Ei ole lainkaan tavatonta, että syvästi uskovaisen innoissaan tekemiä ylilyöntejä katsotaan sormien lävitse nimenomaan siksi että heillä on vakaumus. Vakaumus, usko, on syynä tekoihin, ja siksi niille tulisi antaa tavallista toimintaa enemmän anteeksi. Tässä katsomuksessa usko tekee tässä kohden tavallaan syyntakeettomaksi.
Olen toki sitä mieltä että vahva vakaumus voi heikentää tilanteen arvostelukykyä. Sitä tekee "asian puolesta" asiaa eikä pysty siksi keskittymään kaikkiin puoliin. Tunteet ovat pelissä. Ja asiakin on uskovalle erittäin tärkeä.
Kuitenkin on muistettava, että uskovaisella on sekulaarissa yhteisössä oikeus osoittaa ja harjoittaa vakaumustaan. Se, että hänellä on vapaus tehdä jotain tarkoittaa myös sitä, että heillä on vastuu asiasta. Ja uskovainen ottaa toimillaan vastuuta myös muiden elämästä;
Usein hänen harjoittamansa toiminta kun on nimenomaan käännytystoimintaa. Ja olisi todella typerää väittää että uskovainen ei jotenkin vaikuttaisi mielihyvään ja mielipahaan joita tämä toiminta aikaansaa. (Muutenhan hänen ei kannattaisi mennä julitamaan. Kukaan ei kuitenkaan kääntyisi hänen tekonsa vuoksi.) Uskovaiset myös kertovat olevansa toimissaan moraalisempia ja/tai muita muutoin parempia koska muuttavat ihmisiä tavoitteellisesti. Millään muullahan käännytystyötä ei voida oikeuttaa. Uskovaisen julistajan mielestä käännytystyössä ihmisiä "pelastetaan" tietämättömyydestä totuuteen, pahudesta hyvyyteen, pimeydestä valoon. Koska he asettavat itsensä muiden yläpuolella, heidän on myös oltava muita parempia. Koska muutoinhan uskovaisten ylemmyys olisi vain tyhjää itsekehua.
Eli kuten filosofian perusteos Tobey Maguiren tähdittämä "hämähäkkimies" -elokuva, opettaa, "suuri valta tuo mukanaan suuren vastuun". Ajattelen kenties kuin sissi, jolle baretti päässä tehty hyvä teko on suurempi hyvä teko ja kunniaksi koko kompanjalle, kun taas baretti päässä tehty paha teko on suurempi paha teko ja häpeäksi koko kompanjalle. Samoin uskovaisen vakaumus ei suinkaan tee häntä syyntakeettomaksi, vaan entistä syvemmin vastuulliseksi.
Siksi uskovaisen vakaumukseen vetoaminen ei suinkaan oikeuta pahoja ja vääriä tekoja, vaan päinvastoin, uskova on niiden edessä tavallista suuremmin syyllinen. Uskovaiset lienevät tässä kanssani yksimielisiä, koska vaihtoehtona taitaa olla se, että uskovaisuus olisi jonkinlainen mielen sairaus, johon voitaisiin vedota "lieventävänä asianhaarana" hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi paranoidia skitsofreniaa murhasyytteen edessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti