Pala kakkua. Tai kangasta.

Torinon käärinliinat ovat kuuluisat. Niissä on Jeesuksen kuva. Minäkin olen kuullut kuinka sitä olisi mahdotonta tehdä. Edes nykytekniikalla, saati sitten vanhan ajan menetelmillä. Ajoittamisessa on ilmeisesti jotain kiistaa. Se on ajoitettu jonnekin 1300 -luvulle. Mutta radiohiiliajoitus ei ilmeisesti uskovaisia kannattajia, luultavasti kreationistisesti suuntautuneita, vakuuta. Tai sitten kangasta oli otettu vääristä paikoista.

Nyt se on kuitenkin tehty uudestaan. Tutkijat käyttivät keskiaikaisia menetelmiä ja saivat toisinnettua sen. Asiasta uutisoi jopa YLE, mikä tietysti kertoo siitä että takana on ateistien salajuoni. Sillä YLE on "stalinistimedia". (Vai mitä se oli.) Lainaan kuitenkin tätä Saatanallista lähdettä. Koska minulla ei ole mitään kunniaa.

"Pavian yliopiston kemian professorin Luigi Garlaschellin mukaan uudet tulokset osoittavat, että värjäymä oli tehtävissä helposti ja halvalla. Liinan epäilijät ovat aiemmin arvelleet, että väärentäjän tarkoituksena oli ilmeisesti vauhdittaa pyhäinjäännöskauppaa.

Tutkijaryhmä valitsi kankaaksi keskiaikaiseen tapaan kudotun pellavan, jota vanhennettiin kuumentamalla ja pesemällä. Kangas levitettiin koehenkilön ylle, ja hänen naamiolla suojattuja kasvojaan hierottiin hapolla ja okralla, joka oli keskiajalla yleisesti käytetty väriaine.

Viikossa lopputulos muistutti Torinon käärinliinaa. Garlaschelli arvelee, että lopullinen seepian sävy syntyi vuosisatojen varrella liinan haalistuessa."

Minä haluan tuollaisen ihmeen kotiini. Paahtoleipäjeesuksen jos joku hapottaisi T -paitaan, niin varmasti lähettäisin osoitteeni että voisi postittaa! (Ideoita joululahjaksi.) Sellaisen ihmeen tekijä pitää julistaa ateaaksi kuoleman jälkeen.

Historian muuttajat.

Kun noitavainot nostetaan puheeksi, suomalaiset kristityt usein puolustautuvat viittaamalla katoliseen kirkkoon. Se on heistä paha, jopa valhekirkko tai porttokirkko. Se ei ole kristillisyyttä. Näin noitavainojen tai muiden ongelmien pahuus ei ole luterilaisten ongelma.

Itse asiassa tätä katolisvastaisuutta on rakennettu valheellisesti. Tästä saa hassusti esimerkin ottamalla kaksi lehteä. "Tieteen Kuvalehti Historia 10/2009" kertoo sivulla 13, että

"Ensiyön oikeus, latinaksi jus primae noctis, on silkkaa sepitettä, jonka 1800 -luvun Englannissa puritaanien historiankirjoittajien pyrkiessä kaikin keinoin maalaamaan synkkää kuvaa "pimeästä keskiajasta"."

Usea on kuullut tästä "ensiyön oikeudesta", jossa naimisiinmennyttä naista sai naksauttaa hääyönä. Toisin sanoen katolinen kirkko ei ollutkaan niin julma, kuin mitä porttokirkon myyttiä hellivät "uskonpuhdistuksessa toisella puolella Paavia" olevat ovat yrittäneet väittää.

Toinen on puhtaasti noitavainoista. "Tieteen Kuvalehti 10/2009" taas esittää 53 sivulla, että
"Vaikkakin katolisen kirkon pyrkimys kitkeä harhaoppisuutta johti myös noitavainoihin 1400 -luvun puolivälissä, Etelä - Euroopassa järjestettiin melko vähän noitaoikeudenkäyntejä. Sen sijaan Keski- ja Pohjois Euroopassa syytteitä sateli etenkin protestanttisen kirkkokuntien syntyyn johtaneiden reformaation eli uskonpuhdistuksen aikana ja sen jälkeen 1700 -luvulle asti. Noitavainot eivät olleet niin sanotun pimeän keskiajan ilmiö, kuten usein luullaan. Protestanttisessa maailmassa, jonka ydinalueen muodostivat Pohjoismaat evankelis-luterilaisen valtionuskonnon takia, noituuteen suhtaudutiin ajoittain jopa jyrkemmin kuin katolisessa Euroopassa. Ensimmäiset pohjoismaiset joukkovainot järjestettiin Tanskassa ja sen hallitsemassa Norjassa."
...
"Ruotsi-Suomessa yleinen ilmapiiri suosi noitavainoja vuosina 1600-1750. Ruotsissa noitien etsintä sai jälkikäteen arvioituna joukkohysterian luonteen 1688. Kuolemantuomio määrättiin noin 300 ihmiselle, joista monet olivat lasten ilmiantamia. Suomessa syytettyjä oli parituhatta. Heistä suunnilleen sata teloitettiin. Vainot keskittyivät Länsi- ja Etelä-Suomeen."

Tämä ei ole uutinen monelle noituuteen tutustuneelle, mutta jostain syystä fundamentalistikristittyjen, kouluopetuksen, kristillisten valtionlaitosten ja muiden vastaavien piiristä tästä luterilaisten toimeenpanoista. Sen sijaan uskonnon hyvyyttä tukevia väitteitä kuulee jatkuvasti. Ei ole tavatonta kuulla esimerkiksi siitä, miten anekauppa oli kauheaa ja siitä päästiin eroon. Ja tästä kyllä opetetaan koulussakin, kovaan ääneen ja toistuvasti siten että ei mene keneltäkään ohi. Jotkut esittävät jopa että uskonpuhdistus terveytti uskonasenteet niin, että tiede pääsi sen ansioista kehittymään. Tämän vaikutus ei ole tulkintariippumatonta: Esimerkiksi "Tykit, taudit ja teräs" -kirjassa selitetään saman ilman että uskonpuhdistus liittyy asiaan. Toisin kuin noitavainojen kohdalla, jotka olivat selvää ideologian noudatusta. Protestantti voi olla ilman että tekee ainuttakaan tieteellistä inventiota.

Luolan löytyminen.

Israelista löytyi luola. Kun luola "löydettiin", Beduiinit varoittelivat menemästä sinne. Se oli kirottu ja sinne ei saisi tunkea. Tämä on siis hieman sama asia kuin Kristoffer Kolumbus joka "löysi" Amerikan.

Tämä uutinen sai tietysti erikoisia sävyjä.

Siihen on liitetty Jeesus ja muut pyhät asiat. Siihen liitetään jopa symboliarvoa kuinka se todistaa jumalan olemassaolosta. Tämä on melko erikoista, koska jos Suomesta löydetään joku luola jossa on tehty kaivostoimintaa ja joissa on suomalaisten muinaisuskontojen asioita, se ei tarkoita että nämä Jumalat saisivat mitään tukea asiasta. Päin vastoin, minua on uskontojen kohdalla aina ihmetyttänyt se, miten Jumala leviää vain ideologianjulistajien kautta. Että miksi Kristus ei ollut inkkarien tiedossa ennen kuin lähetyssaarnaajat ne kertovat.

Toinen merkittävä asia on tietysti Israelin asema. Sen nähdään antavan historian ja oikeutuksen sille että juutalaisilla on oikeus maahan. Tosiasiassahan intiaanit olivat Amerikoissa ensin eikä kukaan väitä että tämä historiallinen tosiasia pakottaisi valkoiset Amerikkalaiset takaisin "eurooppaansa josta ovat kotoisin". Tosiasiassahan Israelilla on oikeus olla valtio koska se on valloittanut alueita. Samoin paikalla aiemmin asuneilla oli samanlainen lupa. Moni voi pitää valloitussotaa pahana, mutta kertokaa maa jossa ei olisi niin tehty? Jopa Suomessa oli saamelaiset ensin ja me ollaan tulokkaita. Puhumattakaan niistä joiden vanhemmat ovat evakkoja, muualta tulleita. Ei kukaan sano että "menkää takaisin Karjalaanne"! Asiaa ei muuta se että Palestiina -nimistä valtiota ei ole koskaan ollut, sen syntytarve tuli siitä kun ihmisiä kasattiin jotta juutalaisille saataisiin tilaa. Ja he asuvat yhä säälittävissä telttaoloissa. Ja syy tässä on siinä että armon moraalijuutalaiset ei ole tehneet samaa mitä Suomessa aikanaan tehtiin evakoille, eli järjestäneet heille asuintiloja. Jos suomalaiset evakot asuisi "väliaikaiserikoisjärjestelysääliteltoissa" vielä ties kuinka monetta sukupolvea, hekin taatusti tekisivät pahojaan.

Ketään ei näyttänyt kiinnostavan että beduiinien taikausko oli varmasti yksi syy miksi sitä ei oltu löydetty aikaisemmin. Toisaalta taas kaikkia tarinoita ei voida uskoa vain siksi että niitä kerrotaan. Beduiinien kansantieto ei siis suinkaan auttanut tiedettä, vaan haittasi sitä.

You Decide.

Hihhulit, kuten kreationistit, ovat aina muistuttamassa sitä miten valinnanvapautta karsivaa esimerkiksi evoluutio on. Valinnanvapaus, sananvapaus, uskonnonvapaus toistuvat näissä. Lasten ja nuorten ja aikuisten tulee saada itse päättää. Sama koskee naispappeutta ja muita kysymyksiä. Jos kirkko sallii naispapit, se vainoaa niitä jotka eivät naisten kanssa halua tehdä töitä pappina. Ja tämä taas sotii aatetta vastaan, se kieltää aatteita.

Mutta sitten kun aiheeseen tulee ateismin oikeutus, kelkka kääntyy. Kyseessä ei olekaan enää mikään uskonnon, sanan tai mielipiteenvapaus. Ateisti on määritelty. Paha. Itsekäs. Itse asiassa jo se, että joku sanoo olevansa ateisti johtaa siihen, että uskovainen tämän yhden piirteen pohjalta vetää yhteenvedon lähes kaikesta mitä mieltä ateisti muka on. Kuitenkin unohtuu, että määritelty ateismi sellaisenaan puuttuu. Se on määritelmällisesti VAIN kannanotto Jumala(i)n olemassaoloon.

Ja tämä näkyy; Jumalanpilkka on kielletty, mutta ateisteja saa pilkata. Ateismi ei siis ole vakaumus? Se ei voi pitää asioita "pyhänä", koska ainut määritelmä "pyhälle" joka kristittyjen määritelmissä on sallittu liittyy vain ja ainoastaan yliluonnolliseen papparaiseen? Entä jos ateisti rajaa pyhänsä eri tavalla?

Ja siksi esimerkiksi Suomen uskonnonvapauden historia on mitä on;
*Kristinusko ~ vuosi 1000.
* Pakkokäännytys alkoi: 1. ristiretki, 1155.
* 1634 uskontopakko; Jos ei ollut luterilainen, tuli karkoittaa maasta.
* 1741 ulkomaalaiset saivat erityisoikeuden joka ei koskenut suomalaisia: He saivat luvan harjoittaa muuta uskoa kuin evankelis-luterilaista. Mutta luterilaista heidänkin piti harjoittaa. Valinnanvapauden määrän voi siis suorastaan aistia heidänkin kohdallaan.
* 1869 kirkkolaki salli kirkosta eroamisen. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista koska kirkko oli ainut joka piti väestörekisteriä, eikä esimerkiksi naimisiin päässyt kuin papin edessä. Laillinen avioliitto vaati tietyn uskon.
* 1923 sallittiin myös eiluterilaiset ja eikristilliset opit. Uskonnosta eroaminen tuli myös käytännössä mahdolliseksi. Lapset kastettiin isänsä uskontokuntaan; Vanhemmilla ei ollut tässä kohden sananvaltaa muuta kuin kirkosta eroamisen kautta. Jos olit jäsen, se riitti. Lapsesi liitettiin kirkkoon, halusit sinä vanhempana sitä vai et
* 2003 uskonnonvapauslaku muutti edellisen. Vanhemmat saavat päättää lasten kirkkoon liittämisestä. Alle 12 -vuotiaalla ei ole lain silmissä mitään sananvaltaa. Vanhemmat päättävät ja tarkemmin: Jos sopua ei saada, kirkon jäsenyys on äidin päätös. Uskonnonvapautta emme ole saavuttaneet vielä tuhannenkaan kristinuskon vuoden jälkeen Herran vuonna 2008. Lapsilta se nimittäin puuttuu yhä täysin: Vasta 18-vuotiaana saa päättää, haluaako kuulua uskontoon. 15 -vuotias tarvitsee vanhemmiltaan kirjallisen suostumuksen. Ja kaikki vanhemmat eivät tätä suostu kirjoittamaan. (Muutenhan tätä lainkohtaa ei tarvittaisi, ja jos sitä ei kukaan haluaisi, ei se kirjoihin asti olisi päässyt.) 12 vuotias saa valita että liitetäänkö hänet samaan uskontoon kuin vanhempansa, jos vanhemmat vaihtavat uskontoa. Myös erottaminen onnistuu vain omalla suostumuksella.

Yleisimmin lapsestä kirkon jäsen vauvana. Lapsen tietoa, ymmärrystä tai suostumusta ei pyydetä. Kasteessa lapsi yksilönä tekee muka liiton ja sopimuksen Jumalan kanssa. Kun tässä on mukana ihminen, joka ei ymmärrä teon seurauksia, on selitys hoopo. Kaste on minusta hyväksyttävissä vain sitä kautta, että siinä vanhemmat symbolisesti ilmoittavat olevansa luterilaisia. Kaste ei tässä kohden merkitse lapsen kannalta yhtään mitään. Se ei ole sitoumus tai side kirkkoon. Kastetoimitus on vanhempien uskontunnustus. Tai sitten se on kirkon virallinen kannanotto sille, että lasten ja imeväisten mielipiteet ja ajatukset Jumalasta ovat merkityksettömiä. Lapset saavat ilmeisesti Jumalan armon ei oman uskonsa, vaan vanhempiensa uskon kautta. Tiettyyn rajaan asti he ovat niin tyhmiä, että Jumalan armo tai tuomio välittyy heille vain vanhempien aatteen kautta.

Kuitenkin tällä minunkin näkemyksellä on ongelmia : On mahdollista nuori on työssä ja maksaa kirkollisveroa vaikka ei haluaisi olla missään tekemisissä kirkon kanssa koska ei usko. (Kyseessä ei siis ole mikään "JUGI -stylen" porvari, joka laskee paljonko hänen 100 000 vuosituloista menee pappien palkkoihin ja sanoo sitten että "Jeesuksen on oltava ilmainen. Jeesuksen on oltava ilmainen".) Jos tätä perustellaan sillä että "kaikki vanhemmat sallivat 15 -vuotiaan erota, jokainen vanhempi ilolla lapun kirjoittaa", ja että tätä kautta eettistä ongelmaa ei ole, koska kaikki kristityt vanhemmat ilman ainuttakaan poikkeusta aina ja kaikkialla kyllä kirjoittavat lapun. Niin muistutan että laissa tätä ei ole pakotettu. Jos asia on todella näin, niin arvon uskovaiset saisivat näyttää vapaaehtoisuutensa vaikuttamalla em. lakipykälään ja vaatisivat sen poistoa. "I'm not holding my breath." Koska tiedän, että tämä on vain kiemurtelua. Todellisuus on eri kuin PR.

Sen takia ainutkaan kreationisti ei tue ateistien oikeuksia. Ei salli ateistien toiminnan järjestämisen tukemista. Päin vastoin, ateismi edustaa heille vain ja ainoastaan jotain tahoa jota tulee häiritä, jotain jota ei tule sallia. Jotain jonka toimintaa pitää saada ohjailla lailla; Esimerkiksi asioita pitäisi kieltää vain sen takia että uskovaisten vakaumus kieltää sen eivätkä he tekisi asiaa vaikka se olisi laillista. Ja siksi ihmiset, jotka sitä eivät pahana pidä, eivät saisi tehdä. Siksi ateismi on vain kritisoinnin kohde. Ateistit ovat pahoja ja väärässä. Ja "darwinistit". Tämä kertoo sen, mistä näissä puheissa on oikeasti kyse. Kyse ei ole sananvapaudesta, muutenhan sitä tuettaisiin kaikkien vakaumuksen kohdalla.

Mielestäni parasta olisi se, että lasta ei liitettäisi kirkkoon. Vanhemmat toki voisivat viedä lasta kirkkoon, mutta lapsi liitettäisiin jäseneksi vasta sinä päivänä kun hän saa siihen vapaasti liittyä tai siitä erota. Lapsi voitaisiin viedä kasteelle ja vanhemmat saisivat kertoa näkemyksistään. Mutta lasta ei saisi liittää kirkkoon kukaan muu kuin henkilö itse.

Rauhalliset Suomalaiset.

Usein kultteihin yhdistetään ulkomaalaisia liikkeitä. Usein kuulee, kuinka joku USA:lainen horteinen tepastelu ja muu vastaava hurmoshenkinen toiminta ei ole se, mitä suomessa on. Että hämäläinen on jäyhän rauhallinen ja enimmillään vain huokaa hartaasti että "Kyllä, Jeesus".

Kuitenkin tätä esiintyy suomessa. Eikä tarvitse mennä kauas historiassa, että sieltä löytyy erilaisia vaarallisia liikkeitä. 1700 -luvulle asti noituus oli riski. Aikaisemmin esimerkiksi Thuronius joutui puolustamaan oppilastaan Henrik Eoleniusta, jota syytettiin Saatanan kanssa meuhkaamisesta. Syy: Liian nopeatempoinen oppiminen ja alkoholin vaikutuksen alaisena tapahtunut rehentely. Silti tämä riitti Piispa Terserukselle. Hänestä yliopistossa oli sellaista saatanallista menoa että sinne ei lapsiaan hurskas mies uskalla laittaa. Puolustava Thuronius sai jopa potkut koska puolusti oppilastaan. Päätelmä: Hänelläkin oli jotain salattavaa.

Kun noituusmania väheni, hurmosuskovaisuus sai jalansijaa. Esimerkiksi nimeltä voisi mainita suomalaisia hurmosveikkoja: Anna Rogel(1751-1784) ja Helena Konttinen (1871-1916). Konttinen oli ilmeisesti epileptikko, koska häntä "rangaistiin sätkimisellä siitä että ei ollut nuorisolle opettanut riittävästi tanssin vaaroista."

Lisäksi Maria Åkerblom oli sitten näitä rankempi kulttijohtaja. Hän kertoi itse että hän oli ollut kuolemansairas ja parantunut sitten. Häntä syytettiin tietysti mielen sairauksista, mutta hän ei halunnut joutua lääkärien tutkittavaksi. Hän esiintyi valloittavasti ja sai suosiota. Vallan myötä hän alkoi "expellaamaan" skeptikkoja. Hänen tilaisuuksiaan sai tarkkailla vain ne jotka häneen uskoivat. Vallan myötä Äkerblom toteutti kaltaistensa uskontojen ytimen, eli "tee juuri niin pahaa kuin mitä laki sallii." Hän muun muassa pisti seuraajansa myymään omaisuutensa ja ostamaan sillä hänelle lahjoja. Lisäksi hän komensi seuraajansa ampumaan paikallista poliisia ja sai 20 seuraajaansa todistamaan että kyseessä oli itsepuolustus. Äkerblom syyllistyikin omaisuusrikoksiin ja pahoinpitelyihin. Lisäksi kun hänet vangittiin, hän pakeni. Kultti oli hierarkinen, ja sisäpiiri sai tehdä kaikenlaista, joka ei kestänyt päivänvaloa.

Samoin suomessa on toiminut kultti nimellä Korpelalaiset, jotka seurasivat Toivo Korpelan näkemyksiä maailmanlopusta. Liiton arkin tuli noutaa uskovaiset pelastukseen. Nils Holmberg siirtyi kultin johtoon. Tälläkin oli vaikeuksia virkavallan kautta, kun he uhkasivat vapauttaa kaksi vangittuna ollutta korpelalaista. Holmgren oli välillä mielisairaalassa, mutta kulttilaiset jaksoivat odottaa. Holmgren sairasti iskiasta ja olut oli siihen lääke. Asteittain kokouksiin tuli mukaan tanssi ja kortinpeluu. Lopuksi sukupuolisuus. (Kuulostaa miltei kivalta uskonnolta?)

Astetta vähemmän mukava kultti olikin sitten Inkeriläinen "leikkaajien" lahko. Se toimi 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Se piti seksuaalisuutta pahimpana syntinä, ja heistä ihminen luotiin ilman sukupuolielimiä ja ne ilmestyivät vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Siispä miehet kuohivat itsensä ja naiset antoivat amputoida rintansa ja klitoriksensa. Miehestä tuli "erityisen autuas" kivesten lisäksi poistettiin myös siitin. Leikkaamiset suoritettiin alkeellisilla välineillä eikä puudutuksesta ollut tietoakaan.

Siksi kun hihhulit yrittävät siirtää kulttilaisuuden kauas, eli toisiin maihin ja eksoottisiin aikoihin, ja yrittävät vihjata että "ei suomessa, ei nyt", niin heidän sanomisiaan voidaan pitää varomattomina. Toki läheskään kaikki hurmoshenkiset uskovaiset eivät edusta äärimmäisiä hulluja, mutta ei sitä "mahdottomaksi" saa tuomita vain vetoamalla johonkin "suomalaiseen mielenlaatuun", jolle äärimmäisyys olisi kamalaa.

Miksi ateistit ovat vihaisia?

Hihhulointilinjani on ollut viime aikoina hieman turhankin kreationismipitoista. Syynä on varmaan ollut heidän uusi kampanjointi, jonka vuoksi siitä kuulee. Ilman näkymistä ei ole syytä valittaa. Nyt kuitenkin toiseen aiheeseen

Huutavan äänestä puistometsässä viitattiin siihen, että ateistit ovat vihaisesti kommentoineen Päivi Räsäsen kommenttia. Kommentti oli ollut seuraava:
"Olen pääministerin kanssa samaa mieltä siitä, että koulusurmissa kohdataan uusi pelottava ilmiö - ihmisviha. Jokelan ja Kauhajoen surmaajat ilmoittautuivat myös ateistikseiksi. Tämä ilmiö on käänteinen kristinuskon lähimmäisenrakkaudelle. Jumalalle jokainen ihminen on rakas - siksi meidänkin tulee rakastaa toisiamme. Kun elävän kristillisyyden vaikutus yhteiskunnassa on ohentunut, jotain astuu tilalle. Sen jäljet ovat synkät ja pelottavat. Tarvitsemme yhteisöllisyyden vahvistamista, mutta tarvitsemme myös kansallista heräämistä siihen ihmisrakkauden sanomaan, jota kristillinen usko on synnyttänyt kautta vuosisatojen."

Tämä kyllä kertoo minusta omaa sanaansa Räsäsen asennevammasta, mutta tärkeä pointti löytyy kuitenkin huutavan reagoinnista. Joka siis on minusta erittän fiksu. Se menee näin:
"On totta, että kun poistaa kristillisyyden ihmiselon yhtälöstä, tulee arvotyhjiö. Sen voi täyttää järkevästi ilman uskontoakin, mutta selvästikkään se ei kaikilta onnistu. Lopulta on kyse siitä, että ihmiset jätetään oman onnensa nojaan kehittelmään päässään kaikenmaailman teorioita, jotka ikävissä tapauksissa voivat johtaa kouluampujien kaltaiseen vääristyneeseen maailmankuvaan, jossa ei ole rakkautta niin enempää muita kuin itseäänkään kohtaan."

Juuri näinhän se on. Ateismi on yksilöllinen, sillä ei oikeastaan ole aatesisältöä. Ja juuri sen vuoksi voidaan sanoa että "ateismi on uskonto, jos kalju on tukanväri". Ja juuri siksi ateismi on ns. "vapautta" eikä "dogmeja". Asia on sinällään hyvä, mutta yksityiskohtia siihen liittyy. En voi sanoa muuta kuin että "Kenen aate historioineen ja sen nimissä toimineineen on viaton, heittäköön ensimmäisen veden." Luulen että ainoat jotka kusevat tällä ehdolla minun koiville, ovat koirat.

Se on toki niin, että kun ateisti voi olla onnellinen ja uskovainen olla onnellinen, niin se tarkoittaa sitä että uskontoa ei tarvita onnellisuuteen. Se on toki niin että kun ateisti voi olla eettinen ja uskovainen voi olla eettinen, niin uskontoa ei tarvita eettisyyteen. Mutta ei se tarkoita sitä että tutun jättäessään ihminen ei muuttuisi. Ateismiin siirtyminen voi siksi olla raskasta.

Mikä taas on aivan sitä uskisten väitettä vastaan että ateisteja ollaan vain siksi että se on niin "kivaa ja helppoa" ja itsekästä. Jos näin oikeasti olisi, lähes kaikki olisivat ateisteja, uskonnot voitaisiin vetää suoraan konkurssiin. Se ei ole pelkästään se, mitä tekee jouluna ja pääsiäisenä ja miten ihmiset suhtautuvat. Se on myös se, miten sen elämänsä jäsentelee, kun uskonto on määritellyt tietyt asiat hyviksi ja niistä ei haluaisi luopua vakaumuksen mukana. Kun loppupelissä yhteys on vain se, että uskovaiset ovat niin itse sanoneet. Että murhaaminen on paha koska Jumala niin sanoo. Ei se ole se, miten asia oikeasti on, vaan se mihin on elätetty ihminen pienestä asti. Maailmankuvan vaihtaminen vain on raskasta. Siitä seuraa tiettyä epävakautta. Meidät yleensä opetetaan kristityiksi, ainakin ennen, ihan piltistä asti. (Paitsi jos vanhemmat olivat kommunisteja. Että olikin siinä lapsella vaihtoehdot. Nykyään on kai parempi.)

Lisäksi aatetta nimitellessä hyökätään paitsi aatetta, ideologiaa ja sääntöä vastaan, hyökätään myös ihmistä kohtaan. Sitä mikä meissä on sitä henkilön ydintä. Muu on vain turhanpäiväisyyttä ja lihaa. Sillä kuten uskovaistenkin etiikan kritisoinnissa, myös ateistin etiikan kritiikissä ei puhuta mistään mitattavista asioista. Moraalia ei voi punnita vaa-alla. Moraali liittyy henkilön toimintaan. Moraali on se, mikä tekee yksilöstä sen ihmisen mikä hän on. Siksi kun ateistia tai uskovaista loukkaa tällä rintamalla, hyökkää tavallaan hänen persoonaansa kohtaan. Mielestäni näin ei saa tehdä. Teen kuitenkin itsekin joskus.

Ateistit ovat tässä kohden hieman kuin Gazalaiset. Huutavan ääni kun kommentoi syitä vihalle. Historiankertaus on itse asiassa aika kuvaavaa. Sitä voi soveltaa uskovaisiin hihhuleihinkin. Eivät he sattumalta mellasta.
"*1948 Israel julistautuu itsenäiseksi ja ympäröivät arabimaat julistavat sodan. Israel lyö hyökkääjät ja samalla laajentaa omatoimisesti sille kaavailtua aluetta. Samassa sodassa Egypti valloittaa nykyisen Gazan alueen ja Jordania Länsirannan.
*Egyptin miehitys Gazassa jatkuu melkein 20 vuotta. Palestiinalaiset jäävät ilman kansalaisuutta, eikä aluetta kehitetä.
*1967 Israel valtaa Gazan Kuuden päivän sodassa. Israel ei liitä Gazaa itseensä, vaan perustaa alueelle sotilashallinnon.
*1987 kurjistuminen johtaa palestiinalaisten ensimmäiseen kansannousuun, Intifadaan."

Israel on edustanut vain vastustavaa voimaa Gazalaisille. Heistä ei ole välitetty. Itse asiassa heidän tilannettaan eivät ole korjanneet Israelilaiset eivätkä Islamilaiset. Hamas tuntuu olevan ainut joka välittää. Ei siis ihme, että Gazalaiset piilottelevat Hamasilaisia ja vihaavat Israelia. Jihad ei olekaan syy vaan seuraus. "Israelilla on oikeus puolustaa itseään" -hokema ei siksi olekaan ratkaisu, vaan tilanteen pahennus. Jokin joka todella rakentaa sitä suurta sotaa, jonka ytimeksi tulee joku Harmageddonin metsikkö.

Siksi tietysti myös fundamentalistit metelöivät. Heitä ei pidetä arvossa. Ateistit taas kohtaavat jatkuvasti vihjailua. Ja kun vihjailua tulee tarpeeksi, ihminen ei koveta tunteitaan vaan kovettaa sydämensä eli Suomeksi: muuttuu vihaiseksi. Ja viha taas ruokkii vihaa. Siksi fundamentalistit raivoavat ja vittuilevat ateisteille. Haastavat taistoon kuolemaan asti. Uhrina vain ei ole henki, vaan koko ihmisyys. Se on siis tavallaan jopa pienempi asia kuin tappaminen. Sillä se on hyökkäys sitä vastaan mitä ihminen yksilönä on. Ja ateistit taas vastaavat samalla mitalla. Jos tilanne vaan lisää kiukkua, voi syntyä sisällissotia. Ei se olisi ensimmäinen vakaumusasioista käyty kina historiassa. Se ei tosin vielä taida olla ihan nurkan takana, koska me metelöimme jostain blogikommentin pohjasävyistä. Tosin huolta tulee siitä, että keskustelunaiheena ovat myös ihmisten tappaminen.

Ja tässä kohden edustan väärää ja leimattua aatetta. En silti jaksta uskoa että olen syyllinen. Kerron sitten kyllä kun alan piilottelemaan Ateismi-Hamasin jäsentä kellarissa. Tai tarkemmin ajatellen jos teen niin, olen sen verran eri että en.

Cargo.

Tyynenmeren asukkaiden keskuudessa syntyi lastikultti. Se syntyi koska sinne tuli eurooppalaisia. Saarelaiset ihmettelivät kun eurooppalaiset eivät tuottaneet esineitään itse, vaan väsäsivät torneja ja radioivat viestejä ja näin heille tuli lastia.

Saarelaiset kokivat, että pieniin laatikkoihin puhuminen on eräänlaista taikuutta, Jumalaa suostuteltiin antamaan yliluonnollisia antimiaan. Alkuasukkaat jäljittelevät täysin toimintaa, jonka luonnetta he eivät ymmärtäneet.

Tämä voi tietysti huvittaa paljon. Mutta töissäkin tehdään monesti juttuja vain siksi, että se on talon tapa. Kukaan ei mieti miksi asia tehdään, se vain tehdään. Ehkä tilanne on muuttunut.

Siksi on helppoa naureskella kuinka tyhmiä tyynenmereläiset olivat kun palvoivat jotain ihan tavallista lastia. Mutta ensinnähän sellainen lasti on aivan ihmeellistä ja taatusti enemmän kuin mitä monet uskonnot ovat tarjonneet. Eipä mieleeni tule toista uskontoa, jossa ensin on nähty näyttö "rukouksen tehosta" ja vasta sen jälkeen sitä on alettu seuraamaan. Eurooppalaiset ovat siksi tavallaan astetta hassumpia, kun he ensin päättävät seurata Jumalaa ja vasta sen jälkeen he alkavat väittämään että ihmerukouksia tapahtuu.

Niin, että kun menet huvitut siitä, että tyynenmereläiset palvovat hassusti, niin mieti että jos heihin iskee tuho, rutto ja jalkasilsa, ja tämä hassulastikultti, jossa pohjimmiltaan palvotaan jotain niinkin raadollista kuin meidän kulttuuriamme, on heidän ainut toivonsa lähde. Pitäisikö tähän cargoamiseen panostaa jos siitä tulee hyvä mieli? Vai olisiko itsekästä pyytää heiltä itsensä palvontaa?

Sen jälkeen mieti, miten kävisi jos maailmanlopun kolme iskelmälaulajaa saapuisivatkin tänne Suomeen kylvämään ikivihreitä klassikoita ja kuolemaa. Että kannattaisiko meidänkin sittenkin vaihtaa cargoon? Itseämmehän me palvomme joka tapauksessa.

Uskon suvaitsevaisuus.

Melko usein saa kuulla, kuinka kirkko ja uskonto on lisännyt suvaitsevaisuutta. Kuitenkin me tiedämme mitä se on ollut kirkon valta -aikana:
Esimerkiksi vuonna 1612 Pendelssä, englannissa 13 syytettiin. 10 heistä: Alizon Device, Elizabeth Device, James Device, Anne Whittle, Anne Redferne, Alice Nutter, Katherine Hewitt, John Bulcock, Jane Bulcock & Isobel Robey saivat syytteen noituudesta ja heidät tapettiin hirttämällä. Elizabeth Southernsia ei hirtetty, koska hän kuoli odottaessaan oikeudenistuntoa. Tosin laki tuomitsi hänet silti noidaksi. Jennet Preston asui hieman kaupunginrajan toisella puiolella ja hänet hirtettiin sen sijaan Yorkshiressä. Magaret Pearson tuomittiin noituudesta, mutta päätettiin että hän ei ollut osallinen alueella tapahtuneisiin pahuuksiin, joten hän sai vuoden vankeutta.

Ja aina kun joku hirtetään noitana, me kaikki tiedämme mistä on kyse. Maa oli tuohon aikaan uskonnollinen. Ja kun muistamme, että englanti oli irtautunut katolilaisten näkemyksistä Henrik VII aikana, joka hallitsi vuosina 1485–1509, tiedämme että syylliset eivät olleet katolisia. He olivat protestantteja. Sitä samaa jengiä jota valtionkirkkomme ja herätysliikkeet edustaa.

Kysymys kuuluukin: Missä oli se kristinuskon tuoma suvaitsevaisuus?

Samaa kysymystä voisi tietysti kysyä myös silloin, kun puhutaan naisten oikeuksista, naispappeudesta, homoseksuaalejen oikeuksista valtiossa mennä naimisiin (Sitä halutaan kieltään koska se on eikristillistä. Kaikki homot eivät kuitenkaan ole kristittyjä.) 1950 -luvulla Amerikoissa ei saanut erirotuiset mennä naimisiin. Asiaa perusteltiin uskonnolla. Kondomit olivat laittomia ja niistä koulussa opettaminen oli laitonta, samoin kuin monet seksiasennot olivat laittomia. Asiaa perusteltiin kristinuskolla. Homoseksuaalisuus luokiteltiin mielisairaudeksi ja siitä "eheytettiin". Missä helvetissä on se paljon puhuttu suvaitsevaisuus?

Pohjimmiltaan suvaitsevaisuus tulee ihmisistä. Kun kirkko edustaa pysyvyyttä ja säilyttää arvoja, tosiasiassa juuri muutos on tuonut sen suvaitsevaisuuden mukanaan. Uskonnon rooli tässä muutoksessa on ollut lähinnä jarruna toimiminen. Se on kuitenkin muuttunut, ympäristön pakotteesta. Kirkko on ollut juuri niin suvaitsematon kuin olemme sen sallineet.

Syynä on tietenkin uskonnon perimmäinen luonne. Uskonnon sisäänhän on kirjattu "the ohjeet" : Uskonto väittää että se tietää muuttumattoman Totuuden ja se määrittelee moraalisuuden, hyvyyden, kauneuden ja kaiken muun.

Ja kirkolla on ollut aikaisemmin suurempi maallinen valta, joten yhteiskunta on ollut hyvin paljon juuri sellainen kuin se on halunnut sen olevan. Muutos tästä pois päin on siis itse asiassa kristinuskon vastaisuutta. Sen piirissä on toisin sanoen johto, joka edustaa monin kannoin asioita joita se on ennen vastustanut, ja jota silti esitetään jonain ikuisena ja muuttumattomana asiana, joka löytyy sellaisenaan pari tuhatta vuotta vanhoista jutuista.

Jos uskonto on todella tuonut "suvaitsevaisuutta" maailmaan, niin on aika erikoista, että se on alkanut tuomaan sitä vasta sitten kun sen valta ihmisistä on heikentynyt, jolloin sen vaikutusvallan luulisi olevan huonompi selitys kuin muulloin.

Vaihtoehtona näyttää olevan vain se, että ennen kristinuskoa on "ymmärretty väärin" ja "käytetty väärin". Miksi sitä ei sitten nyt "ymmärretä väärin" ja "käytetä väärin" jälleen nyt? Ovatko ihmiset nyt paljon kaikkitietävämpiä ja parempia ja erehtymättömämpiä kuin ennen? Näyttää siltä että Raamatun arvo on sama moraalissa kuin mitä se ennustaa keksintöjä. Ensin joku keksii keksinnön tai yhteiskunnassa asuvat ihmiset päättävät mikä on hyvää, ja sitten jälkeenpäin Raamatusta katsotaan oikeat lauseet jotka sopivat tuohon keksintöön tai yhteiskunnan tilanteeseen.

Vanha vuohi!

5200 vuotta vanha sarjakuva on löytynyt. Kuvan sankarina on tuo vieressä komeileva vuohi. Vuohi löytyi iranista, tosin ei vanhasta päivälehdestä, vaan ruukusta. tutkijat huomasivat, että kun ruukkua pyörittelee, siinä toistuvissa kuvioissa on pieniä muutoksia. Ja kun näistä tehdään animaatio, saadaan vuohi hyppimään ja syömään.

Ilmeisesti tutkijat olivat harjoittaneet jonkinlaista pullonpyöritystä. Ja ilmeisesti muinaiset iranilaiset harjoittivat samantapaista aktiviteettia, jota itse harjoitin kouluvihkojen reunoihin. Tosin niiden kouluvihkojeni sankareina olivat tikku -ukot.

Miksi tiede on länsimaista.

Nokkelimmat pokkelimmat ovatkin jo varmaan huomanneet, kuinka Juttelin historia -asioista Päiviö Latvukseksi paljastuneen nimimerkin kanssa. Koko keskustelu kannattaa käydä lukemassa, sillä Latvuksella on ihan mielenkiintoisia asioita sanottavanaan.

Nyt kun on kulunut useita päiviä ilman viimeiseen viestiini vastaamista ja koska Päiviö itse on vihjannut muutamaa viestiä aikaisemmin lopettelevansa maratonia, päättelen keskustelun osaltamme käydyksi. Tämä on jonkinlainen lausuntoni tästä. Tai lähinnä puran hämmennystä, jota keskustelu herätti.

Jätän tässä vähemmälle tämän, kuten muutkin asiat jotka jo tuolla blogissa nostin esille. Eli sen, että kun uskonnoissa pitää tehdä jakoja naisia suvaitsevaisiin ja eisuvaitsevaisiin, tulee ateisminkin edut ja haitat punnita samalla tavalla, eikä linkittämällä yhteen. Eli sen, että tieteen vallankumouksen aikana taikauskot saivat valtaa, koska näin käy aina. : Kun kommunismi romahti venäjällä, taatusti sielläkin nousi esiin sellaisia näkemyksiä jotka ennen lähetettiin siperiaan. Ja näiden osuus yhteiskunnassa kasvoi taatusti verrattuna siihen vanhaan. Eli ne näkemykset joita vanha rakenne oli kaikin voimin vastustanut yleistyivät kun vaino lakkasi. Samoin jätän vähemmälle sen, miten tiede kehittyi renessanssin aikana, vaikka Newton puuhaili okkultismin kanssa ja alkemiat ja muut harhaopit yleistyivät Latvuksenkin mukaan vahvasti. (Vaikka eikö se mennyt niin että juuri yksijumalaisuus ja naisista tykkääminen takasi jotain?)

Sen sijaan suosittelen ihmisiä lukemaan molemmat kannat. Tässä tyydyn vain marisemaan jotta vaikuttaisin skeptisemmältä. Oikeasti keskustelu oli ainakin minusta ihan mielenkiintoinen ja ihan riittävän asiallinenkin.

Vastakkain oli minun kantani, jonka mukaan tiedettä kehittävät vain ne, jotka ovat onnistuneet kiipimään Maslown hierarkiassa ylimmälle tasolle. Eli ne, jotka kuluttavat aikaansa tiedettä miettien, ovat niitä joiden ei tarvitse miettiä syömisasioita ja muita maallisia. Ja että kun maslown alemmat portaat ovat täynnä, ihminen keksii muuta puhdetta, joka voi olla taidetta, tiedettä tai muuta vastaavaa. Ja että ihminen keksii juuri sitä, mihin hän kokee hänellä olevan tarvetta. Eli päättelen että köyhimmissä oloissa rikkaisto tekee taidetta ja tiedettä. Ja että kreikkalaiset eivät keksineet höyrykoneelle työvoimakäyttöä koska heillä oli orjia, eikä tätä kautta tarvetta kehittää höyrykoneita. Orjilla sai paremmin ja enemmän, mitäs suotta kehittämään.

