Hyvää pääsiäistä kaikille! Nyt on taas se aika vuodesta, kun juhlimme kristittyjen vanhinta pyhää Perinnettä. Verenvuodatusta, veriuhria. Iloitkaamme kärsimyksestä! (Ja vapaapäivästä.) Sen kunniaksi olen kirjoittanut juttua, jossa puhutaan Jeesuksesta kuin hän todella olisi ollut elossa. En toki usko näin, mutta ei roolipelikään onnistu, jos joka lauseessa tunkee väliin, että "tapahtumat eivät ole todellisia, ja hahmokin on vain muutama numero ja max. muutama sivu tekstiä paperilla." Siitä ei tarvitse muistuttaa, muutoin peli särkyy.
"Että itsestäni tein niin tarpeellisen - onko se julmaa?
Ja asetin lait, joita rikkoen ihminen saa huvituksen.
Olen yksinäinen taruolento, olemassaoloni riippuu sinusta, ihminen."
~Pyhä Nynny II
Jumalan Julman Juhlan ydin on siinä että Jumala lähetti poikansa kuolemaan meidän syntiemme vuoksi. Jeesusta tarvittiin koska ihmiskunta oli syntinen. Pahat kielet sanovat että hän teki sen, koska hänellä itsellään ei ollut riittävästi "munaa" tehdä se itse. Tällöin Jumala on kenties "Pyhä Nynny".
"Meiltä ei puutu riippuvuus,
Ei sen mitkään tunnukset.
Ja se on pedon heikkous,
Kun saaliin ääressä vakavoituu.
Se puuttui hahmolta, ken loi Maan,
ken ei Vetoa tunne, ei etuja etsi.
Kylläisimmän osa on tavoitteeton autuus."
~Pyhä Nynny
Ihminen on kuitenkin haavoittuvainen, toisin kuin Jumala. Ehkä siksi todelliseen uhraukseen tarvitaan ihmistä. Jeesusta ei siksi tulisikaan verenpirskeen kohdalla korottaa Jumalaksi, vaan tässä kohden nimenomaan alentaa ihmiseksi. Joka tapauksessa seurauksena on Pääsiäinen, surun juhla, jossa veri kastelee autiomaan, joka alkaa kukkimaan. Ja voi sitä riemua! (Riemun syy on siinä, että ihmiskunta on Raamatun mukaan luuseri, joka ei kykenisi selviämään itse, ilman apua. Joten jos naureskelit että Jumala on Pyhä Nynny, kun ei itse tullut meitä pelastamaan, voidaan aina näpäyttää sillä että "teologisesti mutta arkikielellä" me olemme epäpyhiä luusereita.)
"Mitäs jo puuttuu riippuvuus,
Mikä retkille antaa syyn ja sysää rikkeisiin?
Niin olet yksin kuin joku taruolento."
~Pyhä Nynny
Pääsiäisenä Jeesus kuoli. Pääsiäisen ydin on siinä, että Jeesus kärsi. Hänen ei olisi ollut pakko, mutta hän teki sen. Kun katsotaan Raamattua, huomataan että Roomalaiset eivät olisi halunneet tuomita Jeesusta, ja pelasivat juutalaisten kiusaksi byrokratiamyllyä, jossa Jeesusta heitettiin edestakaisin. Ja Jeesus päätti käyttäytyä siten, että lopulta Platus ei voinut muuta kuin pestä kätensä. (Mitä muutakaan hän olisi voinut?) Jeesus olisi voinut pelastaa itsensä, mutta hän valitsi että "EI, en pelastu - jotta muut voisivat". Tavallaan juuri tässä on koko uhrauksen arvo. Jos Jeesus olisi vain joutunut pakosta uhraamaan itsensä, uhraus olisi ollut paljon pienempi. (Vertaa: Jos minut piestään kadulla, en uhraudu, mutta jos menen väliin rauhoittamaan katutappelua ja joudun sen vuoksi piestyksi, syy on uhrautuminen. Ensimmäisessä olen vain surkea tappelija ja toisessa lisäksi eettinen ihminen.)
"Ja kun on säädetty niin,
Se on vain inhimillistä,
Jos opetuslapsetkin turtuu ihmeisiin."
~Pyhä Nynny II
Mikä pääsiäisessä on tärkeää. Jeesuksen käytös käynnisti ketjun, joka johti siihen että kaikki jotka uskovat häneen, pelastuvat. Ja muut, eiuskovat tai "väärällä tavalla uskovat" eivät pelastu. Tämä on joka tapauksessa enemmistö maailman ihmisistä, laskettiin asiaa sitten miten tahansa. Näin heidät tuomitaan sen vuoksi mihin he uskovat. Tuomitsijana on Jeesus Kristus, jonka luulisi tietävän paremmin. Mutta ehkä se vain on niin,
"Että alussa pyyteetön tila kuuluu rakkauteen."
~Pyhä Nynny II
Jumala olisi kaikkivaltiaana voinut tietenkin pelastaa muutkin. Mutta hän ei halunnut. (Jokainen voi sitten miettiä sitä, onko syy siinä että kaikki eivät pelastumista ansaitse yhtä huonosti.)
Absoluuttisen nollapisteen kappaleiden sanat: Pyhä Nynny & Pyhä Nynny II
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhla. Näytä kaikki tekstit
perjantai 21. maaliskuuta 2008
torstai 20. maaliskuuta 2008
HOC EST ENIM CORPUS MEUM.
Näin "kiirestorstain" kunniaksi käsittelen hieman ruumiin käsittelyä. Päivä on juuri 
ajankohtainen, koska pääsiäisaikaan jos johonkin hautaamisasiat liittyvät läheisesti. (Jeesuskin haudattiin.) Kiirastorstaihin tämä liittyy tietysti myös ehtoollisen kautta. Jeesus asetti ruumiinsa ja verensä opetuslastensa eteen. Se, onko takana mitä ihmeen konssubstantiaatiota, transsubstantiaatiota, reaalipreesenssiä tai ubikviteettiä, ei ole merkitystä. Kun maalataan isoja linjoja, pienet epätarkkuudet eivät ole kovin kiinnostavia. Kun vedetään viivaa viivottimella, millimetrin tuhannesosan eroavuudet eivät ole tarkkailun alaisena.
Kiirastorstaina olisi uskovain ja miksi ei ateistainin hyvä miettiä sitä, että "Tässä on minun ruumiini". (Luuk. 22:19) Sillä se, meistä jokaisesta kuitenkin jää. Kaikesta muusta sitten ollaan aktiivisesti erimielisiä. Tämä on ainut, joka yhdistää ateistin, kristityn, buddhalaisen sekä psykopaatin ja uhrilampaan.
Sama koskee tietenkin myös vastikään kuollutta Arthur C. Clarkea. Käytän häntä aiheen käsittelyssä, toivoen että kaksi ajankohtaista asiaa tekisi yhden oikein, vaikka kaksi väärää ei niin teekään. Clarke nimittäin nosti esiin eettisen ongelman;
Hän nimittäin toivoi sekulaareja hautajaisia. Tämä ei tarkoita että hautajaisissa olisi jokin tietokone, joka tilttaisi äänekkäästi ja heittäisi hänen ruumiinsa avaruuteen. Sen sijaan se tarkoittaa seuraavaa, Clarken omilla sanoilla:
"Absolutely no religious rites of any kind, relating to any religious faith, should be associated with my funeral."
Eli että ehdottomasti minkäänlaisia uskonnollisia riittejä, jotka liittyvät mihinkään uskontoon ei saa esittää hautajaisissa.
Moni ateisti ajattelee tietenkin samoin. Provokatiivinen Myers pharyngulasta on ilmoittanut että:
"if anyone tries to preach, at word one I want my friends and family to rise up and carry the jerk bodily out the door, and throw him or her into the street."
Itselleni asialla ei ole niin väliä. Olen kuollut, ruumiini on käytetty lääketieteen kehittämiseen. Ruumiini on poltettu tuhkaksi. Hitto, vetäkööt puolestani WC:stä tai tehkööt Woodoo -nukkeja, jos heidän mielensä siitä paranee.
Mutta muiden kannalta tilanne on mutkikkaampi: Toisaalta juhlassa kunnioitetaan vainajaa, ja olisi jotenkin irvokasta kunnioittaa häntä harjoittamalla ehdoin tahdoin toimintaa, joka oli hänen näkemyksiensä vastaista. Se on kuin menisi raivoraittiin haudalle viettämään bileitä, joissa juodaan paljon viinaa ja lorautetaan jämät haudalle kunnioitukseksi. (Jokin perinne oli tämän suuntainen, muistaakseni oli irlantilainen perinne. Voi olla tietysti vaikka intiaaniperinne, mutta sopisi hyvin irlantilaisiin. Ja miksi ei suomalaisiinkin.)
Toisaalta ruumis tuskin pahastuu. Juhlat ovat tältä kannalta kuitenkin aina nimenomaan jälkeen jääneiden omaisten juhlat.
