Haaste.

Tämänkin blogin kommenteista on löydettävissä useampikin uskovainen joka on esittänyt olevansa tasapuolinen uskontoa käsitellessään. Esiin on tullut muun muassa maininnat siitä miten he ovat puolustaneet ateisteja.

En ole ikinä törmännyt tälläiseen ilmiöön. Eli sellaiseen tilanteeseen jossa uskovaisen tasapuolisuus olisi sellaista että se ryntäisi moittimaan uskonveljeä siitä miten tämä polkee ateisteja. Internet on kuitenkin laaja paikka.

Annan haasteenomaisen pyynnön, etenkin hyville uskonveljille. Etsikää kokoonpano näistä tilanteista. Päivämäärän on oltava kirjattu ennen tämän blogin kirjoittamispäivää, jotta joku ei vain tarkoituksenmukaisesti tämä blogikommentti mielessään tee jotain jota ei muutoin tapahtuisi.

Mukana on oltava linkki, ja mielellään kuvaus tilanteesta. Uskovaisen on puolustettava ateistia toista uskovaa vastaan. Sitten katsotaan missä tilanteissa tätä tapahtuu. Ja miten suurta se on "sulla on oikeus mielipiteeseen mutta" -tyylinen ei ole ateistin puolustus, vaan pehnemmetty hyökkäys joka on naamioitu teennäisellä esikohteliaisuudella.

I'm not holding my breath. Mutta ehkä jotain löytyy!

Aina väärässä.

Tämä blogihan on ennen kaikkea "hihhuliblogi", jossa käsitellään uskontoa siinä määrin missä se on ärsyttävä ja jopa vaarallinen ilmiö. Tämä on yksi mahdollinen tapa katsoa asioita, kunhan muistaa että ei yleistä liikaa.

Tämä on kuitenkin kohdannut säännönmukaisesti ärsyyntynyttä reagointia. Usein sitä heitetään siten että kritisoija ei koskaan palaa jätöksilleen. (Tätä uskovaiset tekevät) joten asioiden selittäminen on turhaa.

Tämä on vain puolet. Sillä tosiasiassa ateistit on ajettu nurkkaan. Uskonnon kritisointi tai sen kanssa erimielisyys on yksinkertaisesti kielletty tabu. Jos teet sitä, valitaan vain tapa jolla ateistia ajetaan nurkkaan ja väitetään uskovaisten voitoksi. Tämä strategia on tuttua jokaiselle ateistille. Se esiintyy jopa sarjakuvassakin. Siihen törmääminen on sääntö, ei poikkeus.

Esittelen strategian suomeksi.

Jos teet kuten minä, eli kritisoit fundamentalisteja ja hihhuleita, saat kohdata syytteen siitä että tämä on "lyttäämistä". Eli syytetään siitä että tämä vääristää asiaa. Uskovaisethan ovat jotain muuta. Sitä saa kuulla että normaali uskovainen ei ole mikään hullu. Siksi näitä ääritapauksiakaan ei saa nostaa esiin. Vaikka niitä kohtaisi omassa elämässään.

Mutta vielä pahempaa on se, jos kritiikin aiheeksi nostaa yleisen uskonnon. Silloin meitä ateisteja muistutetaan siitä että fundamentalisteista pitäisi olla huolissaan. Eli että normaalia ja vakiintunutta uskontoa ei saisi kritisoida, koska olisi tärkeämpää keskittyä fundamentalisteihin.

Näillä kahdella kortilla pääseekin tosi pitkälle. Näin rakennetaan siisti keskustelu jossa ateisteille ei sallita mitään tilaa. Sitten ihmetellään että miksi nämä ovat ikäviä ja kriittisiä. Eli epäkunnioittavia, sellaisia jotka eivät pidä muiden uskonnonvapaudesta.

Ateistia käännyttävää uskovaista pitää sen sijaan kunnioittaa, koska hän seuraa sydäntään. Aivan kuten ateisti ei mainosta bussin seinään laittaessaan tekisi samoin. Vain uskovaisia tulee kunnioittaa ja vain uskonnon kritisoiminen tulee kieltää.

Googlehitman.

Ateistisen ja varmaan muunkinlaisen blogin pidossa törmää erikoisiin asioihin. Ehkä kiusallisin on mainostaminen.

Tässä blogissa tämä on näkynyt muutamalla tavalla. Esimerkiksi jostain muuten harvinaisesta aiheista on puhuttu hieman ennen jotain uskovaisten tilaisuutta, jossa on juuri tämän aiheen juttuja. Uusin liittyy tietysti Karjalan Teologisen Seuran "The Jesus Seminariin", jossa Robert J. Miller kertoo historiallisesta Jeesuksesta. Nämä erottaa mainostamiseksi siitä että ne tulevat ennen tälläistä tilaisuutta. Jälkeenpäin innostuneena selittäminen on tietenkin eri asia. Sehän on "normaalimpaa".

Tämän tyyppiseen olen kuitenkin suhtautunut melko positiivisesti. Kunhan ne eivät ole suoraan "tässä ilmoittautumislomake ja ilmoitus tapahtumasta". Jos niissä nostetaan esiin aihe, joka ei viittaa itse tapahtumaan, ja joku kiinnostuu ja vaikka googlaa lisää aiheesta ja tietää että "kas, siitä on seminaari", niin mikä ettei? Onhan tässä tietysti sekin, että uskova voi vahingossakin kertoa asioista ennen. Ei kai sitä voida tehdä kiellettyjä aiheita sen perusteella että "on tulossa pian seminaari aiheesta". Ei kai kukaa uskovakaan ihan kaikkia näitä seuraa.

Toinen, paljon ärsyttävämpi promootiotapa on myös yleisempi. Sitä kutsutaan nimellä "linkflood". Siinä on ideana se, että esitetään joko lyhyellä rivillä linkki johonkin sivuun, tai sitten sitä alustetaan copy-pastella sivuun liittyen. Näihin ei yleensä kommentoida takaisi, olen testannut. Tämänkaltainen mainostaminen tietenkin lisää linkatun sivun googlestatusta. Ja sori vaan, tämä blogi ei ole sitä varten että tämänkaltaista tehdään.

Menkää kanssauskovaistenne sivuille linkkisotimaan. En minäkään käy koskaan edes reagoimasa uskovaisten blogeihin paikan päälle. Sillä minusta peruskunnioitukseen kuuluu se, että "kirkko saa olla kadulla, mutta sinne ei saa pakottaa". Sama koskee tietysti tätäkin paikkaa. Päiviö Latvushan kävi täällä moittimassa sitä miten tämäkin blogi on julkinen paikka. Mielestäni olennainen ero ei ole "vapaa lupa tulla" vaan jokin ihan muu. Tänne voi tulla jos kiinnostaa, eikä mitään mainostamista uskovaisten sivulle tule. Minun kommentteja saa vain ateistejen paikoista. Jos käyn uskovaisten sivuilla kommentoimassa, pyrin kehumaan. (Esimerkiksi "Count Up" -blogissa on joitakin tämänkaltaisia kehujani.) Tänne taas kasaan kriittisemmät kannanotot. Koska tämä on ennen kaikkea ateismiblogi.

Valitettavasti kaikki eivät noudata tätä periaatetta, eivätkä katso että "toimin niin kuin toivon minua kohdeltavan". He eivät ymmärrä että on yksinkertaisesti epäkunnioittavaa mainostaa ja kasvattaa googlestatusta sellaisissa paikoissa jotka vastustavat jotain asiaa. Eihän siveysblogeissakaan olisi asiallista mainostaa pornografian promootiomainoksia. Sen pitäisi sanoa jo yleinen hyvän tavan käsitys. Moni uskovainenkin ymmärtää tämän. Osa taas ei. He lienevät juuri niitä joilta hyvät tavat ovat hukassa, ja joita tämä blogi keskittyy ruotimaan.

Nämä linkkimainostajat ovat viime aikoina yleistyneet ja ne pakottavat miettimään sitä, pitäisikö viestien ennakkosensuuri jälleen laittaa päälle. Nyt sitä ei ole vähään aikaan tarvittu (Sehän oli vähän aikaa päällä hieman samasta syystä. Saatiin pornomainoksia. Tosin jos minä saan valita, niin mieluummin porno kuin joku uskonnollinen paikka.)

Nyt sen tiedän.

Vanha sanonta kertoo, että itse on viimeinen, joka huomaa että on vanha. Nyt tiedän olevani.

Kuvitellaan vaikka vanhaa maaseutuympäristöä. Siinä on varmasti eletty hyvää elämää. Vaikka 1800 -luvulla ei kivaa ole kaikin puolin ollutkaan. Kuitenkaan kukaan ei viitsisi nyt muuttaa niihin oloihin. Eikä pidäkään. Joka sukupolvi tekee korkeamman korkeimman tornin. Ja pelikoneillakin on grafiikkansa ja pyörityksensä ohella vain yksi suunta.

Ja näin sen pitääkin olla.

Tajusin, että olen vanhan maailman jäänne. Syynä on tietysti ateistien bussikampanja. Perinteisesti suomessa ollaan oltu hiljaa uskontoaiheista. Riitaa ei ole haastettu. Pidän siitä. Toki syynä on myös suhde tietoon.

Ennen jos joku väitti että sama näyttelijä oli joissain elokuvissa, ei alkuperäisiä välttämättä päässyt näkemään. Joten vaikka et uskonutkaan, oli kuitenkin jollain tavalla fiksua uskoa siihen että näin ehkä kuitenkin oli. Nykyisin kaksi sekuntia guugelia korjaa tilanteen. Ennen uskonnon kohdalla oltiin hiljaa, fundamentalisteille naurettiin. Paitsi jos oltiin pohjanmaalta, jolloin ei. Nykyisin kaksi sekuntia guugelia muuttaa tilanteen. Ja sitten onkin koko maa pohjanmaa.

Tätä kautta tämäkin blogi alkoi "ytimestä". Tuulimyllykirjeiden teemalla. Syitä miksi fundamentalistejen kanssa ei kannata tai edes tule keskustella. Olen yhä sitä mieltä että tässä on jotain hyvääkin.

Mitä huomasin bussikampanjassa. Tärkeimmät asiat oli se, että se oli maahantuotua. Mainos sanasta sanaan lainattua tavaraa briteistä. Tämä on toki kätevä testaustapa siihen miten eri maissa suhtaudutaan sananvapauteen. Sama sisältö kun kertoo että erot johtuvat muista asioista.

Toinen asia olivat muslimit. Pahimmat fundamentalistit ja muslimit vastustivat ateistien bussikampanjaa kiivaasti. Normiuskovat olivat hiljaa. Ja mikähän tässä oli syynä? Kenties se, että hekin elävät tavallani vielä menneessä. He ovat tottuneet hiljaisuuteen, lupaan vaan olla. Nyt kaksi sekuntia guugelia muuttaa kaiken. Pitää alkaa "keskustelemaan". Ja se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "riitely". Ateistit tuntuvat olevan innoissaan. Minä en.

