Mihin se lopulta johtaa?

Jehovan Todistajien "Vartiotorni" tarjoaa aina yllätyksiä. Sain tuoreeltani 1. Syyskuuta, 2008 merkityn numeron. Joka on oikeasti "uusin numero". (Laskutaidossa ei ole taivaallinen inspiraatio auttanut, ja tälläinen virhe todellakin on.)

Lehdessä kiinnostavampaa oli tietenkin sen hengellinen ravinto. Sivulla 10 esitetään tärkeästi otsikoitu laatikko: "Mihin se lopulta johtaa?" Siinä sanotaan seuraavaa.

"Nuoret kohtaavat usein kiusauksia, ja heitä painostetaan kokeilemaan jotain sellaista, mitä pidetään suosittuna. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä:
*Joku sanoo sinun olevan pelkuri jos et polta yhtä tupakkaa.
*Hyvää tarkoittava opettaja kannustaa sinua hankkimaan yliopistokoulutuksen.
*Sinut kutsutaan juhliin, joissa tarjotaan alkoholia ja ehkä huumeitakin.
*Joku ehdottaa että luot itsellesi profiilin internetiin.
*Ystäväsi kutsuu sinut katsomaan elokuvaa, jossa on väkivaltaisia tai moraalittomia kohtauksia.
Mitä teet kun joudut tälläisiin tilanteisiin? Annatko vain periksi kiusauksille vai pohditko tarkkaan, mihin valintasi saattaa lopulta johtaa? Sinun olisi viisasta kysyä itseltäsi: "Voiko mies koota tulta poveensa vaatteidensa silti palamatta? Tai voiko mies kävellä hiilloksella jalkojensa kärventymättä? (Sananlaskut 6:27,28)"

Tässä mielenkiintoista on se, mitkä asiat ovat pistetty yhteen. Kun tavallinen ihminen katsoo sitä, hänestä se näyttää listalta ihan tavallisia asioita. Tupakointikysymys on moraalisesti vaikea, samoin alkoholi ja huumejuhliin meneminen, koska voi tulla into käyttää. Samoin elokuvan väkivaltaisuus ja nuori voi olla mietittävä kysymys. Kuitenkin valtaosa näistä on sellaisia että Jehovan Todistajilla on niihin kanta. Esimerkiksi jatkuvasta tupakoinnista lentää ulos, sitä ei ole lupaa tehdä. Kaikki muutkin mainitut ovat vähintään sellaisia että niitä suositellaan miettimään vakavasti ennen päätöksen tekoa. Yhtään sellaista toimintaa, jota Jehovan Todistajat tukisivat ja pitäisivät miettimättä sallittuna ei listalla ole.

Tätä kautta on hyvä miettiä sitä yliopistokohtaa. Jehovan Todistajathan eivät mielellään mene opiskelemaan yliopistoon. Opiskelu kun sitoo tärkeämmästä tehtävästä, joka tarkoittaa sinun ovikellosi soittelemista. Kuitenkin jos sinulla on jo koulutus ja liityt Jehovan Todistajiin, he käyttävät akateemista arvoa tukemassa sitä miten älykästä on olla Jehovan Todistaja. Jo valmis tutkinto ei vie aikaa ovikelloilta, joten sitä vastaan ei ole mitään.

Mihin se lopulta johtaa? on siis tavallaan retorinen kysymys. Siinä ei mietitä pitkän tähtäimen asioita. Eli sitä että valmistuu ja ryhtyy oppineeksi ja saa paremmin palkatun työpaikan. Siinä mietitään vain sitä, että opiskelu on pois järjestötoiminnalta.

Toki muissakin näkemyksissä on tiedevastaisuutta: Tieteen katsotaan harhaanjohtavan darwinismiin ja teologisessakin kääntyy vain ateistiksi, mutta tämä kohdistuu siihen miten opiskelu voi saada eroamaan uskonnosta. Ne eivät ainakaan minusta kuulosta kohdistuvan itse opiskeluun: Jos vain pysyy uskossa, niin se sallitaan. Mutta Jehovan Todistajilla on havaittava antipatioita itse opiskelemista kohtaan. Opiskeleminen ei ehkä ole kiellettyä, mutta siinä on heille selvästi jotain epäilyttävää.

Koko totuus mitään pois jättämättä.

"Valehtelu on aina totuudenvastaista puhetta, mutta kaikki totuudenvastainen puhe ei ole valehtelua."
~Vartiotorni, 1. helmikuuta 2007 s. 6

Vihdoin julkisia!

Menneinä vuosina oli jonkin verran kohua Jehovan Todistajien keskuudessa paljastuneista pedofiilioikeudenkäynneistä. Nyt niiden oikeudenkäyntien dokumentteja voi käydä lukemassa. Niistä paljastuu mielenkiintoisia asioita.

Määrää vai laatua?

Jehovan Todistajien Herätkää marraskuu 2007 oli erikoisnumero otsikolla "Voitko luottaa Raamattuun".

Tähän keskittyvillä historiallistodistesivulla kerrottiin paljon isoja numeroita. Kerrottiin että Raamatusta oli paljon painoksia. Kerrottiin että Raamattu oli käännetty monille kielille. Kerrottiin että Raamattu oli vanha kirja, ensimmäinen painos oli ennen monia muita kirjoja.

Minua tosin hieman ihmetytti se, että he mainitsivat että mitään muuta kirjaa ei historian aikana ollut vainottu niin paljon ja että se oli silti säilynyt. Sillä Raamattu oli vainon kohteena lähes ainoastaan alkurooman aikana. Sitten se sai valta -aseman. Ja tämä valta -asema on säilynyt. Luultavasti suuri vaino on saatu sitä kautta että myös ristiretket lasketaan mukaan. Kun kristityt ovat tunnetusti sotineet paljon uskonsotia, useiden eri uskontojen kanssa ja kauan, näitä vainoja saadaan listattua päässä paljon. Tosin tämä ei kerro muusta kuin siitä että kristityt sotivat.