Kolmalta jälkeen jääneet omaiset voivat hyvinkin raivostua siitä että vainajan eläessään toteuttamat arvot kyseenalaistetaan, esimerkiksi harjoittamalla uskonnollisia rituaaleja. Tämä voidaan katsoa jonkinasteiseksi rienaukseksi. Kyseessä on siis hieman samaan asiaan vetoaminen, kuin sen, että kun paikallinen vihaisesta luonteesta ja juopottelusta tunnettu henkilö kuolee, hautajaisissa ollaan kohteliaasti hiljaa näistä asioista. Se nyt vain on epäkohteliasta. Vaikka vainaja ei vastustele, kun ei kerran ole olotilastaan ja tilanteesta ylipäätään tietoinen.
Neljänneksikin uskovaiset eivät korosta oikean hautaamisen merkitystä. Pelastus ei heidänkään mukaansa tule siitä, että ruumis kuopataan tietyllä tavalla. (Toisin kuin muinaisessa egyptissä.) Siksi heidän kannaltaan hautajaisten menetelmäkuvaus ei oikeastaan liity vainajaan mitenkään. Hautajaisissa on joka tapauksessa jo liian myöhäistä.
Viidenneksikin uskovaisetkin sukulaiset ovat omaisia, jotka saattavat pahastua siitä, että heidän näkemystään rienataan, peräti haudan takaa. Ja että herjaajana on luultavasti heille enemmän tai vähemmän rakas omainen.
Yritä siinä sitten olla kunniallinen. Ei auta, vaikka miten hokisi että "kaikki kääntyy hyvin ~ hokkuspokkus".
ajankohtainen, koska pääsiäisaikaan jos johonkin hautaamisasiat liittyvät läheisesti. (Jeesuskin haudattiin.) Kiirastorstaihin tämä liittyy tietysti myös ehtoollisen kautta. Jeesus asetti ruumiinsa ja verensä opetuslastensa eteen. Se, onko takana mitä ihmeen konssubstantiaatiota, transsubstantiaatiota, reaalipreesenssiä tai ubikviteettiä, ei ole merkitystä. Kun maalataan isoja linjoja, pienet epätarkkuudet eivät ole kovin kiinnostavia. Kun vedetään viivaa viivottimella, millimetrin tuhannesosan eroavuudet eivät ole tarkkailun alaisena.Kiirastorstaina olisi uskovain ja miksi ei ateistainin hyvä miettiä sitä, että "Tässä on minun ruumiini". (Luuk. 22:19) Sillä se, meistä jokaisesta kuitenkin jää. Kaikesta muusta sitten ollaan aktiivisesti erimielisiä. Tämä on ainut, joka yhdistää ateistin, kristityn, buddhalaisen sekä psykopaatin ja uhrilampaan.
Sama koskee tietenkin myös vastikään kuollutta Arthur C. Clarkea. Käytän häntä aiheen käsittelyssä, toivoen että kaksi ajankohtaista asiaa tekisi yhden oikein, vaikka kaksi väärää ei niin teekään. Clarke nimittäin nosti esiin eettisen ongelman;
Hän nimittäin toivoi sekulaareja hautajaisia. Tämä ei tarkoita että hautajaisissa olisi jokin tietokone, joka tilttaisi äänekkäästi ja heittäisi hänen ruumiinsa avaruuteen. Sen sijaan se tarkoittaa seuraavaa, Clarken omilla sanoilla:
"Absolutely no religious rites of any kind, relating to any religious faith, should be associated with my funeral."
Eli että ehdottomasti minkäänlaisia uskonnollisia riittejä, jotka liittyvät mihinkään uskontoon ei saa esittää hautajaisissa.
Moni ateisti ajattelee tietenkin samoin. Provokatiivinen Myers pharyngulasta on ilmoittanut että:
"if anyone tries to preach, at word one I want my friends and family to rise up and carry the jerk bodily out the door, and throw him or her into the street."
Itselleni asialla ei ole niin väliä. Olen kuollut, ruumiini on käytetty lääketieteen kehittämiseen. Ruumiini on poltettu tuhkaksi. Hitto, vetäkööt puolestani WC:stä tai tehkööt Woodoo -nukkeja, jos heidän mielensä siitä paranee.
Mutta muiden kannalta tilanne on mutkikkaampi: Toisaalta juhlassa kunnioitetaan vainajaa, ja olisi jotenkin irvokasta kunnioittaa häntä harjoittamalla ehdoin tahdoin toimintaa, joka oli hänen näkemyksiensä vastaista. Se on kuin menisi raivoraittiin haudalle viettämään bileitä, joissa juodaan paljon viinaa ja lorautetaan jämät haudalle kunnioitukseksi. (Jokin perinne oli tämän suuntainen, muistaakseni oli irlantilainen perinne. Voi olla tietysti vaikka intiaaniperinne, mutta sopisi hyvin irlantilaisiin. Ja miksi ei suomalaisiinkin.)
Toisaalta ruumis tuskin pahastuu. Juhlat ovat tältä kannalta kuitenkin aina nimenomaan jälkeen jääneiden omaisten juhlat.
Kolmalta jälkeen jääneet omaiset voivat hyvinkin raivostua siitä että vainajan eläessään toteuttamat arvot kyseenalaistetaan, esimerkiksi harjoittamalla uskonnollisia rituaaleja. Tämä voidaan katsoa jonkinasteiseksi rienaukseksi. Kyseessä on siis hieman samaan asiaan vetoaminen, kuin sen, että kun paikallinen vihaisesta luonteesta ja juopottelusta tunnettu henkilö kuolee, hautajaisissa ollaan kohteliaasti hiljaa näistä asioista. Se nyt vain on epäkohteliasta. Vaikka vainaja ei vastustele, kun ei kerran ole olotilastaan ja tilanteesta ylipäätään tietoinen.
Neljänneksikin uskovaiset eivät korosta oikean hautaamisen merkitystä. Pelastus ei heidänkään mukaansa tule siitä, että ruumis kuopataan tietyllä tavalla. (Toisin kuin muinaisessa egyptissä.) Siksi heidän kannaltaan hautajaisten menetelmäkuvaus ei oikeastaan liity vainajaan mitenkään. Hautajaisissa on joka tapauksessa jo liian myöhäistä.
Viidenneksikin uskovaisetkin sukulaiset ovat omaisia, jotka saattavat pahastua siitä, että heidän näkemystään rienataan, peräti haudan takaa. Ja että herjaajana on luultavasti heille enemmän tai vähemmän rakas omainen.
Yritä siinä sitten olla kunniallinen. Ei auta, vaikka miten hokisi että "kaikki kääntyy hyvin ~ hokkuspokkus".
sunnuntai 6. tammikuuta 2008
Muriaanein kuningas ja Styranki.
On loppiainen. Juhlan nimi ei viittaa "miehekäsvaakunaiseen" Loppiin, vaan joulun ajan loppumiseen. Se viittaa itämaan tietäjiin, jotka eivät olleet heti Jeesuksen luona, vaan vaelsivat kaukaa kun näkivät Joulutähden. Ilmeisesti Maria ja Joosef asustivat tallissa vauvoineen kauankin ilman yösijaa.
Minun mieleeni loppiainen tuo aina tiernapojat. Erottamattomasti, vaikka tiernapojat ovatkin yleensä pikkujoulutavaraa. Mutta minun
mielessäni ne liittyvät tammikuun kuudenteen. Olin nuorempana tiernapoika. Minun roolini oli Muriaanein/Murjaanein kuningas. Pääsin siksi sanomaan:
"Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi styränki."
Lisäksi minulla oli hieno proppimiekka. Ja asu, jonka vyöhön miekan asettaminen ja siitä vetäminen eivät olleet kovin yksinkertainen asia. Sitä tuli harjoiteltua aika paljon. Meillä oli lisäksi "melkein oikeaa miekkailua". Etenkin harjoituksissa.
Minun osani oli siis olla "roolipelaava rohkea luuseri" jo ihan alusta asti. Tavallaan katson tämän blogin myös olevan eräänlainen Murjaanein kuninkaan tokaisu. Toki on muistettava, että murjaanein kuningas on tuomittu häviämään Herodekselle. Mutta olennaista ei ole häviö, vaan se minkälainen häviö. Ei argumenttien takia, vaan sen takia että Herodes on paljon parempi miekkamies. Murjaanein kuningas on tiernapojissa silti oikeassa. Tiernapojat eivät kyseenalaista Herodeksen "styrankiutta", mutta korostettiin että Herodes oli mahtavampi kuin musta muriaani, jonka keskeinen rooli on heiluttaa miekkaa ja olla ihonvärinsä takia ihmettelyn kohteena. (Joku voisi nähdä tässä analogiaa oman ihonvärini suhteen. Vitiligo on nykyään "isompi ihmettelyn aihe" kuin musta ihonväri..)
