Itsehyvyyteen vetoaminen.

Melko usein uskovaisilta kuulee siitä, kuinka he oikeuttavat toimintansa sillä, että heitä motivoi muiden hyvinvointi. Kuinka kääntynyt ihminen riemastuttaa heidän mieltään. Kuinka poikaa tekee jos jonkun elämässä seuraa järkevä kaitselmus.

Tämä on siitä erikoinen perustelu, että ulkopuoliselle se vaikuttaa aina omahyväisyydeltä, sellaiselta että ihminen kokee aatteensa niin hyväksi että sitä vain voidaan käyttää muiden arvottamiseen. Tässähän iloa ei suinkaan tuota muu kuin se että muut uskovat juuri niin kuin hänkin. Tässä ilo nousee siitä, että muut ajattelutavat katsotaan vastaavan ilon verran huonommiksi. Riemu syntyy siitä että "hunona, vastustettavana, vastenmielisenä, kamalana" koettu muu näkemys vaihdetaan "Oikeaan".

Laajemmin tämä on ymmärrettävä samanlaisena erityistapauksena kuin jotkin muut uskovaisten käyttävät käännytysmetodit, jotka eivät suinkaan käännytä ulkopuolista sisään, vaan pikemminkin nostavat niskakarvat pystyyn.

Uskoisin, että syynä on se, että uskovaiset kokeilevat käytännössä sanoja ja niiden toimivuutta. Julistajalla on yksi tavoite, joka on hänelle elämän tarkoitus ja "riemun lähde". Se on muuttumaton dogma. Mutta se ei tarkoita että keinot eivät kehittyisi. Uskovainen juttelee uskovaisille ja eiuskovaisille, ja pumppaa reaktioiota. Valitettavasti tässä käy helposti niin, että keinot menevät sekaisin.

Se, mikä toimii "sisäpiiriin" ei toimikaan ulkopuolisiin. Sillä siinä missä uskonnoton näkee julistajan kääntymyksestä ja samanvakaumuksellisten kanssa keskustelusta saaman ilon omahyväisyytenä, uskovainen ihminen todennäköisesti näkee sen ennemminkin "itsemoraalisuutena". (Ajatuksena on synonyymit oma~itse & hyväisyys~moraalisuus. Eri tarkastelukulmassa samalta näyttävät asiat ovat aivan eri henkisiä. Omahyväisyydessä on paha kaiku ja itsemoraalisuudessa jo eettiseltä kuulostava sävy. Esimerkki ei ehkä ole hyvä, mutta en tähän hätään parempaakaan keksinyt.) Uskova on hyvä, koska hän saa iloa. Häntä motivoi jalot tavoitteet. Jalo tavoite on tietysti käännytystyö. (Voidaan siis sanoa nyrkkisääntönä että toisten julistava paasaus on toisten ylevää tiedottamista.)

Siksi suurin osa julistajien tuottamasta mielipahasta johtunee siitä että he eivät todellakaan ymmärrä mitä ovat tekemässä. He ovat saaneet hyvää feedbackia. Eikä huomaa tarkistaa ehtoja joilla palaute on hyvää. He vain unohtavat että hyvä palaute onkin tullut oman porukan luona. Se, mikä uskonpiirissä saa taputuksia voi aikaansaada Helsingin asematunnelissa vittuiluja.

En siis usko että kukaan julistaja vakavasti uskoo että mitä enemmän hän herjaa toisin ajattelevia, sitä enemmän hän saa käännytettyjä. Hekin tietävät että herjauksesta ihminen nousee vastarintaan. Hän vain kokee sen siten, että hän "varoittaa helvetin vaarasta joka on todellinen" (ilman että huomaa samalla sanovansa että tosinajattelijat ovat niin pahoja että näitä tulee kiduttaa tavalla joka saisi kiinan kommunistien kiduttajien välinelaatikon näyttämään karkkipusseilta.)

Voidaan siis sanoa että sanoessaan "ateistit ovat moraalittomia - ja tyhmiä kun uskovat esim. evoluutioon/siihen että Jumalaa ei ole" uskova ei koe herjaavansa. Ateisti ja muu ulkopuolinen näkee tuossa lauseessa vain "ad hominem * 2", josta päättelee jotakuinkin että "Uskovainen pilkkaa kun ei parempaan kykene, eli heikoillapa on argumentit taas tänään. Harrastaisi seksiä joskus niin mieli paranisi". Uskovainen taas kokee itse että hän valistaa ihmisiä ja yrittää haastaa nämä miettimään rationaalisesti asioita, ja muistuttaa kuinka usko tekee elämästä hyvää.
Tässä en suinkaan yritä sanoa että uskovaisia tulisi ymmärtää. Pikemminkin sitä että kaikkien tulisi yrittää ymmärtää tilannetta. Ja jos uskovaiset itse miettisivät pari kertaa mitä sanovat, tätä kehotusta "ateistien ymmärtämiseen" ei tarvittaisi. Maailma on tasa-arvoinen, jos uskovat eivät ymmärrä, miksi mekään ymmärtäisimme? Tätä helpottaa tietysti se, että käsittääkseni uskovaisten tavoitteena on saada käännynnäisiä kristinuskoon, ja ateisteilla tämä ei ole lainkaan tavoitelistalla (Osalla se on toki listalla käänteisenä; "Erotkaa kirkosta".) Uskovaisten tässä käsitelty käytös taas ajaa ihmisiä nimenomaan kauemmas. (Koska ihmisen luonnollinen reaktio siihen että ulkopuolinen huutaa herjauksia on se, että hän lomittuu entistä lujemmin vanhaan malliinsa. Hakee ikään kuin turvaa omasta sisäpiiristään, kun ulkopiiri selvästi osoittautuu aggressiiviseksi ja uhkaavaksi eli pelottavaksi.)

Nimen omaan uskovaisten kannalta heidän kannattaa siksi ymmärtää ateisteja. Muutenhan heidän toimintansa vaarantuu. Ateistejen kannalta ymmärtäminen taas ei kanntata. Voitaisiin jopa vihjailla että "Miksi uskonnot tarvitsisivat vihollisia kun heillä on tuollaiset ystävät." Näyttää siltä että uskovaiset julistajat siis itse asiassa pelaavat ateistejen pussiin tahtomattaan. Ja mitä kovemmin he yrittävät, sitä tehokkaammin he pelaavat.

Oikeastaan katujulistajat ovat tässä katsontatavassa ateistin ilosanoman levittäjiä. Minun kai pitäisi sanoa, että jatkakaa samaan malliin. Mutta en voi, koska tämä käytös aidosti ärsyttää niin suunnattomasti..