Internetissä on sellainen ihana peli kuin Faith-Fighter. Kuten kaikki lukutaitoiset osaavat lukea sen mainoksesta, sen ei ole tarkoitus loukata mitään uskontoa. Sen sijaan sillä yritetään nostaa esiin sitä, miten eri uskonnot ovat oikeutuksena joilla oikeutetaan konflikteja.
Mukana on erityinen varoituskyltti. Pelätäänkö pelin loukkaanvan erikoisesti Hinduja? Niin että Ganesha olisi? Islamilaisia varoittavat. Pelissä kun on Muhammadin kuva. Pelistä tarjotaan erikseen sensuroitu versio, jotta tätä loukkausta ei tulisi.
Peliä pelanneena voin sanoa että Muhammad ns. "Kick Ass"! Kristittyjen Jumala on aika Jees. Lihaksikas ja tehokkaita tekniikoita.
Minä luulen että tämä peli on tehty sitä varten, että se saa ihmiset nauramaan ja pelaamaan peliä jossa on jumalia. Jumalat ovat siis jälleen keinotekoinen väline jolla ohjataan ihmisiä tekemään jotain tiettyjä asioita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viihde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viihde. Näytä kaikki tekstit
maanantai 28. syyskuuta 2009
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Miten kirkko eroaa muusta?
Luin, luultavasti mahtilehti "Seiskasta", Klaus Härön haastattelun. Häntä haastateltiin hänen uuden elokuvansa "Postia Pappi Jaakobille" johdosta. Hän kertoi että hänen elämässään uskolla on tärkeä rooli. Lisäksi hän valitteli sitä että elokuvissa tavallisesti uskovaiset esitetään joko äärimmäisenä fundamentalistifanaatikkona tai pyhimyksenä. Joko piru tai enkeli. Tätä hän oli elokuvassaan pyrkinyt välttämään.
Toinen hyvä huomio oli kirkossa. Hänkin halusi enemmin selviä kannanottoja kuin sellaista mistä ei saa mitään otetta. Hänestä kirkon epäselvä puhe ei eronnut mistään muusta humaanista höpinästä. Kirkon tulisi erota jotenkin muista hyväntekeväisyysjärjestöistä. Tässä olen samaa mieltä: Kirkkoa puolustetaan koska se puolustaa arvoja, jotka ovat oleellisia eikristillisissäkin piireissä. Hyvä kysymys on tällöin se, miksi Kirkko eikä nämä muut jotka keskittyvät pääsääntöisesti siihen mitä tehdään? Kyseessä ei ole pelkkä JugiStylen "Jeesuksen on oltava ilmainen", vaan enemmän sitä että jos joku tekee asiaa A, ja toinen lisäksi asiaa B, ja asiaa puolustetaan A:lla, se toinen tekee asiat luultavasti paremmalla katteella.
Uskontoa puolustellaan humanismilla. Se on vaikeuksissa tässä kohdassa, koska se useimmiten kohtaa "kiistakumppaninaan" humanismin, jossa Jumalaa ei ole. "UskoToivoRakkaus" -kampanjahan onkin mukavasti rinnastanut Kopernikusta, Darwinia ja Jeesusta. Erikoista on tosin vain se, että muut tekivät tiedettä jota on tulkittu eikristilliseksi. Jeesus eroaa selvästi jengistä, koska hän ei tehnyt tiedettä vaan kertoi arvoista, jotka eivät ole koskaan olleet eikristillisiä. Siksi kysymys olisi voinut olla myös "Mikä ei kuulu joukkoon?" Yhteyksissäkin selvimpiä yhteyksiä olisi ollut se, että "kaikkia näitä fundamentalistit ovat tulkinneet väärin". Jopa "heillä kaikilla on parta" tulee haluttua ennen mieleen.
Toinen hyvä huomio oli kirkossa. Hänkin halusi enemmin selviä kannanottoja kuin sellaista mistä ei saa mitään otetta. Hänestä kirkon epäselvä puhe ei eronnut mistään muusta humaanista höpinästä. Kirkon tulisi erota jotenkin muista hyväntekeväisyysjärjestöistä. Tässä olen samaa mieltä: Kirkkoa puolustetaan koska se puolustaa arvoja, jotka ovat oleellisia eikristillisissäkin piireissä. Hyvä kysymys on tällöin se, miksi Kirkko eikä nämä muut jotka keskittyvät pääsääntöisesti siihen mitä tehdään? Kyseessä ei ole pelkkä JugiStylen "Jeesuksen on oltava ilmainen", vaan enemmän sitä että jos joku tekee asiaa A, ja toinen lisäksi asiaa B, ja asiaa puolustetaan A:lla, se toinen tekee asiat luultavasti paremmalla katteella.
Uskontoa puolustellaan humanismilla. Se on vaikeuksissa tässä kohdassa, koska se useimmiten kohtaa "kiistakumppaninaan" humanismin, jossa Jumalaa ei ole. "UskoToivoRakkaus" -kampanjahan onkin mukavasti rinnastanut Kopernikusta, Darwinia ja Jeesusta. Erikoista on tosin vain se, että muut tekivät tiedettä jota on tulkittu eikristilliseksi. Jeesus eroaa selvästi jengistä, koska hän ei tehnyt tiedettä vaan kertoi arvoista, jotka eivät ole koskaan olleet eikristillisiä. Siksi kysymys olisi voinut olla myös "Mikä ei kuulu joukkoon?" Yhteyksissäkin selvimpiä yhteyksiä olisi ollut se, että "kaikkia näitä fundamentalistit ovat tulkinneet väärin". Jopa "heillä kaikilla on parta" tulee haluttua ennen mieleen.
tiistai 13. tammikuuta 2009
Maailmanloppu 2012.
Jimiltä tuli koominen dokumentti, "Maailmanloppu 2012" joka kertoi siitä miten vuonna 2012 maailmanloppu rynnistää luoksemme. Siinä perusteltiin Mayoilla ja Raamatulla ja muilla elementeillä. Jopa internetin ennustusohjelmalla. Se oli täynnä "toteutuneita ennusteita", eli siinä tulkittiin symbolisia ennusteita jälkikäteen ennustuksiin sopiviksi. Esimerkiksi erään ennustuksen "puhekivi" tarkoittaa tietysti kännyköitä. Tämä on tietenkin kaikille maailmanlopun ennustajille tuttu strategia.
Tässä haastateltiin myös erästä henkilöä, joka perusteli uskonsa ennustuksiin vetoamalla Ateenalaisiin: Koska ateenalaisten filosofia, tiede ja muut asiat ovat ihailtavia, olisi typerää valikoida vain nämä asiat. Kun kerran taidetta, rakennuksia ja muuta kulttuuria ihailee ja pitää hienostuneena, pitää ehdottomasti pitää myös oraakkeleja pätevänä tietolähteenä.
Tämä on hieman sama asia, kuin se että jos joku kulttuuri tai henkilö osaa yhtä tai kahta asiaa, niin sitten häntä pitäisi pitää kaikessa hyvänä. Eli jos on auktoriteetti yhdessä, on auktoriteetti kaikessa. Tämä taas on yhtä fiksua kuin esittää että jos joku tekee yhden virheen jossain, niin hän olisi täysin epäluotettava. Tosiasiassa vaikka tekisi kuinka pahan virheen yhdessä asiassa, voi olla hyvä toisissa. Ja se että on hyvä jossain ei tarkoita että olisi hyvä kaikessa.
Ohjelma kasasi yhteen eri tahoja, jopa tietokone -ennusteita, bisnesmiehiä ja psykoanalyytikkoja, I -Chingin "erikoisia kombinaatioita", Nostradamusta, Merlinin legendaa, Ateenan oraakkeleita ja kristillisoikeistolaista kreationismia ja tuomionpäivää ja ne kaikki viittasivat juuri tuohon Mayakalenterin loppumisesta tuttuun vuosilukuun. Näitä kasattiin yhteen ja vihjattiin että "kaikki nämä toisistaan riippumattomat profetiat päätyvät samaan lukuun." Tämän pitäisi tuoda uskottavuutta ilmeisesti jotenkin jollain erikoisella tavalla jota en vain jotenkin ymmärrä: Erityisen vaikeaksi ymmärtämisen tekee se, että esimerkiksi Raamatussa tai ennustuksissa muutenkaan ei itse asiassa mainita lainkaan vuosilukuja, vaan ne on esitetty epämääräisemmin. Siksi tuo väite siitä että kyseessä on juuri "erillinen samaan tulokseen päätyminen" on outoa.
Erikoisesti ohjelmassa kerrottiin myös "Mother Shiptonista" eli Shiptonin muorista, joka on kuvitteellinen hahmo, joka ei ole koskaan elänyt. Ohjelma myönsi että se on väärennös, jonka ennustukset ovat "postdiktiivisia", eli ne on kirjoitettu tapahtumien jälkeen: Eli on kirjoitettu "ennuste" tapahtumasta joka on jo tapahtunut ja sitten se esitetään ikään kuin "vastalöydettynä". Kirjassa mainittiin kuitenkin kuinka näistä ennusteista moni on toteutunut myös "prediktiivisesti", eli ne ovat ennustaneet asioita. Esimerkiksi naisten lyhyestä hiusmuodista löytyi ennuste. Ohjelma uteli että "voisiko tämä johtua siitä että kirjoittaja sai oikeita ennusnäkyjä huijauksia kirjoittaessaan?" ja että "Oliko hänellä käytössä myös jokin aito ennuskirja joka on vain kadonnut?"
Ohjelma ei sen sijaan udellut että "voisiko tämä ennusten toteutuminen johtua siitä että ennusteiden lukijat keksivät selitykset ja merkitykset ennusteille aina jälkikäteen?" Me toki tunnemme tämän utelustrategian, jossa ollaan näennäisen kriittisiä, kun kysytään. Mutta kysymykset jotka esitetään kertovat että kyseessä on vain ajatusten suuntaaminen. Ovela keino, jossa voidaan sanoa "näin tapahtui" ilman että joudutaan kohtaamaan ikäviä skeptikkoja: Jos skeptikko sanoo että "eikö kysymykset ole johdatteleva?" ja "eikö niitä ole hieman yksipuolisesti valikoitu?" he voivat aina vastata, että "en tiedä, jos sinulle tulee mielikuva että se tarkoittaa jotain, eikö se voi tarkoittaa sitä että se todella järkevästi tarkoittaa sitä?"
Ohjelmassa vihjattiin että 2008-2009 aikavälillä alkaisi ydinsota, joka huipentuisi sitten tuohon vuoden 2012 tuhoon. Tietenkin ohjelmassa esitettiin myös epämääräistyksiä : Moni ennustaja vihjaili kuinka tuho ei olisikaan tuho ja maailmanloppu maailmanloppu, vaan että se tarkoittaisi vain maailmanloppua jossa tuntemamme maailma loppuu tai käy vain jotain merkittävää. Näin ennustaja kun voi aina kävellä pakoon sanomisistaan ja jatkaa elannontienaamistaan vielä vuona 2013.
Tässä haastateltiin myös erästä henkilöä, joka perusteli uskonsa ennustuksiin vetoamalla Ateenalaisiin: Koska ateenalaisten filosofia, tiede ja muut asiat ovat ihailtavia, olisi typerää valikoida vain nämä asiat. Kun kerran taidetta, rakennuksia ja muuta kulttuuria ihailee ja pitää hienostuneena, pitää ehdottomasti pitää myös oraakkeleja pätevänä tietolähteenä.
Tämä on hieman sama asia, kuin se että jos joku kulttuuri tai henkilö osaa yhtä tai kahta asiaa, niin sitten häntä pitäisi pitää kaikessa hyvänä. Eli jos on auktoriteetti yhdessä, on auktoriteetti kaikessa. Tämä taas on yhtä fiksua kuin esittää että jos joku tekee yhden virheen jossain, niin hän olisi täysin epäluotettava. Tosiasiassa vaikka tekisi kuinka pahan virheen yhdessä asiassa, voi olla hyvä toisissa. Ja se että on hyvä jossain ei tarkoita että olisi hyvä kaikessa.
