussa pyyteetön tila kuuluu rakkauteen."
~Pyhä Nynny II

Jumala olisi kaikkivaltiaana voinut tietenkin pelastaa muutkin. Mutta hän ei halunnut. (Jokainen voi sitten miettiä sitä, onko syy siinä että kaikki eivät pelastumista ansaitse yhtä huonosti.)

---

_{Absoluuttisen nollapisteen kappaleiden sanat: Pyhä Nynny & Pyhä Nynny II}

HOC EST ENIM CORPUS MEUM.

Näin "kiirestorstain" kunniaksi käsittelen hieman ruumiin käsittelyä. Päivä on juuri ajankohtainen, koska pääsiäisaikaan jos johonkin hautaamisasiat liittyvät läheisesti. (Jeesuskin haudattiin.) Kiirastorstaihin tämä liittyy tietysti myös ehtoollisen kautta. Jeesus asetti ruumiinsa ja verensä opetuslastensa eteen. Se, onko takana mitä ihmeen konssubstantiaatiota, transsubstantiaatiota, reaalipreesenssiä tai ubikviteettiä, ei ole merkitystä. Kun maalataan isoja linjoja, pienet epätarkkuudet eivät ole kovin kiinnostavia. Kun vedetään viivaa viivottimella, millimetrin tuhannesosan eroavuudet eivät ole tarkkailun alaisena.

Kiirastorstaina olisi uskovain ja miksi ei ateistainin hyvä miettiä sitä, että "Tässä on minun ruumiini". (Luuk. 22:19) Sillä se, meistä jokaisesta kuitenkin jää. Kaikesta muusta sitten ollaan aktiivisesti erimielisiä. Tämä on ainut, joka yhdistää ateistin, kristityn, buddhalaisen sekä psykopaatin ja uhrilampaan.

Sama koskee tietenkin myös vastikään kuollutta Arthur C. Clarkea. Käytän häntä aiheen käsittelyssä, toivoen että kaksi ajankohtaista asiaa tekisi yhden oikein, vaikka kaksi väärää ei niin teekään. Clarke nimittäin nosti esiin eettisen ongelman;

Hän nimittäin toivoi sekulaareja hautajaisia. Tämä ei tarkoita että hautajaisissa olisi jokin tietokone, joka tilttaisi äänekkäästi ja heittäisi hänen ruumiinsa avaruuteen. Sen sijaan se tarkoittaa seuraavaa, Clarken omilla sanoilla:

"Absolutely no religious rites of any kind, relating to any religious faith, should be associated with my funeral."

Eli että ehdottomasti minkäänlaisia uskonnollisia riittejä, jotka liittyvät mihinkään uskontoon ei saa esittää hautajaisissa.

Moni ateisti ajattelee tietenkin samoin. Provokatiivinen Myers pharyngulasta on ilmoittanut että:

"if anyone tries to preach, at word one I want my friends and family to rise up and carry the jerk bodily out the door, and throw him or her into the street."

Itselleni asialla ei ole niin väliä. Olen kuollut, ruumiini on käytetty lääketieteen kehittämiseen. Ruumiini on poltettu tuhkaksi. Hitto, vetäkööt puolestani WC:stä tai tehkööt Woodoo -nukkeja, jos heidän mielensä siitä paranee.

Mutta muiden kannalta tilanne on mutkikkaampi: Toisaalta juhlassa kunnioitetaan vainajaa, ja olisi jotenkin irvokasta kunnioittaa häntä harjoittamalla ehdoin tahdoin toimintaa, joka oli hänen näkemyksiensä vastaista. Se on kuin menisi raivoraittiin haudalle viettämään bileitä, joissa juodaan paljon viinaa ja lorautetaan jämät haudalle kunnioitukseksi. (Jokin perinne oli tämän suuntainen, muistaakseni oli irlantilainen perinne. Voi olla tietysti vaikka intiaaniperinne, mutta sopisi hyvin irlantilaisiin. Ja miksi ei suomalaisiinkin.)

Toisaalta ruumis tuskin pahastuu. Juhlat ovat tältä kannalta kuitenkin aina nimenomaan jälkeen jääneiden omaisten juhlat.

Kolmalta jälkeen jääneet omaiset voivat hyvinkin raivostua siitä että vainajan eläessään toteuttamat arvot kyseenalaistetaan, esimerkiksi harjoittamalla uskonnollisia rituaaleja. Tämä voidaan katsoa jonkinasteiseksi rienaukseksi. Kyseessä on siis hieman samaan asiaan vetoaminen, kuin sen, että kun paikallinen vihaisesta luonteesta ja juopottelusta tunnettu henkilö kuolee, hautajaisissa ollaan kohteliaasti hiljaa näistä asioista. Se nyt vain on epäkohteliasta. Vaikka vainaja ei vastustele, kun ei kerran ole olotilastaan ja tilanteesta ylipäätään tietoinen.

Neljänneksikin uskovaiset eivät korosta oikean hautaamisen merkitystä. Pelastus ei heidänkään mukaansa tule siitä, että ruumis kuopataan tietyllä tavalla. (Toisin kuin muinaisessa egyptissä.) Siksi heidän kannaltaan hautajaisten menetelmäkuvaus ei oikeastaan liity vainajaan mitenkään. Hautajaisissa on joka tapauksessa jo liian myöhäistä.

Viidenneksikin uskovaisetkin sukulaiset ovat omaisia, jotka saattavat pahastua siitä, että heidän näkemystään rienataan, peräti haudan takaa. Ja että herjaajana on luultavasti heille enemmän tai vähemmän rakas omainen.

Yritä siinä sitten olla kunniallinen. Ei auta, vaikka miten hokisi että "kaikki kääntyy hyvin ~ hokkuspokkus".

Sinä sen sanoit, en minä.

Esipuhe:

PeeÄr -mies kommentoi humalaiskokemusblogiviestiäni. Kommentti oli asiallinen, mutta jos ja vain jos oletti, että PeeÄr on ymmärtänyt täysin väärin koko blogini ja sen mitä täällä olen käsitellyt ja mitä olen pitkin matkaa yrittänyt sanoa. Se tiivistyy hänen omaan lauseeseensa

"Ei uskonnollisuus ole noin yksniittistä kuin tapasi on kuvata."

PeeÄr ei ole näkemyksineen yksin. Otan esimerkin historiasta:

Kirjoittelin tarinan tontuista. Mielestäni aidosti asiallinen, ja täällä kauan juttelemassa tepastellut, nimimerkki mm viittasi tähän viestiin epäsuorasti blogissaan pari päivää myöhemmin. (Valitettavasti en saanut kelaamistoimintoa tuolla hänen blogissaan toimimaan, joten hän luultavasti/ehkä/toivottavasti osaa kommentteihin laittaa osoitteen, jolla viestin pääsee lukemaan. *pliispliispliis* ) Sen sisältö oli vapaasta muististani jotakuinkin se, että kun hän kuulee siitä, että Jumalaa verrataan tonttuihin, hän ei tiedä mitä sanoa.

Minäkään en tiedä, mitä sanoa, koska viestissäni käsittelin yhtä hihhulointia, jota rinnastin toiseen hihhulointiin. Jopa top 2007 päässyt viestini taasen kertoo, että *en* rinnasta uskovaisuutta/hengellisyyttä yleensä ja hihhulismia toisiinsa. Jos joku yhdisteli jumalaa ja tonttuja, se kertoo minusta vain siitä millä lähtökohdilla hän tulkitsee viestiäni. Ei niinkään siitä, miten minä olen sen tarkoittanut.

Ja koska minäkään en oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua erittäin älykkääseen, koulutettuun ja elämänkokemusta runsaasti karruttaneeseen tahoon, joka kaikesta hienoudestaan huolimatta tuntuu misquottaavan ja väärinymmärtävän sanomaani, tehden tästä sitä kautta vielä yksinkertaisempaa, pelkistetympää, kuin mitä se on.

