Ateismin ja uskonnon perusoppitunti.

* Ateismi ei ole ylpeyttä. Ateistit eivät väitä olevansa Jumalia. Päin vastoin, uskovaiset ajattelevat olevansa "enemmän" ja muistuttavat usein ateisteja kuinka he ovat "vain" lihaa. Lisäksi nimen omaan uskovaiset väittävät että heillä on ylimaallista tietoa. Parempaa tietoa. Ateistit ovat "typeriä", eivät näe "koko totuutta". Uskovainen on perustana ylpeämpi, koska hän on sitonut itsensä yliluonnolliseen joka on "ihmistä ja universumia ja kaikkea enemmän". Tämä on ylpeyttä.

* Ateistit eivät ole onnettomia. Toki uskovaiset ovat ristiriitaisia, typeriä, kun esittävät perustana että ateistit "eivät ymmärrä kärsimystä". Että kuolinvuode, sota ja muu kriisi "opettaa". Toisaalta he taas esittävät että ateistit ovat kärsineet elämässä eivätkä ymmärrä sitä ja ovat Jumalalle vihaisia ja siksi päättelevät että Jumalaa ei ole. Eli ateistit ovat kokeneet kärsimystä eivätkä ymmärrä siksi kärsimystä? Eikö sen luulisi olevan toisin päin? Tämä hajanaisuus vihjaa siihen että "vaikeudet" ja "kärsimys" ei ole keskeisiä. Kun uskovat lisäksi "puhuvat toisten puolesta", se korostaa vain sitä että he ovat ylpeitä ja kaikkitietäviä ajatustenlukijoita.

* Ateistit eivät pakene Jumalaa. Tässä on usein käytetty vertauksena poliisia ja varasta. Varas ei etsi Jumalaa koska he tekevät väärin ja tästä seuraa rangaistus. Tosiasiassa jos varas tietäisi että jää kiinni, hän tekisi yhteistyötä saadakseen pienemmän tuomion. Varas joka pakenee poliisia uskoo pääsevänsä karkuun. Ateisti ei siis vähintään "tiedä että Jumala on". Toisaalta tämä vihjaa motiiveihin ja vastaavalla sekoilulla voitaisiin todistaa että uskovaiset ovat uskossa vain itsekkäistä syistä. Että jos heidän identiteettinsä ei olisi sidottu uskontoon, ja jos uskonto ei poistaisi valheella kuolemanpelkoa, he olisivat ateisteja. Ei tätä pidettäisi "asiallisena". Koska ateisteja moititaan heti tämä kohden, se kertoo että uskovaisilla on kaksoisstandardit. He ovat ylpeitä.

* Ateistit eivät elä "arvotyhjiössä". Tämä on malliesimerkki herjaamisesta. Siinä toinen määritellään pahaksi. Uskovaisista vain uskovainen voi olla hyvä, joten ateistit ovat pahoja. Jos ateisti sanoisi että vain ateisti voi olla hyvä, olisi uskovaiset automaattisesti pahoja. Mutta tämä logiikka toimii vain toiseen suuntaan, mikä kertoo siitä että uskovaisilla ei ole kunnioitusta erilailla ajattelevia kohtaan. Koska he ovat ylpeitä.

Sitten on niitä uskovaisia jotka eivät ole yllä mainitun kaltaisia. He ovat hiljaa. Joku on kuulemma joskus kuullut huhuja heidän olemassaolostaan. En tiedä ovatko he ylpeitä.

Monta uskontoa.

Paholaisen Asianajaja jutteli uudesta koulutusehdotuksesta. Huipentumana oli se, miten monta Ainoaa Oikeaa Uskontoa voi hämmentää mieltä.

Moni uskovainen ajattelee juuri näin. Olen kuullut perusteluja siitä miten nuoret ja muut ovat "hukassa" kun Saatanan juonet hämmentävät eri suuntiin. Se ei ole tässäkään uniikki. Monien Oikeiden Uskontojen sisältö on se, että muut Oikeat Uskonnot ovat Oikeasti Huijaususkontoja.

Näin nuori ei osaa valita kun on liikaa vaihtoehtoja. Tässä vaihtoehtojen esittäminen on siis huono asia, ja se "omilla aivoilla ajattelu" ja päättäminen on vaarallista koska sitä voisi vaikka ajatella väärin ja päätyä toiseen uskontoon. Tai voi kauhistus. Ateistiksi. Joka on hirvityksen ja peljästyksen paikka koska sellainen onneton vaan kulkee ympäriinsä tappamassa kaikki ja tekee lopuksi itsemurhan. Ja pukeutuu huonosti.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Olen sitä mieltä että on vain kaksi vaihtoehtoa:
* Jumala on paha, hän ei ota hämmentämistä huomioon ja sitä kautta hämmennetty viaton raukka joutuu Helvettiin.
* Jumala on hyvä ja sitten muutkin uskonnot voivat johtaa pelastukseen.