Vaikka rehellisyyden nimissä onkin sanottava, että Herodeksen kutsuminen styrangiksi pohjautuu kristillisen propagandaan. Tieteen Kuvalehden Historia -lehti 5/2007 paikkaasikin Herodeksen mainetta kokonaisen artikkelin voimin. Artikkelin mukaan Herodes oli saavutustensa kautta mitattuna ansiokas ja taitava valtiomies, eikä ihmiskunnan historian julmin vainoaja ja "styranki". Hän peräti yritti kovasti saavuttaa nimenomaan juutalaisten hyväksynnän ja toimi tämän tavoitteen eteen jopa taitavasti, koko hallituskautensa ajan, mutta juutalaiset eivät hyväksyneet tätä. Betlehemin lastenmurhakin on jäänyt ilman Raamatun ulkopuolisia todisteita. Tosin Historia -lehti sanoo että syynä voi olla sekin, että Betlehem oli tuohon aikaan erittäin pieni kylä. Alle 2 -vuotiaita poikalapsia ei tämän vuoksi olisi ollut "mainittavia määriä". Muutaman yksilön kokoinen joukkomurha ei olisi ylittänyt uutiskynnystä.
Ihminen ei ole maineensa. Mutta sen kanssa hän elää ja sen mukaan häntä kohdellaan. Ja ihmisen kuoltua hänestä jää vain maineensa.
Minun mieleeni loppiainen tuo aina tiernapojat. Erottamattomasti, vaikka tiernapojat ovatkin yleensä pikkujoulutavaraa. Mutta minun
mielessäni ne liittyvät tammikuun kuudenteen. Olin nuorempana tiernapoika. Minun roolini oli Muriaanein/Murjaanein kuningas. Pääsin siksi sanomaan:"Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi styränki."
Lisäksi minulla oli hieno proppimiekka. Ja asu, jonka vyöhön miekan asettaminen ja siitä vetäminen eivät olleet kovin yksinkertainen asia. Sitä tuli harjoiteltua aika paljon. Meillä oli lisäksi "melkein oikeaa miekkailua". Etenkin harjoituksissa.
Minun osani oli siis olla "roolipelaava rohkea luuseri" jo ihan alusta asti. Tavallaan katson tämän blogin myös olevan eräänlainen Murjaanein kuninkaan tokaisu. Toki on muistettava, että murjaanein kuningas on tuomittu häviämään Herodekselle. Mutta olennaista ei ole häviö, vaan se minkälainen häviö. Ei argumenttien takia, vaan sen takia että Herodes on paljon parempi miekkamies. Murjaanein kuningas on tiernapojissa silti oikeassa. Tiernapojat eivät kyseenalaista Herodeksen "styrankiutta", mutta korostettiin että Herodes oli mahtavampi kuin musta muriaani, jonka keskeinen rooli on heiluttaa miekkaa ja olla ihonvärinsä takia ihmettelyn kohteena. (Joku voisi nähdä tässä analogiaa oman ihonvärini suhteen. Vitiligo on nykyään "isompi ihmettelyn aihe" kuin musta ihonväri..)
Vaikka rehellisyyden nimissä onkin sanottava, että Herodeksen kutsuminen styrangiksi pohjautuu kristillisen propagandaan. Tieteen Kuvalehden Historia -lehti 5/2007 paikkaasikin Herodeksen mainetta kokonaisen artikkelin voimin. Artikkelin mukaan Herodes oli saavutustensa kautta mitattuna ansiokas ja taitava valtiomies, eikä ihmiskunnan historian julmin vainoaja ja "styranki". Hän peräti yritti kovasti saavuttaa nimenomaan juutalaisten hyväksynnän ja toimi tämän tavoitteen eteen jopa taitavasti, koko hallituskautensa ajan, mutta juutalaiset eivät hyväksyneet tätä. Betlehemin lastenmurhakin on jäänyt ilman Raamatun ulkopuolisia todisteita. Tosin Historia -lehti sanoo että syynä voi olla sekin, että Betlehem oli tuohon aikaan erittäin pieni kylä. Alle 2 -vuotiaita poikalapsia ei tämän vuoksi olisi ollut "mainittavia määriä". Muutaman yksilön kokoinen joukkomurha ei olisi ylittänyt uutiskynnystä.
Ihminen ei ole maineensa. Mutta sen kanssa hän elää ja sen mukaan häntä kohdellaan. Ja ihmisen kuoltua hänestä jää vain maineensa.
tiistai 1. tammikuuta 2008
Uusi vuosi - Vanhat kujeet!
On 1. 1. 2008. Vuosi kirjoitetaan uudella tavalla. Sen juhlimiseen sopii Housen kommentti syntymäpäivistään:
"Normally I'd put on a festive hat and celebrate the fact that the Earth has circled the Sun one more time; I really didn't think it was going to make it this year, but darn it if it wasn't the little planet that could all over again." ~House jaksossa The Socratic Method.
Nyt juhlistamme keskenämme ajanmerkitsemistavan muutosta raketein. Päivämäärällä ei ole mitään planetaarista erityistä syytä. Minusta vuosi alkaisi loogisesti esimerkiksi siitä kun päivä on lyhin tai pisin. Koska haluamme ampua raketteja, paras olisi tietysti pisin yö. Valoisana aikana rakettejen ampuminen ei olisi kovin järkevää. Juhlimme päivää merkityksettömästä syystä, koska olemme sopineet niin. Joten So to be it!
Koska on uusivuosi, olisi hyvä hieman mittailla myös vuoden saalista. (Perinnekysymys.) En ole pitänyt blogia koko vuotta, joten vuosikatsauksen tekeminen on hieman kusetusta. Mutta niinhän se aina on.
Toivoisin, että blogini henki olisi filosofisempi, älykkäämpi, objektiivisempi ja paremmalla kielellä toteutettu juttu, joka lyhyillä jutuilla opettaisi ihmiset ajattelemaan sen sijaan että tuottaisin pitkää ja rönsyilevää juttua, jossa lähinnä pureskelen asioita joita kaikki muutkin pureskelevat, mutta eivät kehtaa tehdä sitä ääneen. Koska en voi olla nero, eikä minusta sellaista tulekaan, olen pyrkinyt unohtamaan koko jutun. En blogaamista, vaan onnistumisen.
Ihme juttu on se, että blogista ilmeisesti pidetään. Tai ainakin minä kykenen listaamaan muutaman positiivisen kommentin. Myös kommentteja on tullut "sen tason julkimoilta", että ihmetyttää. (Mitenkään väheksymättä sellaisia melko usein tänne kommentoivia mielenkiintoisia ihmisiä, kuin mm tai "olematon".) Hirsilä kävi kehumassa tapaa jolla käsittelin hänen rukoustutkimustaan, Pekka Hiltunen taas ei kehunut tapaani kohdella hänen kommenttejaan roolipeleistä vaan astui korjaamaan virheeni. Tosin suuresti ihailemani Wilkinsin kommentin syy oli se että hän ei osannut suomea.. (Jos viime vuoden alussa minulle oltaisiin sanottu että olen kontaktissa johonkin nimettyyn Matti Meikäläiseen, en olisi hirveästi ihmetellyt vaikka näin olisi käynyt. Mutta jos minulle oltaisiin kerrottu että olen kontaktissa johonkin nimettyyn julkimoon, tilanne on toisin. Oli se sitten loogista tai ei.)
Kenties kaikista ylevöittävin on kuitenkin erään tuttavani minulle mailittama kommentti, jonka mukaan blogini on kuin blogistaniin sovellettu Kari Hotakaisen kuvaus Markus Kajosta:
"Markus Kajo ei myy, ei yritä, ei edes aina onnistu, mutta jokin selittämätön voima hänessä on. Luulen hänen olevan kotoisin nuotiotulilta, ajalta ennen televisiota, ajalta ennen miellyttämistä. Teevee on täynnä pärstiä, jotka yrittävät miellyttää tuottajia, katsojia, mainostajia tai sitä mystistä tavallista kadunmiestä, jota kukaan ei ole tavannut, mutta johon tuotantoyhtiöiden palavereissa aina vedotaan. Naamat tyrkyttävät mielipiteitä, näennäiskarismaa ja yleisfiilistä, jonka taroituksena on kohottaa sohvanpohjimmainen viisitoista senttiä ilmaan arkiselta alustalta. Lopputulos on miltei poikkeuksetta kaameaa naamanvääntöä. Poikkeus on Markus Kajo."
Tuossahan jo miltei itkettää. (Jos ei muuten, niin sanojen "ei edes aina onnistu" kohdalla.) Koska nyt ajattelin aloittaa uuden vuoden siten, että en blogaa muutamaan alkupäivään. Loppiaisena pitäisi viimeistään tulla seuraava blogaus. (Joka on jo valmiina!) Ja siitä kuviot sitten jatkuvat normaalisti, ellei sitten syö hirvi.
Voitte siksi minun puolestani kuluttaa aikanne edullisen hyvästi.
1: Esimerkiksi käymällä jossain toisessa blogissa.
2: Voitte jopa ajatella että tämä on internetin viimeinen sivu, jonka jälkeen voitte laittaa netin kiinni ja mennä viettämään aikaa perheenne kanssa pihalle! Niin minäkin aion tehdä!
