Kun uskovainen uskoo ja näkee vaivaa näkemykseensä, siitä tulee hänelle rakas. Kyseessä ei ole enää pelkkä kannanotto siihen miten asiat ovat, vaan tähän näkemykseen sidotaan lisäksi oma identiteetti ja persoonallisuus. Siis, kun ateisti on erimielinen uskonnosta, hän sanoo tavallaan että ei ota uskovaista vakavasti. Tavallaan vielä kauheampaa on, jos hän tekee sen perustellen, koska silloin hän vihjaa että uskovainen on lisäksi tyhmä.
Tietenkin voidaan sanoa että uskovaiset voivat tehdä saman ateisteille. Ja olen varma, että hieman näin onkin. Mutta on kuitenkin yksi syy, joka selittää sen miksi uskovaiset ovat vihaisempia ateisteille, ja toisaalta myös syyttävät ateisteja vihaisuudesta, tiedesalaliitosta ja ties mistä.
Tähän uskonnon edustajien omakehun (Me olemme oikeassa ja muut väärässä) ja samanaikaisen uhrimentaliteetin (Meidän ei anneta, meitä ei kunnioiteta..) suuruuteen heillä on uhraukset. Sillä Pascalin vaaka on väärässä: Uskonnossa on panoksia. Sitä esimerkiksi noustaan sunnuntai -aamuisin kirkkoon. Uskonnot säätelevät ihmisten elämää antamalla käskyjä ja sääntöjä. On oikeastaan merkityksetöntä, että suurin osa käskyistä on sellaisia että ihmiset noudattaisivat niiden ohjeita kuitenkin. (Ja osa on mitättömiä ja pieniä.) Syynä on se, että ne on annettu ja niiden mukaan toimiminen on tottelemista, olipa teko tehty joka tapauksessa vai ei.
Uskovainen tekee tälläisiä uhrauksia uskonsa vuoksi. Ja tämä tarkoittaa sitä että ateisti, joka osoittaa erimielisyytensä, vihjaa siihen suuntaan että tämä kaikki vaiva on ollut tyhjän kanssa. Uskovaisista tulee sitä vihaisempia, mitä tiukemmilla ja useammilla säännöillä he ovat uhrautuneet ja mitä kauemmin he ovat sitä tehneet.
Tämä selittää, miksi fundamentalistit ovat vihaisempia kuin muut: He ovat noudattaneet tiukemmin uskontoa. Siksi rauhan Jeesukselle sitoutuminen ei suinkaan tuota rauhallisia ihmisiä, vaan niitä kihiseviä uskovaisia; Ateisti tavallaan sanoo heille että he ovat jääräpäisellä ja puupäisellä tavalla väärässä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pascal. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pascal. Näytä kaikki tekstit
torstai 8. tammikuuta 2009
torstai 24. tammikuuta 2008
LOTTO
Vanhan sanonnan mukaan lotto on tyhmyysverotusta ihmisille, jotka ovat huonoja matematiikassa. Tosiasiassa olen melko varma siitä että vain harva lottoaja pelaa sen takia että odottaisi voittavansa keskimääräisesti enemmän kuin pelaavansa. Harva tavoittelee suoranaista taloudellista hyvinvointia. Vaikka sitähän se lotto tarjoaa.
Se, mitä ihminen pohjimmiltaan ostaa pelatessaan lottoa, on unelman. Ihminen haluaa haaveilla "jos vaikka" -tilanteella. Ja tämä perustuu siihen että lottoaminen ei ole heistä "kauhean kallista". Heitä ei harmita häviö, koska he ovat ostaneet sillä viikoksi haavetta ja hieman jännitystä. Pelaamisen onni ei riipu pelkästään voittamisesta. Suomalainen pelitutkimus tutkii paraikaa miksi pelaaminen on hauskaa. Tutkimushankkeen lehdistötiedotteessa paljastettiin, että:
"Ravajan aikaisemmassa tutkimus-hankkeessa kävi ilmi, että toisinaan epäonnistuminen, esim. oman pelihahmon tuhoutuminen, herättää pelaajissa mielihyvää."