Todiste: Katsokaa mitä kristityt tekivät intiaaneille, aboriginaaleille, afrikkalaisille, itse asiassa kaikkialla maailmassa. Tämä ei ehkä kerro Jumalan luonteesta, mutta kristinuskon vaikutuksesta ihmisten moraaliin historiamme aikana sitäkin enemmän. Ja menneisyys on avain tulevaisuuteen, jos emme mieti miten sitä muuttaa, se tuppaa toistumaan. Ja siksi holokaustinkiistäjät ovat vaarallisia hihhuleita, muutenhan historiallisilla asioilla ei olisi vaikutusta, asia olisi pikkujuttu.

Pikemminkin historian valossa näyttääkin siltä että Raamattu on levinnyt laajalle, koska se on ollut valtaapitävän ja voimakkaan "bullyn" suorittaman aktiivisen levitystoiminnan alla - ja kauan. Raamattu on levinnyt, koska valtaapitävä maailmanmahti on sotakeinojakaan kaihtamatta levittänyt sitä vuosisatojen ajan. Raamattua on siis tuettu enemmän kuin mitään muuta kirjaa, ja tässä on sen leviämisen syy. Tämä ei tietenkään tarkoita että kirja olisi Totuus, vaan että Raamattua on pidetty tärkeänä. Uskonto voi olla ihmisille tärkeä, mutta tämä ei vielä tee siitä totta. Yhtäläisyysmerkit, jotka näiden väliin ilmestyvät hihhulin päässä, voidaan tunkea heidän ahteriinsa.

Tosiasiassa näistä lukuasioista yksikään ei viittaa siihen että Raamattu olisi tosi. Sillä jo arkijärjellä ymmärtää, että se ei vaikuta. Esimerkiksi egyptin mytologiasta voi olla kirjattuna useita kappaleita. Ei se tee mytologiasta totta, mutta toki kertoo että nämä jutut eivät olleet mitään yksittäisen henkilön satuilua lapsilleen.

Toki suuri painosmäärä auttaa tutkimaan myös sitä, miten Raamattu on muuttunut aikojen varrella. Ainakin useiden mukaan muutosmäärät ovat pieniä, mutta tämäkään ei viittaa sen kummempaan kuin siihen että jotkut ovat pitäneet sen kirjaimellisesti samanlaisena pitämistä tärkeänä.

Sillä historiallisissa dokumenteissa monia todisteita on vähempiä painosmääriä kuin Homeroksen runoja. Silti Homeroksen kertomuksissa monet elementit eivät ole totta. Vaikka toki joitain Homeroksen saagassa olevia paikkoja on löytynyt arkeologisissa tutkimuksissa, se ei tee kykloopeista tai kirjasarjassa mainituista kreikan pantheonin Jumalista Totta. Nämä vähäisen painosmäärän kirjalliset todisteet ovat siis vähäisestä määrästään huolimatta laadullisesti parempia ja siksi niiden faktuaalisuustaso on luotettavampi.

Laatua ei siksi voi korjata määrällä. Eikä Harry Potterkaan ei ole luotettavampi kuin "Veljeni leijonanmieli".

Lapset ja villipedot yhdessä.

Usko vei Urpon kalterien taakse!

Tämän päivän Ilta~Sanomien lööppisivulla puhuttiin "prinsessa Ruususen" lisäksi Urpo Martikaisen nuoruudesta. Nuoruuden kauhut johtuvat siitä että Martikainen on Jehovan Todistaja. Hän on tämän vakaumuksen johdosta laitettu vankilaan. Otsikko kuului:

"Usko vei kalterien taakse
-Urpo Martikaisen laitostoveri kertoo nuoruuden kauhuista"

Vaihtoehtoisia otsikoita voisivat olla siis myös

"Totaalikieltäytyminen vei kalterien taakse"

Tietenkin Ilta~Sanomat on halunnut perehtyä myös syihin. Totaalikieltäytyminenhän johtuu jostakin. Vakaumuksesta. Toisaalta pelkkä vakaumus ei johda vankilaan. Pelkkä Jehovan Todistajuus ei vie vankilaan. Pitää olla mies. Voidaan siis sanoa myös, että

"Mieheksi syntyminen vei kalterien taakse!"

Lisäksi voitaisiin ajatella että Urpon vakaumus johtuu jostakin. Jehovan Todistajiin tutustuminen, ovikellon soiminen ja tähän reagointi. Voidaan siis sanoa myös että

"Jehovan Todistajien kuunteleminen / seura vei kalterien taakse!"

Mielenkiintoiseksi tilanteen uutisoinnin tekee tietysti se, että nykyään Urpo Martikainen ei enää joutuisi vankilaan. "12.7.1985/645 Laki Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa" kun antaa mahdollisuuden siihen, että armeijasta ja siviilipalveluksesta saadaan lykkäystä rauhan aikana. Nykyään vankilaan totaalikieltäytymisestä joutuvat siis lähinnä kaikki muut, kuten ateistit. Mutta valitettavasti:

"Ateismi vei kalterien taakse."

ei otsikkona olisi samanlaista sympatiaa saava. Uskon puolesta on jotenkin hienompaa olla linnassa. Ateismihan on "vakaumuksetonta", joten sen puolesta totaali ei ole yhtä dramaattista.

Lisäksi mielenkiintoa herätti se, että otsikossa kerrottiin reteästi "nuoruuden kauhuista". Tavallisimmin Suomen vankilaa ei pidetä erityisen kauhistuttavana paikkana. Pikemminkin sitä kuulee valittamista siitä kuinka vangeilla on pelikonsolit ja televisiot ja muutenkin kaikki liian hyvin. Ja tuomiotkin on niin keveitä, että.