Ohjelma kasasi yhteen eri tahoja, jopa tietokone -ennusteita, bisnesmiehiä ja psykoanalyytikkoja, I -Chingin "erikoisia kombinaatioita", Nostradamusta, Merlinin legendaa, Ateenan oraakkeleita ja kristillisoikeistolaista kreationismia ja tuomionpäivää ja ne kaikki viittasivat juuri tuohon Mayakalenterin loppumisesta tuttuun vuosilukuun. Näitä kasattiin yhteen ja vihjattiin että "kaikki nämä toisistaan riippumattomat profetiat päätyvät samaan lukuun." Tämän pitäisi tuoda uskottavuutta ilmeisesti jotenkin jollain erikoisella tavalla jota en vain jotenkin ymmärrä: Erityisen vaikeaksi ymmärtämisen tekee se, että esimerkiksi Raamatussa tai ennustuksissa muutenkaan ei itse asiassa mainita lainkaan vuosilukuja, vaan ne on esitetty epämääräisemmin. Siksi tuo väite siitä että kyseessä on juuri "erillinen samaan tulokseen päätyminen" on outoa.
Erikoisesti ohjelmassa kerrottiin myös "Mother Shiptonista" eli Shiptonin muorista, joka on kuvitteellinen hahmo, joka ei ole koskaan elänyt. Ohjelma myönsi että se on väärennös, jonka ennustukset ovat "postdiktiivisia", eli ne on kirjoitettu tapahtumien jälkeen: Eli on kirjoitettu "ennuste" tapahtumasta joka on jo tapahtunut ja sitten se esitetään ikään kuin "vastalöydettynä". Kirjassa mainittiin kuitenkin kuinka näistä ennusteista moni on toteutunut myös "prediktiivisesti", eli ne ovat ennustaneet asioita. Esimerkiksi naisten lyhyestä hiusmuodista löytyi ennuste. Ohjelma uteli että "voisiko tämä johtua siitä että kirjoittaja sai oikeita ennusnäkyjä huijauksia kirjoittaessaan?" ja että "Oliko hänellä käytössä myös jokin aito ennuskirja joka on vain kadonnut?"
Ohjelma ei sen sijaan udellut että "voisiko tämä ennusten toteutuminen johtua siitä että ennusteiden lukijat keksivät selitykset ja merkitykset ennusteille aina jälkikäteen?" Me toki tunnemme tämän utelustrategian, jossa ollaan näennäisen kriittisiä, kun kysytään. Mutta kysymykset jotka esitetään kertovat että kyseessä on vain ajatusten suuntaaminen. Ovela keino, jossa voidaan sanoa "näin tapahtui" ilman että joudutaan kohtaamaan ikäviä skeptikkoja: Jos skeptikko sanoo että "eikö kysymykset ole johdatteleva?" ja "eikö niitä ole hieman yksipuolisesti valikoitu?" he voivat aina vastata, että "en tiedä, jos sinulle tulee mielikuva että se tarkoittaa jotain, eikö se voi tarkoittaa sitä että se todella järkevästi tarkoittaa sitä?"
Ohjelmassa vihjattiin että 2008-2009 aikavälillä alkaisi ydinsota, joka huipentuisi sitten tuohon vuoden 2012 tuhoon. Tietenkin ohjelmassa esitettiin myös epämääräistyksiä : Moni ennustaja vihjaili kuinka tuho ei olisikaan tuho ja maailmanloppu maailmanloppu, vaan että se tarkoittaisi vain maailmanloppua jossa tuntemamme maailma loppuu tai käy vain jotain merkittävää. Näin ennustaja kun voi aina kävellä pakoon sanomisistaan ja jatkaa elannontienaamistaan vielä vuona 2013.
tiistai 2. joulukuuta 2008
Oi aikoja, oi tapoja.
Count Up -blogissa oli ihan mukava kirjoitus, jossa oli ripaus TosiTV:tä. Aiheena oli myös tiedon sirpaloituminen ja se, että kaikista joitain asioita ei pidetä tärkeinä opettaa koulussa. Itse olen sitä mieltä että ajat ovat todella muuttuneet. Ennen oli tärkeämpää "olla oikeassa". Oltiin idealistisempia. Nykyisin se on enemmän sitä että pitää "olla onnellinen". Ollaan hedonistisempia.
Tieto ei kuitenkaan ole ollut tärkeää koskaan. Pääasiana on ollut se, että oma mielipide rakennetaan niin vahvaksi kuin voidaan. Tuetaan omaa näkemystä, eikä suinkaan etsitä sitä miten asiat oikeasti ovat. Tämä on säilynyt.
Jotain on kuitenkin eri tavalla.
Ennen piti saada käännytettyä. Idealismissa aatteella on merkitystä ja se pitää saada kaikille. Enää ei ole yhtä tärkeää saada massoja ajattelemaan samoin. Tärkeämpää olisikin saada heiltä hyväksyntää. Tähän Tosi TV -kin sopii hyvin ; Tosi TV on tosin sirkusmenoja. Siellä ei ole tavoitteena vakuuttaa vaan saada hyväksyntää. Sanotaan sitä vaikka "monikulttuurisuudeksi". Enää ei tarvitse olla kristitty tai muslimi, vaan tärkeää on että hyväksyt sen että muut ovat kenties erilaisia kuin sinä.
Myös toisessa kohdassa maailma on minusta aika erilainen kuin aikaisemmin.
Ennen asioita voitiin opetella kirjoista ilman että kaikkea kyseenalaistettiin. Nykyisin kyseenalaistetaan kaikki. Enkä puhu uskonnollisista tai muutoin merkityksettömistä asioista. Vaan terveyteemme liittyvistä asioista. Jopa virukset saavat kritiikkiä, ja koululaisten on vain läksyt tehtävä tässä piirissä. Selvittää asiat, ilman että heille on opetettu tieteellistä ajatteluprosessia juurikaan. Tosin sitäkin moititaan vääränä. Jopa tiedon hankinta on muuttunut ostostavaraksi: Jos tiede ei anna haluamiasi tuloksia, henkilö kertoo olevansa vainon kohde ja uudelleenmäärittelee tieteen. Ilmeisesti rokotevastustajille myös huomattu tuhkarokon yleistyminen on jonkinlainen määrittelykysymys.
Ennen riitti että koulussa sanottiin että juutalaisia vainottiin natsien keskitysleireillä. Nykyään taas ns. "revisionistit" kiistävät että tätä onkaan, ja väittävät että kouluopetus ei ole mitään "tietoa" vaan "vallankäyttöä", "propagandaa". Tiedon hallinta on muuttanut luonnettaan. Se ei enää olekaan asioiden käsittelyä ja selvittelyä vaan jotain suosion hankkimista varten.
Ennen ei ollut tietoa, vaan ideologioita, joissa oli Totuus. Se oli yhteinen kaikille. Nykyään on ideologioita, joilla on Totuus, joka ei ole yhteinen kenellekään. Valtapeliä on toki aina ollut mukana. Mutta siinä missä ennen faktat olivat samoja, ja takana oli samantapainen logiikka ja vain tehdyt tulkinnat olivat erilaisia. Nykyään uudelleenmääritellään faktat, ja logiikkaa haukutaan "naturalismiksi" ja rajoittavaksi.
Tietenkin voi olla, että suurin osa näistä avoimuutta haluavista ovat vain marttyyrinkaapuun kääriytyneitä ideologioita, joita kiinnostaa se paljon puhutun valtapelin voittaminen, ei se että kaikki loppujen lopuksi ajattelevat kuten haluavat ja ottavat vaihtoehdot huomioon, vaan ajattelevat juuri siten kuten he haluavat.
Ja voi olla että joku on tulossa vanhaksi, mutta ei viisaaksi.
Tieto ei kuitenkaan ole ollut tärkeää koskaan. Pääasiana on ollut se, että oma mielipide rakennetaan niin vahvaksi kuin voidaan. Tuetaan omaa näkemystä, eikä suinkaan etsitä sitä miten asiat oikeasti ovat. Tämä on säilynyt.
Jotain on kuitenkin eri tavalla.
Ennen piti saada käännytettyä. Idealismissa aatteella on merkitystä ja se pitää saada kaikille. Enää ei ole yhtä tärkeää saada massoja ajattelemaan samoin. Tärkeämpää olisikin saada heiltä hyväksyntää. Tähän Tosi TV -kin sopii hyvin ; Tosi TV on tosin sirkusmenoja. Siellä ei ole tavoitteena vakuuttaa vaan saada hyväksyntää. Sanotaan sitä vaikka "monikulttuurisuudeksi". Enää ei tarvitse olla kristitty tai muslimi, vaan tärkeää on että hyväksyt sen että muut ovat kenties erilaisia kuin sinä.
Myös toisessa kohdassa maailma on minusta aika erilainen kuin aikaisemmin.
Ennen asioita voitiin opetella kirjoista ilman että kaikkea kyseenalaistettiin. Nykyisin kyseenalaistetaan kaikki. Enkä puhu uskonnollisista tai muutoin merkityksettömistä asioista. Vaan terveyteemme liittyvistä asioista. Jopa virukset saavat kritiikkiä, ja koululaisten on vain läksyt tehtävä tässä piirissä. Selvittää asiat, ilman että heille on opetettu tieteellistä ajatteluprosessia juurikaan. Tosin sitäkin moititaan vääränä. Jopa tiedon hankinta on muuttunut ostostavaraksi: Jos tiede ei anna haluamiasi tuloksia, henkilö kertoo olevansa vainon kohde ja uudelleenmäärittelee tieteen. Ilmeisesti rokotevastustajille myös huomattu tuhkarokon yleistyminen on jonkinlainen määrittelykysymys.
Ennen riitti että koulussa sanottiin että juutalaisia vainottiin natsien keskitysleireillä. Nykyään taas ns. "revisionistit" kiistävät että tätä onkaan, ja väittävät että kouluopetus ei ole mitään "tietoa" vaan "vallankäyttöä", "propagandaa". Tiedon hallinta on muuttanut luonnettaan. Se ei enää olekaan asioiden käsittelyä ja selvittelyä vaan jotain suosion hankkimista varten.
Ennen ei ollut tietoa, vaan ideologioita, joissa oli Totuus. Se oli yhteinen kaikille. Nykyään on ideologioita, joilla on Totuus, joka ei ole yhteinen kenellekään. Valtapeliä on toki aina ollut mukana. Mutta siinä missä ennen faktat olivat samoja, ja takana oli samantapainen logiikka ja vain tehdyt tulkinnat olivat erilaisia. Nykyään uudelleenmääritellään faktat, ja logiikkaa haukutaan "naturalismiksi" ja rajoittavaksi.
Tietenkin voi olla, että suurin osa näistä avoimuutta haluavista ovat vain marttyyrinkaapuun kääriytyneitä ideologioita, joita kiinnostaa se paljon puhutun valtapelin voittaminen, ei se että kaikki loppujen lopuksi ajattelevat kuten haluavat ja ottavat vaihtoehdot huomioon, vaan ajattelevat juuri siten kuten he haluavat.
Ja voi olla että joku on tulossa vanhaksi, mutta ei viisaaksi.
maanantai 24. marraskuuta 2008
Vatikaani armahtaa.
Vatikaani on tosiaan armahtanut John Lennonin. Lennonhan tosiaan oli niitä homssuisia rockmuusikkoja, jotka ovat jo kuolleet. Lennon lausui eräässä kommentissaan että "The Beatles were more popular than Jesus." Beatles oli siis Jeesusta suositumpi.
Vatikaanin lehti kehui Beatlesien musiikkia ja kommentti on nyt laskettu vain nuorukaisen vitsiksi.
Toki Vatikaani kritisoi populaarikulttuuria. Mutta koska Lennon ei pilkannut tai vastustanut Paavia, eikä tuonut esiin nykytieteen käsitystä maailmankaikkeuden rakenteesta, ei vatikaanilla ilmeisesti ole mitään syytä, miksi se ei 48 vuoden jälkeen voisi antaa hänelle anteeksi nuoruusajan vitsailut.