Normaalisti tapanani on ollut se, että jos joudun kasvattamaan lounelan asteikkoa, jätän väliin. Mutta nyt, kun asialla on kaksi eri ihmistä, joista molemmat ovat ainakin suhteellisen tervejärkisiä ja itseäni kyvykkäämpiä keskusteluun, se johtuu siitä että olen mitä luultavimmin vain ollut aivan liian epäselvä. On syytä karkeistaa.

Luku 1: Arkisuus, Ateismi ja hiilihydraatit

Yksinkertaisuus, arkisuus, ovat olleet alusta pitäen tämän blogin päänuoria. Minua totta puhuen on hieman ihmetyttänyt ja ärsyttänyt ateisteista oleva yleinen kuva. Se, jossa ateismi on jonkinlainen "rationaalinen elämäntapa". En toki kiistä, että se ei voisi jollekin sellainen olla, mutta tosiasiassa tämä vihjaa mielestäni siihen, että normaalit ihmiset eivät voisi olla ateisteja. (Sillä vaikka onkin totta että kaikki mielellään puhuvat mielellään "normaaleista ihmisistä", he tekevät kuten minäkin, tekevät jonkinlaisen karkeistuksen itsensä kautta. Minun kohdallani tulos on siis se, että "tavallinen" ihminen on "suhteellisen vähän filosofiaa ja tiedettä miettivä" ja "kouluja liiemmin käymätön vaikka mahdollisuus onkin". Siis ihminen, joka asuu maassa, jossa hän on voinut hankkia sivistystä, mutta on omaehtoisesti jättänyt sen hankkimatta. Ihminen, joka elää hienossa tietoyhteiskunnassa mutta katsoo televisiosta Salattuja Elämiä ja formula -autoilua.) Olen kuitenkin itse asiassa irtisanonut itseni tälläisestä "elitistisestä" skeptikko toiminnasta. (Osittain ihan vain sen takia että tekisin pointtini selväksi. Ateistin ei tarvitse nousta sohvalta hakemaan skeptikkolehteä. Riittää että hän avaa jääkaapin oven mainoskatkolla.) Olen yrittänyt tuoda esiin sitä, että normaali ihminen on mitä on:

Pisatuloksistaan huolimatta normaali ihminen ei ole kovin rationaalinen. Yleisin uskonnollisuus on oikeastaan uskonnottomuutta: Olen jossain kuullut termin "passiivisluterilaisuus", joka sopii tähän hyvin. Normaalisti ihmiset kuuluvat uskontoon, mikä on ulkoista. He eivät suinkaan käy mitään "syvällistä monisyistä uskonnollisuusanalyysiä", saati että miettisivät "syväsyistä ateismia". (Vaikka vastaavaa jokaiselta ateistiksi tiedetyltä ilmeisesti halutaan; Jopa PeeÄr ja mm ainakin odottivat perusoletuksena että niitä käsiteltäisiin täälläkin.) Normaalin ihmisen toimista saa jonkinlaisen kuvan yksinkertaisella haulla: Googlen Suomen top 10 haut näyttävät seuraavaa:

"treffit
suomi24
keltainen porssi
iltasanomat
spamfreeporn movies
porno
iltalehti
mallit
sukututkimus
eniro"

Jo tuosta listasta näkee, että tavallisia uskovaisia ihmisiä ei juurikaan kiinnosta hengellisyys. "uskotoivorakkaus" tai "Jeesus" tai "Raamattu" eivät näyttele mitään sijaa. Myös blogilistan suositut näyttävät että käsityöt, vitsit, ihmissuhteet, ruoka ja porno kiinnostavat enemmän kuin hengellisyys. Periaatteessa suomalaisista vain pieni osa on ateisteja, ja kun heiltä odotetaan ja vaaditaan tuon verran panostusta omaan vakaumukseen, ei ole mitään syytä sille miksi ateisteilla olisi jotenkin kovemmat vaatimukset. Se nyt vaan jotenkin rikkoo meikäläisen tasapuolisuusnäkökantaa vastaan.

Minäkään en ole kovin rationaalinen. Maailmankuvan ei minusta edes tarvitse olla rationaalinen. Olen tavallinen kaveri, joka ei elä skepsis -lehti toisessa kädessä ja argumentoinnin opas toisessa. Ja halusin näyttää sen tässä blogissa.

Luku 2: Individualismi, elämä, onnellisuus

Alkupuolella tavoitteenani oli myös hieman opettaa eksistentialismia filosofiana, mutta jätin tämän sitten vähemmälle - itse asiassa lähes kokonaan pois. Sillä vaikka hyvä elämä on minlle tärkeää, en katsonut että se olisi sellaisia asioita, joita voisi vain opettaa tai tietoa edes siirtää. Olen siis tarkoituksellisesti jättänyt käsittelemättä niitä asioita joihin olen "perehtynyt hieman enemmän". Koska se sotisi muutoin tavoitteitani vastaan. En yksinkertaisesti ole niitä ihmisiä, jotka voisivat asettaa itsensä auktoriteetiksi toisten elämässä: Että viitata siihen kuinka on asunut ulkomailla ja syönyt banaania ja eksoottisia hedelmiä puusta, tekisi jotenkin maailmaa nähneemmän ja tätä kautta avaramman ja paremman elämäntaidon osaajan. Riihimäellä asuvan köyhän elämästä ei tälläistä hienoa kertomusta saisi. En voisi edes vedota valtaviin kärsimyksiin, jotka sitten olisivat jalostaneet minusta jonkin ihmeen "yli -immeisen", turbomiehen ja kansan protektoraatin purppuradynamon, jonka sydämen paikalla on ankeriaan pyörittämä dynamo.

Siksi päätinkin ja teinkin hieman erilaisen näkökannan asiaan: Kirjoitin artikkelisarjan, jossa oli muutamia erilaisia tapoja olla ateisti. Näkökannat olivat hyvin erilaisia, suorastaan keskenään ristiriitaisia. Tavoitteenani oli samalla näyttää että ateismi ei ole mikään "yksi ja tietty" oppi.

Olen toisaalta myös hieman rikkonut tätä "hei en minä teitä kouli elämään" -periaatetta. (Olenhan ristiriitainen ja tyhmä. Sellainen joka on käynyt lukion ja hukkaa kaukosäätimen sohvatyynyn alle ja istuu sen mäsäksi katsoessaan jääkiekko -ottelua oluttuoppi kädessä.) Toki olen korostanut tässä blogissa myös omaa kannanottoani, joka on "sekularismi". Näkemykseni, jonka voi tiivistää lauseeseen "Suvaitse, mutta älä suvaitse suvaitsemattomuutta". Ajatusta siitä, että olipa suvaitsematon sitten eurooppalainen tai afrikkalainen, tai edustipa mitä kulttuuria tahansa. Vastusta niitä jotka pyrkivät monokulttuuriin, sillä aina kun on ollut sekalaisia ja erilaisia näkemyksiä seassa, ja jossain on leimahtanut halu erottautua ja "monokultturisoitua", on räjähtänyt. Ja kuten tiedämme, elämme jo monikulttuurisessa ympäristössä, joten tavoite voi toteutua vain väkivallan tietä.

Olen kuitenkin täydellinen individualisti siinä kohden, että en ymmärrä miksi minun pitäisi ottaa vastuuta muiden tekemisistä. Ja olen korostanut tätä. Samoin kuin ateismin mukavia puolia. Olen siksi tehnyt sen videosarjan "parempaa kuin julistuksen kuunteleminen". Niissä näytetään kaikkia hassuja harrastuksia joita ateistikin voi harjoittaa. Sen sijaan olennaista on huomata myös se, että olisin voinut tehdä videosarjan "Parempaa kuin hihhulien ja muiden sortajien kanssa tekemiin joutuminen jatkuvasti", jossa näytettäisiin miinakentän raivuuta, nälkään kuolleiden hautaamista ja paskassa ryömiviä kärpäsiä. Lapsia astumassa miinaan. Painonnostajia, joiden suoli räjähtää. Mutta tälläistä ei täältä löydy, koska se olisi jotain niin "ei minua". Sekin, mitä ei ole, kertoo siis tässä tapauksessa jotain.