En siis ole sitä mieltä, että armeijaan olisi syytä laittaa väkisin. En todellakaan. Mielestäni armeija sopii joillekuille. Minä viihdyin siellä, tavallaan, ja vähän. Toisaalta tietenkin vihasin paikkaa, mutta kuitenkin. Mutta harkitsin jopa armeijauraakin. Olen vain sitä mieltä, että kalterien taakse ei pitäisi laittaa ketään pelkästään siksi että pitää armeijaa itselleen sopimattomana tai epäeettisenä laitoksena.

Virallinen kanta, epävirallinen käytäntö ja mututulkinta.

Palaan aiheeseen, jossa aikaisemmin tein kammottavan väärän yleistyksen, leimaamisen. Eli roolipelaamiseen ja saatananpalvontaan.

Virheeni oli sama, mikä se on roolipelaajia saatananpalvojiksi uskovilla ja tästä heti epäilevillä: Kun oletetaan että kirkko vastustaa automaattisesti, neutraalikin teksti muuttaa heti väriään. Pistän esimerkin. Vanhassa blogiviestissäni kommenteissa siteerasin erästä kirkollista roolipelaamistekstiä. Alkuperäisessä tekstissä ei ole korostuksia, mutta lisään niitä demonstroidakseni mitä tälläinen maailmankuvaoletus tekee ihan OK:lle tekstille. Myös alaviite on väristään huolimatta lisätty samalla tavoin, sitä ei ole alkuperäistekstissä:

"Larppaajat ärsyyntyvät, kun heitä luullaan saatananpalvojiksi. Sitä heistä useimmat eivät ole. Kuitenkin joissain peleissä esimerkiksi uskontona voi olla saatananpalvonta ja niissä käytetään saatananpalvontarituaaleja. Vaikkei larppaaminen sinänsä johda saatananpalvontaan, voi sillä joidenkin ihmisten kohdalla olla katalyyttinen vaikutus. Tälle ns."portti -mallille" ei ole kuitenkaan saatu kaikkia tahoja vakuuttavia todisteita ja siitä kiistelläänkin yhä.¹ Jotkut ovat kuitenkin larppaamisen yhteydessä kiinnostuneet okkultismista ja magiasta tosimaailmassa."
_{1 "kiistellään = porttiteoria ei ole välttämättä väärässä, on mahdollinen, se vakuuttaa jotkut"}

Siksi minä tein juuri niin kuin moni uskovainen tekee. Eli väärän tulkinnan. Itse artikkelissa tietenkin tein toisen aivan vastaavan yleistysvirheen, mutta sitä on hieman vaikeampi huomata. Demonstraatiotekstilläni se oli itse asissa helpompi tehdä sillä tavalla että pointti tulee selväksi.

Toisin sanoen tein sen virheen, että yhdistin yksilöt ja kirkon "virallisen kannan". Hyvä, tämä pitäisi jättää tähän? Ei. Koska se olisi aika samanlainen väärä yleistys. Ei pidä sekoittaa kirkon virallista kantaa kirkon jäsenten toimintaan. Olennaista on huomata, että syy siihen, että tein väärän yleistyksen johtui juuri siitä että luultavasti jokainen kauemmin ja aktiivisemmin roolipelannut on kohdannut elämänsä aikana saatananpalvontaan liittyviä epäilyjä. Tämä on käytännössä niin yleistä, että luulin sen pohjalta että se on peräti kirkon kanta. (Minullahan ei ole kristillistä vakaumusta, joka muutoin pakottaisi "alleviivaamaan tekstiä". Alleviivaamiseen tuleva ennakkoluulo on tullut siksi muualta. Ja tuosta se on tullut.)

Otan esimerkin omasta elämästä. Eräs lukiolainen roolipelaaja sai muutama vuosi sitten hauskan yllätyksen. Heidän lukionsa uskonnonopettaja huomasi, että henkilö pelasi roolipelejä. Mitenkäs mallikkaasti hän hoiti tilanteen? No, soitti tietysti jo täysi -ikäisen lukiolaisen vanhemmille, ja kertoi että epäili että heidän lapsellaan "saattaisi olla linkkejä saatananpalvontaan". Ensinnäkin täysi ikäisten lukiolaisten vanhemmat eivät ole se taho joille asiasta lain mukaan tulisi soitella. Mutta silti tuo "roolipelaus=saatananpalvonta" -kytkös tuli aika selvästi esille. Kun opettaja soittaa ja sanoo huolestuneena sanat "saattaa olla". Olihan siinä sitten hyvä kun tuon lukio -oppilaan vanhemmat soittavat huolestuneina. (Ei, en teurasta kodissani eläimiä ja juo niiden verta. Annan muiden tappaa elukat muualla ja sitten se veri kyllä kelpaa, tosin vain paistinpannun kautta!)

Vanhempien reagoinnin soittoon vielä ymmärtää, normaalia huolta omasta lapsesta, joka normaalisti tulee siitä että opettajat vaivautuvat soittelemaan perään. Mutta se opettaja. Olisi tehnyt mieli mennä hänen luokseen ja määrätä hänelle gastroskopia, koska minusta "hänellä saattaa olla" ihan mikä tahansa sairaus, joka diagnosoidaan vatsalaukun tähystyksellä. Se ei ole erityisen kivulias tai vaarallinen toimenpide, mutta se ei estä sitä olemasta erittäin epämiellyttävä. Olisin määrännyt juuri tämän tutkimuksen, koska se olisi erittäin lähellä "potut pottuina" -ajattelua. (No, en ole sellaisessa asemassa, että voisin määrätä, joten asia jäi kuvittelun asteelle. Muutoin kyllä: Olisi se ollut yhden lääkärilisenssin arvoinen temppu.)

Kriittisen ajattelun puolesta -blogissa taas nostettiin esiin toinen käytännön tapaus roolipelaamiseen liittyen. Suora lainaus blogista:

"Hetkeä myöhemmin minut oli jo kiidätetty pelottavaan tilanteeseen papin ja nuoriso-ohjaajan ja hiljaisen huoneen maailmaan. Saatananpalvontaa, demoneita!"

