Jesus and Mo -sarjakuva vertasi Muhammadia ja Hubbardia keskenään. Molemmat perustivat järjestön, jossa seuraajat voimakkaasti suojelevat johtajansa mainetta. Molemmissa järjestöissä toisella tavalla uskovia ja etenkin uskosta eronneita kohdellaan pahasti. Molemmissa on sääntöjä, jotka käsittelevät elämää hyvinkin pikkutarkasti. Vertailu loukkaa sekä muslimeja että skientologeja.
Yhteys ei ole vaikeaa. Uskontojen perustajat ovat samanlaisia, ja etenkin uskovaiset ovat samanlaisia. Osaksi siksi että kaikki ovat ihmisiä. Ja osaksi siitä että he kaikki ovat uskovaisia, Pyhä antaa erityisluvan. Pyhän puolustaminen on arvokkaampaa kuin muun. Tämä voi joskus johtaa äärimmäisyyksiin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kliseet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kliseet. Näytä kaikki tekstit
perjantai 30. heinäkuuta 2010
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Pahaa happoa
Ateistien moraalittomuudesta vitsaillaan usein. Toki asialla ovat hihhulit, kiivaa uskovaiset, eikä suinkaan "uskovaisten laajat massat".
Yleensä ateistit pitävät samoja asioita tärkeänä kuin uskovatkin. Eli vaikkapa rehellisyyttä ja rakkautta. Moraalin romahdus kiivaiden uskovien silmissä tulee esimerkiksi siitä että hyväksyy homoseksuaalisuuden laillisena elämäntapana. Ja siksi moraalittomuus onkin lähinnä moraalittomuutta suhteessa näihin sääntöihin.
Ateistin silmiin tämä argumentointi ei kuitenkaan toimi. Toki heidän arvionsa siitä onko asiat moraalista vai ei voi erota Raamatun komentaman kanssa, mutta heistä tämä on heistä oikeasti "sen pahempi Raamatulle". Eli näihin vetoaminen etäännyttää ateistia uskosta.
Tätä voi olla vaikeaa nähdä koska useimmat ovat kristittyjä ja elävät kristillisessä yhteiskunnassa. Arvot näyttävät ilmiselviltä, kun ne on sellaisina aina esitetty. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Se, että Raamatun taakse oletetaan jumalallinen auktoriteetti ja sen sääntöjä pidetään muuttumattomina, ehdottomina ja objektiivisina ei muuta asiaa.
Sillä muillakin on vastaavia argumentteja moraalinsäätäjän arvovallasta. Otan esimerkiksi intian, jossa tapahtuva kauheus on helppo huomata, kun emme ole sen piirissä eläneet. Sen totuuksia ei meille ole kotona, koulussa ja kaduilla hoettu vaihtoehdottomina ilmiselvyyksinä. Ja intialaisia hartausohjelmia ei tungeta klassisen musiikin väliin. Tätä kautta saamme etäisyyttä näihin argumentteihin ja voimme todella peilata niitä.
Vääräuskoisuus on vakava asia ja siksi kunniamurhan kulttuuri nostaa päätään. Takana on eettiset argumentit ja objektiivinen Jumalallisuudella oikeutettu käsky. Tyttären päälle heitettiin happoa koska tämä halusi naimisiin vääräuskoisen kanssa.
Kristinuskoinen tietysti sanoo että kyseessä on harhaoppi. Mutta hän ei käsitä että ateistin silmiin kristinusko on "ulkopuolinen uskonto". Siksi se, että jokin ateistista pahalta näyttävä asia oikeutetaan uskonnolla ei suinkaan saa häntä muuttamaan mieltään tästä asiasta, vaan pikemminkin saa hänet kokemaan että kyseinen uskonto on "epäeettinen harhaoppi".
Kun uskovat usein perustelevat hyökkäyksensä pelastamisella - eikä sillä että he kuola suussa vihaavat erimielisyyttä ja ryntäävät raivoamaan ja julistamaan sen vuoksi - heidän olisi pakko miettiä sitä tapaa jolla he viestinsä esittävät. Käännytystyö joka etäännyttää Jumalasta ei ole taatusti sellaista josta Jumala pitää. Siinähän parhaimmillaan estetään kääntyminen oikeaan uskoon!
Yleensä ateistit pitävät samoja asioita tärkeänä kuin uskovatkin. Eli vaikkapa rehellisyyttä ja rakkautta. Moraalin romahdus kiivaiden uskovien silmissä tulee esimerkiksi siitä että hyväksyy homoseksuaalisuuden laillisena elämäntapana. Ja siksi moraalittomuus onkin lähinnä moraalittomuutta suhteessa näihin sääntöihin.
Ateistin silmiin tämä argumentointi ei kuitenkaan toimi. Toki heidän arvionsa siitä onko asiat moraalista vai ei voi erota Raamatun komentaman kanssa, mutta heistä tämä on heistä oikeasti "sen pahempi Raamatulle". Eli näihin vetoaminen etäännyttää ateistia uskosta.
Tätä voi olla vaikeaa nähdä koska useimmat ovat kristittyjä ja elävät kristillisessä yhteiskunnassa. Arvot näyttävät ilmiselviltä, kun ne on sellaisina aina esitetty. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Se, että Raamatun taakse oletetaan jumalallinen auktoriteetti ja sen sääntöjä pidetään muuttumattomina, ehdottomina ja objektiivisina ei muuta asiaa.
Sillä muillakin on vastaavia argumentteja moraalinsäätäjän arvovallasta. Otan esimerkiksi intian, jossa tapahtuva kauheus on helppo huomata, kun emme ole sen piirissä eläneet. Sen totuuksia ei meille ole kotona, koulussa ja kaduilla hoettu vaihtoehdottomina ilmiselvyyksinä. Ja intialaisia hartausohjelmia ei tungeta klassisen musiikin väliin. Tätä kautta saamme etäisyyttä näihin argumentteihin ja voimme todella peilata niitä.
Vääräuskoisuus on vakava asia ja siksi kunniamurhan kulttuuri nostaa päätään. Takana on eettiset argumentit ja objektiivinen Jumalallisuudella oikeutettu käsky. Tyttären päälle heitettiin happoa koska tämä halusi naimisiin vääräuskoisen kanssa.
Kristinuskoinen tietysti sanoo että kyseessä on harhaoppi. Mutta hän ei käsitä että ateistin silmiin kristinusko on "ulkopuolinen uskonto". Siksi se, että jokin ateistista pahalta näyttävä asia oikeutetaan uskonnolla ei suinkaan saa häntä muuttamaan mieltään tästä asiasta, vaan pikemminkin saa hänet kokemaan että kyseinen uskonto on "epäeettinen harhaoppi".
Kun uskovat usein perustelevat hyökkäyksensä pelastamisella - eikä sillä että he kuola suussa vihaavat erimielisyyttä ja ryntäävät raivoamaan ja julistamaan sen vuoksi - heidän olisi pakko miettiä sitä tapaa jolla he viestinsä esittävät. Käännytystyö joka etäännyttää Jumalasta ei ole taatusti sellaista josta Jumala pitää. Siinähän parhaimmillaan estetään kääntyminen oikeaan uskoon!
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Suttuisista lakanoista ei löydy Jeesuksen jälkiä.
Torinon käärinliinoista on jälleen selvitetty mielenkiintoisia asioita. Käärinliinan mittapuitteista saa selville sen, että Jeesuksella oli pakosti pienet aivot.
Ja hänellä oli erimittaiset kädet. Kädet on laitettu sukuelimiä peittämään. Alaston Jeesus kun olisi "polttanut" kaikenlaisia asioita joita ei haluttu ihmisten silmille. Tosin tekijä on tehnyt virheen: Kädet eivät oikeastaan suojaa sukuelimiä kunnolla. Toinen käsi on liian sivussa ja lyhyempi käsi on liian korkealla. Silti genitaalit eivät näy.
Asettelu on sinänsä kiinnostavaa koska Juutalainen tapahan ei ollut kääriä käsiä suojaamaan sukuelimiä hautauksen yhteydessä. Liinassa näin on tehty. Käärinliinan tuijottajien ongelmana on siis tavallaan sekin, että he eivät näe taivaallisen ilostuttavaa polttojälkeä.
Kaiken kaikkiaan Jeesus on joko tehty lakanaan huijauksena, tai sitten hän oli todella kummallisen näköinen. Se ehkä selittää miksi hän tarinoiden mukaan eli elämänsä neitsyenä.
Ja hänellä oli erimittaiset kädet. Kädet on laitettu sukuelimiä peittämään. Alaston Jeesus kun olisi "polttanut" kaikenlaisia asioita joita ei haluttu ihmisten silmille. Tosin tekijä on tehnyt virheen: Kädet eivät oikeastaan suojaa sukuelimiä kunnolla. Toinen käsi on liian sivussa ja lyhyempi käsi on liian korkealla. Silti genitaalit eivät näy.
Asettelu on sinänsä kiinnostavaa koska Juutalainen tapahan ei ollut kääriä käsiä suojaamaan sukuelimiä hautauksen yhteydessä. Liinassa näin on tehty. Käärinliinan tuijottajien ongelmana on siis tavallaan sekin, että he eivät näe taivaallisen ilostuttavaa polttojälkeä.
Kaiken kaikkiaan Jeesus on joko tehty lakanaan huijauksena, tai sitten hän oli todella kummallisen näköinen. Se ehkä selittää miksi hän tarinoiden mukaan eli elämänsä neitsyenä.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Usko Toivo Rakkaus herjaa ateisteja.
Valtionkirkkomme armaan "Usko Toivo Rakkaus" -systeemin sisältä löytyy "Ateismin sietämätön raskaus" -juttu. Teksti selitti että ateismi syntyy psykoanalyyttisesti, mm. Freudia lainaten, seuraavasti: "lapsen varhaislapsuudessa kokemat pettymykset turvan saamisessa vanhemmiltaan, esimerkiksi vanhempien epäkypsyyden tai epäluotettavuuden takia, saattavat aiheuttaa lapseen henkisen haavan, minkä takia lapsi aikuiseksikaan kasvettuaan, ei uskalla luottaa eikä turvata mihinkään, ei edes Jumalaan, jottei vaan kokisi taas vastaavaa hylkäämisen tunteen aiheuttamaa pettymystä kuin lapsena, jos usko ei osoittautuisikaan oikeaksi." Eli ateistilla on kurja lapsuus. Ja "Tällaisesta lapsuuskokemuksesta voi seurata että yksilö korostetusti tulee ateistiksi, materialistiksi ja "tiedeuskovaksi". Hän turvaa vain itseensä ja kylmään materiaan ja järkeen, ja yrittää käännyttää muutkin tälle omalle maailmankatsomukselleen. (Perustellakseen itselleen oppinsa todellisuutta - tämä lisäys allekirjoittamattoman). Sangen vaikuttavaa."
Ateismi nähdään kylmäjä, julmana ja kovana. Ja kaikki tieteestä pitäminen tarkoittaa tätä samaa. Ajatus on todella outo. Sillä uskovaisten pilkkaaminen mielenhäiriöksi kielletään. Uskovainen raivostuu ja vetää herneen nenään heti jos sanoo että uskonto on hulluutta tai harhaa. Tai ihmisen mielen vääristymä. Tässä samaa tehdään ateisteille. He ovat traumaatisoituneita. Ateisti = säälittävä. Ateisti = emotionaalisesti sairas. Erityisen vakuuttavia ovat lausunnon kohta "voi johtaa".
Mutta mitäköhän se Freud sanoikaan? Freudin Psykoterapia korosti uskonyhdistöjen kahlitsevaa moraalia neuroosien aiheuttajana. Normittavien uskontojen kahleista vapautuminen on korostettua. Freud oli tiedeuskovainen ja usko että uskonto oli paranoian kaltainen ilmiö. Uskonto oli kuin juoppoutta. Psykoanalyysistä suosiossa on yhä tänäkin päivänä sellainen linjaus jossa uskonto nähdään harhana, jota vastaan emotionaalinen tasapaino taistelee. Näin tunteiltaan tasapainoinen pääsee taikauskosta eroon, ja voi elää skientistisesti ja ateistisesti, kuin Freud itse.
Ja uskovaiset itsekin uskovat näin. Sillä minäkin olen kuullut todella monta kertaa siitä, miten "Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja." Tämä tarkoittaa sitä että psyykkinen traumatisoituminen ajaa kohti uskontoa, ei suinkaan kohti ateismia. Uskovaisilla onkin elämäntrauma. Uskovaiset ovat haavoittuneita, ovat kohdannee pelkoa eivätkä ole onnistuneet pääsemään siitä yli. Näin sanoo moni psykoanalyysin ystävä tänäkin päivänä.
En pidä tätäkään asiallisena. Se, että "Usko Toivo Rakkaus" tekee tälläistä on minusta varsi asiatonta - kun muistaa että ateisti joka julistaa nähdään jonain jonka pitäisi osoittaa enemmän kunnioitusta. Osoittakaa ensin itse! Itse luen ainakin mieluummin tälläistä tekstiä, jossa uskontoa ei nähdä seurauksena mutta ei vastustettavana asiana. Samanaikaisesti selviää että monilla uskovaisilla on sielunhoidon ja psykoterapian tarvetta, valtava hätä ja tuska. (Ja samasta tekstistä paljastuu uskisten kaksinaamaisuus: Osa vaatii uskovaista terapeuttia. Ateisti ei ilmeisesti uskovaisesta voi kelvata, olla hyvä. He arvostavat vain uskovaisia ihmisiä, ja ateisteja halveksitaan. Tai kuten Usko Toivo Rakkaus, halveksitaan säälillä. Pidetään alempina säälillä, rikkinäisinä. Myötätuntoa ei näy, vaan tällä selvästi korostetaan omaa erinomaisuutta) Ja toisaalta tunnutetaan että uskonto voi tuoda elämään positiivisuutta. Hengellisyyttä ei tarvitse tyrkyttää, koska asiana ei ole se että saadaan heiluttaa leimakirvestä. Näin sanoo uskovainen, sellainen jota voi arvostaa - toisin kuin tuota "Kävin vierailemassa ja kuuntelemassa ja kato kuinka ateistit on säälittäviä" -amatööri "Usko Toivo Rakkaudessa".
Minulla ei ollut paskaa lapsuutta. Ja vaikka olisi ollutkin, niin siinä tapauksessa huonoina vanhempina olisi olleet tietysti ne kristilliset ihmiset.. Ehkä ongelmana onkin vanhemmat. Eli vaikka teksti olisi oikeassa, se viittaisi siihen että kristityt nyt vain ovat surkeita ja rakkaudettomia vanhempia ja siksi ateismi kukoistaa nyt. En tosin itse usko tätä. Mutta toisaalta, jos normaali kristitty onkin juuri yhtä rakkaudeton herjanheittäjä, kuin tuo Usko Toivo Rakkauden sisällä kirjoitteleva?
Itse olen sitä mieltä että empiiriset todisteet ja perustelut ratkaisevat. Keskustelua ei pitäisi siirtää aiheesta, Jumalan todisteista. Mutta on tietysti helpompi siirtyä pilkkaamaan keskustelijoita. Ateismin perusteluista ei tarvitse välittää, kun ateistit tuomitaan säälittäviksi. Sillä jokainenhan meistä tietää sen, että se jolla on ollut huono lapsuus on tuomittu olemaan myös metafyysisesti väärässä. Ikävä lapsuus tarkoittaa samaa kuin väärässäolo tieteellisissä kysymyksissä, väärää maailmankuvaa. Ja kaikkea muuta vastaavaa. Voitto on aina automaattisesti toisella osapuolella, koska vastapuoli on "säälittävä, murheellinen ja rikki".
Ja juuri tästä "vastapuolen argumentteihin tutustumattomuudesta" näyttää olevan kyse. Sillä kirjoittaja kommentoi esimerkiksi seuraavalla tavalla : "mulla on niin paljon vielä lukematta hyviä kristillisiä kirjoja, ettei tee mieli koskea kepilläkään ateistien luomuksiin! Dawkinsit voi laittaa suoraan paperinkeräykseen." ja "joillakin, kuten Dawkinsilla, kaikki tieto tulee Perkeleestä. Sellaisia kirjoja, mitkä perustuvat Jumalan kieltämiseen, en halua edes koskea. Jos tekstin pääaihe on valhe, miksi lukea edes tuon emävaleen perusteluja ja selittelyitä?" Ja jopa "Mutta minulle on tosi kova kynnys ainakaan ostaa mitään ateistien tuotoksia, koska en halua sentilläkään rahallisesti tukea heidän ajatuksiaan tai toimintaansa. En pidä niitä tuotoksia edes tasaveroisina, saati oikeansuuntaisina, vaan puhtaasti pimeyden ja toivottomuuden propagandana ihmisten eksyttämiseksi, pahuus ei lepää maailmassa."
Mitä muuten ovat nämä ulkona olevat ateistin julistusmiehet? En ole nähnyt. Sen sijaan lähes joka päivä näen uskonnollista lapunjakoa. Missä on minun raivoateistikaverit? Miksi en tapaa näitä kiukkuisia aatetovereitani missään? Vaikka uskovaiset niitä tuntuu kovasti näkevän? Ehkä siksi että he ovat kuvitelmaa. Toinen fundamentalisti on minulle sanonut että ateisteja ei näe koskaan julistamassa missään koska ateismissa ei ole sisältöä. Tämä näyttää enemmän asian tilalta. Näyttää siltä että uskovan "tiedotus" on sallittua, mutta ateistilta mielipiteen ääneen mainitseminenkin on "raivoa". Mikään muu ei selitä aktivismin ja syytösten ristipainetta, jossa ateisteja ei näy muuta kuin kirjoissa ja joskus lehdissä, uskovaisia näkyy jatkuvasti niin lehtien palstoilla kuin kadullakin, mutta ateisteja syytetään aktivismista ja raivoamisesta.
Ainiin. Ja loppuun taikatemppu. Yllä oleva muuttuu asenneroskasta pelkäksi neutraaliksi, lempeäksi ja rakastavaksi ja hyväksyväksi kysymykseksi kun laitan loppuun sanan. "Mielipiteitä?" Håkkuspåkkus
Ateismi nähdään kylmäjä, julmana ja kovana. Ja kaikki tieteestä pitäminen tarkoittaa tätä samaa. Ajatus on todella outo. Sillä uskovaisten pilkkaaminen mielenhäiriöksi kielletään. Uskovainen raivostuu ja vetää herneen nenään heti jos sanoo että uskonto on hulluutta tai harhaa. Tai ihmisen mielen vääristymä. Tässä samaa tehdään ateisteille. He ovat traumaatisoituneita. Ateisti = säälittävä. Ateisti = emotionaalisesti sairas. Erityisen vakuuttavia ovat lausunnon kohta "voi johtaa".