Lisäksi olen tahtonut korostaa tavallisuutta sillä, että teen bloggauksia melko usein. Ne ovat silloin aika kevyitä kannanottoja. Ideanani onkin ollut, että niiden kokonaisuus ikään kuin sopii yhteen. Roolipelinjohtajana olen tottunut että kampanja toimii kuten Kauniit ja Rohkeat, koko ajan pitää paljastaa, mutta vain vähän. Siksi viestit voivat olla hiilihydraattia, jota on kevyt purra ja nopea sulattaa. Uusia asioita niissä on vähän. Kokonaisuutena niissä on kuitenkin jonkinlaisia ajatuksia.

Luku 3: Hihhulit, dialogi, debatti.

Tästä onkin päästy blogin tuttuun aiheeseen. Siihen, kuinka en pyri mitenkään rajoittamaan sellaisia uskonnollisuuden piirteitä, jotka ovat harmittomia. Minun itsenikin tulee suvaita niitä, jotka eivät ole suvaitsemattomia. (Muutenhan minun pitäisi mennä teroittamaan kirves ja käskeä naapuria auttamaan minua seppukun teossa. Tai ainakaan en voisi elää itseni kanssa sen jälkeen. Ai, te uskovaiset ette suhtaudu näihin asioihin yhtä vakavasti? Jos ette, niin miksi?) Siksi olen ottanut kantaa ainoastaan hihhulismiin.

Tässä kohden tärkeä kysymys on tietysti, että miksi: Uskovaiset eivät suinkaan perustele omia kannanottojaan haukkumalla juutalaisia tai arabeja. (Tai siis osa tekee sitä, mutta he ovat hihhuleita, eikä heitä saa tässäkään kohdassa sekoitella hengellisyyteen ylipäätään. He ovat suvaitsemattomia, joten tottakai olen suvaitsematon heitä kohtaan, pakotan heidät harjoittamaan "monokulttuurillisia tavoitteitaan" ja rakentamaan itseriittoisuuttaan jonnekin muualle, kuin asiallisten uskonveljiensä suojiin.) Tähän on selvä syy: Käytännön tasolla ateisti on tilivelvollinen, jopa juopoille. Samaan törmää keskustelupalstoilla. Ja vaikka palstan aiheena on koirien kasvatus, jos ylläpito ei sensuroi julmasti, seurauksena on se, että jossain vaiheessa ketjussa kuin ketjussa puhutaan anaaliseksistä, huumeista tai uskonnosta. Ja natsikortti viuhuu. Syynä ovat aina hihhulit (ja kuten muistamme hihhulit voivat olla ateisteja tai uskovaisia. Se ei ole kannanotto jumalan olemassaoloon, se on reagointitapa.)

Ja se on syvältä.

Sen sijaan uskonnollisuus ei käytännössä näy elämässä; Syykin on selvä. Olen ollut havaitsevinani, että jos ihminen on aidosti uskovainen, se näkyy siten, että hänen turpansa menee uskonasioista kiinni. Hän ei selittele muille. Tietää sen turhaksi. Olen törmännyt elämäni aikana vain hyvin muutamaan tälläiseen uskovaiseen - juuri ja juuri sen verran että voin sanoa että kyseessä ei ole pelkkä teoreettinen olento, josta kuulee silloin tällöin mutta jota kukaan ei koskaan ole missään nähnyt. He ovat toimineet, mutta eivät julistusmielessään. Eikä heidän uskonsa perusteluja koskaan näy missään. (Julistajilla sen sijaan on aina takana hihhulismi ja/tai puhdas nuoruuden into. Ensimmäisien kanssa keskustelu ei ole hedelmällistä ja jälkimmäisillä asenne ei ole vielä jalostunut. Kummassakaan tapauksessa "dialogi" ei ole miellyttävää.) Mutta koska aidosti uskovainen ei ole "debattiuskovaisuutta", ei heidän näkemystensä sisältö ole ilmennyt elämässäni muuta kuin siten, että tiedän että en edes osaisi käsitellä sitä, jos vaikka haluaisinkin. (Mikä ei minusta suinkaan ole välttämätöntä. Ateistin elämässä tälläiset uskovaiset eivät aiheuta mitään ongelmia, ellei ateisti mene itse kaivamaan verta nenästään. Jonka jälkeen ongelmat on ansaittuja.)

Kun tämä yhdistetään siihen pitkälti perustelemaani asenteeseen, jonka mukaan "hihhuleiden kanssa ei kannata väitellä", on lopputuloksena ollut jotakin, jossa puhutaan ja kritisoidaan juuri sitä ihmisryhmää, jonka kanssa yhteydenpito kiistetään. Tämä on se osuus, joka blogissani on mielestäni aidosti perseestä. Mutta sille ei voi tehdä mitään.

Koska käsittelen ateistin elämää, minun on pakko ottaa huomioon kohtaaminen hihhuleiden kanssa. (Myös siksi että ateistista itsestään voi tulla hihhuli. Ateismihihhuli.) Se on hieman sama kuin väittäisi että ihmisen elämän voisi käsitellä siten että jättää sairaspäivät ja ikävyydet kokonaan katsomatta. Mutta toisalta, kuten perustellut olen, hihhuleiden kanssa keskustelu ei vain ole mahdollista. Koostumuksen tietää ; Todistamattomissa olevat ihmetarinat paranemisista, anekdootit, viittaus siihen kuinka maailma potkii ja on mukavaa miettiä että siellä on Jumala, se kuinka vakaumus tuottaa itselle hyvän olon, yhdistettynä omahyväisyyteen siitä kuinka tietää elämästä niiin kaiken. (Koska on ollut eksoottisissa ulkomaissa tai ollut huumenarkomaanihomoseksuaalidarwinistiateistispiritistinpelaajamasentunut joka on niiiiin eheytynyt ongelmistaan Jumalalla.) Toisella tavalla ajattelevissa on vikaa niin järjessä kuin etiikassa. Eikä ne elääkään osaa oikein. Että "Uskis tietää paremmin" ja "muut ei vaan osaa".

Se ratkeaa vain sillä, että tämä paikka ei ole sellainen, jossa käydään väittelyä tai debattia.

Loppupäätelmä:

Kaiken tämän jälkeen tästä on tullut tämän näköinen paikka. Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että tänne tulee ihmisiä, jotka eivät selvästi ymmärrä pinnallisesta sanomastani edes kuorta, eli käsitä sitä mistä asioista olen puhumassa. (Mikä on minusta ensimmäinen askel ymmärtämiseen. Jos ei tiedä mitä maito on, ei voi osallistua maitokeskusteluun, jossa mietitään pitäiskö rasvattomaan maitoon laittaa D -vitamiinia vai ei ja jossa on näkökantoja siitä kun D -vitamiini kuitenkin imeytyy tehokkaimmin rasvaan imeytyneenä, jolloin D -vitamiinista saadaan etu vain jos rasvattoman maidon kanssa nautitaan rasvaa, mikä taas tekee maidon rasvattomuuden hieman erikoiseksi..) Jos joku tämän paikan lukija todella -niin kuin näyttää pahasti- luulee että puhun uskonnollisuudesta ja hengellisyydestä blogissani, ihmettelen että miksi hän on ylipäätään käynyt täällä.