Tässä on siksi olemassa selvä ristiriita. Kuten aiemmin on mainittu: Kirkko ei vastusta roolipelaamista eikä kannata tuota sinunkaan riparityyppejen opetuksia. Mutta kuten kirkon kantojen laita usein on, käytäntö eroaa kauniista sanoista. Minun lukio -opettajaesimerkkini ei tietenkään liity varsinaisesti kirkkoon, mutta kriittisen ajattelun puolesta -blogin riparitoiminta kertoo omaa kieltään käytännöstä kirkon puolella.

Siksi olennaista on huomata, että mitä "kirkon virallinen kanta" tarkoittaa? Ei ainakaan toimintaohjetta, jota järkähtämättä seurataan. Tämä on kirkolle ongelma ; Jos asiaa lähestytään laatukäsikirjoissa käytettävien ISO -standardejen mukaista laatua, kirkon johdon olisi laatua miettiessään kyettävä nousemaan paperinpyörityksen ulkopuolelle, lakata tekemästä pelkkiä korulauseita. Jos laatu ei ole määriteltyjen tavoitteiden, korulauseiden tai "virallisen kannan" mukainen, se tarkoittaa että "toiminta sukkaa" siltä osin. Ja näin ihmisenäkin tuntuu että jotta kirkon tai ihmisen sanalla olisi mitään merkitystä, hänen pitäisi olla luotettava, sanojensa mittainen. Jos vain lupaa ja puhuu, paikka on ehkä kevätjuhlien puhujanpöntössä, mutta elämän sisällöksi siitä ei ole. (Emmekä me kai halua kirkon roolia uskovaisten elämässä jättää pelkästään tähän? Luulisi että uskontojärjestön tavoitteet olisivat jotain enemmän, vaikkapa "sydämessä ja arjessa vaikuttamisen".)

Siksi onkin hyvä huomata, että kirkko puhuu, mutta naispappeja ei kohdellakaan tasa-arvoisesti kaikkialla. Roolipelaajia puhutellaan säännönmukaisesti. Tai tarkemmin sanottuna "Epäillään erittäin kärkkäästi". Jos seuraus on erittäin usein "olet roolipelaaja, palvotko siis Saatanaa?" voidaan kysyä missä määrin utelu on retorinen kysymys, jossa ainoastaan paljastuu kysyjän oma väärä näkemys, jota hän ei sano rehellisesti koska siitä voisi seurata ikäviä seuraamuksia. Ja missä määrin sitä mitä väitetään, eli "ainoastaan kysymistä". Ainakin minulla tulee tietty mielikuva.

Mutta se voi olla mututuntumaa, joka johtuu vain siitä että uskovaiset ovat niin kovin huolestuneita kanssaihmisten saatananpalvonnasta. Voit ihan itse miettiä, onko näin. Jos et ole roolipelaaja tai muu "vastaavan leimaamisen alla olevan harrastaja", jos näin olisi sinä olisit melko varmasti törmännyt tässä tilanteessa ihan samanlaiseen saatananpalvonnasta kyselemiseen. Jos kyseessä ei ole väärä leimaaminen ja ennakkoluulot, vaan aito huoli, sitä tehtäisiin samalla tasolla suunnilleen kaikille.

Hieman samanlaista, mutta astetta avoimempaa toimintaa havaitsin tuoreessa Jehovan Todistajien Herätkää -lehdessä (Tammikuu 2008) Sen tietokonepelejä käsittelevässä artikkelissa, sivulla 1p mainitaan roolipelit, jotka sen mukaan ovat tulleet erittäin suosituiksi. Lehden mukaan roolipeleissä tapahtuu seuraavaa:

'"Tavalliset ihmiset antautuvat tekemään sellaista, mitä he eivät koskaan tekisi tai voisi tehdä tosielämässä." Sanoo eräs toimittaja, "Seksi on arkipäivää, samoin prostituutio". Muutaman napin painalluksella pelaajat saavat avatarinsa harrastamaan seksiä samalla kun he itse puhuvat seksistä pikaviesteissään. Lisäksi nuo maailmat ovat "täynnä virtuaalirikoksia, parittajia, kiristäjiä, väärentäjiä ja salamurhaajia"'

Toki varmasti löytyy roolipelejä, joissa noita kaikkia tai ainakin yhtä tiettyä voidaan tehdä. Mutta itse tunnistan vain ensimmäisen lauseen ja kolme viimeistä sanaa. Muuhun en ole itse juurikaan törmännyt. Toki lehteä ei silti voi väittää suoraan "valehtelusta". Mutta "tarkasti valikoitujen seikkojen esittämistä ja relevantin muun tiedon esittämättä jättämisestä" voidaan jo syyttääkin.

Ymmärrän että tämän syy on sama kuin sen lukio -opettajan "saattaisi olla". Sanotaan
ympäripyöreästi tavalla, jolla oma epäilys saadaan täysin selvästi läpi ilman että voidaan joutua sanoista varsinaisesti vastuuseen. Sanotaan asia sanomatta sitä. Jehovan Todistajat ovat kuitenkin kirkkoa astetta rehellisempiä, koska he itse ovat suoraan kysyttäessä suoraan sanoneet että roolipelaus ei ole Jehovan Todistajalle sopivaa. Kuten varmasti sanoo heidän järjestönsäkin, jos sitä kysytään. Todistajien Järjestö varoo siis vain herjaamista, eikä salli roolipelaamista. Kirkko taas sanoo järjestön tasolla että on OK pelata roolipelejä, mutta käytännön tasolla tilanne voi olla hyvin erilainen.

Verta pakkiin.

Jehovat kävivät kylässä. Puhuimme verestä.