Itse en lottoa pelaa. Josku nuorempana olen kyllä laittanut pari riviä likoon. Mutta uhkapelit eivät ole minua varten. En osaa nauttia niistä. Samoin en ikinä ole nauttinut ainoankaan pelaajahahmon tuhoutumisesta roolipeleissä. (Olen kai outo.) Sen sijaan muistan kyllä DooMin kuolemattomuuskoodin. (IDDQD)
Uskonto tarjoaa varmasti useille uskovaisille hieman samanlaista iloa, kuin laitettu lottorivi. Tosin he vetoavat "äärettömiin voittoihin", joka tekee sen että vaikka heidän mahdollisuutensa olla oikeassa olisivat häviävän pienet, he voivat laskea "odotusarvon kannattavaksi". Siinä missä tavallisten pelien kohdalla pätee "Se ei pelaa, joka pelkää", Pascalin vaa-an mukaan juuri sellaisen kannattaisi. Sääli vain, että koko "ääretön voitto" on arvaus. Se on sama, kuin olettaisi suoraan että pelaaminen kannattaa. ; Ateisti voi ihan vastaavalla premissillä, jolla uskovainen antaa voiton suuruudeksi äärettömän antaa voitonmahdollisuuden tai voiton olemassaolon todennäköisyydeksi nollan. Tai pakottaa uskovaisen uskomaan jokaikiseen Jumalaan. Jippoja kyllä riittää niitä haluaville.
Mutta tämä on itse asiassa sivuraiteelle menemistä. Koska kyseessä ei ole matematiikka. Kyseessä uskovaisilla on haaveen ostaminen. Uskovainen panostaa "jos vaikkaan", aivan kuten lottoajakin. Ja tämä tunne pistää heidät pelaamaan. Voiton odotusarvosaivartelut ja haravasysteemien miettimiset ovat vain rationalisointeja, joilla haetaan puoliväkisin oikeutusta sille mitä halutaan. (Mallia: Kas, tässä meillä johtopäätös, mitä havaintoja voimme saada tukemaan sitä/miten saamme havainnot sopimaan siihen.) Uskovaiset eivät aidosti välitä vaikka voitto ei olisikaan ääretön. Kyseessä on haave, ei todennäköisyyslaskelmat (Voidaaan sanoa, että tämä on minun tapani sanoa Housen "The Right Stuff" -jaksossa laukoma epäkohteliaisuus "Rational arguments don't usually work on religious people. Otherwise, there would be no religious people.")
Ehkä meidän tulisikin muistaa uskontojen kanssa seuraava RAYn mainoskampanja: Pelaaminen on hauskaa, kunhan muistaa lopettaa ajoissa!
Se, mitä ihminen pohjimmiltaan ostaa pelatessaan lottoa, on unelman. Ihminen haluaa haaveilla "jos vaikka" -tilanteella. Ja tämä perustuu siihen että lottoaminen ei ole heistä "kauhean kallista". Heitä ei harmita häviö, koska he ovat ostaneet sillä viikoksi haavetta ja hieman jännitystä. Pelaamisen onni ei riipu pelkästään voittamisesta. Suomalainen pelitutkimus tutkii paraikaa miksi pelaaminen on hauskaa. Tutkimushankkeen lehdistötiedotteessa paljastettiin, että:
"Ravajan aikaisemmassa tutkimus-hankkeessa kävi ilmi, että toisinaan epäonnistuminen, esim. oman pelihahmon tuhoutuminen, herättää pelaajissa mielihyvää."
Itse en lottoa pelaa. Josku nuorempana olen kyllä laittanut pari riviä likoon. Mutta uhkapelit eivät ole minua varten. En osaa nauttia niistä. Samoin en ikinä ole nauttinut ainoankaan pelaajahahmon tuhoutumisesta roolipeleissä. (Olen kai outo.) Sen sijaan muistan kyllä DooMin kuolemattomuuskoodin. (IDDQD)
Uskonto tarjoaa varmasti useille uskovaisille hieman samanlaista iloa, kuin laitettu lottorivi. Tosin he vetoavat "äärettömiin voittoihin", joka tekee sen että vaikka heidän mahdollisuutensa olla oikeassa olisivat häviävän pienet, he voivat laskea "odotusarvon kannattavaksi". Siinä missä tavallisten pelien kohdalla pätee "Se ei pelaa, joka pelkää", Pascalin vaa-an mukaan juuri sellaisen kannattaisi. Sääli vain, että koko "ääretön voitto" on arvaus. Se on sama, kuin olettaisi suoraan että pelaaminen kannattaa. ; Ateisti voi ihan vastaavalla premissillä, jolla uskovainen antaa voiton suuruudeksi äärettömän antaa voitonmahdollisuuden tai voiton olemassaolon todennäköisyydeksi nollan. Tai pakottaa uskovaisen uskomaan jokaikiseen Jumalaan. Jippoja kyllä riittää niitä haluaville.