Mutta mitäköhän se Freud sanoikaan? Freudin Psykoterapia korosti uskonyhdistöjen kahlitsevaa moraalia neuroosien aiheuttajana. Normittavien uskontojen kahleista vapautuminen on korostettua. Freud oli tiedeuskovainen ja usko että uskonto oli paranoian kaltainen ilmiö. Uskonto oli kuin juoppoutta. Psykoanalyysistä suosiossa on yhä tänäkin päivänä sellainen linjaus jossa uskonto nähdään harhana, jota vastaan emotionaalinen tasapaino taistelee. Näin tunteiltaan tasapainoinen pääsee taikauskosta eroon, ja voi elää skientistisesti ja ateistisesti, kuin Freud itse.
Ja uskovaiset itsekin uskovat näin. Sillä minäkin olen kuullut todella monta kertaa siitä, miten "Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja." Tämä tarkoittaa sitä että psyykkinen traumatisoituminen ajaa kohti uskontoa, ei suinkaan kohti ateismia. Uskovaisilla onkin elämäntrauma. Uskovaiset ovat haavoittuneita, ovat kohdannee pelkoa eivätkä ole onnistuneet pääsemään siitä yli. Näin sanoo moni psykoanalyysin ystävä tänäkin päivänä.
En pidä tätäkään asiallisena. Se, että "Usko Toivo Rakkaus" tekee tälläistä on minusta varsi asiatonta - kun muistaa että ateisti joka julistaa nähdään jonain jonka pitäisi osoittaa enemmän kunnioitusta. Osoittakaa ensin itse! Itse luen ainakin mieluummin tälläistä tekstiä, jossa uskontoa ei nähdä seurauksena mutta ei vastustettavana asiana. Samanaikaisesti selviää että monilla uskovaisilla on sielunhoidon ja psykoterapian tarvetta, valtava hätä ja tuska. (Ja samasta tekstistä paljastuu uskisten kaksinaamaisuus: Osa vaatii uskovaista terapeuttia. Ateisti ei ilmeisesti uskovaisesta voi kelvata, olla hyvä. He arvostavat vain uskovaisia ihmisiä, ja ateisteja halveksitaan. Tai kuten Usko Toivo Rakkaus, halveksitaan säälillä. Pidetään alempina säälillä, rikkinäisinä. Myötätuntoa ei näy, vaan tällä selvästi korostetaan omaa erinomaisuutta) Ja toisaalta tunnutetaan että uskonto voi tuoda elämään positiivisuutta. Hengellisyyttä ei tarvitse tyrkyttää, koska asiana ei ole se että saadaan heiluttaa leimakirvestä. Näin sanoo uskovainen, sellainen jota voi arvostaa - toisin kuin tuota "Kävin vierailemassa ja kuuntelemassa ja kato kuinka ateistit on säälittäviä" -amatööri "Usko Toivo Rakkaudessa".
Minulla ei ollut paskaa lapsuutta. Ja vaikka olisi ollutkin, niin siinä tapauksessa huonoina vanhempina olisi olleet tietysti ne kristilliset ihmiset.. Ehkä ongelmana onkin vanhemmat. Eli vaikka teksti olisi oikeassa, se viittaisi siihen että kristityt nyt vain ovat surkeita ja rakkaudettomia vanhempia ja siksi ateismi kukoistaa nyt. En tosin itse usko tätä. Mutta toisaalta, jos normaali kristitty onkin juuri yhtä rakkaudeton herjanheittäjä, kuin tuo Usko Toivo Rakkauden sisällä kirjoitteleva?
Itse olen sitä mieltä että empiiriset todisteet ja perustelut ratkaisevat. Keskustelua ei pitäisi siirtää aiheesta, Jumalan todisteista. Mutta on tietysti helpompi siirtyä pilkkaamaan keskustelijoita. Ateismin perusteluista ei tarvitse välittää, kun ateistit tuomitaan säälittäviksi. Sillä jokainenhan meistä tietää sen, että se jolla on ollut huono lapsuus on tuomittu olemaan myös metafyysisesti väärässä. Ikävä lapsuus tarkoittaa samaa kuin väärässäolo tieteellisissä kysymyksissä, väärää maailmankuvaa. Ja kaikkea muuta vastaavaa. Voitto on aina automaattisesti toisella osapuolella, koska vastapuoli on "säälittävä, murheellinen ja rikki".
Ja juuri tästä "vastapuolen argumentteihin tutustumattomuudesta" näyttää olevan kyse. Sillä kirjoittaja kommentoi esimerkiksi seuraavalla tavalla : "mulla on niin paljon vielä lukematta hyviä kristillisiä kirjoja, ettei tee mieli koskea kepilläkään ateistien luomuksiin! Dawkinsit voi laittaa suoraan paperinkeräykseen." ja "joillakin, kuten Dawkinsilla, kaikki tieto tulee Perkeleestä. Sellaisia kirjoja, mitkä perustuvat Jumalan kieltämiseen, en halua edes koskea. Jos tekstin pääaihe on valhe, miksi lukea edes tuon emävaleen perusteluja ja selittelyitä?" Ja jopa "Mutta minulle on tosi kova kynnys ainakaan ostaa mitään ateistien tuotoksia, koska en halua sentilläkään rahallisesti tukea heidän ajatuksiaan tai toimintaansa. En pidä niitä tuotoksia edes tasaveroisina, saati oikeansuuntaisina, vaan puhtaasti pimeyden ja toivottomuuden propagandana ihmisten eksyttämiseksi, pahuus ei lepää maailmassa."
Mitä muuten ovat nämä ulkona olevat ateistin julistusmiehet? En ole nähnyt. Sen sijaan lähes joka päivä näen uskonnollista lapunjakoa. Missä on minun raivoateistikaverit? Miksi en tapaa näitä kiukkuisia aatetovereitani missään? Vaikka uskovaiset niitä tuntuu kovasti näkevän? Ehkä siksi että he ovat kuvitelmaa. Toinen fundamentalisti on minulle sanonut että ateisteja ei näe koskaan julistamassa missään koska ateismissa ei ole sisältöä. Tämä näyttää enemmän asian tilalta. Näyttää siltä että uskovan "tiedotus" on sallittua, mutta ateistilta mielipiteen ääneen mainitseminenkin on "raivoa". Mikään muu ei selitä aktivismin ja syytösten ristipainetta, jossa ateisteja ei näy muuta kuin kirjoissa ja joskus lehdissä, uskovaisia näkyy jatkuvasti niin lehtien palstoilla kuin kadullakin, mutta ateisteja syytetään aktivismista ja raivoamisesta.
Ainiin. Ja loppuun taikatemppu. Yllä oleva muuttuu asenneroskasta pelkäksi neutraaliksi, lempeäksi ja rakastavaksi ja hyväksyväksi kysymykseksi kun laitan loppuun sanan. "Mielipiteitä?" Håkkuspåkkus
maanantai 18. tammikuuta 2010
Toimintastrategia täydelliselle julistajahihhulille.
Toiminta täytyy aloittaa loukkauksella. Ilman Jumalaa ei ole moraalia, ja uskonnottomat ovat pahoja ihmisiä. Mainitse nimeltä muutama ateisti ja pahantekijä. Joka ikinen pahaa tekevä ateisti kertoo ateismin pahuudesta. Sillä ateismissa ei ole käskyjä, ei mikään paha teko ole sen vastaista. Ja mikään ateistien tekemä hyvä teko ei ole ateismin suoraan käskemää, joten se ei ole väistämättä ateismin ansiota. Näin voit vain voittaa!
Jos ateisti muistuttaa että uskovaisetkin ovat tehneet pahoja, on syytä muistuttaa että uskovainen joka tekee pahaa rikkoo Jumalan lakia vastaan, jolloin hän on itse asiassa eikristitty! Jos tässä muistutetaan että noitavainoissa vedottiin Raamattuun ja lainattiin tavaraa sieltä, muistutetaan että tämä oli Vanhaa Testamenttia sekä kerettiläistä tulkintaa, joka on ristiriidassa kristinuskon sanoman kanssa. Näin nämä pahantekijät ovat tekokristittyjä ja valeuskovaisia. Siis oikeastaan ateisteja!
Ja jos ateisti muistuttaa että uskovaiset tekevät erinäköisiä moraalittomia asioita, kuten vaikeuttavat syyllistämällä homoseksuaalejen elämää, on syytä muistuttaa että tämä on vain moraalisesti oikein! Raamattuhan käskee tekemään näin, joten se on oikein. Ateisti ei vain tajua tätä, koska on kieroutunut ja paha. Tämä siis oikestaan kuvaakin sitä miten oikea uskonto pitää eettiset kannanotot selvinä, esimerkiksi sen että Pyhän Hengen pilkkaaminen on pahempi ja anteeksiantamattomampi synti kuin lapsenmurha. Se, että tämä ei ole ateistille mielessä, on todiste siitä että heillä on arvojärjestykset ihan päin honkia. Joten ateistit eivät voi olla eettisiä!
Tämän jälkeen ihmetellään, että miksi uskovaisia ei oteta vakavasti. Ja heidän kanssa ei haluta puhua. Ja miksi heille ollaan vihaisia. On muistettava sanoa "Hyihyi", ja korostaa sitä että pitä suvaita muiden uskonnollisia mielipiteitä! Sellaisiakin jotka eivät suvaitse sitä henkilöä jonka uskontoja pitää suvaita. Sillä hihhuleille uskonnonvapaus tarkoittaa viime kädessä sitä että uskovainen saa vihata, halveksia ja olla epäkunnioittava muita kohtaan ja samalla vaatia kaikilta haukkumiltaan ehdotonta kunnioitusta itselleen.
Jos ateisti muistuttaa että uskovaisetkin ovat tehneet pahoja, on syytä muistuttaa että uskovainen joka tekee pahaa rikkoo Jumalan lakia vastaan, jolloin hän on itse asiassa eikristitty! Jos tässä muistutetaan että noitavainoissa vedottiin Raamattuun ja lainattiin tavaraa sieltä, muistutetaan että tämä oli Vanhaa Testamenttia sekä kerettiläistä tulkintaa, joka on ristiriidassa kristinuskon sanoman kanssa. Näin nämä pahantekijät ovat tekokristittyjä ja valeuskovaisia. Siis oikeastaan ateisteja!
Ja jos ateisti muistuttaa että uskovaiset tekevät erinäköisiä moraalittomia asioita, kuten vaikeuttavat syyllistämällä homoseksuaalejen elämää, on syytä muistuttaa että tämä on vain moraalisesti oikein! Raamattuhan käskee tekemään näin, joten se on oikein. Ateisti ei vain tajua tätä, koska on kieroutunut ja paha. Tämä siis oikestaan kuvaakin sitä miten oikea uskonto pitää eettiset kannanotot selvinä, esimerkiksi sen että Pyhän Hengen pilkkaaminen on pahempi ja anteeksiantamattomampi synti kuin lapsenmurha. Se, että tämä ei ole ateistille mielessä, on todiste siitä että heillä on arvojärjestykset ihan päin honkia. Joten ateistit eivät voi olla eettisiä!
Tämän jälkeen ihmetellään, että miksi uskovaisia ei oteta vakavasti. Ja heidän kanssa ei haluta puhua. Ja miksi heille ollaan vihaisia. On muistettava sanoa "Hyihyi", ja korostaa sitä että pitä suvaita muiden uskonnollisia mielipiteitä! Sellaisiakin jotka eivät suvaitse sitä henkilöä jonka uskontoja pitää suvaita. Sillä hihhuleille uskonnonvapaus tarkoittaa viime kädessä sitä että uskovainen saa vihata, halveksia ja olla epäkunnioittava muita kohtaan ja samalla vaatia kaikilta haukkumiltaan ehdotonta kunnioitusta itselleen.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Anteeksiantamaton synti.
Hihhuleitten Jumala on armahtava. Monenlaiset synnit saa anteeksi kääntymällä. Armohan tarkoittaa sitä että voi olla rikollinen, käyttää huumeita, murhata, tehdä abortin, olla homoseksuaali ja vaikka mitä muuta. Mutta katumalla ja tekemällä parannuksen nämä saadaan anteeksi.
Uskovaisethan oikein ylpeilevät menneisyyden pahoilla teoilla. Olen kuullut sitä miten rikolliset teot ja alkoholismi kertovat Jumalan voimasta. Mitä pahempi olet ollut ennen uskontoon liittymistä, sitä enemmän annat kunniaa Jumalalle.
Tämä tarkoittaa sitä että pohjimmiltaan vain uskontomielipiteellä on väliä. On selvää laitetaanko hyvät teot eli moraali vai uskonnollinen mielipide tärkeämmäksi. Ehkä toinenkin on kiva, mutta ei yhtä tärkeä. Tämä näyttää mikä on todella tärkeää, ja mistä on pohjimmiltaan kysymys.
Myös jumalanpilkka sallitaan, jos sitä katuu. Tätä kautta uskonto on sallivampi. Esimerkiksi Jumalaa tai Jeesusta saa pilkata ja heistä saa tehdä vitsejä. Mutta saada teot anteeksi. Aivan kuten massakirvesmurhan.
Mutta kuten leveä etelän murre kertoo Amerikoista.Pyhän Hengen pilkkaamista ei saa anteeksi. Opimme tietysti myös ettö Jeesuksen hyväksymisellä voi voittaa hienon PlayStation3 -pelikonsolin.
Minun uskonnossani lapsenraiskaus ja murha voisivat olla tälläisiä anteeksiantamaton rikos. Sillä minusta arvot on hyvä pitää oikeassa järjestyksessä. Osoittaakseni mieltäni, ajattelin että seuraava katusaarnaaja joka pysäyttää minut, tai joka tulee viestittämään tänne, saa kuulla kuinka Pyhää Henkeä pilkataan. Säästelen siihen asti. Tämä toimija siis aktiivisesti triggeroi minulle ikuisen kadotuksen. Eikä pelastusta. Kerron että teko johtuu suoraan hänen toimistaan.
Siihen asti en pilkkaa, joten en riko tällä ilmoituksella mitään jumalanpilkkalakia. Ja samasta syystä en suosittele ketään tekemään näin. En ole vastuussa siitä mitä ideoita joku saa tälläisistä.
Uskovaisethan oikein ylpeilevät menneisyyden pahoilla teoilla. Olen kuullut sitä miten rikolliset teot ja alkoholismi kertovat Jumalan voimasta. Mitä pahempi olet ollut ennen uskontoon liittymistä, sitä enemmän annat kunniaa Jumalalle.
Tämä tarkoittaa sitä että pohjimmiltaan vain uskontomielipiteellä on väliä. On selvää laitetaanko hyvät teot eli moraali vai uskonnollinen mielipide tärkeämmäksi. Ehkä toinenkin on kiva, mutta ei yhtä tärkeä. Tämä näyttää mikä on todella tärkeää, ja mistä on pohjimmiltaan kysymys.
Myös jumalanpilkka sallitaan, jos sitä katuu. Tätä kautta uskonto on sallivampi. Esimerkiksi Jumalaa tai Jeesusta saa pilkata ja heistä saa tehdä vitsejä. Mutta saada teot anteeksi. Aivan kuten massakirvesmurhan.
Mutta kuten leveä etelän murre kertoo Amerikoista.Pyhän Hengen pilkkaamista ei saa anteeksi. Opimme tietysti myös ettö Jeesuksen hyväksymisellä voi voittaa hienon PlayStation3 -pelikonsolin.
Minun uskonnossani lapsenraiskaus ja murha voisivat olla tälläisiä anteeksiantamaton rikos. Sillä minusta arvot on hyvä pitää oikeassa järjestyksessä. Osoittaakseni mieltäni, ajattelin että seuraava katusaarnaaja joka pysäyttää minut, tai joka tulee viestittämään tänne, saa kuulla kuinka Pyhää Henkeä pilkataan. Säästelen siihen asti. Tämä toimija siis aktiivisesti triggeroi minulle ikuisen kadotuksen. Eikä pelastusta. Kerron että teko johtuu suoraan hänen toimistaan.
Siihen asti en pilkkaa, joten en riko tällä ilmoituksella mitään jumalanpilkkalakia. Ja samasta syystä en suosittele ketään tekemään näin. En ole vastuussa siitä mitä ideoita joku saa tälläisistä.
tiistai 15. joulukuuta 2009
Täynnä Hyvää Tahtoa.
Kristinuskossa tärkeää on käännyttää toisia. He itse eivät koe tilannetta toisia kiusaavana. Esimerkiksi "Banaani" Comfort on sanonut että ateistit ovat väärässä kun luulevat että kristityt loukkaavat. Hehän vain pelastavat. Kristityt eivät ole susia lampaiden vaatteissa valmiina puremaan ja herjaamaan. Hehän vain haluavat tarjota taivaspaikkaa.
Samaan aikaan sama henkilö tietysti kykenee tekemään "Kristitynspottauspelin", jossa kristitty tunnistetaan sillä että siinä on positiivisia piirteitä. Muut ovat jollain tavalla korneja ja negatiivisesti väritettyjä. Tämä ei ole ilmeisesti kristityistä pilkkaa, vaan tosiasioiden kertomista.
Tässä kohden ei ole tarpeen muistuttaa vanhoista. Eli esimerkiksi siitä miten ristiretkien aikaan kun kristityt astuivat Jerusalemiin he tappoivat paikalliset, olivatpa he muslimeja tai eivät. Muslimit taas kaupungin takaisinvalloituksen yhteydessä eivät tehneet sitä.
Takana on nimittäin syvempi asennevamma.
Koko kristittyjen pelastussysteemi on rakennettu tiettyjen oletusten varaan. Pelastustarve on rakennettu heidän oman ideologiansa sisältä ja sitä sovelletaan kaikkiin. Tämä on jotain, jota ei voi vain ohittaa. Sillä nämä oletukset ovat herjaavia. Kristitty on pelastamassa vain koska hän on määrittänyt itsensä ideologian kautta paremmaksi ja muut saastaksi joka ansaitsee ja saa Helvetintuomion. Kaikille ei ole jaettu tätä roolia. Tätä kautta koko pelastaja - pelastettava -asetelma on pelastajan egon varaan rakennettu strategia. Hänen oma ideologiansa antaa hänelle ylilyönti ja valta -aseman.
