Suttuisista lakanoista ei löydy Jeesuksen jälkiä.

Torinon käärinliinoista on jälleen selvitetty mielenkiintoisia asioita. Käärinliinan mittapuitteista saa selville sen, että Jeesuksella oli pakosti pienet aivot.

Ja hänellä oli erimittaiset kädet. Kädet on laitettu sukuelimiä peittämään. Alaston Jeesus kun olisi "polttanut" kaikenlaisia asioita joita ei haluttu ihmisten silmille. Tosin tekijä on tehnyt virheen: Kädet eivät oikeastaan suojaa sukuelimiä kunnolla. Toinen käsi on liian sivussa ja lyhyempi käsi on liian korkealla. Silti genitaalit eivät näy.

Asettelu on sinänsä kiinnostavaa koska Juutalainen tapahan ei ollut kääriä käsiä suojaamaan sukuelimiä hautauksen yhteydessä. Liinassa näin on tehty. Käärinliinan tuijottajien ongelmana on siis tavallaan sekin, että he eivät näe taivaallisen ilostuttavaa polttojälkeä.

Kaiken kaikkiaan Jeesus on joko tehty lakanaan huijauksena, tai sitten hän oli todella kummallisen näköinen. Se ehkä selittää miksi hän tarinoiden mukaan eli elämänsä neitsyenä.

Nami nami.

Luin mielenkiintoisen artikkelin aivoöttiäisistä. Niiden ihmeellisyys, monimutkaisuus ja muut monimutkaisuudet herkistävät taatusti kaikkia mieliä luonnon ihmeille. Sieltä löytyy sellaista kauneutta ja hyvyyttä, että ateistikin ymmärtää.

Artikkelissa kerrottiin kuinka aivoista tulee mitä paras parasiittihotelli, kun loiset ovelasti kiertävät immuunipuolustustamme, joka sekin on kuuleman mukaan erittäin hienostunut.

Kaikki ovat tietysti kuulleet korvamadoista (musiikkia) ja suolinkaisista. Mutta aivot, nuo ihmisten pääsä olevat lihapaakut, ovat monien ihmeellisten Luojan Luomusten asuinsija. Ja ainakin minun aivoissani on sellainen hyvä puoli, että siellä asuminen olisi rauhallistakin. Palveluja ei tosin ole paljoa, joten michelintähtiä ei tipu kovin montaa. Ei kuitenkaan ollenkaan hullumpi paikka elää. Ainakin hinta on kohdallaan.

Aivoparasiittien uhreja on paljon, mutta niistä ei puhuta. Syynä on varmaan se, että niitä sairastavat asuvat kaukana eivätkä siksi ole mikään ongelma, toisin kuin se että joidenkin uskovaisten tutkimuksille nauretaan, ja että uskovaisia kritisoidaan eikä heidän kanssaan olla samaa mieltä.

Kaksi tärkeää parasiittia ovat "Taenia solium", joka on laakamato "pork tapeworm". Toinen on "Amoeba Naegleria fowleri", joka on ameeba.

Mato on yleisin aivoparasiitti, joka infektoi 50 miljoonaa ihmistä vuodessa. Se syödään vaikka herkkusianlihapihvin mukana. Se loisii sisäelimistössä ja joskus se päätyy aivoihin. Seuraa tietysti paljon ikäviä oireita päänsärystä infarkteihin. Se voi aikaansaada vakavia vaurioita.

Naegleria fowleri, on sen sijaan harvinaisempi tauti. Sen tiedetään olleen 175 ihmisellä, tosin heidän selviytymismahdollisuutensa ovat olleet huonot. 97% kuolee. Ongelmana on se, että ameeba elää myös ilman isäntää, ja se elää monenlaisissa oloissa. Sen tuhoaminen on vaikeaa. Ameebat kulkevat nenästä aivoihin. Kuten arvata saattaa, hermosoluja syövä ameeba ei ole kovin mukava tauti. Se aikaansaa kuoleman nopeasti.

Kaikenlaisia sitä onkin. Paitsi Suomessa. Sillä maailma tasaa. Meillä on pakkasta, joten meiltä puuttuu monia trooppisia ötököitä. Se on jännä, miten jos haluaa elää lämpimässä, joutuu sietämään loiseläjiä. Aina on jokin kiusa.

Hyväntekeväisyyttä.

Uskonnon sanotaan olevan moraalin lähde. Osalle ihmisistä se taitaa olla heidän moraalin selitys. Osa selittää moraalinsa muulla tavoin.

Tutkimusten mukaan ateistit ja uskovaiset käyttäytyvät samalla tavalla; Ainut ero on hyväntekeväisyydessä: Uskovaiset antavat hieman enemmän avustuksia kuin muut, mutta toisaalta he panostavat eri tavalla: Jos avustuksen kohteeksi katsotaan köyhät ja hädänalaiset, tutkimus näytti että uskovaiset antavat jopa vähemmän rahaa kuin eiuskovaiset. Toisin sanoen uskovaisten hyväntekeväisyytensä kohde on useammin kirkko tai siihen verrattavissa oleva taho.

Tästä päästäänkin näppärästi muutenkin hihhulihyvään. Hehän aina korostavat sitä miten he auttavat. Puheissa pyörivät alkoholistit ja vastaavat. Kuitenkin suurin osa heidän toiminnasta näyttää olevan:
1: Sisäistä ryhmätoimintaa. Tässä on niitä "ihmeparanemisia" joissa uskovaiset tarinoidensa mukaan parantavat toisia uskovaisia kuin liukuhihnalla.
2: Ulkoista lapunjakotoimintaa.

Toisin sanoen, juopot ovat vain käännytyksen kohde. Ja kun joukkoon kuulumisessa pistetään juoppo seuraamaan normeja tai sitten "ei olla porukassa", uskovaiset saavat win-win -tilanteen. Jos juoppo lopettaa alkoholinkäytön, siitä tulee heille hyvä propaganda -ase. Ja jos ei lopeta, hän ei vain ollutkaan "oikeasti uskossa". Tämän vuoksi uskonto ei välttämättä edes pelasta juoppoja. En itse asiassa ole nähnyt ainuttakaan todistetta siitä että uskovaiset saisivat juoppoja kääntymään oikeasti enemmän kuin muunlainen toiminta; On vain yksittäistapauksiin perustuvia tarinoita, joiden varaan ei ole fiksua rakentaa perusteluja;