Muistutin heitä heidän suhteestaan lapsikasteeseen; Jehovan Todistajistahan lapsikaste on epäeettistä. Heidän tapansa on indoktrinoida lapsi, ja antaa hänen aikuisena "vapaaehtoisesti"
päättää eroaako perheestään vai liittyykö Jehovan Todistajien seuraan. He kuitenkin pitävät tätä aikuisen valintana. Uskonvalinnat tulee tehdä ymmärryksessä, eikä niitä voi tehdä toisen puolesta. Kerroin tietysti että olen täysin samaa mieltä tästä asiasta. Vertasin sitä siihen, kuin elokuvakerhoon liitettäisiin jo vastasyntyneenä, ja hän saisi erota siitä vasta kun täyttää 18 -vuotta. Naurettavaahan se olisi.

Sitten nostin veriasiaa jälleen esille. He ovat päättäneet lapsiensa puolesta tämän vakaumusasioista. Ovat päättäneet että lapselle ei saa antaa verensiirtoa. Verioppi kuitenkin kuuluu heidän uskontonsa dogmeihin, joten lapset selvästi sidotaan uskontoon ja sen normeihin vaikka heidän sitoutumisensa niihin katsotaan arvolliseksi vasta myöhemmin.

He kertoivat, että verihoidot eivät tehoa. He kertoivat, että ensiapuvaunuissa ei ole verensiirtopusseja. En tiedä onko tämä totta, mutta elän käsityksessä että valtaosa verensiirtotuotteista todellakin käytetään leikkaussalissa. Veretöntä veitsenkäyttöä ei ole keksitty. Jehovan todistajat kertoivat myös, kuinka jos verta on vähän, elimistö tuottaa verta tehokkaammin ja paikkaa näin vajeen. Myönsin että tämä on varmasti totta, mutta että elimistö ei ala miksikään tehotuotantovälineeksi; Verenhukkaan ei olla kuolemassa esim parin päivän päästä, vaan nimenomaan siellä missä ihminen on eniten auki. Eli leikkauspöydällä. Kysyin heiltä, että mitä materian säilymislaki sanoisi sellaisesta "instant -verentuotannosta"? Mistä keho ylipäätään saisi materiaaleja.

He kertoivat että korvaavia menetelmiä on käytössä. Myönsin tämän. Otin jopa esiin uudehkon Tieteen Kuvalehden (16/2007). Siinä kun oli kannessa uusia verivalmisteita. Verensiirrolle on kehitetty uusia tehokkaita hoitokeinoja.

Kaivelin esiin jopa sivua 39, jossa on taulukossa yhteenveto uusista metodeista. Ne perustuvat pääosin ihmisen hemoglobiiniin. Löytyy sieltä tietysti naudan hemoglobiiniakin. Näiden käyttö on Jehovan Todistajien mukaan "sydämen asia". Lisäksi tuotteita tehdään PFC:hen, tämä sitoo niin hyvin happea(2x sen mitä ilmakehässä), että rotta kykenee hengittämään sitä. Myös muuntogeenisiä kolibakteereita käytetään. Jehovan Todistajat olivat tietysti iloisia, kun myönsin tämän. Sitten sanoin, että "tottakai, nyt on hienoja menetelmiä". Mutta onko niitä ollut aina? Koko Jehovan Todistajien olemassaolon ajan? Ei. Nämä ovat uusia menetelmiä. Eli turvallisuus ja lääketieteellinen tarpeellisuus eivät ole ne asiat, jotka Jehovan Todistajilla ratkaisisivat. Heidän kantansa ratkaisee nimenomaan ja vain Raamattu. Koska se on kielletty, niin vaikka verensiirto kohentaisi ulkonäköä, silottaisi rypyt, kolminkertaistaisi elinajan, parantaisi potenssia ja lihottaisi kukkaroa, he jättäisivät sen silti käyttämättä.

Verensiirtokielto ei siksi ole lainkaan lääketieteellinen asia, vaan Raamatun asia. Eihän länsimaissa lääketieteellisesti vaarattomia mutta ravintoarvoltaan korkeita verilettujakaan syödä Todistajien kinkereillä. Kerroin että minusta näyttää että kysymys on nimenomaan Jehovan kannasta. Se että verensiirtoa ei tarvita on Toditajien kannalta vain "mukava bonus". Jehovan Todistajat eivät pelkää kuolemaa, kun puolustavat uskoaan. (Joku voisi sanoa, että moni Jehovan Todistaja kuolee kurjan ja turhan kuoleman joka ei tee elämää paremmaksi. Osa tosin voisi ilkeämielisesti sanoa, että hehän tekevät maailman paremmaksi kuolemalla pois. Mutta korostan, että minä en ole sitä mieltä.) He myönsivät tietenkin tämän.

Sitten kysyin että miksi Jehovan Todistajat olivat kieltäneet lapsiltaan verensiirron? Eiväthän lapset vielä olleet päättäneet asiasta. Sanoin että tuo vaikuttaa minusta ihan "lapsikasteelta". Toinen Todistaja sanoi, että verensiirto on hieman eri asia, koska Raamatun mukaan elämä on veressä. Ilmeisesti sielua siirtyy verensiirron yhteydessä ja lapsen pelastus vaarantuu. Kysyin että mitenkä käy niille lapsille nyt, kun he eivät ole ehtineet liittyä lainkaan Jehovan Todistajiin -lapsikasteen puuttumisen vuoksi. He kertoivat, että viimeisessä herätyksessä "saatetaan nostaa" myös niitä jotka eivät ikinä ole kuulleetkaan Jehovasta tai jotka eivät muuten ole voineet häneen vielä liittyä.

(He ovat käsittääkseni jojotelleet tuolla opillaan, koska jotkut ovat vinoilleet heille siitä, että "Jehova pelastaa Todistajat ja ne jotka eivät ole ikinä kuulleet Jehovasta. Kun he tulevat oven taakse, eikä ihminen sitten käänny, ovat Todistajat itse asiassa tuominneet ihmisen tuhoon. Siksi tähän kohtaan saadaan eri vastauksia aina tilanteen mukaan.)