3: Etsikää jos löydättä 559(!) vuoden 2007 aikana kirjoittamani bloggausten joukosta joitain josta pidätte. Laittakaa yhden tai muutaman mielestänne parhaan nimet ja mielellään linkit tähän, kommenteiksi. Laitan niille "parasta ennen, 2007" -nimisen tunnuksen, jotta tulevina vuosina ne olisivat helpommin löydettävissä. Voitte myös kommentoida miksi juuri kyseiset artikkelit edustavat sitä % -mittarilla katsottuna pienikokoista "parhaimmistoa".
Päättäkää. Mutta miettikää rauhassa, sillä kuten kaikissa valinnoissa, kyse ei koskaan ole merkityksettömyydestä, vain toinen vastauksista voi olla oikea! Ja vastuu on sinun!
"Normally I'd put on a festive hat and celebrate the fact that the Earth has circled the Sun one more time; I really didn't think it was going to make it this year, but darn it if it wasn't the little planet that could all over again." ~House jaksossa The Socratic Method.
Nyt juhlistamme keskenämme ajanmerkitsemistavan muutosta raketein. Päivämäärällä ei ole mitään planetaarista erityistä syytä. Minusta vuosi alkaisi loogisesti esimerkiksi siitä kun päivä on lyhin tai pisin. Koska haluamme ampua raketteja, paras olisi tietysti pisin yö. Valoisana aikana rakettejen ampuminen ei olisi kovin järkevää. Juhlimme päivää merkityksettömästä syystä, koska olemme sopineet niin. Joten So to be it!Koska on uusivuosi, olisi hyvä hieman mittailla myös vuoden saalista. (Perinnekysymys.) En ole pitänyt blogia koko vuotta, joten vuosikatsauksen tekeminen on hieman kusetusta. Mutta niinhän se aina on.
Toivoisin, että blogini henki olisi filosofisempi, älykkäämpi, objektiivisempi ja paremmalla kielellä toteutettu juttu, joka lyhyillä jutuilla opettaisi ihmiset ajattelemaan sen sijaan että tuottaisin pitkää ja rönsyilevää juttua, jossa lähinnä pureskelen asioita joita kaikki muutkin pureskelevat, mutta eivät kehtaa tehdä sitä ääneen. Koska en voi olla nero, eikä minusta sellaista tulekaan, olen pyrkinyt unohtamaan koko jutun. En blogaamista, vaan onnistumisen.
Ihme juttu on se, että blogista ilmeisesti pidetään. Tai ainakin minä kykenen listaamaan muutaman positiivisen kommentin. Myös kommentteja on tullut "sen tason julkimoilta", että ihmetyttää. (Mitenkään väheksymättä sellaisia melko usein tänne kommentoivia mielenkiintoisia ihmisiä, kuin mm tai "olematon".) Hirsilä kävi kehumassa tapaa jolla käsittelin hänen rukoustutkimustaan, Pekka Hiltunen taas ei kehunut tapaani kohdella hänen kommenttejaan roolipeleistä vaan astui korjaamaan virheeni. Tosin suuresti ihailemani Wilkinsin kommentin syy oli se että hän ei osannut suomea.. (Jos viime vuoden alussa minulle oltaisiin sanottu että olen kontaktissa johonkin nimettyyn Matti Meikäläiseen, en olisi hirveästi ihmetellyt vaikka näin olisi käynyt. Mutta jos minulle oltaisiin kerrottu että olen kontaktissa johonkin nimettyyn julkimoon, tilanne on toisin. Oli se sitten loogista tai ei.)
Kenties kaikista ylevöittävin on kuitenkin erään tuttavani minulle mailittama kommentti, jonka mukaan blogini on kuin blogistaniin sovellettu Kari Hotakaisen kuvaus Markus Kajosta:
"Markus Kajo ei myy, ei yritä, ei edes aina onnistu, mutta jokin selittämätön voima hänessä on. Luulen hänen olevan kotoisin nuotiotulilta, ajalta ennen televisiota, ajalta ennen miellyttämistä. Teevee on täynnä pärstiä, jotka yrittävät miellyttää tuottajia, katsojia, mainostajia tai sitä mystistä tavallista kadunmiestä, jota kukaan ei ole tavannut, mutta johon tuotantoyhtiöiden palavereissa aina vedotaan. Naamat tyrkyttävät mielipiteitä, näennäiskarismaa ja yleisfiilistä, jonka taroituksena on kohottaa sohvanpohjimmainen viisitoista senttiä ilmaan arkiselta alustalta. Lopputulos on miltei poikkeuksetta kaameaa naamanvääntöä. Poikkeus on Markus Kajo."
Tuossahan jo miltei itkettää. (Jos ei muuten, niin sanojen "ei edes aina onnistu" kohdalla.) Koska nyt ajattelin aloittaa uuden vuoden siten, että en blogaa muutamaan alkupäivään. Loppiaisena pitäisi viimeistään tulla seuraava blogaus. (Joka on jo valmiina!) Ja siitä kuviot sitten jatkuvat normaalisti, ellei sitten syö hirvi.
Voitte siksi minun puolestani kuluttaa aikanne edullisen hyvästi.
1: Esimerkiksi käymällä jossain toisessa blogissa.
2: Voitte jopa ajatella että tämä on internetin viimeinen sivu, jonka jälkeen voitte laittaa netin kiinni ja mennä viettämään aikaa perheenne kanssa pihalle! Niin minäkin aion tehdä!
3: Etsikää jos löydättä 559(!) vuoden 2007 aikana kirjoittamani bloggausten joukosta joitain josta pidätte. Laittakaa yhden tai muutaman mielestänne parhaan nimet ja mielellään linkit tähän, kommenteiksi. Laitan niille "parasta ennen, 2007" -nimisen tunnuksen, jotta tulevina vuosina ne olisivat helpommin löydettävissä. Voitte myös kommentoida miksi juuri kyseiset artikkelit edustavat sitä % -mittarilla katsottuna pienikokoista "parhaimmistoa".
Päättäkää. Mutta miettikää rauhassa, sillä kuten kaikissa valinnoissa, kyse ei koskaan ole merkityksettömyydestä, vain toinen vastauksista voi olla oikea! Ja vastuu on sinun!
maanantai 24. joulukuuta 2007
Joulun Pyhät.
On joulu. Ja jouluun liittyy paljon asioita, joista vihaisen ateistin tulisi jaksaa puhua.
Näin joulun aikaan on jälleen hienon kulutusjuhlan aika. Olitpa uskovainen tai ateisti, palvot tasan tarkkaan yhtä asiaa. Myyjien pankkitiliä, jonne kaikki tekevät innolla uhrauksia. Jeesusroina myy, jopa Suomessa. Uskonnosta(kin) on tehty joulun kunniaksi kauppatavaraa. No, ehkä kaupallisuus tässä osoittaa mistä koko uskonnossa on kyse. Minusta vain on jotenkin reilumpaa kaupitella tuotetta kuin aatetta. Ehkä tämä on peräti kauppiaiden kosto yhteisöverotuksesta, jota kirkko nyhtää jokaikisestä heidän myymästään maitolitrastakin. Nyt kauppiaat nyhtävät taatusti omansa aatteen avulla. Se on tavallaan oikein ja kohtuullista.
Mutta en jaksa puhua siitä.
Ei, en jaksa käsitellä tätä sinänsä uuden ja mielenkiintoista joulupukkiepäjumalan syntyä. Sekin toki on ateistista "huolestuttavaa". Eihän joulupukkiuskon valtaama juhlapäivä olisi ensimmäinen. Varastihan kristinuskokin Joulun alun perin pakanoilta. (Ainakin, mikäli Jehovan Todistajiin ja Pharyngulaan uskomme - ja miksipä emme uskoisi?) Sitäpaitsi, mitä nämä koristellut kuuset, valot ja muut ovat, jos eivät pakanallisia? Ainakaan minun Raamattuni kun ei "joulukuusta" tunne..
Mutta en jaksa puhua siitä
Mutta tietenkin puhun virsistä. Sillä jouluun kuuluvat erottamattomasti uskonnolliset joululaulut. Jotka alkavat pyörimään kaupassa jo lokakuusta. Uskovaisetkaan eivät pitäisi samanlaisesta kohtelusta, kuten siitä että heille soitettaisiin käännettyä Roy Zimmermannia aina joka vuosi kuukauden ajan. Vaikka elokuussa, se on tylsä kuukausi. Eivät he taatusti pitäisi siitä, vaan vaatisivat kunnioitusta näkemyksilleen. Sillä tuollaiset tekstit loukkaisivat heitä. Kyllä ne virretkin voivat ihan samalla tavalla ärsyttää.
Mutta en jaksa puhua siitä.
Vaikka toki olenkin vakavasti ihmetellyt myös sitä, miksi jotkut ateistit saavat suorastaan näppylöitä "Jeesus seimessä nyt makaapi" -lauluista. ("makaaminen" -sanalla on muuten Raamatussa mielenkiintoisia tarkoituksia.) Mutta voivat kuunnella Petteri Punakuonosta. Molemmat ovat samanlaisia satuolentoja ja sellaisina ne tulee ottaa. Ei niistä pitää tarvitse, mutta joidenkin raivoaminen saa suorastaan ihmettelemään, että onko se Jeesusasia nyt todellakin raivon arvoinen asia.