Tämä on juuri samaa mitä puritaanit tekivät Salemissa. Hehän polttivat noitia koska he olettivat että heillä on tieto koska heillä on ideologia. Noitien sielun katsottiin pelasuvan kun noidat poltetaan ja murskataan. Heillä ei ollut empiiristä tietoa asiasta, vaan koko juttu tuli luottamuksesta omaan ideologiaan.
Tätä kautta on selvää että "heikot jäät" -argumentointi ei oikeasti toimi. Ei ole mitään väliä millä tekosyillä toisia kiusaa. Itse asiassa on hyvin helppoa oikeuttaa aivan mikä tahansa toisen ihmisen kiusaaminen, ärsyttäminen, piinaaminen ja ideologiseen ja moraaliseen ylemmyysasemaan asettaminen vain määrittelemällä siihen sopiva ideologia.
Voin esimerkiksi sanoa että minulla on uskonto, jonka mukaan ihmiset kituvat ja ovat moraalittomia niin kauan kuin he eivät maksa minulle rahaa. Voin jopa keksiä uskonnon, jossa periaate on se, että olen Pyhä ja ihmiset pelastuvat vain jos lyön heitä turpaan. Ja että pelastamistanikin tulee pyhiä joiden tulisi jatkaa tätä pelastustyötä. Tätä kautta voitaisiin saada paljon "hyvää tarkoittavia" ihmisiä jotka mätkisivät toisiaan.
Kristinuskon "hyväntahtoisuus" on itse asiassa vain sanonta "tiedän paremmin kuin sinä mitä sinä tarvitset". Se on joskus harmitonta, useimmiten vain ärsyttävää. Joskus harvoin se saa vaarallisia muotoja. En näe sille paikkaa enkä oikeutusta. Jos tämä on hyväntahtoisuutta, on vähintään mietittävä uudestaan onko hyväntahtoisuus aina positiivinen asia. Tai sitten on mietittävä onko kyseessä sittenkään hyväntahtoisuus, ehkä se onkin vain keksittyä ja näyteltyä hyväntahtoisuutta joka on oikeasti pahantahtoisuutta.
Ehkä lampailla onkin susitekohampaat.
Samaan aikaan sama henkilö tietysti kykenee tekemään "Kristitynspottauspelin", jossa kristitty tunnistetaan sillä että siinä on positiivisia piirteitä. Muut ovat jollain tavalla korneja ja negatiivisesti väritettyjä. Tämä ei ole ilmeisesti kristityistä pilkkaa, vaan tosiasioiden kertomista.
Tässä kohden ei ole tarpeen muistuttaa vanhoista. Eli esimerkiksi siitä miten ristiretkien aikaan kun kristityt astuivat Jerusalemiin he tappoivat paikalliset, olivatpa he muslimeja tai eivät. Muslimit taas kaupungin takaisinvalloituksen yhteydessä eivät tehneet sitä.
Takana on nimittäin syvempi asennevamma.
Koko kristittyjen pelastussysteemi on rakennettu tiettyjen oletusten varaan. Pelastustarve on rakennettu heidän oman ideologiansa sisältä ja sitä sovelletaan kaikkiin. Tämä on jotain, jota ei voi vain ohittaa. Sillä nämä oletukset ovat herjaavia. Kristitty on pelastamassa vain koska hän on määrittänyt itsensä ideologian kautta paremmaksi ja muut saastaksi joka ansaitsee ja saa Helvetintuomion. Kaikille ei ole jaettu tätä roolia. Tätä kautta koko pelastaja - pelastettava -asetelma on pelastajan egon varaan rakennettu strategia. Hänen oma ideologiansa antaa hänelle ylilyönti ja valta -aseman.
Tämä on juuri samaa mitä puritaanit tekivät Salemissa. Hehän polttivat noitia koska he olettivat että heillä on tieto koska heillä on ideologia. Noitien sielun katsottiin pelasuvan kun noidat poltetaan ja murskataan. Heillä ei ollut empiiristä tietoa asiasta, vaan koko juttu tuli luottamuksesta omaan ideologiaan.
Tätä kautta on selvää että "heikot jäät" -argumentointi ei oikeasti toimi. Ei ole mitään väliä millä tekosyillä toisia kiusaa. Itse asiassa on hyvin helppoa oikeuttaa aivan mikä tahansa toisen ihmisen kiusaaminen, ärsyttäminen, piinaaminen ja ideologiseen ja moraaliseen ylemmyysasemaan asettaminen vain määrittelemällä siihen sopiva ideologia.
Voin esimerkiksi sanoa että minulla on uskonto, jonka mukaan ihmiset kituvat ja ovat moraalittomia niin kauan kuin he eivät maksa minulle rahaa. Voin jopa keksiä uskonnon, jossa periaate on se, että olen Pyhä ja ihmiset pelastuvat vain jos lyön heitä turpaan. Ja että pelastamistanikin tulee pyhiä joiden tulisi jatkaa tätä pelastustyötä. Tätä kautta voitaisiin saada paljon "hyvää tarkoittavia" ihmisiä jotka mätkisivät toisiaan.
Kristinuskon "hyväntahtoisuus" on itse asiassa vain sanonta "tiedän paremmin kuin sinä mitä sinä tarvitset". Se on joskus harmitonta, useimmiten vain ärsyttävää. Joskus harvoin se saa vaarallisia muotoja. En näe sille paikkaa enkä oikeutusta. Jos tämä on hyväntahtoisuutta, on vähintään mietittävä uudestaan onko hyväntahtoisuus aina positiivinen asia. Tai sitten on mietittävä onko kyseessä sittenkään hyväntahtoisuus, ehkä se onkin vain keksittyä ja näyteltyä hyväntahtoisuutta joka on oikeasti pahantahtoisuutta.
Ehkä lampailla onkin susitekohampaat.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Pala kakkua. Tai kangasta.
Torinon käärinliinat ovat kuuluisat. Niissä on Jeesuksen kuva. Minäkin olen kuullut kuinka sitä olisi mahdotonta tehdä. Edes nykytekniikalla, saati sitten vanhan ajan menetelmillä. Ajoittamisessa on ilmeisesti jotain kiistaa. Se on ajoitettu jonnekin 1300 -luvulle. Mutta radiohiiliajoitus ei ilmeisesti uskovaisia kannattajia, luultavasti kreationistisesti suuntautuneita, vakuuta. Tai sitten kangasta oli otettu vääristä paikoista.
Nyt se on kuitenkin tehty uudestaan. Tutkijat käyttivät keskiaikaisia menetelmiä ja saivat toisinnettua sen. Asiasta uutisoi jopa YLE, mikä tietysti kertoo siitä että takana on ateistien salajuoni. Sillä YLE on "stalinistimedia". (Vai mitä se oli.) Lainaan kuitenkin tätä Saatanallista lähdettä. Koska minulla ei ole mitään kunniaa.
"Pavian yliopiston kemian professorin Luigi Garlaschellin mukaan uudet tulokset osoittavat, että värjäymä oli tehtävissä helposti ja halvalla. Liinan epäilijät ovat aiemmin arvelleet, että väärentäjän tarkoituksena oli ilmeisesti vauhdittaa pyhäinjäännöskauppaa.
Tutkijaryhmä valitsi kankaaksi keskiaikaiseen tapaan kudotun pellavan, jota vanhennettiin kuumentamalla ja pesemällä. Kangas levitettiin koehenkilön ylle, ja hänen naamiolla suojattuja kasvojaan hierottiin hapolla ja okralla, joka oli keskiajalla yleisesti käytetty väriaine.
Viikossa lopputulos muistutti Torinon käärinliinaa. Garlaschelli arvelee, että lopullinen seepian sävy syntyi vuosisatojen varrella liinan haalistuessa."
Minä haluan tuollaisen ihmeen kotiini. Paahtoleipäjeesuksen jos joku hapottaisi T -paitaan, niin varmasti lähettäisin osoitteeni että voisi postittaa! (Ideoita joululahjaksi.) Sellaisen ihmeen tekijä pitää julistaa ateaaksi kuoleman jälkeen.
Nyt se on kuitenkin tehty uudestaan. Tutkijat käyttivät keskiaikaisia menetelmiä ja saivat toisinnettua sen. Asiasta uutisoi jopa YLE, mikä tietysti kertoo siitä että takana on ateistien salajuoni. Sillä YLE on "stalinistimedia". (Vai mitä se oli.) Lainaan kuitenkin tätä Saatanallista lähdettä. Koska minulla ei ole mitään kunniaa.
"Pavian yliopiston kemian professorin Luigi Garlaschellin mukaan uudet tulokset osoittavat, että värjäymä oli tehtävissä helposti ja halvalla. Liinan epäilijät ovat aiemmin arvelleet, että väärentäjän tarkoituksena oli ilmeisesti vauhdittaa pyhäinjäännöskauppaa.
Tutkijaryhmä valitsi kankaaksi keskiaikaiseen tapaan kudotun pellavan, jota vanhennettiin kuumentamalla ja pesemällä. Kangas levitettiin koehenkilön ylle, ja hänen naamiolla suojattuja kasvojaan hierottiin hapolla ja okralla, joka oli keskiajalla yleisesti käytetty väriaine.
Viikossa lopputulos muistutti Torinon käärinliinaa. Garlaschelli arvelee, että lopullinen seepian sävy syntyi vuosisatojen varrella liinan haalistuessa."
Minä haluan tuollaisen ihmeen kotiini. Paahtoleipäjeesuksen jos joku hapottaisi T -paitaan, niin varmasti lähettäisin osoitteeni että voisi postittaa! (Ideoita joululahjaksi.) Sellaisen ihmeen tekijä pitää julistaa ateaaksi kuoleman jälkeen.
lauantai 3. lokakuuta 2009
Käskyjen rooli.
Pharyngulassa esiteltiin 10 käskyä.
On selvää että kymmenen käskyä sellaisinaan kuin ne esitetään ovat sellaisia että ateistit seuraavat niitä aika hyvin. Jopa sitä jossa kielletään muiden jumalien pitäminen. Ateistit eivät yleensä tapa, eivätkä varasta. Vieraissakäyminen on harvinaista, jne. Ja toisalta näihin pystyvät uskovaisetkin. Yleisesti ottaen kymmentä käskyä pidetään "aika hyvin".
Kuitenkin laeista pyörii myös "toiset versiot", jotka ovat "mahdottomia pitää". Silloin rikoksista tehdään ulkoisen toimen sijasta ajatusrikoksia. Silloin haureus on sitä että kokee jonkun muunkin naisen kuin omansa hyvän näköisenä. Silloin uskon epäily hetkenkin on rike. Silloin mieliteko kaupassa on rikos. Vihaaminen muuttuu murhaamiseksi
Silloin uskovaisetkaan eivät noudata näitä lakeja. Eivätkä ateistit. Ei kukaan ihminen. Silloin jokainen on rikollinen.
Ongelmana tässä on tietysti "sinisilmäinen jääkarhu". Kun meitä käsketään olla ajattelematta sellaista, me ajattelemme sitä. Toisekseen meille tulee se, että emme hallitse mielijohteitamme, mutta tekojamme ja asioiden hautomista voimme hallita. Siveän ja epäsiveän käytöksen välillä on siis ensisijassa se, että siveät eivät tottele halujaan. Ja jos tulee heikko hetki eivät rupea purkamaan sitä fantasiointiin aiheesta vaan tekevät jotain muuta. Osa heistä tietysti myös "kärvistelee", jolloin he miettivät asiaa koko ajan ja kieltäytyvät sen ulkoisesta toiminnasta. Silloin ajatusrikos on kuitenkin koko ajan läsnä. Eli ajatusrikostasolla he tekevät koko ajan syntiä.
Tälläiset määrittelyt tekevät koko moraalin aivan turhaksi. Niiden ideanahan on vain sanoa että kaikki uskovat ovat syntisiä ja pahoja, kuten muutkin. Silloin korostuu vain ideologinen paremmuus, joka ei enää liity mitenkään siihen miten ihmiset ajattelevat ja toimivat. Uskolla pelastutaan.
Silloin normit eivät suojaa yhteisöä, eivätkä estä pahoja tekoja tapahtumasta. Ne eivät ohjaa uskovaa, koska niitä on alkujaankin mahdoton pitää. Kun käsky on ajatusrikostasolla, ne vain tekevät kaikista syyllisiä. Tällöin erottava tekijä Helvetin ja Taivaan välillä ei olekaan tekemiset ja ajatukset, vaan ideologia jota seuraa. Tämä taas muuttaa etiikan pelkäksi uskonnonvakaumukseksi.
Poliisivaltion ja pahimpien diktatuurien tunnusmerkkihän on se, että kaikki asukkaat määritellään rikollisiksi, asettamalla sopivat rikokset ja niiden sisällön. Sitten kaikkia ei rangaistakaan, vaan hyvän ja huonon kansalaisen erottaa esimerkiksi se, totteleeko kuuliaisesti Arvon Diktaattoria vai ei. Tällöin lainsäädäntö ei enää olekaan se, joka valvoo toimintaa ja jonka kautta rangaistus tapahtuu. Mutta kun kristinuskossa ajetaan ihmisten toimesta samanlaisia ehdotelmia, tätä pidetään ihan OK -juttuna. Mielestäni ajatusrikos on ajatusrikos. Ja niitä tekevä taho ei ole hyvä vaan paha. Jos siis kristittyjen Jumala tekee niitä, sen pahempi kristittyjen Jumalalle.
Uskovaiset yrittävät toki kiertää tätä. Mutta silloin käskyt ovat yht'äkkiä vain ulkoisessa muodossa : Ei enää puhuta siitä miten pienikin ajatustason hairahdus on synti, vaan aletaan puhumaan siitä miten tekoja voidaan jättää tekemättä konkreettisesti. Tai sitten asiasta siirrytään armosta puhumiseen, eikä asiasta siirrytä siihen miten kyseessä on poliisivaltionkaltainen etiikkajärjestelmä. Näyttääkin siltä että näiden lakien luonne ei olekaan yksiselitteinen, vaan se vaihtuu aina sen mukaan miten se sattuu sopimaan julistuksellisiin tavoitteisiin. Tämä taas tarkoittaa vain sitä että ainakaan käytännössä uskovaisilla ei ole mitään järjestelmää. Kymmenellä käskyllä ei ole roolia, se on vain jokin palikka johon viittaamalla voidaan tukea eri asioita. Se, että käskyt esitetään eri paikoissa keskenään ristiriitaisilla tavoilla, ei tietenkään merkitse mitään. Kyseesähän on julistus, käännytys.
On selvää että kymmenen käskyä sellaisinaan kuin ne esitetään ovat sellaisia että ateistit seuraavat niitä aika hyvin. Jopa sitä jossa kielletään muiden jumalien pitäminen. Ateistit eivät yleensä tapa, eivätkä varasta. Vieraissakäyminen on harvinaista, jne. Ja toisalta näihin pystyvät uskovaisetkin. Yleisesti ottaen kymmentä käskyä pidetään "aika hyvin".
Kuitenkin laeista pyörii myös "toiset versiot", jotka ovat "mahdottomia pitää". Silloin rikoksista tehdään ulkoisen toimen sijasta ajatusrikoksia. Silloin haureus on sitä että kokee jonkun muunkin naisen kuin omansa hyvän näköisenä. Silloin uskon epäily hetkenkin on rike. Silloin mieliteko kaupassa on rikos. Vihaaminen muuttuu murhaamiseksi
Silloin uskovaisetkaan eivät noudata näitä lakeja. Eivätkä ateistit. Ei kukaan ihminen. Silloin jokainen on rikollinen.
Ongelmana tässä on tietysti "sinisilmäinen jääkarhu". Kun meitä käsketään olla ajattelematta sellaista, me ajattelemme sitä. Toisekseen meille tulee se, että emme hallitse mielijohteitamme, mutta tekojamme ja asioiden hautomista voimme hallita. Siveän ja epäsiveän käytöksen välillä on siis ensisijassa se, että siveät eivät tottele halujaan. Ja jos tulee heikko hetki eivät rupea purkamaan sitä fantasiointiin aiheesta vaan tekevät jotain muuta. Osa heistä tietysti myös "kärvistelee", jolloin he miettivät asiaa koko ajan ja kieltäytyvät sen ulkoisesta toiminnasta. Silloin ajatusrikos on kuitenkin koko ajan läsnä. Eli ajatusrikostasolla he tekevät koko ajan syntiä.
Tälläiset määrittelyt tekevät koko moraalin aivan turhaksi. Niiden ideanahan on vain sanoa että kaikki uskovat ovat syntisiä ja pahoja, kuten muutkin. Silloin korostuu vain ideologinen paremmuus, joka ei enää liity mitenkään siihen miten ihmiset ajattelevat ja toimivat. Uskolla pelastutaan.
Silloin normit eivät suojaa yhteisöä, eivätkä estä pahoja tekoja tapahtumasta. Ne eivät ohjaa uskovaa, koska niitä on alkujaankin mahdoton pitää. Kun käsky on ajatusrikostasolla, ne vain tekevät kaikista syyllisiä. Tällöin erottava tekijä Helvetin ja Taivaan välillä ei olekaan tekemiset ja ajatukset, vaan ideologia jota seuraa. Tämä taas muuttaa etiikan pelkäksi uskonnonvakaumukseksi.
Poliisivaltion ja pahimpien diktatuurien tunnusmerkkihän on se, että kaikki asukkaat määritellään rikollisiksi, asettamalla sopivat rikokset ja niiden sisällön. Sitten kaikkia ei rangaistakaan, vaan hyvän ja huonon kansalaisen erottaa esimerkiksi se, totteleeko kuuliaisesti Arvon Diktaattoria vai ei. Tällöin lainsäädäntö ei enää olekaan se, joka valvoo toimintaa ja jonka kautta rangaistus tapahtuu. Mutta kun kristinuskossa ajetaan ihmisten toimesta samanlaisia ehdotelmia, tätä pidetään ihan OK -juttuna. Mielestäni ajatusrikos on ajatusrikos. Ja niitä tekevä taho ei ole hyvä vaan paha. Jos siis kristittyjen Jumala tekee niitä, sen pahempi kristittyjen Jumalalle.