Minä sanoin seuraavaksi, että olen "reesus positiivinen". Kerroin heille että rh -tekijä on veriryhmään liittyvä asia. Jos äiti on Rh-negatiivinen ja sikiö Rh-positiivinen, on mahdollista, että lapsi aiheuttaa sen, että äiti alkaa kehittämään vasta-ainetta. Sen seurauksena tulevat rh+ lapset voivat saada hemolyyttisen taudin, joka pahimmillaan johtaa lapsen kuolemaan. Tätä hoidetaan verensiirrolla. Jehova on siis tuominnut minut jo suoralta käsin kuolemaan.

He lupasivat auliisti vastata kysymyksiini, mutta että heillä ei ollut riittävästi materiaalia mukanaan.

Mitä teet kun Harmageddon tulee?

Ilmeisesti olin viime kerralla tehnyt Jehovan Todistajiin vaikutuksen, koska he olivat selvästi tällä vierailulla tavanomaista paljon kireämpiä. Ennen käynnit oli enemmän jutustelua. Ja tietysti kirjan tavaamista ja sivun lopussa olevien kysymysten lunttaamista siltä samalta sivulta ja sen sanomista omin sanoin. Nyt he olivat selvästi korostetummin Jehovan Todistajia ja vähemmän "asioista keskustelua haluavia". He ottivat askeleen kohti käännyttämistä, ja toisen pois avoimesta keskustelusta.

Muutenkin juttelu oli maailmanlopun enteistä puhumista. Uutiset osoittavat heidän mukaansa, että maailmasta on tulossa kauheampi paikka. He ennustavat tämän pohjalta, että maailmasta tulee vielä paljon kauheampi. Sillä heidän rakastava Jehovansa on tulossa häätämään Saatana Panettelijan maan vallasta. Saatana siis hallitsee meitä.

Toinen Jehovan Todistajista kysyi minulta, että mitenkä minun suu laitetaan sitten, kun Harmageddon tulee. Hän kertoi että Nooan tulvassakin ihmiset eivät uskoneet tulvan tulevan lainaan, olivat "skeptisiä", eivätkä halunneet rakentaa arkkia, eivätkä edes muuttaa siihen asumaan sen jälkeen kun rakennustyö oli jo tehty. Mutta sitten kun vesi alkoi nousemaan, he olisivat halunneet arkkiin, mutta ovet eivät enää auenneetkaan. Silloin se oli liian myöhäistä. Koin tuon uhkailuna. Ja sitä se varmasti olikin, koska Todistajalle "uhka oli todellinen". Tuo oli luultavasti Jehovan Todistajien oma avantovertaus.

Minä kerroin heille tarinan. Tiivistän vuoropuheluni sisällön. Kuvitellaan, että on olemassa jokin ryhmä, joka kertoo että jossain paikassa räjähtää pommi tai tapahtuu sillan romahtaminen tai mitä vain vastaavaa. He puhuvat tästä paljon. He epäonnistuvat monessa aikaennustuksessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän ennustuksiinsa ei kannata luottaa. Järkevä ihminen ei luota ennustajaan, joka on jatkuvasti väärässä. Hän hakee toimintastrategiansa ja "riskiennusteet ja managementin" muualta.

Mutta jos sitten käykin jokin päivä juuri niin kuin he ovat ennustaneet.
Silta romahtaa tai pommi räjähtää. Juuri niin kuin tämä ryhmä on ennustanut. Mitä johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä? Syitä on vain kaksi; Joko kyseessä on yhteensattuma tai sitten ryhmä on itse käynyt tekemässä pommi -iskun tai romauttamassa sen sillan. Ensimmäistä tukee se, että he ovat arvailleet lukuisia kertoja. Tällöin jokaikisellä arvaamisella on ollut "pieni todennäköisyys, jolla se on voinut onnistua". Jokainen arvaus on ollut uusi mahdollisuus. Sattumassa ei kuitenkaan ole mitään syytä sille, että tapahtuma tapahtui juuri tuolla ennuskerralla. Se ei viittaa minkäänlaiseen ennustelukykyyn. Ja toisaalta taas, jos ryhmä on käynyt pommittamassa tai romauttamassa, kyseessä ei ole ennustelu, vaan terrorismi. Siksipä Harmageddonin tullen ensimmäinen huomio olisi valtavat onnettomuudet ja tuska. Looginen johtopäätös tästä ei ole se, että Rakkaus tulee! Sen sijaan se, että joku maailmanlopun kultti on siirtynyt epäonnistuneesta ennustelusta tositoimiin on mahdollista. Siksi ensimmäiseksi alkaisin tarkistelemaan Jehovan Todistajien alibeja. Ihan samaan tapaan, kuin jos IRA kertoo että jossain räjähtää pommi (esim. jos heidän juttuihinsa ei suostuta tai ei ole suostuttu menneisyydessä) ja siellä sitten räjähtää, on viisasta epäillä IRA:ta.

Toki kerroin, että sekin riippuu hieman siitä miten asiat tulevat tapahtumaan. Jos on selvää, että Jehovan Todistajat eivät voi olla tapahtumien takana, en epäilisi heidän syyllisyyttään. Jos Jumalan sotajoukot marssivat taivaalta, toki minulla silloin on konkreettisia todisteita asiasta. Jos Jehova tuomitsee minut ainoastaan sen takia että
a: Haluan vihjeitä, mutta Jehova ei niitä anna.
b: Haluan vihjeitä, Jehova antaa niitä, mutta olen liian tyhmä tajutakseni ne.
Jos tapahtuu niin, että minut tuomitaan vain sen vuoksi että en ole Häneen uskonut ilman "todisteita joita ymmärrän", Hän itse asiassa tuomitsee minut sen takia, että olen "liian varovainen taikauskojen kanssa" ; Ja suurin osa taikauskostahan taitaa olla Saatana Panettelijan juonia. Tai sitten hän tuomitsee minut sen takia että olen tyhmä. Kerroin että nämä molemmat vaikuttaa hieman erikoisilta tuomitsemistavoilta Rakastavalle Jehovalle.