Tämä kampanja oli kuitenkin eräällä tavalla hyvä. Bussikampanjassa ei ollut sitä vanhaa tylsää ateismia, jossa ateismi kuvataan vastustamisena. Toki on muistettava että vallankumouksilla on ajettu hyvääkin. Spartacus vastusti (elokuvasta jota kukaan nuori tuskin muistaa, muistan) Roomalaista orjanpitoperinnettä, seurasi orjakapina. Ainakaan tavoite ei ollut läpeensä paha. Ja demokratiakin on ajettu monissa paikoin läpi vallankumouksen kautta. Systeemiä vastustaen. Kukaan ei kuitenkaan elä vastustamisesta.

Minäkin tänne blogiin kirjoittelin pitkin matkaa erilaisia kritiikkejä erilaisiin asioihin. Koin kirjoittaessa että ne olivat keinoja näyttää että "syy keskustelemattomuuteen ei ole se, että olisin tyhmä enkä välittäisi esim. tieteestä." Tai että en osaisi. Tai että ateismi olisi epärationaalista. Se vastasi eräisiin reagointipakkoihin, jotka normaalisti seurasivat tuulimyllykirjeiden henkeä. Sillä tätä blogia on aina kirjoitettu sekä aktiivisesti että reaktiivisesti: Keksien ja toisien kommentteihin reagoiden. Onneksi älysin jättää sen taakse. Sillä mielestäni ateismia ei voida määrittää pelkän vastustamisen kautta. Ollakseen ateisti ei voi pistää "kumoa kaikki muut maailmankuvat". Eihän miltään muultakaan vaadita tätä.

Ateismin luonne ei minusta ole pakosti sama kuin kaiken muun vastustaminen. Ei edes kristinuskon tuhoaminen tai korvaaminen.

Ja toisaalta en halunnut tehdä mitään "yhtä yhdistävääkään".

Vaikka keskeinen teema ja tavoite on "yritys elää hyvä elämä", en ole laikaan käsitellyt sitä. Jotain olen sentään tehnyt juuri aivan oikein. Sillä mielestäni ateistien pitäisikin olla "kissojen paimentamista". Yksilöitä. Siinä missä vanhat kulttuurit käskevät asumaan savutorpassa, kun "ennenkin on eletty onnellisesti" (mikä on sinällään totta), en haluaisi tehdä tälläistä. En halua että tuleva sukupolvi, olipa siinä ateisteja tai uskovaisia, olisi jonkinlainen aatteiden "kloonien hyökkäys".

Viimeinen asia jonka halusin on se, että minä määräisin jonkun yleisen ateismin sisällön. Joku muukin käskyttäjä on tietysti paha. Mutta kaikista pahin olisi se, että se olisin juuri minä.

Ateistien bussikampanja on nostanut nautinnot, hedonismin. Kohta "Jumalaa ei (luultavasti) ole" on nostanut kaiken ytimeen keskustelussa. Toki se on se, joka erottaa uskonnon ja ateismin. Mutta siinä kampanjassa on myös se "Nauti elämästä." Ei ehkä huono ohje. Mutta se on kuitenkin ohje. "Hyvä elämä" ei minusta sisällä samanlaista ohjeistusta. Tässäkin kohden haluan tavallani takaisin nuotiotulien hiljaisuuteen, leikkimään sitä leikiä että jos pari sekuntua guugelia ei muuttaisi kaikkea. Sellaiseen kuvitteelliseen aikaan, jossa kahvinkeitosta puhiseminen riittää. Että Jeesusta ja "keskusteluriitelyä" ei tarvitse vetää kaikkeen.

Tästä taas päästään tietenkin siihen, että kaikki muut ovat tuntuneet pysyvän kärryillä. Vaikka busikampanjoita ei edes ollut kun tämän rustaamisen aloitin. Kaikki tuntuvat ymmärtävän että "ateismi on tuota". Ja tämä ei ole sitä. Siksi toistuvasti ja koko ajan olen joutunut joko selittämään että miksi en pilkkaa normaalia uskontoa, vaan keskityn uskonnon äärimuotoihin.

Kun en halua neuvoa miten pitää elää, enkä halua keskittyä "kaiken vastustamiseen", jää jäljelle vain äärimuodot ja niiden moittiminen. Ne toki näkyvät ja ovat tätä kautta merkittäviä ja sopivat koko blogin teemaan, kokonaisuutena. Mutta se näyttää ulos päin aika pahalta. Että usko latistetaan äärifundamentalismiin, eikä ateismin positiivista sisältöä kirjata, jolloin sitä ei varmaan ole mietittykään. Ja muita tämänkaltaisia mietteitä voi lukijalle tulla.

Silloin lukija ei voi tajuta että kyse ei ole vallankumouksesta vaan rauhasta. Ei informaatiosta vaan hiljaisuudesta. Ei "keskusteluriitelystä", vaan siitä että elää hyvän elämän miten sitten tekeekin. Ei yrityksestä kopioida oma perinteinen talo, vaan antaa muiden rakentaa korkeammat tornit. Tämän seurauksena olen jopa turhautunut. Että onko kielellinen taito niin huono että kukaan ei ymmärrä. (No kuka voisi sanoa että täysin toista ymmärtää missään. Mutta kai ny jokin tolkku ja roti o.)

Tämän vuoksi olen päätynyt provoilemaan. Ensimmäinen reagointi on vinoilu, testi että kestääkö pinna. Mitä löytyy kun pintaa raaputtaa. Tämä taas on "mukaan menemistä". Sitä että nostaa kinan ensimmäiseksi välineeksi. Tavallaan tämä on tietysti järkevää, koska ennenkin on talon rauhaa puolustettu ampumalla naapurin nulikoiden pelotukseksi ilmaan haulikolla suolapateja. Ja tämän jälkeen rohkeimmat ja pahimmat raggarit on saanut laakin suolaa persuksille. Että "Rauthaa rajalle", perkele.

Ja tässä vaiheessa sitä tietysti kuulostaa armeijalta. Että aseilla rauhaa puolustamaan. Ehkä jopa luontevaa. Meinasinhan sitä työksi. Jäi, onneksi. Tämä taas on jotain tosi vanhakantaista. Jopa minun ikäpolvelle. Tai etenkin.

Haluaisin tietenkin sen rauhan, ja ajattelin että tämä on vain tälläinen vaihe. Ja tässä vaiheessa mieleeni tunki ajatus, että "jos olenkin vain edellä aikaani". Että suvaitsevaisuus ja hiljaisuus tulevat, kun islaminusko ja muut maastoutuvat kulttuuriin. Erilaisista tulee jokapäiväistä ja normaalia jolloin rauhoittuu. Sitten kaikki voisi taas antaa olla. Kuitenkin onneksi en ollut aivan niin kalkkeutunut että en olisi tajunnut sitä lakia, joka näyttää aina ja kaikkialla pätevän. Jos pidän itseäni "tulevaisuuden (kulttuuri)paradigman äänenkannattajana", olen todennäköisesti niin vanhoillinen, että edustan niin tiukkaa vähemmistöä, että sen suosioon saaminen vaatisi vallankumouksen. Siitä tiesin että olen vanha. Muut vaihtoehdot eivät ole uskottavia tai järkeviä.

Ateistin ei pidä tehdä itsestään korvaamatonta. Lohduttaudun sillä, että kaikki ovat tehneet virheitä. Ja maailma on aina ollut ensikertalaisten käsissä. Ja aina on pärjätty paremmin kuin edelliset sukupolvet. Se tietää vaan sitä että voi sitten aikana kupsahtaa rauhassa. Mualima pärjää, jopa paremmin.

Hyvä uskonto.

Minua on moitittu siitä että en ota uskonnon hyviä asioita huomioon. Onkin totta että tästä blogista on täysin mahdotonta löytää ainuttakaan blogausta jossa uskonto olisi positiivisessa valossa. Anteeksi siitä.

Ehkä syy on siinä että en osaa. En ole uskovainen. En ole elämäni aikana nähnyt niitä hyviä asioita. I really don't know. Ja sen verran ahkerasti olen lukenut uskovaisten omaa aineistoa, että etsimisen puutteesta minua tuskin voidaan syyttää. Todisteeksi käynee tämä blogi. Sitä selatessa voi huomata, että melko usein linkit ovat suoraan liitettynä uskovaisten omaan aineistoon. En siis vain levittele mitä muut sanovat heidän sanoneen.

Hyvää tulee melko vähän. Se on pakko myöntää.

En kuitenkaan ole "epäobjektiivinen" tai "jätä näkökantoja käsittelemättä". Otan esimerkiksi viime aikoina esittämäni homoseksuaalisuutta koskeva videojuttu. Se koostuu pääasiassa kristillisen järjestön vihavideosta, jonka he itse ovat valmistaneet. Sitä ei ole edes "ateistieditoitu". Loppu onkin sitten sen kohtausten referointia ja kommentointia. Tästä voidaan selvästi sanoa, että kerron molempien puolet asioista. Kristillisen kanta homoseksuaalisuuteen on heidän oma. En keksi sanoja suuhun. Referointi on aineistosta jota he itse levittävät keskuuteensa. En siis keksi sanoja heidän suuhunsa. Ei ole minun ongelmani jos se on ikävää. Minä jos joku haluaisi että niitä ei olisi. Älkää siis minulle valittako. Pistäkää kirjelmää vaikka niiden YouTubesivustolle ja johtajien sähköposteihin. Jos se on ateistille osoitettuna "mielipiteenilmaus", se tuskin muuttuu "tuomitsemiseksi jonka Raamattu kieltää" jos se ilmaistaan itse näille sanojille. Älkää ampuko viestinviejää, vaan viestinkirjoittaja. Tai älkää ampuko ketään. Kritisoikaa vain. Aika harvoin edes isken mitään loppuunlyötyä opeteltavaksi. Toki yritän perustella asioita ja tuoda esiin kannanottojani.

Ehkä se on enemmän politiikkaa kuin tiedettä. Tavoitteena eläminen, ei oikeassaolo ja sen levittäminen.

On vain muistettava Aihe vain ei ole uskonto. Aihe on hihhulointi. Käytännössä tämä on sama asia kuin se, miten uskonto ilmenee ateisteille. Olen elänyt maan päällä liian monta vuosikymmentä. Minun olisi pitänyt törmätä niihin konkreettisiin hyviin asioihin, joita uskonto tuo. Kuitenkin kaiken kaikkiaan, vaikka sitä uskon hyvyyttä mainostetaan, se on jäänyt itseltäni täysin vieraaksi. En minä voi keksiä mitään hyviä juttuja, jos en niistä mitään kerran tiedä. Se olisi sitä epäobjektiivista propagandaa. Että jos ei ole mitään hyvää, niin satuillaan sitten siitä että Hitler pelasti 100 ihmistä varmalta kuolemalta ampumalla käsistään seittiä ja pelasti näin samalla tyttöystävänsä vihreältä menninkäiseltä joka oli kauhea olento.