Mutta en ole puhumassa siitä.
Kaikkialla ei ole tänään joulua. Hinduille Jeesuksen synttäri ei ole mitään erityistä. Lähi -idässä ei ole pyhää puuta. He palvovat jotain Muhammadia, eivätkä biletä Jesseä. Eivätkä intialaisetkaan toivota toisilleen hyvää joulua. Eikä japanilaisilla ole sen paremmin. Ja juutalainenkin on yksin. He eivät kunniota vapaapäiväämme!
Mutta en todellakaan ole puhumassa siitäkään.
Sillä nyt on jumalauta Joulu. Ja Joulu on tärkeä: Joku on jopa sanonut jotain sinne päin, että hän on ateisti vain jouluisin. Muulloin sillä ei ole niin väliksi. Jouluna ateisti punnitaan. Tai viimeistään uutenavuotena. Sillä jopa minun kaltaiseni paatunut maallikko (monessakin mielessä) viettää mielellään joulua. Peräti perhepiirissä. Peräti ostaa joulusälää. Joulukuusen latvassa on joulutähti. (Joka ei tässä talossa taatusti ole kommunistien punatähti!) Juutalaistyyliset kynttilänjalat, radiosta uskonnollissävytteisiä joululauluja. Koristeena enkelilasipallo, jota ravistamalla tulee hiukkasia. Enää puuttuisi se, että takassa iloisesti lämmittäen rätisisi täyspuinen krusifiksi. (Meillä ei ole takkaa.) Joulusiivoukset on tehty (tai ainakin toluun kastettu sukka pilotettu sohvan alle minuuttia ennen vieraiden saapumista.) Pullaa on leivottu (tai ainakin kaardemummaa paahdettu uunissa, jotta naapurit tietäisivät että meillä sitä leivotaan.)
Sillä vaikka joulu on yhä vahvasti uskonnonsävytteinen, ja vaikka siihen liittyy hassuja lieveilmiöitä, jotka saavat meidät rauhoittumisen nimeen stressaamaan itsemme hengiltä kauppajonoissa, se voi olla ihan hyväkin asia. Saahan ihmiset juhlia vaikka sitä että planeetta on tietyllä asemalla suhteessa aurinkoon. (Kuten syntymäpäivät.) En vastusta turhia juhlia, en naurettavia ilmiöitä sinänsä. Sillä sitähän ateistin kannalta uskonto ja joulu on. Turhaa Hömppää. Mutta se suotakoon. Harmiton hulluus, hömppä ja hölmöily ovat ainakin minun elämäni suurimmat saavutukset. (Enkä toivo, että minua sentään kielletään lailla.)
Ja monet muut uskonnon sivujuonteet ovat paljon vaarallisempia kuin vuodesta toiseen toistuvat samat kappaleet. Johan siihen tottuu listahittejä kuunnellessa, aina soittavat niitä samaa muutamaa kappaleita pitkin päivää. Minusta olisi siksi syytä kohdistaa kiukku paremmin, niihin haittapuoliin. Näin energiaa säästyy ja se kohdentuu tarkemmin. Samalla kiukulla tarkennetut ja tehokkaammat seuraukset. Voisi syntyä jopa tulosta.
Siksi ajattelinkin viettää ateistisen joulun. Täysin maallisen kulutusjuhlan, jossa perinteiltä on viety niiden sisältö ja jätetty vain lahjojen osto ja SYÖMINEN! Ja on se joulukuusikin ihan kiva.
PS: Jos haluatte ostaa ateistisia lahjoja, kannattaa lukea mitä Las Vegas Weekly sanoo:
"Look for atheist perfume and you'll be looking for eternity."
Calvin Kleinin "eternity" on siis ateistien hajuvesi? Aina sitä oppii uutta! Minun täytyykin heti ostaa laatikollinen!
PS: Bloggauksen kuvassa on Helsingissä taiteileva nuorallatanssija. Kesäisin hän on teräsmies. Talvisin hän on "mustaa joulupukii, Hyvää jouluaa!, showtime" (Kuvaan on pyydetty häneltä lupa. Ja maksettu hieman vaivanpalkasta.) Laitoin hänen kuvansa, koska saimme muutoinkin mustan joulun. Lunta ei näy, valkoinen on vaihtunut mustaan. Mutta tämä ei tarkoita jouluilon vähentymistä. Toivotankin hänen kuvallaan teille kaikille:
OIKEIN RAHALLISTA JOULUA!!!
Näin joulun aikaan on jälleen hienon kulutusjuhlan aika. Olitpa uskovainen tai ateisti, palvot tasan tarkkaan yhtä asiaa. Myyjien pankkitiliä, jonne kaikki tekevät innolla uhrauksia. Jeesusroina myy, jopa Suomessa. Uskonnosta(kin) on tehty joulun kunniaksi kauppatavaraa. No, ehkä kaupallisuus tässä osoittaa mistä koko uskonnossa on kyse. Minusta vain on jotenkin reilumpaa kaupitella tuotetta kuin aatetta. Ehkä tämä on peräti kauppiaiden kosto yhteisöverotuksesta, jota kirkko nyhtää jokaikisestä heidän myymästään maitolitrastakin. Nyt kauppiaat nyhtävät taatusti omansa aatteen avulla. Se on tavallaan oikein ja kohtuullista.
Mutta en jaksa puhua siitä.
Ei, en jaksa käsitellä tätä sinänsä uuden ja mielenkiintoista joulupukkiepäjumalan syntyä. Sekin toki on ateistista "huolestuttavaa". Eihän joulupukkiuskon valtaama juhlapäivä olisi ensimmäinen. Varastihan kristinuskokin Joulun alun perin pakanoilta. (Ainakin, mikäli Jehovan Todistajiin ja Pharyngulaan uskomme - ja miksipä emme uskoisi?) Sitäpaitsi, mitä nämä koristellut kuuset, valot ja muut ovat, jos eivät pakanallisia? Ainakaan minun Raamattuni kun ei "joulukuusta" tunne..
Mutta en jaksa puhua siitä
Mutta tietenkin puhun virsistä. Sillä jouluun kuuluvat erottamattomasti uskonnolliset joululaulut. Jotka alkavat pyörimään kaupassa jo lokakuusta. Uskovaisetkaan eivät pitäisi samanlaisesta kohtelusta, kuten siitä että heille soitettaisiin käännettyä Roy Zimmermannia aina joka vuosi kuukauden ajan. Vaikka elokuussa, se on tylsä kuukausi. Eivät he taatusti pitäisi siitä, vaan vaatisivat kunnioitusta näkemyksilleen. Sillä tuollaiset tekstit loukkaisivat heitä. Kyllä ne virretkin voivat ihan samalla tavalla ärsyttää.
Mutta en jaksa puhua siitä.
Vaikka toki olenkin vakavasti ihmetellyt myös sitä, miksi jotkut ateistit saavat suorastaan näppylöitä "Jeesus seimessä nyt makaapi" -lauluista. ("makaaminen" -sanalla on muuten Raamatussa mielenkiintoisia tarkoituksia.) Mutta voivat kuunnella Petteri Punakuonosta. Molemmat ovat samanlaisia satuolentoja ja sellaisina ne tulee ottaa. Ei niistä pitää tarvitse, mutta joidenkin raivoaminen saa suorastaan ihmettelemään, että onko se Jeesusasia nyt todellakin raivon arvoinen asia.
Mutta en ole puhumassa siitä.
Kaikkialla ei ole tänään joulua. Hinduille Jeesuksen synttäri ei ole mitään erityistä. Lähi -idässä ei ole pyhää puuta. He palvovat jotain Muhammadia, eivätkä biletä Jesseä. Eivätkä intialaisetkaan toivota toisilleen hyvää joulua. Eikä japanilaisilla ole sen paremmin. Ja juutalainenkin on yksin. He eivät kunniota vapaapäiväämme!
Mutta en todellakaan ole puhumassa siitäkään.
Sillä nyt on jumalauta Joulu. Ja Joulu on tärkeä: Joku on jopa sanonut jotain sinne päin, että hän on ateisti vain jouluisin. Muulloin sillä ei ole niin väliksi. Jouluna ateisti punnitaan. Tai viimeistään uutenavuotena. Sillä jopa minun kaltaiseni paatunut maallikko (monessakin mielessä) viettää mielellään joulua. Peräti perhepiirissä. Peräti ostaa joulusälää. Joulukuusen latvassa on joulutähti. (Joka ei tässä talossa taatusti ole kommunistien punatähti!) Juutalaistyyliset kynttilänjalat, radiosta uskonnollissävytteisiä joululauluja. Koristeena enkelilasipallo, jota ravistamalla tulee hiukkasia. Enää puuttuisi se, että takassa iloisesti lämmittäen rätisisi täyspuinen krusifiksi. (Meillä ei ole takkaa.) Joulusiivoukset on tehty (tai ainakin toluun kastettu sukka pilotettu sohvan alle minuuttia ennen vieraiden saapumista.) Pullaa on leivottu (tai ainakin kaardemummaa paahdettu uunissa, jotta naapurit tietäisivät että meillä sitä leivotaan.)