Malta odottaa!

Elossa.fi on nuorille tarkoitettu kirkon palvelus. Kirjoittelin sen "kirkkoveneestä", josta oltiin uutisoitu. Ajattelin tutustua että mitä hyvyyttä kirkko nuorille opettaa uudella humoristisella tyylillään.

Sillä heillähän on mainosta, julkisuutta. Olisi hyvä olla palveluakin. Mitä siis sain klikatessani linkkiä?

"Palvelin www.elossa.fi kohteessa Malta odottaa! Elossa.fi avautuu Qstock-perjantaina 24.7.2009! vaatii käyttäjänimen ja salasanan.

Varoitus: Tämä palvelin pyytää, että käyttäjänimi ja salasana lähetetään suojaamattomana (käyttäen perustodennusta ja ilman suojattua yhteyttä)."

Kirkon taho ei siis ole ns. "hoitanut hommiaan". Olen toki oppinut pelinjohtajana ja larppien pitäjänä että hommaa on paljon. Mutta olen oppinut myös, että ensin kannattaa suunnitella pelin pohja ja miettiä juttuja jo valmiiksi, ennen kuin lähtee etsimään pelaajia. Pitää olla valmis konsepti, johon pelaajat vain astuvat mukaan niin että näyttää että työtä ei ole tehty.

Paras hovimestari on sellainen jonka olemassaoloa ei huomaa.

Kirkko taas näyttää puuhaavan siten että ensin mainostetaan pelistä ja kun pelaaja saapuu paikalle, kerrotaan että "pidetään myöhemmin". Tämä on toki liiankin tavallista roolipelipiireissä, mutta kirkko tekee hommaa työkseen, kun taas tälläinen "peli jota ei ole vielä" on amatöörien puuhastelua.

Nyt mainostetaan ja hommataan julkisuutta, mutta sitten ei olekaan mitään. Kuvastaako tämä jotenkin olennaisesti kirkon toimintaa? Että paljon puhetta, mutta vähän sisällöntarjontaa? Että kunhan on julkisuutta siitä että on huumorilla sävytettyä nuorisotyötä, se riittää. Että itse palvelua voidaan pantata. Eihän se ole yhtä tärkeä asia kuin julkisuus. Julkisuus ensin, ja vasta sitten pitkään myöhemmin se itse sisältö?

Tämän kutsuminen amatöörien puuhasteluksi on loukkaus. Oikeampi kutsumanimi olisi "kädettömien amatöörien puuhastelu". Nimittäin moni amatööri pystyy hoitamaan yllättävänkin mutkikkaita pelejä.

Esimerkiksi tiedän tapauksen, jossa ensikertalainen pelinjohtaja yksin proppasi puoli hehtaaria metsää, rakensi ja viritti lamppuja, hankki pattereita, akkuja. Leikki kaukosäätimillä. joita sai päälle ja pois halutessa. Jotta sai erikoisefektejä. Lamppuja käytettiin muutaman minuutin verran. Tämä vaati ison työmäärän. Varasi jopa yhdeltä paikalliselta ruokailualan yrittäjältä ruokailupaikan, pelimaksut oli silti melko pieniä, eikä se täti sitä tietenkään ilmaiseksi tehnyt. Hommasi sosiaalisilla suhteilla + varusti paikalle ensiapukortilla varustetun tyypin joka on ammattimainen eräopas. Että ei riskeerata henkeä ja terveyttä. Kyseinen ensikertalainen sanoi että "kunnioittaa pelaajia" ja halusi tarjota puitteet niin että ne voi keskittyä pääasiaan, pelaamiseen.

Tästä ei voi päätellä muuta kuin että kirkolta puuttuu kunnioitus nuoriin. Ammattitaidosta ei voida puhua. Hoitaisivat ne hommansa.

PS: Minun on lupa, suorastaan velvollisuus, valittaa tästä aiheesta vaikka en ole kirkon jäsen. Koska minun varojani menee yhteisöverotuksen kautta tämän puljun pyörittämiseen. Kun raha kiinnostaa, on muunkin syytä kiinnostaa. Jos minun rahaani ei käytettäisi, ei tietenkään kiinnostaisi. Silloin voisin jopa toivoa että kirkko hoitaisi jatkossakin asiansa yhtä "asiantuntevasti". Sehän ajaisi ateismin asiaa. Mutta nyt kun minun rahoja menee, sitä toivoo että rahat käytettäisiin edes jokseenkin taitavasti. Ja larppien kautta minulla on "jonkinlainen aavistus" siitä mitä nuorisotyössä tarvitaan. En ehkä ole ammattilainen, mutta osaan tunnistaa kädettömän amatööriyden.