Lisäksi korostan sitä, että tiede kasvaa nimenomaan työn kautta. Tiede kehittyy sitä enemmän mitä enemmän sen kysymyksiä avoimesti pohditaan. Tiede rakentuu siis pikku hiljaa. En siis väitä että neroja ei olisi tai että heidän tuottamillaan tieteen vallankumouksilla ei olisi merkitystä, vaan korostan sitä, että jos 1/10 000 on nero, niin kun otetaan 100 000 tutkijaa, heistä 10 on keskimäärin neroja. Isoissa luvuissa keskiarvot rupeavat jylläämään joka tasolla.

Päiviön kanta, vaikka usein pyysinkin kertomaan mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa, jäi ainakin minulle hieman hataraksi. Hän kertoi esittelevänsä tiiliä, ja että talo rakentuu tiilistä. Minun mielestäni myös tiilikasat tehdään tiilistä. Päiviö reagoi tarkennuspyyntöihin viittaamalla että historiankirjoitus ei ole paradoksitonta ja vihjaa että näkemykseni on jonkinlainen kammottavuus, jossa "ihminen on kuin kone, joka ryhtyy tuottamaan tiedettä kun". Johon minä reagoin sillä, että jos jotkut tekijät vaikuttavat tieteen kehitykseen, siitä syntyy tieteessä aina sellainen että "kun tietyt ehdot täyttyvät..." Juuri tätähän se selittäminen on. Minun mielestäni historiassa eikä missään muussakaan luoda mitään selityksiä vain kasaamalla sillisalaatti faktoja. (Eli pelkkiä faktoja tai sitaatteja luettelemalla.) Todellinen takana olevien ilmiöiden tutkimus historiassakin on tapahtumien selittämistä, jossa pohjalla on jokin tulkinta siitä miksi jokin asia tapahtui ja vasta tämä osoitetaan esimerkeillä. Irrallinen fakta
on irrallinen fakta, vaikka niitä kasaisi yhteen. Jos minä kasaan yhteen kaikki historian tapahtumat, selittämättä niitä taustaperiaatteilla, en voisi väittää kertoneeni mitään selityksiä historiasta.

Päin vastoin, irrallinen sitaattikokoelma voi jopa hämmentää. Ainakin minulle kävi näin Päiviön puheita seuratessa. Mitä enemmän luin, sitä vähemmän ymmärsin mikä logiikka hänellä oli takanaan. Jollain muulla asia voi tietysti olla toisin, ja voi olla että Päiviön tutkimus on jo niin edistynyttä että se ei aukene yksinkertaiselle mielelleni.

Selvää on vain, että hän pitää monoteismiä ja naisten arvostusta ja tämän esimuotoa, seksiä, keskeisellä sijalla. Minusta etenkin naisiin liittyvät asiat ovat seurausta yleisemmästä sekularisoitumisesta, siis jonkinlainen markkeri, eikä suinkaan mikään alkuunpaneva voima. Erot näkemyksissämme eivät siis ole mitenkään erityisen suuria. Seksuaalisuus löytyy Maslown hierarkiassa alhaalta. Samoin parisuhteelle on siellä paikkansa. Samoin kun korostan avomielisyyttä kaikkia kohtaan, se sisällyttää myös naiset. Olen kuitenkin halukas liittämään myös uskonnonvapauden ja esimerkiksi homot ja muut erilaiset ihmisryhmät mukaan. Minulla täyttymysasiat ovat monialaisempia.

Latvus ei siis korosta erityisesti kristinuskoa, koska hän mm. myöntää että

"Muslimien keskuudessa tiede oli kyllä varhaisella keskiajalla eurooppalaisten edelleä"

Nykyajan islamista hän ei sen sijaan näytä pitävän, koska he kohtelevat naisia väärin ; Tärkeää on siis naisen asema, joka Päiviöstä näyttää tarkoittavan sitä että naisella on tiettyjä ominaisuuksia. Päiviöstä naiset harrastavat yhdistelevää, analogista, ajattelua ja miehet hajottavaa, analysoivaa. Hän korostaa näitä ajattelun eroja, minä taas näkisin mielummin sukupuolet harmaan sävyinä ja jatkumona. Toisaalta Päiviökin toisaalta näyttää hyväksyvän että naisen ajattelu ja käytös riippuvat kulttuurista. Että nainen mukautuu. Mikä on minusta hieman ristiriidassa sen kanssa että nimenomaan naisilla olisi tietynlaiset sukupuoleen synnynnäisesti sidotut ajattelutavat.

Olen myös havaitsevinani, että hänellä on sellaisia ajatuksia, että jos jokin kulttuuri edistää tiedettä, sen täytyy olla "oikeanlainen uskonto". Mielestäni tämä ei millään lailla todista että Jumala olisi olemassa, sillä ihmiset sen tieteen ovat kuitenkin aina tehneet. Mutta on kuitenkin syytä tutustua ideaan hieman tarkemmin : Koska sekulaareja ateisteja on ollut aika lailla vähän historiassa vallassa, on nyt oikeastaan ainut tilaisuus näyttää miten he ovat saaneet aikaan. Selvästi ateismi on vallassa tieteessä, eli nykyään tieteessä enemmistö huipputiedemiehistä on ateisteja. Määrä on suurempi kuin muussa kulttuurissa. Ja tiede taas edistyy tällä hetkellä räjähdysmäisesti. Vähintään tämä on ongelmallista sille monoteismille, jonka piti olla jotenkin kriittisen tärkeää.

Itse sen sijaan jään ihmettelemään sitä, kuuluuko jokaiseen tieteen kirjaan todella ympätä se tieteenfilosofian osuus, jotta se voisi olla tärkeä. Samoin jään ihmettelemään, miksi hän lainaa Tolstoin kommentteja, joiden mukaan vain kristillinen nainen on vapaa, kun hän samalla myöntää että ne ovat vain "kuvauksia tuosta ajasta". Joko hän tarkoittaa että sitaatti on oikein tai että se ei ole. (Ad hominem ei muutu miksikään faktaksi, vain sillä että sille laittaa sitaatin, jos tarkoittaa sen sisältöä, sanoo sen ikään kuin itse. Eikä kuuluisan ihmisen tekemä lausuntokaan väistämättä ole argumenttivirheetön.)

Lisäksi minusta on tärkeämpää että sääntö toimii, kuin että sääntö on todistettu valitsemalla jokin teema, ja sitten listaamalla isolla työllä erillinen kokoelma joka liittyy tähän. Siksi minusta ei ole merkitystä sillä onko jossain kirjassa käsitelty joka ikinen historian kausi vai ei. Sillä ainakin tässä käsittelemässämme Diamondin "tykit taudit ja teräs" -kirjassa, idea elinympäristöjen erilaisuudesta osoitetaan erilaisin esimerkein. Kirja painottaa hyviä esimerkkejä, niiden määrän sijasta. Diamond ei yksinkertaisesti ole vain päättänyt sanoa jotain tiettyä ja sitten kuluttanut aikaansa kirjastossa 20 vuotta keräten mitä tahansa joka mistä tahansa kulmasta tukee hänen näkemystään, koska tällä metodilla lähes mitä tahansa voitaisiin väittää. Jos takana on se, että ajankohtia on jätetty tarkoituksella käyttämättä, Latvuksen voisi luulla osoittaa tämän kertomalla mitä puuttuvassa ajankohdassa oli kriittistä ja ongelmallista. Ja tietenkin sen, miksi tämä teoria ei saa "sisältää paradokseja", koska niitä itselleenkin suo.

Samoin hänen puolustuspuheensa siitä että hänen kirjaansa on syytetty manipuloivista kysymyksistä on se, että hän on halunnut ohjata nuoria tutkijoita miettimään kysymyksiä. Hänen omasta Newton -osiostaankin löytyi tälläinen:

"Olisivatko Newtonin viimeiset 40 elinvuotta olleet toisenlaiset ilman Jeesuksen alkuperän kieltämistä, sillä nyt hän ei ollut enää rajansa tunteva, armahdettu syntinen!"

Minusta tälläiset tutkimuskysymykset ovat melko erikoisia.

Ei vainoa.

Uutuudenkarheassa Tieteen Kuvalehden numerossa (3/2008) on "Teiltä ja meiltä" -kommenttiosiossa Esko Toppilan maininta inkvisiitiosta. Lausunto on minusta ihan uskottava. Kirjoitan sen tähän:

'Artikkelissa "Maailmanselitysten kilpailu"(18/2007) sanotaan, että monen tutkijan ura päättyi invisition langettamaan kuolemantuomioon. Totuus on toisenlainen. Esimerkiksi Egon Fidelin "Uuden ajan kulttuurihistorian" mukaan tutkija julkaisi väitteensä ja peruutti sen julkisesti - ja asia oli sillä selvä.
On totta että Galileille tuli ongelmia. Vastauskonpuhdistuksen vuoksi ilmapiiri oli kireä. Silti Kepler sai melko rauhassa esittää omia näkemyksiään aurinkokeskisestä maailmasta. Galilein rangaistusta onkin selitetty hänen ilkeydellään. Väitetään että hänen vihamiehensä onnistuivat uskottelemaan että Discurci -kirjassa esiintyvä Simplicissimus olisi paavin pilakuva. Myös inkvisition verenhimoisuutta on liioiteltu, vaikka kuulustelu oli aina vakava asia. Esko Toppila.'

Tämä lausunto on varmasti aivan totta. Kuitenkin tahtoisin muistuttaa myös siitä, että mitä esimerkiksi Brunolle kävi. Selvästi inkvisiitiossakin vaadittiin julkinen peruutus kannalle. Ja lisäksi tahtoisin muistuttaa, että inkvisiitio todellakin on vähemmän syyllinen kuin on uskoteltu. Pääsyyllisiä esimerkiksi noitavainoihin olivat protestantit. Mutta tietysti "katolisen kirkon pahutta" on toki korostettu myös arvokkaassa Luterilaisuudessamme. Noitavainotkin ovat opetetusti inkvisiition hommaa. Ilmeisesti pahuus ja vastuu on tässäkin suhteessa helppo laittaa "uskonpuhdistuksen toisella puolella" oleville.

Vaikka aika harva ilmeisesti uskoisi että jollain keskiajan ihmisten tekemisillä olisi jonkinlainen naurettava periytyvyys, joka perytyisi aatetovereille kolmanteen ja neljänteen polveen.

Vanhoja hyviä aikoja odotellessa.

Kriittisen ajattelun puolesta -blogissa nostettiin esiin Tapio Puolimatkan esittämä näkökanta, joka on tiivistetty muotoon

"Ongelmallisimmaksi luvussa jää ihmisen moraalisen ja tieteellisen kehityksen esitetty ristiriita. Tieteellistä kehitystä Puolimatka ei kiellä, mutta moraalisesta kehityksestä hän ei näe merkkejä."

Tässä näkemyksestä voidaan vähintään vetää "mututuntumayleistys", joka sopii erittäin hyvin hihhuleille. Kun "naturalismin" tehoa ei voida kiistää saavutustensa vuoksi, syytetään sitä ja toisella tavoin ajattelevia "moraalittomiksi". On toki täysin totta, että tieteen kehitys on luonteeltaan sellaista, että yhtäläisyysmerkit moraaliin voidaan kieltää. Mielestäni yhtäläisyysmerkit myös päinvastaiseen voidaan kieltää. Tieteen "naturalistinen" kehitys ei suoraan tarkoita moraalin katoamistakaan.

Ongelmaksi tulee tietysti se, että tieteen kehitystä voidaan helposti arvioida, mutta jo objektiivisten moraalin mittareiden puuttuminen johtaa siihen että vaikka moraali kehittyisikin, siitä ei silti olisi välttämättä näkyvissä merkkejä. Itse olen sitä mieltä, että ajan mukana yhteiskunnan moraalisuus on kehittynyt. Toki uskovainen voi ajatella, että yhteiskunta on mennyt huonoon suuntaan, koska esimerkiksi abortti ja homoseksuaalisuus sallitaan nykyään. Ja on internetpornoa. (Valitan, saatte itse palvella itseänne, en anna teille linkkejä. Katsokaa googlesta!)

Ihmiset ovat onnettomia, ja tekevät itsemurhia. Perhearvot rojahtavat. Väitän kuitenkin, että tämä ei ole koko totuus. Voidaan keksiä paljon hyviä asioita ja pahoja asioita, jotka ovat muuttuneet ajan mittaan. Ja muistimme on valikoiva. Jos muistikuvani lapsuuteni aurinkoisista kesistä olisivat tosia, ihmiset puhuisivat vakavaan ääneen vauhdikkaasta ilmaston viilenemisestä.

City -lehti, tuo moraalifilosofian kärkilehti käsitteli asiaa hieman humoristiselta kannalta. Esiin tuli monia asioita, jotka nykyisin ovat paremmin. Mutta kuitenkin esimerkiksi lausuntoa:

"Vielä 1950- ja 1960-luvuilla pysyttiin yhdessä, koska patriarkaalisessa yhteiskunnassa oli pakko. Erot yleistyivät, kun nainen sai ihmisoikeudet ja meni töihin. Perinteinen perhemalli on kestänyt hämmästyttävän hyvin. Naimisiin mennään nykyään useammin kuin maailmansotien välissä. Avioero on ihmiselle suuri juttu mutta pienempi paha kuin "vanhan hyvän ajan" parisuhdehelvetti."

tulee mielestäni pohtia vakavasti. Luemme enemmän, elämme kauemmin, netti tarjoaa paljon uusia "heimoja" joihin kuulua. Köyhillä menee nyt mukavammin, kuin mitä ne olivat ennen vuotta 1918. Itsemurhia tehdään, koska siitä ei joudu helvettiin, ja ihmiset saavat tämän vuoksi itse päättävät kummasta kärsivät enemmän. Homot saavat ihmisarvon, ateisteja ei polteta roviolla. Uskonnollinen moniarvoisuus, johon hihhulitkin aina vetoavat hädän hetkellä joten se ei voi olla huono asia, on lisääntynyt. Meillä on spam ja nettiporno, mutta ihmiset ostavat silti laajakaistoja ja Puolimatka ja PETA -aktiivit ja kapitalismia ja teknologiaa vastustavat säätiöt hommaavat tietokoneita ja nettiyhteyksiä ja sähköpostiosotteita koska pitää niiden tarjoamia etiikkakäsitystensä levityskeinoja parempina ja toimivampina. Eli pitää niiden seurauksia eettisesti vahvempina. (Siksi voit vastustaa teknologiakulttuuria levittämällä tavaraa internetissä.) Ja niin edespäin.