Tilannetta voi verrata siihen, että ottaisi ison porukan ihmisiä, jotka tekisivät niin että aina kun he lähtisivät merille, he rukoilisi vuohia. Ja aina kun joku sitten pelastuu hukkumasta, hän muistaa rakentaa vuohelle paalun verran paaluaitaa. Ajan kanssa tästä muodostuisi pitkä aita. Tämä ei tarkoittaisi että vuohen rukoilu pelastaisi hukkumiselta. Ja jos vuohiuskonto pistäisi henkilöt myös aina kantamaan pelastusliivejä, itse asiassa useampi kuin muu heistä pelastuisi hukkumiselta. Mutta tämäkään ei olisi vuohen vaikutusta, vaan pelastusliivien pukemisen ansiota.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä että uskonnot ovat helposti sisäänpäinlämpiäviä. Miellyttävän poikkeuksen tekee lähes aatteeton valtionkirkkomme: Se kun ei varsinaisesti ota kantaa lähes mihinkään, esimerkiksi naispappeuteen. Sen ansioksi voi kuitenkin lukea sen, että se tekee "ulkopuolisillekin avoimia" juttuja joissa ei keskitytä käännyttämiseen. Lähetystyössäkin on muutakin kuin käännytystyötä. Toki tämä voi lisätä positiivista suhtautumista kirkkoa kohtaan ja tätä kautta heillä voi olla hieman "ketunhäntää kainalossa".

Mutta jos tälläiseen tiehen lähtee, kukaan ei voisi koskaan tehdä mitään kun esimerkiksi minun hyvä teko olisi aina tulkittavissa "ateistiPR:äksi" ja en olisikaan hyvää tarkoittava henkilö, vaan ahnas sosiopaatti jota kiinnostaa vain aatteenlevitys.

Toki puhdas julistaminen ja oman hännännosto, jota hihhulit harjoittavat, on oma lukunsa.

Nukkumisen mustavalkoinen autuus.

Unella on suuri vaikutus oppimiseen. William Fishbeinin ja Hiuyan Laun tutkimukseen vedoten iltapäivätorkut voi tehdä ihan tehokkuuden nimissä. (niinkuin emme muutenkin tekisi niitä. Eiei, tuota viime vuoden pylvästä minä vaan keskittyneesti mietin krooh.) Assosiatiivinen oppiminen tehostuu nukkuen. Samasta syystä myöskään esimerkiksi ennen koetta suoritettu viime hetken pänttääminen ei pelasta. Matthew Walkerin tutkimuksen mukaan valvominen heikentää oppimistuloksia. Syyksi arvioidaan sitä että muistin siirtyminen ei onnistu.

Unella on siis tärkeä aktiivinen tehtävä, emme olekaan nukkuessamme passiivisia, vaan aivomme tarvitsevat sitä oppimisen asioissa.

Unen määrä sinällään ei kuitenkaan ole vielä riittävä mittari, vaan myös Ysbrand D. Van Der Werfin tutkimuksen mukaan unen laatu on otettava huomioon. Ja myös muistettavan laatu vaikuttaa. Unen laatu ei vaikuta kaikkiin muistitehtäviin. Henkilöt eivät tiedosta kuvissa olevaa kaavaa tietoisesti, mutta he kuitenkin tietävät hyvin etukäteen mitä on tulossa. Ja unen laatua voi myös boostata: Jan Brownin tutkimuksen mukaan sähköstimulointi tehostaa unen hyödyllisiä ominaisuuksia.

Huonosta unesta kärsivien onneksi huonosta unesta kärsivät kärsivät siitä usein vähemmän kuin mitä he itse kokevat. Eikä uni ole kaikkihyvä voima. Unihäiriöt voi tuottaa ikäviä muistoja, jolloin henkilö kokee vaikka olleensa seksuaalisen väkivallan kohde lapsena.

Päivän turhana tietona on tietenkin Eva Murzyn tutkimus, jonka mukaan unet ovat joskus värillisiä ja joskus mustavalkoisia. Vanhemmilla ihmisillä mustavalkoisia unia on enemmän. Syynä voi olla televisio, joka oli muistaakseni aikaisemmin mustavalkoinen.

Oppivatkohan vanhat ihmiset myös mustavalkoisempia asioita?

Seksistä pitäytyminen ja sukupuolitautien yleisyys.

Sitä voisi luulla että pidättyväisyys seksissä suojaisi sukupuolitaudeilta, mutta näin ei ole. Syynä on se, että lupausta voi olla vaikea pitää.
1: Ja tietenkin siitä valehdellaan perheelle, eli ollaan seksuaalisessa kanssakäymisessä, mutta ei kehdata kertoa siitä kotona. Tämä tarkoittaa sitä, että lupaus on monesti vain kodin kulissitoimenpide, joka ei vaikuta seksin harrastamiseen.
2: Pidättyväisyys lisää "inspiroituneita vaihtoehtojen avomielistä miettimistä" ja itse asiassa lisää erilaisia seksuaalisia vaihtoehtotoimintoja, joita uskovaisten kesken kutsutaan tuttavallisesti "perversioiksi" : Tutkimusjuttu kertoo että "virginity pledgers were six times as likely to have had oral sex as non-pledgers". Minä ymmärrän miksi pölynimurin imitointi tai tikkunekkuleikit kiinnostavat.
3: Kolmas liittyykin sitten Nokian saappaiden rakennusaineeseen ja sen katoamiseen yrityksen keskityttyä kännykkäalalle. (älä unohda kumia) "virginity pledgers were less likely to report having used a condom the first time they had intercourse." Eli vaikka uskovaiset kuinka mainostavat sitä kuinka kortsut unohtuvat kännissä, tosiasiassa se on se neitsyyslupaus joka unohtuu. Ja kondomi unohtuu paljon useammin, jos sitä ei edes pidä mukana kun on turvautunut elämässään itselohduttavaan "minun mieleni kyllä kestää" -ideaan. Joka ei sitten tutkitustu toimi.

Miksiköhän neitsyyttä mainostavat vetoavat aina mielipiteeseen ja tunteeseen siitä kuinka kaikki känniääliöt unohtavat kumin ja siveät uskovaiset vain pitävät jalat sievästi ristissä ja korkeintaan hikoavat sen verran että joutuvat käymään vessassa hieman laittamassa puuteria nenänpäähän? Miksi he eivät viittaa tutkittuihin tosiasioihin?

Taas on se aika vuodesta.

iqNobelit on taas jaettu. Tänäkään vuonna edes turhaa tutkimusta eivät tuottaneet monet uskonnollis-avaruusolennolliset tahot. Heidän paikkansa ei siis ole kovilla edes hassun ja typerän tutkimuksen jalossa lajissa.

Tämän vuoden oma suosikkini on Marie-Christine Cadierguesin, Christel Joubertin ja Michel Francin kirppututkimus, jossa selvisi että jos kirppu on koirassa, se hyppää paremmin kuin kirppu joka on kissassa. Minusta hopeaa saavat Toshiyuki Nakagaki, Hiroyasu Yamada, Ryo Kobayashi, Atsushi Tero, Akio Ishiguro ja Ágotá Tóth, jotka selvittivät että ameebankaltainen lima voi selvittää sokkeloita. Pronssia taas sai Geoffery Millerin ja Brendt Jordanin tutkimus, jonka mukaan sylitanssijat tienaavat paremmin ovulaation vaiheessa. Tätä koetta olisin halunnut itse olla tekemässä.

Tietenkin muut voivat valita erilaiset suosikit. Jotakuta saattaa esimerkiksi innostaa tutkimus, jossa selvitettiin että hiukset ja narut kasaan laitettuna muodostavat lähes aina solmun. Tämänhän me kaikki tosin tiesimme joka tapauksessa.

Lapset.

Lapsia pidetään viattomina. Kuitenkin ilkeät tiedemiehet kiusaavat heitä. Ernst Fehrin tutkimus julkaistiin Naturessa, numero oli 454 ja vuosi 2008. Hän tutki lapsia erilaisissa peleissä ja huomasi, että alle 7 -vuotiaat lapset olivat puhtaasti itsekkäitä. Oli harvinaista että sen ikäinen lapsi antaisi pelikavereille karkkeja vaikka karkit eivät edes olisi häneltä itseltään pois. Ja jos tuon ikäisellä lapsella oli sisaruksia, hän oli oppinut sosiaalisia taitoja ja ihmisten kanssa selviämistä, ja oli siksi entistäkin itsekkäämpi.

Myöhemmin itsekkyys väheni. Simpansseilla alle 7 -vuotiaisuus taas jatkuu koko elämän ajan.

Naisten siveydestä:

Lukaisin mielenkiintoisen tutkimusbloggauksen, joka käsitteli avioliitossa olevia naisia.
Siinä selvisi, että olitpa naimisissa tai et, harrastit melko varmasti seksiä, mutta sinkuista 9/10 on aktiivisia ja naimisissa olevista vain 6/10 oli. (Eli sinkuista 1/10 oli passiivinen ja naimisissa olevista 4/10. Joko aktiivisuus laskee 3/10 tai passiivisuus nelinkertaistuu. Jännittävää miten samojen asioiden sanominen eri tavoin antaakin aivan eri kuvan.)

Tämä tarkoittaa minusta jotain seuraavista:
1: Naiset eivät pidä avioliitosta, jolloin heidän halukkuutensa vähenee.
2: Naiset pitävät avioliitosta ja tarvitsevat vähemmän seksiä.
3: Naiset käyttävät seksiä koukuttaakseen miehen, ja kun tämä on avioliitossa, tätä ei tarvita
4: Siveät naiset menevät naimisiin, hakevat turvallista puolisoa. Ja kiihkeät pysyvät vapaina pitääkseen markkinansa avoimina.

Toki syitä voi olla enemmänkin. (Yritin numerologisista syistä saada 8 eri syytä. 8 on Pyhä luku. Tulee 8 -bittisestä Nintendosta, joka oli aikanaan kuin Taivaan Mannaa, vaikka ei uskoisi.)

Toisaalta avioliitto selvästi vähentää naisten seksuaalipartnerien määrää. Jännittävää on kuitenkin se, että yhteisasuminen ja avioliitto olivat sellaisia, että 9.1% naimisissa olevista ja 8.9% avoliitossa/muussa yhteisasimisessa olevista naisista petti puolisoaan, eli oli useampia seksipartnereita. Toisin sanoen avoliitto vähentäisi pettämistä hieman (0.3%). Olenkohan tehnyt väärän ratkaisun, kun olen mennyt naimisiin enkä vain jäänyt asumaan avoliittoon?

Mielestäni tämä kuitenkin puhuu sen puolesta, että avoliitto ei ole pelkkien epäluotettavien ihmisten ratkaisu.

Hiukkasen kiihdyttiin.

Suurimman hiukkaskiihdyttimen rakentajat on haastettu oikeuteen. Syynä on se, että pidetään mahdollisena että se tuottaisi mustia aukkoja, jotka söisivät maapallon. Samoin voisi vapautua vaikka outoja hiukkasia, jotka muuttaisivat universumin tai maapallon atomien tai muiden ominaisuuksien rakenteen.

Asiantuntijat pitävät tätä epätodennäköisenä, mutta toisaalta hiukkaskiihdytintä tehdään koska tiedemiehet eivät tiedä vastauksia kaikkeen. Toisaalta mustien aukkojen pelkäävät luottavat tieteen tuloksiin mustista aukoista. Paitsi tietysti siihen kohtaan joka sanoo että kiihdyttimessä syntyy vain pienienergiaisia ja vain hetken aikaa olemassaolevia mustia aukkoja.

Eikä artikkelin mukaan ole pelkoa strangleteista, se kun ei rakennu edes tietoon.

"We see no evidence of this bizarre theory," (Toki huomatessa olisi liian myöhäistä)
...
"Once in a while, we trot it out to scare the pants off people. But it's not serious."

Eikä magneettinen monopolikaan joka muuttaa atomit kaltaisikseen ole uskottavia vaaran lähteitä:
"But physicists have seen no evidence of such reactions, which should have occurred already as the result of more energetic cosmic-ray collisions in Earth's upper atmosphere." (Eli jos tämä riski pitäisi paikkaansa, maailma olisi jo loppunut. Olemme olemassa, joten tämä pelko on turhaa.)

Mutta koska tieteessä on vaikeaa sanoa että jokin olisi täysin mahdotonta, on riskit tietysti otettava huomioon. Ehdottomasti näitä tuhoasioitakin on hyvä miettiä. Tosin luulen, että tämä onnistuu parhaiten tieteen tutkimisen kautta, kuin haastamalla oikeuteen sen takia että jokin kuvitteellinen tapahtuma voisi olla totta.

Kallis maistuu hyvältä.

Kyllähän me kaikki tiedämme, miksi kallis punaviini maistuu hyvältä. Koska hyvä viini vanhenee, koska uutterat viininviljelijät tarkasti valikoivat oikeanlaiset rypäleet tietystä maasta ja prosessoivat sen kirurgin tarkkuudella. Nojoo, tunnustetaan. Se maistuu hyvältä kun se on kallista. Kun tietää että viini on kallista, aktivoituvat miellyttävyyttä käsittelevät aivoalueet. - Mutta eivät ne, jotka käsittelevät oikeita makuja. Emme siis asennoidu etsimään oikeita makuja tarkemmin.