Toki olen kuullut propagandaa. Luultavasti jokainen satuiltavissa oleva ihmeparaneminen venyvine jalkoineen on esitetty minulle totena. Samoin erilaiset kääntymiskertomukset. Itse asiassa osaan jopa uskonpuheen rakenteen. Samoin olen lukenut lappusia niin että tiedän mistä raamatunlauseet tulevat kuin itsestään viesteihin. Niiden pohjalta tuntuu että puhe on yleensä jonkin sortin vääristelyistä ja jopa huijauksista, joita esimerkiksi ihmeparanemisten kohdalla tulee törkeällä tavalla esiin. Tai sitten ne ovat epämääräisiä "uskonto teki juuri minut onnelliseksi, avasi maailmani, näen maailman oikeammin joten se tekee sinulle samoin" -asennetta, jossa on tarinoinnin makua, implisiittisiä tarinointeja siitä että uskovalla on kyky lukea ateistien ajatuksia ja ennustaa tulevaisuutta, ja tiettyä mestaroinnin makua. Miksi yksilön kivan tunteen pitäisi olla argumentti yhtään kenellekään muulle? Sitä kuitenkin näkee politiikassa asti. Uskonnosta voi toki hakea ohjeita politiikkaan, mutta ei perustella sitä niillä. Koska meitä on täällä sellaisiakin, joista kirja voi ehkä olla OK, mutta ei mikään absoluuttinen auktoriteetti moraaliasioissa. Ne on kaikki voitava perustella Raamatun ulkopuolelta jos ne todella ovat kaikille hyviä.

Kaiken kaikkiaan se, että en olisi kuullut uskovaisten näkökantoja on eri asia. Sitä mainostettua hyvyyttä, suvaitsevaisuutta, ystävällisyyttä, sillanrakentamista, erilaisuuden hyväksymistä, ja keskustelua jossa on mahdollisuus propagandavaihdon sijasta muuhunkin en ole sen sijaan juurikaan tavannut. Toki itsessänikin on paljon syytä. Mutta en ole ainut syyllinen. Uskova-Ateisti -kontakti on tavallisesti se, että joku moittii jotakuta toista. Ja se on perseestä. Etenkin kun kyseessä on aina se että toinen heittää propagandaa ja odottaa toisen heittävän takaisin tuttua propagandaa - ja onnistuu ennustuksessaan. Samat jutut toistuvana eri ihmisten suista tympäisee vanhaa ihmistä. Kun olisi edes puhe omista peräpukamista ja kakan koostumuksesta tai säästä. Niissä olisi sentään jotain joka vaihtuu hieman päivästä toiseen.

Tämän vuoksi "kerro kuinka usko tekee hyvää" on aiheen ulkopuolelta ja sitä voi vaatia vain sellainen, joka ei ole lukenut ja ymmärtänyt tämän paikan sanomaa. Toki syy voi olla siinä että en osaa kirjoittaa. Mutta se voi olla myös se, että toinen ei osaa/halua ymmärtää. Vihjaan vain että tämä aihe on aivan sama, kuin jos joku käsittelisi toisen maailmansodan Saksalaisten touhuja, joku tulisi selittämään että pitäisi kertoa mitä hyvää oikeistopolitiikka, kuten Kokoomus, on tehnyt viime aikoina politiikassa. Toki minä pidän Kokoomusta ihan OK puolueena. Olen jopa äänestänyt sitä. Mutta ei tämän aiheen poisjättäminen ole mitään "hyvien asioiden poisjättämistä". Että olisi jotenkin objektiivisempi ja tasapuolisempi juutalaisvainojuttu, jos siinä olisi kokoomuksen viisaita ratkaisuja.

Eikä ole minun vikani, jos siitä ei voi kirjoittaa hyviä asioita. Ei kai holokaustitutkijakaan ala vaihtamaan tutkimuskohdettaan koska ei löydä siitä hevin hyvää sanottavaa? Että nyt pitää alkaa saksalaisten lasten kindergardenia kuvaamaan, kun muuten tulee tästi Aus.Bir. -kesäleiristä vähän ikävä kuva. Himmlerin kitarakaan ei ole vireessä.

Ei kai holokaustitutkijoitakaan moitita siitä että he eivät löydä hyviä puolia surmista. Joskus "hyvät ja huonot puolet yhtä paljon" antaa etua vääryydelle. Tässä kohden ateistit ovatkin nurkkaan ajettuja: Jos he ottavat uskonnon käsittelyyn, heidän katsotaan vastustavan sitä. Jos he vastustavat vain osaa, tätä ei ymmärretä. Samanaikaisesti toisaalla heitä moititaan siitä että heillä ei ole etiikkaa, arvoja. Että he eivät taistele minkään puolesta, koska ateistille ei ole mikään tärkeää. Näitä kaikkia osia olen henkilökohtaisesti saanut kokea. Enkä ole yksin. Minun kohdallani etenkin näkökannanvalintaani moititaan. Olen epäobjektiivinen, jätän aihepiirejä käsittelemättä. Jos kritisoisin uskontoa laajemmin, minua kritisoitaisiin siitä. Nyt se, että korostan että koko uskonnon kritisointi olisi irrelevanttia tuntuu jäävän huomiotta.

Aivan kuin olisi jo valmiiksi lukkoonlyöty että olen väärässä. On vain keksittävä miten.

Tuntuu siltä että ateistille annetaan korkeintaan mahdollisuus valita se kuoppa, jonne hänet haudataan epämoraalisena. Toivon että minun kuoppaani kaadetaan sammutettua kalkkia. Se näyttää lehdistössä tosi hyvältä ateismipropagandalta. Ja sitäpaitsi ruumiini ei haise. Sen jälkeen se on hyvä laittaa mausoleumiin kaikkien töllättäväksi. No, ei kai sentään ihan näinkään.

Kirjoittamisen näkökulmat.

Blogikommenttejeni määrää kiitettävästi kasvattanut Jose ilmoitti kommenteissaan mielipiteeni bloginkirjoittamisestani.
"Voisit nyt mielestäni selkeästi valita mistä aiot puhua. Onko aiheenasi uskonnot, usko vai uskonnon harjoittajat?"

Hän siis vihjasi että käsittelisin aiheita tässä blogissani jotenkin "väärin". Hän ehdottaa oikein perinteisistä perinteisintä jaottelua. Että on usko, uskonnot ja uskovaiset ihmiset. Ilmeisesti hän näkee kaikki asiat juuri tuon jaottelun kautta, koska hän ei tunnu lainkaan ymmärtävän mistä tässä blogissa on oikeasti kysymys. Tässä on kyse hihhuleista. Tämän ei pitäisi olla uutta hänelle, olen antanut hänelle jo aiemmin linkkejä viesteihin, jotka käsittelevät tätä teemaa. Sen ei pitäisi olla uutinen hänellekään. Lisäksi olen keskusteluissa jo esittänyt sellaisia kannanottoja, joiden mukaan tämä jaottelu on minusta tähän blogiin soveltumaton.

Sillä mitä "usko-uskonto" -jaottelu tarkoittaa? Sitä että olisi tieto yksilöiden sisäisestä tilasta. Koska minulla ei ole sitä, olisi naurettavaa jäädä pelkkään "uskoon". En voi puhua tälläisistä, se on hengenmiesten tehtävänä ruveta heittelemään että "sinulla ei ole uskoa", tai "tuo ei ole tosiuskovainen". Se on minusta naurettavaa. Syytän sitä harjoittavia. En siis voi oikein fiksusti tehdä sitä itse. Näen tähän ohjailun pyrkimyksenä saattaa itseni hajanaiseksi. En siksi vastaa tähän ohjailuun. Uskonto olisi siksi näistä ainut järkevä.

"Uskonto-uskovainen" -teema taas on mielestäni tänne täysin väärä; Minusta järkevämpi katsantotapa on se, että uskonto on uskovaistensa toimintaa. Jos joku sanoo olevansa uskovainen, hän on. Jos hän tähän päälle käyttäytyy tietyllä asenteella, hän on hihhuli. Siksi, kun aiheenani on esimerkiksi tekopyhyys, joudun yhdistämään nämä asiat yhteen. Jaottelu "uskonto-uskovainen" estäisi tämän näiden kahden rinnastamisen, silloinhan katsotaan miten toimijan tai toimijaryhmän sana ja toiminta ovat ristissä keskenään. Ja tämä on nimenomaan uskonnon ja uskovaisten ongelma, jos tätä esiintyy paljon. Syy ei varmasti ole ateistin. Lisäksi tekopyhyyden suuren määrän voisi tulkita Jeesuksen ja Jumalan ongelmaksi, suoraksi ateismitodistukseksi : Jos hän on niin impotentti että ei kykene hallitsemaan uskovaistensa toimintaa, ei kai siitä sen enempää. Kun Herra tulee sydämeen, tulisi hänen muuttaa se. Jos Jumalan nimessä toimitaan jatkuvasti väärin, tämä kertoo siitä että Jeesus ja Jumala ei tätä työtä tee.

Näkökantani ei myöskään ole "rationalismi" tai "skientismi". En pidä niitä pahoina asioina, ja niihin liittyvät jutut ovat OK. Mutta ne eivät ole se pääasia. Tavoitteeni on "onnellisuus" ja nimen omaan teen sitä omasta näkökannastani. Tämä ei ole akateeminen blogi. Pyrin olemaan vain "riittävän rationaalinen". Tästä seuraa se, että koko tapa jaotella kolmikko on väärä. Näkökantani on ensisijaisesti se, miten uskonto ilmenee. Tällöin puhutaan elämänfilosofiasta ja ideologioiden ilmenemisestä. Ei siinä tarvitse miettiä eroa uskovaisen ja "aidon uskovaisen" välillä. Kun hihhuli huutaa Jeesuksen nimeen, hän edustaa kristinuskoa, ilmentää sitä yhdellä tavalla. Eikä se huutaminen lakkaa olemasta ja haittaamasta esimerkiksi minun elämääni sillä että joku uskovainen sanoo että "väärin luokiteltu".

Tässä kohdassa vastaan tulee tietenkin se, että minulle heitetään, miksi en kirjoita hyviä asioita uskonnosta, ja miksi normaali uskonto saa niin vähän palstatilaa. Mutta todella harvoin. Ensimmäisen syynä on se, että en halua esittää heistä vääriä asioita. Tosin tästä on seurannut että ne normaalia uskoa käsitelleet ovat minusta olleet aika hyviä. Kun minulla on ollut syy, olen yrittänyt välttää aihetta, mutta tarve on ollut niin suuri että se on sitten tullut tehtyä paremmin. Toinen syy on käännytys. En pyri ohjaamaan ketään juuri tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi olen "humanisti", mutta blogistani ei saa irti juuri tämän enempää. Toki jos keskustelua on suunnattu tähän suuntaan kommenteissa, olen ollut muutaman kerran pakotettu tekemään reagointeja joissa näkemykseni tulevat esille. Minun tehtäväni ei ole kloonata maailmankuvia ja näkemyksiäni. Siksi en käsittele uskontoa "normaaleina asioina".