Väitänkin että nimenomaan tieteen kehitys on johtanut moraalin kehitykseen. Moni voi ajatella, että "WTF, tiede on moraalivapaata. Itse sanot niin." Niin onkin. Mutta ihmiset eivät ole moraalivapaita, eivätkä he ole kaikissa tilanteissa yhtä eettisesti toimivia. (Nälkään kuolevat vuorille lento-onnettomuudessa pudonneet jalkapalloilijat söivät nälkäänsä onnettomuudessa kuolleita ihmisiä.) Tämä kuitenkin nojaa yhteiskuntaoppiin. Moraalin kasvuun on johtanut yksi tila, joka on johtanut toisen systeemin toteutumiseen.

Kun aikanaan aloitin lukiossa historian opiskelun, kiroiluun taipuvainen opettajamme ensimmäisellä tunnilla sanoi että "opetan nyt yhden asian. Ja jos koulusta ette mitään muuta muistaisi, niin tämän muistatte". Käsite oli ruuan ylijäämä. (Joka ei tässä yhteydessä tarkoita haaskiolle mennyttä ruokaa.) Tai jotain sinne päin.

Opettajamme selitti, että aikanaan ruoan saamiseen on kulunut valtavasti aikaa. Että saa sapuskan, on tehtävä duunia sen eteen. Tämä tarkoittaa sitä että ihmisellä ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa miettiä teknologiaa, uskontoa tai moraaliasioita kovin paljoa. Eikä veistellä veistoksia. Hän tunki eteemme kuvan hirvenpäävasarasta. Ja sanoi, että "kuinka monta tuntia sinulta kuluisi jos nyt vaan antaisin käskyn että veistä kivestä tuollainen hirvenpää". Niin, pitäisi tietää minkälaisia kivilajeja käyttää. Pitäisi olla keksitty välineitä. Pitää keksiä työtapoja - jotta oppipoikaa voidaan opettaa, jostain sen tiedon on alunperin tultava. Lisäksi on joka tapauksessa harjoiteltava uutterasti, ja tekniikan parannus vaatii aina kokeilua. Eikä kaikki kokeilut suinkaan onnistu. Ja taidon osattuasikin hirvenpään teko ei ole mikään kädenkäänteen urakka (*nak* *nak*) ja joskus taitavakin epäommostii toimessaan ja tuhoaa lopputuloksen. Tämä tarkoittaa suunnilleen sitä, että jos olet etsimässä pupua pusikossa, et pysty tekemään hirvenpääkiviä. Ne on rakennetty ylijäämäruualla.

Eli jos heimossa 5 henkilöä saa ruuan 6:lle ihmiselle, sen kuudennen ei välttämättä enää tarvitse hankkia ruokaa. Mutta niiden viiden on silti "vähän pakko". Muuten joku kuolee nälkään. Tämä "kuudes mies" on se, joka tekee hirvenpääkiviä.

Ylijäämän kertyminen taas johtaa ja vaaditaan siihen, että Maslown tarvehierarkiakipuaminen alkaa. Ihmisellä on useamman asteen tarpeita, joista pohjimmaiset on täytettävä ennen kuin voidaan kiivetä seuraavalle tasolle. Nälkäinen tyyppi ei ole motivoitunut tekemään hirvenpääkiviä. Pitäisi saada hirveä pöytään, ei raavittua sitä kiveen. Toisin sanoen: Korkeammalla portaalla olevat tarpeet muuttuvat merkitykselliseksi vasta tietyn rajan jälkeen. Ja tiede aikaansaa sen, että saamme vähemmällä ihmismäärällä kasattua ruokaa useammalle ihmiselle. Tämä automaattisesti johtaa siihen, että meillä on ihmisiä myös miettimässä moraaliasioita;

Lama-aikakin näytti sen, että kun perutoimiinkaan ei tahtonut löytyä rahaa, sitä leikattiin esimerkiksi nuorten mielenterveystyöstä, mikä taas heijastuu nykypäiväänkin, eikä ainakaan moraalisuutta kasvattavalla tavalla. Tämä ihan esimerkkinä siitä miten "materialismia" tarvitaan moraalisen tason ylläpitoon. Toki tämä osoittaa myös sitä, että moraali ei välttämättä etene ihan suoraviivaisesti. Lyhyellä aikavälillä voi olla että "moraalin kasvua" voi olla vaikeaa huomata. Mutta pitkän tähtäimen trendejä voidaan minusta silti katsoa, vaikka "ihan objektiivisia" mittareita ei olisikaan.

Ilman tiedettä Tapio Puolimatkaa tulkitseva miettisi mistä saa pupua pöytään, miten parantuu sairaudestaan. Ei syntyisi mitään kirjaa, joissa motkotetaan rivien välissä tyytymättömyydestä siihen että tiede ei toimi riittävän hyvin moraalirintamalla ja jättää sen alueen haaskiolle. Minusta onkin jännittävää, että he tekevät motkottamista, tekevät parhaasta ystävästään vihollisen. Naturalismin rojauttaminen rojauttaisi tarpeen uskonnolle, ja se ei kai olisi kenestäkään järin mukavaa.

Juttu oikeastaan tiivistyy Johanneksen kenties kiukkuissävyiseen puuskahdukseen. (Jonka hän varmasti käsitti itse hieman toisella tavalla.)

"Helppohan täällä ylihyvinvointi yhteiskunnassamme on väittää olevansa suoraselkäinen."

Exactly! Hyvinvointi tekee suoraselkäisyydestä helpompaa. Kun vanha eettisyys onnistuu ilman ristiinnaulituksi suostumista, eettisyyttä saadaan samalla vaivalla enemmän, tai vähintäänkin vanha määrä ponnistelematta. Which is GREAT! Sillä oikean teon vaarallisuuden puute ei minusta lainkaan vie moraalilta arvoa.

Samoin naturalismin sävyttämässä sekulaarissa yhteiskunnassa on helppoa valittaa naturalismin huonoutta. Uskonnollisissa primitiivisissä yhteiskunnissa auktoriteetti on pappi, ja hänen kanssaan erimielisyys on johtanut esimerkiksi kivittämiseen tai heimosta ajamiseen. Siellä kritiikki ei olisi mahdollista. Tosin toisaalta sen heikkouksien ruotimiseenkaan ei riittänyt energiaa nykyiseen malliin..

Luulen, että vastustuksessa kyseessä on kuitenkin se, että he ottavat kuitenkin Raamatun lupaukset tosina. Raamattu lupaa taivaaseen sellaisia oloja, että niitä tiedekään ei pysty toteuttamaan. Enkä usko että koskaan ihan pystyykään. (Jotta en näytä naurettavalta tulevaisuuden historioitsijoiden silmissä, laitan lisälauseen "Ainakaan kovin lyhyellä ajalla".) Ja he vaativat tätä jo maan päällä. Jotta naturalismi olisi uskovaiselle parempi kuin uskonto, sen tulisi tarjota sama, mitä he vain lupailevat.

Minusta tämä on heiltä aika epäreilu vaatimus, koska kaikki havaitsemamme hyvät asiat ja parannukset nojaavat nimenomaan tieteen saavutuksiin ja silti he haluavat roikkua lupauksissa joista ei ole näyttöä. Tiede on pidentänyt elämää konkreettisesti, uskonto on samanaikaisesti vain lupaillut ikuista elämää. Se, mikä ennen oli rukouksen ihmeparaneminen, on antibiootin avulla jokapäiväinen, arkinen tapahtuma, jolle kohautetaan olkia.

Ehkä se johtuu siitä, että lottopelaajakaan ei oikeasti tavoittele oikeaa voittoa, vaan mahdollisuuden paremmasta. Minä taas tykkään jäädä konkreettisesti plussan puolelle. Toimivuus käytännössä, tieteen ja teknologian huima kehitys jota edes Puolimatka ei voi mitenkään kiistää, painaa vaa-assani enemmän kuin toiveajattelu.

Eli mitä materialistisuuteen tulee,lainaan Cityä, tuota älykköjen suosikkilehteä.

"Ihmiset ovat aina olleet materialisteja. Nyt meillä vain on varaa olla sitä myös käytännössä."

And I am so glad about that! (Paitsi että kaikki eivät oikeasti voi. Mutta ne jotka voivat, ovat. Teologifilosofit ja moraalin peräänkuuluttajat myyvät kirjojaan ja saavat niistä rahaa. Amerikan televangelistat myyvät moraalia ja omistavat miljoonatilit.) Ja sanon sen nimenomaan englanniksi voidakseni osoittaa että tieteen pohjalle rakennettu teknologiayhteiskunta on antanut minulle, joka vertautuu auktoriteettiasemassaan keskiajan kurjaan pesanttiin, mahdollisuuden opiskella sitä. Mene syntymään kristilliseen keskiaikaan tee sama! On nimittäin vaikeaa, vaikka olisit minkälainen säätyläinen. Vaikkapa aatelinen! Väitä siellä sitten olevasi eettisempi. Ja tee se toki muinaissukulaiseni teloitustilaisuudessa, jotta tekisit pointtisi erityisen selväksi.

Tämän jälkeen on hyvä miettiä, että jos homoseksuaalisuus, feminismi, ateismi, abortin salliminen tai muut vastaavat olivat ennen paremmin, johtuuko se siitä että sinä olet jäänyt etiikassa jälkeen, vai siitä onko yhteiskunta todella romahtanut. Ja jos päädyt romahtamiseen, tulee kiinnittää huomiota myös siihen että onko se todella merkki laajemmasta moraalin tuhosta, vai onko se vain väistämätön epämieluisa seuraus ; Pyövelit ovat jääneet työttömiksi ja työttömyys on tietysti ikävää, mutta onko pyövelien työttömyys todella merkki moraalisuuden romahduksesta. (Paitsi ei tietysti kristillisessä Amerikassa pyöveleitä on yhä.) Pohdi asiaa mielellään dogmavapasti, eli hyväksymällä muutkin vaihtoehdot kuin sen, minkä itse asetat premisseiksi, koska muutoin muut voisivat ottaa eri premissit ja niiden pohjalta päättää sinun kantasi erityisen surkeaksi. Etkä sinä sitä halua. Kun teet tätä muistelua, mieti myös sitä, että jo silloin, kun minä olin nuori (silloin Helsingin itäkeskuksen kauppakeskuksen kohdalla oli vielä peltoa. Itse asiassa oli 1980 -luvulle asti) nuoriso oli "niin turmeltunutta".

Vapaus uskoa.

Tänään aiheena on uskonnollinen lahko, tugeenit. Tieteen Kuvalehden Historia 2/2008 -lehti kertoi tästä brittiläisen William Sleemanin paljastamasta uskonnollisesta lahkosta artikkelin verran.

Tugeenit olivat intialainen lahko, jotka palvoivat Kalia.

"Tugeenit uskoivat vahvasti että murhat ja ryöstöt olivat kuoleman jumalan Kalin toive.

Tugeenien mukaan hindujen kuoleman jumala Kali salli heidän elättää itsensä ryöstömurhilla. Tarun mukaan tugeenit auttoivat Kalia, kun tämä aikojen alussa taisteli julmaa demonia vastaan. Jumalatar iski demonia miekallaan, mutta aina kun demonin verta valui maahan, tilalle kasvoi uusi paha henki. Taistelun tuoksinassa myös kaksi Kalin hikipisaraa putosi maahan. Niistä kasvoi kaksi miestä, tugeenien esi-isät. Kali antoi molemmille palan kangasta ja pyysi heitä kuristamaan demonit, jotta verta ei enää valuisi. Kiitokseksi avusta Kali antoi tugeeneille luvan hankkia elantonsa kuristamalla ja ryöstämällä ihmisiä." ~kuvateksti sivulla 52

Lehti kertoo että tugeenit olivat Kalille uskovaisia, he kaivoivat hautansakin lapioilla, jotka kuvasivat kalin hammasta. Lahko toimi lehden mukaan ainakin 250 vuotta, ja sen tappoi toiminta -aikanaan 600 000 ihmistä.

En tällä kertaa viittaile juurikaan siihen, että tugeenit olivat täysin ristiriidattomia Älykkää Suunnittelun kanssa, ja että heidän moraalinsa ei ole yhtään sen periaatteita vastaan. En viittaa myöskään siihen että kaikki uskovaiset olisivat pahoja, tai että edes enemmistö olisi. En syytä hinduja, he eivät ole vastuussa esivanhempiensa teoista. Sen sijaan sitäkin enemmän korostan sitä, että pelkkä uskonnonvapaus ei voi olla syy sallia mitä tahansa toimintaa.

Tarjoan ilmaiseksi käyttöön kaksi korttia: "Uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta uskoa" ja "erilaisia näkemyksiä tulee kunnioittaa eikä vainota". Kuka haluaa ottaa?

En usko että kukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että emme voi hyväksyä pelkän uskonnonvapauden nimissä aivan mitä tahansa ehdotuksia. Oikeus uskoa ei anna esimerkiksi oikeutta vahingoittaa muita uskon nimissä.