Mieleeni ei tule kuin yksi: Hän on halunnut ikään kuin leikkiä sitä leikkiä, jota teiniskeptikot leikkivät. Eli käyvät Uncommon Descentissä lukemassa DaveScotin kommentteja ja katsomassa että "tyhmä jätkä!". Valitettavasti heidän lausuntonsa eli pyyntönsä siitä että uskonnollisuutta tulisi käsitellä laajemmin muuttuu aika erikoiseksi, koska he selvästi itse niputtavat yhteen ateistien kasaan ja olettavat että jokaikisen toimintatapa on sama.

En koe tästä huomiosta onnistumisen riemua.

En voi heille kuitenkaan sanoa mitään muuta kuin, että jos näistä viesteistä loukkaantuu, kannattaa ottaa huomioon mistä täällä oikeasti puhutaan. Ja jos sen jälkeen on loukkaantunut, kannattaa miettiä vakavasti omia arvojaan. Ja jos ei tämän jälkeen kykene ymmärtämään mitä täällä puhutaan, rakennetut olkiukot kertovat enimmäkseen lausujansa halusta syventyä ja nähdä asioita. Ja jos ymmärtämisen jälkeen ärsyttää, niin sitten kannattaa mennä muualle. Ja jos tätä poistumista ei osaa yksin tehdä, olen varannut itselleni mahdollisuuden auttaa tässä. Vaikka viestien nollaamista ei ole tarvittu kuin puhtaan herjan ja mainospornon vuoksi (viime päivinä muuten on jostain syystä tullut pari sellaista viestiä, onpa hyvä että meillä on täällä moderointi.) se ei tarkoita että en olisi varautunut kaikkiin monipuolisiin tarjontoihin, joita bloggerin monipuolinen moderointipaneeli tarjoaa.

Mutta ehkä kuitenkin ymmärrän nyt, miksi mm oli kommenteissa niin turhautunut. Joitain asioita vain yksinkertaisesti tuntuu olevan turha selittää. Jos siihen ei riitä 691 viestiä, jotka ovat peräti "hiilihydraattia" - siis nopeasti ja helposti sulavaa tavaraa, on naurettavaa minun puoleltani luulla, että se kaikki jotenkin onnistuisi yhden viestin avulla.

Mutta perkele, olen kuitenkin niin optimistinen, että yritän silti.

May God Bless Your Brand?

Yrittäminen on hienoa. Ja aina kun on kysyntää, on myös tarjontaa. Ja joskus tarjontaa on muutenkin. Tämä liikeidea on sellainen, että on melko vaikeaa sanoa toimiiko se, vai romahtaako se. (Toki tämän yrityksen suhde muihin yrityksiin on vähemmän kompleksinen, mutta tästä hieman myöhemmin.)

Sillä sen ajatuksena on se, että maailmassa mikään ei menesty, paitsi Jumalan tahdosta. Eikä brandi tietenkään ole poikkeus. Yritysneuvontaa, jossa Jumalaa pyydetään avuksi kuulostaa niin erikoiselta, että sen täytyy toimia joihinkin uskovaisiin yrittäjiin.

Tai sitten kyseessä on vitsi. Kun puhutaan uskonnoista, niiden erottaminen on mahdotonta. Kun lukee tuotekuvauksen (What -alisivulta)

"Christvertising takes a whole new approach to marketing your brand. We skip the stategic deliverables. We pass on the matrixes, the payoffs and the metrics. We ignore any viral functionality. We focus on the ultimate end-used:God"

Moni voisi luulla tätä harmittomaksi; Tosiasiassa tilanne voi olla muutakin. Jos yritys menee tälläiselle neuvojalle, ja osallistuu kaikkeen tähän "ignoraatioon" & "Pass -offaukseen" (fundamentalistikristityille niintyypilliseen)? kuinka todennäköistä on että yritys menee konkurssiin? Niin, tietysti siitä voi syyttää - tai tässä tapauksessa joutuu syyttämään? - Jumalaa. Tai oikeastaan itseä, kun tuli vain tehtyä niin huono ja moraaliton ja synnillinen tuote, jota kukaan ei halua.

Että ota kahvia. Ja mieti onko brandisi Jumalan hyvässä kirjassa..

Uskominen on selvästi hauskaa!

Uskovaiset vetoavat melko usein järkeen. Eivätkä siihen, että heihin liittymällä saa hupsutella ja pitää hauskaa oikein kunnolla. Siksipä kaivoinkin esiin pari videota. Kristillinen ja islamilainen vakaumus on selvästi noissa videoissa iso ilon lähde.

Toki uskon ulkopuolisesta saattaa näyttää että siinä sekoillaan, mutta tosiasiassa videoiden uskovat itse tuskin kokevat niin. Tämä ei tietenkään tee toimintaa rationaaliseksi, muta toisaalta on muistettava että tuollainen hauskanpito on melko vaaratonta. Jos verrataan noiden videoiden pomppimisia esimerkiksi siihen toimintaan, mitä baareissa harjoitetaan viinan voimalla viikonloppuisin, ollaan itse asiassa ulkoisesti aika lähellä.

Tuo videon toiminta on lisäksi harmitonta. Kenties typerää, mutta harmitonta. Olen ollut huomaavinani, että typerät mutta harmittomat asiat ovat usein aika hauskoja.

Joskus tuntuu, että jospa sittenkin kääntyisi. Selvästi noilla on jotain kivaa, josta muut jää paitsi. Jos pidätte tätä herjauksena tai naurettavana, olen miltei varma että ette ole nähneet minua tanssimassa..

Sitä paitsi molemmat videot antoivat minulle eilen naurut.

Ympärileikataan, yhteen tullaan.

Löysin vanhahkon uutisen, jonka mukaan muslimitaustainen nainen oltiin oikeudessa vapautettu, koska hän ei ollut ymmärtänyt että toimi lainvastaisesti. Myös suvaitsevaisuus nostettiin esiin, koska "syytteen nostaminen olisi ollut kohtuutonta kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta: yleisesti tiedetään, että ritualistisia ympärileikkauksia on tehty jatkuvasti ilman viranomaisten puuttumista." (Käsittääkseni tämä tarkoittaa juutalaisia ja tataareja ja muslimeja, jotka tehneevät niitä usein.)

Mielestäni perustelut ovat kummallisia, koska täällä toimitaan Suomen lain piirissä. Suomen laki ei toki kiellä ympärileikkauksia, mutta laki ei katso hyvällä sen kaltaisia toimintatapoja yleisesti.

1: Terveen kudoksen kirurgista poistamista, ilman akuuttia syytä.
2: Operaatio, joka tehdään ilman kohteen suostumusta.
3: Operaatio, jonka mahdolliset edut eivät missään suhteissa ole ajankohtaisia vauvoilla. (Seksitaudeilta suojautuminen ja pienempi mahdollisuus penissyöpään ovat ajankohtaisia vasta myöhemmällä iällä.)
4: Pysyvän ruumiinvamman tuottaminen.
5: Rituaalisilvonta, joka tehdään uskonnollisista syistä.

Näiden piirteiden vuoksi ympärileikkaus lapselle ei ole hyväksyttävä teko. Vanhemmat eivät tee sitä lapsilleen lääketieteellisistä, vaan uskonnollisista syistä. (Se kuuluu uskontojen perinteisiin. Käsittääkseni myös Amerikoihin ympärileikkausta lapsille mainostettiin koska se esti masturbointia. Tähän puheisiin uskoneet ovat tehneet sen siveellisyyden, eivät terveydellisten syiden vuoksi.)

Tässä ei voida paeta siihen että rikoksia tehtäisiin joka tapauksessa, koska muutoinhan meidän tulisi sallia etenkin tyttöjen ympärileikkaukset, joita tehtäisiin perinteiden vuoksi "joka tapauksessa". Olisikin siksi parempi että ne tehtäisiin lääkäreiden toimesta osaavissa laitoksissa, kuin amispohjalta kellareissa. Ja samalla logiikalla tietysti myös huumeet pitäisi sallia, koska sitä nyt kuitenkin on liikenteessä ja vapailla huumeilla samoja ruiskuja käytettäisiin vähemmän, kama olisi tasalaatuisempaa ja sattuisi vähemmän yllätysyliannostuksia.