Sillä vaikka joulu on yhä vahvasti uskonnonsävytteinen, ja vaikka siihen liittyy hassuja lieveilmiöitä, jotka saavat meidät rauhoittumisen nimeen stressaamaan itsemme hengiltä kauppajonoissa, se voi olla ihan hyväkin asia. Saahan ihmiset juhlia vaikka sitä että planeetta on tietyllä asemalla suhteessa aurinkoon. (Kuten syntymäpäivät.) En vastusta turhia juhlia, en naurettavia ilmiöitä sinänsä. Sillä sitähän ateistin kannalta uskonto ja joulu on. Turhaa Hömppää. Mutta se suotakoon. Harmiton hulluus, hömppä ja hölmöily ovat ainakin minun elämäni suurimmat saavutukset. (Enkä toivo, että minua sentään kielletään lailla.)
Ja monet muut uskonnon sivujuonteet ovat paljon vaarallisempia kuin vuodesta toiseen toistuvat samat kappaleet. Johan siihen tottuu listahittejä kuunnellessa, aina soittavat niitä samaa muutamaa kappaleita pitkin päivää. Minusta olisi siksi syytä kohdistaa kiukku paremmin, niihin haittapuoliin. Näin energiaa säästyy ja se kohdentuu tarkemmin. Samalla kiukulla tarkennetut ja tehokkaammat seuraukset. Voisi syntyä jopa tulosta.
Siksi ajattelinkin viettää ateistisen joulun. Täysin maallisen kulutusjuhlan, jossa perinteiltä on viety niiden sisältö ja jätetty vain lahjojen osto ja SYÖMINEN! Ja on se joulukuusikin ihan kiva.
PS: Jos haluatte ostaa ateistisia lahjoja, kannattaa lukea mitä Las Vegas Weekly sanoo:
"Look for atheist perfume and you'll be looking for eternity."
Calvin Kleinin "eternity" on siis ateistien hajuvesi? Aina sitä oppii uutta! Minun täytyykin heti ostaa laatikollinen!
PS: Bloggauksen kuvassa on Helsingissä taiteileva nuorallatanssija. Kesäisin hän on teräsmies. Talvisin hän on "mustaa joulupukii, Hyvää jouluaa!, showtime" (Kuvaan on pyydetty häneltä lupa. Ja maksettu hieman vaivanpalkasta.) Laitoin hänen kuvansa, koska saimme muutoinkin mustan joulun. Lunta ei näy, valkoinen on vaihtunut mustaan. Mutta tämä ei tarkoita jouluilon vähentymistä. Toivotankin hänen kuvallaan teille kaikille:
OIKEIN RAHALLISTA JOULUA!!!
torstai 13. joulukuuta 2007
Lussepullaa
Tänään on Lucian päivä. Tuo kristillisistä juhlista toisiksi makaaberein (pääsiäisen jälkeen).
Ja ehdottomasti turhin (Jeesuksen kuolemalla oli jotain merkitystä. Lucia kuoli turhaan.) Sitä vieteään Pyhän Lucian kunniaksi. Lucia on sokeiden ja näkövammaisten suojelupyhimys. Syy näkövammaisten suojeluun on se, että koska hän tarinan mukaan lähetti ihailijalleen postisa irtirepimänsä silmät. Siinä oli kosiomies saanut elämänsä rukkaset ja tuloksena hän kääntyi kristityksi. Lucian teko on siis jollain tavoin korotettu hyväksyttäväksi, ellei ihailtavaksi tempuksi.
Toki Jumala paransi Lucian näön, mutta en tästä huolimatta kykene näkemään tempussa mitään eettistä. Jopa tekstiviestilemppaus on minusta huomattavasti hyväksyttävämpää.
Mutta valon juhlaa juhlimme Lucian nimeen, keskellä pimeyttä, kuten asiaan jotenkin kuuluukin ; Jos päivän ideana on se että biletetään tyttöä, joka on poltettu Rooman aikana roviolla ja jota on lävistetty teräaseella - ja että tyttö on ennen ttä tehnyt silmilleen saman, kuin Vincent van Gogh teki korvalleen, ei joukukuun pimeyttä sopivampaa ajankohtaa ole helppo keksiä.
Ja mitä niihin silmiin tulee; Van Goghia pidetään hulluna. Luciaa pidetään pyhimyksenä. Minä en kykene näkemään eroa, paitsi että van Goghin korva on paremmin historiallisesti dokumentoitu. Samoin hän maalasi kivempia kukkia kuin Lucia. Hänestä ei kuitenkaan tehty amputoitujen, kuurojen, mielipuolten, taidemaalareiden tai Hollantilaisten suojeluspyhimystä. Ja että Van Goghia ei juhlita kristittyjen omalla päivällä. Mutta Luciaa juhlitaan.
Mutta tietysti, mitä tahansa voi odottaa kansalta, jonka perinteisiin kuuluu paistaa hakaristin muotoisia leivonnaisia.
Ja ehdottomasti turhin (Jeesuksen kuolemalla oli jotain merkitystä. Lucia kuoli turhaan.) Sitä vieteään Pyhän Lucian kunniaksi. Lucia on sokeiden ja näkövammaisten suojelupyhimys. Syy näkövammaisten suojeluun on se, että koska hän tarinan mukaan lähetti ihailijalleen postisa irtirepimänsä silmät. Siinä oli kosiomies saanut elämänsä rukkaset ja tuloksena hän kääntyi kristityksi. Lucian teko on siis jollain tavoin korotettu hyväksyttäväksi, ellei ihailtavaksi tempuksi.Toki Jumala paransi Lucian näön, mutta en tästä huolimatta kykene näkemään tempussa mitään eettistä. Jopa tekstiviestilemppaus on minusta huomattavasti hyväksyttävämpää.
Mutta valon juhlaa juhlimme Lucian nimeen, keskellä pimeyttä, kuten asiaan jotenkin kuuluukin ; Jos päivän ideana on se että biletetään tyttöä, joka on poltettu Rooman aikana roviolla ja jota on lävistetty teräaseella - ja että tyttö on ennen ttä tehnyt silmilleen saman, kuin Vincent van Gogh teki korvalleen, ei joukukuun pimeyttä sopivampaa ajankohtaa ole helppo keksiä.
Ja mitä niihin silmiin tulee; Van Goghia pidetään hulluna. Luciaa pidetään pyhimyksenä. Minä en kykene näkemään eroa, paitsi että van Goghin korva on paremmin historiallisesti dokumentoitu. Samoin hän maalasi kivempia kukkia kuin Lucia. Hänestä ei kuitenkaan tehty amputoitujen, kuurojen, mielipuolten, taidemaalareiden tai Hollantilaisten suojeluspyhimystä. Ja että Van Goghia ei juhlita kristittyjen omalla päivällä. Mutta Luciaa juhlitaan.
Mutta tietysti, mitä tahansa voi odottaa kansalta, jonka perinteisiin kuuluu paistaa hakaristin muotoisia leivonnaisia.
torstai 6. joulukuuta 2007
Itsenäisyyspäivä!
On Suomen itsenäisyyspäivä! Se on minusta paras, keskeisin, ehdottomasti tärkein ja kattavin sekä vaikutusvaltaisin juhlapäivä koko vuotena. Jas itselleni toiseksi läheisin ja henkilökohtaisesti koskettavin juhla sitten pyyhepäivän ja hääpäivän jälkeen.
Mitä Suomen itsenäisyys tarkoittaa? Sitä, että on vakavalla tavalla hauskaa. Se on harvoja juhlia, joihin ei liity uskonnollista hapatusta, joten sitä ateistikin voi nauttia täysin rinnoin koko ainoan lyhyen elämänsä innolla.
Lisäksi tällä päivällä on valtavasti merkitystä. Se symbolisoi kaikkea sitä, mitä meillä on nyt. Ja ehkä myös sitä mitä ei ole.
Olipa hyvä, että näin kävi. Voin vain onnitella itseäni, koska jos olisi käynyt toisin, pahoittelua ei ehkä voisi suorittaa. Sillä olisimme osa Venäjää. Jonkapresidenttinä on eräs Vladimir. Putin joka on Karri Kasparoville yhtä paha vastus kuin Deep Blue -tietokone. (Tosin sillä erotuksella että Deep Blue on tietokone, jonka ohjelmoi IBM. Ja Putin taas "muunlainen kone", jonka ohjasi KGB.)
Jos emme olisi itsenäisiä, tätä blogia ei olisi. Luultavasti muut asiat olisivat ns. "tärkeämpiä". Hihhulit sortuisivat siinä tilanteessa pieniksi riiviöiksi nurkkiin. Joksikin, johon kiinnitettäisiin huomiota sitten kun "pääpahalta" ja tämän murheilta olisi jäänyt aikaa. Eli käytännössä tuskin ikinä.