Miksi pitää pilkata, ja ketä?

"Jos Jeesus ei kosketa, miksi pitää pilkata? Antais vaan olla jos on turha ja yhdentekevä. Mutta kun Jumala on kaikki luonut ja kaikkia koskettaa, pitää olla uskossa tai vastustaa."

Todellinen syy on siinä, että ainakin itseä Jumala ei kosketa. Jeesus vaikuttaa vähemmän elämääni kuin astianpesuaine. Siksi minulle merkittävämpi valinta on se, mitä hammastahnaa tai pesuainetta ostan kaupasta.

Mutta uskonto on eri asia. Uskonto taas tarkoittaa sitä että uskovaiset eivät anna vaan olla. He ovat ärsyttäviä. Ja he ovat maallinen, konkreettinen, instituutio jolla on konkreettisia jäseniä. He vaikuttavat maailmassa paljonkin. Jumala ei tee mitään, mutta uskovaiset tekevät.

Ehkä henkilökohtainen usko ja instituutio on eri asia, mutta uskovainen toimijana yhdistää molemmat. Ei ole henkilökohtaista uskoa ilman institutionalisoituja kannanottoja kuten "Jumalan pojan nimi on Jeesus". Erottelu on järkevää vain uskovaisten sisäisessä luokittelussa ja valtapelissä. Sen ulkopuolella on vain toimijoita jotka seuraavat tiettyä kannanottokokoelmaa.

Ja tätä systeemiä ateisti vastustaa. Eikä hän epäile uskonnollisten instituutioden ja uskovaisten ihmisten olemassaoloa. Ateisti pilkkaa, koska uskovainen alentaa ja pilkkaa ensin. Sanomalla että "ateistin paikka on Helvetissä" ja viittaamalla että uskonto olisi moraalin takaava juttu. Tämä tarkoittaa samaa kuin sanoo että ateistit ovat huonompia ihmisiä, jotka ansaitsevat kidutusrangaistuksen koska heidän ihmisarvonsa on niin pieni. Tätä ei voi pukea mihinkään kaunosanoihin. Ateisti on paska ihminen. Jos hän muuttuu hyväksi vaihtamalla instituutiota ja Jeesus rakastaa ateistia haluten tämän vaihtavan tämän ideologian, se tarkoittaa silti että ateisti on paska ihminen kunnes tekee tämän.

Mika Waltari kirjoitti "Mikael Hakimissa" :

"Todellinen uskovainen pitää omaa uskoaan ainoana oikeana, olipa hän kristitty, juutalainen tai muslimi, ja taipuminen kunnioittamaan toisten uskoa tahtomatta tappaa heitä sen tähden merkitsee vain ihmisen sydämessään luopuneen uskostaan. Epäilemättä maailmassa on jo koko joukko valistuneita ihmisiä, jotka ajattelevat kuten sinä, mutta heidän lukumääränsä on aina pysyvä pienenä ja heidän on pakko pysyä pysyä viisaasti vaiti, koska vain ahdasrajainen, kiihkoileva usko kannustaa ihmisen tekoihin eikä suinkaan valistunut viisaus."

Lyö ihmistä kadulla ja hän helposti lyö takaisin. Hauku ihmistä ja hän haukkuu takaisin. Se ei sen kummempaa "jeesuksen kosketusta" vaadi. Siksi jokainen uskovainen joka ei ymmärrä tätä, on yksinkertaisesti typerä. Tai empatiakyvytön: hänhän ei osaa asettua muiden asemaan.

Ateistien vihan kohteena ei siis ole mikään "yliluonnollinen herra johon he eivät halua uskoa", vaan instituutio ja sen nimissä toimijat. Tämä lienee se harva asia, joka on kaikille ateisteille yhteistä.

Tyhjää täynnä.

Ateisti ei usko että "kaikki on tyhjää". Ateismin kannanotto koskee vain Yliluonnollista Älyllistä Komentelijaa itseään. Moraali ja elämä ovat eri asia. Yhden olemassaolosta ei kannata vetää olemassaoloa muihin. Muutenhan ateisti uskoisi että kiviä ei ole. Ja kun kristitty uskoo että Krishnaa tai Joulupukkia ei ole, niin heillekään kiviä ei ole.

Siksi ne, joiden mielestä ateismi tarkoittaa "moraalia ei ole", tai että "kaikki on tyhjää joten elämäkin on" väittävät ateismin olevan sellaista mitä se ei ole. He herjaavat. Heistä tietää heti että he itse eivät ole ateisteja. Eivätkä he koskaan ole ymmärtäneet ateismia: Jos he kokevat olleensa ateisteja, heidän ateisminsa on ollut "nihilismiä" tai "teiniangstia". Jotain, josta he yleistävät liikaa.