Mutta tämä on itse asiassa sivuraiteelle menemistä. Koska kyseessä ei ole matematiikka. Kyseessä uskovaisilla on haaveen ostaminen. Uskovainen panostaa "jos vaikkaan", aivan kuten lottoajakin. Ja tämä tunne pistää heidät pelaamaan. Voiton odotusarvosaivartelut ja haravasysteemien miettimiset ovat vain rationalisointeja, joilla haetaan puoliväkisin oikeutusta sille mitä halutaan. (Mallia: Kas, tässä meillä johtopäätös, mitä havaintoja voimme saada tukemaan sitä/miten saamme havainnot sopimaan siihen.) Uskovaiset eivät aidosti välitä vaikka voitto ei olisikaan ääretön. Kyseessä on haave, ei todennäköisyyslaskelmat (Voidaaan sanoa, että tämä on minun tapani sanoa Housen "The Right Stuff" -jaksossa laukoma epäkohteliaisuus "Rational arguments don't usually work on religious people. Otherwise, there would be no religious people.")
Ehkä meidän tulisikin muistaa uskontojen kanssa seuraava RAYn mainoskampanja: Pelaaminen on hauskaa, kunhan muistaa lopettaa ajoissa!
torstai 26. heinäkuuta 2007
Paskalin vaaka
Paholaisen Asianajajan blogissa oli käsittelyssä Pascalin vaaka. Tämän tyyppiseen ajatteluun törmää aina joskus. Hän nostaa esiin yleisimmän tietämäni ratkaisun, joka on se että vaaka johtaa siihen että meidän pitäisi uskoa lähes kaikkiin uskontoihin "varmuuden vuoksi" -joka mielestäni toimii sen takia että Pascaliin vetoavat kristityt itse eivät ole yhtään halukkaita itse seuraamaan tätä "uhkapelin lakia" ja esimerkiksi osallistumaan islamilaisiin menoihin -vaikka itse ovat vastaavaa Pascalia käyttäessään vaatimassa ateisteilta ja väittävät sitä rationaaliseksi.
James Huber on käsitellyt Pascalin vaakaa usealta sortilta. Sieltä löytyy esimerkiksi ajatusleikki, jota sovellan : Jos minä väittäisin olevani taikuri, joka kykenee kiroamaan sinut niin että elämäsi on yhtä kärsimystä ja kuoltuasi menetät uskostasi huolimatta kykysi elää ikuisesti. Jos minä haluan, sielusi ei pelastu. (Minulla nyt vain on sellainen diili Jumalan kanssa.) Vaadin ainoastaan sitä, että lähetät tililleni euron. 1€, pikkuriikkinen summa. Kun lähetät em. summan varmistan Jumalallisella diilillä sen, että pelastut. Vaikka olisit mikä ateistievoluutikkokommunistiliberaali-ituhippi. Vaihtoehtoisesti voisit muuttaa elämäntapaasi ja alkaa tekemään minulle erilaisia kotitöitä, rakentelua, keittämistä, kahvinkeittoa, kaakelointia, WC -pöntön pesua. Kaikkea sellaista pientä. Omistaisit tälle elämäsi. Pascalin vaa-an mukaan sinun kuuluisi suostua esitykseeni, koska pelaamalla et menetä juurikaan mitään mutta voit voittaa äärettömästi. Vaikka mahdollisuus että olisin oikeassa olisi äärimmäisen pieni.
Oma suhteeni Pascaliin on kuitenkin historiani vuoksi henkilökohtaisempi ja olen käsitellyt sen omalla tavallani. Uskovaisena joskus ajattelin että "no, mikäs tässä ollessa, eipä tässä mitään menetä". "Uskottomuuden" :) myötä näitä menetyksiä alkoi huomaamaan. 1% vuosituloista ja pitkästymiset kirkon penkillä alkoivat hahmottumaan. (Näinkö haluan elämäni viettää..) Jos Pascalin vaaka pitäisi paikkaansa, joutuisin osallistumaan monenlaiseen uskontoon, enkä sellaista halua tehdä. Ja toisaalta taas ajatus henkilökohtaisista palvelijoista houkuttelee ; Seurauksen outous, hankaluus tai epätoivottavuus ei tarkoita sitä että päättely olisi väärä. Ainoastaan selvästi virheelliset johtopäätökset tarkoittavat että päättely on väärä.
Siksi otan Paholaisen Asianajajan blogista Pascalin idean pääpiirteet, pistän sen siivuiksi ja saivartelen omasta tavisnäkökannaistani asiaan : Jauhan paljon, kokoan sekalaisia ja toisiinsa liittymättömiä sivuraiteita, ja sanon melko vähän. Toivottavasti kuitenkin jotakin.
Emme tiedä, onko Jumala olemassa vai ei. Kumpaankin olettamukseen liittyy noin 50 % riski.