No, kenties kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan - Vatikaani olisi voinut vain olla hiljaa. Tuskin kukaan olisi muistanut.
Vatikaanin lehti kehui Beatlesien musiikkia ja kommentti on nyt laskettu vain nuorukaisen vitsiksi.
Toki Vatikaani kritisoi populaarikulttuuria. Mutta koska Lennon ei pilkannut tai vastustanut Paavia, eikä tuonut esiin nykytieteen käsitystä maailmankaikkeuden rakenteesta, ei vatikaanilla ilmeisesti ole mitään syytä, miksi se ei 48 vuoden jälkeen voisi antaa hänelle anteeksi nuoruusajan vitsailut.
No, kenties kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan - Vatikaani olisi voinut vain olla hiljaa. Tuskin kukaan olisi muistanut.
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Lapset saarnaamassa.
Katsoin 4D -dokumentin, jonka oli tehnyt palkittu dokumenttiohjaaja Amelia Hann. Ohjelma kertoi evankeelisista kristityistä lapsista, jotka saarnaavat. Dokumentin näkökulma oli siitä erikoinen, että siinä ei juurikaan käsitelty evankeelisille kriittisiä tahoja. Silti vain harva dokumentti on yhtä evankeelista kristillisyyttä vastustava.
Sarjassa kun pääsi puhumaan käytäntö, ja aikuisten suhtautuminen. Koska he kertovat asiasta itse TV -ruudulle, näkyy mitä he pitävät täysin hyväksyttävänä.
Dokumentissa esitettiin kolmea lasta.
Yksi oli laulava, mutta luonteeltaan selvästi ujo poika, Terry, jonka vanhemmat halusivat rakentaa hänen ympärilleen instituution ; Megakirkon, jolla on valtava liikevaihto. Ideana oli rakentaa se pojan ympärille. Kuulemma Jumala ohjasi poikaa, mutta karusti totuudesta kertoivat - Tery -T paitojen lisäksi - kun isoäiti takahuoneessa moittii pojan saarnan rakennetta, eli mitä oli unohtunut. Poika itse kertoo että Jumala puhuu hänessä - aina välistä hänen omalla äänellään, mutta se on kuitenkin Jumala.
Toinen taas oli alkoholistimiehen - jonka historia oli hänen omien sanojensa mukaan kamala - lapsi, joka oli aloittanut 3 -vuotiaana saarnaamisen. Hän oli kotiopetuksessa, ja sai kuulla vain yhtä näkökantaa. (Miksi ÄS ei kritisoi näitä kristillisiä yksityiskouluja kreationistisesta yksisilmäisyydestä? Tiedämme syyn.) Ja kun hän oli hieman tottelematon, käskettiin kamera pois, koska lapsi tuli piiskata. Tämä Samuel saarnasi aborttiklinikan edessä ja isä vei hänet New Yorkiin saarnaamaan. Ja kun naureskelua ja negatiivista palautetta tuli niin että poika alkoi itkemään, isä komensi hänet laulamaan. Isä kommentoi lopuksi myös sitä kuinka rakkaus Jumalaan on niin tärkeä että rakkaus lapsiin tai puolisoon ei saa haitata sitä. Pojan puheissa toistui se, kuinka mikä hetki tahansa saatetaan kuolla, kun joku tulee puskasta Saatanan innoittamana tappamaan julistajan tai jos jää auton alle. Samuelin mukaan Helvetissä oli tulta ja tulikiveä. madot söivät. Matoja oli paljon. Matoja. Matoja.
Kolmas oli parannuksen tehneen exrikollis -isän tytär, joka näki näkyjä Saatanallisista hyökkäyksistä ja sai muutakin mystistä tietoa. Hänkin veti suuria saleja. Hänen teemansa olivat samankaltaisia kuin edellä olevien. Selvää oli se, että sanoma oli täysin vanhemmilta omaksuttua - suorastaan saneltua. Ja lasta käytettiin ikään kuin mainosvälineenä ; Lapsi olisi jotenkin aidompi välittäjä ja parempi mainosmies jota vastaan olisi vaikeampi kritisoida. Lapsia pidettiin selvästi kovassa kurissa; He olivat muka Jumalan lähettiläitä, mutta toisaalta lapsen vanhemmat päättivät mitä tämä Jumala sanoo ja miten toimii.
Dokumentista kävi myös ilmi selvästi se, kuinka hiljaisuus on kauhea asia evankeelisille kristityille. Samuel ja hänen isänsä kertoivat Saatanaa vastaan taistelusta kun he kohtasivat vihamielisiä kommentteja. Sen sijaan kauheaa näytti olevan se, kun poika taisteluintoa puhkuen pistää kovat päälle, kyselee ihmisiltä ja yrittää laittaa lappua suorastaan väkisin käteen, eikä siitä saa silti mitään kontaktia.
Olenkin miettinyt, että pitäisikö ihan ystävällissyistä aina olla ilkeä julistajille: Ohi käveleminen on heille kauhea rangaistus, johon verrattuna ilkeily toisi vaihtelua ja olisi muutenkin ystävällisintä toimintaa, mitä heihin liittymisen jälkeen voisi tehdä. (Ja tähänhän liittymiseenhän en ole lainkaan halukas.)
Sarjassa kun pääsi puhumaan käytäntö, ja aikuisten suhtautuminen. Koska he kertovat asiasta itse TV -ruudulle, näkyy mitä he pitävät täysin hyväksyttävänä.
Dokumentissa esitettiin kolmea lasta.
Yksi oli laulava, mutta luonteeltaan selvästi ujo poika, Terry, jonka vanhemmat halusivat rakentaa hänen ympärilleen instituution ; Megakirkon, jolla on valtava liikevaihto. Ideana oli rakentaa se pojan ympärille. Kuulemma Jumala ohjasi poikaa, mutta karusti totuudesta kertoivat - Tery -T paitojen lisäksi - kun isoäiti takahuoneessa moittii pojan saarnan rakennetta, eli mitä oli unohtunut. Poika itse kertoo että Jumala puhuu hänessä - aina välistä hänen omalla äänellään, mutta se on kuitenkin Jumala.
Toinen taas oli alkoholistimiehen - jonka historia oli hänen omien sanojensa mukaan kamala - lapsi, joka oli aloittanut 3 -vuotiaana saarnaamisen. Hän oli kotiopetuksessa, ja sai kuulla vain yhtä näkökantaa. (Miksi ÄS ei kritisoi näitä kristillisiä yksityiskouluja kreationistisesta yksisilmäisyydestä? Tiedämme syyn.) Ja kun hän oli hieman tottelematon, käskettiin kamera pois, koska lapsi tuli piiskata. Tämä Samuel saarnasi aborttiklinikan edessä ja isä vei hänet New Yorkiin saarnaamaan. Ja kun naureskelua ja negatiivista palautetta tuli niin että poika alkoi itkemään, isä komensi hänet laulamaan. Isä kommentoi lopuksi myös sitä kuinka rakkaus Jumalaan on niin tärkeä että rakkaus lapsiin tai puolisoon ei saa haitata sitä. Pojan puheissa toistui se, kuinka mikä hetki tahansa saatetaan kuolla, kun joku tulee puskasta Saatanan innoittamana tappamaan julistajan tai jos jää auton alle. Samuelin mukaan Helvetissä oli tulta ja tulikiveä. madot söivät. Matoja oli paljon. Matoja. Matoja.
Kolmas oli parannuksen tehneen exrikollis -isän tytär, joka näki näkyjä Saatanallisista hyökkäyksistä ja sai muutakin mystistä tietoa. Hänkin veti suuria saleja. Hänen teemansa olivat samankaltaisia kuin edellä olevien. Selvää oli se, että sanoma oli täysin vanhemmilta omaksuttua - suorastaan saneltua. Ja lasta käytettiin ikään kuin mainosvälineenä ; Lapsi olisi jotenkin aidompi välittäjä ja parempi mainosmies jota vastaan olisi vaikeampi kritisoida. Lapsia pidettiin selvästi kovassa kurissa; He olivat muka Jumalan lähettiläitä, mutta toisaalta lapsen vanhemmat päättivät mitä tämä Jumala sanoo ja miten toimii.
Dokumentista kävi myös ilmi selvästi se, kuinka hiljaisuus on kauhea asia evankeelisille kristityille. Samuel ja hänen isänsä kertoivat Saatanaa vastaan taistelusta kun he kohtasivat vihamielisiä kommentteja. Sen sijaan kauheaa näytti olevan se, kun poika taisteluintoa puhkuen pistää kovat päälle, kyselee ihmisiltä ja yrittää laittaa lappua suorastaan väkisin käteen, eikä siitä saa silti mitään kontaktia.
Olenkin miettinyt, että pitäisikö ihan ystävällissyistä aina olla ilkeä julistajille: Ohi käveleminen on heille kauhea rangaistus, johon verrattuna ilkeily toisi vaihtelua ja olisi muutenkin ystävällisintä toimintaa, mitä heihin liittymisen jälkeen voisi tehdä. (Ja tähänhän liittymiseenhän en ole lainkaan halukas.)
lauantai 30. elokuuta 2008
Purkaa Paahtoleipää.
Me kaikki tiedämme Jeesuksen, jonka naama ilmestyy paahtoleipiin. Kuitenkin myös Michael Jackson pystyy samaan. Itse asiassa minusta tuo Jacko -paahtoleipä on erittäin laadukas verrattuna Jeesuksen ilmestymisiin. Siinä on selvästi parempi resoluutio, ja naamakin sopii todella tarkasti. Jeesusta kuvaavat leivät ovat yleensä epämääräisempiä.
Jos paahtoleipään ilmestyvä Jeesus on todiste nimen omaan Jeesuksen mahdista - eikä esimerkiksi meidän tavastamme nähdä naamoja lähes kaikessa - tämä todistaa että Jeesusta vieläkin suurempi mahti on Michael Jackson. Toki monet ovatkin varmasti sitä mieltä, että mies joka keksii moonwalkin käymättä kuussa on suurempi nero ka ihmeen tekijä kuin joku joka tarinoissa muuttaa veden viiniksi. Siihenhän nyt pystyy minun enonikin. Tosin sillä erolla että hän osaa muuttaa veden pontikaksi, eli joksikin vieläkin päihdyttävämmäksi.
Jos paahtoleipään ilmestyvä Jeesus on todiste nimen omaan Jeesuksen mahdista - eikä esimerkiksi meidän tavastamme nähdä naamoja lähes kaikessa - tämä todistaa että Jeesusta vieläkin suurempi mahti on Michael Jackson. Toki monet ovatkin varmasti sitä mieltä, että mies joka keksii moonwalkin käymättä kuussa on suurempi nero ka ihmeen tekijä kuin joku joka tarinoissa muuttaa veden viiniksi. Siihenhän nyt pystyy minun enonikin. Tosin sillä erolla että hän osaa muuttaa veden pontikaksi, eli joksikin vieläkin päihdyttävämmäksi.
perjantai 15. elokuuta 2008
My House is My Castle : Uskonto ja moraali
Televisiosarjassa House M.D on usein jaksoja jotka käsittelevät uskonnollisia aiheita. Eilen telkusta tuli tuotantokautta 3, jakso "yliluonnollista". Siinä käsiteltiin uskoa UFOihin samalla tavalla. Sarja ei ole puhtaasti ateistinen, vaan päin vastoin se on kokonaisuutena melko agnostinen. Siinä on vain värikkäitä hahmoja joiden kannanotot ja esitykset ovat erilaisia, ja jopa kärkkäitä. Tämä on ymmärrettävää, koska sarjassa kuitenkin on kyse etupäässä viihdyttämisestä. Siksi olisi kai annettava anteeksi sille että sitä aina tietää että diagnoosi ei voi olla oikea kun jaksoa on vartti jäljellä ja että sairaudet ovat sairaalan elämän nostaman tarinan kannalta oikeanlaisia, sellaisia jotka tuovat siihen mielenkiintoisia liittymäkohtia, mikä on hieman kuin potilaat aina tietäisivät sairastua vain sellaisiin harvinaisiin tauteihin jotka ovat Housen sen hetken elämän kannalta kuvaavia.