Uskovainen hyökkää ateistin kimppuun olkiukkoherjan kanssa. Aseenaan vihaa ja väärinymmärryksiä sekä näiden päälle rakennettuja sanakikkailuja. Ja vaatii tämän jälkeen kunnioitusta ja vaatii että hänen kannanottoihinsa tutustutaan kunnolla.

Se, että joku sanoo että ateismi on automaattisesti tyhjää, ei puhu kaikkien ateistien puolesta. Kyseessä on uskonnollisten ihmisten vale. He puhuvat toisten tunteista. He ovat niin ylpeileviä että väittävät tietävänsä muiden tunteet ja ajatukset paremmin kuin he itse.

Tyhjää täynnä ei siis olekaan ateistien maailma. Vaan uskovaisten puheet siitä että ateistien elämä olisi tyhjää täynnä. Ehkä tämä tarkoittaa myös sitä että uskovaisen on täynnä tyhjää? Koska he eivät osaa elää, he tarvitsevat siihen yliluonnollista täytettä.

Lupa määrätä onnelliseksi.

Ateistien uusi bussikampanja on eräällä osalla tosi tyhmä. Siinä kun tehdään samanlaista tavaraa, kuin mitä uskovaiset ovat pitkän aikaa harjoittaneet. Ateistien jos joidenkin pitäisi tämä siksi ymmärtää.

Aiheena on tietysti onnellisuuden määrääminen.

Ateistien kampanjan yhteydessä uskovaiset ovat muistuttaneet että he ovat uskovaisia ja onnellisia. He eivät koe murehtivansa tai huolehtivansa maailmasta. Heille uskonto edustaa onnellisuutta. Hekään eivät kuitenkaan kommentoidessaan huomaa, että tämä on juuri sitä perushuttua, jota he itse aina tarjoavat:

Olemme kaikki kuulleet uskovaisilta että "Ateisti on onneton". Ateisti voi tappaa. Ateisti elää vähempää elämää. Ateisti on kylmä ja kova. Henkisyys tarkoittaa onnellisuutta, ateisti on onneton. Ateismi johtuu paskasta vanhemmuussuhteista, huonosta lapsuudesta. Äitihaava, isähaava....

Siksi jos uskovainen loukkaantuu ateistien systeemisä, lopettakoon oman toimintansa ja raivotkoon omilleen. Sama koskekoon ateisteja. Systeemit muuttuvat vain sisältä. Ulkopuolinen kommentointi katsotaan helposti hyökkäykseksi. "Se ei ole yksi meistä" on suunnilleen sama kuin "on väärässä, sehän ei ymmärrä meidän juttua". Siksi jokainen ateisti joka esittää että uskovainen tulee onnellisemmaksi aatteenvaidholla saa minulta herjaa.

Uskovaisia jotka tekevät samaa, pidän naurettavina. Mutta heidän kanssaan "keskustelu" on mahdotonta. He ovat aatteensa sisältä ja ateisti on heille vain vastustuksen kohde, "argumentin esittäjä ja kritiikin kohde".

"Aurinko" "paistaa" "orjantappurapensaaseenkin"?

Oulun seurakunnan "elossa.fi" sai pientä julkisuutta, koska se pisti kirkkovenetunnuksen nuortensivulle. "Katsojan silmän" kommentit ovat seuraavat: "Ensimmäisenä mieleen tuli aurinko. Sen jälkeen tuli kieltämättä orjantappurakruunu. Ei kauaa mennyt, kun huudahdin, että tuohan on kirkkovene."

Kuvio kieltämättä näyttää tutulta. Seurakunnassa asiaan suhtaudutaan huumorilla: "tavoitteena oli löytää kampanjalle muunlainen tunnus kuin perinteiset risti tai kala. "Kirkkovene itsessään on vanha yhteisöllinen juttu. Joka kylässä oli kirkkovene, jonka ylläpitoon ihmiset osallistuivat."". Merkeillä on kuitenkin myös vakiintuneet merkitykset, joten tässä vihjataan yksiavioisuuden vähentämisen suuntaan? Ei sinänsä, yhteishuollolla kirkkoveneet pysyvät hyvässä kunnossa ja silloin niillä voi soudella liukkaasti.

Kuviossa ei ilmeisesti ole mitään paheksuttavaa. (Miksipä olisikaan?) "Kieksi ei suoraan tyrmää ajatusta kirkkoveneestä esimerkiksi seurakuntatalon seinällä". En minäkään, mutta luultavasti eri syistä. Sama koskee tietenkin lausuntoa "Se on tunnus, joka voi nostaa todella esille sanan kirkko." Absolutely!

Joka tapauksessa tämä näyttää että kirkossakin on myös huumorintajua.