Kallis vaan on parempaa.

Onhan se yksinkertaisesti hienostunutta kasvattaa tryffeleitä etsivä sika, jonka kanssa menee aseistettujen vartioiden partioimaan Albanialaiseen metsään etsimään harvinaisia valkoisia tryffeleitä. Tottakai ne on parempia kuin takapihan kuukunat. Johan sen tuon vaivan jälkeen ja sienten harvinaisuuden vuoksi sanoo järkikin! (Samoin kuin sen, että jos viini vanhenee, se muuttuu harvinaisemmaksi koska aina joku juo sitä viiniä jonkin ikäisenä. Kun on juuri siihen vuosikertaan varaa.)

Jännittävää kyllä myös placeboefekti tuntuu ajattelevan näin. Placebovaikutus tehostuu jos lumelääke on 10 sentin sijasta kalliimpaa. Ilmeisesti tämän vuoksi vaihtoehtohoidot ovat tyypillisesti kalliita. Kun niistä pyytää paljon, saa paitsi paljon massia, niin myös parantuneet saavat hyviä kokemuksia. Ja sekös se tehostaa kaupaksikäyntiä! Jokuhan voi jopa ajatella tämän jälkeen että vaihtoehtohoito toimii juuri sen takia että se toimii.

Ajatuksenlukua.

IT -Uutisten mukaan ajatuksenluku on nytkähti lähemmäs. Tuossa Nature -lehdessä julkaistun tutkimuksen uutisoinnissaan IT -uutiset kertoi, että aivoskannauksella ja analyysillä voidaan jo hyvin selvittää mitä koehenkilö katselee. (Tähän tarvitaan siis teknisiä vempaimia.)

Uutisoinnissa haettiin mahdollisia tulevaisuuden sovelluksia jotka perustuvat suoraan aivojen lukemiseen. (Aika jännittävää jos blogiviestit voisi laittaa suoraan ajattelemalla viestiä. Se taitaa toki olla aika kaukaista todellisuutta.)

Ainakin minusta tälläisessä ajatustenluvussa on kuitenkin tullut sellainen jännittävä ilmiö, että itse asiassa saamme mindcraftereiden kykyjä. Toki tekniikalla mutta kuitenkin. Tämähän tarkoittaa tietysti sitä, että ajatustenluku on mahdollista. Ja että tälläinen kuvientarkkailuesimerkki näyttää että jos on kyky ajatusten analysointiin, se voidaan myös todistaa.

Mistä tietysti herää kysymys siitä, että kun tässä maailmassa moni esittää kykenevänsä jonkinlaiseen ajatustensiirtoon ilman laitteita, miksi niitä ei ole saatu todistettua samalla tavalla? Tämä mekaaninen selvitys toi ainakin minusta selvästi ole sen, että ajatustenluvun tarvitsisi edes olla yliluonnollista. Ajatuksenlukuun voisi uskoa vaikka ei uskoisi mihinkään paranormaaliin tai henkiseen. Mikä tarkoittaa myös sitä, että vaikka tiedeyhteisö olisi dogmaattinen ja rajaisi ilkeästi paranormaalit kyvyt tutkimusen ulkopuolelle vain siksi että nämä ovat jotenkin fysiikan lakien vastaisia, tässä tapauksessa kyse ei olisi siitä.

Ilmeisesti kykenemme rakentamaan koneita jotka antavat meille ajatustenlukukyvyn ennen kuin kykenemme todistamaan että meillä olisi sellainen luonnostaan. Ainakin minulle tämä herättää hieman epäilystä sitä vastaan, että ihmisillä todella olisi "luonnostaan" ajatustenlukukykyä. Mutta olisi sellainen silti siisti saada omaan käyttöön vaikkakin vain tekniikan kautta.

Valemuistosyndrooma.

Tiede -lehti 2/2008 kertoi kuinka RMT -terapeutit voivat aikaansaada vääriä traumoja ihmisissä. Luvun nimi oli "Kipeä muisto voi olla valemuisto". Siinä kerrottiin siitä kuinka terapeutut, kuten RMT ("recovered memory therapy" eli "palautettujen muostojen terapia") -terapeutit, aikaansaavat valemuistosyndrooman, joka tarkoittaa sitä, että kun ihminen tulee terapiaan, hänet laitetaan meditoimaan ja antamaan vastauksia reaktioillaan. Jos hän vastaa - terapeutin omista uskomuksista riippuvaan - kysymykseen, joka voi olla "oletko insestin uhri"/"ovatko avaruusolennot kaapanneet sinut"/"oletko joutunut satanistien rituaalien kohteeksi", kieltävästi, terapeutti tulkitsee tilanteen siten, että henkilö on "lukossa" eikä kykene vastaamaan oikein.

Kun tälläistä inttämistä jatketaan, ihmisen mieli pakottautuu vastaamaan terapeutin kaipaamalla tavalla.

Tiede -lehden artikkelin mukaan tälläisen terapian tuottamat oireet ovat samanlaisia kuin vakavan väkivallan kohteiksi joutuneilla. Toisin sanoen, jos potilas oli hakemassa ongelmaan apua, hän saa uuden bonuksena. Ja jos hän oli tälläiselle "muistoterapeutille" mennessään terve, hän ei lähtiessään ole.

Eikä syynä ole se, että hänen salatut mielen torjumat solmunsa olisivat avautuneet. Eikä syynä ole edes se lasku, jonka hän euroissa on joutunut tälläisen "auttajan" tilille maksamaan terapiasessioiden edetessä.

Jan Guilloun "noitien asianajaja" -kirjassa kerrotaan samasta ilmiöstä. Kirjan mukaan tälläinen valemuistojen syöttäminen on ruotsissa aikaansaanut paikoitellen jopa vanhoihin noitavainoihin verrattavissa olevaa "saatanapaniikkia". Pitkän linjan roolipelaajana minulla on aavistus siitä, minkälaista kohtelua se voi tarkoittaa. Tätä sivuttiin myös tuoreessa City -lehdessä, jossa kerrottiin että moni terapeutti vain päättää kohteen syylliseksi ja hyväksikäyttäjäksi ilman juridista ja psykologista osaamista ja ilman että on edes tavannut koko syytettyä ja puhunut tämän kanssa. Myös lapsen, oletetun uhrin, kanssa keskustelu jätetään käytännössä tekemättä, koska lapsen syyte tulkitaan syyllisyydeksi ja toisaalta lapsen kieltäessä tai suuttuessa syytöksestä katsotaan että teko on tapahtunut ja on lapselle vain niin vaikea..

If I scratch your back, do you...