Mielestäni on kuten Paholaisen Asianajaja -blogi perusteli: uskonto ja perinteet ei oikeuta ihan mihin tahansa. Uskonnolliset tatuoinnit vauvalle olisivat paha asia, vaikka tatuointi ei periaatteessa olisi vaarallinen, jos se vain olisi tehty oikein. (Lasten ympärileikkauksiakin perustellaan "matalariskiseksi oikein tehtynä".) Tosin ympärileikkaus on tatuoimista pahempi toimenpide, koska tatuointeja voi nykyisin poistaa suhteellisen hyvin, ja kuten tunnettua Jumala ei jostain tuntemattomasta syystä parantele amputoituja. (Miksi?)

Jokainen joka ajaa poikien tai tyttöjen ympärileikkausta, ilman että kykenee osoittamaan lääketieteellisen syyn sille miksi teko pitäisi tehdä, loukkaa lapsen uskonnonvapautta pakottamalla tämän vakaumukseen leimaavalla merkillä.

Kuitenkin vaikuttaa että ongelma on yleisempi kuin haluaisimme uskoa. Ja tätä ilmiötä vastaan ei minusta pitäisi nostaa käsiä pystyyn vain koska ongelma on laaja. Sillä minusta nimenomaan suuri ongelma, kuten laaja epidemia, ansaitsee huomiota. Se, että rikos on yleinen, ei tarkoita että poliisin tulisi heittää hanskat tiskiin. (Huumausainerikollisuutta ei voida kitkeä kokonaan, joten lopetetaan saman tien?)

Olisin silti valmis myös kompromissiin: Pojat/tytöt saisi ympärileikata, jos jokaikisen joka ympärileikkaa poikansa/tyttönsä tai olisi pakotettu taikomaan leikattu kudos takaisin heti jos lapsi, esim. aikuiseksi kasvettuaan ja uskontoaan vaihdettuaan, niin haluaa.

Ei viini miestä pahenna, jos ei mies viiniä.

Viiniwebin sivuilla voi generoida viiniarvosteluja.

Tein arvostelun omalle nimelleni, kuten ehdotettiin. Nimeni on sensuroitu, koska ette ole tarpeeksi operoituja Thetaneita, nimen paljastuminen teille voisi aikaansaada kuolemanne (nauruun). Tai ainakin kalliita oikeuskuluja.

Tai sitten en vain halua kertoa.

"viinin ryhdikäs tuoksu on rehevä ja sitä voisi pitää lähes omenaisena. Maku on aluksi tanniininen, mutta jälkimaku on yllättävänkin pehmeä ja jättää veden kielelle.

Makeahko maku kertoo valmistajan käyttäneen viiniin vain raikkaita rypäleitä. Miellyttävä kahvin aromi on myöskin keskitäyteläinen yllätys.

Tämä viini on parhaimmillaan tuhtien riista-aterioiden kanssa tarjoiltuna. Laimea aromi antaa viinille omaperäisyyttä, mutta tämän hintaluokan viiniksi viini on liian mitäänsanomaton."

Suunnitelma toimeentulon varmistamiseksi.

Tämän juttelun vitsailin tällä viikolla töissä. Työkaveri oli tehnyt arvokkaan löydön. Molemmat osapuolet ovat jonkinasteisia ateisteja.

-Löysin juuri 20€ rappukäytävästä. Ihan siisti seteli. Varmaan joku känninen juhlija pudottanut.
-Ai, oletko tehnyt mitään sen eteen? Oletko esimerkiksi rukoillut asian puolesta?
-En, mutta jos olisin, voisin kertoa asiasta uskovaisille kavereilleni, ja sitten olisi jännä katsella kuinka se summa pikku hiljaa kasvaisi. Kun juttu kiertäisi aikansa, se olisi muuttunut jo tonniksi.
-Niin, että mitä sinä täällä töissä teet? Tuohan on kuitenkin jotain parin viikon palkka. Tuommoisten summien löytäjä voi kai soittaa pomolle ja kertoa olevansa sairas.

Viikkogallup:Haluan, en halua

Tällä viikolla äänestettiin huuhaan puolesta ja sitä vastaan. Halusin selvittää, mitkä elementit tekevät huuhaan vaaralliseksi, vastustamisen arvoiseksi asiaksi, joka eroaa harmittomasta hömpästä. Samalla yritin hieman kaivaa syitä sille, miksi sitä harmitonta hömppää halutaan. (Näköjään yleensä ei.) Vaarallisuuspuolelta selväksi nousi se, että vaarallisin elementti on henkinen kontrolli. Toisiksi äänestetty vaarallinen vaihtoehto on se, että hoito ei vain täydennä, vaan usuttaa jättämään käyttämättä "norsunluutohtorit". (Minusta rokotteiden vastustaminen on tästä oikein malliesimerkki.) Minusta mielenkiintoinen huomio on se, että pelkkä toimimattomuus tai epätieteellisyys eivät ole monestakaan riittäviä elementtejä. (Lisäksi on huomattava että toimimattomuus on saanut hieman enemmän ääniä. Toimimattomuus ja tieteellisyys eivät siis ole ihan sama asia.) Kallis hintakin on vaarallisempi, kuin toimimattomuus. (Toki esimerkiksi yhdistettynä henkiseen kontrolliin epätiede on minusta kenties vaarallisemmillaan. Tästä minulle taas tulee mieleen esimerkkinä skientologia.)

Vastavuoroisuus

Tänään aiheena on vastavuoroisuus. Tai ajatus siitä että "ympäri käydään, yhteen tullaan". Kohtasin nimittäin Helsingin asematunnelissa juopon kerjäämässä. Annoin hänelle hetken mielihäiriössäni pikkuhiluni, jotka laskelmieni mukaan olivat hieman yli 4€.

Spurgumme otti rahat ja kysyi sen jälkeen että "Uskotko sinä Jumalaan?" Koska tapanani ei ole valehdella laitapuolen kulkijoille, sanoin että en. Veneen alusten Anteromme kertoi tähän uskovansa Jumalaan. Sanoin että hänellä on siihen täysi oikeus. Tein jo lähtöä, kun sain rintaani voimakkaasti osoittavan sormen. Jos olisin vähemmän lihava, se olisi jopa voinut sattua. Sormi toisti liikkeensä. Samanaikaisesti alkon mannekiinimme melko kovaäänisesti esitti, että "Selitä mistä lapset ja kaikki on tullut. Selitä. Jumalan lapsia ollaan".

Mieleni teki esittää kertomus siitä, kuinka "Kenties tilanne on niin, että sinä uskot jonkun muun auttavan itseäsi ja päästävän sinut itsesi siksi vaivasta. Ja minä taas uskon itseeni, omaan työhöni ja läheisiini, jotka todella auttavat, enkä voi paeta vastuuta. Ehkä se on niin, että olet alkoholisti sen vuoksi että katsot olevasi olosuhteiden uhri, etkä vastuussa teoistasi. Siksi sinä, joka uskot kaikkivaltiaan apuun joudut kerjäämään rahaa meiltä ateisteilta. Koska apua Jumalalta ei tule, käytännössä ainoastaan uskovan vastuu teoistaan katoaa." Jätin kuitenkin sitten nanosekunnin mietittyäni jättää kohteliaasti sanomatta. (Etenkin, kun puhe muistutti eräitä muita kuulemiani juoppoudenvastustusjuttuja. Lainahöyhenissä koreiluahan se vain olisi ollut.)

Kotimatkalla ihmettelin hieman sitä, kuinka normaalisti uskovaiset kertovat tarinoita, joissa juopot eheytyvät Jeesuksella ja irtoavat tämän seurauksena huumeista ja viinasta. Tuon kohtaamani juopon tarina ei heitä kiinnosta, vaikka hänellä taatusti oli vakaumusta vaikka muille jakaa. (Purra nyt kättä joka häntä ruokkii.)

