Kuvittele ystävä.

Kuvittele että sinulla on aikuinen ystävä. Ajan kanssa hänestä paljastuu piirteitä. Kuvittele mitä sinä tekisit missäkin tilanteessa.

1: Eräänä päivänä huomaat että hän ei suostu puhumaan joulupukin olemattomuudesta lapsille.
2: Kun seuraat ystävääsi, kuten ystäviä on tapana seurata, eli olemalla läsnä varsinaisesti kyyläämättä, tajuat että ystäväsi uskoo joulupukkiin. Kaikesta sydämestään.
3: Ajan kuluessa tarkentuu että hän uskoo, että hän voi kommunikoida joulupukin kanssa. Hän kirjoittelee kirjeitä ja vie niitä puunkoloon. Kirjeitten poistumattomuus ei haittaa häntä, koska joulupukki käy ne salassa lukemassa.
4: Ystäväsi alkaa uskomaan että joulupukin ystävät, tontut, elävät keskuudessamme. Hän uskoo että tontut saattavat joskus täyttää hänen toiveitaan. Niinpä hän juttelee tontuille ja pistää iltaisin maitoa ja pullaa pihalle. Näiden katoaminen kertoo jonkun syöneen lahjat. Ja mikä estäisi että ne olisivat tonttuja? Hän soittaa yleensä vain joululevyjä. Vuoden ympäri.
5: Ystäväsi alkaa uskomaan että joulupukki voi auttaa sairauksissa. Hän sinnittelee kotonaan sairaana, ennen kuin suotuu lääkäriin. Jos häneltä hukkuu esine, hän uskoo että tontut ovat tarvinneet sitä. Hän uskoo, että tontut kyllä palauttavat lainaamansa tuotteet, luultavasti pakettiin käärittynä korkojen kera.
6: Ystäväsi uskoo että hän voi kommunikoida tonttujen kanssa telepaattisesti. Hänellä on omasta mielestään myös henkilökohtainen suhde joulupukkiin. Hän pyhittää elämänsä jouluvalmisteluihin. Jouluvalmistelujen tekeminen vie valtaosan hänen vapaa -ajastaan. Sunnuntaisin on olkipukkien sitomispäivä.
7: Hän uskoo, että joulupukki on antanut hänelle tonttujen kyvyn ottaa selville kuka on kiltti ja kuka on tuhma. Ja tämän pohjalta hän neuvoo ihmisiä. Koska kukaan ei hänestä voi todisteilla kiistää joulupukin olemassaoloa, ei kukaan voi todistaa että hän ei tietäisi kilttejä tuhmista.
8: Hän alkaa rankaisemaan tuhmia. Hänen palkkansa kuluu kilttien ihmisten lahjomiseen. Tuhmat lapset saavat hiiliä, ja aina välistä vitsaa. Kiltit ihmiset saavat toiveittensa mukaisia ja "kiltteystasonsa" hintaisia lahjoja.
9: Hän laajentaa valtaansa valtakunnalliseksi. Hänellä on paljon valtaa. Erilliset piiskaajayksiköt piiskaavat hänen käskystään tuhmia ja palkitsemisyksiköt jakavat lahjoja. Hänen toimintansa, lähinnä lahjapaja ja vitsanvääntämö, työllistää useita ihmisiä, jotka uskovat hänen "joulupukin tiedonvälityskykyihinsä" täysin.
10: Jotain paljon pelottavampaa.

Kun mietit oikein tarkkaan, huomaat että loppujen lopuksi on vaikeaa sanoa missä vaiheessa ystäväsi uskomukset ovat vain "mukavaa variaatiota" ja milloin tilanne saa ikäviä käänteitä. Itse olisin valmis puuttumaan tilanteeseen vasta kohdassa 7. Moni saattaa laittaa riman alemmaksi, jutellessani puolisoni kanssa, hän olisi ehdottanut psykiatria jo tasolla 5.

Mutta kun tarkasti katsot, hän varmasti on uskossaan ihan onnellinen ihminen. Hän tuntee olonsa taatusti vähemmän yksinäiseksi ja hylätyksi. Mahdollinen huono itsetuntokin lakkaa tasoja noustessa vaikuttamasta. Toisaalta tilanteessa on jotain hieman selkäpiitä karmivaa. Ystävä on kuitenkin ainakin jollain tasolla menettänyt kykynsä erottaa kuvitteellisen oikeasta. (Hänestä ei olisi siis ainakaan roolipelaajaksi.)

Jos kysymystä vietäisiin syvemmälle, niin millä tasolla ystävällesi voitaisiin antaa vastuuta yhteiskunnasta? Millä tasolla hän voi osallistua diplomatiaan ja missä vaiheessa hänen hallintaansa ei sopisi antaa armeijan ylipäällikkyyttä? (Olettaen että hän on "muuten ihan normaali".) Milloin hänet pitäisi lempata eduskunnasta? Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä.

Sekä omaa suvaitsevaisuutta ja moraalitajua sekä niiden törmäyttämistä kannattaa kuitenkin miettiä. Itselle tämä tuotti jonkin verran harmaita hiuksia. (Toivottavasti ne ovat niitä jotka muutoin ovat valkoisia...)