Muriaanein kuningas ja Styranki.

On loppiainen. Juhlan nimi ei viittaa "miehekäsvaakunaiseen" Loppiin, vaan joulun ajan loppumiseen. Se viittaa itämaan tietäjiin, jotka eivät olleet heti Jeesuksen luona, vaan vaelsivat kaukaa kun näkivät Joulutähden. Ilmeisesti Maria ja Joosef asustivat tallissa vauvoineen kauankin ilman yösijaa.

Minun mieleeni loppiainen tuo aina tiernapojat. Erottamattomasti, vaikka tiernapojat ovatkin yleensä pikkujoulutavaraa. Mutta minun mielessäni ne liittyvät tammikuun kuudenteen. Olin nuorempana tiernapoika. Minun roolini oli Muriaanein/Murjaanein kuningas. Pääsin siksi sanomaan:

"Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi styränki."

Lisäksi minulla oli hieno proppimiekka. Ja asu, jonka vyöhön miekan asettaminen ja siitä vetäminen eivät olleet kovin yksinkertainen asia. Sitä tuli harjoiteltua aika paljon. Meillä oli lisäksi "melkein oikeaa miekkailua". Etenkin harjoituksissa.

Minun osani oli siis olla "roolipelaava rohkea luuseri" jo ihan alusta asti. Tavallaan katson tämän blogin myös olevan eräänlainen Murjaanein kuninkaan tokaisu. Toki on muistettava, että murjaanein kuningas on tuomittu häviämään Herodekselle. Mutta olennaista ei ole häviö, vaan se minkälainen häviö. Ei argumenttien takia, vaan sen takia että Herodes on paljon parempi miekkamies. Murjaanein kuningas on tiernapojissa silti oikeassa. Tiernapojat eivät kyseenalaista Herodeksen "styrankiutta", mutta korostettiin että Herodes oli mahtavampi kuin musta muriaani, jonka keskeinen rooli on heiluttaa miekkaa ja olla ihonvärinsä takia ihmettelyn kohteena. (Joku voisi nähdä tässä analogiaa oman ihonvärini suhteen. Vitiligo on nykyään "isompi ihmettelyn aihe" kuin musta ihonväri..)

Vaikka rehellisyyden nimissä onkin sanottava, että Herodeksen kutsuminen styrangiksi pohjautuu kristillisen propagandaan. Tieteen Kuvalehden Historia -lehti 5/2007 paikkaasikin Herodeksen mainetta kokonaisen artikkelin voimin. Artikkelin mukaan Herodes oli saavutustensa kautta mitattuna ansiokas ja taitava valtiomies, eikä ihmiskunnan historian julmin vainoaja ja "styranki". Hän peräti yritti kovasti saavuttaa nimenomaan juutalaisten hyväksynnän ja toimi tämän tavoitteen eteen jopa taitavasti, koko hallituskautensa ajan, mutta juutalaiset eivät hyväksyneet tätä. Betlehemin lastenmurhakin on jäänyt ilman Raamatun ulkopuolisia todisteita. Tosin Historia -lehti sanoo että syynä voi olla sekin, että Betlehem oli tuohon aikaan erittäin pieni kylä. Alle 2 -vuotiaita poikalapsia ei tämän vuoksi olisi ollut "mainittavia määriä". Muutaman yksilön kokoinen joukkomurha ei olisi ylittänyt uutiskynnystä.

Ihminen ei ole maineensa. Mutta sen kanssa hän elää ja sen mukaan häntä kohdellaan. Ja ihmisen kuoltua hänestä jää vain maineensa.

Schlick ja Wienin laukaukset.

Moni blogini lukija on varmasti jo tuskastunut Jokelan ruotimiseeni. Olen käsitellyt sitä monessa viestissä, yli sen mitä voisi olettaa. Syy fiksaatiooni on henkilökohtainen; Jokela on minun tapauksessani lähellä. (Junalla ohikulkijoiden kannattaa mulkoilla Jokelan lähettyvillä ikkunasta. Kun mennään Riihimäen suuntaan, hieman ennen Jokelaa, ja toiseen suuntaan hieman sen jälkeen on Jokelan asemarakennuksen puoleisella puolella rataa kyltti, jossa on punainen talo ja teksti "Jokela - lähellä". Ennen ihmettelin että lähellä tarkalleen ottaen mitä..) En suoraan tuntenut ainuttakaan uhria, mutta olin tietoinen osan olemassaolosta. Se siis tapahtui kannaltani liian lähellä. Ja se on painanut minua siksi keskivertoa enemmän. Ja tilanteen läheisyys teki erilaisista moraalittomuusvihjailuista pahempia. Toki en muutenkaan ole immuuni loukkauksille.
Tietenkin tähän voidaan sanoa että "ei haukku haavaa tee". Mutta heille sanon että haukku tekee haavan - ja siksi loukkaaminen on paitsi argumentointivirhe, myös jossain oloissa rikos. En siis edes väitä kykeneväni objektiiviseen asian käsittelyyn, henkilökohtaisuudesta nousemiseen.

Teen kuitenkin rinnastuksen. Kaikesta subjektiivisuudestani huolimatta tämä on minun henkilökohtainen blogini, jota pidän pääosin itselleni.

Lueskelen juuri Edmondsin ja Edinowin historiallis -psykologista filosofiadraamaa "Wittgensteinin hiilihanko". Kirja ei ole kovin filosifinen, vaan enemmän kulttuurihistoriallinen. Se kertoo kiistasta, jonka kaikki ovat nähneet eri tavalla. Kiista kesti 10 minuuttia. Osallistujina tapauksessa olivat Ludvig Wittgenstein, Karl Popper ja Bertrand Russell, sekä hiilihanko. Ja yleisö, joka oli seuraamassa keskustelua. Kuulijoiden mukaan joko Ludvig leikki hiilihangolla pyöritellen sitä, toisten mukaan hän käytti hiilihankoa esimerkkinä, osan mielestä hän uhkaili sillä Popperia. Osan mielestä Popper ja Wittgenstein peräti taistelivat hiilihangoilla. Osan mielestä kiista loppuu siihen kun Ludvig poistuu läimien ovia sen jälkeen, kun Karl on esittänyt Ludvigin pyynnöstä moraalilauseen, joka sattui olemaan "Ei pidä uhata vierailevaa luennoitsijaa hiilihangolla." Osan mielestä Karl sanoo tämän vasta Ludvigin poistuttua. Osan mielestä Bertrand puuttuu asiankulkuun kimittämällä, osan mielestä karjumalla, käskyn lopettaa hiilihangolla osoittelu, tosin kaikki eivät muista hänen sanoneen mitään. Ja samanaikaisesti eräs ei huomannut yhtään mitään erikoista tapahtuneen, koska yleisössä oli naispuoleinen seuraaja, joka oli kuulemma tunnettu siitä että ei käyttänyt alushousuja. Ja hän istuskeli juuri jalkojaan heilutellen ikkunalaudalla. Eikä kukaan ole samanmielinen oikein mistään, mitä tapahtui.

Kirjassa kerrottiin sivulla 144-150 professori Moritz Schlickistä ja hänen kuolemastaan ja sen seurauksista. Hän oli Wieniläinen filosofi. Wienin piirin alkuunpanija, jonka ansioksi lasketaan myös se, että Wittgenstein palasi filosofian pariin. Tätä miestä kuvasi syystäkin kaksi sanaa "looginen positivismi". Se, mitä hänelle tapahtui 21. kesäkuuta 1936 ei kuitenkaan ollut kovin "loogista", eikä taatusti "positiivista". Johann Nelböck nimittäin odotti häntä ladatun aseen kanssa. Moritz sai neljä luotia. Ja messinkikilven pihalle.

Lehdistö käsitteli asiaa monella tavalla. Koska elettiin antisemitististä aikaa, aikaa hieman ennen juutalaisvainojen puhkeamista erään saksalaisen maalarin toimesta, osa kirjoittajista hyökkäsi Schlickin kimpuun leimaamalla hänet juutalaiseksi ja nosti hänen ampujansa sankariksi. Kirja kertoo sivulla 147

"Yksi kirjoituksista, jonka kirjoittaja oli salanimellä 'Academicus' esiintyvä virkatoveri, pyrki saattamaan asian mielestään asianmukaisiin mittasuhteisiin ja kertomaan lukijoille tappamisen takana piilevistä 'todellisista tosiseikoista ja motiiveista'. Yleisön piti ymmärtää, että Schlick oli edustanut uutta ja vaarallista filosofista suuntausta, joka suhtautui vihamielisesti metafysiikkaan ja jota kannattivat yhteiskunnan alhaisimmat ainekset - juutalaiset, kommunistit ja vapaamuurarit. Tämä filosofia - looginen positivismi - kielsi Jumalan ja hengen olemassaolon ja piti ihmistä pelkkänä solukimppuna. Moritz Schlickin tappaneita luoteja ei ohjannut mielipuolen logiikka vaan sielu, jolta oli riistetty elämän tarkoitus. Nyt oli aika ottaa ideologinen valta pois tälläisiltä tuhoisilta miehitysvoimilta."

"Academicus" jatkoi siitä kuinka juutalaisten tulisi pitää omat filosofinsa kulttuuri -instituutissaan, sillä Wienin yliopiston oppituolien piti olla Kristillis-saksalaisten filosofien hallussa. Academicus totesi myös siitä, että tälläinen väkivalta oli ikävää, mutta että siitä voisi seurata niinkin hyvä asia, kuin se että juutalaiset ymmärtäisivät poistua muiden joukosta. Että se olisi juutalaistenkin edun mukaista, unohtamatta tietenkään sitä valtavaa etua kristityille saksalaisille ja kansan moraalille, joka asialla olisi.

Koska elettiin sitä aikaa, mitä elettiin, Schlickistä tuli kansan silmissä konna. Moraalitonta ja vaarallista ateistista ja juutalaista -molemmat sanat esiintyivät tässä yhteydessä & yhdessä ainakin kirjassa- harhaoppia levittänyt henkilö. Seurauksena oli se, että loogista positivismia harjoittaneiden oli muutettava englantia puhuviin maihin, tai lopetettava.

Tosiasiassa Nelböck ei ollut mikään kristillisyyden ideologinen sankari, tai edes sen puolustaja. Hän sairasti paranoidia skitsofreniaa. Hän oli uhkaillut Schlickiä jo aikaisemmin, koska Nelböck oli ihastnut erääseen neitiin nimeltä Sylvia Borowicka. Neiti taasen ei ollut kiinnostunut Nelböckistä, koska oli ihastunut Schlickiin, opettajaansa. Vaikka Schlick oli naimisissa, eikä ole mitään todisteita siitä, että Schlickillä olisi ollut mitään suhdetta Borowickan kanssa, skitsofreenikon päässä heillä oli kiihkeä seksisuhde. Ja koska professorin uhkailusta seurasi psykiatriset tutkimukset ja skitsofrenia paljastui, ei Nelböck enää saanut töitä. Kaikki oli Schlickin syytä. Schlickillä oli uhkailujen jopa ollut henkivartijoita, mutta jossain vaiheessa hän oli kyllästynyt niihin ja sanonut että hän pyysi niitä sen verran usein, että pian häntä epäillään paranoidiksi.

Mielestäni tismalleen sama tapahtui Jokelan jälkeen ja Jokelassa. Yhdellä ihmisellä ei ollut asiat ihan hyvin. Se ei välttämättä ollut edes hänen oma syynsä. Todellinen syy oli hulluus. Ja kristillisestä piiristä nousi esiin omat "Academicukset", jotka auktoriteettinsa ja oppineisuutensa takaa väittävät syylliseksi ideologiaa.

Mutta tietenkin voi olla, että tapaus muistutti hiilihankokeskustelua, jossa jokainen näkee tapaukset omalla tavallaan. Minä omallani ja muut jollain aivan toisella tavalla. Ehkä kyseessä on tilanne, jota käsitellessä henkilön maailmankatsomus ja jopa satunnaiset kiinnostuksen kohteet vaikuttavat siihen, mitä hän näkee tilanteessa ylipäätään tapahtuneen. Voi aina olla, että minun on vaikeaa suhtautua asiaan "objektiivisesti", koska asia oli liian lähellä. Ehkä tässä suhteessa olen se mieskatsoja, jonka näkemystä ikkunalaudalla oleva tyttönen kovasti "häiritsee".

Mutta toisaalta, myös ideologiasta syyttäjien tulisi miettiä, häiritseekö heidän vakaumuksensa ja halunsa tuomita. Että ovatko he mahdollisesti aikamme "Academicuksia", jonka näkemyksiä seuraava sukupolvi häpeää korvat punaisena..

Ku Klux Klan

Hihhulit ovat aina halukkaita ja riemuissaan rinnastamaan ateisteja, darwinisteja ja muita heidän kanssaan eri tavoin ajattelevia natseihin ja muihin hirviöihin, mutta jos samaa sovellettaisiin heihin itseensä, he sanovat että on vain herjausta ja "ad hominemia" ja "natsikortilla lyömistä". Koska heitä ei koske muiden säännöt; Sillä Pyhää ei saa pilkata, mutta Epäpyhää pitää!

Otetaan kuitenkin historiallisen analyysin avulla tehty rinnastus:
Ku Klux Klan. Se on näppärä vertaus, koska jos ajatellaan Ku Kluxia ja Saksan natseja, voidaan sanoa todella hyvin että "sama faeces, eri rectum". Ja jos natsien uskonnollisuudesta voidaan olla montaa mieltä, Ku Klux Klanilaisten kohdalla vakaumus ei ole mikään näkökantakysymys. Historia 5/2007 tarjoaa lyhyen historiikin klaanin toiminnasta. Mistä se alkoi? (sivu 36)

"Vaikka klaanilla ei ollut selkeää keskushallintoa, se levisi nopeasti kaikkiin etelävaltioihin, missä suuri joukko itsenäisiä ryhmiä toimi Ku Klux Klanin nimen suojissa. Monet niistä koostui kirjavasta joukosta köyhiä maanviljelijöitä, kiihkouskovaisia, katkeria sotaveteraaneja ja syrjäytyneitä nuoria miehiä. Yhteistä jäsenille oli vain valkoinen ihonväri, kristinusko ja tyytymättömyys etelävaltioissa vallitseviin oloihin."