Iltalehden jutun mukaan makakit vaihtavat rapsuttelua seksiin. Mitä enemmän tarjokkaita, sitä vähemmän ollaan valmiita rapsuttamaan. Ja mitä tiiviimmin joku uros rapsuttelee, sitä vähemmän muut urokset naarasta kiinnostavat.

Jos tämä sovelletaan ihmisiin, minun mieleeni tulee
1: Ensimmäiseksikin prostituutio. Periaatteessa kyseessä on maksutapahtuma. (Toisaalta myös avioliiton voidaan ajatella olevan maksutapahtuma.) Tällä tulkinnalla tullaan perinteiseen dilemmaan:
*Jos harrastaa seksiä ilmaiseksi, se on OK.
*Jos maksaa seksistä, se ei ole OK
*Jos antaa toisella lahjoja ennen seksiä, se on OK.
*Jos maksaa seksistä ja tekee tämän kameroiden edessä ja myy videot voitolla, se on OK.

2: Toiseksikin asiasta tulevat mieleeni kuitenkin pelimiehet. Usein sitä kuulee retostelua, jossa mies on kova sänkymies, koska on vaan niin karju. Mutta ainakin jos olet makaki, kannattaa kuitenkin olla karjun sijasta gigolo, naisten naurattaja. Ehkä ihmisetkin voivatkin ihan vakavasti miettiä ja oppia jotain makakeilta. Jotkut uskovaiset ovatkin ymmärtäneet makakiviisauden, tosin toista kautta. (Tämmöisen 30 päivän haasteen minäkin olen valmis hyväksymään.)

Masennuslääkkeet.

Times -lehti uutisoi masennuslääkkeiden toimivuudesta. Takana oli tutkimus, joka osoitti osan masennuslääkkeistä yhtä toimiviksi kuin placebon. (Tämä kertoo minusta sitä, että koululääketiede ei ole yhtä dogmaattista kuin vaihtoehtolääketiede. Vaihtoehtolääketiede ei ikinä tunnusta että se olisi tehotonta tai korvattavissa millä tahansa placebolla. Se kertoo myös siitä, että lääketiede testaa väitteitään. Samaa ei voi sanoa vaihtoehtohoitoja tarjoavista.) Lääkkeet olivat tehottomia lievien ja keskivaikeiden masennusten kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että lääkkeet toimivat nimenomaan vakavan depression hoidossa, mutta niillä ei enää tehoa lievempiin tasoihin. Tämä tarkoittaa sitä että masennuslääkkeitä ei kannattaisi jakaa lääkisemään jokapäiväisen elämän aiheuttamia mielipahoja tai vastoinkäymisiä.

Fluoksetiini, venlafaksiini, nefatsodoni ja paroksetiini ovat näitä "selektiivisen serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiä", jotka eivät toimi. Tuotenimitasolla Efexor ja Prozac kilistänevät kenties jotain kelloja jossain.

Mikäli toistot kokeissa tuottavat saman tuloksen kuin kyseinen tutkimus, on luultavaa että juuri nämä mainitut masennuslääkkeet auttavat lähinnä sitä kautta, että masennuspotilas pillerin napatessaan tekee jotain. Mikä on tietysti hitusen enemmän kuin ei mitään. (Ja luulo hoitaa loput.) Pillerikin voi siis olla jonkinlainen pieni askel pois masennuksen kurimuksesta, joskin kenties vain placebon kautta. Mikä voi osoittaa myös sitä, että plasebo on tehokas lääke lievempien masennusten hoidossa. Mikä ei toisaalta ole ihmeellistä ; Onhan kyseessä mielentilaongelma, johon varmasti vaikuttaa myös oma asenne ja usko parempaan tulevaisuuteen. Jos ihminen kokee saavansa masennukseensa apua pillereistä tai uskonnosta, hän voi paremmin.

Tässä tapauksessa suosittelen kuitenkin mieluummin vaikka uskontoon hurahtamista, jos se tulee halvemmaksi; Annoksen vahvaa placeboa saa myös sitä kautta. Sillä ongelmana on se, että placebo ei auta kuin niihin jotka uskovat, mutta lääkkeillä ja muilla rahastetaan kaikilla. Lääkityksessä ei ole mitään "provikkamaksua", jossa maksettaisiin vain parantumisien mukaan. Ja jos olemassaolevat vaihtoehdot tuntuvat epäuskottavilta, voin toki pienestä maksusta tulla hulahameessa ja sulitetun sauvan kanssa tulla tanssimaan masentuneen olohuoneen lattialle. (Varmasti toimii!) tietenkin vain lääkkeeksi ja puhtaasti kultaisesta sydämestä. (Tosin tästä kultaisen sydämen hinnasta olisi sovittava erikseen; Hinta määräytyy tietysti sydämen painon ja kullan maailmanmarkkinahinnan mukaan.)

Ja tietenkin nyt, kun minä kerron tästä masennuslääkkeiden toimimattomuudesta tässä blogissa, masennuslääkkeitä syövien lievästi ja keskivaikeasti masentuneiden placebovaikutuskin mahdollisesti lakkaa. Olen siis jossain suhteessa pahantekijä, kun uutisoin tästä.

EMDR

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli asiantuntijalausunto/kommentti EMDR:ästä. Karraschin ja Finnilä-Tuomisen mukaan EMDR:än käyttö ja sen suosittelu on vastuutonta, koska sen tehoa ei ole onnistuttu todistamaan.

He mainitsivat, että EMRD:ää on kokeiltu kaksoissokkokokeilla, joissa on havaittu että silmien liikkeellä ei ole vaikutusta terapian tehoon. Ja että asiaa selitetään yksinkertaistuksella aivopuoliskojen toiminnoista. Heistä se ei vielä välttämättä haittaisi, jos hoito toimisi ja sille keksittäisiin selitys, joka ei ole toimiva. Koska pääasia olisi se, että hoito toimisi. Nyt taas heistä näytti siltä, että toimimattomalle hoidolle keksittiin selitys, joka ei ole uskottava.

En ollut koskaan edes kuullut EMDR:ästä. Ensimmäinen testi, eli "Hae, pubmed" tuotti ihan hyvän tuloksen. EMDR:ää on tutkittu. Toki sieltä löytyi myös rohkaisevia otsikoita, kuten "No big scientific basis behind the EMDR treatment of young persons" (Reimer M.) Mutta osassa oli saatu tulosta.

Tällä hetkellä tiesin että siitä on ainakin tehty jotain tutkimusta. Mutta itse asia on hieman epäselvää. Tiedetään vain, että se liittyy silmien liikkeisiin.