Olemassaolo ja olemassaolottomuus ovat toki vaihtoehtoja, mutta ne eivät väistämättä mitenkään ole "molemmat 50%". Esimerkiksi voidaan sanoa, että kun vanhempani harrastivat seksiä ja minä synnyin, niin oli 2 vaihtoehtoa. Se, että juuri se siittiö yhtyi munasoluun, jolloin minä synnyin ja se että jokin muu yhtyi. Se, että on vaihtoehtoja, ei tarkoita että vaihtoehdot olisivat yhtä suuria. Todennäköisyyden päättäminen on vain rajua arvailua.
Olen kuitenkin törmännyt useimmiten versioon, jossa tämä "fifti-fifti" -kohta on jätetty pois. Argumentti nojaa siihen että vaikka Jumalan olemassaolon todennäköisyys olisi kuinka pieni, on voiton odotusarvo kuitenkin ääretön. Todennäköisyyksiä ei siksi tarvitse tietää, eikä tilannetta todistaa. Riittää että se on mahdollinen. (Todennäköisyys>0). Tässä tilanteessa voimme tehdä AntiPascalin vaa-an jossa ehdot käännetään ympäri ja tältä pohjalta vaadimme ottamaan huomioon myös tilanne jossa Jumala rankaisee häneen uskomisesta ikuisella rangaistuksella ja palkitsee siitä että häneen ei uskota. Tämä on mahdollista koska väitän niin - samoin kuin Jumala ja Hänen palkintonsa on mahdollinen koska joku niin väittää. Jos Pascalin vaaka toimii vaikka todennäköisyys olisi "50/50" sijasta vaikka kuinka pieni, niin miksi sama ei koskisi antiPascalin vaakaakin? Voimme siinäkin menettää ja voittaa äärettömän, joten rajallinen todennäköisyys ei vaikuta voiton oletusarvoon!
1) Jos Jumala on olemassa mutta me virheellisesti emme usko sitä, rangaistuksena on ikuinen kadotus.
Pelkästä Jumalan olemassaolosta vetäminen päätelmä ikuiseen rangaistukseen on aika ongelmallinen. Voihan olla muunkinlaisia Jumalia. Jumala voi periaatteessa armahtaa kaikki Kylliäisen malliin. Jumala voi periaatteessa vain luoda ihmisen, joka elää ja kuolee ilman että sen tekoja lasketaan, ilman että on jotain "sielua", jonka tilille kertyy saldoa hyvien ja pahojen tekojen mukaan. (Kuten eläimet Jehovan Todistajilla.)
Voimme tietenkin ajatella, että tämä ei ole ongelma itse vaa-alle, vaan että uhkapelaajan kannattaa panostaa vedonlyöntiä vain niihin uskontoihin, jotka väittävät että tälläinen palkinto on totta. Uskonnot joilla palkintoa ei ole, antavat voittotodennäköisyyden 0:ksi. Sellaiseen peliin osallistuminen on yhtä kannattavaa kuin ateismi. Muilla uskonnoilla se on mahdollinen, joskin luultavasti pieni koska uskonto sisältöineen ei välttämättä ole Totta. Ei kannata missään oloissa panostaa jos voiton lupausta ei ole.
2) Jos Jumala on olemassa ja me oikein uskomme sen, voitamme ikuisen autuuden.
Tässä on ongelmana se, että sama mikä koskee rangaistusta koskee myös palkintoa. Myös oikein uskominen on vaikeaa: Maailmassa on yksin erilaisia pelastuksia tarjoavia uskontoja valtavia määriä, Pascalin vaa-an mukaan meidän kannattaisi "uhkapelin kannalta" uskoa näihin kaikkiin. Tässä kohdin on siis huomattava, että vaa-assa on pelkästään uskonnot, joissa jonkinlainen uskoon liittyvä valtava palkinto ja väärään uskomiseen liittyvä rangaistus. Näitä ovatkin vain ... DAMN, lähes kaikki uskonnot.
Ongelmana on tosin se, että useimmat näistä uskonnoista sanovat olevansa Ainoa Oikea usko, ja että muut uskonnot ovat syntiä. Tällöin jokaisen uskon valitsija joutuu rikomaan juuri niitä uskontoja, joihin luottaa. Ja näiden uskontojen mukaan seurauksena on tappio: Äärettömän voiton menetys. Tosiasiassa ainut vaihtoehto voittaa ylipäätään mitään on valita yksi uskonto randomilla ja noudattaa tätä. Tämä pienentää voiton todennäköisyyttä murto -osaan.
3)Jos Jumalaa ei ole ja me oikein uskomme sen, olemme oikeassa muttemme varsinaisesti muuten hyödy siitä.