Sarja keskittyy persooniin, joten persoonien esittelystä voi olla hyötyä sanomalle.
Gregory House on ateisti, joka ajattelee että ihminen, joka uskoo jumalaan on järjetön koska hän ei voi perustella väitettään tieteellisesti. Hän on siis tiedeuskovainen, jonka mielestä "ei ole yliluonnollista on vain asioita joita emme tiedä vielä". Tämä heijastuu Housen harjoittamaan etiikkaan. Hän antaa piut paut uskontojen määräämälle etiikalle, eikä hän myöskään noudata yleistä mielipidettä, tai edes lakia. Sarjassahan tyypillinen toimintatapa on laiton sairastuneen luo murtautuminen ; Sairaan kotoa löydetään tärkeitä vihjeitä sairauteen, ja kun diagnoosi on tehty, sairas voidaan pelastaa. Housen moraali on kuitenkin kaikkea muuta kuin matala, päin vastoin, hän on kenties televisiohistorian paras esimerkki "yli -ihmisestä" ; Hän on tavallaan "hyvän ja pahan tuolla puolen"; Hän ei ole nihilisti vaan hän seuraa tiettyä etiikkaa. Hän ei rikko lakia koska pitää siitä vaan koska hänelle vastakkain on ikään kuin "eettiset lait vs. potilaan henki". House siis nostaa potilaan elämän -vaikka potilas olisi sitten mikä faith healer tahansa- korkeimmaksi arvoksi, yli uskonnollisen vakaumuksen. House myös harjoittaa monesti ironiaa suhteessa siihen miten hänen ajatellaan olevan paha : Housen vihjataan olevan kuin Jumala, ja hän vitsailee asian vuoksi. Eikä tee sitä siksi että syytökset moraalittomuudesta olisivat oikeita, vaan siksi että se on hänen tapansa käsitellä tuollaisia tilanteita. Hänhän muun muassa vihjailee jatkuvasti huorista, mutta sarjan varrella tälle harrastukselle ei ole löytynyt konkreettisia todisteita. Päin vastoin, kun Wilson asusti hänen luonaan, House huijasti tätä laittamalla merkin siitä että "House on ns. puuhissa". Tosiasiassa hän kuitenkin luki lääkärilehteä ja mietti työn alla olevaa potilasta. House ei myöskään tarkasti tarkkaillen suinkaan lähde siitä lähtökohdasta että hän olisi oikeassa. Sen sijaan hänen toimintansa nojaa riskien analysoinnille, eli sille että jos hänen arvauksensa on oikea, potilas paranee ja jos ei, House saa vihjeen siitä miten edetä. House tyypillisesti erehtyykin usein, mutta tämä ei johdu siitä että hän ei tiedostaisi sitä että on toistuvasti väärin. Tämä on pikemminkin sitä, että se on osa hänen diagnosointitapaansa. Sitä paitsi se luo tietenkin jännittäviä juonenkäänteitä. House ei siis ole omasta mielestään Jumala. Eikä vähiten siksi että jumalat eivät klenkkaa.
Dr. Wilson taas on avoimempi uskonnolle, ja hänelle uskonto edustaa normaalia elämää. Hän antaa potilaiden miettiä tuonpuoleisesta mitä haluaa. Wilson on päällisin puolin ihan moraalinen hahmo, joka kuitenkin aina pyrkii noudattamaan lakia. Hän on kuitenkin taipuvainen erilaisiin inhimillisiin heikkouksiin. Hän seuraa tunteitaan ja siksi ihastuu potilaisiinsa ja ajautuu tämän vuoksi helposti erilaisiin vaikeuksiin.
Dr.Allison Cameron taas on puhtaasti ateisti, jonka mielestä jumalan miettiminen ei edes kuulu ihmiselle. Hän on korostetun eettinen. Hän ei saa etiikkaansa uskonnosta, vaan empaattisuudestaan. Siinä missä House pyrkii kuolettamaan tunteensa, koska ne ovat hänestä tiellä, Cameron sen sijaan pelkää tuollaista paatumista. Cameron ei välitä potilaiden uskonnollisesta vakaumuksesta ja antaa näiden olla mitä mieltä haluavat. Cameronille hekin ovat ihmisiä, eikä vakaumus siksi ole niin olennaista koska se ei muuta tätä tosiasiaa.
Dr.Eric Foreman taas on sarjan varrella kehittynyt uskonnollisemmaksi, koska kääntymisen syyt ovat olleet erilaisia vakavia sairaustiloja, hänen uskonnollisuutensa kumpuaa uskon tuomasta rauhasta. Muutoin Foreman ei ole erityisen vakaumuksellinen eikä uskonnollisuus ole vaikuttanut hänen etiikkaansa. Hän on etiikaltaan samanlainen ennen kuin jälkeen kääntymisensä.
Dr. Robert Chase taas on entinen uskovainen, joka toisaalta tuntee suunnatonta vetoa uskontoon ja toisaalta kohdatessaan siihen liittyviä ilmiöitä, kuten nunnia, hänen ensireaktionsa on ärsyyntyminen. Chase ei ole niinkään moraali -ihmisiä. Hänen toimintaansa ohjaa enemmänkin se, kumpi on kulloinkin tärkeämpi: työyhteisössä toimiminen vai lainkuuliaisuus. Hän ei riko sääntöjä ennen kuin niiden noudattaminen toisi sosiaalisia vaikeuksia. Hän on kuitenkin yllättäen sarjan vähiten lakia rikkovia tahoja. Eikä niinkään etiikkansa kuin "laiskuutensa" seurauksena.
Tästä voidaankin miettiä sitä kuinka paljon etiikka ei ole sidottu niinkään vakaumukseen kuin muihin asioihin. Ihminen voi toimia eettisesti eri teitä. Ei ole pakkoa olla uskovainen tai ateisti ollakseen hyvä.
Sarja keskittyy persooniin, joten persoonien esittelystä voi olla hyötyä sanomalle.
Gregory House on ateisti, joka ajattelee että ihminen, joka uskoo jumalaan on järjetön koska hän ei voi perustella väitettään tieteellisesti. Hän on siis tiedeuskovainen, jonka mielestä "ei ole yliluonnollista on vain asioita joita emme tiedä vielä". Tämä heijastuu Housen harjoittamaan etiikkaan. Hän antaa piut paut uskontojen määräämälle etiikalle, eikä hän myöskään noudata yleistä mielipidettä, tai edes lakia. Sarjassahan tyypillinen toimintatapa on laiton sairastuneen luo murtautuminen ; Sairaan kotoa löydetään tärkeitä vihjeitä sairauteen, ja kun diagnoosi on tehty, sairas voidaan pelastaa. Housen moraali on kuitenkin kaikkea muuta kuin matala, päin vastoin, hän on kenties televisiohistorian paras esimerkki "yli -ihmisestä" ; Hän on tavallaan "hyvän ja pahan tuolla puolen"; Hän ei ole nihilisti vaan hän seuraa tiettyä etiikkaa. Hän ei rikko lakia koska pitää siitä vaan koska hänelle vastakkain on ikään kuin "eettiset lait vs. potilaan henki". House siis nostaa potilaan elämän -vaikka potilas olisi sitten mikä faith healer tahansa- korkeimmaksi arvoksi, yli uskonnollisen vakaumuksen. House myös harjoittaa monesti ironiaa suhteessa siihen miten hänen ajatellaan olevan paha : Housen vihjataan olevan kuin Jumala, ja hän vitsailee asian vuoksi. Eikä tee sitä siksi että syytökset moraalittomuudesta olisivat oikeita, vaan siksi että se on hänen tapansa käsitellä tuollaisia tilanteita. Hänhän muun muassa vihjailee jatkuvasti huorista, mutta sarjan varrella tälle harrastukselle ei ole löytynyt konkreettisia todisteita. Päin vastoin, kun Wilson asusti hänen luonaan, House huijasti tätä laittamalla merkin siitä että "House on ns. puuhissa". Tosiasiassa hän kuitenkin luki lääkärilehteä ja mietti työn alla olevaa potilasta. House ei myöskään tarkasti tarkkaillen suinkaan lähde siitä lähtökohdasta että hän olisi oikeassa. Sen sijaan hänen toimintansa nojaa riskien analysoinnille, eli sille että jos hänen arvauksensa on oikea, potilas paranee ja jos ei, House saa vihjeen siitä miten edetä. House tyypillisesti erehtyykin usein, mutta tämä ei johdu siitä että hän ei tiedostaisi sitä että on toistuvasti väärin. Tämä on pikemminkin sitä, että se on osa hänen diagnosointitapaansa. Sitä paitsi se luo tietenkin jännittäviä juonenkäänteitä. House ei siis ole omasta mielestään Jumala. Eikä vähiten siksi että jumalat eivät klenkkaa.
Dr. Wilson taas on avoimempi uskonnolle, ja hänelle uskonto edustaa normaalia elämää. Hän antaa potilaiden miettiä tuonpuoleisesta mitä haluaa. Wilson on päällisin puolin ihan moraalinen hahmo, joka kuitenkin aina pyrkii noudattamaan lakia. Hän on kuitenkin taipuvainen erilaisiin inhimillisiin heikkouksiin. Hän seuraa tunteitaan ja siksi ihastuu potilaisiinsa ja ajautuu tämän vuoksi helposti erilaisiin vaikeuksiin.
Dr.Allison Cameron taas on puhtaasti ateisti, jonka mielestä jumalan miettiminen ei edes kuulu ihmiselle. Hän on korostetun eettinen. Hän ei saa etiikkaansa uskonnosta, vaan empaattisuudestaan. Siinä missä House pyrkii kuolettamaan tunteensa, koska ne ovat hänestä tiellä, Cameron sen sijaan pelkää tuollaista paatumista. Cameron ei välitä potilaiden uskonnollisesta vakaumuksesta ja antaa näiden olla mitä mieltä haluavat. Cameronille hekin ovat ihmisiä, eikä vakaumus siksi ole niin olennaista koska se ei muuta tätä tosiasiaa.
Dr.Eric Foreman taas on sarjan varrella kehittynyt uskonnollisemmaksi, koska kääntymisen syyt ovat olleet erilaisia vakavia sairaustiloja, hänen uskonnollisuutensa kumpuaa uskon tuomasta rauhasta. Muutoin Foreman ei ole erityisen vakaumuksellinen eikä uskonnollisuus ole vaikuttanut hänen etiikkaansa. Hän on etiikaltaan samanlainen ennen kuin jälkeen kääntymisensä.
Dr. Robert Chase taas on entinen uskovainen, joka toisaalta tuntee suunnatonta vetoa uskontoon ja toisaalta kohdatessaan siihen liittyviä ilmiöitä, kuten nunnia, hänen ensireaktionsa on ärsyyntyminen. Chase ei ole niinkään moraali -ihmisiä. Hänen toimintaansa ohjaa enemmänkin se, kumpi on kulloinkin tärkeämpi: työyhteisössä toimiminen vai lainkuuliaisuus. Hän ei riko sääntöjä ennen kuin niiden noudattaminen toisi sosiaalisia vaikeuksia. Hän on kuitenkin yllättäen sarjan vähiten lakia rikkovia tahoja. Eikä niinkään etiikkansa kuin "laiskuutensa" seurauksena.
Tästä voidaankin miettiä sitä kuinka paljon etiikka ei ole sidottu niinkään vakaumukseen kuin muihin asioihin. Ihminen voi toimia eettisesti eri teitä. Ei ole pakkoa olla uskovainen tai ateisti ollakseen hyvä.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Korkkiruuvit asennossa.