Siksi osoitan tämän päivän kunnioitusta sotiemme veteraaneille. En suinkaan siksi että he olivat sotureina "tappavaa sorttia". Vaikka tuon taidon ansiosta elämme täällä niin kuin elämme. En kunnioita sotaa, en tappamista missään muodossa. Väkivalta on kauhea asia ja venäläisetkin ihmisiä. (Myös Putin, vaikka en haluaisikaan elää hänen hallinnossaan.) En kunnioita niinkään symbolisia rajoja maassa, koska ne eivät ole se asia, joka tekee maastamme hyvän.
Maa ei tiedä, kummalla puolella ihmisten päättämää rajaa se lepää. Ja maisematkin voivat olla
yhtä kauniita. (Pahan linnaa ympäröivät lepakot ja karut vuoristot vain tarinoissa.) Mutta ihmiset tietävät, ja politiikka vaikuttaa tätä myötä.
Ja tätä minä kunnioitan.
Ja sitä, että ihmiset menivät rintamalle kärsimään valtavasti kauheuksia. Ja suurimmat hedelmät poimimme tietysti me muut, joilla sitä ei juurikaan ole. Ja he tekivät tämän ilman että he olivat "puoleksi jumalia", jotka voivat "nousta 3. päivänä kuolleista, eli kun aikatauluilla vähän sorkitaan, siihen meneekin alle 2.5 vuorokautta." He eivät nousseet kuoltuaan isänsä oikealle puolelle hallitsemaan. Ja heidän aikaansaannoksensa mahdollisti sen minkä konkreettisesti jo nyt huomaamme - emmekä "sitten joskus" jossain kuoltuamme hamassa tulevaisuudessa. Veteraanien vaikutuksen kokeellinen testauskaan ei paljoa vaadi.
Riittää että katsoo rajan yli ja miettii sitten miten paljon tuo symbolinen ja täysin keinotekoinen raja vaikuttaa todellisuudessa. Tajuaa, että Suomi on niin hyvä maa, että täällä saa jopa ääneen kyseenalaistaa koko itsenäisyyden merkityksen. Tätä kautta on helpoin tajuta sen arvo!
Ja tämä kokonaisuus tekee veteraaneistamme todella suuria. Sillä tarkoituksenani ei suinkaan ollut mollata Jeesusta, lausumani ei alentanut häntäkään puolen pilkun vertaa.
Mitä Suomen itsenäisyys tarkoittaa? Sitä, että on vakavalla tavalla hauskaa. Se on harvoja juhlia, joihin ei liity uskonnollista hapatusta, joten sitä ateistikin voi nauttia täysin rinnoin koko ainoan lyhyen elämänsä innolla.
Lisäksi tällä päivällä on valtavasti merkitystä. Se symbolisoi kaikkea sitä, mitä meillä on nyt. Ja ehkä myös sitä mitä ei ole.
Olipa hyvä, että näin kävi. Voin vain onnitella itseäni, koska jos olisi käynyt toisin, pahoittelua ei ehkä voisi suorittaa. Sillä olisimme osa Venäjää. Jonka
Jos emme olisi itsenäisiä, tätä blogia ei olisi. Luultavasti muut asiat olisivat ns. "tärkeämpiä". Hihhulit sortuisivat siinä tilanteessa pieniksi riiviöiksi nurkkiin. Joksikin, johon kiinnitettäisiin huomiota sitten kun "pääpahalta" ja tämän murheilta olisi jäänyt aikaa. Eli käytännössä tuskin ikinä.
Siksi osoitan tämän päivän kunnioitusta sotiemme veteraaneille. En suinkaan siksi että he olivat sotureina "tappavaa sorttia". Vaikka tuon taidon ansiosta elämme täällä niin kuin elämme. En kunnioita sotaa, en tappamista missään muodossa. Väkivalta on kauhea asia ja venäläisetkin ihmisiä. (Myös Putin, vaikka en haluaisikaan elää hänen hallinnossaan.) En kunnioita niinkään symbolisia rajoja maassa, koska ne eivät ole se asia, joka tekee maastamme hyvän.
Maa ei tiedä, kummalla puolella ihmisten päättämää rajaa se lepää. Ja maisematkin voivat olla
yhtä kauniita. (Pahan linnaa ympäröivät lepakot ja karut vuoristot vain tarinoissa.) Mutta ihmiset tietävät, ja politiikka vaikuttaa tätä myötä.
Ja tätä minä kunnioitan.
Ja sitä, että ihmiset menivät rintamalle kärsimään valtavasti kauheuksia. Ja suurimmat hedelmät poimimme tietysti me muut, joilla sitä ei juurikaan ole. Ja he tekivät tämän ilman että he olivat "puoleksi jumalia", jotka voivat "nousta 3. päivänä kuolleista, eli kun aikatauluilla vähän sorkitaan, siihen meneekin alle 2.5 vuorokautta." He eivät nousseet kuoltuaan isänsä oikealle puolelle hallitsemaan. Ja heidän aikaansaannoksensa mahdollisti sen minkä konkreettisesti jo nyt huomaamme - emmekä "sitten joskus" jossain kuoltuamme hamassa tulevaisuudessa. Veteraanien vaikutuksen kokeellinen testauskaan ei paljoa vaadi.
Riittää että katsoo rajan yli ja miettii sitten miten paljon tuo symbolinen ja täysin keinotekoinen raja vaikuttaa todellisuudessa. Tajuaa, että Suomi on niin hyvä maa, että täällä saa jopa ääneen kyseenalaistaa koko itsenäisyyden merkityksen. Tätä kautta on helpoin tajuta sen arvo!
Ja tämä kokonaisuus tekee veteraaneistamme todella suuria. Sillä tarkoituksenani ei suinkaan ollut mollata Jeesusta, lausumani ei alentanut häntäkään puolen pilkun vertaa.
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
Kauhea Halloween
Tänään on 31. 10. Pyhäinpäivän aatto.
Amerikoissa Halloween taitaa olla aika iso juttu. Jo lapsena muistan, kuinka niitä oli Disneyn piirretyissä. Mistään "perin epäamerikkalaisesta" asiasta ei siis ole kyse. Vaan pikemminkin vakiintuneesta tavasta. Se vaikuttaa ainakin pintapuolisesti aika samanlaiselta juhlalta, kuin suomalaisten palmusunnuntai virpomisineen. Lapsille hauskat pyhäpäivät ja näkymättömien halutessaan vaarallisten näkymättömien henkiolentojen yhdistämisestä on molemmissa pohjimmiltaan kysymys. Ja tietenkin kaupallisuudesta. (Kuten joulussakin.)
Mutta kaikki eivät jaksa sitä. En minäkään yleensä pidä pääsiäisvirpojista, tuntematon karkinahne tyyppi tulee oveni taakse ja hiutoo minua risulla, joka tuo mieleeni vitsan. Näin siis parhaassa tapauksessa. Huonoimmassa tapauksessa he perustelevat toimiaan itselleen uskonnolla. (Mitä uskovaisten itselleen antamat uskonnolliset perustelut painaa ateistin oven takana? Mitään eivät paina. Paitsi ovikelloa painavat ne "lapsukaiset".)
Sivuston valittaja kuitenkin perustelee halloweenvastaisuutta aika erikoisesti. En oikein tiedä, miten tälläisiin todistuspuheenvuoroihin pitäisi suhtautua. (Siksi suhtaudun niihin vaivautuneella hiljaisuudella.) Hän nimittäin kertoo, että hän oli vajonnut nuoruudessaan henkimailman asioihin. Oli aloittanut tietenkin "viattomasti", ja lopputuloksena oli ollut kauhea vajoaminen. Hauskaa oli tietenkin paranormaalit temput, kuten kaverin lennättely. Kirjoittajan mukaan demonien kummittelujutut ovat yhä tavallisempia, koska webbi tarjoaa ouijalautaa ja vaikka mitä muita kauheuksia. Halloween on tietysti tälläistä kauheutta.
Kirjoittaja neuvoo, että hän aikoo kohdentaa julistamista ja laittaa karkkeihin uskonnollista propagandaa. Hän kannustaa että ovikelloa ei vain ignoroitaisi, vaan että ovi avattaisiin ja pelastettaisiin noita kotien pikku kerubeja Saatanan vallan alta.
Tavallaan ehdotus on aika ihmeellinen ja järkyttävä. Mutta toisaalta aion tehdä aivan vastaavaa. Meidän ovillemme tulevat virvonvarvonvitsaksillaihmiset saavat tietenkin Dawkinsin sitaateilla koristettuja pääsiäismunia. Pelastamme heitä "God delusionilta". Tämän jälkeen ajattelin kirjoittaa tuon viestin kirjoittajalle m@ilia. Kerron mitä olen tehnyt, kerron kuinka hänen hieno ajatuksensa inspiroi; (Perustelu siitä että ovi on hänen, hän on kristitty, ja muut ovat vapaaehtoisesti tulleet hänen Sanansa piiriin.) Tehkää Tekin Samoin!