Tämän kohdan kanssa minä olen samaa mieltä. Ateismia ei valita sen takia, että se olisi "minulle hyödyllistä", vaan siksi että se on todennäköisemmin totta kuin se vaihtoehto = Ateistia kiinnostaa enemmän Totuus, kuin Kannattavuus.
Jostain syystä uskovainen saattaa kuitenkin uskoa Pascalin vaakaan ja silti yhdistää ateismin itsekkyyteen ja omanedun tavoitteluun. Jos ateismin "materiaalinen oman edun tavoittelu" viittaa moraalittomuuteen ja nöyryyden puutteeseen, niin se tahraa Pascalin vaa-ankin moraalittomuuteen ; Muutoinkin Pascalin vaaka nojaa uhkapeliin, jota pidetään syntinä. Jehovan Todistajista kaikki uhkapeli ja vedonlyönti bingoa myöten on kiellettyä ja syntistä. Mahdollinen on myös Terry Pratchettin eräässä kirjassa esittämä skenaario; Kirjassa nimittäin käy niin että Pascalin vaa-an mukaan toiminut huomaa kuoltuaan nousevansa taivaassa, jossa Jumalat ovat kepakkojen kanssa ympärillä näyttämässä selkäsaunan avulla sitä, "miten heilläpäin ajatellaan saivartelijoista". Nämä ovat mahdollisia. Jos et ota tätä huomioon, käy esim. Jehovan Todistajien oikeassa ollessa mahdollisuus "äärettömän valtavaan voittoon". Tätä kautta Pascalin vaaka käskee olla luottamatta Pascalin vaakaan ja turvautumatta siihen! Jos varot, ja uskot Jumalaan ja noudatat Hänen tahtoaan ilman että ajattele Pascalin vaakaa, et menetä mitään, mutta voit voittaa kaiken! (Paitsi jos törmäytät tämän AntiPascalin vaa-an kanssa. Mutta sen hyväksyminen taas johtaisi siihen että Pascalin vaaka ei kestäisi muuallakaan.) Jos pidät Pascalin vaakaa pätevänä, sinun on pakko hyväksyä uhkapelin syntisyyden mahdollisuus ja lakattava käyttämästä "vaarallista" Pascalin vaakaa.
4) Jos Jumalaa ei ole mutta me virheellisesti uskomme häneen, emme menetä mitään.
Menetämmepäs. Joudumme osallistumaan uskonnolliseen toimintaan, joka vie aikaa ja mahdollisesti rahaa. Jos katujulistaja menee uskontonsa vuoksi tuntikausiksi pitkästymään kadulle, uskaltautuu häiritsemään ihmisiä, jotka palkitsevat tämän aika usein ilkeilyllä tai vaikenemisena - ja jotka ovat joskus jopa väkivaltaisia- niin voimme menettää elämäämme ja aikaamme. Tätä kautta menetyksen arvo riippuu elämämme ja aikamme arvosta ja merkityksestä - ja jos elämällä ei ole arvoa, emme toki "menetä mitään", mutta toisaalta ikuinen elämäkin on arvoton, jolloin emme myöskään voita mitään : Tämän vuoksi Pascalin tilanne on enemmänkin "lottoarvontaa" : Sinulla on varmasti markka, haluatko tuhlata sen Lottoon sen sijaan että ostaisit jäätelön? Minusta kannattaa ostaa jäätelö. Tämä toimii aina, paitsi jos uskonto/Jumala ei vaadi mitään. Mutta tälläinen usko olisi enemmän sitä Kylliäisen uskoa, jossa kaikki joko pelastuvat tai eivät. Mutta tälläinen ei täytä Pascalin vaa-an ehtoja 2 ja 3..
Uskovainen voi toki vedota, että voittosumma ei ole rajallinen Lottovoitto, vaan että voiton oletusarvo on ääretön ;
Korjatussa Pascalin versiossamme kun otetaan palkinnoksi ikuinen elämä (ääretön), joka jaetaan rajallisella vaikka kenties erittäin pienellä todennäköisyydellä (Jumalan oikeassaolo+Oikean Uskonnon randomilla valinta) ja rajallisella pelipanoksella (äärellinen elinaika ja uskonnon tuoma vaiva) on ääretön. Peli olisi kaikesta huolimatta äärettömän kannattavaa!