Kävin vierailulla äitini luona. Hän on tilannut itselleen uskovaisille suunnatun "askel" -lehden. On toki ihan mukavaan, että tälläinenkin harrastelehti on olemassa, mutta siinä pinnallisesti selaillessani huomasin, kuinka lehdissä ateismia käsitellään pinnallisen kohteliaasti, mutta alleviivaavasti kerrotaan että he ovat halveksittavia. Heitä "yritetään ymmärtää" ja vihjataan että he ovat odotuksissaan kärsimättömyydessä pettyneitä, kun Jumala ei tarjoakaan lottovoittoa ja helppoa elämää, tai että he ovat "ylpeitä", eivätkä halua nöyrtyä luonnon ihmeiden edessä. Tai että he ovat pettyneet huonoihin uskovaisiin, jotka eivät tietenkään ole "ihan oikeita uskovaisia".
Lehti siis tarjoaa erinomaista viihdettä ateisteille. Uskovaiset tosin taitavat ottaa jutut ihan totena.
Nostan lehdestä esiin kuitenkin yhden kolumnin. En siksi että se olisi erityisen huono, vaan sen takia että siinä on tiivistetty erilaisia kliseisyyksiä, joita siis kuulee muualtakin. Esimerkki on suorastaan malliesimerkki siitä, miten professorihenkilö kykenee opiskelemaan ammattiaan varten logiikkaa mallilla "koulua, ei elämää varten", ja joka kykenee tämän vuoksi tuottamaan sellaista sanataiteilua, että lopputulokseen verrattuna korkkiruuvit seisovat asennossa.
Jukka Kemppinen "askel"een maaliskuun 2008 -numerossa. Otsikkona on "oppiva usko". Siinä Kemppinen aloittaa olevansa pettynyt siihen kuinka moni tunnustaa olevansa ateisti, että hän ei usko. Sen sijaan hän kertoo että uskova hyväksyy että on niin vähän asioita, joita hän ymmärtää. Uskova osaa nähdä tämän tietämättömyyden. Kemppinen vihjasi myös että uskovaisten huonoihin asioihin viitataan usein, vaikka nämä haittavaikutukset ovat vain vähemmistöuskovaisilla, ja että yleistäminen olisi siksi väärin. Lisäksi hän esittää että kun ateistit viittaavat että usko on järjetöntä, hän viittaa musiikkiin: Musiikkikin on tavallaan järjetöntä, mutta sitäkin voidaan oppia ja harjoitella. Kemppisen mukaan myös usko on samanlaista. Lopuksi hän muistuttaa että jos hän olisi "nuorempi ja nenäkkäämpi", hän kysyisi ateisteilta, että uskovatko nämä musiikkiin. Mutta sanoo jättävänsä kommentoimatta, koska tietää että selvyyttä asiaan ei tulisi.
Mitä usko itse asiassa on? Olen huomannut, että uskovaisilla usko on samanaikaisesti uskoa johonkin asiaan, se on lisäksi jotain jolla uskotaan. Ja lisäksi usko on perustelu. Eli toisin sanoen usko on samanaikaisesti kannanotto, sen alkuoletus että sen johtopäätös. Moni voisi sanoa tätä "kehäpäättelyksi", mutta se ei ole se, mihin viittaan. Tämän seurauksena esimerkiksi jos uskovainen näkee luonnossa jotain, jonka syntytapaa hän ei ymmärrä, hän tuntee nöyryyttä sen edessä että hän ei tiedä. Mutta kun mukaan tuppaa usko, he näkevät että takana onkin Jumala, jolloin he itse asiassa tietävät asian, jolloin jäljelle jääkin "nöyryys siitä että tunnustaa tietävänsä jotain jota kukaan tiedemies ei voisi ikinä kokeellisesti todistaa". Joka siis näyttää ulospäin ylpeydeltä. Usko siis muodostaa systeemin, joka ei ulos päin näytä lainkaa järkevältä. Kemppinen katsoo asiaa tietysti vain omalta kannaltaan, ja koska hänen maailmansa on hänelle itselleen järkevä, ateismi ei voi olla kenellekään järkevä. Tai tälläinen olo syntyy. Kemppinen sortuu myös itse siihen, mistä hän ateisteja syytti: Hän ei maininnut tietenkään asiallisia ateisteja, vaan ainoastaan internetfanaatikkoateisteihin. (Kemppinen ei käyttänyt sanaa, mutta minusta asian voi rehellisesti ilmaista noin.) Kemppinen ei ota huomioon tai mainitse sitä että monet ateistit ovat erilaisia, myöntävät että eivät tiedä - mutta jotka ovat silti sitä mieltä että usko Jumalaan ei ole mikään "pakkoasia" - eli että pystyt olemaan looginen ja ateisti yhtäaikaa, vaikka jotkut uskovaiset kokevat oman näkemyksensä ehdottoman järkeväksi. (Selailuni pohjalta sama pätee tietysti muutenkin askel -lehteä. Vihjailujen perusteella ateistit kuulemma esittävät uskovaisia stereotypioina, mutta itse he levittävät ateismista vain stereotypioita. Lehti ei toki painotu ateistien ruotimiseen - ateisteista ainoastaan "vihjaillaan" artikkelien koristeena sivulauseissa kaikkea mielenkiintoista pitkin matkaa.)
On melko erikoista, kuinka Kemppinen ensin määrittelee uskovaisen siten että sen aito määritelmä olisi "agnostikko", tai epäilijä tai "skeptikko" - ja kun ateisti on tätä vastaan, hän on tietysti pakotetusti dogmaatikko ja uskovainen. Kuitenkin itse uskon sisältö ei ole pelkkää epäilyä, se on sitä korkeintaan pinnallisesti. Sillä uskossa on aina mukana se "dogma", se "usko siihen kohteeseen". Ja tämä usko pysyy vaikka siitä ei ole mitään todisteita, kun "ollaan avoimia vaihtoehdoille", eikä mikään tietysti voi muutenkaan tätä muuttaa. Eli tosiasiassa uskovainen ei epäile tai ole tietämätön ja tunnusta tätä rohkeasti ja avoimin silmin. Hän päin vastoin väittää tietävänsä nämä asiat. Hän tietää asioita vaikka tiedemaailmakaan ei ole yhdessä siihen kyennyt. Tieteen avulla mies saadaan kuuhun, mutta Jumalaa ei voida tutkia. Silti tyyppi joka ei saa miestä kuuhun väittää kykenevänsä sydämessään enempään. Se on hieman erikoista, eikä ainakaan "vaatimatonta".
Musiikissa olennaista on tietenkin se, että uskooko musiikkiin miten: En usko että on olemassa jotain ihmisten kulttuurista ja mielensisällöistä eriävää musiikkia. Musiikki on siis kulttuurillinen ilmiö, joka viittaa ihmisten tunne -elämään kulttuurin sisällä, mutta ei muuhun näiden kahden ulkopuolella. Samoin ateisti uskoo että usko on ihmisen tunne joka on suhteessa ympäröivään kulttuuriin : Islamilaisissa maissa saadaan tilastollisesti enemmän viestejä Allahilta, ja Suomessa kristinuskon Jumalalta koska se on ympäröivän kulttuurin määräämä asia. Mitään järkevää uskon kohdetta, Jumalaa, ei siis välttämättä tarvita lainkaan.
Ja mitä oppimiseen liittyy, täytyy ottaa esille Svedenborg. Hän oli okkultisti -ennustaja, joka aluksi koki vain hallitsemattomia ilmestyksiä, mutta vanhemmiten hän tietenkin oppi käyttämään voimiaan ja tekemään matkoja miten halusi. Ei kuitenkaan ole typerää väittää että hän oli mieleltään sairas: "Henkilö ei ole nero vain siksi että on hullu" -kuten Svedenborgistakin aikanaan sanottiin. Tämä ei siis tarkoita että uskovaiset väistämättä olisivat hulluja, vaan sitä että koko "harjoittelu" ja "uskoon kasvu" ei ole mikään todiste. Svedenborgin näkemys kehittyi. Se ei silti estänyt sitä olemasta epälooginen, epätosi tai dogma. Perätön usko joka muuttuu perättömyyden eri asteissa ja syvenee on silti perätöntä.
Kaikki mikä on, on kolmikko, jossa usko on yksi elementti, joka kattaa kolmiyhteisyydessään kaiken: Se on samanaikaisesti argumenttirakenteen perustelu, alkuoletus ja johtopäätös. Ulkopuolisesta katsoen on ihan rationaalista katsoa niinkin, että henkilön usko olisi tunteen varassa tehty mielipide, josta vain väännetään tunteen vuoksi oikeassa oleminen, josta sitten koetaan riemuitsevia tunteita, kun ollaan päästy loistavaan ja pätevään lopputulokseen. Se, että joku tähän kehään syöksyy ja paljon aikaa nähden saa tämän alussa olevan tunteensa kasvamaan, ei tarkoita että ulkopuolisten tulisi nähdä tilanne edes järkevänä. Päin vastoin, he voivat jopa huolestua. Että ei kävisi kuten Svedenborgille, eli että henkilö vajoaa omaan tuntemusmaailmaansa.
Toki olen yksimielinen Kemppisen kanssa siitä että näiden internet -ateistejen kanssa väittely olisi turhaa ja typerää. Mutta Kemppisen kommentointi on kuitenkin "itsetyytyväisyyteen" viittaavaa. Tosiasiassa hän kuitenkin tekee juuri saman, minkä minä teen kun kieltäydyn hihhuleiden kanssa: Teen sen siksi että halveksin noita ihmisiä, en pidä heitä keskustelun arvoisina. Kemppinen ei kuitenkaan tunnusta halveksuntaansa vaan peittelee sitä esittelemällä itsensä positiivisessa valossa vihjaamalla että tuollaisen mahtiargumentin käyttämättä jättäminen johtuu siitä että sen esittäminen ateisteille olisi "nenäkästä". (Mistä olen samaa mieltä, tosin ihmettelen että miten ihmeessä uskovaisten lehdessä sanottu sama asia olisi vähemmän nenäkästä.) Minä ateistina arvostaisin enemmän rehellisyyttä. Sillä asiantila tulee kuitenkin rivien välistä aivan selvästi esille. Kemppinen halveksii internet -ateisteja. Kenties syystä. Mutta halveksunta on silti todellinen, eikä korulauseilla muutu.
Lehti siis tarjoaa erinomaista viihdettä ateisteille. Uskovaiset tosin taitavat ottaa jutut ihan totena.
Nostan lehdestä esiin kuitenkin yhden kolumnin. En siksi että se olisi erityisen huono, vaan sen takia että siinä on tiivistetty erilaisia kliseisyyksiä, joita siis kuulee muualtakin. Esimerkki on suorastaan malliesimerkki siitä, miten professorihenkilö kykenee opiskelemaan ammattiaan varten logiikkaa mallilla "koulua, ei elämää varten", ja joka kykenee tämän vuoksi tuottamaan sellaista sanataiteilua, että lopputulokseen verrattuna korkkiruuvit seisovat asennossa.
Jukka Kemppinen "askel"een maaliskuun 2008 -numerossa. Otsikkona on "oppiva usko". Siinä Kemppinen aloittaa olevansa pettynyt siihen kuinka moni tunnustaa olevansa ateisti, että hän ei usko. Sen sijaan hän kertoo että uskova hyväksyy että on niin vähän asioita, joita hän ymmärtää. Uskova osaa nähdä tämän tietämättömyyden. Kemppinen vihjasi myös että uskovaisten huonoihin asioihin viitataan usein, vaikka nämä haittavaikutukset ovat vain vähemmistöuskovaisilla, ja että yleistäminen olisi siksi väärin. Lisäksi hän esittää että kun ateistit viittaavat että usko on järjetöntä, hän viittaa musiikkiin: Musiikkikin on tavallaan järjetöntä, mutta sitäkin voidaan oppia ja harjoitella. Kemppisen mukaan myös usko on samanlaista. Lopuksi hän muistuttaa että jos hän olisi "nuorempi ja nenäkkäämpi", hän kysyisi ateisteilta, että uskovatko nämä musiikkiin. Mutta sanoo jättävänsä kommentoimatta, koska tietää että selvyyttä asiaan ei tulisi.