Jotenkin minusta tuntuu, että tuo heidän uusi, aggressiivisempi, lähestymistapansa ei oikein tehoa. Tuntuu että he provoilevat. Ja sen seurauksena tulee ehkä sanottua jotain melko asiatontakin.

Kun menneisyys lyö sormille.

Jehovan Todistajat vierailivat kylässä, pitkästä aikaa. Tulivat taas pareittain siten, että toinen oli se vakiotyyppi, ja toinen taas hänen alati vaihtuva kaverinsa. (Ilmeisesti olen niin kauhea, että kukaan ei halua tulla kahta kertaa ja se ensimmäinen on jotenkin "määrätty"/"lukittu" tehtävään. Olen kyllä yrittänyt olla kohtelias, mutta tämä ajatus on alkanut käymään mielessä. Se nimittäin selittäisi.)

Juttelimme ihan mukavia. Aika vähän oli julistamista tai mitään, ei mitään kirjaa selailtu. Nousi siinä juttelun puolesta se uusi vieras sitten kertomaan kuinka hän oli roolipelannut. Kertoili Vampireen(the masquerade etc.) liittyvistä kristillisistä symboliikoista. Kertoi kuinka on ollut roolipelaaja. Yritti kaveerata kai. Yhteisellä harrastuspohjalla saa keskustelua.

Kunnes sitten menin mölyttämään yllättyneellä äänellä
"Ai, te saatte pelata ropeja?!"
Vastaus oli, että niitä pidetään "epäraamatullisina", että Jehovan Todistajan ei siksi olisi sopivaa pelata roolipelejä.

Tämän jälkeen tunnelma kylmeni jotenkin monta astetta ja tyypit poistuivat yllättävän nopeasti, koska koko hänen kaveerausjuttelunsa "ampui takaisin", vaikka en sitä niin tarkoittanutkaan. Häipyivät.

Tuo reissu taisi varmistaa että minusta ei ikinä tule Jehovan Todistajaa. No, "sitä toivoa" ei toisaalta ole muutenkaan ollut ikinä..

Jehovan Todistajilla on asiaa

Tutut Jehovan Todistajat kävivät taas kylässä. Edellisestä kerrasta oli ollut taukoa, olivat koputelleet ovelle kun olin lomalla. No, loman jälkeen hekin olivat piristyneet ja kertoivat, kuinka heidän uskontonsa nojaa alkukristittyjen toimintaan. He kiertävät ovelta ovelle ja kertovat kaikille, kuinka Luterilaisuus syntyi vasta myöhään.

Ja ongelmana on myös luterilaisten yksilön seuraaminen. "Palvotaan Lutteria" He kertoivat kuinka Islamilaisetkin seuraavat jotain yksittäistä henkilöä, heitähän jopa joskus kutsutaan "Muhamettilaisiksi". Jehovan Todistajilla ei tietenkään seurata henkilöä!

He kertoivat että Luterilaisilla on uusia perinteitä, jotka eivät nojaa Raamatullisiin tapoihin. Lapsikastetta jne.

Minusta nämä historiaväitteet ovat aika outoja..

Kaikki kristilliset seurakunnat ovat syntyneet melko pienin muutoksin kantauskosta, joka vetää katolilaisuuteen ja lopulta Antiikin Roomaan. Olennaisinta on se, että Jehovan Todistajien ja karismaattisten liikkeiden "raamatullisuus" ja "fundamentalistisuus" ovat jotain joka ei perustu "suoraan katkeamattomaan ketjuun, joka alkaa alkuseurakunnasta", vaan on eriytynyt pääuskonnosta samaan tapaan kuin luterilaisuus tai helluntaiherätys. Jos suora muuttumaton ketju olisi, niin esimerkiksi missä ihmeessä oli Jehovan Todistajien -tai helluntailaisten saarnausperinne 1300 -luvulla? Ei missään! Wikipedian mukaan Jehovien toiminta voidaan jäljittää sen perustajaan ja vuoteen 1876. Ja kun Jehovan Todistajien oppi on kuuluisa oppimuutoksistaan, voidaan kysyä että miten ihmeessä he ovat koko ajan onnistuneetkin noudattamaan alkuseurakunnan perinteitä ja henkeä kaikkien noiden käänteidensä kanssa .. Voisi luulla, että jos jotain asiaa täytyy ensin erikseen vastustaa ja sitten sallii tai toisin päin, niin jompi kumpi olisi "ei seurakunnan vastainen"; Kun tälläisiä oppeja sanellaan ; Opeilla otäytyy olla jokin merkitys, ne eivät voi olla turhia. Ei niitä muuten saneltaisi. On ihan asiallista kysellä sitä miten on käynyt vanhemmille Jehovan Todistajille, jotka ovat noudattaneet vanhoja oppeja = seuranneet vääriä perinteitä!

Toisaalta henkilön seuraaminen ei ole mikään argumentti, kun esimerkiksi Helluntailaisia tai "Myöhempien aikojen Pyhien" oppien alkamista ei yhdistetä henkilöön sen kummemmin, kuin mitä Jehovalaisia yhdistetään sen perustajaan, Russeliin. He eivät siis seuraa henkilöä sen enempää. Helluntailaiset todennäköisesti ovat myös Jehovien tapaan sitä mieltä, että juuri he seuraavat alkuseurakunnan oppeja, niitä Raamatullisia ohjeita, joita aika ja erilaiset kirkkoperinteet ovat sotkeneet väärillä rituaaleilla ja asenteilla.. Ilmeisesti niin Jehovan Todistajat kuin Helluntailaisetkin perustelevat samoilla perusteilla, että juuri he ovat oikeassa. (Jos he sanovat, että heidän perustajiensa hallussa oli tietoa ja ymmärtystä, joka ei sovi heidän perustajansa tietämysasiaan - ja että tämä todistaa että hän on saanut konsulttiapua taivaasta, niin suosittelen heitä tutustumaan Islamilaiseen ja Mormoneiden perinteeseen. Muhametin ja Joseph Smithin tiedot olivat kuulemma sellaisia että tavallinen, köyhistä oloista lähtenyt yksinkertainen ihminen ei voisi niitä mitenkään tietää..)