Minusta tämä ei vielä tarkoita sitä, että peliä kannattaisi pelata. Vaikka Pietarin Paradoksi on pelaajalle äärettömän kannattava, en suostuisi panostamaan koko omaisuuttani saadakseni pelata kierroksen sitä. Eikä suostu kovin moni muukaan... Ja ainakin minä olen vakavasti sitä mieltä että "ihmiselämän arvoa ei voi rahassa mitata". Vaikka elämä on rajallisen mittainen, on jokainen elämä silti äärettömän arvokas. Elämällä ja kuolemalla on siksi äärellinen & maksettavissa/panostettavissa oleva hinta ainoastaan salamurhaajien palkkakuiteissa. Tällöin panostuksemme koko on ainoastaan ajallisesti rajallinen. Arvona mitaten myös panoksen suuruus on myös ääretön. Tässä vaiheessa Pascalin vedonlyöntitilanne muuttaa täysin luonnettaan. Kysymys "Oletko halukas pelaamaan peliä, jonka voiton odotusarvo on ääretön?" muuttuu kysymykseksi "Panostatko äärettömästi jotta voisit pienellä todennäköisyydellä voittaa äärettömästi?".
Vaa-an nimi pitäisi olla "Paskalin vaaka".
James Huber on käsitellyt Pascalin vaakaa usealta sortilta. Sieltä löytyy esimerkiksi ajatusleikki, jota sovellan : Jos minä väittäisin olevani taikuri, joka kykenee kiroamaan sinut niin että elämäsi on yhtä kärsimystä ja kuoltuasi menetät uskostasi huolimatta kykysi elää ikuisesti. Jos minä haluan, sielusi ei pelastu. (Minulla nyt vain on sellainen diili Jumalan kanssa.) Vaadin ainoastaan sitä, että lähetät tililleni euron. 1€, pikkuriikkinen summa. Kun lähetät em. summan varmistan Jumalallisella diilillä sen, että pelastut. Vaikka olisit mikä ateistievoluutikkokommunistiliberaali-ituhippi. Vaihtoehtoisesti voisit muuttaa elämäntapaasi ja alkaa tekemään minulle erilaisia kotitöitä, rakentelua, keittämistä, kahvinkeittoa, kaakelointia, WC -pöntön pesua. Kaikkea sellaista pientä. Omistaisit tälle elämäsi. Pascalin vaa-an mukaan sinun kuuluisi suostua esitykseeni, koska pelaamalla et menetä juurikaan mitään mutta voit voittaa äärettömästi. Vaikka mahdollisuus että olisin oikeassa olisi äärimmäisen pieni.
Oma suhteeni Pascaliin on kuitenkin historiani vuoksi henkilökohtaisempi ja olen käsitellyt sen omalla tavallani. Uskovaisena joskus ajattelin että "no, mikäs tässä ollessa, eipä tässä mitään menetä". "Uskottomuuden" :) myötä näitä menetyksiä alkoi huomaamaan. 1% vuosituloista ja pitkästymiset kirkon penkillä alkoivat hahmottumaan. (Näinkö haluan elämäni viettää..) Jos Pascalin vaaka pitäisi paikkaansa, joutuisin osallistumaan monenlaiseen uskontoon, enkä sellaista halua tehdä. Ja toisaalta taas ajatus henkilökohtaisista palvelijoista houkuttelee ; Seurauksen outous, hankaluus tai epätoivottavuus ei tarkoita sitä että päättely olisi väärä. Ainoastaan selvästi virheelliset johtopäätökset tarkoittavat että päättely on väärä.
Siksi otan Paholaisen Asianajajan blogista Pascalin idean pääpiirteet, pistän sen siivuiksi ja saivartelen omasta tavisnäkökannaistani asiaan : Jauhan paljon, kokoan sekalaisia ja toisiinsa liittymättömiä sivuraiteita, ja sanon melko vähän. Toivottavasti kuitenkin jotakin.
Emme tiedä, onko Jumala olemassa vai ei. Kumpaankin olettamukseen liittyy noin 50 % riski.
Olemassaolo ja olemassaolottomuus ovat toki vaihtoehtoja, mutta ne eivät väistämättä mitenkään ole "molemmat 50%". Esimerkiksi voidaan sanoa, että kun vanhempani harrastivat seksiä ja minä synnyin, niin oli 2 vaihtoehtoa. Se, että juuri se siittiö yhtyi munasoluun, jolloin minä synnyin ja se että jokin muu yhtyi. Se, että on vaihtoehtoja, ei tarkoita että vaihtoehdot olisivat yhtä suuria. Todennäköisyyden päättäminen on vain rajua arvailua.