Uskovaiset yrittävät toki kiertää tätä. Mutta silloin käskyt ovat yht'äkkiä vain ulkoisessa muodossa : Ei enää puhuta siitä miten pienikin ajatustason hairahdus on synti, vaan aletaan puhumaan siitä miten tekoja voidaan jättää tekemättä konkreettisesti. Tai sitten asiasta siirrytään armosta puhumiseen, eikä asiasta siirrytä siihen miten kyseessä on poliisivaltionkaltainen etiikkajärjestelmä. Näyttääkin siltä että näiden lakien luonne ei olekaan yksiselitteinen, vaan se vaihtuu aina sen mukaan miten se sattuu sopimaan julistuksellisiin tavoitteisiin. Tämä taas tarkoittaa vain sitä että ainakaan käytännössä uskovaisilla ei ole mitään järjestelmää. Kymmenellä käskyllä ei ole roolia, se on vain jokin palikka johon viittaamalla voidaan tukea eri asioita. Se, että käskyt esitetään eri paikoissa keskenään ristiriitaisilla tavoilla, ei tietenkään merkitse mitään. Kyseesähän on julistus, käännytys.
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Ateistit ei ymmärrä?
Tämän päivän "Metro" -lehdessä oli kommenttia jossa vihjattiin sitä kuinka eräs ei erottanut uskontoa ja uskovaa toisistaan. Mukana oli maininta säälistä tätä asiaa kohtaan.
Minusta jaottelut on helppo tehdä.
* Uskonto on ideologia.
* Uskova on se, joka seuraa ideologiaa.
* Usko on se tunne joka saa uskovan seuraamaan ideologiaa.
* Kirkko on se instituutio joka yrittää saada ihmiset seuraamaan ideologiaa, ottaa ikään kuin uskonnon työn, mutta ulkopuolelta.
* Julistaminen on sitä kun uskova ottaa käännyttäjän roolin. Tässä hän ottaa instituution edustamistyön kontolleen. Julistaja on kirkko. Tosin sillä erolla että instituutio pyrkii hallitsemaan omaa piiriä (jossa on jotain järkeä), käännyttäjä yrittää hallita eiuskovia (jossa taas ei ole.)
Mielestäni usein uskovaiset viittaavat erottelukyvyttömyyteen, mutta he itse eivät kykene erottamaan että milloin puhutaan instituutiosta ja milloin ideologiasta. Ideologian ei tarvitse olla instituutio. Mutta uskovaa ei ole ilman ideologiaa. Sillä uskolla on aina uskon kohde. Esimerkiksi väite "Jumala on olemassa". Eikä Jumalakaan ole mitä tahansa, vaan siihen liitetään uskonnosta riippuvia elementtejä. "Rakastava", "Kuollut syntien vuoksi"... Esimerkiksi voidaan sanoa että ja jos et seuraa noita et ole kristitty. Sinulla voi olla jokin toinen Jumala, mutta et ole kristitty. Toisin sanoen kristityllä uskovalla on ideologia seurasipa hän instituutiota tai ei.
Tätä yritetään tietysti kiertää korostamalla ideologiaa. Tällöin puhutaan "tosiuskovaisista" ja "rooliuskovaisista". Ja etsitään ideologisia perusteita sille miksi "rooliuskovat" noitia polttaessaan eivät seuraa oikeaa ideologiaa. Tässä usein korostetaan instituution roolia uskon puutteen sisällä. Mutta se ei silti lakkaa seuraamasta uskontoa. Kumpikin seuraa uskontoa eri tavalla.
Minusta jaottelut on helppo tehdä.
* Uskonto on ideologia.
* Uskova on se, joka seuraa ideologiaa.
* Usko on se tunne joka saa uskovan seuraamaan ideologiaa.
* Kirkko on se instituutio joka yrittää saada ihmiset seuraamaan ideologiaa, ottaa ikään kuin uskonnon työn, mutta ulkopuolelta.
* Julistaminen on sitä kun uskova ottaa käännyttäjän roolin. Tässä hän ottaa instituution edustamistyön kontolleen. Julistaja on kirkko. Tosin sillä erolla että instituutio pyrkii hallitsemaan omaa piiriä (jossa on jotain järkeä), käännyttäjä yrittää hallita eiuskovia (jossa taas ei ole.)
Mielestäni usein uskovaiset viittaavat erottelukyvyttömyyteen, mutta he itse eivät kykene erottamaan että milloin puhutaan instituutiosta ja milloin ideologiasta. Ideologian ei tarvitse olla instituutio. Mutta uskovaa ei ole ilman ideologiaa. Sillä uskolla on aina uskon kohde. Esimerkiksi väite "Jumala on olemassa". Eikä Jumalakaan ole mitä tahansa, vaan siihen liitetään uskonnosta riippuvia elementtejä. "Rakastava", "Kuollut syntien vuoksi"... Esimerkiksi voidaan sanoa että ja jos et seuraa noita et ole kristitty. Sinulla voi olla jokin toinen Jumala, mutta et ole kristitty. Toisin sanoen kristityllä uskovalla on ideologia seurasipa hän instituutiota tai ei.
Tätä yritetään tietysti kiertää korostamalla ideologiaa. Tällöin puhutaan "tosiuskovaisista" ja "rooliuskovaisista". Ja etsitään ideologisia perusteita sille miksi "rooliuskovat" noitia polttaessaan eivät seuraa oikeaa ideologiaa. Tässä usein korostetaan instituution roolia uskon puutteen sisällä. Mutta se ei silti lakkaa seuraamasta uskontoa. Kumpikin seuraa uskontoa eri tavalla.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Historialliset tarinat todistavat Jumalan? RLY?
Yhdestä ketjusta voi näköjään saada komiikkaa useampaan yksittäiseen blogaukseen.
Tässä otan esiin T I M:än. Hänen argumenttinsa on että Raamattu on luotettava. Hän aloittaa sen alentamalla ja moittimalla keskustelukumppaninsa itsensä alemmas auktoriteetissa, mutta jatkaa tämän reippaan "olet tyhmä, minä parempi" -ylväilyn jälkeen varsinaisella asialla.
"Jo puhtaasti historiallisilla argumenteilla eräät tutkijat uskovat vaikka Jeesuksen historialliseen ylösnousemukseen."
Tämä argumenttihan on tuttu lähes kaikille ateisteille. Siihen liittyvät elementit tulevat T I M:än esittämänä hyvin esiin. Hän on varmaan tosi paljon teologiaan tutustunut. Minä en ole tutustunut yhtä moniin Jumaliin, mutta teenkin toisen strategian. Miten ateisti voi olla rationaalinen ateisti, vaikka nuo väitteet historiallisen tutkimuksen mukaan olisivatkin tunnettuja.
"Ensiksi, uskonnollis-historiallisen paralellismin väitteet (Jeesus on muista uskonnoista kopioitu myytti) on yleisesti hylätty Jeesus-tutkimuksen parissa jo pitkän aikaa."
Tässä olennaista on tarinoiden siirto. Kuitenkin voidaan kysyä että kuinka relevantti tämä asia on Jumalan ylösnousemuksen todistamisen kannalta. Jos Raamattu on autenttinen satu, onko se todenmukaisempi satu, kuin jokin kopioitu ja muokattu satu? Tämähän kertoo siitä että joku on luonut uudenlaisen Jumalan, jonkin jota "varhaisimmat ihmiset" eivät tunne. T I M tuo esille siitä hauskaa tavaraa, että olen törmännyt myös uskovaisiin jotka kiven kovaan väittävät miten ensimmäisetkin ja vanhimmatkin uskonnot olivat kristinuskoa sisältäviä. Tämä jälkimmäinenhän olisi ymmärrettävissä koska Raamatun mukaan Aatami ja Eeva tiesivät Jumalan. He tekivät syntiä mutta eivät uskoneet vääränlaiseen Jumalaan. Nooa ja kumppanit olivat ainuita selvinneitä, ja heillä oli tietty, oikea Jumala. Uskonnon perinne ei ole katkennut, joten järjen mukaan muiden kuin Juutalaisten uskontojen pitäisi olla nuorempia.
Tosin minusta kopiointi tai autenttisuus kertoo vain siitä, onko tarinankertoja ollut luova vai ei. Uuden uskonnon kehittäminen ei ole todemman Jumalan tekemistä kuin muidenkaltaisten Jumalien kehittäminen.
"Toiseksi, kristinusko on sikäli erottuva muista, että se on historiallinen uskonto. Siinä historiaa ja teologiaa ei vain voi erottaa toisistaan. Joko Jeesus nousi kuolleista noin vuonna 30jKr Jerusalemissa, tai ei. Nämä tapahtumat on kuitenkin talletettu niin hyvin historian lehdille, että niitä on voitu tutkia tieteellisesti jo pitkän aikaan. Ajattele nyt: uskonnon pääväittämää tutkitaan tieteen piirissä paljon. Mikään muu uskonto (islam, hindulaisuus, buddhalaisuus) ei mahdollista tätä, koska niissä ei ole mitään historiallista ydintä, jota voitaisiin tutkia. UT:ta on tutkittu jo yli 200 vuotta altistaen se kaikenlaiselle kritiikille."
Tosiasiassa syynä on myös ikä ja kirjoitustaito. Historiaan sitominen ei tee uskonnosta "todistettua". Itse asiassa monet nuoremmat uskonnot ovat tälläisiä, joissa on ihan päivämääriäkin. Perustajat tunnetaan, heidän elämänvaiheensa tunnetaan. Carlos Castanedan kuolemakin on shamaanien piirissä selitetty todisteeksi hänen ylemmälle tasolle nousemisestaan. Heistä tämä tukee koko heidän shamanistista näkemystään. Onnistuminen inspiroi.
Ja toisaalta: esimerkiksi Islaminuskoinen voi ihan täysin väittää että heidän uskonsa on Historiaan Sidottu, koska Muhammad joko tiettynä päivänä meni tekemään matkan tai ei mennyt. Jos tämä matka voidaan osoittaa historiallisesti, se ei todista että Muhammad tapasi Enkelin aavikolla. Samoin Siddharta Gautaman, eli Buddhan, elämästä tiedetään asioita, ja siihen saadaan jopa vuosilukuja. Tämä ei tietenkään todista pääväitettä. Itse asiassa "historiallisen todistamisen" -tyypit tekevät aina saman perusvirheen. Kristinuskon pääväittämä ei ole "Jeesus oli historiallinen henkilö joka ristiinnaulittiin vuonna 31". Ja juuri tämä taas on se, jota historia tutkii. Pääväite, eli kuolleista herääminen, ei ole historiallisesti todistettu tapahtuma.
Toisaalta yhteensopivuus historiaan voidaan rakentaa melko helpoilla kikoilla. Esimerkiksi nykylehdistöstä saa aineistot tukemaan ties mitä uskontoja. Syynä on tietenkin se, että kun vaikka tulee tsunami, uskovaiset tulkitsevat sen kirjoituksissaan Jumalalliseksi kostoksi. "Historiaihmeen" kannattajilla käy niin että kun tämä lehtileike menisi historiaan, ja siinä on päivämääriä jolloin tuhotulva on tapahtunut, se tarkoittaisi että tulevaisuudessa tutkija - joka tieteellä onnistuu todistamaan tsunamin todella tapahtuneen sinä päivänä kun leikkeessä on väitetty - olisi todella joutuva miettimään myös että tuon Jumalallisen kostonkin olisi oltava reaalinen. Ehkä juutalaisilla ja alkukristityillä oli samankaltainen tapa. Eli historian aidot tapahtumat sidottiin tapahtumiin ja tuotiin niille "uskottavuuden tuntua". Se sopisi ainakin ajan henkeen : On muistettava että julistusta tehtiin kreikassa. Kreikassa taas oltiin "filosofisia" tässä kohden.
Sitten mennään erikoiseen esoteriaan, joka on kaikesta ennustusroskasta tuttua. Teelehdistä astrologiaan tämä on se, mitä sovelletaan. "Kolmanneksi, VT ennustaa yksityiskohtaisesti (yli 300) Jeesuksen elämän satoja vuosia ennen." Tosiasiassa Raamatussa ei satoja vuosia ennen ennustettu että vuonna 31 Jeesus naulitaan ristille. Oli jotain symboliikkaa, joka tulkittiin eri tavalla. Itse en ole vielä kohdannut sellaista uskontoa, joka ei esittäisi että sen ennusteet eivät olisi toteutuneet. Nostradamuksen viesteistä lähtien tätä esitetään laajasti. Urantia -kirjan kannattajista se on tehnyt jopa tieteellisiä ennusteita. Samalla "monitulkintainen symboli tarkennetaan jälkikäteen tapahtuneilla". Siksi kaikki tämänkaltaiset, jotka eivät ole eksakteja ennusteita, ainakin minun silmissä päin vastoin vievät uskottavuutta. Jos henkilö luottaa näihin, niin mitä on se tavara, jota hän ei luota (kunhan se vain tukee hänen ennakkokäsityksiään.)
Mukana on tietysti vielä yksi klisee:
"Vertailun avulla tutkijat uskovat nyt omaavansa noin 99%:sti tarkan version alkuperäisistä UT:n teksteistä. Ja se on lähes sama kuin mikä majailee hyllyissämme. Oikeasti, tästä aiheesta ei ole debattia, siksi onkin mieletöntä että Ehramin tasoinen asiantuntija kirjoittaa tuollaisen kirjan." Jos Harry Potteria kopioidaan niin että se on tarkka, tekeekö se siitä todemman? Se, että sitä on kopioitu auttaa tietysti tekemään historiallista tutkimusta. Se kirja joka on kotihyllyllä on oikotie tekemään historiallista tutkimusta esimerkiksi siitä aiheesta minkälaisiin asioihin ihmiset uskoivat Jesusalemissa vuonna 31. Tässä on tietysti kulttuuriyhteyksiä, jota voidaan käyttää historiassa.
Kuten voidaan käyttää hieroglyfejäkin. Tosin hieroglyfien kohdallakin mukana on propagandaa. Hieroglyfit eivät välttämättä ole muuttuneet yhtään olemassaolonsa aikana, ja ne ovat tätä kautta "tie historiaan". Ei niitä silti kirjaimellisena totuutena tarvitse pitää.
Kopiointi sellaisenaan ja tarkasti kertoo vain, että kirjaa on tarvittu paljon ja siitä on pidetty. Yksi syy voisi olla esimerkiksi se, että se on Uskonnon Pyhä Kirja, jonka muokkaaminen voisi olla jopa Jumalanpilkkaa ja vähintään vääristäisi koko Pelastuksen Sanoman. Se varmasti innostaisi kopioimaan huolellisesti. Sillä sitä kirjaa pidetään tärkeänä. Tämä taas on aivan eri asia kuin väittää että tarina olisi yhtä kuin faktuaalinen.
Onneksi totuuskin tulee lopulta. "Tietenkin se, että lopulta uskoo sen olevan paras mahdollinen selitys, vaatii uskon ihmeen mahdollisuuteen, mikä ei ole mikään ongelma, jos uskoo Jumalaan." Eli tämähän tarkoittaa sitä että aineisto ei itse asiassa vakuuta yhtään ketään. Sinun täytyy uskoa Jumalaan jotta uskot aineiston tukevan Jumalaa. Syynä on varmasti "hauska logiikkaleikki", joka minulle on opetettu. Jos minä saisin miljoonan blogaamisesta, se selittäisi miksi blogaan. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä että olisin tulossa miljonääriksi. Jotta voisi uskoa että tulen miljonääriksi, täytyisi ensin luottaa mesenaattiin. Ja tämän vuoksi historiantulkinta ei johda Jumalan todistamiseen. "Itse liha", Muhamamdin näkyjen yliluonnollisuus, Jeesuksen ylösnousemus, Castanedan hengen vapautuminen tai Buddhan näkemys valaistumisen maailmasta, jäävät koettelematta. Ne sidotaan aitoihin tapahtumiin.
Minulle kyllä jäi auki, miten tämä liitty ateistejen käännyttämiseen. Kun juttu kuitenkin tiivistyi siihen, miten ateistit käännytetään. Nyt selvitettiin vain, että miten jos olet Jumalaan pamahtanut, voit etsiä aineistoa joka ei ole ristiriidassa sen kanssa. Näyttää kuitenkin korostuvan se, että uskonto on aina ihmisiin luottamista. Aina on joku taho, joka on ihminen. Ihminen joka voi olla hullu, hallusinoida, erehtyä tai valehdella tai julistaa vallansaannin tai politikoinnin takia. Ja tämä henkilö voi esittää että hän on Jumala tai hän voi esittää saaneensa "jumalan innoittamana" jotain säkeitä. Ja ketjun luottamus on juuri yhtä suuri kuin tämän ihmisen luotettavuus.
Tässä otan esiin T I M:än. Hänen argumenttinsa on että Raamattu on luotettava. Hän aloittaa sen alentamalla ja moittimalla keskustelukumppaninsa itsensä alemmas auktoriteetissa, mutta jatkaa tämän reippaan "olet tyhmä, minä parempi" -ylväilyn jälkeen varsinaisella asialla.
"Jo puhtaasti historiallisilla argumenteilla eräät tutkijat uskovat vaikka Jeesuksen historialliseen ylösnousemukseen."
Tämä argumenttihan on tuttu lähes kaikille ateisteille. Siihen liittyvät elementit tulevat T I M:än esittämänä hyvin esiin. Hän on varmaan tosi paljon teologiaan tutustunut. Minä en ole tutustunut yhtä moniin Jumaliin, mutta teenkin toisen strategian. Miten ateisti voi olla rationaalinen ateisti, vaikka nuo väitteet historiallisen tutkimuksen mukaan olisivatkin tunnettuja.
"Ensiksi, uskonnollis-historiallisen paralellismin väitteet (Jeesus on muista uskonnoista kopioitu myytti) on yleisesti hylätty Jeesus-tutkimuksen parissa jo pitkän aikaa."