Lehti kertoo artikkelissa myöhemmin, että ajan kanssa uskonnollismielisessä USA:ssa se sai valtavan suosion. 1920 -luvulla joka 7:äs oli Ku Klux Klanin jäsen. Raamattua käytettiin puolustamaan sitä että "Jumala tarkoitti eri rodut irralleen". Tämä tarkoitti sitä että mustilla piti olla omat paikat, eri koulut ja niin edespäin. Eikä Klaani ollut mikään mielenosoittajien kerho, vaan se suoritti myös lynkkauksia. KKKlaanilaiset olivat tietysti ateisteja, tai vain jotkin heistä olivat kristittyjä uskovaisia? Historia lehden sivulla 40 kerrotaan mitä Klaaniin kuuluminen tarkoitti esittelemällä klaanin värväyksessä käytetyn tekstin:

"Jos olet syntyperäinen, valkoinen, ei-juutalainen, protestanttinen Yhdysvaltain kansalainen, voit ajan mittaan päästä jäseneksi klaaniin ja olla ylpeä siitä"

Tosiasia on siis se, että Ku Klux syntyi kristittyjen keskuudessa, levisi kristittyjen keskuudessa ja väitti kivenkovaan olevansa kristillinen. Ja amerikoista oli tuohon aikaan inaisen vaikeaa löytää riittävästi vaaleaihoisia syntyperäisiä amerikkalaisia täyttämään se 1/7 osuus koko valtion väkiluvusta. (Puhumattakaan että se olisi tullut täyttää protestanttisilla ateisteilla..) Ristien polttaminenkaan ei ollut mitään "ateistista toimintaa", jossa vastustettaisiin Jeesusta, se oli alkujaan skottilainen tapa, jonka klaani valjasti omaan käyttöönsä. Ku Klux oli muutoinkin luonteeltaan erittäin kristillinen. Historia -lehden artikkelissa, sivulla 41-42 kerrotaan että

"Esimerkiksi Kaliforniassa Ku Klux Klan hallitsi poliittista elämää. Poliisipäälliköt, sheriffit, rivipoliisit, palomiehet, papit ja virkamiehet olivat yleisesti klaanin jäseniä, ja 1920 -luvun alussa klaani pitikin koko osavaltiota tiukasti otteessaan. Joillain paikkakunnilla klaani asetti itsensä yleisen moraalin vartijaksi, ja syntisinä pidettyjä ihmisiä uhkailtiin ja jopa kidutettiin.
Taftin kaupungissa Kaliforniassa eräs avioeroa hakenut mies joutui 30 naamioituneen klaanilaisen sieppaamaksi. Häntä roikotettiin kaulaan pujotetusta köydestä kunnes tämä menetti tajuntansa. Sen jälkeen häntä piiskattiin köydellä ja piikkilangalla ja jätettiin lopuksi verta vuotavana maahan virumaan."

Historia -lehden sivun 39 mukaan Baltimore Sun -lehti oli iloinen siitä että huhujen mukaan paikallinen metodistipappi oli klaanin jäsen. Se kertoi että Bastropin nuorille KKK miehille "oli tärkeää tietää, että kirkko siunasi heidän toimintansa." Samoin siunauksen antoivat "kaupungin sheriffi, syyttäjä sekä poliisit, jotka olivat itsekin jäseniä."

Klaani koki toki takaiskuja, mutta Amerikkalainen kristillinen ilmapiiri oli sille ilmiselvästi sopiva, koska se nousi aina uudestaan. Historia -lehden artikkeli kertoo kuvaavassa luvussa "Klaani tappoi Kristuksen nimissä" :

"1950 -luvulla klaani toimi taas aktiivisesti. Vuosina 1956 - 1963 se teki ainakin 133 pommi-iskua mustaihoisten kirkkoihin ja koteihin sekä synagogiin, vapaamielisiin valkoihoisten kirkkoihin, kouluviranomaisten tiloihin ja pormestarinvirastoihin."

Emme voi edes käsitellä Amerikkalaisen fundamentalismin historiaa kunnollisesti ja ohittaa Ku Kulux Klaania. Sillä oli merkittävästi vaikutusvaltaa ja sen toimet ohjasivat politiikkaa. Silti olisi väärin väittää että Ku Klux Klan olisi jonkinlainen tuon ajan kristillisyyden "hätähuuto", joka johtui siitä että kristinusko joutui ensimmäistä kertaa todella tulemaan toimeen erirotuisten ja erilaisten ihmisten kanssa kuin nämä olisivat samanarvoisia ihmisiä - ja että ristiriidan syynä olisi nimenomaan vain ja juurikin se, että kristinusko on suvaitsematon. Ja väittäisi että "todiste, toimivat Jumalan nimeen!". Ja että kristittyjen järjestöjen tulisi siksi nykyäänkin vakavasti miettiä että mitä kristinuskollaan tekevät, kuin siitä tuollaisia moraalittomia laitoksia sikiää. Emmekä voi syyttää kristinuskoa tai edes fundamentalismia natsismista, vaikka nykyäänkin Ku Klux Klanilaisten sivustolla on seuraavanlainen otsikkoteksti ;

"Bringing a Message of Hope and Deliverance to White Christian America! A Message of Love NOT Hate!"

Joka on perinteistä perinteisintä hihhulikielenkäyttöä, hengessä "Emme vihaa syntistä vaan syntiä". Ja kuten yleensä aina muidenkin kohdalla, Heidän syntinsä pahuus ja vihan puute on selvää vain heille itselleen. Ja vain KKK -lainen ei voi edes ymmärtää sitä, miten muut voivat nähdä heidän toimissaan moraalitonta vainoamista. Sillä vastustushan on vain pahan vastustamista, jossa ei vastusteta ihmistä, vaan heidän ajatusmaailmaansa. Aivan vastaava ajattelutapa elää toisessa kontekstissa valtavasti myös ns. "fundamentalistejen apologiassa". Silti heidän leimaamisensa KKK -n kautta olisi minusta sopimatonta. Siitä huolimatta, että he itse tekevät juuri niin.

Itse korostaisin enemmän sitä että Ku Kluxissa, kuin ammuskeluissakin syynä olivat klaanin "heikkoina aikoina" syrjäytyneet nuoret miehet - vaikka kukaan Ku Kluxin vandaaleista tai "sturmgeistkaan" ei tietenkään tunnusta että syynä on se että hän on yksinkertaisesti yksinäinen hylkiö. Vaikka se onkin todennäköisesti parempi selitys. Toisaalta KKK:n ollessa vallassa myös heidän toimensa olivat hieman erilaisia ja kannattajakuntansa toimivat eri tavoilla. Toimijat eivät olleet hylkiöitä, vaan se toimi enemmän ryhmäpaineen alaisena. Toisin sanoen massa voi painostaa hirmutekoihin tavallisia ihmisiä. Ja että syrjäytyminen aiheuttaa mielenterveyden vaikeuksia joka näkyy "näennäisen järkeiltyinä" hirmutekoina.

Ja tämän kannalta ainakin minun mieleeni tulee se, että yhteiskunnassamme on "rastafar" termeillä "liikaa Babylonia ja liian vähän Zionia", eli meillä on byrokratiaa mutta ei ihmisen elämän arvostusta. Ja tämä taas korostuu oikeistolaisten arvojen kautta, jotka painottavat rahaa, saavuttamista ja saamista keskeisimmäksi. Ja ketkä sinne "oikistoon" olivatkaan painottuneet??? (Vihje: Tunnuslause; "Koti uskonto ja isänmaa".) En toki väitä että syynä olisi pelkkä oikeistopolitiikka. Rastafaritkin uskovat että tarvitaan Babylonia, se vain pitäisi suunnata siten että sen tavoitteena on Zion. Syynä on enemmänkin taipumuksemme "mennä ääripäihin". En siis suinkaan ole sitä mieltä, että meidän pitäisi muuttua kommareiksi. Olen nimittäin myös sitä mieltä, että "Äärikommunismi tappoi miljoonia ihmisiä, ei anneta sille toista mahdollisuutta."

Ehkä meidän olisi vältettävä ääripäitä, siis sekä ryhmäpaineella painostamista että syrjäytymisen ja individualismin ylikorostamista, koska kummastakin seuraa suuria vaikeuksia ja epäoikeudenmukaista käytöstä. Siksi olisi tärkeämpää keskittyä syrjäytymisen estämiseen ja nuorisopsykiatrian parantamiseen ja olla vähemmän syyttelemässä, vaikka sillä kuinka saisikin helppoja käännynnäisiä!

Sillä samoin, kuin uskovainen voi sanoa että KKK:laiset eivät ymmärtäneet kristinuskoa oikein koska tuottavat vihaa ja pahaa hedelmää (Mikä on pohjimmiltaan "ei yksikään todellinen skotti" -virhepäätelmä) voin minäkin väittää että joku Jokelan ampuja ei ymmärtänyt evoluutiosta ja fittnessistä mitään kun tappoi itsensä lisääntymästä.

Tai oikeammin sen vuoksi, että minun maailmankuvassa ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Minä tuomitsen hihhulin hihhuliksi julistuksen ja lappukiusaamisen ja tulimielisen toiminnan kautta. Siihen ei minulla riitä se että kuuluu helluntaiseurakuntaan. (Vaikka siihen toki liittyykin vahva korrelaatio.) Se että joku syyttää minua moraalittomaksi jonkun toisen teon vuoksi on minusta herjaamista.

Puhumme yhä sydämestä.

Vaikka tieteellä on valtava vaikutus siihen miten maailmamme näen, meidän ympäristössämme on silti paljon erilaisia harhauskoja. Ja kuoltuaankin nämä harhauskot jäävät raatoina elämään. Kielenkäyttöömme. Esimerkiksi vaikka tiede on osoittanut välittäjäaineiden ja aivojen merkityksen ajattelemisessa ja tunteissa, sanomme silti kuinka suru rikkoo sydämemme tai että joku ystävällinen tyyppi on sydämellinen ihminen. Emme sano että jonkun lähtö romahdutti serotoniinitasomme. (Paitsi jos olemme taiteilijoita.) Syynä tähän on tietysti se, että uskoimme ennen että tunteet ja luonne ovat sydämessä.

Samoin tietysti aurinko nousee joka aamu ja laskee iltaisin. Hitot aurinko mihinkään länteen silti laske, kuten maan pyörimisliikkeen tuntijat myöntävätkin. (Ainakin siihen asti kunnes joku suhteellisuuteoriamies tulee kertomaan että "riippuu siitä mistä kontekstista katsotaan.")

Vanhat myytit ja virheet jäävät puheisiimme jäänteinä. (Käsittääkseni tästä voidaan yhdistää asioita jopa siihen kiistanalaiseen naistutkimukseen, jossa katsotaan miten maskuliinista kielemme on. Ehkä se todellakin kaivavat esiin teologisesti korrektejen tasa-arvomielipiteidemme takaa joitain merkkejä vähintään siitä, minkälaisia näkemyksiä meillä on menneisyydessä ollut naiseudesta ja mieheydestä. Enkä yhtään ihmettele, jos sieltä löytyy "naisvihaa", riittää kun katsoo minkälaisen kuvan naiseudesta ja mieheydestä saa Raamatusta ja miettii, miten kauan kyseinen kirja on maamme kulttuuriin ja näkemyksiin pyrkinyt vaikuttamaan..)

Siksi on oikeastaan aika erikoista sanoa että Raamatussa olevat maininnat auringon kulusta olisivat jotenkin samanlaisia. Siksi esimerkiksi jakeen

"Teidän maanne on ulottuva eteläisestä autiomaasta Libanoniin ja Suureenmereen, johon aurinko laskee. Se käsittää myös koko heettiläisten maan suureen Eufratvirtaan saakka."
~Joosua 1:4

kirjaimellisesti tulkittua versiota uskovaiselle tarjotessa, tämä kertoo että se on vain kielikuva samaan tapaan kuin nykyäänkin puhumme auringon laskemisesta. Ja se mereen laskeminenkin voi heistä olla aivan samanlainen, sen kielikuva ei vain enää elä nykyään.

Minusta tässä tulkinnassa on kuitenkin olennainen ero : Puhumme kielessämme auringon laskusta, koska siihen on uskottu tuhansia vuosia sitten. Raamatussa se on siksi, että siihen on uskottu tuhansia vuosia sitten, eli silloin kun Raamattua on kirjoitettu. Raamatun tekstiä ei ole uutistenluvun tapaan taatusti kirjoitettu kielikuvana, vaan on esillä vakavasti otettu mahdollisuus, että se on esitetty kirjaimellisena totuutena, sinä totuutena joka tuon aikaisessa kulttuurissa oli.

Eli puhumme auringon noususta, koska siihen uskottiin Raamatun kirjoittamisen aikaan, ja Raamatussa puhutaan auringon noususta, koska siihen uskottiin Raamatun kirjoittamisen aikana.

Sus siunatkoon

Olen aina elänyt käsityksessä että sukuni jäsenet ovat olleet aina aika huomaamattomia olentoja, joita ei lehtien palstoille tai kuuluisuuksiksi joudu. Heihin ei löydy viittauksia historiankirjoista, vaikka aiheena olisi Suomen historia. Kun esimerkiksi luin erään paikallisen alueen historiaa käsittelevän kirjan, sukuni jäsenten nimet loistivat poissaolollaan. Vaikka kyseessä oli kansalaissota. He eivät siis ainakaan tulleet teloitetuiksi, joskaan eivät mitään sankareitakaan olleet.