Olen kuitenkin törmännyt useimmiten versioon, jossa tämä "fifti-fifti" -kohta on jätetty pois. Argumentti nojaa siihen että vaikka Jumalan olemassaolon todennäköisyys olisi kuinka pieni, on voiton odotusarvo kuitenkin ääretön. Todennäköisyyksiä ei siksi tarvitse tietää, eikä tilannetta todistaa. Riittää että se on mahdollinen. (Todennäköisyys>0). Tässä tilanteessa voimme tehdä AntiPascalin vaa-an jossa ehdot käännetään ympäri ja tältä pohjalta vaadimme ottamaan huomioon myös tilanne jossa Jumala rankaisee häneen uskomisesta ikuisella rangaistuksella ja palkitsee siitä että häneen ei uskota. Tämä on mahdollista koska väitän niin - samoin kuin Jumala ja Hänen palkintonsa on mahdollinen koska joku niin väittää. Jos Pascalin vaaka toimii vaikka todennäköisyys olisi "50/50" sijasta vaikka kuinka pieni, niin miksi sama ei koskisi antiPascalin vaakaakin? Voimme siinäkin menettää ja voittaa äärettömän, joten rajallinen todennäköisyys ei vaikuta voiton oletusarvoon!
1) Jos Jumala on olemassa mutta me virheellisesti emme usko sitä, rangaistuksena on ikuinen kadotus.
Pelkästä Jumalan olemassaolosta vetäminen päätelmä ikuiseen rangaistukseen on aika ongelmallinen. Voihan olla muunkinlaisia Jumalia. Jumala voi periaatteessa armahtaa kaikki Kylliäisen malliin. Jumala voi periaatteessa vain luoda ihmisen, joka elää ja kuolee ilman että sen tekoja lasketaan, ilman että on jotain "sielua", jonka tilille kertyy saldoa hyvien ja pahojen tekojen mukaan. (Kuten eläimet Jehovan Todistajilla.)
Voimme tietenkin ajatella, että tämä ei ole ongelma itse vaa-alle, vaan että uhkapelaajan kannattaa panostaa vedonlyöntiä vain niihin uskontoihin, jotka väittävät että tälläinen palkinto on totta. Uskonnot joilla palkintoa ei ole, antavat voittotodennäköisyyden 0:ksi. Sellaiseen peliin osallistuminen on yhtä kannattavaa kuin ateismi. Muilla uskonnoilla se on mahdollinen, joskin luultavasti pieni koska uskonto sisältöineen ei välttämättä ole Totta. Ei kannata missään oloissa panostaa jos voiton lupausta ei ole.
2) Jos Jumala on olemassa ja me oikein uskomme sen, voitamme ikuisen autuuden.
Tässä on ongelmana se, että sama mikä koskee rangaistusta koskee myös palkintoa. Myös oikein uskominen on vaikeaa: Maailmassa on yksin erilaisia pelastuksia tarjoavia uskontoja valtavia määriä, Pascalin vaa-an mukaan meidän kannattaisi "uhkapelin kannalta" uskoa näihin kaikkiin. Tässä kohdin on siis huomattava, että vaa-assa on pelkästään uskonnot, joissa jonkinlainen uskoon liittyvä valtava palkinto ja väärään uskomiseen liittyvä rangaistus. Näitä ovatkin vain ... DAMN, lähes kaikki uskonnot.
Ongelmana on tosin se, että useimmat näistä uskonnoista sanovat olevansa Ainoa Oikea usko, ja että muut uskonnot ovat syntiä. Tällöin jokaisen uskon valitsija joutuu rikomaan juuri niitä uskontoja, joihin luottaa. Ja näiden uskontojen mukaan seurauksena on tappio: Äärettömän voiton menetys. Tosiasiassa ainut vaihtoehto voittaa ylipäätään mitään on valita yksi uskonto randomilla ja noudattaa tätä. Tämä pienentää voiton todennäköisyyttä murto -osaan.
3)Jos Jumalaa ei ole ja me oikein uskomme sen, olemme oikeassa muttemme varsinaisesti muuten hyödy siitä.
Tämän kohdan kanssa minä olen samaa mieltä. Ateismia ei valita sen takia, että se olisi "minulle hyödyllistä", vaan siksi että se on todennäköisemmin totta kuin se vaihtoehto = Ateistia kiinnostaa enemmän Totuus, kuin Kannattavuus.