Mitä usko itse asiassa on? Olen huomannut, että uskovaisilla usko on samanaikaisesti uskoa johonkin asiaan, se on lisäksi jotain jolla uskotaan. Ja lisäksi usko on perustelu. Eli toisin sanoen usko on samanaikaisesti kannanotto, sen alkuoletus että sen johtopäätös. Moni voisi sanoa tätä "kehäpäättelyksi", mutta se ei ole se, mihin viittaan. Tämän seurauksena esimerkiksi jos uskovainen näkee luonnossa jotain, jonka syntytapaa hän ei ymmärrä, hän tuntee nöyryyttä sen edessä että hän ei tiedä. Mutta kun mukaan tuppaa usko, he näkevät että takana onkin Jumala, jolloin he itse asiassa tietävät asian, jolloin jäljelle jääkin "nöyryys siitä että tunnustaa tietävänsä jotain jota kukaan tiedemies ei voisi ikinä kokeellisesti todistaa". Joka siis näyttää ulospäin ylpeydeltä. Usko siis muodostaa systeemin, joka ei ulos päin näytä lainkaa järkevältä. Kemppinen katsoo asiaa tietysti vain omalta kannaltaan, ja koska hänen maailmansa on hänelle itselleen järkevä, ateismi ei voi olla kenellekään järkevä. Tai tälläinen olo syntyy. Kemppinen sortuu myös itse siihen, mistä hän ateisteja syytti: Hän ei maininnut tietenkään asiallisia ateisteja, vaan ainoastaan internetfanaatikkoateisteihin. (Kemppinen ei käyttänyt sanaa, mutta minusta asian voi rehellisesti ilmaista noin.) Kemppinen ei ota huomioon tai mainitse sitä että monet ateistit ovat erilaisia, myöntävät että eivät tiedä - mutta jotka ovat silti sitä mieltä että usko Jumalaan ei ole mikään "pakkoasia" - eli että pystyt olemaan looginen ja ateisti yhtäaikaa, vaikka jotkut uskovaiset kokevat oman näkemyksensä ehdottoman järkeväksi. (Selailuni pohjalta sama pätee tietysti muutenkin askel -lehteä. Vihjailujen perusteella ateistit kuulemma esittävät uskovaisia stereotypioina, mutta itse he levittävät ateismista vain stereotypioita. Lehti ei toki painotu ateistien ruotimiseen - ateisteista ainoastaan "vihjaillaan" artikkelien koristeena sivulauseissa kaikkea mielenkiintoista pitkin matkaa.)
On melko erikoista, kuinka Kemppinen ensin määrittelee uskovaisen siten että sen aito määritelmä olisi "agnostikko", tai epäilijä tai "skeptikko" - ja kun ateisti on tätä vastaan, hän on tietysti pakotetusti dogmaatikko ja uskovainen. Kuitenkin itse uskon sisältö ei ole pelkkää epäilyä, se on sitä korkeintaan pinnallisesti. Sillä uskossa on aina mukana se "dogma", se "usko siihen kohteeseen". Ja tämä usko pysyy vaikka siitä ei ole mitään todisteita, kun "ollaan avoimia vaihtoehdoille", eikä mikään tietysti voi muutenkaan tätä muuttaa. Eli tosiasiassa uskovainen ei epäile tai ole tietämätön ja tunnusta tätä rohkeasti ja avoimin silmin. Hän päin vastoin väittää tietävänsä nämä asiat. Hän tietää asioita vaikka tiedemaailmakaan ei ole yhdessä siihen kyennyt. Tieteen avulla mies saadaan kuuhun, mutta Jumalaa ei voida tutkia. Silti tyyppi joka ei saa miestä kuuhun väittää kykenevänsä sydämessään enempään. Se on hieman erikoista, eikä ainakaan "vaatimatonta".
Musiikissa olennaista on tietenkin se, että uskooko musiikkiin miten: En usko että on olemassa jotain ihmisten kulttuurista ja mielensisällöistä eriävää musiikkia. Musiikki on siis kulttuurillinen ilmiö, joka viittaa ihmisten tunne -elämään kulttuurin sisällä, mutta ei muuhun näiden kahden ulkopuolella. Samoin ateisti uskoo että usko on ihmisen tunne joka on suhteessa ympäröivään kulttuuriin : Islamilaisissa maissa saadaan tilastollisesti enemmän viestejä Allahilta, ja Suomessa kristinuskon Jumalalta koska se on ympäröivän kulttuurin määräämä asia. Mitään järkevää uskon kohdetta, Jumalaa, ei siis välttämättä tarvita lainkaan.
Ja mitä oppimiseen liittyy, täytyy ottaa esille Svedenborg. Hän oli okkultisti -ennustaja, joka aluksi koki vain hallitsemattomia ilmestyksiä, mutta vanhemmiten hän tietenkin oppi käyttämään voimiaan ja tekemään matkoja miten halusi. Ei kuitenkaan ole typerää väittää että hän oli mieleltään sairas: "Henkilö ei ole nero vain siksi että on hullu" -kuten Svedenborgistakin aikanaan sanottiin. Tämä ei siis tarkoita että uskovaiset väistämättä olisivat hulluja, vaan sitä että koko "harjoittelu" ja "uskoon kasvu" ei ole mikään todiste. Svedenborgin näkemys kehittyi. Se ei silti estänyt sitä olemasta epälooginen, epätosi tai dogma. Perätön usko joka muuttuu perättömyyden eri asteissa ja syvenee on silti perätöntä.
Kaikki mikä on, on kolmikko, jossa usko on yksi elementti, joka kattaa kolmiyhteisyydessään kaiken: Se on samanaikaisesti argumenttirakenteen perustelu, alkuoletus ja johtopäätös. Ulkopuolisesta katsoen on ihan rationaalista katsoa niinkin, että henkilön usko olisi tunteen varassa tehty mielipide, josta vain väännetään tunteen vuoksi oikeassa oleminen, josta sitten koetaan riemuitsevia tunteita, kun ollaan päästy loistavaan ja pätevään lopputulokseen. Se, että joku tähän kehään syöksyy ja paljon aikaa nähden saa tämän alussa olevan tunteensa kasvamaan, ei tarkoita että ulkopuolisten tulisi nähdä tilanne edes järkevänä. Päin vastoin, he voivat jopa huolestua. Että ei kävisi kuten Svedenborgille, eli että henkilö vajoaa omaan tuntemusmaailmaansa.
Toki olen yksimielinen Kemppisen kanssa siitä että näiden internet -ateistejen kanssa väittely olisi turhaa ja typerää. Mutta Kemppisen kommentointi on kuitenkin "itsetyytyväisyyteen" viittaavaa. Tosiasiassa hän kuitenkin tekee juuri saman, minkä minä teen kun kieltäydyn hihhuleiden kanssa: Teen sen siksi että halveksin noita ihmisiä, en pidä heitä keskustelun arvoisina. Kemppinen ei kuitenkaan tunnusta halveksuntaansa vaan peittelee sitä esittelemällä itsensä positiivisessa valossa vihjaamalla että tuollaisen mahtiargumentin käyttämättä jättäminen johtuu siitä että sen esittäminen ateisteille olisi "nenäkästä". (Mistä olen samaa mieltä, tosin ihmettelen että miten ihmeessä uskovaisten lehdessä sanottu sama asia olisi vähemmän nenäkästä.) Minä ateistina arvostaisin enemmän rehellisyyttä. Sillä asiantila tulee kuitenkin rivien välistä aivan selvästi esille. Kemppinen halveksii internet -ateisteja. Kenties syystä. Mutta halveksunta on silti todellinen, eikä korulauseilla muutu.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Dup dor a'az Mubster
Vulkanilainen tervehdys Star Trekistä on kuuluisa. Siinä molemmat kädet nostetaan esille siten, että sormet ovat yhdessä tasossa ja nimettömän ja keskisormen välit levitetään. Siihen kuuluu myös lausahdus "Live long and prosper", eli vulkanilaisisttain tuo otsikon teksti. Star Trekissä Spock käyttää sitä aina silloin tällöin.
Tämä tervehdys ei ollut alun perin edes Star Trekin käsikirjoituksessa. Se on tavallaan sisäpiirivitsi. Spockin näyttelijä, Leonard Nimoy, joka on juutalaista sukua, liitti tervehdykseen juutalaisen siunauksen : Tervehdyksen sormet muistuttavat shin -merkkiä, joka tässä kohden viittaa sanaan "Shaddai", joka taas viittaa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Tällä on luonnollisesti merkitystä juutalaisessa kulttuurissa, tosin kädet laitettiin erityisesti merkin päälle, eikä pidetty ilmassa kuten Vulkanissa tehdään. Mutta kun seinän ottaisi pois kesken käden päälle laittamisen, lopputulos on niin samanlainen, että juutalaiset varmasti ovat tienneet yhteyden.
Toisin sanoen: Star Trek sisältää piilotettuja juutalaisia elementtejä. Jos kyseessä olisi ateistiset merkit, tietäisimme ihmisiä, jotka etsisivät niitä. Onhan esimerkiksi Harry Potterista etsitty kytköksiä ja tätä pidetään saatananpalvontana. Minusta yksityiskohta on kuitenkin lähinnä hauska. Tästä lähtien en enää ajattele juutalaisia mustahattuisina pulisonkimiehinä tummissa kauhtanoissa, vaan lisäksi myös suippokorvat tulevat mieleeni. Minusta Star Trek ei alitajunnan kautta yritä mitenkään käännyttää ihmisiä juutalaisiksi. (Ihmeekseni olen huomannut että monet uskovaiset vihaavat Sigmund Freudin mainitsemista, ovat kuin allergisia sille, mutta piillotajuntaselitykset kuitenkin menevät täysillä läpi heti kun joku heistä kuulee tai luulee kuulevansa tai väittää kuulevansa takaperin soitetuissa levyissä saatanallisia äännähdyksiä.)
Asiasta on selittänyt myös muuan juutalainen rabbi.
Tämä tervehdys ei ollut alun perin edes Star Trekin käsikirjoituksessa. Se on tavallaan sisäpiirivitsi. Spockin näyttelijä, Leonard Nimoy, joka on juutalaista sukua, liitti tervehdykseen juutalaisen siunauksen : Tervehdyksen sormet muistuttavat shin -merkkiä, joka tässä kohden viittaa sanaan "Shaddai", joka taas viittaa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Tällä on luonnollisesti merkitystä juutalaisessa kulttuurissa, tosin kädet laitettiin erityisesti merkin päälle, eikä pidetty ilmassa kuten Vulkanissa tehdään. Mutta kun seinän ottaisi pois kesken käden päälle laittamisen, lopputulos on niin samanlainen, että juutalaiset varmasti ovat tienneet yhteyden.
Toisin sanoen: Star Trek sisältää piilotettuja juutalaisia elementtejä. Jos kyseessä olisi ateistiset merkit, tietäisimme ihmisiä, jotka etsisivät niitä. Onhan esimerkiksi Harry Potterista etsitty kytköksiä ja tätä pidetään saatananpalvontana. Minusta yksityiskohta on kuitenkin lähinnä hauska. Tästä lähtien en enää ajattele juutalaisia mustahattuisina pulisonkimiehinä tummissa kauhtanoissa, vaan lisäksi myös suippokorvat tulevat mieleeni. Minusta Star Trek ei alitajunnan kautta yritä mitenkään käännyttää ihmisiä juutalaisiksi. (Ihmeekseni olen huomannut että monet uskovaiset vihaavat Sigmund Freudin mainitsemista, ovat kuin allergisia sille, mutta piillotajuntaselitykset kuitenkin menevät täysillä läpi heti kun joku heistä kuulee tai luulee kuulevansa tai väittää kuulevansa takaperin soitetuissa levyissä saatanallisia äännähdyksiä.)