Samalla heräsi henkiin muutama tärkeä kysymys koskien sitä, miten tasa-arvoisia ateismi ja uskovaisuus ovat keskenään:
1: Miksi jos ateisti julistaa uskoaan, hän toimii pahasti. Häneltä voidaan kysyä, että "mikä häntä motivoi, miksi hän ei anna muiden uskoa niin kuin haluaa". Uskovaisten kohdalla tätä samaa kysymystä ei esitetä. Uskovaisen motiivit ovat aina jalot, ateismin likaiset. Uskovaisen ei tarvitse perustella, ateistin tarvitsee.
2: Miksi se, että ateisti ääneen kertoo vakaumuksensa ja antaa toisen pitää vakaumuksensa oikeuttaa siihen että toinen julistaa oman uskonsa ja loukkaa ateistia. Jos sama tapahtuu toisin päin, saat kuulla kunniasi.
3: Miksi uskovaiset tyypillisesti vaativat "selitä, selitä" ja kyseenalaistava ateismia. Jos taas uskovaisen näkemystä tai ihmekertomusten objektiivisuutta kritisoidaan, uskovaiset suuttuvat.

Uskoisin kuitenkin että tämän päiväinen kohtaaminen teki minusta jälleen astetta voimakkaamman ateistin. Ehkä jopa hieman vihaisen. Ja ehkä jätän ensi kerralla auttamatta kun näen juopon. Negatiivisella palautteella voi olla sellainen vaikutus...

Turkkeja suunnitellaan älykkäästi.

En valitettavasti tarkoittanut uutta muotisuunnittelijoiden turkismallistoa.

Aiheena on se, että Discovery Institute on esittänyt tukea Turkkilaisille kreationisteille. Nämä ovat tietysti islamilaisia. Tämähän olisi tietysti sinänsä hyvä asia. Ulkomaista yhteistyötä, globaalia auttamista, ja erilaisten uskonnäkemysten yhdistämistä.

Valitettavasti siihen liittyy muutakin. Erikoista on se, että Discovery Instituten jäsenet siunaavat sitä että uskonnottamasti ajattelevat korvataan uskonnollismielisillä. Hehän pääsevät turkkiin koska se on myötämielinen. Ja miksi se on myötämielinen? Koska siellä tapahtui seuraavaa:

'The country's military rulers at the time, who had seized power in a 1980 coup, wanted to encourage religion to undermine the then-strong support in the country for left-wing ideas.

"They purged universities and high schools of thousands of liberal-minded teachers, replacing them with more religiously minded people. This opened the way to include creation in the curriculum," Genc told ISN Security Watch."'

Ja mikäli me Discovery Instituten omia puheita kuuntelemme, he ovat kovin kovin tarkkoja ja huolissaan siitä mikä on vainoa. Hehän ovat avomielisyyden asialla, aina ja kaikkialla. Haluavat vain esittää erilaisia näkemyksiä. Näin on, mikäli uskomme heidän omaa dokumenttiaan, Expelled -elokuvaa. Miksi ihmeessä minun on niin vaikea uskoa heitä? Miksi minusta aina tuntuu että he ovatkin tosiasiassa vain kiilautumassa joka paikkaan?

Olenko minä maailmankuvani sumentama? Vai kuuluuko tuo toimintaperiaate tavallisesti tieteen vallankumouksiin? Kuuluuko se edes sivistysmaiden sotilaiden noudattamiin toimintatapoihin?

Think about it - You deside!

Kaiken Teoria

Kiinnostaako teitä Totuus? Kiinnostaako teitä Tiede? Kiinnostaako teitä Kaikki? Haluatko kuitenkin että kaikki noista kolmesta olisi samanaikaisesti täysin nykytieteen vastaista?

No, nyt minulla on ilo tarjota teille mahdollisuus. Savolainen on tarjoamassa kaikille Totuutta ja shampanjaa. Kaiken Teoria on todellakin kaiken teoria. Se selittää kaiken. Siis todellakin kaiken, ei pelkkää kosmologiaa, vaan myös mm. tinnituksen. Puhumattakaan tietysti sitä miten maapallo on samanaikaisesti sekä 4,5 miljardia että mahdollisesti myös 6000 vuotta vanha.
Muutenhan teoria olisi täydellinen, se ainoastaan tekee yhden tyylivirheen; Se on ottanut käyttöönsä uudenlaisen notaation. Perinteinen MOT -laatikkokin on vaihdettu hymynaamoihin.

Kun tämän pienen notaatioeron hyväksyy osana radiaalia uutta Totuutta.

:) ;) :)

Itsehyvyyteen vetoaminen.

Melko usein uskovaisilta kuulee siitä, kuinka he oikeuttavat toimintansa sillä, että heitä motivoi muiden hyvinvointi. Kuinka kääntynyt ihminen riemastuttaa heidän mieltään. Kuinka poikaa tekee jos jonkun elämässä seuraa järkevä kaitselmus.

Tämä on siitä erikoinen perustelu, että ulkopuoliselle se vaikuttaa aina omahyväisyydeltä, sellaiselta että ihminen kokee aatteensa niin hyväksi että sitä vain voidaan käyttää muiden arvottamiseen. Tässähän iloa ei suinkaan tuota muu kuin se että muut uskovat juuri niin kuin hänkin. Tässä ilo nousee siitä, että muut ajattelutavat katsotaan vastaavan ilon verran huonommiksi. Riemu syntyy siitä että "hunona, vastustettavana, vastenmielisenä, kamalana" koettu muu näkemys vaihdetaan "Oikeaan".

Laajemmin tämä on ymmärrettävä samanlaisena erityistapauksena kuin jotkin muut uskovaisten käyttävät käännytysmetodit, jotka eivät suinkaan käännytä ulkopuolista sisään, vaan pikemminkin nostavat niskakarvat pystyyn.

Uskoisin, että syynä on se, että uskovaiset kokeilevat käytännössä sanoja ja niiden toimivuutta. Julistajalla on yksi tavoite, joka on hänelle elämän tarkoitus ja "riemun lähde". Se on muuttumaton dogma. Mutta se ei tarkoita että keinot eivät kehittyisi. Uskovainen juttelee uskovaisille ja eiuskovaisille, ja pumppaa reaktioiota. Valitettavasti tässä käy helposti niin, että keinot menevät sekaisin.

Se, mikä toimii "sisäpiiriin" ei toimikaan ulkopuolisiin. Sillä siinä missä uskonnoton näkee julistajan kääntymyksestä ja samanvakaumuksellisten kanssa keskustelusta saaman ilon omahyväisyytenä, uskovainen ihminen todennäköisesti näkee sen ennemminkin "itsemoraalisuutena". (Ajatuksena on synonyymit oma~itse & hyväisyys~moraalisuus. Eri tarkastelukulmassa samalta näyttävät asiat ovat aivan eri henkisiä. Omahyväisyydessä on paha kaiku ja itsemoraalisuudessa jo eettiseltä kuulostava sävy. Esimerkki ei ehkä ole hyvä, mutta en tähän hätään parempaakaan keksinyt.) Uskova on hyvä, koska hän saa iloa. Häntä motivoi jalot tavoitteet. Jalo tavoite on tietysti käännytystyö. (Voidaan siis sanoa nyrkkisääntönä että toisten julistava paasaus on toisten ylevää tiedottamista.)

Siksi suurin osa julistajien tuottamasta mielipahasta johtunee siitä että he eivät todellakaan ymmärrä mitä ovat tekemässä. He ovat saaneet hyvää feedbackia. Eikä huomaa tarkistaa ehtoja joilla palaute on hyvää. He vain unohtavat että hyvä palaute onkin tullut oman porukan luona. Se, mikä uskonpiirissä saa taputuksia voi aikaansaada Helsingin asematunnelissa vittuiluja.