Toisaalla Suomen wikipedia ei tuntenut koko asiaa. Englanninkielisestä Wikipediasta sen sijaan löytyi artikkeli otsikolla "Eye Movement Desensitization and Reprocessing".

Se on terapiaa, joka on tarkoitettu etenkin post-traumaattisen stressin hoitoon ja muihin vaikean elämän ongelmiin. Prosessi on Wikin artikkelin mukaan seuraava:

"Phase I: In the first sessions, the patient's history and an overall treatment plan are discussed. During this process the therapist identifies and clarifies potential targets for EMDR. Target refers to a disturbing issue, event, feeling, or memory for use as an initial focus for EMDR. Maladaptive beliefs are also identified.
Phase II: Before beginning EMDR for the first time, it is recommended that the client identify a safe place, an image or memory that elicits comfortable feelings and a positive sense of self. This safe place can be used later to bring closure to an incomplete session or to help a client tolerate a particularly upsetting session.
Phase III: In developing a target for EMDR, prior to beginning the eye movements, a snapshot image is identified that represents the target and the disturbance associated with it. Using that image is a way to help the client focus on the target, a negative cognition (NC) is identified - a negative statement about the self that feels especially true when the client focuses on the target image. A positive cognition (PC) is also identified - a positive self-statement that is preferable to the negative cognition.
Phase IV: The therapist asks the patient to focus simultaneously on the image, the negative cognition, and the disturbing emotion or body sensation. Then the therapist usually asks the client to follow a moving object with his eyes; the object moves alternately from side to side so that the client's eyes also move back and forth. After a set of eye movements, the client is asked to report briefly on what has come up; this may be a thought, a feeling, a physical sensation, an image, a memory, or a change in any one of the above. In the initial instructions to the client, the therapist asks him to focus on this thought, and begins a new set of eye movements. Under certain conditions, however, the therapist directs the client to focus on the original target memory or on some other image, thought, feeling, fantasy, physical sensation, or memory. From time to time the therapist may query the client about his current level of distress. The desensitization phase ends when the SUDS (Subjective Units of Disturbance Scale) has reached 0 or 1"

Artikkeli kertoo, että lopullista selitystä toimintaperiaatteesta ei ole, mutta että viitteitä sen toimivuudesta on. Selviää, että EMRD:än silmänliikkeet aktivoivat joitain aivojen alueita. Viimeisestä osiosta selviää, että EMDR ei ole yhtä tehokas hoitomuoto kuin pitkäaikainen terapia, ja että itse silmän liikkeillä ei ole havaittu vaikutusta. ("Salkovskis (2002) believes that the eye movements are irrelevant and that the effectiveness of the procedure is solely due to it sharing similar properties to cognitive behavioral therapies") Muut elementit voivat kenties toimiakin.

Ongelmakseni tuli tässä vaiheessa se, pitäisikö tämä artikkeli luokitella "tiede" vai "vaihtoehtohoito" -luokkaan. Laitoin sen molempiin.

Miten rakennuksen korkeus ratkaistaan ilmapuntaria apuna käyttäen.

Tapa 1: Otetaan ilmapuntarista lukema maan päällä niin kuin katolla. Mahdollisimman ripeästi. Koska ilmanpaine on katon ja ilmapuntarin kannalta likimain vakiosuuruinen ilmamassan paine, ja koska muuhun vaikuttaa lähinnä putoamiskiihtyvyys (~9,8 m/s² tai jonka arvon voimme selvittää haluamallamme tarkkuudella) ja mittauskohteen yläpuolella olevan ilmapatsaan massa, voimme niiden avulla selvittää verrannolla kuinka korkea rakennus on. Ilmamassan painon metriä kohden voimme selvittää tilastoista vertaamalla niitä mittaushetken ilmanpaineeseen. Näin saamme eri säiden vallitessa saman tuloksen.

Tapa 2: Otetaan ilmapuntari ja kello. Mennään kerrostalon katolle ja pudotetaan ilmapuntari maahan. Otetaan aika kauanko putoamiseen menee. Koska tiedämme nopeuskiihtyvyyden (9,8m/s²) voimme sen avulla selvittää että putoamisaika on ½putoamiskiihtyvyys*putoamisajan neliö. Ja tämä taas kertoo meille kuinka korkea rakennus on.

Tapa 3: Otetaan vaaka. Punnitaan ilmapuntari. Laitetaan vaaka kadulle. Pudotetaan ilmapuntari vaa-alle ja katsotaan kuinka paljon vaaka ilmoittaa tällä hetkellä painoksi. Koska nopeuskiihtyvyys vaikuttaa vaa-assa massaa kasvattavasti, kun tiedämme ilmapuntarin painon saamme selvitettyä sen, kuinka nopeasti se putosi vaa-alle.

Tapa 4: Otetaan ilmapuntari ja köyttä. Mennään kerrostalon katolle ja lasketaan ilmapuntari maahan asti. Merkitään köyteen kohta, joka on katonharjan kohdalla silloin kun ilmapuntari koskettaa juuri ja juuri maata. Nostetaan ilmapuntari ylös ja mitataan köydestä kuinka korkea talo on.

Tapa 5: Otetaan ilmapuntari ja odotetaan aurinkoista päivää. Lasketaan ilmapuntari maahan ja mitataan sen varjo. Mitataan myös ilmapuntarin korkeus. Tämän jälkeen mennään mahdollisimman ripeästi mittaamaan mitattavan talon varjon pituus. Talon korkeus saadaan selville verrannolla.

Tapa 6: Otetaan ilmapuntari ja käsi. Pidetään ilmapuntaria niin kaukana kuin yletetään. Mennään niin kauas, että ilmapuntari näyttää silmissämme (päätä liikuttamatta) juuri ja juuri saman korkuiselta kuin mitattava talo. (Ilmapuntaria pidetään 90 asteen kulmassa katutasoon nähden, koska oletamme että talokin on "riittävän siististi" 90 asteen kulmassa siihen nähden.) Mitataan käden pituus (eli selvitetään ilmapuntarin etäisyys silmistä) ja mitataan ilmapuntarin korkeus. Tämän jälkeen mitataan se, kuinka kaukana olit talosta. Talon korkeus saadaan selville verrannolla.

Tapa 7: Otetaan nimenomaan käden mittainen ilmapuntari. Tai jos sellaista ei löydy, pidetään ilmapuntaria juuri ilmapuntarin mitan etäisyydellä silmästä. Kävellään edellisen esimerkin tapaan niin kauas että talon korkeus juuri ja juuri tulee täyteen. Nyt meidän ei tarvitse mitata kuin etäisyys taloon. Sillä se on täsmälleen sama kuin talon korkeus.