Itse miellän kaikenlaisen hihhulismin siihen että he kokevat omistavansa ehdottoman oikean tiedon ; Tällöin hihhulilla kun on tapana puhua omia mielipiteitään -tosin ei omalla, vaan Jumalan nimellä allekirjoitettuna.

Onhan se toki mukavaa, että nimimerkkinä on "Jumala", mutta että joku luulee että se vielä menee muihin läpikin!

All publicity is good publicity?

Tutut Jehovat kävivät taas kylässä. (Tai siis se toinen on AINA sama ja se sen kaveri tuntuu vain vaihtuvan joka kerralla..) Sain jopa uudet lehdet taas. Juttelimme muun muassa uunituoreessa Herätkää -lehdessä (toukokuu 2007) olikin "Tarkkailemme maailmaa" -sivulla olleesta pikkuartikkeli otsikolla:

""Keitä te olette? Jehovan todistajiako?""

Sen teksti taas sisälsi seuraavaa:

"Elban saaren uimarannoilla Italiassa kierteli viime vuonna turistien luona nuoria katolilaisia Massa Marittma-Piombinon hiippakunnan piispan kehoituksesta. Hän oli sanonut, että jos he halusivat olla kristittyjä ja pysyä sellaisina, heidän oli julistettava uskoaan. Toiminta yllätti lomailijat. Il Tempo -lehden mukaan tavallisin reaktio nuorten lähestymisyrityksiin oli kysymys "Keitä te olette? Jehovan todistajiako?""

Asiasta juttelevat jehovat käsittelivät asiaa ikään kuin olisivat tuloksesta ylpeitä. Jos minä olisin uskovainen, ja uskonkunnastani jäisi vain käännytysyritykset niin paljon jälkeen että olisi järkevää pistää jokainen käännyttäjä "suoraan" uskontoni piiriin, niin se olisi jotain jota kuvaisin hokemalla:

"Ei näin. Ei TODELLAKAAN näin!"

Jehovat kävivät.

Jehovan Todistajat, nuo ulko -oviemme kellojen ja koputtimiemme ahkerat testausmiehet, kävivät pareittain oveni takana. Jorma Etton kuuluisaa runoa mukaillen tein tilaisuuden johdosta Jehovan Todistajista kuvauksen. Nyt tekin tunnistatte nämä salkuilla ja puvuilla varustetut ihmiset, jotka hymyillen kuin kaupparatsut tulevat koteihimme vierailemaan:
Jehovan Todistaja on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla, ja vastarannalla huutaa toinen Jehovan Todistaja: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat. Tuolta tulee Jehovan Todistaja ja kolkuttaa, on tässä ja kolkuttaa, tuonne menee ja kolkuttaa, on kuin viimeisten aikojen pelossa ja kolkuttaa, kun Seura heittää laukkuihin lehtisiä. Sellaisella Jehovan Todistajalla on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on Jehovan Todistaja. Eikä Jehovan Todistajaa erota ovisummerista mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Kutsuin heidät sisään ja tarjosin kahvit. Juttelimme, tai tarkemmin sanoen vuoroluimme keskustelun joka oli heidän mukaanaan kansien väliin painettuna. He eivät tiedä vakaumustani, kysyttäessä olen sanonut että "ihan tavallinen kaverihan minä". Olen tässä kohdin noudattanut hyviä tapoja ja uskonnonopettajani, pohjalaisen kaverin, opetusta. Hän sanoi että ei koskaan pidä vedota Raamattuun hihhuleiden kanssa, koska hihhuli loukkaantuu ja lisäksi hihhuli on luultavasti tutustunut kantapään kautta kaikkiin ikäviin kohtiin ennalta ja on siksi osannut varautua niihin -ja jos ei olekkaan, ei hän ota opikseen, vaan keksii jonkun selityksen, esimerkiksi kuvainnollisuuden tai "että se on korjattu uudella lailla" sille, jolloin itse asiassa teemme hihhuleista entistäkin vakuuttavampia ja koulitumpia hihhuleita. Olin siis kiltisti. Juttelimme Israelin kuninkaista. Siitä kuinka Daavidin suvun miehet vanhoilla päivillään sortuivat. Daavid Batsebaan, Salomon vieraisiin jumaliin ja naisiin. Muistin lisätä Saulin, joka vanhemmiten muuttui pahaksi.
Tuli kuitenkin mieleen, että jospa syynä ei ole ollutkaan se että nämä kuninkaat olisivat olleet vanhoina sen pahempia kuin aikaisemminkaa, vaan ihan siitä että Juutalaiset ovat kirjanneet "kirjoihin ja kansiin"/"kansanperinteeseen" tapahtumat. Jolloin käy kuten aina, eli "sen hetkinen hallinto määrää sen mitä kansien väliin laitetaan", jolloin on luonnollista että jos kritiikkiä tulee, se tulee silloin kun valta on jo kadonnut. Jolloin "varhaishistoria" joka on ylös laitettu kritisoi nimenomaan kuninkaiden viimeisiä vallassaolon aikoja. Ja kuninkaan muita hallitusaikoja luonnollisesti ylistetään, nehän on kirjattu silloin kun hän vielä oli vallassa.

Tosin kun en ole historioitsija enkä teologi, ei tässä ole välttämättä mitään perää. Kunhan tuli näin tuoreeltaan mieleen..