Tuolla ajatuksella sitä jo jaksaakin.
Amerikoissa Halloween taitaa olla aika iso juttu. Jo lapsena muistan, kuinka niitä oli Disneyn piirretyissä. Mistään "perin epäamerikkalaisesta" asiasta ei siis ole kyse. Vaan pikemminkin vakiintuneesta tavasta. Se vaikuttaa ainakin pintapuolisesti aika samanlaiselta juhlalta, kuin suomalaisten palmusunnuntai virpomisineen. Lapsille hauskat pyhäpäivät ja näkymättömien halutessaan vaarallisten näkymättömien henkiolentojen yhdistämisestä on molemmissa pohjimmiltaan kysymys. Ja tietenkin kaupallisuudesta. (Kuten joulussakin.)
Mutta kaikki eivät jaksa sitä. En minäkään yleensä pidä pääsiäisvirpojista, tuntematon karkinahne tyyppi tulee oveni taakse ja hiutoo minua risulla, joka tuo mieleeni vitsan. Näin siis parhaassa tapauksessa. Huonoimmassa tapauksessa he perustelevat toimiaan itselleen uskonnolla. (Mitä uskovaisten itselleen antamat uskonnolliset perustelut painaa ateistin oven takana? Mitään eivät paina. Paitsi ovikelloa painavat ne "lapsukaiset".)
Sivuston valittaja kuitenkin perustelee halloweenvastaisuutta aika erikoisesti. En oikein tiedä, miten tälläisiin todistuspuheenvuoroihin pitäisi suhtautua. (Siksi suhtaudun niihin vaivautuneella hiljaisuudella.) Hän nimittäin kertoo, että hän oli vajonnut nuoruudessaan henkimailman asioihin. Oli aloittanut tietenkin "viattomasti", ja lopputuloksena oli ollut kauhea vajoaminen. Hauskaa oli tietenkin paranormaalit temput, kuten kaverin lennättely. Kirjoittajan mukaan demonien kummittelujutut ovat yhä tavallisempia, koska webbi tarjoaa ouijalautaa ja vaikka mitä muita kauheuksia. Halloween on tietysti tälläistä kauheutta.
Kirjoittaja neuvoo, että hän aikoo kohdentaa julistamista ja laittaa karkkeihin uskonnollista propagandaa. Hän kannustaa että ovikelloa ei vain ignoroitaisi, vaan että ovi avattaisiin ja pelastettaisiin noita kotien pikku kerubeja Saatanan vallan alta.
Tavallaan ehdotus on aika ihmeellinen ja järkyttävä. Mutta toisaalta aion tehdä aivan vastaavaa. Meidän ovillemme tulevat virvonvarvonvitsaksillaihmiset saavat tietenkin Dawkinsin sitaateilla koristettuja pääsiäismunia. Pelastamme heitä "God delusionilta". Tämän jälkeen ajattelin kirjoittaa tuon viestin kirjoittajalle m@ilia. Kerron mitä olen tehnyt, kerron kuinka hänen hieno ajatuksensa inspiroi; (Perustelu siitä että ovi on hänen, hän on kristitty, ja muut ovat vapaaehtoisesti tulleet hänen Sanansa piiriin.) Tehkää Tekin Samoin!
Tuolla ajatuksella sitä jo jaksaakin.
perjantai 25. toukokuuta 2007
Pyyhepäivän kunniaksi arjen matematiikkaa!
Tänään on pyyhepäivä. Juhlistan kuljettamalla pyyhettä avoimesti mukanani kaikkialla. Minun pyyhkeeni on pieni ja vihreä.
Pyyhepäivän kunniaksi tein jopa pienen laskelman. Aiheena on tupakka. Tapoinani ei ole vetää raikasta ilmaa kuumennuksen ja suodattimen läpi, joten laskin kuinka paljon olen savuttomana säästellyt.
Otetaan että polttaisin 1 askin päivässä. Askin hinta on 4€.
Tupakointi maksaisi tällä tahdilla:
Minuutissa: 0.02 snt
Tunnissa: 10 snt
Päivässä: 4€
Viikossa: 28€
Kuukaudessa(30pv): 120€
Vuodessa (365pv): 1460€.
Säästän siis virtuaalirahaa (säästöjä jotka eivät ainakaan tililläni näy) 1460€ vuodessa. Mitä kaikkea sillä saisi?
Ainakin vuoden tupakat!
Pyyhepäivän kunniaksi tein jopa pienen laskelman. Aiheena on tupakka. Tapoinani ei ole vetää raikasta ilmaa kuumennuksen ja suodattimen läpi, joten laskin kuinka paljon olen savuttomana säästellyt.
Otetaan että polttaisin 1 askin päivässä. Askin hinta on 4€.
Tupakointi maksaisi tällä tahdilla:
Minuutissa: 0.02 snt
Tunnissa: 10 snt
Päivässä: 4€
Viikossa: 28€
Kuukaudessa(30pv): 120€
Vuodessa (365pv): 1460€.
Säästän siis virtuaalirahaa (säästöjä jotka eivät ainakaan tililläni näy) 1460€ vuodessa. Mitä kaikkea sillä saisi?
Ainakin vuoden tupakat!
sunnuntai 13. toukokuuta 2007
Hyvää äitienpäivää!
Äitienpäivän uutiseni aiheena on äiti. Ei minun. Luckily, koska jos olisi, olisin kuollut.
NATAPin uutinen nimittäin kertoi että Christine Maggiore, HIV+ äiti joka on saanut elämässään runsaasti lohtua ja kuuluisuutta siitä että ei usko HI -viruksen aikaansaavan kuolemaan johtavaa tautia nimeltä AIDS, on jättänyt itse ottamasta lääkitystä ja joka on myös jättänyt lapsensa HI+ testaamatta. Hän on saanonut muassa lausunnollaan Air America -ohjelmassa:
"Our children have excellent records of health,"
...
"They've never had respiratory problems, flus, intractable colds, ear infections, nothing. So, our choices, however radical they may seem, are extremely well-founded."
Nyt on kuitenkin käynyt ikävästi, sillä toinen hänen lapsistaan on kuollut AIDSiin. Tämä ei tietenkään ole kääntänyt hänen mieltään. HI -virus ei tietenkään edelleenkään aikaansaa AIDSia. Sen sijaan hän on kommentoinut tilannetta seuraavasti:
"I have been brought to my emotional knees, but not in regard to the science of this topic,"
...
"I am a devastated, broken, grieving mother, but I am not second-guessing or questioning my understanding of the issue."
Erikoista on se, että aikaisemmin lasten terveys oli todiste että HI -virus ei aiheuta AIDSia, vaikka lapset olivat testaamattomia. Nyt kun lapsi on kuollut, ei se kuitenkaan toimi todisteena sille että HI aiheuttaisi AIDSin. Elossa oleva lapsi, joka on mahdollisesti ilman HI -virusta toimii siis todisteena, mutta se että kuollut lapsi jolla oli mahdollisesti HI -virus, ei..
Ja niin, minun äitini on paljon, paljon parempi. Hyvää äitienpäivää hänelle! Olet ainoani, minulla ei ole ketään toista (äitiä)!
NATAPin uutinen nimittäin kertoi että Christine Maggiore, HIV+ äiti joka on saanut elämässään runsaasti lohtua ja kuuluisuutta siitä että ei usko HI -viruksen aikaansaavan kuolemaan johtavaa tautia nimeltä AIDS, on jättänyt itse ottamasta lääkitystä ja joka on myös jättänyt lapsensa HI+ testaamatta. Hän on saanonut muassa lausunnollaan Air America -ohjelmassa:
"Our children have excellent records of health,"
...
"They've never had respiratory problems, flus, intractable colds, ear infections, nothing. So, our choices, however radical they may seem, are extremely well-founded."
Nyt on kuitenkin käynyt ikävästi, sillä toinen hänen lapsistaan on kuollut AIDSiin. Tämä ei tietenkään ole kääntänyt hänen mieltään. HI -virus ei tietenkään edelleenkään aikaansaa AIDSia. Sen sijaan hän on kommentoinut tilannetta seuraavasti:
"I have been brought to my emotional knees, but not in regard to the science of this topic,"
...
"I am a devastated, broken, grieving mother, but I am not second-guessing or questioning my understanding of the issue."
Erikoista on se, että aikaisemmin lasten terveys oli todiste että HI -virus ei aiheuta AIDSia, vaikka lapset olivat testaamattomia. Nyt kun lapsi on kuollut, ei se kuitenkaan toimi todisteena sille että HI aiheuttaisi AIDSin. Elossa oleva lapsi, joka on mahdollisesti ilman HI -virusta toimii siis todisteena, mutta se että kuollut lapsi jolla oli mahdollisesti HI -virus, ei..
Ja niin, minun äitini on paljon, paljon parempi. Hyvää äitienpäivää hänelle! Olet ainoani, minulla ei ole ketään toista (äitiä)!
Tilaa:
Kommentit (Atom)
