Mörkö.

Daily Mailista löytyi juttu eläimen ruumiista. Sen esitetään esimerkiksi olevan mahdollisesti "Montauk Monster" tai "chupacabra". Uutinen kertoo myös miten paikallinen poliisikaan ei tunne mikä eläin se on.

Poliisit ja koiranulkoiluttajat eivät välttämättä tunne eläimiä. Tunnistamista vaikeuttaa se, että naamassa ei ole karvoja. Jos kyseessä on ennen tai jälkeen kuoleman kaljuuntunut otus, sen tunnistaminen voi olla vaikeaa koska eläinkirjat näyttävät elukat naamakarvojen kanssa.

Se on vähän kuin yrittäisi tunnistaa Esko Valtaojaa ilman tämän partaa. Eihän se oikein sujuisi, kun on nähnyt äijän aina partakarvojen kanssa.

Minusta tuossa ei ole mysteeriä. Se on saukko.

Olennon hampaat näyttävät toki hirmuisilta ja kookkailta - siksi niitä uutisessakin rinnastetaan villisikaan. Mutta oletteko koskaan nähneet kuollutta kissaa? Minä valitettavasti olen. Niilläkin hampaat näyttävät yllättävän isoilta.

Tämä ylläoleva kertoo siitä miten asioita uutisoidaan kovasti ihmeellisillä sävyillä. "Kaikki vaihtoehdot" todellakin tuodaan esiin. Ongelmana on se, että ihmiset muistavat tuon ihmeotuksen paljastumisen. Se kun on kiinnostava koska se ei ole tavallinen eläin. Kun otus tunnistetaan tavalliseksi eläimeksi, siitä ei tule yhtä kiinnostavia otsikoita. Siksi amatöörien - kuten tässä koiranulkoiluttajinen ja poliisien - villit arvailut saavat julkisuutta ja asiantunteva lausunto jää joko painamatta tai on epäkiinnostava parin rivin mittainen korjaus. Ja tietysti asiantuntijalausunnotkin ovat "salaliittoa", joka huijauksen vuoksi leimaa "aidon hirviön" joksikin ihan muuksi.

Siksi nämä ihmeelliset käsitykset saavat hirveästi julkisuutta. Oudot ja spekulatiiviset tarinat näkyvät enemmän kuin hyvin perustellut faktat. Totuus on ilmeisesti ihmisistä tylsää - ja siksi sitä pitää koristella tarinoilla.

Yksisarvinen hämmästytti tiedemiehiä.

Iltasanomat uutisoi eläintarhassa syntynyttä metsäkaurista juuri tuolla otsikolla. Erikoista oli siis se, että peuralla oli syntyessään mutaation vuoksi vain yksi sarvi keskellä otsaa. Jutussa ehdotetaan että tälläinen olisi ollut mahdollisesti yksisarvismyytinkin takana.

Tämä onkin ihan uskottavaa. Eli ihmiset ovat nähneet yksisarvien peuran, jolla on sarvi keskellä otsaa ja sen erikoisuus on tietenkin pistänyt silmään. Kun ne ovat harvinaisia, siihen on liitetty mielikuvia ja huhut ovat muuttaneet sitä. On mahdollisesti ajateltu että se on oma lajinsa ja sitten tehty tälle myyttisiä ominaisuuksia kun eläinlajia ei nähdä kuin harvoin. Laji, jonka edustajia ei ole edes "joka sukupolvessa" vaatii jo ihmisistä jonkinlaista mystistä selitystä. Tämä tarkoittaa sitä että yksisarvinen voi olla uskottava ja faktoista lähtöisin. Mutta jutut ovat muuttuneet ajan mittaan, eivätkä esimerkiksi kertomukset sarven parantavista voimista ole uskottavia. Samoin kuin eivät puheet näkijän ylenpalttisesta hyveellisyydestä.

Hieman sama juttu on varmasti Jumalankin kanssa. Esimerkiksi juutalaisilla tarinat olivat pitkään ei_kirjoitettuna perinteenä. Toki voi olla että tarinat ovat jossain vaiheessa muuttuneet niin pyhiksi, että ne on täytynyt alkaa opetella ulkoa, jolloin ne eivät enää juurikaan muutu. Mutta jotta se pääsisi tähän tilaan, tarinan on levittävä. Ja ennen tätä sille voi käydä kuten yksisarviselle. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että vaikka Raamatun kertomusten takana olisi aito Jumalan ilmoitus ja tapahtumat, lopputulos ei ole välttämättä sen faktuaalisempi, kuten ei tuo metsäkauriin vasakaan sisällä niitä mystisiä ominaisuuksia joita yksisarvisiin liitetään. Kysymys ei siis tässä kohden ole niinkään siitä, onko takana todella jokin ilmoitus, vaan enemmänkin siitä miten opettavainen leikki rikkinäinen puhelin onkaan.