Tapa 8: Otetaan tikkaat ja kynä ja ilmapuntari. Kiivetään talon huipulle siten että ilmapuntari asetetaan seinälle, vedetään sen yläreunaan viiva, kiivetään hieman ylöspäin ja asetetaan ilmapuntarin pohja kiinni edelliseen viivaan, ja vedetään uusi viiva. Lasketaan kuinka monta viivaa vedämme ennen kuin pääsemme huipulle ja mittaamme kuinka korkea ilmapuntari on. Saamme talon korkeuden kertolaskulla. Tämä on työläs tapa.

Tapa 9: Otetaan ilmapuntari ja tiputetaan se. Tällä kertaa mittaamme pelkästään sen nopeuskiihtyvyyttä(ei siis nopeutta, vaan kiihtyvyyttä) huipulla ja maan pinnalla, erittäin tarkoilla mittareilla. Koska gravitaation vaikutus pienenee etäisyyden myötä, voimme tätä kautta periaatteessa selvittää kuinka korkea rakennus on.

Tapa 10: Otetaan ilmapuntari, ja mennään sen kanssa kadulle aurinkoisena päivänä. Asetetaan se maahan ja katsellaan sen pinnalta heijastusta mitattavasta talosta. Lasketaan kuinka monta kerrosta talossa on. Tämän jälkeen mitataan yhden kerroksen korkeus, kerrotaan se kerrosten määrällä ja otetaan pohjakerroksen ja ylimmän kerroksen ja katonrajan aikaansaamat poikkeamat huomioon.

Tapa 11: Otetaan kaveri ja laitetaan tämä laserpointterin kanssa mitattavan talon katolle. Mennään tämän jälkeen ilmapuntarin kanssa tunnetun etäisyyden päähän talosta. Kaverin tehtävänä on heijastaa laserpoinnterilla ilmapuntariin. Siitä heijastuu lasersäde, jonka pakokulma on juuri sama kuin se missä se saapui ilmapuntarin lasille. Asettamalla toiselle puolelle tunnetun etäisyyden päähän lappu, ja katsomalla kuinka korkealla pointterin piste kimpoaa, saadaan selville kulma. Kun oletetaan että talo seisoo likimain 90 asteen kulmassa katutasoon nähden, meillä on kaksi kulmaa ja yksi sivun pituus. Kaikki loput tiedot saadaan selville trigonometrialla.

Tapa 12: Otetaan köysi ja ilmapuntari. Lasketaan ilmapuntaria maahan juuri niin että se lähes hipaisee maata. Aletaan heiluttaa ilmapuntaria siten, että voimme mitata kuinka kauan yhteen heilahdukseen menee. Koska heilureissa Galileon oivalluksen mukaan on niin että nopeampi heiluminen johtaisi vain siihen että heilahduksen kaari kasvaa ja heilahduksen aika (jonka voimme mitata) riippuu pääosin heilurin pituudesta (jota selvitämme) ja gravitaation voimakkuudesta (jonka tiedämme) , voimme heilurin pituuteen ja nopeuteen liittyvistä kaavoista selvittää talon pituuden, kunhan mittaamme heilahdukseen kuluvan ajan. (Jos joku on sitä mieltä, että heilurivakioon vaikuttaa punnuksen paino, hän voi aikansa kuluksi punnita ilmapuntarin. Sen jälkeen hän voi mennä Wikipediaan ja hävetä.)

Tapa 13: Otetaan kaksi ilmapuntaria ja kaksi erittäin tarkkaa atomikelloa. Käytetään ilmapuntareita atomikellojen telineinä. Asetetaan toinen talon katolle ja toinen katutasoon. Elellään katutasossa vuosi, ja tämän jälkeen haetaan katolla ollut atomikello ilmapuntareineen maassa olevan seuraksi. Koska suhteellisuusteorian mukaan massa vaikuttaa aikaan, ja että lähellä oleva massa vaikuttaa aikaan enemmän, ja että talon huipulla kello pyörii hieman eri tahtiin kuin maan pinnalla, voimme ajan eroista laskea talon korkeuden.

Tapa 14: Rakennetaan tehokas linko joka linkoaa ilmapuntareita. Punnitaan ilmapuntari ja testataan kuinka nopeasti ilmapuntari lähtee lingon suusta. Palkataan tarkka-ampuja, joka linkoaa ilmapuntarin siten että hän tähtää suoraan kohti lähintä talon huippua. Koska gravitaatio tiputtaa ilmapuntaria alaspäin tunnettua nopeutta, ilmapuntari rysähtää suoraan päin seinää. Tästä korkeudesta, tai suoraan kellolla mitaten sitä aikaa jonka ilmapuntari on ilmassa, saamme selville kuinka kauan ilmapuntari lensi. Tästä saamme laskettua lentoradan pituuden ballistisesti. Ja tästä saamme etäisyyden lingosta taloon. Kun talo on 90 asteen suhteessa katutasoon, meillä on nyt kaksi kulmaa ja yksi pituus. Tästä saamme loput selvitettyä trigonometrialla.

Tapa 15: Otetaan linko, jolla lingotaan annetulla voimalla ilmapuntaria suoraan ylöspäin. Kun tiedämme ilmapuntarin massan, voimme lähestyä "enemmän vai vähemmän voimaa" -periaatteella sitä kuinka suurella voimalla puntaria on lingottava jotta se lentäisi juuri katon reunan korkeudelle. Tästä voimasta taas saamme selville talon korkeuden.

Tapa 16: Otetaan ilmapuntari ja mennään talon suunnitelleen insinöörin tai talonmiehen luo. Kerrotaan hänelle että hän saa tuon hienon ilmapuntarin jos hän kertoo, kuinka korkea em. talo on.

Homokärpäsiä!

Minä olen kuullut että on sellaisia naisia, jotka pitävät homomiesten seurasta. Heitä kutsutaan homokärpäsiksi. Tämä ei kuitenkaan ole juttu heistä. Tämä on juttu melanogasterista. Ihan oikeista homokärpäsistä. Uudet tutkimukset nimittäin ovat osoittaneet että niiden seksuaalinen suuntautuminen voidaan vaihtaa geneettisellä ohjauksella tai kemiallisesti. Tällä on pyritty selvittämään vastausta vanhaan ongelmaan;

Luonto on täynnä homoseksuaalisuutta. Mutta onko se tahtoa, kasvatusta, perimää, vai mielenhäiriötä.