En siis usko että kukaan julistaja vakavasti uskoo että mitä enemmän hän herjaa toisin ajattelevia, sitä enemmän hän saa käännytettyjä. Hekin tietävät että herjauksesta ihminen nousee vastarintaan. Hän vain kokee sen siten, että hän "varoittaa helvetin vaarasta joka on todellinen" (ilman että huomaa samalla sanovansa että tosinajattelijat ovat niin pahoja että näitä tulee kiduttaa tavalla joka saisi kiinan kommunistien kiduttajien välinelaatikon näyttämään karkkipusseilta.)

Voidaan siis sanoa että sanoessaan "ateistit ovat moraalittomia - ja tyhmiä kun uskovat esim. evoluutioon/siihen että Jumalaa ei ole" uskova ei koe herjaavansa. Ateisti ja muu ulkopuolinen näkee tuossa lauseessa vain "ad hominem * 2", josta päättelee jotakuinkin että "Uskovainen pilkkaa kun ei parempaan kykene, eli heikoillapa on argumentit taas tänään. Harrastaisi seksiä joskus niin mieli paranisi". Uskovainen taas kokee itse että hän valistaa ihmisiä ja yrittää haastaa nämä miettimään rationaalisesti asioita, ja muistuttaa kuinka usko tekee elämästä hyvää.
Tässä en suinkaan yritä sanoa että uskovaisia tulisi ymmärtää. Pikemminkin sitä että kaikkien tulisi yrittää ymmärtää tilannetta. Ja jos uskovaiset itse miettisivät pari kertaa mitä sanovat, tätä kehotusta "ateistien ymmärtämiseen" ei tarvittaisi. Maailma on tasa-arvoinen, jos uskovat eivät ymmärrä, miksi mekään ymmärtäisimme? Tätä helpottaa tietysti se, että käsittääkseni uskovaisten tavoitteena on saada käännynnäisiä kristinuskoon, ja ateisteilla tämä ei ole lainkaan tavoitelistalla (Osalla se on toki listalla käänteisenä; "Erotkaa kirkosta".) Uskovaisten tässä käsitelty käytös taas ajaa ihmisiä nimenomaan kauemmas. (Koska ihmisen luonnollinen reaktio siihen että ulkopuolinen huutaa herjauksia on se, että hän lomittuu entistä lujemmin vanhaan malliinsa. Hakee ikään kuin turvaa omasta sisäpiiristään, kun ulkopiiri selvästi osoittautuu aggressiiviseksi ja uhkaavaksi eli pelottavaksi.)

Nimen omaan uskovaisten kannalta heidän kannattaa siksi ymmärtää ateisteja. Muutenhan heidän toimintansa vaarantuu. Ateistejen kannalta ymmärtäminen taas ei kanntata. Voitaisiin jopa vihjailla että "Miksi uskonnot tarvitsisivat vihollisia kun heillä on tuollaiset ystävät." Näyttää siltä että uskovaiset julistajat siis itse asiassa pelaavat ateistejen pussiin tahtomattaan. Ja mitä kovemmin he yrittävät, sitä tehokkaammin he pelaavat.

Oikeastaan katujulistajat ovat tässä katsontatavassa ateistin ilosanoman levittäjiä. Minun kai pitäisi sanoa, että jatkakaa samaan malliin. Mutta en voi, koska tämä käytös aidosti ärsyttää niin suunnattomasti..

Kallis maistuu hyvältä.

Kyllähän me kaikki tiedämme, miksi kallis punaviini maistuu hyvältä. Koska hyvä viini vanhenee, koska uutterat viininviljelijät tarkasti valikoivat oikeanlaiset rypäleet tietystä maasta ja prosessoivat sen kirurgin tarkkuudella. Nojoo, tunnustetaan. Se maistuu hyvältä kun se on kallista. Kun tietää että viini on kallista, aktivoituvat miellyttävyyttä käsittelevät aivoalueet. - Mutta eivät ne, jotka käsittelevät oikeita makuja. Emme siis asennoidu etsimään oikeita makuja tarkemmin.

Kallis vaan on parempaa.

Onhan se yksinkertaisesti hienostunutta kasvattaa tryffeleitä etsivä sika, jonka kanssa menee aseistettujen vartioiden partioimaan Albanialaiseen metsään etsimään harvinaisia valkoisia tryffeleitä. Tottakai ne on parempia kuin takapihan kuukunat. Johan sen tuon vaivan jälkeen ja sienten harvinaisuuden vuoksi sanoo järkikin! (Samoin kuin sen, että jos viini vanhenee, se muuttuu harvinaisemmaksi koska aina joku juo sitä viiniä jonkin ikäisenä. Kun on juuri siihen vuosikertaan varaa.)

Jännittävää kyllä myös placeboefekti tuntuu ajattelevan näin. Placebovaikutus tehostuu jos lumelääke on 10 sentin sijasta kalliimpaa. Ilmeisesti tämän vuoksi vaihtoehtohoidot ovat tyypillisesti kalliita. Kun niistä pyytää paljon, saa paitsi paljon massia, niin myös parantuneet saavat hyviä kokemuksia. Ja sekös se tehostaa kaupaksikäyntiä! Jokuhan voi jopa ajatella tämän jälkeen että vaihtoehtohoito toimii juuri sen takia että se toimii.

On se hyvä!

Petri Paavola on valistanut meitä kaikkia. Aiheena on tietenkin Harry Potterin vaarallisuus, joka on luonnollisesti selkäpiitä karmivaa. Sillä kaiken takana on ensimmäisissä kappaleissa mainittu Saatanan salaliitto, joka vainoaa jopa seurakuntia:

"minä katselin niin sanottujen kristillisten seurakuntien kompromisseja sekä yhtenäistämistä. Katselin hämmästyneenä kuinka New Age ja itämaisten uskontojen opit valloittivat seurakuntia opeillaan. Se oli saatanallista järjestelyä ja minä näin sen tulon seurakuntiin. Yhden maailman uskonnon okkulttiset opetukset tuotiin sisälle seurakuntiin. Noituuden sisäänajo maailmassa sekä saatanallisen kontrollin tarkoitus oli saada kokonaiset sukupolvet opetetuiksi ajattelemaan kuin noidat, puhumaan kuin noidat, pukeutumaan kuin noidat, toimimaan kuin noidat. 1960- luvulla alkaneiden okkulttisten laulujen tarkoitus oli vangita kokonaisen sukupolven ajatukset."

"Heinäkuun 8. päivänä keskiyöllä kaikkialla kirjakaupoissa myytiin neljättä Harry Potter kirjaa "Harry Potter and the Goblet of Fire." Näiden kirjojen kautta tuli jokaiseen kotiin kirous kirota jokaista kotia. Heinäkuun 8. päivä on noitien keskikesän juhlapäivä. Heinäkuun 8. päivänä San Franciscossa allekirjoitettiin yhdistyneiden uskontojen peruskirja. Nyt tiedämme, että koulusysteemimme suunnittelee käyttävänsä kouluissa Harry Potter taikaa aikoen tehdä kouluista noituuden koulutuskeskuksia."

Onneksi entinen noita ja Wiccalainen oli tietämässä asioita. Muutenhan lapset olisivat vaarassa. Evoluutio -opin rinnalle kouluun saataisiin siis Harry Potteria ja noituutta. Sillä tälläisen pahuuden kuin vieraiden uskontojen vaikutuksen, vaaroista voi tietää vain sellainen ihminen, joka ei pidä niitä pelkästään hölmöinä, vaan tietää että ne ovat oikeita uskontoja. Niissä vedotaan oikeisiin henkiin. New Age siis yksinkertaisesti toimii ja on siksi vaarallista:

"olen entinen noita. Asuin tähdillä ennustajana tehden horoskooppeja ja loitsuja. Asuin salaperäisessä ja hämärässä okkultiikan maailmassa. Taikojen ja loitsujen avulla kykenin huutamaan avuksi voimia sekä "kontrolloimaan tuntematonta" ja lentämään yöllä astraalikoneella."