Jostain syystä uskovainen saattaa kuitenkin uskoa Pascalin vaakaan ja silti yhdistää ateismin itsekkyyteen ja omanedun tavoitteluun. Jos ateismin "materiaalinen oman edun tavoittelu" viittaa moraalittomuuteen ja nöyryyden puutteeseen, niin se tahraa Pascalin vaa-ankin moraalittomuuteen ; Muutoinkin Pascalin vaaka nojaa uhkapeliin, jota pidetään syntinä. Jehovan Todistajista kaikki uhkapeli ja vedonlyönti bingoa myöten on kiellettyä ja syntistä. Mahdollinen on myös Terry Pratchettin eräässä kirjassa esittämä skenaario; Kirjassa nimittäin käy niin että Pascalin vaa-an mukaan toiminut huomaa kuoltuaan nousevansa taivaassa, jossa Jumalat ovat kepakkojen kanssa ympärillä näyttämässä selkäsaunan avulla sitä, "miten heilläpäin ajatellaan saivartelijoista". Nämä ovat mahdollisia. Jos et ota tätä huomioon, käy esim. Jehovan Todistajien oikeassa ollessa mahdollisuus "äärettömän valtavaan voittoon". Tätä kautta Pascalin vaaka käskee olla luottamatta Pascalin vaakaan ja turvautumatta siihen! Jos varot, ja uskot Jumalaan ja noudatat Hänen tahtoaan ilman että ajattele Pascalin vaakaa, et menetä mitään, mutta voit voittaa kaiken! (Paitsi jos törmäytät tämän AntiPascalin vaa-an kanssa. Mutta sen hyväksyminen taas johtaisi siihen että Pascalin vaaka ei kestäisi muuallakaan.) Jos pidät Pascalin vaakaa pätevänä, sinun on pakko hyväksyä uhkapelin syntisyyden mahdollisuus ja lakattava käyttämästä "vaarallista" Pascalin vaakaa.
4) Jos Jumalaa ei ole mutta me virheellisesti uskomme häneen, emme menetä mitään.
Menetämmepäs. Joudumme osallistumaan uskonnolliseen toimintaan, joka vie aikaa ja mahdollisesti rahaa. Jos katujulistaja menee uskontonsa vuoksi tuntikausiksi pitkästymään kadulle, uskaltautuu häiritsemään ihmisiä, jotka palkitsevat tämän aika usein ilkeilyllä tai vaikenemisena - ja jotka ovat joskus jopa väkivaltaisia- niin voimme menettää elämäämme ja aikaamme. Tätä kautta menetyksen arvo riippuu elämämme ja aikamme arvosta ja merkityksestä - ja jos elämällä ei ole arvoa, emme toki "menetä mitään", mutta toisaalta ikuinen elämäkin on arvoton, jolloin emme myöskään voita mitään : Tämän vuoksi Pascalin tilanne on enemmänkin "lottoarvontaa" : Sinulla on varmasti markka, haluatko tuhlata sen Lottoon sen sijaan että ostaisit jäätelön? Minusta kannattaa ostaa jäätelö. Tämä toimii aina, paitsi jos uskonto/Jumala ei vaadi mitään. Mutta tälläinen usko olisi enemmän sitä Kylliäisen uskoa, jossa kaikki joko pelastuvat tai eivät. Mutta tälläinen ei täytä Pascalin vaa-an ehtoja 2 ja 3..
Uskovainen voi toki vedota, että voittosumma ei ole rajallinen Lottovoitto, vaan että voiton oletusarvo on ääretön ;
Korjatussa Pascalin versiossamme kun otetaan palkinnoksi ikuinen elämä (ääretön), joka jaetaan rajallisella vaikka kenties erittäin pienellä todennäköisyydellä (Jumalan oikeassaolo+Oikean Uskonnon randomilla valinta) ja rajallisella pelipanoksella (äärellinen elinaika ja uskonnon tuoma vaiva) on ääretön. Peli olisi kaikesta huolimatta äärettömän kannattavaa!
Minusta tämä ei vielä tarkoita sitä, että peliä kannattaisi pelata. Vaikka Pietarin Paradoksi on pelaajalle äärettömän kannattava, en suostuisi panostamaan koko omaisuuttani saadakseni pelata kierroksen sitä. Eikä suostu kovin moni muukaan... Ja ainakin minä olen vakavasti sitä mieltä että "ihmiselämän arvoa ei voi rahassa mitata". Vaikka elämä on rajallisen mittainen, on jokainen elämä silti äärettömän arvokas. Elämällä ja kuolemalla on siksi äärellinen & maksettavissa/panostettavissa oleva hinta ainoastaan salamurhaajien palkkakuiteissa. Tällöin panostuksemme koko on ainoastaan ajallisesti rajallinen. Arvona mitaten myös panoksen suuruus on myös ääretön. Tässä vaiheessa Pascalin vedonlyöntitilanne muuttaa täysin luonnettaan. Kysymys "Oletko halukas pelaamaan peliä, jonka voiton odotusarvo on ääretön?" muuttuu kysymykseksi "Panostatko äärettömästi jotta voisit pienellä todennäköisyydellä voittaa äärettömästi?".
Vaa-an nimi pitäisi olla "Paskalin vaaka".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