Tässä olennaista on tarinoiden siirto. Kuitenkin voidaan kysyä että kuinka relevantti tämä asia on Jumalan ylösnousemuksen todistamisen kannalta. Jos Raamattu on autenttinen satu, onko se todenmukaisempi satu, kuin jokin kopioitu ja muokattu satu? Tämähän kertoo siitä että joku on luonut uudenlaisen Jumalan, jonkin jota "varhaisimmat ihmiset" eivät tunne. T I M tuo esille siitä hauskaa tavaraa, että olen törmännyt myös uskovaisiin jotka kiven kovaan väittävät miten ensimmäisetkin ja vanhimmatkin uskonnot olivat kristinuskoa sisältäviä. Tämä jälkimmäinenhän olisi ymmärrettävissä koska Raamatun mukaan Aatami ja Eeva tiesivät Jumalan. He tekivät syntiä mutta eivät uskoneet vääränlaiseen Jumalaan. Nooa ja kumppanit olivat ainuita selvinneitä, ja heillä oli tietty, oikea Jumala. Uskonnon perinne ei ole katkennut, joten järjen mukaan muiden kuin Juutalaisten uskontojen pitäisi olla nuorempia.
Tosin minusta kopiointi tai autenttisuus kertoo vain siitä, onko tarinankertoja ollut luova vai ei. Uuden uskonnon kehittäminen ei ole todemman Jumalan tekemistä kuin muidenkaltaisten Jumalien kehittäminen.
"Toiseksi, kristinusko on sikäli erottuva muista, että se on historiallinen uskonto. Siinä historiaa ja teologiaa ei vain voi erottaa toisistaan. Joko Jeesus nousi kuolleista noin vuonna 30jKr Jerusalemissa, tai ei. Nämä tapahtumat on kuitenkin talletettu niin hyvin historian lehdille, että niitä on voitu tutkia tieteellisesti jo pitkän aikaan. Ajattele nyt: uskonnon pääväittämää tutkitaan tieteen piirissä paljon. Mikään muu uskonto (islam, hindulaisuus, buddhalaisuus) ei mahdollista tätä, koska niissä ei ole mitään historiallista ydintä, jota voitaisiin tutkia. UT:ta on tutkittu jo yli 200 vuotta altistaen se kaikenlaiselle kritiikille."
Tosiasiassa syynä on myös ikä ja kirjoitustaito. Historiaan sitominen ei tee uskonnosta "todistettua". Itse asiassa monet nuoremmat uskonnot ovat tälläisiä, joissa on ihan päivämääriäkin. Perustajat tunnetaan, heidän elämänvaiheensa tunnetaan. Carlos Castanedan kuolemakin on shamaanien piirissä selitetty todisteeksi hänen ylemmälle tasolle nousemisestaan. Heistä tämä tukee koko heidän shamanistista näkemystään. Onnistuminen inspiroi.
Ja toisaalta: esimerkiksi Islaminuskoinen voi ihan täysin väittää että heidän uskonsa on Historiaan Sidottu, koska Muhammad joko tiettynä päivänä meni tekemään matkan tai ei mennyt. Jos tämä matka voidaan osoittaa historiallisesti, se ei todista että Muhammad tapasi Enkelin aavikolla. Samoin Siddharta Gautaman, eli Buddhan, elämästä tiedetään asioita, ja siihen saadaan jopa vuosilukuja. Tämä ei tietenkään todista pääväitettä. Itse asiassa "historiallisen todistamisen" -tyypit tekevät aina saman perusvirheen. Kristinuskon pääväittämä ei ole "Jeesus oli historiallinen henkilö joka ristiinnaulittiin vuonna 31". Ja juuri tämä taas on se, jota historia tutkii. Pääväite, eli kuolleista herääminen, ei ole historiallisesti todistettu tapahtuma.
Toisaalta yhteensopivuus historiaan voidaan rakentaa melko helpoilla kikoilla. Esimerkiksi nykylehdistöstä saa aineistot tukemaan ties mitä uskontoja. Syynä on tietenkin se, että kun vaikka tulee tsunami, uskovaiset tulkitsevat sen kirjoituksissaan Jumalalliseksi kostoksi. "Historiaihmeen" kannattajilla käy niin että kun tämä lehtileike menisi historiaan, ja siinä on päivämääriä jolloin tuhotulva on tapahtunut, se tarkoittaisi että tulevaisuudessa tutkija - joka tieteellä onnistuu todistamaan tsunamin todella tapahtuneen sinä päivänä kun leikkeessä on väitetty - olisi todella joutuva miettimään myös että tuon Jumalallisen kostonkin olisi oltava reaalinen. Ehkä juutalaisilla ja alkukristityillä oli samankaltainen tapa. Eli historian aidot tapahtumat sidottiin tapahtumiin ja tuotiin niille "uskottavuuden tuntua". Se sopisi ainakin ajan henkeen : On muistettava että julistusta tehtiin kreikassa. Kreikassa taas oltiin "filosofisia" tässä kohden.
Sitten mennään erikoiseen esoteriaan, joka on kaikesta ennustusroskasta tuttua. Teelehdistä astrologiaan tämä on se, mitä sovelletaan. "Kolmanneksi, VT ennustaa yksityiskohtaisesti (yli 300) Jeesuksen elämän satoja vuosia ennen." Tosiasiassa Raamatussa ei satoja vuosia ennen ennustettu että vuonna 31 Jeesus naulitaan ristille. Oli jotain symboliikkaa, joka tulkittiin eri tavalla. Itse en ole vielä kohdannut sellaista uskontoa, joka ei esittäisi että sen ennusteet eivät olisi toteutuneet. Nostradamuksen viesteistä lähtien tätä esitetään laajasti. Urantia -kirjan kannattajista se on tehnyt jopa tieteellisiä ennusteita. Samalla "monitulkintainen symboli tarkennetaan jälkikäteen tapahtuneilla". Siksi kaikki tämänkaltaiset, jotka eivät ole eksakteja ennusteita, ainakin minun silmissä päin vastoin vievät uskottavuutta. Jos henkilö luottaa näihin, niin mitä on se tavara, jota hän ei luota (kunhan se vain tukee hänen ennakkokäsityksiään.)
Mukana on tietysti vielä yksi klisee:
"Vertailun avulla tutkijat uskovat nyt omaavansa noin 99%:sti tarkan version alkuperäisistä UT:n teksteistä. Ja se on lähes sama kuin mikä majailee hyllyissämme. Oikeasti, tästä aiheesta ei ole debattia, siksi onkin mieletöntä että Ehramin tasoinen asiantuntija kirjoittaa tuollaisen kirjan." Jos Harry Potteria kopioidaan niin että se on tarkka, tekeekö se siitä todemman? Se, että sitä on kopioitu auttaa tietysti tekemään historiallista tutkimusta. Se kirja joka on kotihyllyllä on oikotie tekemään historiallista tutkimusta esimerkiksi siitä aiheesta minkälaisiin asioihin ihmiset uskoivat Jesusalemissa vuonna 31. Tässä on tietysti kulttuuriyhteyksiä, jota voidaan käyttää historiassa.
Kuten voidaan käyttää hieroglyfejäkin. Tosin hieroglyfien kohdallakin mukana on propagandaa. Hieroglyfit eivät välttämättä ole muuttuneet yhtään olemassaolonsa aikana, ja ne ovat tätä kautta "tie historiaan". Ei niitä silti kirjaimellisena totuutena tarvitse pitää.
Kopiointi sellaisenaan ja tarkasti kertoo vain, että kirjaa on tarvittu paljon ja siitä on pidetty. Yksi syy voisi olla esimerkiksi se, että se on Uskonnon Pyhä Kirja, jonka muokkaaminen voisi olla jopa Jumalanpilkkaa ja vähintään vääristäisi koko Pelastuksen Sanoman. Se varmasti innostaisi kopioimaan huolellisesti. Sillä sitä kirjaa pidetään tärkeänä. Tämä taas on aivan eri asia kuin väittää että tarina olisi yhtä kuin faktuaalinen.
Onneksi totuuskin tulee lopulta. "Tietenkin se, että lopulta uskoo sen olevan paras mahdollinen selitys, vaatii uskon ihmeen mahdollisuuteen, mikä ei ole mikään ongelma, jos uskoo Jumalaan." Eli tämähän tarkoittaa sitä että aineisto ei itse asiassa vakuuta yhtään ketään. Sinun täytyy uskoa Jumalaan jotta uskot aineiston tukevan Jumalaa. Syynä on varmasti "hauska logiikkaleikki", joka minulle on opetettu. Jos minä saisin miljoonan blogaamisesta, se selittäisi miksi blogaan. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä että olisin tulossa miljonääriksi. Jotta voisi uskoa että tulen miljonääriksi, täytyisi ensin luottaa mesenaattiin. Ja tämän vuoksi historiantulkinta ei johda Jumalan todistamiseen. "Itse liha", Muhamamdin näkyjen yliluonnollisuus, Jeesuksen ylösnousemus, Castanedan hengen vapautuminen tai Buddhan näkemys valaistumisen maailmasta, jäävät koettelematta. Ne sidotaan aitoihin tapahtumiin.
Minulle kyllä jäi auki, miten tämä liitty ateistejen käännyttämiseen. Kun juttu kuitenkin tiivistyi siihen, miten ateistit käännytetään. Nyt selvitettiin vain, että miten jos olet Jumalaan pamahtanut, voit etsiä aineistoa joka ei ole ristiriidassa sen kanssa. Näyttää kuitenkin korostuvan se, että uskonto on aina ihmisiin luottamista. Aina on joku taho, joka on ihminen. Ihminen joka voi olla hullu, hallusinoida, erehtyä tai valehdella tai julistaa vallansaannin tai politikoinnin takia. Ja tämä henkilö voi esittää että hän on Jumala tai hän voi esittää saaneensa "jumalan innoittamana" jotain säkeitä. Ja ketjun luottamus on juuri yhtä suuri kuin tämän ihmisen luotettavuus.
Fundamentalistien aborttijumala.
Paholaisen asianajajalla oli viesti ohjeistuksesta, jolla yritetään käännyttää ateisteja..
Pääasiassa on bloggerin kommentti "Vanhan testamentin versio jumalolennosta on vastenmielinen -- En näet hyväksy kansanmurhia."
"Otto" aloitti "ovelasti" kyselemällä ateistejen kantoja: "Miksi et hyväksy kuolemantuomiota?" Hän sai vastauksen, jossa tuomion erehtyvyys oli tärkeässä asemassa. Kommentti päätyi tietämisen tapauksessakin luokkaan joka päätyi lauseeseen "senkin pohdinnan päättyvän negatiiviselle kannalle." Eli siltikään tappaminen ei olisi sallittua. Otto jatkaa tästä, toisen sanomaa huomioimatta että "Entä jos oletetaan että voimme olla varmoja sarjamurhaajan syyllisyydestä (niin kuin kaikkitietävä Jumala voisi olla)? Jos ihminen on murhannut erittäin väkivaltaisesti useita ihmisiä, eikö oikeustajusi jopa velvoittaisi teloittamaan?" Hän oln sitä mallia joka "kysyy vaikka vastataan". Jos vastaus on "EI", niin eikö se kerro vain siitä että kristityt voivat ovat julmempia ja murhanhimoisempia kuin ateistit? Ainakin joskus.
Kun kannanottja tarkennettiin, "Teloituksessa tavallaan alennutaan rikollisen tasolle. Toki ylväämpien sanojen saattelemana." päätyy Oton kommentointiin "Eli suljetulle osastolle pariksi sadaksi vuodeksi? Muiden vankien seassahan sarjamurhaaja saattaisi vaikka murhata jonkun pikkurikollisen, joten kuvittelisin sinun kannattavan suljettua osastoa. Eikös tällaisessa vapauden riistossa sitten "alennuta rikollisen tasolle" yhtä lailla?" Tämähän oli erikoista, koska nyt hän pisti kyselemättä kanannottoja joita ei ollut. Eli ilmeisesti hän keskustelee jonkun blogiketjun ulkopuolisen tahon kanssa. Sellainen joka ei sano mitä tuossa näkyvä teksti sanoo ja sanoo mitä tuossa oleva blogiketju ei sano. Uskaltaisin kuitenkin sanoa että ainakaan minusta "Ei".
Kostovaltiossa tapetaan murhaajia, mutta meillähän vankiloita pidetään aika sosiaalisinakin paikkoina. Mutta luulisin että jos tiedettäisiin ketkä vahingoittavat ketäkin vankia milloinkin, voitaisiin aina sopivaan paikkaan laittaa vartijat ja eristys. Ei tarvitsisi tehdä "kaikille kaikkialla kaiken aikaa" -ratkaisua. Joka voi vajavaisella tiedolla olla toimiva strategia, jos todella paha sarjamurhaaja on esimerkeissämme.
Sotimisen käytännön selityksen "Jostain löytyy ihmisiä jotka eivät kunnioita muuta kuin ladattua kivääriä ja he ovat valmiita noudattamaan isänmaallisia käskyjä vastapuolen valloittamiseen." johtaa siihen että Otto esittää että "hyväksyt ihmisten tappamisen ainakin ehkäisevänä ja suojelevana toimenpiteenä? Et kuitenkaan hyväksy sitä "jälkiehkäisynä", koska siinä alennutaan rikollisen tasolle? Vai onko se vain astetta pahempi kuin elinkautinen, mutta sotatilanteessa välttämätön kun sitä vihollisarmeijaa ei oikein voi sulkea suljetulle osastolle? Suljettu osasto tietysti ehkäisee ja suojelee tulevilta murhilta samalla tavoin kuin kuolemantuomiokin, mutta minkä takia ihmisen teloittaminen olisi enemmän väärin kuin ihmisen sulkeminen loppuelämäkseen suljetulle osastolle?" Entäpä jos sotatila onkin itsepuolustustila? Eihän sotarikollisiakaan yleensä teloiteta kun sota loppuu. Tässä kyseessä on jälleen arvailu, joka kertoo enemmän Oton kuin "Paholaisen Asianajajan" kannoista. Tämä onkin yleensä normaalia hihhulin kanssa keskustelua. Hän tietää mitä sanot, ei näe mitä sanot ja sitten moikaa hänen keksimänsä olkiukko. Kun hihhuli on väliin heittänyt kysymyksiä, joihin ei odota vastausta ja jos niihin tuleekin vastaus, hän valitsee niihin oman tulkintansa tai sovittaa sen siihen, kyseessä on hänestä aito keskustelu.
Sitten onkin pulun aika lentää kertomaan shakkipelistään.
Mitä Otto on tässä perustellut? Hän on oikeuttanut kansanmurhan, "kollektiivisena rangaistuksena" ja "ennaltaehkäisynä". Otetaan siis esiin Raamattu. "Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit." (1 Sam. 15:3)
Ja Jumalan omaa toimintaa kuvataan seuraavasti.
"Efraim on kukoistanut veljiensä joukossa, mutta Herra lähettää polttavan tuulen. Se nousee idästä, puhaltaa autiomaasta. Efraimin kaivot kuivuvat, lähteet ehtyvät. Kaikki aarteet ryöstetään, kaikki kalleudet viedään pois. Samaria joutuu tilille synneistään, se on kapinoinut Jumalaansa vastaan. Sen miehet kaatuvat miekkaan, sen pienet lapset murskataan, ja raskaana olevat naiset viilletään halki."
(Hoos. 13: 15-16)
Vanhan Testamentin Jumala näyttää harrastavan pakotettua aborttia. Tätä argumenttisarjaa täytyykin käyttää abortin Raamatullisuuteen vedoten. Ateistit ja muut eikristityt lienevät rinnastettavissa syntisiin Efraimilaisiin.
Laitan kuitenkin loppuun Oton oudoimman analogian.
"Perinteisen kristillisen käsityksen mukaanhan ihminen ei kuoltuaan lakkaa olemasta, vaan hän joutuu juurikin "suljetulle osastolle".Vai palautuuko "hyvien kansanmurhien" mahdottomuus sitten kuitenkin tuohon sylilasten tappamiseen, eli siihen että syytön menee syyllisen mukana?"
Tässähän yritetään perustella miten Jumalan tuomio kuoleman jälkeen on oikeudenmukainen, koska siinä tehdään kuten Paholaisen Asianajaja haluaa. Eli ei tapeta, vaan laitetaan eristykseen. Kuitenkin Helvetin liekit ovat kidutuslaitos. En tietenkään voi lukea Paholaisen Asianajajan ajatuksia, mutta olen melko varma että hän pitää kidutustuomiota vielä barbaarisempana kuin kuolemantuomiota. USA:ssahan ei kidutustuomiota omille kansalaisille tunneta. Tätä kautta ainakin minulle tulee sellainen olo, että Kristinuskon esittämät tarinat Jumalasta onkin, toisin kuin Otto yrittää juttuja väännellä, epäoikeudenmukaisuutta tukevia. Jumala joka kiduttaa on pahempi kuin Jumala joka vain tappaa. Sen sijaan Jumala joka pistää ateistit vankilakaltaisiin olosuhteisiin verorahoilla pelaamaan pleikkaria ja tekemään rekisterikilpiä. Se olisi sitten eri asia.
Pääasiassa on bloggerin kommentti "Vanhan testamentin versio jumalolennosta on vastenmielinen -- En näet hyväksy kansanmurhia."
"Otto" aloitti "ovelasti" kyselemällä ateistejen kantoja: "Miksi et hyväksy kuolemantuomiota?" Hän sai vastauksen, jossa tuomion erehtyvyys oli tärkeässä asemassa. Kommentti päätyi tietämisen tapauksessakin luokkaan joka päätyi lauseeseen "senkin pohdinnan päättyvän negatiiviselle kannalle." Eli siltikään tappaminen ei olisi sallittua. Otto jatkaa tästä, toisen sanomaa huomioimatta että "Entä jos oletetaan että voimme olla varmoja sarjamurhaajan syyllisyydestä (niin kuin kaikkitietävä Jumala voisi olla)? Jos ihminen on murhannut erittäin väkivaltaisesti useita ihmisiä, eikö oikeustajusi jopa velvoittaisi teloittamaan?" Hän oln sitä mallia joka "kysyy vaikka vastataan". Jos vastaus on "EI", niin eikö se kerro vain siitä että kristityt voivat ovat julmempia ja murhanhimoisempia kuin ateistit? Ainakin joskus.