Siksi käsittelen pääasiassa hihhuleita. Hihhulit taas ovat negatiivinen asia. Ne ovat niitä juttuja, jotka painostavat ateisteja. Monesti minua syytetään siitä, että minun täytyisi kirjoittaa vähemmän kommentteja yksilöistä. Kuitenkin se, mitä koen ensisijassa tekeväni, on se että kerron käytännön kohtaamisia ja kokemuksia elämästäni. En väitä että kaikki olisivat. Mutta elämänfilosofiataustaan nähden tämä on erittäin relevantti aihe. Siksi asiallisen uskovan kokemukset omasta uskosta eivät ole tämän blogin vaikutuspiirin alla, ja todistuspuheenvuorot siivottaisiin luultavasti suoraan roskiin. Tämä käsittelee hihhuleita ja tämä ei ole julistusfoorumi. Keskustelut hihhuleiden kanssa eivät myöskään ole tämän blogin juttu. Edes hihhulien mielenilmaukset eivät ole ensisijaisesti se, mitä tässä käsittelen.

Hihhulismi kiinnostaa vain sen vuoksi että se vaikuttaa elämässä. Olisin mielelläni aiheesta hiljaa, mutta uskovaiset eivät ole sisäistä siivoustaan suorittaneet. Olen nähnyt ylimennyttä julistustoimintaa sekä kadulla että etenkin netissä. Se ei ole tavatonta, sen löytäminen ei ole vaikeaa. Sen sijaan harvinaista on löytää uskovaista joka aktiivisesti hyökkäisi näiden toimintaa vastaan. Tavallista sen sijaan on että asialliseksi itsensä mieltävä uskova loukkaantuu että "häntä leimataan" ja syyttää ateistia. Tässä blogissa en leimaa. Siksi tämä syytös on vain sen tekemistä että
* Osoittaa että ei ymmärrä mitä minä sanon ja tarkoitan, joka taas johtunee siitä että hän ei ole nähnyt sitä vaivaa että ottaisi selvää siitä mitä on kommentoimassa ja kritisoimassa.
* Tekee uhrista syyllisen ja jättää oikean syyllisen rankaisematta. Mikä taas on yksi pääsyy sille miksi joudun kirjoittelemaan aiheesta. Oikeasti sisäinen mätäpaiseen puhkaisu olisi ainut mahdollinen. Ulkopuolinen ei uskovaisten mainetta voi puhdistaa.

Merkittävä juttu minusta näissä "seuraa tätä luokittelua, miksi et kirjoita tästä aiheesta, tästä näkökulmasta tai miksi et olisi hiljaa aiheesta X, et saa tuota näkökulmaa korostaa..." -kommenteissa on olennaista on se aivan perusasia, että etenkin kulttuurillisia asioita voidaan luokitella monella tavalla. Tässä luokittelukriteeri on yhteiskunnallinen, aktiivillisuuteen ja asenteeseen liittyvä, sekä erilaisen maailmankuvan edustajaan kohdistettava asennoituminen. (Siksi että nämä vaikuttavat ateistin onnellisuuteen koska hän elää yhteiskunnassa ja on sosiaalinen olento, johon vaino ja haukku vaikuttavat.) Siksi minua ei voi ohjata ja painostaa mihinkään näkökantaan, johon haluaa. Tässä blogissa saa olla erimielinen. Mutta ei saa tulla sanomaan
* Mitkä mielipiteet ovat minulle sallittuja ja mitä mielipiteitä minulla on
* Mitkä luokittelut ja näkökannat minun pitäisi ottaa.
* Mistä aiheista ja asioista minun pitäisi vaieta.

Etenkin, kun usein kritisoin erilaisia aiheita, olisi aika erikoista että kritiikin kohteet - tai jos halutaan oikein oudoksi vetää, kritiikin ulkopuoliset kohteet - tulisivat sanomaan että heistä "ei saa olla tuota mieltä" tai että "asiaa ei saa nähdä noin, tuosta näkökulmasta". Jos aiheena on uskonnon aikaansaama paha, olisi väärin nostaa uskonnon aikaansaamaa hyvää asian piiriin. Se ei ns. sopisi aiheeseen. Toki oma näkemykseni ei ole näin tiukka eikä ihan tarkalleen ottaen ole tuo. Mutta provokaatio selventää sitä mitä ajan takaa. (Kunhan sitä ei innoissaan sekoiteta sisältöön. Kun Jeesus teki vertauksia, esimerkiksi leivisköistä, hän selvensi asiaa, ei väittänyt että usko olisi kolikko. Samassa hengessä. Tämä symbolifunktio näyttää useilta uskovaisilta olevan heikentynyt. Sen verran usein joudun tätä asiaa näissä bloginsisältöviesteissä täsmentelemään. Hieman turhauttavalta tuntuu. Että aina samaa.)

Jos näitä vihjailuja tulee mieleen, olisi syytä katsoa että rikon niiden kohdalla jotenkin lakia. En taivaallista lakia, vaan Suomen Lakia. Jos tälläistä ei löydy, suosittelen että pidät luokittelusi itselläsi. Voit vaikka kirjoittaa omaa blogiasi. Sen lukemiseen tai niihin reagoimiseen et tietenkään voi ketään pakottaa. Mutta halukkaat voivat tulla ja lukea. Jos taas löytyy, toivon suorempaa vihjaamista lakipykäliin. En toki osaa Suomen Lakia täydellisesti, joten ehkä jokin rikosnimike täyttyykin. Kenties blogini syyllistyy vaikkapa piilotetun aseen hallussapitoon julkisella paikalla, kun en tuon lain ehtoja tiedä. :) Silloin mielelläni poistan kyseisen viestin - ja jos tilanne siihen tulee, on raastupakin vaihtoehto. Tosin toivon että syytökset olisivat asiallisia, eikä kyse olisi vain uhkailusta, jossa vihjataan että olisin rikkonut lakia silloin kun en sitä ole tehnyt. (Uhkailun näen tietysti rankimpana mahdollisena manipulaationa, petollisuutena ja pahuutena jotka kertovat vain kommentin esittäjän yleisestä ilkeämielisyydestä.) Luokitteluun ohjaamispyrinnöt näen yrityksenä rajoittaa sananvapauttani. Lisäksi niissä on manipuloinnin ja käskyttämisen ja päsmäröinnin leima. Silloin tämän blogin henki estää keskustelun, jolloin suosittelen kommentointihalujen kanavoimista jonnekin muualle.

Jos joku kysyy "etkö voisi", kysyn että "mikä pakottaa?" ja jos tähän löytyy, "kuka sinä olet määräämään mielipiteistäni, ihanko on laki suojelijan ja huoltajan määrännyt?" Voin kirjoittaa mitä huvittaa, ja jos haluan, tämä voi huomisesta lähtien kertoa vaikka kurpitsanviljelystä. Mikään laki ei pakota bloginpitäjää rajoittamaan näkökulmaa vain yhteen tiettyyn. Edes sisäiseen eheyteen ei ole pakkoa. Niin kauan kuin näin on, kommentit otetaan vain vallankäyttönä, joka kertoo korkeintaan vaatijan ilkeydestä, jos siitäkään. Ajattelemattomuuskin kun on vaihtoehto.

Kiinnostuneet voivatkin kätevästi luokitteluja käyttäen ottaa selvää mistä tässä blogissa on kyse. On aiheita joista kirjoitan ja sellaisia joista en kirjoita. Monia niitä olen näissä blogaamistani käsittelevissä jutuissani kirjannut. Olen nähnyt niiden kohdalla vaivaa. Ja koska ne usein täsmentävät jotain kohtaa ja viittaava tapauksiin jossa minua on syytetty ties mistä, olen kärsinyt niiden eteen myös jonkin verran murhetta. Ja se murhe on se syy, miksi tätä blogia ylipäätään kirjoitan.

Raastupaan, vai minne se oli?

Päiviö Latvus kävi kommentoimassa aikaisempaa blogiviestiäni. Viestissäni käsittelin ateistien bussikampanjaa. Kopioin Päiviön kommentin sisältöjä sellaisenaan, vai miten se oli, tänne.

Hän aloittaa viestinsä omaan tuttuun tapaansa, "kohteliaasti". Hänhän on esimerkiksi "Ajatuksia olemisesta" -blogin aktiivikommentoija. Ja hän käyttää sielläkin usein melko epäkohteliasta kieltä, ilmeisesti sillä perustein että "tuntee" bloginpitäjän. En tiedä, onko tämä huumoria vai mitä. Mutta minua ei naurata. Ainakaan kun nimen omaan yritän pysyä kaukana koko tyypistä, enkä edes lainkaan reagoi paikoissa joissa hän kirjoittelee. Mutta silti hän seuraa tänne kuin hai, vai mikä se oli?

"Terve - vanha veikko!

Ateismi ei oikein näytä terävöittävän harmaiden aivosolujen käyttöä!"

En ymmärrä mikä "veikko" -vai mikä se oli?- olen. Etunimeni on toinen, vai mikä se oli? Emmekä ole mitään ystävyyssuhdetta sitoneet vai mitä se oli? En kai ole aivojen terävöitymisiä väittänytkään, vaan päinvastoin tälläinen "jos sinulla on eri vakaumus olet lähtökohtaisesti tyhmempi ja huonompi tekemään esim tiedettä" -vai kuinka se oli? taisi olla niitä Päiviön itsensä vakioherjauskampanjansa sisältöä. Vai miten se oli? Kuitenkin mieleen tuosta tyhmyysvihjailusta juuri tuon kommentin sisällä tuli seuraava lainaus:

"Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen."
(Rikoslain 24. luku, 9 §)

Vai miten se oli? No, hän jatkaa esittämällä että

"Ateistien mainoksen tekijöitä on Kekkosta matkien kuvattu "Saatanan tunareiksi" jotka ovat olleet asialla. Kts. hesarin Mielipide 21.3. "

Joo, on yleistä että uskovaiset käyttävät tälläistä raakaa kieltä ja herjaussanoja ateisteja vastaan vai keitä ne oli? Onko sitten huumoria? Vai mitä se oli? Onko siis se että Hesarissa, vai missä se oli, käytetään tälläistä rankaa ilmaisua uskovaisen toimesta ateisteja vastaan jotenkin ateistien epäkunnioittavuutta? Vai mitä se oli? En kuitenkaan tuossa kehunut sitä bussikampanjaa. Vai mikä se oli? Suoraan sanoen vihjasin sitä mm: "Se ei siis ole varsinaisesti edes ateistinen." ja "Minusta on aika erikoista ylipäätään mainostaa ateismia." kertovat minusta mielipiteitäni asiasta. Tai mitä se oli.

"Tämä (HS) kirjoittaja on yksi niistä, joita täällä päivittäin rasistiseen malliin haukut. Hän totesi saman, jonka Sinäkin VIELÄ ymmärsit todeksi: Ateistit kuvittelevat, että Jumalaan uskovat eivät osaa nauttia elämästä. "Asia on voittopuoliseti päinvastoin," hän jatkoi."

En ymmärrä mitä tuo "Vielä" - vai mikä se oli? - tarkoitti. Sitä että Päiviö tietää mitä minä ajattelen sellaisella tasolla joka koskee paitsi tätä päivää, myös tulevaisuutta? Ken asettuu Kaikkivaltiaaksi? Vai kuka se oli?

