Hedonismi : Kun täällä kerran ollaan, siitä voi samantien tehdä miellyttävää.

Hedonismi ymmärretään usein nautinnonhakuisena elämänä. Kun ihmiselle sanotaan "hedonismi", hän ensi alkuun ajattelee ylellisiä bileitä ja muuta vastaavaa ylellistä - sekä mahdollisesti sukupuolista piehtaroimista. Hedonismin perustajan, Epikuroksen, nimeen liitetään esimerkiksi seuraavia käsitteitä:

"Epikurolainen, aistillisiin nautintoihin antautunut henkilö, elostelija, nautiskelija, hekumoitsija"
~Nykysuomen sanakirja

Epikuros lähti ainakin Alain de Bottomin "Filosofian lohdutukset" -kirjan mukaan siitä, että Epikuros ei enää osannut sanoa mitä hyvyydestä jäi jäljelle, jos siitä otti pois makunautinnot, sukupuoliset nautinnot, kuulemisesta ja näkemisestä lähtevät nautinnot, ystävyyden tuomat ilot ja ajattelun tuomat mukavat tuntemukset. Eli jos kaikki mikä tuotti iloa poistettiin, moraalisuus ja hyvä tuntuivat katoavan. Itse asiassa jopa uskovat korostavat mukavia tuntemuksia -ja korostavat muita tapahtumia kuten ihmeparanemisia-, joita rukoilu ja yhteys Jeesukseen antaa. Lisäksi he kertovat miten miellyttävää seurakunnissa on toimia. Tälläiset viittaukset ovat järkeviä vain hedonismin kautta. Samoin Taivaan autuus ja Helvetin kärsimykset vetoavat järkeemme hedonismin kautta. Samaa tekevät myös muhamettilaisia jihad -terroristeja odottavat neitsyet ja muiden uskontojen tarjoamat palkinnot ja rangaistukset. Nautinnolla ja mielihyvällä tuntuukin olevan paljon merkitystä myös niille, jotka sitä vastaan kovasti hangoittelevat ja syntiseksi hekumassa rypemiseksi kuvaavat.

Miksi parantaa sairaita, miksi olla terve, jos onnellisuus ei merkitse?

On selvää, että terveys on tärkeää, koska hyvä terveys tuottaa onnellisuutta - tai vähintään sen puute aiheuttaa kärsimystä. Sama koskee tietysti rahaa ja asuntoakin; Jos meillä ei ole yhtään rahaa, ja olemme nälissämme ja asuntomme on kylmä, se haittaa onnellisuutta. Ihminen ei ole onnellinen vain onnellisuuden kautta, vaan hän saa nautintoa muiden asioiden kautta. Jotta voisimme olla onnellisia, meidän olisi selvitettävä miten saamme riittävän terveyden ja muut asiat. Tavoite voi olla selvä. Pää voi esimerkiksi olla kipeänä. Vaikeaa sen sijaan voi olla hoito. Migreenin vuoksi voidaan joutua turvautumaan lääkäriin, koska emme itse osaa hoitaa vaivaamme intuitiivisin keinoimme ja vajavaisempine tietoinemme. Hyvä lääkäri parantaa migreenin ja tietää migreenipotilasta paremmin miten migreenipotilas tulee tältä osin onnellisemmaksi. Epikurolaisen runoilija Lucretiuksen mukaan olemme usein muissakin asioissa vastaavanlaisessa pulassa. Olemme usein onnettomuutemme kanssa "Sairaita miehiä, jotka eivät tiedä sairautensa syytä."

Etsimme vapautta ja ostamme maastoauton. Ja petymme, kun intuitiomme ei annakaan oikeaa tulosta.

Rikkaus ja yletön elämä voivat toki tuntua intuitiivisesti hyviltä ratkaisuilta onnettomuuteen, mutta tämä voi olla väärä luulo. Jos meillä on rahaa niin paljon että voimme elää koroilla ja hieno talo, voisimmeko siitä huolimatta olla onnettomia? Ainakin hedonisti Epikuroksen mukaan näin onkin; Bottomin kirjan mukaan Epikuroolla itsellään oli vaatimattomat tavoitteet. Hän ei mässäillyt, toki hänellä oli juustoa sitä varten että hänen mahdollisesti teki mieli hieman herkutella joskus. Epikuros korosti, että "Ei suurin määrä ruokaa, vaan miellyttävin ruoka". Nykypäivään suhteutettuna tilannetta voi selventää esimerkki huumeista; Jos vedämme suonemme täyteen heroiinia, voittaako onnellisuus kokonaisuutena? - tuskin, koska elämme lyhyemmän ajan ja sairaampina, ja ainaisten vieroitusoireiden pelossa ja seuraavan piikin hankintakeinot mielessämme.

Siksipä "nautintofilosofi" Epikuros korostikin korkeimpaan asemaan mässäilyn ja irstailun sijasta ystävyyden, jota hän kuvasi viisauden meille tuomaksi suurimmaksi iloksi. Epikuros mainitsi jopa, että sen sijaan että miettisi mitä syö ja juo ja missä, kannattaisi miettiä sitä keiden kanssa syö. Epikurokselle ystävyys oli tärkeää, ja korkeimpaan asemaan hän asetti ystävyyden, joka ei välittänyt siitä miltä me näytimme, minkälainen sosiaalinen status meillä oli tai edes mihin uskoimme. Poliittinen mielipide ja arkielämän seikat eivät olleet tälläisen ystävyyden esteitä. Epikuroon mallissa uskonto ja politiikka olivat ylimääräisiä elementtejä. Jos jumalia oli, niillä ei ollut mitään vaikutusta elämäämme. Epikuros ei uskonut ilmoitukseen vaan inhimilliseen järkeilyyn.

Voimmekin olla onnettomia hienoissa taloissamme - ja voimme olla onnellisia yhdessä teltassa ihmisten kanssa, joita rakastamme.

Hedonismista ja sen alaluokasta, Epikurolaisuudesta, enemmän kiinnostuneiden kannattaa aloittaa "ajatuksia olemisesta" -blogin Epikurolaisuuden esittelysarjasta; "Epikuros elää" , "Epikuros myös rulettaa" , "Järki vs usko osa 1"