Asiasta on selittänyt myös muuan juutalainen rabbi.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Eteläpuiston viisaus.
Tämä on varmaan monille vanhaa asiaa, mutta minulle yksityiskohdat olivat uusia.
South Parkissa oli joskus kauan kauan sitten hahmo nimeltä Chef. Tämä oli sarjassa kauan. Sarjassa pilkattiin monenlaisia uskontoja. Sarja pyöri vuosia. Sitten sarjaan tuli skientologiajakso, nimeltään "Trapped in the Closet". Tämä oli väistämätöntä, koska sarjan tekijät pyrkivät kuitenkin pilkkaamaan kaikkia. Ja skientologiaa selvempää pilkan kohdetta on vaikea löytää. Koska skientologit ovat tarkkoja opistaan, sen sisältö tietysti näytettiin jaksossa ja siihen oli liitetty isoilla kirjaimilla tieto siitä, että se oli oikeasti se, mitä skientologit uskovat. Chefin näyttelijä, Hayes, joka itse on skientologi, sanoi että hän aikoo lopettaa sarjan tekemisen, koska siinä pilkataan uskontoja. Ilmeisesti näytti siltä, että monikkomuoto oli asiaankuulumaton, koska muiden uskontojen pilkkaaminen ei häntä ollut haitannut. Chefin poistumisesta tehtiin jakso, "The Return of Chef", jossa hän liittyi Super Adventure Clubiin, joka oli skientologien kaltainen uskonto. Tosin sillä erotuksella, että oppi oli avointa ja siinä oltiin kiinnostuneita lapsiin sekaantumisesta.
Itseäni kiinnostaisi tietää, kuinka suuri osuus South Parkilla on ollut tämän "Anonymousin" synnyn kanssa. Että onko laajaa suosiota tuottaneen ala -arvoista tv -huumoria tuottaneet piirrossarjan sisältö tuonut tunnettavuutta. Toisaalta Tom Cruise sohvahyppyineen Oprahissa on taatusti tuonut samansuuntaista julkisuutta.
South Parkissa oli joskus kauan kauan sitten hahmo nimeltä Chef. Tämä oli sarjassa kauan. Sarjassa pilkattiin monenlaisia uskontoja. Sarja pyöri vuosia. Sitten sarjaan tuli skientologiajakso, nimeltään "Trapped in the Closet". Tämä oli väistämätöntä, koska sarjan tekijät pyrkivät kuitenkin pilkkaamaan kaikkia. Ja skientologiaa selvempää pilkan kohdetta on vaikea löytää. Koska skientologit ovat tarkkoja opistaan, sen sisältö tietysti näytettiin jaksossa ja siihen oli liitetty isoilla kirjaimilla tieto siitä, että se oli oikeasti se, mitä skientologit uskovat. Chefin näyttelijä, Hayes, joka itse on skientologi, sanoi että hän aikoo lopettaa sarjan tekemisen, koska siinä pilkataan uskontoja. Ilmeisesti näytti siltä, että monikkomuoto oli asiaankuulumaton, koska muiden uskontojen pilkkaaminen ei häntä ollut haitannut. Chefin poistumisesta tehtiin jakso, "The Return of Chef", jossa hän liittyi Super Adventure Clubiin, joka oli skientologien kaltainen uskonto. Tosin sillä erotuksella, että oppi oli avointa ja siinä oltiin kiinnostuneita lapsiin sekaantumisesta.
Itseäni kiinnostaisi tietää, kuinka suuri osuus South Parkilla on ollut tämän "Anonymousin" synnyn kanssa. Että onko laajaa suosiota tuottaneen ala -arvoista tv -huumoria tuottaneet piirrossarjan sisältö tuonut tunnettavuutta. Toisaalta Tom Cruise sohvahyppyineen Oprahissa on taatusti tuonut samansuuntaista julkisuutta.
torstai 15. toukokuuta 2008
Pikaisesti naimisiin.
Voima -lehdessä kerrottiin uudenlaisesta romaanityypistä, joka on valloittanut Amerikan kirjamarkkinoita. Tämä on kristillistä kioskikirjallisuutta. Minusta on toki hyvä että kaikenlaisia kirjoja kirjoitetaan, eikä hömpän tuotto kristityille ole huono asia. Ihmisiähän hekin ovat. Kirjojen juonista nousi kuitenkin esiin asioita, jotka vaikuttavat varmasti vielä nykyäänkin. Asioita jotka eivät ole hömppää.
Ensi alkuun laitan karrikarityyppiset referaatit kahdesta kirjallisuuden lajista. Nyt voit jättää halutessasi sarjat lukematta, olet käytännössä selvillä niiden juonista:
Perinteisessä kioskikirjallisuudessa nainen tapaa miehen, ja heidän välillään on seksuaalista jännitettä. Pitkin kirjaa nuoleskellaan. Naimisiinmenon kanssa vetkutellaan. Väliin nuoleskellaan lisää. Lopulta ehkä päädytään naimisiin, kun nainen osaa valita kumpi on parempi, huippukirurgi ja TV juontaja vai rytmisen voimistelun maailmanmestari ja lääketieteen tohtori. Kirjat ostetaan kannessa olevan pusukuvan mukaan.
Kristillisessä kioskikirjallisuudessa nainen tapaa miehen. Koetaan syyllisyyttä, tai muuta synnintuntoa. Pusero pysyy napitettuna. Lopulta synnillisyydestä päästään Raamatullisin menetelmin eroon ja kasvetaan ihmisenä. Tämä huipentuu suukkoon, jonka aikana puseron napit pysyvät kiinni. Sitten mennään heti pian naimisiin. Napit pysyvät kiinni loppuun asti.
Sillä niinhän se todella taitaa olla. Herännäisissä piireissä ihmiset toitottavat nuorille siveellisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret menevät naimisiin erittäin nuorina. Pidättäytyminen kun on helpommin sanottu kuin tehty. Luin aiheeseen liittyen jopa kristittyjen deittioppaan. Siinä pidättyvyys näytteli tärkeää roolia, ja se on selvästi kristityille vaikea asia. Toki siellä oli ihan hyödyllisiä vihjeitä, kuten neuvo siitä että tulisi pukeutua mukavasti, harjata tukka, pestä hampaat, käyttää deodoranttia ja jos on autolla, siivota auto sisältä ja ulkoa ja muistaa ottaa huumorintaju mukaan. Toki siellä on myös ajatuksia, joita Mikko 3Vee ei osaisi sanoa: Rukoilla pitää, mutta ei aluksi kahdestaan deitin kanssa, koska muuten tulee siveettömyyttä ja syntisiä ajatuksia ja tekoja. Rukoilun suhteen pitää harjoittaa kimppakivaa.
Omat tuntemukseni ohjeiden lukemisesta voidaan tiivistää seuraavasti: "Älä pussaa, älä tee sitä, älä vahingossakaan saa seksuaalisia tuntemuksia koska häpäiset itsesi ja kumppanisi eikä Jeesus tykkää. Pidättäydy. Toimi kuin olisit vanhan ja vanhoillisen tätisi kanssa oopperassa. - Happy dating." Mikä helvetin "happy dating" tuon kaiken jälkeen? Samalla ristiriitaisuudella voisi tarjota mukavia seuramatkoja kidutuskammioon. Mutta tietysti nämä ovat vain omia mielipiteitäni.
Itse asiassa tuo nuorena naimisiin meneminen ei taida olla edes mikään minun oma keksintöni. Kun kulkee herännäispiireissä, kannattaisi huvin vuoksi katsoa heidän avioitumisikiään. Mitä lähempänä ollaan 18:aa ikävuotta, sitä selvemmäksi käy tietty asia.
Sen vuoksi kioskikirjallisuus tavallaan heijastelee deittailukulttuurien eroja. Siinä missä me maallistuneet etsitään - kenties liikaakin - "oikeaa kumppania", ja kokeillaan useita parisuhteita, ennen kuin vatkutellaan avoliittoon. Kun taas kristillisessä puolessa ei vatkutella eikä viivytellä, eikä ainakaan tämän neuvopalstan mukaan myöskään mietitä "sitä oikeaa", joka on romantiikan ajan keksintö.
En siis väitä että toinen olisi jotenkin väärässä. Itse asiassa korostan, että molemmissa on huonoja ja hyviä puolia. Ja juuri siksi en vastusta itse menettelyjä, vaan jomman kumman tuputtamista nuorille ainoana oikeana toimintatapana.
Ensi alkuun laitan karrikarityyppiset referaatit kahdesta kirjallisuuden lajista. Nyt voit jättää halutessasi sarjat lukematta, olet käytännössä selvillä niiden juonista:
Perinteisessä kioskikirjallisuudessa nainen tapaa miehen, ja heidän välillään on seksuaalista jännitettä. Pitkin kirjaa nuoleskellaan. Naimisiinmenon kanssa vetkutellaan. Väliin nuoleskellaan lisää. Lopulta ehkä päädytään naimisiin, kun nainen osaa valita kumpi on parempi, huippukirurgi ja TV juontaja vai rytmisen voimistelun maailmanmestari ja lääketieteen tohtori. Kirjat ostetaan kannessa olevan pusukuvan mukaan.
Kristillisessä kioskikirjallisuudessa nainen tapaa miehen. Koetaan syyllisyyttä, tai muuta synnintuntoa. Pusero pysyy napitettuna. Lopulta synnillisyydestä päästään Raamatullisin menetelmin eroon ja kasvetaan ihmisenä. Tämä huipentuu suukkoon, jonka aikana puseron napit pysyvät kiinni. Sitten mennään heti pian naimisiin. Napit pysyvät kiinni loppuun asti.
Sillä niinhän se todella taitaa olla. Herännäisissä piireissä ihmiset toitottavat nuorille siveellisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret menevät naimisiin erittäin nuorina. Pidättäytyminen kun on helpommin sanottu kuin tehty. Luin aiheeseen liittyen jopa kristittyjen deittioppaan. Siinä pidättyvyys näytteli tärkeää roolia, ja se on selvästi kristityille vaikea asia. Toki siellä oli ihan hyödyllisiä vihjeitä, kuten neuvo siitä että tulisi pukeutua mukavasti, harjata tukka, pestä hampaat, käyttää deodoranttia ja jos on autolla, siivota auto sisältä ja ulkoa ja muistaa ottaa huumorintaju mukaan. Toki siellä on myös ajatuksia, joita Mikko 3Vee ei osaisi sanoa: Rukoilla pitää, mutta ei aluksi kahdestaan deitin kanssa, koska muuten tulee siveettömyyttä ja syntisiä ajatuksia ja tekoja. Rukoilun suhteen pitää harjoittaa kimppakivaa.
Omat tuntemukseni ohjeiden lukemisesta voidaan tiivistää seuraavasti: "Älä pussaa, älä tee sitä, älä vahingossakaan saa seksuaalisia tuntemuksia koska häpäiset itsesi ja kumppanisi eikä Jeesus tykkää. Pidättäydy. Toimi kuin olisit vanhan ja vanhoillisen tätisi kanssa oopperassa. - Happy dating." Mikä helvetin "happy dating" tuon kaiken jälkeen? Samalla ristiriitaisuudella voisi tarjota mukavia seuramatkoja kidutuskammioon. Mutta tietysti nämä ovat vain omia mielipiteitäni.
Itse asiassa tuo nuorena naimisiin meneminen ei taida olla edes mikään minun oma keksintöni. Kun kulkee herännäispiireissä, kannattaisi huvin vuoksi katsoa heidän avioitumisikiään. Mitä lähempänä ollaan 18:aa ikävuotta, sitä selvemmäksi käy tietty asia.
Sen vuoksi kioskikirjallisuus tavallaan heijastelee deittailukulttuurien eroja. Siinä missä me maallistuneet etsitään - kenties liikaakin - "oikeaa kumppania", ja kokeillaan useita parisuhteita, ennen kuin vatkutellaan avoliittoon. Kun taas kristillisessä puolessa ei vatkutella eikä viivytellä, eikä ainakaan tämän neuvopalstan mukaan myöskään mietitä "sitä oikeaa", joka on romantiikan ajan keksintö.