En kai täällä "päivittäin hauku" yhtään ketään. Vai kuka se oli? Vielä vähemmän rasistisesti, koska en ihonväriin viittaa tummahipiäisiin uusionaapureihimme. Vai keitä ne oli? Enkä mielestäni edes ylitä mitään sellaista mitä ei uskovaisten toimesta ihan normitasolla tulisi vastaan. Vai mitä se oli? Ja jos uskovainen tekee samaa, se on "kritiikkiä" . Päiviö itse on monesti tehnyt esimerkiksi vihjatessaan ateismin johtavan moraalittomuuteen. Vai mihin se oli? Tämä korostaakin avainpointtiani, eli epätasa -arvoa. Vai mikä se oli? Jos uskovainen kritisoi, häntä ei saa estää tai julistamasta, sananvapautta. Vai mitä se oli? Itse asiassa ei saa edes kieltäytyä keskustelusta, se kun muuttuu sananvapauden rajoittamiseksi vai miksi se oli? Sen sijaan jos ateisti kritisoi uskontoihin liittyviä ilmiöitä, hän ei kritisoi ja esitä mielipiteitään, vaan on natsi, natsi vai mikä se oli? Tai kuten Päiviö (vai kuka se oli?) kommentoi (vai miten se oli?):

"Hassua on lisäksi se, että näet näin paljon vaivaa yksinomaan ihmisten vikojen etsimiseen. Oletko koskaan pohtinut, mitä seurauksia tästä on Sinun omalle "sisimmällesi" - psykologian kannalta - ja kaikin tavoin "minällesi". Tutustupa vähän tällaisiin lainalaisuuksiin, ennen kuin jatkat omituista taivaltasi."

Taipaleeni on "omituinen" -vai miten se oli? Mutta minä pidän siitä, ja päätäntävalta omassa elämässäni on minulla. Vai kenellä se oli? Minulle riittää että osaisin itse nauttia omasta elämästä, se mitä haen on ollut ensisijaisesti rauhaa. Vai miten se oli. Mutta se ei vain käy päinsä ; Valitettavasti onnellisuuttani rajoittaa se, että olen jatkuvasti vain ja ainostaan pelkkä kritiikin kohde, huonompi ihminen, lähtökohtaisesti moraalittomampi, paha. Kouluampumiset on ateistien syytä niin että minä olisin voinut saman tien painaa liipasinta ja olisin vähemmän syyllinen. Vai miten se oli? Ateismi aikaansai olemattomia raiskaushuumeita, vai miten se oli? Ateisti on uskovaisten puheissa aina ja ikuisesti joko vaiettu olento, johon ei oteta kantaa tai huonompi ihminen, jolla ei ole samanlaista touchia eettiseen toimintaan kuin niillä joilla Jumala on sydämessä. Vai missä se oli? Kun ottaa Päiviön kommenttihistorian huomioon ottaen, suosittelen termin "projektio" - vai mikä se oli? - lataamista sanavarastoon. En sitten tiedä, käytänkö sitä minä, hän vai molemmat. Vai ketkä ne oli? Ja onko mielenterveyssanastoon vihjaaminen herjaamista vai huumoria. Vai mitä se oli?

Ja eikö terapiassakin pitäisi jutella niistä asioista jotka painoi, vai mitä se oli? Eikä tätä nähdä minään minuuden saastaamisena, vai mitä se oli? Blogaaminen on vain paljon halvempaa, vai miten se oli?

Ja jos kritisoivan näkökannan esittäminen on todella "minuudelle" vaarallista, suosittelen että mietit että minä pidän yhtä blogia, enkä kommentoi juurikaan missään, vai miten se oli? Päiviöön taas törmää blogikommentoijana, foorumilla, ja kirjojakin hän on ehtinyt kirjoittaa. Ynnä muuta aktiivisuutta vai mitä se oli? Kaikki pro -kristinuskoa ateismidissausnäkökulmasta : Ei siis riitä että uskonto on hyvä, muiden on oltava huonompia. Että ei hyväksi tieteelle eikä millekään. Vai miten se oli?

"Voit eräänä päivänä joutua vastaamaan näistä sivuistasi - kuten me jokainen töistämme! Tarkoitan "maallista" oikeutta."

Tämä olikin jo mielenkiintoinen juttu - lukijat voivat lukaista kuinka "ilkeästä herjasta" - vai mitä se oli? - tuo Päviön syytös -vai mikä se oli? - tuli. Itse en näe siinä jumalanpilkkaakaan, vai mitä se oli? Tai edes uskovaisten pilkkaa, vai mitä se on? Rankin heittoni taisi olla se piirre että useimmat ovat passiivisesti uskovaisia, joille uskonnon merkitys on pieni, ei ole kannanotto että näin pitäisi olla. Niin kuitenki on, vai miten se oli? Olen vain sitä mieltä että heidän kannattaa miettiä sitä miksi kuuluvat kirkkoon. Että pitäisikö erota, vai mitä se on? Pitäisikö sitten olla kunnolla kristitty vai mitä se oli?. Ja muita vastaavia kysymyksiä. Ja mitä niitä oli?

"Mistä tämä kaikki juontaa?"

Siitä että olen kauan yrittänyt olla kohteliaasti hiljaa näkemyksistäni, mutta sen sijaan toistuvasti kohtaan tilannetta jossa minut pakotetaan reagoimaan. Eli vastaan tulee aktiivista käännytystä, jossa asetetaan "vastaa kritiikkiini tai käänny" -juttua. Kun sitten vastaa ja heti tulee mukaan oikeussalisyytöksiä, vai mitä ne oli?

Päiviöltä en pyydä nyt muuta kuin että jos et pidä lukemastasi, suosittelen että joko pysyt poissa olematta kommentoimatta mitään tai sitten hommaat juristiarmeijasi tekemään sitä listausta suoraa rikoslain rikoksen täyttävistä viesteistäni ja kohdistani. Jos löydät aidosti rikollista, voit olla varma että kyseinen viesti lähtee bittiavaruuteen. Muutoin muistutan, että ilman minkäänlaisia todisteita on rikolliseksi vihjaamista. Minua kiinnostaa tietää, onko se jo jonkinasteen rikollista toimintaa. Että onko tuo vihjaus itsessään herjausta? En ole lakiasiantuntija. Olen kuitenkin pitkin matkaa, lähes joka viestin kohdalla, miettinyt että mitä saa sanoa ja mitä ei.

Sillä suomessa on jumalanpilkkalain mukana uskonnollista epätasa -arvoa. Kaikilla on vakaumuksen ja ajattelunvapaus. Vai miten se oli?

Kaiken kaikkiaan Päiviön viestistä tuli minulle mielikuva retorisiin kysymyksiin ja muuhun epämääräiseen julistusherjaan kiedottu viesti jonka sisältö oli kokolailla "Terve, oi vähä -älyinen natsi. Mepä pilkataan Teitä Hesarissa "Saatanan tunareiksi", mutta sinä olet blogeinesi yhtä kuin rikollinen tai ainakin tulet sellaiseksi pian, kun aina vain kritisoit erilailla ajattelevia. Mieti sitä että LOPETA eri mieltä oleminen tai ainakin sen ääneen sanominen! Olet friikki. Hyvää jatkoa." Vai mitä se oli?

Ai niin. "Mistä tämä kaikki juontaa?" Onneksi Päiviö oli niin fiksu että itse vastasi omaan kysymykseen, tehden siitä tapansa mukaan retorisen. Vai miten se oli?

"En huomaa".

Olen miettinyt, pitäisikö uskovaisia luokitella tarkemmin kuin kahtia "normaaliin" ja "hihhuliin". Sillä olen huomannut että uskovaisissa on sellaisia tyyppejä jotka joko eivät ole hihhuleita tai jotka ainakin yrittävät kovasti olematta tai vähintään vaikuttamatta sellaiselta. Heillä on kuitenkin erikoisia piirteitä.
* Kritiikin yksipuolisuus: Jos ateisti tekee yliampuvan kommentin, tätä kritisoidaan ja muistutetaan esimerkiksi siitä että kaikki eivät ole tälläisiä. Muistutetaan että kaikki uskovaiset eivät ole fundamentalisteja, ja että itse edustaa "tervettä uskoa". Kuitenkin jos fundamentalisti tekee aggressiivista kommentointia, tämä taho on hiljaa. Hän sanoutuu siitä irti, mutta ei sanoudu siitä irti.
* Omien kokemusten puutteeseen vetoaminen: Tämä on itse asiassa tavallisin tuntomerkki. Henkilö on selvästi kristitty ja muistuttaa kuinka hän ei ole kohdannut mitään ongelmia eikä ole huomannut että kristityt olisivat hankalia. He kuitenkin jättävät mainitsematta sen, kuinka he eivät itse asiassa koskaan sano mitään poikkipuolista fundamentalisteista - hehän vain muistuttava ateisteja siitä, että kaikki eivät ole fundamentalisteja. Mikä on eri asia kuin sanoa että se on väärin. Ilman että kritiikkiä sanoo ääneen, on luultavaa että mitään negatiivista palautetta ei tietenkään tule.
* Oikeuksien risteyttäminen: Kristityillä on ihmisoikeuksien suoma lupa esittää uskoaan kuten kaikilla näkemyksillä. Siksi tätä toimintaa ei saa kritisoida. Sen sijaan ateistien bussikampanjaa ja muuta vastaavaa toimintaa kuvataan sanalla "aggressiivinen". Bussikampanjan "propably no God" -ilmaus on tiukkuudessaan järkyttävä etenkin kun sitä vertaa kristittyjen laimeisiin "Helvetti on Todellinen" -lausuntoihin. Ateisteilla on siis selvästi vähemmät oikeudet sanoa asiansa.
* Asioiden yhdistäminen: Esimerkiksi kaste liitetään kirkkoon liittämiseen. Tätä kautta perustellaan että kasteessa ei ole mitään pahaa, ja se on perinne. Ja että kirkosta pääsee eroon helposti. Sen sijaan vaihtoehto, jossa pidetään kastetilaisuus mutta ei liitetä kirkkoon jää käsittelemättä. Kyllähän siihen pääsee kätevästi ja helposti liittymään sitten isona. Ja jos kerran kirkko tarjoaa positiivisia kokemuksia lapsille ja nuorille, niin mikäs siinä sitten niiden pohjalta on liittyessä. Ja vaikka tämä sallittaisiin, niin silti jos tätä helposta kirkosta eroamista mainostaa, muistutetaan että kyseessä on "negatiivinen mainonta", että ei mitenkään saisi houkutella jäseniä pois. Tästä tulee erikoinen tilanne, jossa eroamisen helppous ja näkyvyys on perustelu omille puuhille, mutta samalla tätä helppoutta ja näkyvyyttä yritetään poistaa ilman että omia puuhia ollaan ajamassa alas.
* Henkilöt muistuttavat että "kaikilla on lupa ajatella niinkuin haluavat" jota seuraa esimerkiksi moite siitä että tieteellinen metodi on vain ajallinen ilmiö, tai jokin muu toisen ajattelutavan loogisen perustan (jos niin voi sanoa) moittimista. Eli hänellä on lupa uskoa, mutta muilla on "lupa olla tyhmä".
* Kristinusko on heistä sekä rationaalinen usko, että uskonto jota koskee uskonnonvapaus. Sen sijaan ateismi on uskonto silloin kun aiheena on tieteeseen liitetyt asiat. Mutta silloin, kun ateisteille pitäisi saada uskovaisten oikeuksia, niin siinä vaiheessa muistutetaan kuinka ateismi ei ole uskonto, koska siinä ei ole Pyhää Kirjaa. Ateismi on uskonto vain kun siitä on ateismille haittaa, mutta silloin kun siitä olisi heille etua, tätä etua ei haluta tarjota.