Kun kannanottja tarkennettiin, "Teloituksessa tavallaan alennutaan rikollisen tasolle. Toki ylväämpien sanojen saattelemana." päätyy Oton kommentointiin "Eli suljetulle osastolle pariksi sadaksi vuodeksi? Muiden vankien seassahan sarjamurhaaja saattaisi vaikka murhata jonkun pikkurikollisen, joten kuvittelisin sinun kannattavan suljettua osastoa. Eikös tällaisessa vapauden riistossa sitten "alennuta rikollisen tasolle" yhtä lailla?" Tämähän oli erikoista, koska nyt hän pisti kyselemättä kanannottoja joita ei ollut. Eli ilmeisesti hän keskustelee jonkun blogiketjun ulkopuolisen tahon kanssa. Sellainen joka ei sano mitä tuossa näkyvä teksti sanoo ja sanoo mitä tuossa oleva blogiketju ei sano. Uskaltaisin kuitenkin sanoa että ainakaan minusta "Ei".
Kostovaltiossa tapetaan murhaajia, mutta meillähän vankiloita pidetään aika sosiaalisinakin paikkoina. Mutta luulisin että jos tiedettäisiin ketkä vahingoittavat ketäkin vankia milloinkin, voitaisiin aina sopivaan paikkaan laittaa vartijat ja eristys. Ei tarvitsisi tehdä "kaikille kaikkialla kaiken aikaa" -ratkaisua. Joka voi vajavaisella tiedolla olla toimiva strategia, jos todella paha sarjamurhaaja on esimerkeissämme.
Sotimisen käytännön selityksen "Jostain löytyy ihmisiä jotka eivät kunnioita muuta kuin ladattua kivääriä ja he ovat valmiita noudattamaan isänmaallisia käskyjä vastapuolen valloittamiseen." johtaa siihen että Otto esittää että "hyväksyt ihmisten tappamisen ainakin ehkäisevänä ja suojelevana toimenpiteenä? Et kuitenkaan hyväksy sitä "jälkiehkäisynä", koska siinä alennutaan rikollisen tasolle? Vai onko se vain astetta pahempi kuin elinkautinen, mutta sotatilanteessa välttämätön kun sitä vihollisarmeijaa ei oikein voi sulkea suljetulle osastolle? Suljettu osasto tietysti ehkäisee ja suojelee tulevilta murhilta samalla tavoin kuin kuolemantuomiokin, mutta minkä takia ihmisen teloittaminen olisi enemmän väärin kuin ihmisen sulkeminen loppuelämäkseen suljetulle osastolle?" Entäpä jos sotatila onkin itsepuolustustila? Eihän sotarikollisiakaan yleensä teloiteta kun sota loppuu. Tässä kyseessä on jälleen arvailu, joka kertoo enemmän Oton kuin "Paholaisen Asianajajan" kannoista. Tämä onkin yleensä normaalia hihhulin kanssa keskustelua. Hän tietää mitä sanot, ei näe mitä sanot ja sitten moikaa hänen keksimänsä olkiukko. Kun hihhuli on väliin heittänyt kysymyksiä, joihin ei odota vastausta ja jos niihin tuleekin vastaus, hän valitsee niihin oman tulkintansa tai sovittaa sen siihen, kyseessä on hänestä aito keskustelu.
Sitten onkin pulun aika lentää kertomaan shakkipelistään.
Mitä Otto on tässä perustellut? Hän on oikeuttanut kansanmurhan, "kollektiivisena rangaistuksena" ja "ennaltaehkäisynä". Otetaan siis esiin Raamattu. "Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit." (1 Sam. 15:3)
Ja Jumalan omaa toimintaa kuvataan seuraavasti.
"Efraim on kukoistanut veljiensä joukossa, mutta Herra lähettää polttavan tuulen. Se nousee idästä, puhaltaa autiomaasta. Efraimin kaivot kuivuvat, lähteet ehtyvät. Kaikki aarteet ryöstetään, kaikki kalleudet viedään pois. Samaria joutuu tilille synneistään, se on kapinoinut Jumalaansa vastaan. Sen miehet kaatuvat miekkaan, sen pienet lapset murskataan, ja raskaana olevat naiset viilletään halki."
(Hoos. 13: 15-16)
Vanhan Testamentin Jumala näyttää harrastavan pakotettua aborttia. Tätä argumenttisarjaa täytyykin käyttää abortin Raamatullisuuteen vedoten. Ateistit ja muut eikristityt lienevät rinnastettavissa syntisiin Efraimilaisiin.
Laitan kuitenkin loppuun Oton oudoimman analogian.
"Perinteisen kristillisen käsityksen mukaanhan ihminen ei kuoltuaan lakkaa olemasta, vaan hän joutuu juurikin "suljetulle osastolle".Vai palautuuko "hyvien kansanmurhien" mahdottomuus sitten kuitenkin tuohon sylilasten tappamiseen, eli siihen että syytön menee syyllisen mukana?"
Tässähän yritetään perustella miten Jumalan tuomio kuoleman jälkeen on oikeudenmukainen, koska siinä tehdään kuten Paholaisen Asianajaja haluaa. Eli ei tapeta, vaan laitetaan eristykseen. Kuitenkin Helvetin liekit ovat kidutuslaitos. En tietenkään voi lukea Paholaisen Asianajajan ajatuksia, mutta olen melko varma että hän pitää kidutustuomiota vielä barbaarisempana kuin kuolemantuomiota. USA:ssahan ei kidutustuomiota omille kansalaisille tunneta. Tätä kautta ainakin minulle tulee sellainen olo, että Kristinuskon esittämät tarinat Jumalasta onkin, toisin kuin Otto yrittää juttuja väännellä, epäoikeudenmukaisuutta tukevia. Jumala joka kiduttaa on pahempi kuin Jumala joka vain tappaa. Sen sijaan Jumala joka pistää ateistit vankilakaltaisiin olosuhteisiin verorahoilla pelaamaan pleikkaria ja tekemään rekisterikilpiä. Se olisi sitten eri asia.
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Ken Ham "ovelana".
Ken Ham on kommentoinut ateisteja seuraavasti "obviously very angry at God and relishes in mocking Christianity - spending a lot of his time fighting against someone he doesn't believe exists!" Tässä on mukana monta virhettä, jotka saavat ihmettelemään koko hänen älykkyyttään.
Sillä ateisti ei taistele Jumalaa vastaan tai vihaa Jumalaa. Silloin hän ei olisi ateisti. Tietysti Ken Ham ja muut kumppanit vetävät toistuvasti tätä korttia. Mutta se johtuu siitä että he eivät suostu hyväksymään että joku ei usko. Tämä selittää reagoinnin esimerkiksi "Et usko Jumalaan? -et ole yksin" -kampanjan kohdalla.
Tosiasiassahan ateistit kyllä kritisoivat kristinuskoa paljonkin. Ja muita uskontoja. Syynä ei ole viha Jumalaa kohtaan. Se ei ole välttämättä edes vihaa uskontoa kohtaan. Tätä voi verrata niihin jotka vastustavat joulupukkia. Sillä tiedän että on ihmisiä, joiden mielestä joulupukki edustaa kaupallisuutta, ja tätä kautta vastemielisiä arvoja. Ja lisäksi kokevat sen olevan valehtelua lapsille. Siksi he voivat moittia joulupukin käyttöä. He voivat periaatteessa olla jopa aktiivisia. (Joskin harvalukuisia - luultavasti sen vuoksi että kadunkulmissa ei ole "joulupukisteja" jakamassa lappuja, joissa joulupukittomuuden ystävät tuomitaan pahaksi. Eikä nämä "joulupukistit" myöskään yleensä pyri vaikuttamaan, houkuttelemaan, manipuloimaan ja pakottamaan tai puuttumaan toisten elämään ja esimerkiksi toisten lastenkasvatukseen.) Vihaavatko he jotain aitoa partaveikkoa jonka olemassaoloon he eivät usko? Kuten ymmärrätte, vastaus on "kyllä" ja "ei". He uskovat joulupukkiin ilmiönä samaan tapaan kuin ateistit uskovat Jeesukseen tai Jumalaan ilmiönä, ja he vastustavat sen maallisia instituutioita ja sitä promotoivia. Mutta ei, he eivät vihaa mitään aktuaalista partamiestä. Koska eivät usko siihen.
Tämä juttu toistuu vuodesta toiseen. Näin yksinkertainen asia ei mene läpi. Mitä tämä kertoo Ken Hamin ja uskovaisten kyvystä ymmärtää asiaa, jota he ovat "älyllisesti kritisoimassa"? Ja jos asian sisältöä ei ymmärrä, eikö se samalla tarkoita että myös se kritiikki on huonolaatuista? Kun Ken Hamkin on vuosia pyörinyt asian ympärillä, ja tämän tason perusvirheitä tulee hänen suustaan, eikö se herätä mietintöjä siitä onko vika siinä että hän ei ymmärrä, vai siinä että hän ymmärtää mutta valehtelee tahallaan? Muita vaihtoehtoja ei juuri ole jäljellä. Pitäisi tehdä arvuutuskisa "Tyhmä" vai "Paha"?
Sillä ateisti ei taistele Jumalaa vastaan tai vihaa Jumalaa. Silloin hän ei olisi ateisti. Tietysti Ken Ham ja muut kumppanit vetävät toistuvasti tätä korttia. Mutta se johtuu siitä että he eivät suostu hyväksymään että joku ei usko. Tämä selittää reagoinnin esimerkiksi "Et usko Jumalaan? -et ole yksin" -kampanjan kohdalla.
Tosiasiassahan ateistit kyllä kritisoivat kristinuskoa paljonkin. Ja muita uskontoja. Syynä ei ole viha Jumalaa kohtaan. Se ei ole välttämättä edes vihaa uskontoa kohtaan. Tätä voi verrata niihin jotka vastustavat joulupukkia. Sillä tiedän että on ihmisiä, joiden mielestä joulupukki edustaa kaupallisuutta, ja tätä kautta vastemielisiä arvoja. Ja lisäksi kokevat sen olevan valehtelua lapsille. Siksi he voivat moittia joulupukin käyttöä. He voivat periaatteessa olla jopa aktiivisia. (Joskin harvalukuisia - luultavasti sen vuoksi että kadunkulmissa ei ole "joulupukisteja" jakamassa lappuja, joissa joulupukittomuuden ystävät tuomitaan pahaksi. Eikä nämä "joulupukistit" myöskään yleensä pyri vaikuttamaan, houkuttelemaan, manipuloimaan ja pakottamaan tai puuttumaan toisten elämään ja esimerkiksi toisten lastenkasvatukseen.) Vihaavatko he jotain aitoa partaveikkoa jonka olemassaoloon he eivät usko? Kuten ymmärrätte, vastaus on "kyllä" ja "ei". He uskovat joulupukkiin ilmiönä samaan tapaan kuin ateistit uskovat Jeesukseen tai Jumalaan ilmiönä, ja he vastustavat sen maallisia instituutioita ja sitä promotoivia. Mutta ei, he eivät vihaa mitään aktuaalista partamiestä. Koska eivät usko siihen.
Tämä juttu toistuu vuodesta toiseen. Näin yksinkertainen asia ei mene läpi. Mitä tämä kertoo Ken Hamin ja uskovaisten kyvystä ymmärtää asiaa, jota he ovat "älyllisesti kritisoimassa"? Ja jos asian sisältöä ei ymmärrä, eikö se samalla tarkoita että myös se kritiikki on huonolaatuista? Kun Ken Hamkin on vuosia pyörinyt asian ympärillä, ja tämän tason perusvirheitä tulee hänen suustaan, eikö se herätä mietintöjä siitä onko vika siinä että hän ei ymmärrä, vai siinä että hän ymmärtää mutta valehtelee tahallaan? Muita vaihtoehtoja ei juuri ole jäljellä. Pitäisi tehdä arvuutuskisa "Tyhmä" vai "Paha"?
lauantai 15. elokuuta 2009
Juoposta Herran hengestä juopuneeseen.
On tavattoma yleistä kuulla erilaisia parannuskertomuksia. Niissä kerrotaan miten ihmisellä on ollut huono elämä. Juhlia, alkoholismia, huumeita, saatananpalvontaa... Niistä on sitten eheydytty uskonnon avulla. Yleistä on että sanotaan että "luulin eläväni hyvää elämää, mutta olin onneton ja tyhjä".
Tässä yritetään olla kovin konkreettisia. Että uskonto vaikuttaa maailmassa. Se onkin minimivaatimus. Jeesus joka ei tiskaa astioita tai paranna auton alle murskautuneita siilejä tai tee muita vastaavia tekoja konkreettisesti ja toistuvasti ja todistettavasti on konkreettisesti ajatellen aika "turha juttu". Uskonnon on tarjottava muuta kuin lupailuja jotka toteutuvat "sitten joskus" ilman että niiden toteutumatta jäämistä voisi huomata. Tätä nämä tarinat kieltämättä tuovat.
Tämä on aika erikoinen, koska tässä ajatellaan että uskonto parantaa jotain. Mutta entä jos minä en tarvitse parantamista, koska minun elämässäni ei ole juhlia, alkoholismia, huumeita eikä saatananpalvontaa. Mistä uskonto muka parantaisi? Minulla ei ole mitään ongelmariippuvuutta, jonka vaihtaminen toiseen riippuvuuteen auttaisi konkreettisesti.
Eikö tämä hänen alkoholismi tai muu ongelmansa johdu ihan siitä että hän ei ole itse osannut olla ateisti. Mikä hän on sanomaan että minun ateismini on huonoa, kun kerran selvästi onnistun paremmin? Eikö se juuri todista sitä että ateismi ei ole sellaista mitä hän sanoo. Tästä voidaan vetää jopa sellaisia että kaikki se muukin höpinä jota "kokemuksieni mukaan ateistilla on" voikin koskea tätä "hänen ihmeateismiaan" joka on tosi erilaista kuin esim. "paahtoleivän ateismi". Ja nämäkin väitteet ovat tätä kautta vikaan osoitettuja jos niitä suunnataa minulle. (Kuten tehdään.)
Tuntuu että nämä tarinat kerrotaan lähinnä sen takia että ne merkitsevät kertojalle jotain. Mutta tässähän se, että henkilöllä on vakaumus tarkoittaisi että muiden olisi välitettävä ja otettava tosissaan tämä sisältö ja muututtava sen mukana? Mutta jos minä olen ateisti, eikö tämä vakaumus sitten tekisi samoja velvotteita uskovaisille?
Tässä yritetään olla kovin konkreettisia. Että uskonto vaikuttaa maailmassa. Se onkin minimivaatimus. Jeesus joka ei tiskaa astioita tai paranna auton alle murskautuneita siilejä tai tee muita vastaavia tekoja konkreettisesti ja toistuvasti ja todistettavasti on konkreettisesti ajatellen aika "turha juttu". Uskonnon on tarjottava muuta kuin lupailuja jotka toteutuvat "sitten joskus" ilman että niiden toteutumatta jäämistä voisi huomata. Tätä nämä tarinat kieltämättä tuovat.
Tämä on aika erikoinen, koska tässä ajatellaan että uskonto parantaa jotain. Mutta entä jos minä en tarvitse parantamista, koska minun elämässäni ei ole juhlia, alkoholismia, huumeita eikä saatananpalvontaa. Mistä uskonto muka parantaisi? Minulla ei ole mitään ongelmariippuvuutta, jonka vaihtaminen toiseen riippuvuuteen auttaisi konkreettisesti.
Eikö tämä hänen alkoholismi tai muu ongelmansa johdu ihan siitä että hän ei ole itse osannut olla ateisti. Mikä hän on sanomaan että minun ateismini on huonoa, kun kerran selvästi onnistun paremmin? Eikö se juuri todista sitä että ateismi ei ole sellaista mitä hän sanoo. Tästä voidaan vetää jopa sellaisia että kaikki se muukin höpinä jota "kokemuksieni mukaan ateistilla on" voikin koskea tätä "hänen ihmeateismiaan" joka on tosi erilaista kuin esim. "paahtoleivän ateismi". Ja nämäkin väitteet ovat tätä kautta vikaan osoitettuja jos niitä suunnataa minulle. (Kuten tehdään.)
Tuntuu että nämä tarinat kerrotaan lähinnä sen takia että ne merkitsevät kertojalle jotain. Mutta tässähän se, että henkilöllä on vakaumus tarkoittaisi että muiden olisi välitettävä ja otettava tosissaan tämä sisältö ja muututtava sen mukana? Mutta jos minä olen ateisti, eikö tämä vakaumus sitten tekisi samoja velvotteita uskovaisille?
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Passiivis-aggressiivinen uskonto.
Jose kävi reagoimassa erääseen aikaisemmista blogauksistani. Hänen reagointinsa oli sekä tavallinen että ymmärrettävä. Se nostaa esiin tärkeän asian uskonnoissa.
"Hei, itsekin päätin erota kirkosta, koska todella ymmärsin, ettei Suomen luterilaisen kirkon kristinusko ole Jeesuksen opetuksen mukaista, eikä sitä täten kuuluisikaan tukea. Minulla ei ole enää uskontoa, minulla on vain uskoni Jeesukseen ja se riittää."
Nimittäin siinä usko nähdään jonain joka eroaa järjestäytyneestä ideologiasta. Kommentin mukaan usko eroaa instituutiosta. Kirkkoon kuulumattomuus tarkoittaa että ei ole uskontoa.
Tämä on täysin väärin. Se on helppo osoittaa vääräksi jo tämän lainauksen kautta. Avainsana on "Jeesuksen opetuksen mukaista". Hänellä on käsitys tämän sisällöstä. Tämä sisältö on pakosti ideologia. Se tekee kannanottoja olemassaoloasioihin sekä siihen miten ihmisen pitää toimia. Se ei ole pelkkä oma vakaumus, vaan siinä on selvästi mukana "valtionkirkon tapa on väärä". Tämä tarkoittaa sitä että ideologia on sidottu. Se on instituutionomainen ; Se ei jää yksilöön vaan se on yleistettävä. Kirkko on tältä taholta joko oikeassa tai väärässä.
Tätä kautta on ymmärrettävä mitä sanoin kommentoitavassa blogauksessa:
"Mutta uskonto on eri asia. Uskonto taas tarkoittaa sitä että uskovaiset eivät anna vaan olla. He ovat ärsyttäviä. Ja he ovat maallinen, konkreettinen, instituutio jolla on konkreettisia jäseniä. He vaikuttavat maailmassa paljonkin. Jumala ei tee mitään, mutta uskovaiset tekevät."