En siis väitä että toinen olisi jotenkin väärässä. Itse asiassa korostan, että molemmissa on huonoja ja hyviä puolia. Ja juuri siksi en vastusta itse menettelyjä, vaan jomman kumman tuputtamista nuorille ainoana oikeana toimintatapana.
maanantai 5. toukokuuta 2008
Pienet jumalan kuvat.
Lueskelin Terry Pratchettin "Pienet Jumalat" -kirjaa. Kirjassa on käytännössä kaksi ideaa. Ensimmäinen on se, että uskonto ei tule toimeen ilman uskovia. Jos Jumalalla ei ole ainuttakaan palvojaa, se on kuollut uskonto. Kirjassa sankarina onkin Om -jumala, jolla on ainoastaan yksi palvoja. Lukutaidoton Brutha. Toki Omilla on myös iso temppeli ja paljon palvelijoita, mutta nämä toimivat vain instituutiossa. Kaikkien kiinnostus keskittyy lähinnä kvisitiota koskeviin asioihin. Joko siihen että siellä on töissä, tai että sinne ei pääsisi asiakkaaksi. Eikä Jumala Omillakaan ole helppoa, sillä hän sattuu olemaan kilpikonnan ruumissa, ja hänen seuraajansa taas pitävät kilpikonnia suurena herkkuruokana.
Toinen kantava teema kirjassa on se, että todellinen pahuus ei ole sellaista pahuutta, jossa ihminen vain tekee pahaa. Siinä kohotetaan suurimmaksi pahaksi sellainen pahuus, joka saa toiset, tavalliset ihmiset, tekemään pahaa nimissään. Ja kirjassakin uskonnot valjastetaan usein tälläiselle. Milloin ovat asialla inkvisiittorit, milloin merimiehet heittävät ihmisiä laidan yli osana palvontaansa. Mutta kaikista kauhein on Vorbis, joka voi laittaa kilpikonnan selälleen ja laittaa pieniä kiviä kiilaksi kuoren alle. Ei siksi että saisi tästä sairasta nautintoa, vaan siksi että häntä kiinnostaa nähdä mitä siitä seuraa. Ja tietenkin hänen johtamassaan kvisiitiossa työskentelee kiduttajina perheenisiä, joiden työpaikan taukopisteessä kahvikupeissa lukee humoristisia ja herttaisia mietelauseita.
Ja Bruthan kotimaankin suurimmat sodat ovat vapaamielistä Efebeä vastaan. Toki Efebeläisetkin osaavat olla julmia. Heillä on muun muassa tappoansoilla täytetty labyrintti, joka tulee osata kulkea juuri oikein. Mutta he ovat kuitenkin sallivaisempia eri näkemyksille. Tilanne näkyy selvimmin vakitilanteessa. Kun Efebeläiset ottavat vankeja, he laittavat heidät tyrmiin ja antavat ruokaa. Kun taas Omnialaiset kohtelevat vääräuskoisia avoimin keittopadoin. Tosin eivät ruokintamielessä.
Tosin kirjassa viitataan myös uskomisen sallimiseen. Om -kilpikonnaa käy sääliksi, tämän rasittavuudestaan huolimatta. Lisäksi kirjassa esiintyy aavikolla asuva hullu, joka näkee aavikon henkiä. Nämä henget sitten tarjoavat hänelle hienoja aterioita ja parhaita viinejä. Tosin aina silloin tällöin aavikolla asustajan tekee mieli syödä rotta ja kaktus, ihan vaihtelun vuoksi. Tosiasiassa Brutha näkee että rotta ja kaktus ovat ainoita asioita, joita hän syö. Mutta onko herättäminen tästä lumeesta kuitenkaan sen arvoista? Tämä vertaus on hieman kuin Sinuhe Egyuptiläisessä, jossa Sinuhe parantaa erään naisen, joka luuli olevansa kuningatar. On hyvä miettiä ketä herättää harhoista ja miksi.
Toinen kantava teema kirjassa on se, että todellinen pahuus ei ole sellaista pahuutta, jossa ihminen vain tekee pahaa. Siinä kohotetaan suurimmaksi pahaksi sellainen pahuus, joka saa toiset, tavalliset ihmiset, tekemään pahaa nimissään. Ja kirjassakin uskonnot valjastetaan usein tälläiselle. Milloin ovat asialla inkvisiittorit, milloin merimiehet heittävät ihmisiä laidan yli osana palvontaansa. Mutta kaikista kauhein on Vorbis, joka voi laittaa kilpikonnan selälleen ja laittaa pieniä kiviä kiilaksi kuoren alle. Ei siksi että saisi tästä sairasta nautintoa, vaan siksi että häntä kiinnostaa nähdä mitä siitä seuraa. Ja tietenkin hänen johtamassaan kvisiitiossa työskentelee kiduttajina perheenisiä, joiden työpaikan taukopisteessä kahvikupeissa lukee humoristisia ja herttaisia mietelauseita.
Ja Bruthan kotimaankin suurimmat sodat ovat vapaamielistä Efebeä vastaan. Toki Efebeläisetkin osaavat olla julmia. Heillä on muun muassa tappoansoilla täytetty labyrintti, joka tulee osata kulkea juuri oikein. Mutta he ovat kuitenkin sallivaisempia eri näkemyksille. Tilanne näkyy selvimmin vakitilanteessa. Kun Efebeläiset ottavat vankeja, he laittavat heidät tyrmiin ja antavat ruokaa. Kun taas Omnialaiset kohtelevat vääräuskoisia avoimin keittopadoin. Tosin eivät ruokintamielessä.
Tosin kirjassa viitataan myös uskomisen sallimiseen. Om -kilpikonnaa käy sääliksi, tämän rasittavuudestaan huolimatta. Lisäksi kirjassa esiintyy aavikolla asuva hullu, joka näkee aavikon henkiä. Nämä henget sitten tarjoavat hänelle hienoja aterioita ja parhaita viinejä. Tosin aina silloin tällöin aavikolla asustajan tekee mieli syödä rotta ja kaktus, ihan vaihtelun vuoksi. Tosiasiassa Brutha näkee että rotta ja kaktus ovat ainoita asioita, joita hän syö. Mutta onko herättäminen tästä lumeesta kuitenkaan sen arvoista? Tämä vertaus on hieman kuin Sinuhe Egyuptiläisessä, jossa Sinuhe parantaa erään naisen, joka luuli olevansa kuningatar. On hyvä miettiä ketä herättää harhoista ja miksi.
perjantai 11. huhtikuuta 2008
tiistai 18. maaliskuuta 2008
Uskominen on selvästi hauskaa!
Uskovaiset vetoavat melko usein järkeen. Eivätkä siihen, että heihin liittymällä saa hupsutella ja pitää hauskaa oikein kunnolla. Siksipä kaivoinkin esiin pari videota. Kristillinen ja islamilainen vakaumus on selvästi noissa videoissa iso ilon lähde.
Toki uskon ulkopuolisesta saattaa näyttää että siinä sekoillaan, mutta tosiasiassa videoiden uskovat itse tuskin kokevat niin. Tämä ei tietenkään tee toimintaa rationaaliseksi, muta toisaalta on muistettava että tuollainen hauskanpito on melko vaaratonta. Jos verrataan noiden videoiden pomppimisia esimerkiksi siihen toimintaan, mitä baareissa harjoitetaan viinan voimalla viikonloppuisin, ollaan itse asiassa ulkoisesti aika lähellä.
Tuo videon toiminta on lisäksi harmitonta. Kenties typerää, mutta harmitonta. Olen ollut huomaavinani, että typerät mutta harmittomat asiat ovat usein aika hauskoja.
Joskus tuntuu, että jospa sittenkin kääntyisi. Selvästi noilla on jotain kivaa, josta muut jää paitsi. Jos pidätte tätä herjauksena tai naurettavana, olen miltei varma että ette ole nähneet minua tanssimassa..
Sitä paitsi molemmat videot antoivat minulle eilen naurut.
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
perjantai 22. helmikuuta 2008
Antti Tuisku ja "kohulahko".
Tämän päivän iltapäivälehdet otsikoivat että Antti Tuisku olisi liittynyt kohulahkoon. Kiinnitin asiaan huomiota. Mietin, että mikä täyttisi kohulakon määritelmän.
Mieleeni tulivat seuraavat, tässä järjestyksessä. Järjestys on luultavasti "lahkon pahuuden ja yleisyyden" jonkinlainen yhteissumma. Tosin se on tehty intuitiolla. Se siis kertoo jotain ainakin minun asenteistani, jos eivät muusta.
1: Skientologia.
2: Jehovan Todistajat.
3: Nokia Missio.
4: Kabbala.
5: Sana ja Ylistys.
6: Mormonit.
7: Lestadiolaiset.
8: Helluntailaiset.
Antti Tuisku on liittynyt Kabbalaan.
Mieleeni tulivat seuraavat, tässä järjestyksessä. Järjestys on luultavasti "lahkon pahuuden ja yleisyyden" jonkinlainen yhteissumma. Tosin se on tehty intuitiolla. Se siis kertoo jotain ainakin minun asenteistani, jos eivät muusta.
1: Skientologia.
2: Jehovan Todistajat.
3: Nokia Missio.
4: Kabbala.
5: Sana ja Ylistys.
6: Mormonit.
7: Lestadiolaiset.
8: Helluntailaiset.
Antti Tuisku on liittynyt Kabbalaan.
maanantai 18. helmikuuta 2008
torstai 31. tammikuuta 2008
Tästäkin Tuomitaan!
Amerikkalaiset fundamentalistit ovat päättäneet että homoseksuaalisuus on syntiä. Tämä ei olisi uutinen, mutta jos siihen sidotaan juuri kuollut näyttelijä, joka ainoastaan näytteli homoa tilanne muuttuu hieman uudemmaksi. Tuoreesti kuollut Heath "Brokeback Mountain" Ledger kun oli näytellyt homoroolia, jossa homot esitettiin inhimillisinä. Fundiksille tämä tarkoittaa tietenkin vain yhtä asiaa:
“He got on that big screen with a big, fat message: God is a liar and it’s OK to be gay.”
Siksipä toisella tavoin uskovilta näkemystensä suvaitsevaisuutta vaativat Baptistit ovat päättäneet häiritä Lodgerin hautajaisia. Ilmeisesti näytteleminen on syntiä ja eifundamentalistien mieleen olevat roolit tulee pyyhkiä kokonaan pois kaikista elokuvista.
Olen sitä mieltä, että fundamentalistit sekoilevat. He pitävät itseään Jumalan kuvina, joten ei ihme että he ovat sekoittaneet sen mitä sanomaa heistä sanotaan ja mitä Jumalasta sanotaan. Jumala ei siis välttämättä ole iso lihava valehtelija. Mutta hänen mielestään kaikkitietävät seuraajansa voivat olla jo aivan oma lukunsa. Olipa sitten kysymys näyttelemisestä tai kasvissyönnistä.
“He got on that big screen with a big, fat message: God is a liar and it’s OK to be gay.”
Siksipä toisella tavoin uskovilta näkemystensä suvaitsevaisuutta vaativat Baptistit ovat päättäneet häiritä Lodgerin hautajaisia. Ilmeisesti näytteleminen on syntiä ja eifundamentalistien mieleen olevat roolit tulee pyyhkiä kokonaan pois kaikista elokuvista.
Olen sitä mieltä, että fundamentalistit sekoilevat. He pitävät itseään Jumalan kuvina, joten ei ihme että he ovat sekoittaneet sen mitä sanomaa heistä sanotaan ja mitä Jumalasta sanotaan. Jumala ei siis välttämättä ole iso lihava valehtelija. Mutta hänen mielestään kaikkitietävät seuraajansa voivat olla jo aivan oma lukunsa. Olipa sitten kysymys näyttelemisestä tai kasvissyönnistä.
keskiviikko 30. tammikuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