En tiedä millä nimellä tätä "epätasapainoisesti käsittelevää" uskovaa kutsuisi. Ehdotuksia otetaan vastaan. Olisi hyvä, jos se olisi naseva, mutta ei niin negatiivisesti sävyttynyt kuin "hihhuli" -sana.

Taas on se aika vuodesta.

Vuoden aikana on tullut kirjoiteltua vaikka mitä, Aku Ankan kunniaksi 313 artikkelin verran. Se ei ole valtavasti mutta ei ihan vähänkään.

Osa niistä hyvää. Osa vähemmän. Aina ei voi onnistua, joskus sitä epäonnistuu. Siksi olisi jälleen aika luetella parhaita blogauksia vuoden 2008 varrelta, joihin laitan siihen viittaavan tagin. Idea on siis sama kuin viime vuonna. Planeetta kiertää rataansa eteenpäin pikavauhtia, mutta mikään ei tunnu muuttuvan vuoden kiroissa.

Samalla voisin helposti kartoittaa sitä, keitä täällä käy. Äänestyksissä tulee kuitenkin aina kymmenestä muutamaan kymmeneen ääntä. Niiden takana on yleensä persoona. Niistäkin olisi mukava kuulla. Ja samalla tietää mistä he ovat pitäneet, ja mitä haluavat. Tämä taas on tärkeää, kun miettii että normaalisti keskitytään kriittisyyteen eli siihen mistä ei pidetä. Nämä ovat kuitenkin hieman eri asia.

Samalla blogin henkeä ja sisältöä pääsee kenties ohjailemaan. Tosiasiassa kuitenkin teen kuten ennenkin ja uraudun. En lupaa parannusta tai syvempää kosmista viisautta. Tarjoan siis näennäistä vallantunnetta, ja toivon että se riittää.

Jo joutui armas aika.

Kuten monet ovat varmaan huomanneet, minulla on ollut kiireitä. Blogin pitäminen taas vaatii aika paljon aikaa. Tästä on seurannut se että on ollut välipäiviä. Kiireiden vuoksi jututkaan eivät ole olleet omaperäisimmästä päästä.

Valitettavasti tämä tila tulee jatkumaan jonnekin jouluun asti. Eli en kykene täydentämään juttuja kuin epäsäännöllisesti jos silloinkaan. Tämä ei tarkoita että blogin pito täysin loppuisi.

Lohdutukseksi kerron teille kuitenkin tarinaa suvivirrestä. Se lauletaan kouluista lomille lähtiessä. Siinä on uskonnollisia sanoja. Ateistit tavallisesti eivät pidä kappaleesta. Minä en pidä siitä koska olen kuullut sen liian monta kertaa.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään syy kieltää sen laulamista juhlissa. Ensinnäkin kappale on aika vähän uskonnollinen, sen rakennehan on se, että siinä kehutaan miten luonto on kiva. Ja lopuksi kiitetään Jumalaa tästä kaikesta. Toki tämä loppuosa voi ärsyttää jotakuta.

Tämä ei kuitenkaan estä itse laulua. Se on perinne, ja ateistin kannalta se on kuitenkin vain laulu. Voin laulaa järjettömän Vesku Loirin "pimpeli pimpeli pimpeli pom" -laulun, jossa ei ole päätä eikä häntää. Aivoverisuoneni eivät räjähdä raivosta. Järjettömyys ei siis ole syy, ja mitäpä muitten järjettömyys minulle kuuluisi? Minä olen huolissani vain omista järjettömyyksistäni ja vastuussa niistä, joten uskovaisten vastaavat "pimpeli pom" -jutut ovat heidän oma asiansa.

Eri asia on sitten suvivirren laulamiseen pakottaminen. Ateisti voi olla hiljaa sen aikana. Oppilas voi olla hiljaa sen aikana. (Itse asiassa kannustan tähän.) Opettaja ei voi pakottaa oppilasta rikkomaan uskonnollisia vakaumuksiaan. Jehovan Todistajatkin saavat erikoisvapauden verilettupäivinä, he saavat pinaattilettuja. (Näin kuulin.) Minusta näin homman pitää toimia muutoinkin.

Eli uskoa saa ja siihen kuuluvia laulujakin saa laulaa. Uskonnon ei tarvitse olla "näkymätöntä kellariuskontoa". Mutta se EI saa missään olosuhteissa olla sitä että toisen usko kielletään vääränä. Tässä kohden on vain muistettava että on eri asia sanoa että "Islaminuskossa on moraalittomia ja laittomia käytäntöjä, kuten naisten ympärileikkaus" kuin sanoa että "Islaminuskoa ei saisi olla."

Kynttilää vakan alla vai helmiä sioille ~ Sinä päätät!

Onnistuin viimein suututtamaan PeeÄr -miehen, tuon tänne silloin tällöin kommentoivan agnostikon. Muistan hänet loppuelämäni siitä, että joka ikinen hänen viestinsä sai minut jollain tasolla suuttumaan, mutta jotka samalla aina saivat pukattua kommentointiani hieman parempaan suuntaan, tai ainakin tuli selkeytettyä eri näkemyksiä. Siis jonkilaista ryhtiliikkeeseen provosointia.

Tässäkin kohden hän toi esiin jotain jota en ole puhunut. Tärkein huomautus on kenties se, että en ole "skeptikko", olen enemmänkin "postmodernisti". Ne jutut joihin olen elämässäni enemmän panostanut ovat eksistentialismia ja muita vastaavia "humanistisia" asioita. Eli niitä asioita joita en tänne kirjoittele. En kirjoittele tänne koska saan toteuttaa itseäni niillä aloilla muutenkin. Olen siis varsin hyvin tietoinen näkemyksistä, joiden mukaan tieto on "subjektiivista". Olen kuitenkin päättänyt seurata omaa ajatustapaani loppuun asti, ei se huonompi voi olla kuin muutkaan yhtä huonot ja samanarvoiset vaihtoehdot.

En myöskään ole kommentoimassa ateismin sisällöstä. Kun tätä blogia käy läpi, huomaa melko helposti, että täällä ei käsitellä ateismin uskonsisältöä juuri lainkaan. En tee tätä siksi, että en miettisi syitä tälle, tai pitäisi niitä tärkeänä. Samoin täällä ei juurikaan käsitellä uskontoasioita. Eikä tätäkään siksi että en miettisi syitä tälle, tai pitäisi niitä tärkeänä.

Vaikka en muuten itämaisesta ajattelusta tykkää, lainaan ZEN -ajattelusta teeman siitä miten mestarit harvemmin mainitsevat suoraan mitään oppimisesta. Kun heiltä kysytään mitä ZEN on, eräs mestari vaikeni kuin ei olisi kuullut kysymystä. Kaikkia asioita ei voi selittää toisille. En koe olevani ZEN -mestari, jonkinlainen valaituksen saanut tyyppi jolla on syvällisempää tietoa elämästä. Mutta tiedän että joitain asioita ei voi vain opettaa. Hyvä eläminen on yksi. Esimerkin tai asenteen kautta opettamiseen taas tarvittaisiin "hyvä opettaja", jota en katso olevani. Yleensä vaikka ihmisillä onkin taipumus haluta vaikuttaa muiden elämääni, pidän tätä aika turhana asiana. Ainut johon voin vaikuttaa olen minä itse. Muu on vain dogmatisointia ja propagandaa. Joistain asioista on pakko vaieta, tai tunnustaa olevansa tyhmä.

Siksi en myöskään halua ottaa kantaa "asiallisen uskomisen" luonteeseen. Vaikenen siitä, koska joutuisin ottamaan kantaa tiettyihin asioihin. Joutuisin esittelemään sitä omaa näkemystäni vertailuksi. Sanoudun tästä irti. Eikä suurin syy ole se, että en osaa. Tosin epäilen että tässä asiassa on niin vähän tietoa, että juuri sen vuoksi siihen on niin paljon "asiantuntevia kannanottoja". Toisaalta - onhan jokainen kai jonkinlainen oman itsensä kaikkivaltias.

Tämä ei tarkoita että en voisi ottaa asiattomuuksiin huomiota. Jotkut asiat ovat melko selvästi vääriä, tai ainakin kykenen yleisesti hyväksytyillä periaatteilla näyttämään ne sellaisiksi. Ja näistä keskeisin on tietysti se, että rikkoo tuon periaatteen jota minä päällimmäisenä kunnioitan ja jonka esimerkiksi tässä viestissä toin esiin. (Aiemmissakin se on ollut mukana, matkassa rivien välissä.)

Tämä on siis kannanottoblogi. Eikä mikä tahansa kannanottoblogi, vaan juuri sellainen likasankokannanottoblogi, jota helposti tulee haettua. Siis sellaista jossa henkilö vaikertaa ja valittaa epäkohdista joille hän ei mahda mitään. Aina välistä olen kuitenkin katsonut syyksi muistuttaa myös uskomisen mukavista asioista. Sen takia, että mahdollinen seuraaja voisi tajuta että täällä ei olla kumoamassa uskontoa.

Täällä vastustetaan enemmän tiettyä asennetta kuin uskontoa. Täällä vastustetaan itse asiassa enemmän tietynlaista asennetta eri lailla ajatteleviin kuin kannatetaan tiettyä näkemystä suhteessa yliluonnollisiin ukkeleihin. Vaikka itse en yliluonnollisiin ukkeleihin usko pätkän vertaa.

Itse asiassa tarkalla ja pitkällisellä seuraamisella hän voisi tajuta jopa, että täällä nauretaan vanhakantaiselle näkemykselle, jonka mukaan ateistin pitäisi jotenkin perustella kantansa kumoamalla asiallinen uskominen. Ateisti voi pitää kahta näkemystä yhtä hyvinä, mutta valita silti mieltymyksiensä perusteella toisen ja seurata tätä tietä. Uskovainen voi tehdä aivan saman. Erilaisten maailmankatsomusten tulisi minusta voida mennä yhteiseen pöytään ilman pommeja ja käsikranaatteja muutoinkin kuin tekemään yhteisrauhaa jotta voisivat yhdessä käydä kolmannen maaimankatsomuksen kimppuun. Tai tarkemmin näiden maailmankatsomusten seuraajien.

Sillä yksinkertaisesti normaali tapa, jolla ateistit ovat ateisteja koska kumoavat kreationismia ja pitävät koko uskontoa tältä pohjalta kaadettuna on minusta hieman erikoinen. Vaikka tätä kantaa kannatetaankin jostain syystä molemmissa piireissä. Ikään kuin ateistille ei asetettaisi muita mahdollisuuksia kuin olla ateisteja nimenomaan riitasuhteessa kristinuskoon tai muihin uskontoihin. Minusta sitä että erilaista ajattelutapaa ymmärtää ja sen sallii ei tulisi tarkoittaa sitä että siihen tulisi liittyä. Erimielisyydenkään ei tarvitsisi olla

Ylipäätään minulla on kuitenkin ollut erityisen painava syy kirjoittaa juuri ne hyvää uskontoa koskevat bloggaukset joita olen kirjoittanut. Ne ovat mielestäni parhaitani ja niissä on kaikista jutuistani hienoimmat rakenteet ja päätelmät.