Täysjärkisyyttä siis tarvitaan. Ei jotta pseudotieteet ja harhat erotettaisiin todellisuudesta, vaan jotta Saatanalliset todelliset voimat eivät horjuttaisi elämäämme oikeasti toimivilla vaihtoehtouskonnoilla. Paavolan käännöstekstin mukaan Harry Potterit ovat erittäin vaarallisia okkultiikan käsikirjoja. joissa miljoonia nuoria opetetaan ajattelemaan, puhumaan, pukeutumaan, ja toimimaan noitien tavoin. Eikä kirjojen ja elokuvien myyntiä tietenkään pumppaa ahneus, halu kirjoittaa, ja halu saada fyffeä. Pottereiden tarkoituksena on täyttää nuorisomme mielet noituudella. Ei enempää, ei vähempää. Erityisen vaarallisiksi Potterit tekee niiden sisältämä eksakti tieto (jota voi katsoa esimerkiksi niistä elokuvista. Faktaus ja suorastaan inhorealistisuus suorastaan pursuaa kun Tylypahkaan vain vilkaiseekin.

""Azkaban", "Circe", "Draco", "Erised", "Hermes", ja "Slytherin"; jotka ovat kaikki oikeiden demonien nimiä. Nämä eivät siis ole mielikuvitus henkilöitä! Kuinka vakavaa tämä on? Lukemalla näitä kirjoja monet miljoonat nuoret oppivat kuinka he voivat tehdä yhteistyötä demonihenkien kanssa. He oppivat jopa heidän (demonien) nimensä."

Niin, nythän ne nimet selviävät myös tästä käännöstyöstä. Mutta hei, ei demonien nimen julkaiseminen vielä tee niistä pahoja asioita, etenkään jos niiden suoraan kerrotaan liittyvän demoneihin ja vielä samalla vihjaillaan että niitä voidaan käyttää demonien karkoitukseen, koska niiden julkaisijalla on vakaumus. Sen sijaan jos joku väärän vakaumuksen ihminen piilottelee vanhoja uskomuksia elävöittääkseen satukirjoja (Esimerkiksi Azkaban on Harry Pottereissa vankila, ei suinkaan demoni tai edes henkilö.) Samoin Harry Potterit ovat vaarallisia, niiden lukeminen on haitallista kristityille. Paitsi tietysti em. julistajalle, jonka aiheeseen tutustuminen on vain rohkeaa ja ylvästä demoneita vastaan taistelua. ("The Force be with you" on ilmeisesti myös saatanallista. Siispä varokaamme Tähtien Sota -elokuvia samalla.)

Mihin vakaumus oikeuttaa?

Ei ole lainkaan tavatonta, että syvästi uskovaisen innoissaan tekemiä ylilyöntejä katsotaan sormien lävitse nimenomaan siksi että heillä on vakaumus. Vakaumus, usko, on syynä tekoihin, ja siksi niille tulisi antaa tavallista toimintaa enemmän anteeksi. Tässä katsomuksessa usko tekee tässä kohden tavallaan syyntakeettomaksi.

Olen toki sitä mieltä että vahva vakaumus voi heikentää tilanteen arvostelukykyä. Sitä tekee "asian puolesta" asiaa eikä pysty siksi keskittymään kaikkiin puoliin. Tunteet ovat pelissä. Ja asiakin on uskovalle erittäin tärkeä.

Kuitenkin on muistettava, että uskovaisella on sekulaarissa yhteisössä oikeus osoittaa ja harjoittaa vakaumustaan. Se, että hänellä on vapaus tehdä jotain tarkoittaa myös sitä, että heillä on vastuu asiasta. Ja uskovainen ottaa toimillaan vastuuta myös muiden elämästä;

Usein hänen harjoittamansa toiminta kun on nimenomaan käännytystoimintaa. Ja olisi todella typerää väittää että uskovainen ei jotenkin vaikuttaisi mielihyvään ja mielipahaan joita tämä toiminta aikaansaa. (Muutenhan hänen ei kannattaisi mennä julitamaan. Kukaan ei kuitenkaan kääntyisi hänen tekonsa vuoksi.) Uskovaiset myös kertovat olevansa toimissaan moraalisempia ja/tai muita muutoin parempia koska muuttavat ihmisiä tavoitteellisesti. Millään muullahan käännytystyötä ei voida oikeuttaa. Uskovaisen julistajan mielestä käännytystyössä ihmisiä "pelastetaan" tietämättömyydestä totuuteen, pahudesta hyvyyteen, pimeydestä valoon. Koska he asettavat itsensä muiden yläpuolella, heidän on myös oltava muita parempia. Koska muutoinhan uskovaisten ylemmyys olisi vain tyhjää itsekehua.

Eli kuten filosofian perusteos Tobey Maguiren tähdittämä "hämähäkkimies" -elokuva, opettaa, "suuri valta tuo mukanaan suuren vastuun". Ajattelen kenties kuin sissi, jolle baretti päässä tehty hyvä teko on suurempi hyvä teko ja kunniaksi koko kompanjalle, kun taas baretti päässä tehty paha teko on suurempi paha teko ja häpeäksi koko kompanjalle. Samoin uskovaisen vakaumus ei suinkaan tee häntä syyntakeettomaksi, vaan entistä syvemmin vastuulliseksi.

Siksi uskovaisen vakaumukseen vetoaminen ei suinkaan oikeuta pahoja ja vääriä tekoja, vaan päinvastoin, uskova on niiden edessä tavallista suuremmin syyllinen. Uskovaiset lienevät tässä kanssani yksimielisiä, koska vaihtoehtona taitaa olla se, että uskovaisuus olisi jonkinlainen mielen sairaus, johon voitaisiin vedota "lieventävänä asianhaarana" hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi paranoidia skitsofreniaa murhasyytteen edessä.

Me kaikki kuuntelemme

Vanhan trolliteorian mukaan:

normaali ihminen + anonyymiteetti + yleisö = todellinen ääliö.

Tosiasiassa ilmiö on tätä hieman laajempi.

Hihhuli + hihhulien yhteisö + luulo että jutut eivät leviä = todellinen ääliö.

Tässä on huomiotava se, että ulkopuolisesti, kun he puhuvat sekulaareille tai muille, uskovaiset eivät näytä helposti karvojaan. Paitsi tietysti internetissä. Siksi he ovat kohteliaampia silloin kun heillä on sekulaaria yleisöä tai he tietävät että heidän juttunsa menevät nauhalle. Pienemmissä piireissä jutut ovatkin sitten jo täysin erilaisia. Kannattaa todella kuunnella tätä seuraavaa.



ERV -blogin mukaan tuon puheen pitäjä oli sitä mieltä, että nauhoittajien tulisi hävetä, koska heillä ei ollut rohkeutta tulla kertomaan että juttuja nauhoitetaan ja vuodetaan YouTubeen.

No, nyt me tiedämme minkälaisia juttuja uskovaiset kertoilevat silloin kun luulevat että kukaan "väärä" ei saa tietää. Merkitseekö hihhuleiden esittämät moraalisuuskannanotot enää asiantuntevilta - vai ovatko he viimeisiä ihmisiä joiden mielipidettä moraaliasioihin kannattaa kysyä? Kysytkö moraaliasioihin apua ensin Hannibal Lecteriltä (fiktiivinen psykopaatti) vai heiltä (valitettavasti eifiktiivinen ääliö)? Merkitseekö heidän vaatimuksensa kohteliaisuudesta uskontoja kohtaan mitään? Miltä kuulostavat tämän jälkeen heidän puheensa siitä kuinka heitä vainotaan heidän uskonvakaumuksensa vuoksi?

Vaikeita kysymyksiä.

Think about it! - You Decide!