Miksi emme usko koimieheen?

Wikipedian artikkelin mukaan Mothman on pelottava, siivekäs, parimetrinen olento, joka ilmestyi vuosien 1966-67 välillä yli sadalle ihmiselle Point Pleasantin pikkukaupungin alueella Länsi-Virginiassa, Yhdysvalloissa. Monet olivat nähneet koimiehen samanaikaisesti. Yksittäisistä hallusinaatioista ei siis ole kysymys.

Silti koimieheen ei yleisesti uskota. Kun menet katujulistajalle kertomaan koimieskertomuksia, hän pitää sinua hörhönä. Ja se on sinulle ihan oikein.

Syykin on selvä. Tarinoihin perustuvat jutut eivät juurikaan paina, koimiehen todistamiseksi pitäisi saada konkreettisempaa evidenssiä. Sillä isojalkaa, jetiä, Loch Nessin hirviötä on nähty. Kertomuksia on paljon.

Valitettavasti kertomuksia on myös helppo tehdä. Minäkin voin väittää nähneeni vaikka mitä, mutta eivät ne kertomuksillani todistetuksi tule. Toki joku aina uskoo. Mutta tämä on pikemminkin vain heidän ongelmansa.

Minusta täsmälleen samaa tulee soveltaa ihmeparanemiskertomuksiin ja muihin "rukoilin ja sitten Herra tuli taivaallisella interventiollaan" -juttuihin.

Ne ovat epäuskottavia, kunnes toisin todistetaan. Ja todistukseksi ei riitä pelkkä sana ja kertomus. Tai se, että sanan ja kertomuksen alkulähde, ensimmäinen kertoja, löytyy. Sillä tarina ei muutu todeksi sillä että kertoja muutetaan minämuotoon.

Isojalan luonne selvitetty!

Mormonikirkkoon kuuluvat ovat selvittäneet että se on Raamatussa Kain, joka on tuomittu kävelemään ikuisesti maan päällä.

Onpas kätevää, kun eläinlaji jonka olemassaoloa ei olla varmistettu on saanut selityksen jonkun uskonnon Pyhän Kirjan pohjalta.

Vampyyri-ihmissusi

Amerikoissa, Teksasissa, löytyi ilmeellinen olento, jota epäiltiin tarumaiseksi Chupacabraksi. Tosin DNA -testeissä se paljastui kojootiksi, jolla oli karvanlähtöä. Kyseessä oli siis eräänlainen "isojalkahavainnon" osoittautuminen "joksikin ihan muuksi". Tosin isojalasta tai Loch Nessistä pidetään isompaa meteliä kuin tälläisistä tapauksista. Mutta kryptozoologian kanssa näihin "epäonnistumisiin" tottuu. (Tai ainakin pitäisi tottua, jos alaa aikoo harrastaa.)

Mutta ajattelin kyllä aivan vakavasti tehdä pelin, johon laitan tuollaisen Chupacabrahirviön. Onhan se vähän vaihtelua. Hirviön huonona puolena on sen ulkonäkö; Wikipedian artikkelissa olevan kuvan mukaan se näyttää aika paljon humanoidilta. (Texasissa "siksi epäilty" kalju kojootti -hirviö ei yhtään siltä näyttänyt, mikä ei tietenkään estänyt epäilemistä. Tehdäänhän kryptozoologiassa sangen rohkeita, suorastaan villejä arvauksia.) Taidan muokata siitä enemmän tuon Texasin tapauksen näköiseksi. Koska valtava karvaton verenimijäihmissusivampyyri on niin paljon siistimpi, kuin joku mörkö, joka tuo lähinnä mieleen Erich von Däniken kuvitelmat.

Eläinten suojeleminen.

Mike Lake on Kanadalainen ja korkeassa poliittisessa asemassa. Konservatiivi. Hänellä on myös melko korkea koulutusaste yliopistosta.

Hän on osoittanut konservointihaluja myös eläimistöön. Hän nimittäin haluaisi että isojalka suojattaisiin Kanadan Species at Risk Act :illa, koska hänen mukaansa isojalka on vaarassa kuolla sukupuuttoon, asiaa käsitellään oikein Kanadan parlamentissa asti. Tämän ei pitäisi ihmetyttää, koska konservatiivit, myös yliopistoarvosanan saaneet, aina silloin tällöin osoittavat järjetöntäkin huolta isokenkäisien heikentyneestä asemasta.