Mutta tämä ei tarkoita että välttämättä kirjoittaisin niitä lisää ; Itse asiassa olen onnistumisistani huolimatta välttänyt positiivista hypeä olen yrittänyt välttää, koska niihin kuitenkin aina liittyy joitain kannanottoja, joissa asetutaan jonkinlaiseksi guruksi. (Voidaan toisaalta ajatella että tavallista tiukempi seula päästää läpi on johtanut siihen että ne ovat muita juttuja parempia. Jos kirjoittaisin niitä enemmän, niiden laatu luultavasti romahtaisi. Nyt kun on tulenpalava syy, se luultavasti on myös keskivertoa parempi.) Minä en ole guru, enkä siksi ota kannanottoja asialliseen uskomiseen. Enkä rinnastele niitä keskenään koska siinä joku saa vääryyttä, joko väärästä tulee oikea kun sitä yhdistetään hyvään tai hyvä saa päälleen saastaa kun sitä liitetään hihhulismiin.

Jos siis odotat että löydät täältä asiallisen uskonnon syvällistä käsittelyä ateistinäkökulmasta tai uskonnon kumoamista, suosittelen että menet pois. Täältä et löydä etsimääsi.

Sinä sen sanoit, en minä.

Esipuhe:

PeeÄr -mies kommentoi humalaiskokemusblogiviestiäni. Kommentti oli asiallinen, mutta jos ja vain jos oletti, että PeeÄr on ymmärtänyt täysin väärin koko blogini ja sen mitä täällä olen käsitellyt ja mitä olen pitkin matkaa yrittänyt sanoa. Se tiivistyy hänen omaan lauseeseensa

"Ei uskonnollisuus ole noin yksniittistä kuin tapasi on kuvata."

PeeÄr ei ole näkemyksineen yksin. Otan esimerkin historiasta:

Kirjoittelin tarinan tontuista. Mielestäni aidosti asiallinen, ja täällä kauan juttelemassa tepastellut, nimimerkki mm viittasi tähän viestiin epäsuorasti blogissaan pari päivää myöhemmin. (Valitettavasti en saanut kelaamistoimintoa tuolla hänen blogissaan toimimaan, joten hän luultavasti/ehkä/toivottavasti osaa kommentteihin laittaa osoitteen, jolla viestin pääsee lukemaan. *pliispliispliis* ) Sen sisältö oli vapaasta muististani jotakuinkin se, että kun hän kuulee siitä, että Jumalaa verrataan tonttuihin, hän ei tiedä mitä sanoa.

Minäkään en tiedä, mitä sanoa, koska viestissäni käsittelin yhtä hihhulointia, jota rinnastin toiseen hihhulointiin. Jopa top 2007 päässyt viestini taasen kertoo, että *en* rinnasta uskovaisuutta/hengellisyyttä yleensä ja hihhulismia toisiinsa. Jos joku yhdisteli jumalaa ja tonttuja, se kertoo minusta vain siitä millä lähtökohdilla hän tulkitsee viestiäni. Ei niinkään siitä, miten minä olen sen tarkoittanut.

Ja koska minäkään en oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua erittäin älykkääseen, koulutettuun ja elämänkokemusta runsaasti karruttaneeseen tahoon, joka kaikesta hienoudestaan huolimatta tuntuu misquottaavan ja väärinymmärtävän sanomaani, tehden tästä sitä kautta vielä yksinkertaisempaa, pelkistetympää, kuin mitä se on.

Normaalisti tapanani on ollut se, että jos joudun kasvattamaan lounelan asteikkoa, jätän väliin. Mutta nyt, kun asialla on kaksi eri ihmistä, joista molemmat ovat ainakin suhteellisen tervejärkisiä ja itseäni kyvykkäämpiä keskusteluun, se johtuu siitä että olen mitä luultavimmin vain ollut aivan liian epäselvä. On syytä karkeistaa.

Luku 1: Arkisuus, Ateismi ja hiilihydraatit

Yksinkertaisuus, arkisuus, ovat olleet alusta pitäen tämän blogin päänuoria. Minua totta puhuen on hieman ihmetyttänyt ja ärsyttänyt ateisteista oleva yleinen kuva. Se, jossa ateismi on jonkinlainen "rationaalinen elämäntapa". En toki kiistä, että se ei voisi jollekin sellainen olla, mutta tosiasiassa tämä vihjaa mielestäni siihen, että normaalit ihmiset eivät voisi olla ateisteja. (Sillä vaikka onkin totta että kaikki mielellään puhuvat mielellään "normaaleista ihmisistä", he tekevät kuten minäkin, tekevät jonkinlaisen karkeistuksen itsensä kautta. Minun kohdallani tulos on siis se, että "tavallinen" ihminen on "suhteellisen vähän filosofiaa ja tiedettä miettivä" ja "kouluja liiemmin käymätön vaikka mahdollisuus onkin". Siis ihminen, joka asuu maassa, jossa hän on voinut hankkia sivistystä, mutta on omaehtoisesti jättänyt sen hankkimatta. Ihminen, joka elää hienossa tietoyhteiskunnassa mutta katsoo televisiosta Salattuja Elämiä ja formula -autoilua.) Olen kuitenkin itse asiassa irtisanonut itseni tälläisestä "elitistisestä" skeptikko toiminnasta. (Osittain ihan vain sen takia että tekisin pointtini selväksi. Ateistin ei tarvitse nousta sohvalta hakemaan skeptikkolehteä. Riittää että hän avaa jääkaapin oven mainoskatkolla.) Olen yrittänyt tuoda esiin sitä, että normaali ihminen on mitä on:

Pisatuloksistaan huolimatta normaali ihminen ei ole kovin rationaalinen. Yleisin uskonnollisuus on oikeastaan uskonnottomuutta: Olen jossain kuullut termin "passiivisluterilaisuus", joka sopii tähän hyvin. Normaalisti ihmiset kuuluvat uskontoon, mikä on ulkoista. He eivät suinkaan käy mitään "syvällistä monisyistä uskonnollisuusanalyysiä", saati että miettisivät "syväsyistä ateismia". (Vaikka vastaavaa jokaiselta ateistiksi tiedetyltä ilmeisesti halutaan; Jopa PeeÄr ja mm ainakin odottivat perusoletuksena että niitä käsiteltäisiin täälläkin.) Normaalin ihmisen toimista saa jonkinlaisen kuvan yksinkertaisella haulla: Googlen Suomen top 10 haut näyttävät seuraavaa:

"treffit
suomi24
keltainen porssi
iltasanomat
spamfreeporn movies
porno
iltalehti
mallit
sukututkimus
eniro"

Jo tuosta listasta näkee, että tavallisia uskovaisia ihmisiä ei juurikaan kiinnosta hengellisyys. "uskotoivorakkaus" tai "Jeesus" tai "Raamattu" eivät näyttele mitään sijaa. Myös blogilistan suositut näyttävät että käsityöt, vitsit, ihmissuhteet, ruoka ja porno kiinnostavat enemmän kuin hengellisyys. Periaatteessa suomalaisista vain pieni osa on ateisteja, ja kun heiltä odotetaan ja vaaditaan tuon verran panostusta omaan vakaumukseen, ei ole mitään syytä sille miksi ateisteilla olisi jotenkin kovemmat vaatimukset. Se nyt vaan jotenkin rikkoo meikäläisen tasapuolisuusnäkökantaa vastaan.

Minäkään en ole kovin rationaalinen. Maailmankuvan ei minusta edes tarvitse olla rationaalinen. Olen tavallinen kaveri, joka ei elä skepsis -lehti toisessa kädessä ja argumentoinnin opas toisessa. Ja halusin näyttää sen tässä blogissa.

Luku 2: Individualismi, elämä, onnellisuus

Alkupuolella tavoitteenani oli myös hieman opettaa eksistentialismia filosofiana, mutta jätin tämän sitten vähemmälle - itse asiassa lähes kokonaan pois. Sillä vaikka hyvä elämä on minlle tärkeää, en katsonut että se olisi sellaisia asioita, joita voisi vain opettaa tai tietoa edes siirtää. Olen siis tarkoituksellisesti jättänyt käsittelemättä niitä asioita joihin olen "perehtynyt hieman enemmän". Koska se sotisi muutoin tavoitteitani vastaan. En yksinkertaisesti ole niitä ihmisiä, jotka voisivat asettaa itsensä auktoriteetiksi toisten elämässä: Että viitata siihen kuinka on asunut ulkomailla ja syönyt banaania ja eksoottisia hedelmiä puusta, tekisi jotenkin maailmaa nähneemmän ja tätä kautta avaramman ja paremman elämäntaidon osaajan. Riihimäellä asuvan köyhän elämästä ei tälläistä hienoa kertomusta saisi. En voisi edes vedota valtaviin kärsimyksiin, jotka sitten olisivat jalostaneet minusta jonkin ihmeen "yli -immeisen", turbomiehen ja kansan protektoraatin purppuradynamon, jonka sydämen paikalla on ankeriaan pyörittämä dynamo.

Siksi päätinkin ja teinkin hieman erilaisen näkökannan asiaan: Kirjoitin artikkelisarjan, jossa oli muutamia erilaisia tapoja olla ateisti. Näkökannat olivat hyvin erilaisia, suorastaan keskenään ristiriitaisia. Tavoitteenani oli samalla näyttää että ateismi ei ole mikään "yksi ja tietty" oppi.

Olen toisaalta myös hieman rikkonut tätä "hei en minä teitä kouli elämään" -periaatetta. (Olenhan ristiriitainen ja tyhmä. Sellainen joka on käynyt lukion ja hukkaa kaukosäätimen sohvatyynyn alle ja istuu sen mäsäksi katsoessaan jääkiekko -ottelua oluttuoppi kädessä.) Toki olen korostanut tässä blogissa myös omaa kannanottoani, joka on "sekularismi". Näkemykseni, jonka voi tiivistää lauseeseen "Suvaitse, mutta älä suvaitse suvaitsemattomuutta". Ajatusta siitä, että olipa suvaitsematon sitten eurooppalainen tai afrikkalainen, tai edustipa mitä kulttuuria tahansa. Vastusta niitä jotka pyrkivät monokulttuuriin, sillä aina kun on ollut sekalaisia ja erilaisia näkemyksiä seassa, ja jossain on leimahtanut halu erottautua ja "monokultturisoitua", on räjähtänyt. Ja kuten tiedämme, elämme jo monikulttuurisessa ympäristössä, joten tavoite voi toteutua vain väkivallan tietä.