Ihmisten homoseksuaalisuuden selitys on toki vielä auki, mutta ainakin kärpäset tykkäävät kemiasta. Dramaattiseksi luokitellussa kokeessa kärpästen käytöstä muutettiin parissa tunnissa kemiallisesti niin että koiraat harjoittivat seksuaalitoimintojaan toisiin koiraisiin. Syyksi arvioidaan sitä että aine muuttaa koiraiden käytöstä siten että ne ylireagoivat feromoneihin ja muihin hajuihin. (Vähän kuten ne pienten lasten vanhemmat, jotka laittavat lapselle lisää vaatetta jos heitä itseään paleltaa.)

Kärpäsistä löydettiin myös kaksi aistirinkiä, joista toinen laukaisi heteroseksuaalista käytöstä ja toinen homoseksuaalista käytöstä.

Hieno fossiili!

On löytynyt habrosaurus, jonka pehmytkudokset ovat erittäin hyvin säilyneet. Se on antanut mahdollisuuden täsmentää tietoa siitä minkälaiset lihakset dinosauruksilla oli, ja on viitteitä siitä että niillä olisi ollut enemmän "palaa", kuin aiemmin on luultu.

Ja jopa iho on hyvin säilynyt. Siinä näkyy erikokoiset suomutkin. Tosin koska se on täysin kivettynyt, emme tiedä minkä värinen se oli. Joskin on viitteitä siitä että sillä olisi ollut raidallinen kuviointi.

Vauvat ja moraali.

Mika Sipura kertoi blogissaan siitä kuinka vauvat suosivat auttajia. Tämän seurauksena näyttää siltä, että ihmisillä on synnynnäinen taipumus suosia hyvää. Käyttäytymismalleja, joita ei ole opittu vaan jotka ovat synnynnäisiä. Ja jotka ovat vieläpä tulkittavissa "hyvyyttä tukeviksi", eikä suoranaisesti pelkästään puhtaaksi itsekkyydeksi.

Sillä kävi niin että kun 6-10 kk ikäisille tuttelinkuluttajille näytettiin isosilmäistä pyöreää puupalikkaa, joka kulki ylöspäin, ja kohtasi matkalla alas töniviä sinisiä neliöitä ja keltaisia kolmioita jotka auttoivat eteenpäin. Pikku pampersmallistonesittelijämme eivät halunneet leikkiä "ilkeiden" kanssa, vaan valitsivat lelukseen yleensä sen "auttajan".

Tälläinen tutkimus saa kohteekseen aina kritiikkiä siitä, miten tuo ei "selitä moraalia". Kuinka moraalin olemassaoloon ei saa ottaa kantaa. Toisaalta evoluutiokriitikot yleensä tivaavat evolutiivista selitystä moraaliin suunnattomalla innolla ja suu ihmetyksestä ympäripyöreänä.

Olen ajatellut niin, että tosiasiassa tälläinen tutkimus ei ota kantaa siihen, mikä on moraali tai mikä on oikein. Mutta vastaa silti evoluutiokriitikoiden ivaan. Sillä jotta maailmassa pitäisi olla jotain selitettävää, se pitää jollain tavalla havaita, jotta sitä voidaan väittää olevaksi. Ja moraali näkyy päällepäin käytöksenä, tiettyjen asioiden suosimisena ja toisten karttamisena. Ja tälläisiin kysymyksiin evoluutio näyttää minusta vastaavan. Jopa ihan hyvin.

Ehkä käytännön moraalitilanteita ei ratkaista evoluutioteoriaa lukemalla, mutta valitsemamme toimintatavat voidaan silti ymmärtää hyvin sen kautta. Sipura kommenteissaan painottaa sukulaisvalintaa, joka selittää miksi korrelaatio siitä, miten vapaaehtoisesti välitämme enemmän siinä järjestyksessä kuin valitsemme. Vaikka voisimme periaateessa rakastaa missä järjestyksessä vain. Siksi omat lapset ovat tärkeitä, suku keskimääräistä ihmistä läheisempi, "saman kansalaisuuden edustajat" keskimäärin rakkaampia kuin muiden maiden edustajat, ihmiskunta tärkeämoää kuin eläimet ja eläimet rakkaampia kuin bakteerit, ja suurinta vihaa tunnetaan tietysti alieneja kohtaan.

Silti yksilö valitsee itse, vapaasti, mutta "valintaprosessi on silti painotettu. Sama koskee tietysti montaa muutakin asiaa.

Katso ja anna aivojesi huijata sinua!

Newsweek esitti artikkelin "The Ghosts We Think We See". Siinä kerrotaan, että ihmiset uskovat helposti kummituksiin. Syynä on aivojemme normaali toiminta. Tämän vuoksi meidät saadaan melko helposti näkemään kaikenlaisia kummituksia. (Jopa niin hyvin, että kummitusvideoiden tekijöiden tarvitsee vain "antaa katsojan itse päättää", eli antaa intuitioidensa johdatella. Ja korostaa tätä leikkimällä hieman zoomilla ja ympyröillä.)

Syynä on se, että me näemme järjestystä sielläkin missä sitä ei ole. Aivomme jäsentävät todellisuutta niinkin, että satunnainen data näyttää kuvioita.Aivomme kuvittaa meille ympäristömme. Emme ole luonnostaan niin rationaalisia, kuin itsellemme uskottelemme.

Tämä väitteen tueksi Newsweekin artikkeli tarjoaa mm. tilastotietoa siitä että ainoastaan 7% Amerikkalaisista EI usko telepatiaan, déjà vu:hun, kummituksiin, entisiin elämiin tai yliluonnollisiin ilmiöihin. Artikkeli ehdottaa jopa että sellaisetkin viattomat juhlat, kuten Halloween, joiden ei edes väitetä olevan totta, voivat vaikuttaa.

Huvittavana seurauksena tästä on tietysti se, että urheilijoilla on taikauskoisia näkemyksiä. Ja oletpa sinäkin varmaan joskus kironnut tietokoneelle, autolle tai säälle. Samoin koemme joskus että joku katsoo, vaikka ketään ei näy - ja mielemme peräti tallentaa tälläiset "merkityksellisinä". Samoin mielemme hakee "vahvistuksia", mutta ei niinkään vertaile dataa. Jos ajattelet ystävääsi, kun puhelin soi ja hän soittaa, koet että tämä oli jotenkin merkityksellistä. Kaikki ne kerrat kun ajattelet ystävääsi ja puhelin ei soi ja ne kerrat kun puhelin soi, mutta et ajatellut ystävääsi, unohdetaan.

Artikkelin mukaan syynä on dopamiini. Se saa sinut näkemään haamuja suttuisessa kuvassa ja kuulemaan sanoja hurinassa. Se saa olemattomat yön möröt rapistelemaan pusikoihin. Se myös tekee meistä helposti erilaisten huuhaaveikkojen saaliita.