Kuitenkin sitten luin yhden kirjan, jossa löytyi peräti kaksi melko varmaa mainintaa sukuni jäsenistä. Tosin kyseessä ei ole se pohjanmaan haara, vaan se itäsuomalainen, savolainen, haara.

Kirja oli dosentti Antti Lappalaisen "Suden jäljet" -kirjassa. Siinä Lappalainen kertoo susien tappamista ihmisistä. Aineistona kirkonkirjat, jota tuetaan sitten lehtien ja muiden vastaavien tietolähteitten kirjoilla. Kirjassa on paljon susien uhreja. Suurin osa hyökkäyksistä ja kuolonuhreista johtui rabieksesta, susi oli sairas. Mutta osassa oli selvät merkit siitä että susi ei ole ollut sairas. (Tosin kirjassa kerrotaan myös toisenlaisia tarinoita. "Susi-Iita" selvisi hengissä, vaikka hänen kimppuunsa hyökkäsi terve susi. Jos susi olisi ollut sairas Iitalle olisi käynyt huonosti.) Uhreja oli kirjan lopussa listattuna 5 sivun verran. (156-160) Kirja ei kuitenkaan lietso "susivihaa", se moittii susivastustajien harrastamaa salametsästystä. (Eräässä itäsuomalaisessa kylässä eräs mies rehvasteli, että aina jos susi tulee vastaan, hän tappaa. Ja jos on pantasusi, leikkaa pannan poikki ja heittää ensimmäisen Venäjän rekan lavalle. Tosin auki jäi se, kuinka paljon viinalla ja rehvastelulla oli osuutta lausuntoon. Teot eivät ehkä ole totta, mutta susivihasta se silti kertoo.) Mutta toisaalta moittii myös susia puolustavia aktivisteja siitä että he väittävät että terveen suden ei tiedetä Suomessa tappaneen ketään.

Ensimmäinen suvun jäsen oli vuodelta 1652. Yhteys ei ole varma, koska sukututkimustamme ei ole tehty niin pitkälle. Mutta sukunimi ja yhteys pieneen paikkakuntaan antaa minusta jännittävän pikku lisänsä. Hän oli "noitamies" Lauri Hannunpoika Kapainen, jota syytettiin - ja joka jopa tunnusti - noituneensa sudet, jotka olivat Jääsken pitäjässä riehuneet ja tappaneet 18 lasta. Kirjassa esitetään että Kapaista asetettiin syytteeseen luultavasti siksi että hänessä oli saamelaista sukujuurta. Antti Lappalaisen mukaan häntä ei kuitenkaan löydetä noituutta käsittelevistä väitöskirjoista. Hänen teloittamisensa on kuitenkin varmaa. Huhtikuun 10. 1652 pyöveli kuittasi hopeataalareita. "Kaulan katkaisu ja polttaminen 2:16:-". Varmasti ansaittu rangaistus. Tunnustukset ja kaikki! Kirjassa ei mainita ketään muuta susinoituudesta teloitettua, joten suvussani lienee Suomen mittapuussa erittäin harvinaine beastmaster, joka tietysti puuttuu noituutta käsittelevistä väitöskirjoista siksi, että kyseessä on eri classi. :)

Toinen kirjassa mainittu hahmo oli Ignoi Vornanen. Petojen metsästäjä. Hänet tiedän sukuni jäseneksi, joskaan en ole niin vanha että olisin hänet itse tavannut. Mutta kuitenkin olen kuullut hänen nimensä mainittavan sellaisen suusta joka hänet on tavannut. Hän tuli kuuluisaksi, koska Turussa oli susiongelmaa (vuonna 1880). Ignoin nimi nousi ratkaisuvaihtoehtoja etsittäessä esiin, koska hän oli "tappanut 69 karhua sekä susia ja ilveksiä sadoittain." (Ignoi oli tuolloin noin 50 -vuotias.) Tämä ei ollut kehuskelua, sillä hän oli tunnettu metsämies, mm. metsästysyhdistys palkitsi hänet ansiomerkillä. Turun seudun "susienkarkoittamiskomitean" huomio tietysti kiinnittyi "näin mahtavaan metsästäjään." Niinpä Ignoin matka Turkuun maksettiin ja takaisin luvattiin. Valtio lupasi lisäksi korvata 300mk jokaisesta sudesta ja 200mk jokaisesta ilveksestä jonka hän tappoi. Turun susikomitea antoi Vornasen pojille, Petrille ja Jyrille uudet kiväärit, kun selvisi että nämäkin olivat lähdössä mukaan.

Retki tietysti epäonnistui, ainuttakaan sutta ei kaatunut. Lisäksi Ignorin koirat söivät susiongelmasta kärsineillä paikoilla haaskoja, joihin ovelat paikalliset olivat kätkeneet myrkkyä. Ignoi ja hänen poikansa saivat vain 4 ilveksestä rahat, 23 ilvestä he kuitenkin tappoivat. 14 niistä tapettiin sillä alueella, josta palkkoita oltiin luvattu. Loput, kiistanalaiset ilvekset (10 kpl) tapettiin sellaisen kylän alueella, jonka tapporahat maksettiin vain oman pitäjän alueella. Silloiset 2000mk vastasi jotain 9360 euroa, joten ei ihme että susimies nosti äläkän. Ignoi voitti ne myöhemmin käräjöimällä, mutta ei ehtinyt iloita voitostaan, koska kuoli itse juuri hieman aikaisemmin.

Minun sukuni on siis pelehtinut petojen kanssa. Ei ihme, että minusta tuli näin susi.

Mistä on Pohjanmaan kirkot tehty?

Tämä juttu tulee omasta "paikallistuntemuksestani". Se voi toki olla vain "paikallista tarinaa". (Jota kyllä painottaa muutama juttu joka on kuultu historioitsija Elias Häröltä.) Tosin siinä tapauksessa minut voinee rajata tietyn alueen ihmiseksi. Sen riskin otan. Sillä juttu on tavallaan kuvaava.

Pohjanmaalla useassa vanhemmassa kirkossa on (etenkin sisustuksessa) paljon sinisen sävyjä. Syynä tähän ei ole pelkkä estetiikka. (Vaikka kirkot ovatkin kauniita.) Kirkkojen rakentamisen aikaan punamaalit olivat halpoja ja helposti saatavia ja siksi niitä käytettiin yleisesti taloissa. Samasta syystä sisämaaleissa kellervät sävyt suosittuja. Sen sijaan vihreän, purppuran ja sinisen sävyt tuotettiin kalliilla. Erityisen arvokasta oli sininen, jota saatiin jauhetusta lapis lazulis -kivestä. Sinistä väriä saatiin myös tuontitavarana ulkomailta. Pohjanmaa taas oli kuuluisaa terva -aluetta, ja siitä saatiin melko paljon varallisuutta. Ja kun Pohjalaiset tykkäävät komiasta ja rehevastelusta, piti tietysti kirkot maalata mahdollisimman pöyheästi. Eli kalliilla. Sen vuoksi sinisävyiset kirkot ovat peräisin 1860- 1900 väliseltä ajalta.

Ahneuden hedelmänä kultivoitu ylpeys. Siitä on pohjanmaan vaaleansiniset kirkot tehty.

Noitavainot

Tieteen kuvalehden lisälehti "Historia" 2/2007 -lehdessä käsiteltiin noitavainoja(Sivut 46-55) Siitä paljastui monta mielenkiintoista seikkaa. 1300-1600 -lukujen aikana niissä kuoli jotakuinkin 50 000 ihmistä. Arvioita on vaikea tehdä, koska tiedot eivät ole tarkat. Jokaisesta noitana tapetusta ei ole "leimaa kirjoissa ja kansissa".

Noitia oli vainottu toki aikaisemminkin jonkin verran, mutta varhaisemmin sitä pidettiin "viattomana hairahduksena". Vasta likimain vuonna 1400 noituutta alettiin yhdistämään Saatanaan. Vähitellen vainot laajenivat. Suuret oikeudenkäynnit olivat vasta 1420 -luvun lopussa. Heinrich Kramer ja Jakob Sprenger kirjoittivat naisvihaa huokuvan "noitavasaran" vuonna 1486. Noitavasarassa yhdistettiin kansanperinnettä sen aikaiseen juridiikkaan.

Tärkeää on huomata, että aluksi katolinen kirkko nimenomaan vastusti noitavasaraa. Se itse asiassa kielsi Noitavasaran epäeettisenä jo 1490. Mutta se levisi. Noitavasaraa ei kuitenkaan Historia -lehden mukaan kannattanut pitää noitavainojen synnyttäjänä. Sen vaikutusvalta perustui enemmänkin seksihurjasteluihin perustuviin kuvauksiin noitien edesottamuksista. Moottorina vainoille toimi enemmänkin uskonpuhdistuksen tuottama "turvallisen maailmankuvan särkyminen", mikä osaltaan vaikutti aikakauden epäluuloisuuteen ja paniikkiin. Noitavasara sattui siis vain osumaan otolliseen ympäristöön. (Jos sitä ei olisi kirjoitettu, olisi todennäköisesti tullut jotain muuta hieman vastaavaa.)

Noitavainojen ylläpitävänä voimana toimi se, että esim. "noitavasaran" kuvausten kaltaisia noituusesimerkkejä alkoi löytymään runsain mitoin, ja paikallisiin kaunoihin perustuvat huhumyllyt hoitivat tietenkin oman osansa. Moni voisi kuvitella, että noitien tunnustukset kertoisivat siitä, että heillä olisi yhtenäinen uskonto, tai että he vähintään käyttivät tiettyjä huumeita. Historia -lehdessä syyksi katsottiin kuitenkin se, että ne saatiin kiduttamalla, jolloin ihmiset saatiin tunnustamaan mitä vain. Samanlaisuus taas johtui siitä, että tunnustukset sisälsivät elementtejä paikallisesta kansanperinteestä. Maailma oli tuttu sekä tuomitulle että tuomarille. Syyksi katsotaan myös se, että tunnustukset luettiin julkisesti. Täten noidiksi epäillyt tiesivät mitä heiltä odotettiin.

Vainojenkin aikana näyttää siltä, että itse asiassa katolinen kirkko oli mainettaan paljon kesympi; Espanjalainen ikvisiitio teloitti tiedetysti vain 59 ihmistä, italian inkvisiitio 36 ja portugalissa 4. Varsinaisia syyllisiä olivat protestantit. He jopa kannustivat vainoihin. Maakunnissa teloitusprosentti oli 90, valtiollisissa tuomioistuimissa 30. Syyksi katsotaan se, että kaupungeissa oli taitavammat tuomarit, ja he olivat etäänpänä lietsotusta vainohysteriasta. Historia -lehti mainitsi muun muassa inkvisiittori Alonso de Salazar Friaksen, joka lähti katsomaan Logroñon vainoja. Niissä tapettiin 11 ihmistä. Kun Salazar saapui paikalle, hän totesi pian että noituutta eikä noiduttuja ollut alueella ennen kuin niistä alettiin puhumaan. Vaino oli siis sepitettä. Hän, inkvisiittori, toisin sanoen pelasti monta ihmistä kuolemalta.

Noitavainot muuttuivat niin verisiksi, että niitä alettiin vastustamaan. Kun viimeinen noita teloitettiin Sveitsissä vuonna 1782, itse oikeudenkäynnissä ei kertaakaan mainittu sanaa noituus.

Lopputuloksena vainoista oli paljon kuolleita (Tiedetyt, eli oikea luku on suurempi) ; Historia, sivu 49;
Islanti: 22 (2 naista, 20 miestä)
Norja: 307 (257 naista, 50 miestä)
Suomi: 115 (60 naista, 55 miestä)
Ruotsi: 250 (200 naista, 50 miestä)
Englanti: 1 000 (900 naista, 100 miestä)
Tanska: 1 000 (900 naista, 100 miestä)
Viro: 100 (60 naista, 40 miestä)
Unkari: 800 (700 naista, 100 miestä)
Saksa: 26 000 (19 500 naista, 6 500 miestä)
Ranska: 6 000 (3000 naista 3000 miestä)
Espanja: 59

Yhteensä: 12 253 (25 579+ naista, 10 015+ miestä)

Myös Amerikoissa kuoli ihmisiä noitavainoissa. Kuuluisin lienee Salemin noitaoikeudenkäynnit, joissa kuoli parikymmentä ihmistä. Syynä ei ollut katolinen kirkko, vaan puritaanit.

Miksi tuon tämän esiin? En sen "perinteisen syyn" takia. Tämähän ei osoita, että kaikki uskonto olisi pahaa. Päinvastoin, mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että kirkko oli vähemmän julma, kuin kansa. Ja että jo tuolloin sivistys vähensi aggressiivisuutta. Uskonto ei ole paha. Sen edustajat voivat sen sijaan olla. Ei pidä vastustaa siksi "koko konseptia", vaan nimenomaan nousta niitä "vääriä aineksia" vastaan. Ja uskovaisten itsensäkin tulisi rohkeasti tehdä niin. Koska nimenomaan tällä he osoittavat, että he eroavat noista vaarallisista aineksista. Muitetaan kuitenkin että pelkkä "emme kuulu" on varmasti helppoa sanoa. Ihmisen on helpompaa kävellä ongelmien ohi kuin tarttua niihin ja ratkaista niitä. Pakeneminen on helpompaa kuin puolustussota. Mutta toisaalta; pakenijakaan ei ole "osallistumassa hyökkäystaisteluun". Älkäämme siis olko Kramereita, vaan pikemminkin Salazareita. Olimme sitten uskovaisia tai muita.