Kun asia yhdistetään tässä mainitulla tavalla, käy niin että kirkko on oikeastaan enemmän laitos. Se ei ole juuri yhtään ideologia. Olenkin toistuvasti valittanut juuri siitä että kirkko ei tee kannanottoja. Esimerkiksi naispappeusväittely junnaa. Muutenkin kirkko yrittää olla niin avoin, että se lakkaa olemasta mikään moraalinen kompassi. Tätä kautta se latistuu laitokseksi, joka tuottaa ihmisen elämään joulukirkon, rippitilaisuuden (ja sukulaisten ja omien kakaroitten rippitilaisuudet) ja häät (kenties jopa useat). Tältä kannalta kirkko ei tee mitään. Tämä ideologisen sisällön puute tarkoittaa minusta oikeastaan sitä että kirkko ei ole uskonto. Se on uskontoa teeskentelevä instituutio.
Silloin se ei myöskään ärsytä toiminnallaan ateisteja. Nykykirkolla ei ole mitään "suoraan vastustettavaa sisältöä". Kirkon ongelma on siinä, että se esiintyy ideologiana, jota ei kuitenkaan loppujen lopuksi oikein ole. Mitä ihminen tekee moraalisella kompassilla, joka ei osoita oikein mihinkään? Mitä ihminen tekee pseudouskonnolla?
Ketä viestini siis kritisoi, jos ei kirkkoa? Heitä, joita aina.
Hihhuleita. He kasaavat kokoon kerhoja, joissa jäsenet tekevät käännytyssuoritteita. Minulla ei ole mitään ideologiaa vastaan itsessään. Vaan sitä vastaan, että tämä tuodaan aggressiivisesti toisille ikään kuin "ainoana oikeana tapana". Eri tavalla ajattelevia latisteaan joko aggressiivisuudellt, vihalla tai vielä pahemmin, säälillä.
Aggressiivisesti toimiva hihhuli asettuu "opettajan jota ei voi opettaa" ylivertaisen asemaan ja toimii käännytyskoneena jota ei voi käännyttää. Hän saa vallantunnetta tästä oikeassaolostaan ja haluaa vaikuttaa ja muuttaa ihmisiä. Mitä enemmän sitä parempi.
Vihaa käyttävät hihhulit ovat asenteiltaan tuttuja. Mutta heitä on kristityissä hihhuleissa melko vähän. Koska länsimaissa suuttuja koetaan valmiiksi hävinneenä. Sehän on kyllä sinänsä typerää, mutta se kuitenkin hillitsee pahinta kiukuttelua. Islamilaisissa maissa, joissa asenteet ovat erilaisia, tätä aggressiivisuutta kuitenkin on. Erimielisiä pitää esimerkiksi kivittää tai ruoskia. No, ovat kristityt suomessakin tappaneet jumalanpilkasta. Tosin ovat kutsuneet sitä kuolemanrangaistukseksi ja perustelleet sen pelastamisella: Keskiajalla kivun ajateltiin vähentävän sielun kärsimistä tuonpuoleisessa, maksavan syntejä ja todennäköistävän armoa. ja kuolema nähtiin vain porttina "siihen tärkeämpään" tuonpuoleiseen elämään. Kun rikoksesta on saatu tuomio, se voi vähentää Jumalan tarvetta tuomita uudestaan. Joten kuolemanrangaistus ja kidutus olivat palveluksia. Pääasia on tietenkin se, että tästä on otettu opiksi.
Sääliä käyttävät hihhulit pitävät erimielisiä alempana sakkina. Eli ei ymmärretä että "minun ideologia on hyvä, ja erilaiset ihmiset on yhtä hyviä", vaan oma hyvyys on nimen omaan paremmuutta muita kohtaan : Siksi esimerkiksi ateistit ovat heille pahoja ihmisiä, jotka ovat todellisuuskäsitykseltään vajaita. He ovat jotain jota ei itse haluta missään mielessä olla ja näihin pyritään tiivistämään kaikkia negatiivisia ominaisuuksia. ("Pinnallisia juopottelijoita, jotka miettivät vain kuukausipalkkaa ja bilettämistä" on yllättävän yleinen asenne.) Typeryksiä ja paholaisia jotka tulee pelastaa itseltään, rassukkavässykät.
Kun minulta on kysytty esimerkiksi sitä, että olenko miettinyt mitä mieltä Jeesus on roolipelaaisesta tai fantasiakirjallisuudesta, niin ihmettelen että miksi minun ylipäätään tarvitsisi. Kristinusko on muiden ideologia, ei minun. Sen jäsenten tulee miettiä että mitä mieltä Jeesus on. Minulle riittää se, että katson että onko roolipelaaminen ristiriidassa oman systeemini kanssa. Sen olen miettinyt.
Instituutio sinällään ei ole paha asia. Uskonto sinällään ei ole paha asia. Uskonnon seuraaminen ei sinällään ole paha asia. Uskonnollisen ison instituution pystyttäminen ei ole paha asia.
Mutta tyhjän tarjoaminen ideologiana on paha asia. Samoin on oman ideologian pakottaminen muille. Pitää olla sisältöä jäsenille, mutta ei julistamista ulkopuolisille. Jäsensäännöt sitovat jäseniä. Suomen lakikin pätee vain Suomen rajojen sisällä. Eikä rotareiden tai partiolaisten ohjenuoria tarvitse pakottaa niille, jotka ei ole niiden jäseniä. Tämä ei tarkoita että ulkopuolinen henkilö ei saisi seurata partio- tai rotarihyveitä. Niitä ei vaan saa pakottaa. Ja jos näitä ohjenuoria seuraa hyvin tarkasti, se voi jopa tarkoittaa sitä että kyseisen yksilön kannattaa liittyä niihin partiolaisiin. Pääseehän siin' samanmielisten seuraan.
"Hei, itsekin päätin erota kirkosta, koska todella ymmärsin, ettei Suomen luterilaisen kirkon kristinusko ole Jeesuksen opetuksen mukaista, eikä sitä täten kuuluisikaan tukea. Minulla ei ole enää uskontoa, minulla on vain uskoni Jeesukseen ja se riittää."
Nimittäin siinä usko nähdään jonain joka eroaa järjestäytyneestä ideologiasta. Kommentin mukaan usko eroaa instituutiosta. Kirkkoon kuulumattomuus tarkoittaa että ei ole uskontoa.
Tämä on täysin väärin. Se on helppo osoittaa vääräksi jo tämän lainauksen kautta. Avainsana on "Jeesuksen opetuksen mukaista". Hänellä on käsitys tämän sisällöstä. Tämä sisältö on pakosti ideologia. Se tekee kannanottoja olemassaoloasioihin sekä siihen miten ihmisen pitää toimia. Se ei ole pelkkä oma vakaumus, vaan siinä on selvästi mukana "valtionkirkon tapa on väärä". Tämä tarkoittaa sitä että ideologia on sidottu. Se on instituutionomainen ; Se ei jää yksilöön vaan se on yleistettävä. Kirkko on tältä taholta joko oikeassa tai väärässä.
Tätä kautta on ymmärrettävä mitä sanoin kommentoitavassa blogauksessa:
"Mutta uskonto on eri asia. Uskonto taas tarkoittaa sitä että uskovaiset eivät anna vaan olla. He ovat ärsyttäviä. Ja he ovat maallinen, konkreettinen, instituutio jolla on konkreettisia jäseniä. He vaikuttavat maailmassa paljonkin. Jumala ei tee mitään, mutta uskovaiset tekevät."
Kun asia yhdistetään tässä mainitulla tavalla, käy niin että kirkko on oikeastaan enemmän laitos. Se ei ole juuri yhtään ideologia. Olenkin toistuvasti valittanut juuri siitä että kirkko ei tee kannanottoja. Esimerkiksi naispappeusväittely junnaa. Muutenkin kirkko yrittää olla niin avoin, että se lakkaa olemasta mikään moraalinen kompassi. Tätä kautta se latistuu laitokseksi, joka tuottaa ihmisen elämään joulukirkon, rippitilaisuuden (ja sukulaisten ja omien kakaroitten rippitilaisuudet) ja häät (kenties jopa useat). Tältä kannalta kirkko ei tee mitään. Tämä ideologisen sisällön puute tarkoittaa minusta oikeastaan sitä että kirkko ei ole uskonto. Se on uskontoa teeskentelevä instituutio.
Silloin se ei myöskään ärsytä toiminnallaan ateisteja. Nykykirkolla ei ole mitään "suoraan vastustettavaa sisältöä". Kirkon ongelma on siinä, että se esiintyy ideologiana, jota ei kuitenkaan loppujen lopuksi oikein ole. Mitä ihminen tekee moraalisella kompassilla, joka ei osoita oikein mihinkään? Mitä ihminen tekee pseudouskonnolla?
Ketä viestini siis kritisoi, jos ei kirkkoa? Heitä, joita aina.
Hihhuleita. He kasaavat kokoon kerhoja, joissa jäsenet tekevät käännytyssuoritteita. Minulla ei ole mitään ideologiaa vastaan itsessään. Vaan sitä vastaan, että tämä tuodaan aggressiivisesti toisille ikään kuin "ainoana oikeana tapana". Eri tavalla ajattelevia latisteaan joko aggressiivisuudellt, vihalla tai vielä pahemmin, säälillä.
Aggressiivisesti toimiva hihhuli asettuu "opettajan jota ei voi opettaa" ylivertaisen asemaan ja toimii käännytyskoneena jota ei voi käännyttää. Hän saa vallantunnetta tästä oikeassaolostaan ja haluaa vaikuttaa ja muuttaa ihmisiä. Mitä enemmän sitä parempi.
Vihaa käyttävät hihhulit ovat asenteiltaan tuttuja. Mutta heitä on kristityissä hihhuleissa melko vähän. Koska länsimaissa suuttuja koetaan valmiiksi hävinneenä. Sehän on kyllä sinänsä typerää, mutta se kuitenkin hillitsee pahinta kiukuttelua. Islamilaisissa maissa, joissa asenteet ovat erilaisia, tätä aggressiivisuutta kuitenkin on. Erimielisiä pitää esimerkiksi kivittää tai ruoskia. No, ovat kristityt suomessakin tappaneet jumalanpilkasta. Tosin ovat kutsuneet sitä kuolemanrangaistukseksi ja perustelleet sen pelastamisella: Keskiajalla kivun ajateltiin vähentävän sielun kärsimistä tuonpuoleisessa, maksavan syntejä ja todennäköistävän armoa. ja kuolema nähtiin vain porttina "siihen tärkeämpään" tuonpuoleiseen elämään. Kun rikoksesta on saatu tuomio, se voi vähentää Jumalan tarvetta tuomita uudestaan. Joten kuolemanrangaistus ja kidutus olivat palveluksia. Pääasia on tietenkin se, että tästä on otettu opiksi.
Sääliä käyttävät hihhulit pitävät erimielisiä alempana sakkina. Eli ei ymmärretä että "minun ideologia on hyvä, ja erilaiset ihmiset on yhtä hyviä", vaan oma hyvyys on nimen omaan paremmuutta muita kohtaan : Siksi esimerkiksi ateistit ovat heille pahoja ihmisiä, jotka ovat todellisuuskäsitykseltään vajaita. He ovat jotain jota ei itse haluta missään mielessä olla ja näihin pyritään tiivistämään kaikkia negatiivisia ominaisuuksia. ("Pinnallisia juopottelijoita, jotka miettivät vain kuukausipalkkaa ja bilettämistä" on yllättävän yleinen asenne.) Typeryksiä ja paholaisia jotka tulee pelastaa itseltään, rassukkavässykät.
Kun minulta on kysytty esimerkiksi sitä, että olenko miettinyt mitä mieltä Jeesus on roolipelaaisesta tai fantasiakirjallisuudesta, niin ihmettelen että miksi minun ylipäätään tarvitsisi. Kristinusko on muiden ideologia, ei minun. Sen jäsenten tulee miettiä että mitä mieltä Jeesus on. Minulle riittää se, että katson että onko roolipelaaminen ristiriidassa oman systeemini kanssa. Sen olen miettinyt.
Instituutio sinällään ei ole paha asia. Uskonto sinällään ei ole paha asia. Uskonnon seuraaminen ei sinällään ole paha asia. Uskonnollisen ison instituution pystyttäminen ei ole paha asia.
Mutta tyhjän tarjoaminen ideologiana on paha asia. Samoin on oman ideologian pakottaminen muille. Pitää olla sisältöä jäsenille, mutta ei julistamista ulkopuolisille. Jäsensäännöt sitovat jäseniä. Suomen lakikin pätee vain Suomen rajojen sisällä. Eikä rotareiden tai partiolaisten ohjenuoria tarvitse pakottaa niille, jotka ei ole niiden jäseniä. Tämä ei tarkoita että ulkopuolinen henkilö ei saisi seurata partio- tai rotarihyveitä. Niitä ei vaan saa pakottaa. Ja jos näitä ohjenuoria seuraa hyvin tarkasti, se voi jopa tarkoittaa sitä että kyseisen yksilön kannattaa liittyä niihin partiolaisiin. Pääseehän siin' samanmielisten seuraan.
tiistai 14. heinäkuuta 2009
Joulupukittomuuden ilmoitus.
Joulupukki on ateistien, myös minun, lempivertaus. Että on yhtä fiksua uskoa joulupukkiin kuin Jumalaan. Ja että jos olemassaolottomuus täytyy todistaa, joulupukkiakaan tonttuineen ja taikarekineen ei ole todistettu olemattomaksi. Tästä ei ole vain hyviä todisteita.
Ja molemmista luopuminen tarkoittaa yhtä paljon moraalista luopumiseen. Toki pukki pitää lapset kiltteinä, mutta ovat ne kilttejä vaikka usko pukkiin meneekin.
Nyt käytän tätä joulupukkia ateisteja kohtaan. Jos joulupukki on kuin jeesus, voidaan uusi bussikampanja nähdä seuraavasti. Entä jos kerron mainoskampanjassa kaikille että joulupukkia tuskin on? Vaikka ihmiset pitäisivät näkemystä oikeana, he pitäisivät sitä silti hupsuna.
Kokeilkaa. Menkää kadulle huutamaan "joulupukkia ei ole"!
Ehkä sama koskee myös uskovaisia?
Ja molemmista luopuminen tarkoittaa yhtä paljon moraalista luopumiseen. Toki pukki pitää lapset kiltteinä, mutta ovat ne kilttejä vaikka usko pukkiin meneekin.
Nyt käytän tätä joulupukkia ateisteja kohtaan. Jos joulupukki on kuin jeesus, voidaan uusi bussikampanja nähdä seuraavasti. Entä jos kerron mainoskampanjassa kaikille että joulupukkia tuskin on? Vaikka ihmiset pitäisivät näkemystä oikeana, he pitäisivät sitä silti hupsuna.
Kokeilkaa. Menkää kadulle huutamaan "joulupukkia ei ole"!
Ehkä sama koskee myös uskovaisia?
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Ateismin ja uskonnon perusoppitunti.
* Ateismi ei ole ylpeyttä. Ateistit eivät väitä olevansa Jumalia. Päin vastoin, uskovaiset ajattelevat olevansa "enemmän" ja muistuttavat usein ateisteja kuinka he ovat "vain" lihaa. Lisäksi nimen omaan uskovaiset väittävät että heillä on ylimaallista tietoa. Parempaa tietoa. Ateistit ovat "typeriä", eivät näe "koko totuutta". Uskovainen on perustana ylpeämpi, koska hän on sitonut itsensä yliluonnolliseen joka on "ihmistä ja universumia ja kaikkea enemmän". Tämä on ylpeyttä.
* Ateistit eivät ole onnettomia. Toki uskovaiset ovat ristiriitaisia, typeriä, kun esittävät perustana että ateistit "eivät ymmärrä kärsimystä". Että kuolinvuode, sota ja muu kriisi "opettaa". Toisaalta he taas esittävät että ateistit ovat kärsineet elämässä eivätkä ymmärrä sitä ja ovat Jumalalle vihaisia ja siksi päättelevät että Jumalaa ei ole. Eli ateistit ovat kokeneet kärsimystä eivätkä ymmärrä siksi kärsimystä? Eikö sen luulisi olevan toisin päin? Tämä hajanaisuus vihjaa siihen että "vaikeudet" ja "kärsimys" ei ole keskeisiä. Kun uskovat lisäksi "puhuvat toisten puolesta", se korostaa vain sitä että he ovat ylpeitä ja kaikkitietäviä ajatustenlukijoita.
* Ateistit eivät pakene Jumalaa. Tässä on usein käytetty vertauksena poliisia ja varasta. Varas ei etsi Jumalaa koska he tekevät väärin ja tästä seuraa rangaistus. Tosiasiassa jos varas tietäisi että jää kiinni, hän tekisi yhteistyötä saadakseen pienemmän tuomion. Varas joka pakenee poliisia uskoo pääsevänsä karkuun. Ateisti ei siis vähintään "tiedä että Jumala on". Toisaalta tämä vihjaa motiiveihin ja vastaavalla sekoilulla voitaisiin todistaa että uskovaiset ovat uskossa vain itsekkäistä syistä. Että jos heidän identiteettinsä ei olisi sidottu uskontoon, ja jos uskonto ei poistaisi valheella kuolemanpelkoa, he olisivat ateisteja. Ei tätä pidettäisi "asiallisena". Koska ateisteja moititaan heti tämä kohden, se kertoo että uskovaisilla on kaksoisstandardit. He ovat ylpeitä.
* Ateistit eivät elä "arvotyhjiössä". Tämä on malliesimerkki herjaamisesta. Siinä toinen määritellään pahaksi. Uskovaisista vain uskovainen voi olla hyvä, joten ateistit ovat pahoja. Jos ateisti sanoisi että vain ateisti voi olla hyvä, olisi uskovaiset automaattisesti pahoja. Mutta tämä logiikka toimii vain toiseen suuntaan, mikä kertoo siitä että uskovaisilla ei ole kunnioitusta erilailla ajattelevia kohtaan. Koska he ovat ylpeitä.
Sitten on niitä uskovaisia jotka eivät ole yllä mainitun kaltaisia. He ovat hiljaa. Joku on kuulemma joskus kuullut huhuja heidän olemassaolostaan. En tiedä ovatko he ylpeitä.
* Ateistit eivät ole onnettomia. Toki uskovaiset ovat ristiriitaisia, typeriä, kun esittävät perustana että ateistit "eivät ymmärrä kärsimystä". Että kuolinvuode, sota ja muu kriisi "opettaa". Toisaalta he taas esittävät että ateistit ovat kärsineet elämässä eivätkä ymmärrä sitä ja ovat Jumalalle vihaisia ja siksi päättelevät että Jumalaa ei ole. Eli ateistit ovat kokeneet kärsimystä eivätkä ymmärrä siksi kärsimystä? Eikö sen luulisi olevan toisin päin? Tämä hajanaisuus vihjaa siihen että "vaikeudet" ja "kärsimys" ei ole keskeisiä. Kun uskovat lisäksi "puhuvat toisten puolesta", se korostaa vain sitä että he ovat ylpeitä ja kaikkitietäviä ajatustenlukijoita.
* Ateistit eivät pakene Jumalaa. Tässä on usein käytetty vertauksena poliisia ja varasta. Varas ei etsi Jumalaa koska he tekevät väärin ja tästä seuraa rangaistus. Tosiasiassa jos varas tietäisi että jää kiinni, hän tekisi yhteistyötä saadakseen pienemmän tuomion. Varas joka pakenee poliisia uskoo pääsevänsä karkuun. Ateisti ei siis vähintään "tiedä että Jumala on". Toisaalta tämä vihjaa motiiveihin ja vastaavalla sekoilulla voitaisiin todistaa että uskovaiset ovat uskossa vain itsekkäistä syistä. Että jos heidän identiteettinsä ei olisi sidottu uskontoon, ja jos uskonto ei poistaisi valheella kuolemanpelkoa, he olisivat ateisteja. Ei tätä pidettäisi "asiallisena". Koska ateisteja moititaan heti tämä kohden, se kertoo että uskovaisilla on kaksoisstandardit. He ovat ylpeitä.
* Ateistit eivät elä "arvotyhjiössä". Tämä on malliesimerkki herjaamisesta. Siinä toinen määritellään pahaksi. Uskovaisista vain uskovainen voi olla hyvä, joten ateistit ovat pahoja. Jos ateisti sanoisi että vain ateisti voi olla hyvä, olisi uskovaiset automaattisesti pahoja. Mutta tämä logiikka toimii vain toiseen suuntaan, mikä kertoo siitä että uskovaisilla ei ole kunnioitusta erilailla ajattelevia kohtaan. Koska he ovat ylpeitä.
Sitten on niitä uskovaisia jotka eivät ole yllä mainitun kaltaisia. He ovat hiljaa. Joku on kuulemma joskus kuullut huhuja heidän olemassaolostaan. En tiedä ovatko he ylpeitä.
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Lupa määrätä onnelliseksi.
Ateistien uusi bussikampanja on eräällä osalla tosi tyhmä. Siinä kun tehdään samanlaista tavaraa, kuin mitä uskovaiset ovat pitkän aikaa harjoittaneet. Ateistien jos joidenkin pitäisi tämä siksi ymmärtää.
Aiheena on tietysti onnellisuuden määrääminen.
Ateistien kampanjan yhteydessä uskovaiset ovat muistuttaneet että he ovat uskovaisia ja onnellisia. He eivät koe murehtivansa tai huolehtivansa maailmasta. Heille uskonto edustaa onnellisuutta. Hekään eivät kuitenkaan kommentoidessaan huomaa, että tämä on juuri sitä perushuttua, jota he itse aina tarjoavat:
Olemme kaikki kuulleet uskovaisilta että "Ateisti on onneton". Ateisti voi tappaa. Ateisti elää vähempää elämää. Ateisti on kylmä ja kova. Henkisyys tarkoittaa onnellisuutta, ateisti on onneton. Ateismi johtuu paskasta vanhemmuussuhteista, huonosta lapsuudesta. Äitihaava, isähaava....
Siksi jos uskovainen loukkaantuu ateistien systeemisä, lopettakoon oman toimintansa ja raivotkoon omilleen. Sama koskekoon ateisteja. Systeemit muuttuvat vain sisältä. Ulkopuolinen kommentointi katsotaan helposti hyökkäykseksi. "Se ei ole yksi meistä" on suunnilleen sama kuin "on väärässä, sehän ei ymmärrä meidän juttua". Siksi jokainen ateisti joka esittää että uskovainen tulee onnellisemmaksi aatteenvaidholla saa minulta herjaa.
Uskovaisia jotka tekevät samaa, pidän naurettavina. Mutta heidän kanssaan "keskustelu" on mahdotonta. He ovat aatteensa sisältä ja ateisti on heille vain vastustuksen kohde, "argumentin esittäjä ja kritiikin kohde".
Aiheena on tietysti onnellisuuden määrääminen.
Ateistien kampanjan yhteydessä uskovaiset ovat muistuttaneet että he ovat uskovaisia ja onnellisia. He eivät koe murehtivansa tai huolehtivansa maailmasta. Heille uskonto edustaa onnellisuutta. Hekään eivät kuitenkaan kommentoidessaan huomaa, että tämä on juuri sitä perushuttua, jota he itse aina tarjoavat:
Olemme kaikki kuulleet uskovaisilta että "Ateisti on onneton". Ateisti voi tappaa. Ateisti elää vähempää elämää. Ateisti on kylmä ja kova. Henkisyys tarkoittaa onnellisuutta, ateisti on onneton. Ateismi johtuu paskasta vanhemmuussuhteista, huonosta lapsuudesta. Äitihaava, isähaava....
Siksi jos uskovainen loukkaantuu ateistien systeemisä, lopettakoon oman toimintansa ja raivotkoon omilleen. Sama koskekoon ateisteja. Systeemit muuttuvat vain sisältä. Ulkopuolinen kommentointi katsotaan helposti hyökkäykseksi. "Se ei ole yksi meistä" on suunnilleen sama kuin "on väärässä, sehän ei ymmärrä meidän juttua". Siksi jokainen ateisti joka esittää että uskovainen tulee onnellisemmaksi aatteenvaidholla saa minulta herjaa.
Uskovaisia jotka tekevät samaa, pidän naurettavina. Mutta heidän kanssaan "keskustelu" on mahdotonta. He ovat aatteensa sisältä ja ateisti on heille vain vastustuksen kohde, "argumentin esittäjä ja kritiikin kohde".
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Kunnioitusta ja moraalittomuutta.
Jussi K. Niemelä osoitti saatanallisuutensa YouTube -keskustelussa muslimin kanssa. NOT. Keskustelun henki osoittaa lujasti sen, missä ateistit ovat kaikkien uskovaisten kanssa. Siinä on kaksi teemaa:
* Ateistien moraalisuusteema. Ateismi on islamilaisesta moraalitonta. Että hyvyys ja uskonto ovat rinnastettuja. Jussi K. Niemelästä taas ateisti voi olla rikollinen tai hyvä, samoin kuin uskovainen.
* Ateistien kunnioittamattomuusteema. Islamilaisesta ateistien mielipiteenesitys loukkaa ja osoittaa että hänen vakaumustaan ei kunnioiteta. Jussi K. Niemelän mukaan taas erimielisyys ja kunnioitus voivat myös kulkea käsi kädessä. Että ei revi toisen lappuja osoittaa että kunnioittaa. Itse osoitan tätä käsittelemällä vain hihhulismia, joka hyökkää ateismia ja heidän oikeuksiaan vastaan. Normiuskonto ja sen sisältö on minulle sellainen, jota ei olisi hyvä moittia. Koska kunnioitan. Tästä minua tietysti syytetään. Että en muka nosta tervettä uskontoa riittävän hyvin esiin. Minusta siinä ei ole mitään käsiteltävää. Ja monesti olen muistuttanut että blogin aihepiiri on tämä tietty ja varoitan tekemästä liiallisia johtopäätöksiä.
Tässä on uskovaisilla lyhyesti esillä valtava ristiriita.
He vaativat itselle kunnioitusta, ja esittävät että toisten ajatusten kunnioituksen puute on rikos ja paha asia. Kun he itse samanaikaisesti pitävät tarinan päähenkenä sitä että "ateistit eivät voi olla kunnolla moraalisia". On vaikeaa väittää että kunnioittaa ateistien vakaumusta tuollaisen asenteen jälkeen. Se on itse asiassa täysin mahdotonta. Ateismi on vastustettava, paha, samoin kuin sen seuraaminen on turmiollista ja tuhoisaa. Jos on tätä mieltä, silloin ei kunnioita ateismia.
Vaikka muslimi näennäisesti ei huuda eikä käytä karkeaa kieltä, selvää on että häneltä puuttuu täysi kunnioitus. Samoin on kaikkien uskovaisten kanssa. Heillä on juuri sama asennevamma. Tuossa keskustelussa vain Jussi K. Niemelä antaa tukea erilaisille vakaumuksille sen sijaan että toimisi hyökkäysvaununa.
* Ateistien moraalisuusteema. Ateismi on islamilaisesta moraalitonta. Että hyvyys ja uskonto ovat rinnastettuja. Jussi K. Niemelästä taas ateisti voi olla rikollinen tai hyvä, samoin kuin uskovainen.
* Ateistien kunnioittamattomuusteema. Islamilaisesta ateistien mielipiteenesitys loukkaa ja osoittaa että hänen vakaumustaan ei kunnioiteta. Jussi K. Niemelän mukaan taas erimielisyys ja kunnioitus voivat myös kulkea käsi kädessä. Että ei revi toisen lappuja osoittaa että kunnioittaa. Itse osoitan tätä käsittelemällä vain hihhulismia, joka hyökkää ateismia ja heidän oikeuksiaan vastaan. Normiuskonto ja sen sisältö on minulle sellainen, jota ei olisi hyvä moittia. Koska kunnioitan. Tästä minua tietysti syytetään. Että en muka nosta tervettä uskontoa riittävän hyvin esiin. Minusta siinä ei ole mitään käsiteltävää. Ja monesti olen muistuttanut että blogin aihepiiri on tämä tietty ja varoitan tekemästä liiallisia johtopäätöksiä.
Tässä on uskovaisilla lyhyesti esillä valtava ristiriita.
He vaativat itselle kunnioitusta, ja esittävät että toisten ajatusten kunnioituksen puute on rikos ja paha asia. Kun he itse samanaikaisesti pitävät tarinan päähenkenä sitä että "ateistit eivät voi olla kunnolla moraalisia". On vaikeaa väittää että kunnioittaa ateistien vakaumusta tuollaisen asenteen jälkeen. Se on itse asiassa täysin mahdotonta. Ateismi on vastustettava, paha, samoin kuin sen seuraaminen on turmiollista ja tuhoisaa. Jos on tätä mieltä, silloin ei kunnioita ateismia.
Vaikka muslimi näennäisesti ei huuda eikä käytä karkeaa kieltä, selvää on että häneltä puuttuu täysi kunnioitus. Samoin on kaikkien uskovaisten kanssa. Heillä on juuri sama asennevamma. Tuossa keskustelussa vain Jussi K. Niemelä antaa tukea erilaisille vakaumuksille sen sijaan että toimisi hyökkäysvaununa.
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Onnettomat ateistit.
Melkoisen usein uskonnosta puhuessa korostuu se, kuinka ateistit ovat jotenkin negatiivisten tunteiden täyttämiä. Ateistit ovat vihaisia. Heillä on suruja. He vihaavat Jumalaa. (Anteeksi, ketä?)
On toki ihan mukava asia, että uskovaiset kertovat että heidän vakaumuksensa tuo heille iloa. Mutta itsestä yleistäminen on harmittavan yleistä. Se, että uskontoon liittyminen tuo jotenkin iloa heille tarkoittaa sitä että ateistit ovat saman verran onnettomia. Kivointa on tietysti se, että jos ateisti sanoo että ei ole surullinen mitenkään, uskovainen muistuttaa että "syvällä sisällä salaisesti olet surullinen". Tämä on ihan sama kuin minä sanoisin että jokainen uskovainen haluaa tehdä itsemurhan, koska ihannoi Jeesuksen kuolemaa ja jos uskova sanoisi että ei ihannoi, sanoisin että "ihannoi salaisesti, että piilotajunnassa kytee halu seurata Herraa".
En ymmärrä miten kukaan luulee että tätä otetaan vakavasti?
Omien kokemusten pohjalta elämä ateistina on hieman parempaa. Mielestäni ateismi on kuitenkin iloinen asia. Ehkä iloa tuottavin, vapauttavin, valinta jota olen tehnyt. Tosin en voi tietenkään puhua muiden puolesta, koska en usko että voin lukea muiden ajatuksia. Toivoisin että myös uskovaiset tajuaisivat saman, minkä monet pienet lapset tajuavat elämänsä varrella jo varhain: Että he ovat erillinen toimija, kuin heidän äitinsä ja pinnasänky. Että koko maailma ei ole sama kuin heidän oma henkilökohtainen tietoisuutensa. Että muut eivät välttämättä tiedä mitä ajattelet etkä sinä aina tiedä mitä muut ajattelevat ja tuntevat. Kun he ymmärtäisivät tämän, he välittömästi luopuisivat toisten ajatustenlukuasenteestaan.
Tosin on myönnettävä että ateismi on eräissä suhteissa huonompaa kuin uskovaisten elämä. Se taas tulee ihmisten asenteissa. Se on totta että että ihmiset yleensä suhtautuvat uskonnosta puhumiseen hämmentyen eivätkä kannata sitä. Uskovaisista tämä pidättyväisyys on paha ja ikävä asia. Kai se sitä hieman onkin, mutta toisaalta se voi kertoa vain siitä että me suomalaiset yritämme olla hienotunteisia eikä aiheuttaa kiusaa muille ja riidellä erilaisten näkemysten kanssa. Tämä voi johtaa negatiiviseen tuppisuuasenteeseen, jossa toista ei kuunnella.
Mutta ateisteja sen sijaan säälitään kuin he olisivat vammaisia. Juuri tämä "ateismi tarkoittaa surullisuutta" -yhteys on todella yleinen. Kun kerrot asiasta, kohtaat erikoisia kysymyksiä. Ei kiinnostuneita, vaan sellaisia jotka kyselevät siitä mikä elämässä on vialla.
Tämä säälinsekainen suhtautuminen on suoraan sanoen halventavaa, etenkin kun sitä kohtaa säännönmukaisesti asioista puhumisen yhteydessä. Ja minä väitän että jos jokin herättää vastahankaisuutta ja sytyttää ateistien flameliekkejä raivoon kohti uskontoja, se on juuri tämä asenne. Toisin sanoen, tämä asenne ei ainakaan paranna keskustelua.
Mutta toisaalta - uskovaisia tyypillisesti kiinnostaa vain julistaminen. Toinen on vain kritiikin kohde, ei jokin jota voisi pitää valintana, jonka saa tehdä ilman että elämä muuttuu moraalittomaksi, huonoksi, moraalittomaksi, surulliseksi, vihaiseksi.
No sen verran on tunnustettava että kun käännyt ateismiin, painosi ei laske 10 kiloa.
On toki ihan mukava asia, että uskovaiset kertovat että heidän vakaumuksensa tuo heille iloa. Mutta itsestä yleistäminen on harmittavan yleistä. Se, että uskontoon liittyminen tuo jotenkin iloa heille tarkoittaa sitä että ateistit ovat saman verran onnettomia. Kivointa on tietysti se, että jos ateisti sanoo että ei ole surullinen mitenkään, uskovainen muistuttaa että "syvällä sisällä salaisesti olet surullinen". Tämä on ihan sama kuin minä sanoisin että jokainen uskovainen haluaa tehdä itsemurhan, koska ihannoi Jeesuksen kuolemaa ja jos uskova sanoisi että ei ihannoi, sanoisin että "ihannoi salaisesti, että piilotajunnassa kytee halu seurata Herraa".
En ymmärrä miten kukaan luulee että tätä otetaan vakavasti?
Omien kokemusten pohjalta elämä ateistina on hieman parempaa. Mielestäni ateismi on kuitenkin iloinen asia. Ehkä iloa tuottavin, vapauttavin, valinta jota olen tehnyt. Tosin en voi tietenkään puhua muiden puolesta, koska en usko että voin lukea muiden ajatuksia. Toivoisin että myös uskovaiset tajuaisivat saman, minkä monet pienet lapset tajuavat elämänsä varrella jo varhain: Että he ovat erillinen toimija, kuin heidän äitinsä ja pinnasänky. Että koko maailma ei ole sama kuin heidän oma henkilökohtainen tietoisuutensa. Että muut eivät välttämättä tiedä mitä ajattelet etkä sinä aina tiedä mitä muut ajattelevat ja tuntevat. Kun he ymmärtäisivät tämän, he välittömästi luopuisivat toisten ajatustenlukuasenteestaan.
Tosin on myönnettävä että ateismi on eräissä suhteissa huonompaa kuin uskovaisten elämä. Se taas tulee ihmisten asenteissa. Se on totta että että ihmiset yleensä suhtautuvat uskonnosta puhumiseen hämmentyen eivätkä kannata sitä. Uskovaisista tämä pidättyväisyys on paha ja ikävä asia. Kai se sitä hieman onkin, mutta toisaalta se voi kertoa vain siitä että me suomalaiset yritämme olla hienotunteisia eikä aiheuttaa kiusaa muille ja riidellä erilaisten näkemysten kanssa. Tämä voi johtaa negatiiviseen tuppisuuasenteeseen, jossa toista ei kuunnella.
Mutta ateisteja sen sijaan säälitään kuin he olisivat vammaisia. Juuri tämä "ateismi tarkoittaa surullisuutta" -yhteys on todella yleinen. Kun kerrot asiasta, kohtaat erikoisia kysymyksiä. Ei kiinnostuneita, vaan sellaisia jotka kyselevät siitä mikä elämässä on vialla.
Tämä säälinsekainen suhtautuminen on suoraan sanoen halventavaa, etenkin kun sitä kohtaa säännönmukaisesti asioista puhumisen yhteydessä. Ja minä väitän että jos jokin herättää vastahankaisuutta ja sytyttää ateistien flameliekkejä raivoon kohti uskontoja, se on juuri tämä asenne. Toisin sanoen, tämä asenne ei ainakaan paranna keskustelua.
Mutta toisaalta - uskovaisia tyypillisesti kiinnostaa vain julistaminen. Toinen on vain kritiikin kohde, ei jokin jota voisi pitää valintana, jonka saa tehdä ilman että elämä muuttuu moraalittomaksi, huonoksi, moraalittomaksi, surulliseksi, vihaiseksi.
No sen verran on tunnustettava että kun käännyt ateismiin, painosi ei laske 10 kiloa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