Olen kuitenkin täydellinen individualisti siinä kohden, että en ymmärrä miksi minun pitäisi ottaa vastuuta muiden tekemisistä. Ja olen korostanut tätä. Samoin kuin ateismin mukavia puolia. Olen siksi tehnyt sen videosarjan "parempaa kuin julistuksen kuunteleminen". Niissä näytetään kaikkia hassuja harrastuksia joita ateistikin voi harjoittaa. Sen sijaan olennaista on huomata myös se, että olisin voinut tehdä videosarjan "Parempaa kuin hihhulien ja muiden sortajien kanssa tekemiin joutuminen jatkuvasti", jossa näytettäisiin miinakentän raivuuta, nälkään kuolleiden hautaamista ja paskassa ryömiviä kärpäsiä. Lapsia astumassa miinaan. Painonnostajia, joiden suoli räjähtää. Mutta tälläistä ei täältä löydy, koska se olisi jotain niin "ei minua". Sekin, mitä ei ole, kertoo siis tässä tapauksessa jotain.

Lisäksi olen tahtonut korostaa tavallisuutta sillä, että teen bloggauksia melko usein. Ne ovat silloin aika kevyitä kannanottoja. Ideanani onkin ollut, että niiden kokonaisuus ikään kuin sopii yhteen. Roolipelinjohtajana olen tottunut että kampanja toimii kuten Kauniit ja Rohkeat, koko ajan pitää paljastaa, mutta vain vähän. Siksi viestit voivat olla hiilihydraattia, jota on kevyt purra ja nopea sulattaa. Uusia asioita niissä on vähän. Kokonaisuutena niissä on kuitenkin jonkinlaisia ajatuksia.

Luku 3: Hihhulit, dialogi, debatti.

Tästä onkin päästy blogin tuttuun aiheeseen. Siihen, kuinka en pyri mitenkään rajoittamaan sellaisia uskonnollisuuden piirteitä, jotka ovat harmittomia. Minun itsenikin tulee suvaita niitä, jotka eivät ole suvaitsemattomia. (Muutenhan minun pitäisi mennä teroittamaan kirves ja käskeä naapuria auttamaan minua seppukun teossa. Tai ainakaan en voisi elää itseni kanssa sen jälkeen. Ai, te uskovaiset ette suhtaudu näihin asioihin yhtä vakavasti? Jos ette, niin miksi?) Siksi olen ottanut kantaa ainoastaan hihhulismiin.

Tässä kohden tärkeä kysymys on tietysti, että miksi: Uskovaiset eivät suinkaan perustele omia kannanottojaan haukkumalla juutalaisia tai arabeja. (Tai siis osa tekee sitä, mutta he ovat hihhuleita, eikä heitä saa tässäkään kohdassa sekoitella hengellisyyteen ylipäätään. He ovat suvaitsemattomia, joten tottakai olen suvaitsematon heitä kohtaan, pakotan heidät harjoittamaan "monokulttuurillisia tavoitteitaan" ja rakentamaan itseriittoisuuttaan jonnekin muualle, kuin asiallisten uskonveljiensä suojiin.) Tähän on selvä syy: Käytännön tasolla ateisti on tilivelvollinen, jopa juopoille. Samaan törmää keskustelupalstoilla. Ja vaikka palstan aiheena on koirien kasvatus, jos ylläpito ei sensuroi julmasti, seurauksena on se, että jossain vaiheessa ketjussa kuin ketjussa puhutaan anaaliseksistä, huumeista tai uskonnosta. Ja natsikortti viuhuu. Syynä ovat aina hihhulit (ja kuten muistamme hihhulit voivat olla ateisteja tai uskovaisia. Se ei ole kannanotto jumalan olemassaoloon, se on reagointitapa.)

Ja se on syvältä.

Sen sijaan uskonnollisuus ei käytännössä näy elämässä; Syykin on selvä. Olen ollut havaitsevinani, että jos ihminen on aidosti uskovainen, se näkyy siten, että hänen turpansa menee uskonasioista kiinni. Hän ei selittele muille. Tietää sen turhaksi. Olen törmännyt elämäni aikana vain hyvin muutamaan tälläiseen uskovaiseen - juuri ja juuri sen verran että voin sanoa että kyseessä ei ole pelkkä teoreettinen olento, josta kuulee silloin tällöin mutta jota kukaan ei koskaan ole missään nähnyt. He ovat toimineet, mutta eivät julistusmielessään. Eikä heidän uskonsa perusteluja koskaan näy missään. (Julistajilla sen sijaan on aina takana hihhulismi ja/tai puhdas nuoruuden into. Ensimmäisien kanssa keskustelu ei ole hedelmällistä ja jälkimmäisillä asenne ei ole vielä jalostunut. Kummassakaan tapauksessa "dialogi" ei ole miellyttävää.) Mutta koska aidosti uskovainen ei ole "debattiuskovaisuutta", ei heidän näkemystensä sisältö ole ilmennyt elämässäni muuta kuin siten, että tiedän että en edes osaisi käsitellä sitä, jos vaikka haluaisinkin. (Mikä ei minusta suinkaan ole välttämätöntä. Ateistin elämässä tälläiset uskovaiset eivät aiheuta mitään ongelmia, ellei ateisti mene itse kaivamaan verta nenästään. Jonka jälkeen ongelmat on ansaittuja.)

Kun tämä yhdistetään siihen pitkälti perustelemaani asenteeseen, jonka mukaan "hihhuleiden kanssa ei kannata väitellä", on lopputuloksena ollut jotakin, jossa puhutaan ja kritisoidaan juuri sitä ihmisryhmää, jonka kanssa yhteydenpito kiistetään. Tämä on se osuus, joka blogissani on mielestäni aidosti perseestä. Mutta sille ei voi tehdä mitään.

Koska käsittelen ateistin elämää, minun on pakko ottaa huomioon kohtaaminen hihhuleiden kanssa. (Myös siksi että ateistista itsestään voi tulla hihhuli. Ateismihihhuli.) Se on hieman sama kuin väittäisi että ihmisen elämän voisi käsitellä siten että jättää sairaspäivät ja ikävyydet kokonaan katsomatta. Mutta toisalta, kuten perustellut olen, hihhuleiden kanssa keskustelu ei vain ole mahdollista. Koostumuksen tietää ; Todistamattomissa olevat ihmetarinat paranemisista, anekdootit, viittaus siihen kuinka maailma potkii ja on mukavaa miettiä että siellä on Jumala, se kuinka vakaumus tuottaa itselle hyvän olon, yhdistettynä omahyväisyyteen siitä kuinka tietää elämästä niiin kaiken. (Koska on ollut eksoottisissa ulkomaissa tai ollut huumenarkomaanihomoseksuaalidarwinistiateistispiritistinpelaajamasentunut joka on niiiiin eheytynyt ongelmistaan Jumalalla.) Toisella tavalla ajattelevissa on vikaa niin järjessä kuin etiikassa. Eikä ne elääkään osaa oikein. Että "Uskis tietää paremmin" ja "muut ei vaan osaa".

Se ratkeaa vain sillä, että tämä paikka ei ole sellainen, jossa käydään väittelyä tai debattia.

Loppupäätelmä:

Kaiken tämän jälkeen tästä on tullut tämän näköinen paikka. Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että tänne tulee ihmisiä, jotka eivät selvästi ymmärrä pinnallisesta sanomastani edes kuorta, eli käsitä sitä mistä asioista olen puhumassa. (Mikä on minusta ensimmäinen askel ymmärtämiseen. Jos ei tiedä mitä maito on, ei voi osallistua maitokeskusteluun, jossa mietitään pitäiskö rasvattomaan maitoon laittaa D -vitamiinia vai ei ja jossa on näkökantoja siitä kun D -vitamiini kuitenkin imeytyy tehokkaimmin rasvaan imeytyneenä, jolloin D -vitamiinista saadaan etu vain jos rasvattoman maidon kanssa nautitaan rasvaa, mikä taas tekee maidon rasvattomuuden hieman erikoiseksi..) Jos joku tämän paikan lukija todella -niin kuin näyttää pahasti- luulee että puhun uskonnollisuudesta ja hengellisyydestä blogissani, ihmettelen että miksi hän on ylipäätään käynyt täällä.

Mieleeni ei tule kuin yksi: Hän on halunnut ikään kuin leikkiä sitä leikkiä, jota teiniskeptikot leikkivät. Eli käyvät Uncommon Descentissä lukemassa DaveScotin kommentteja ja katsomassa että "tyhmä jätkä!". Valitettavasti heidän lausuntonsa eli pyyntönsä siitä että uskonnollisuutta tulisi käsitellä laajemmin muuttuu aika erikoiseksi, koska he selvästi itse niputtavat yhteen ateistien kasaan ja olettavat että jokaikisen toimintatapa on sama.

En koe tästä huomiosta onnistumisen riemua.

En voi heille kuitenkaan sanoa mitään muuta kuin, että jos näistä viesteistä loukkaantuu, kannattaa ottaa huomioon mistä täällä oikeasti puhutaan. Ja jos sen jälkeen on loukkaantunut, kannattaa miettiä vakavasti omia arvojaan. Ja jos ei tämän jälkeen kykene ymmärtämään mitä täällä puhutaan, rakennetut olkiukot kertovat enimmäkseen lausujansa halusta syventyä ja nähdä asioita. Ja jos ymmärtämisen jälkeen ärsyttää, niin sitten kannattaa mennä muualle. Ja jos tätä poistumista ei osaa yksin tehdä, olen varannut itselleni mahdollisuuden auttaa tässä. Vaikka viestien nollaamista ei ole tarvittu kuin puhtaan herjan ja mainospornon vuoksi (viime päivinä muuten on jostain syystä tullut pari sellaista viestiä, onpa hyvä että meillä on täällä moderointi.) se ei tarkoita että en olisi varautunut kaikkiin monipuolisiin tarjontoihin, joita bloggerin monipuolinen moderointipaneeli tarjoaa.

Mutta ehkä kuitenkin ymmärrän nyt, miksi mm oli kommenteissa niin turhautunut. Joitain asioita vain yksinkertaisesti tuntuu olevan turha selittää. Jos siihen ei riitä 691 viestiä, jotka ovat peräti "hiilihydraattia" - siis nopeasti ja helposti sulavaa tavaraa, on naurettavaa minun puoleltani luulla, että se kaikki jotenkin onnistuisi yhden viestin avulla.

Mutta perkele, olen kuitenkin niin optimistinen, että yritän silti.

Kriittisyys ja suvaitsevaisuus.

mm kirjoitteli blogissaan suvaitsevaisuudesta ja kriittisyydestä. Hänen mukaansa eurooppalainen kriittisyys on harvinaista muualla. Tämä ei minusta suinkaan tarkoita että se olisi hyvä asia. Se kertoo minusta siitä että ulkomailla on asiat todella huonosti. Olen aistimassa arvottomuutta.

Ehkä takana on se, että en ole elänyt heidän systeemissään. Euroopassa kritiikittömyys johtaa helposti siihen että joku pistää sinut maksamaan ylimääräistä esimerkisi siitä että kellosi saa vyöhyketerapiaa. Tai ainakin jotain sen tapaista. Toisaata tämä sopii myös toisin päin: Ulkomaalaiset eivät ole luoneet suhtautumistapaansa meidän kulttuurisysteemiimme. Se mikä toimii heille ei toimi välttämättä kaikille.

Toki olen yhtä mieltä siinä, että vääränlainen kriittisyys johtaa täydellisyydentavoitteluun, joka taas on tuomittu epäonnistumaan. Ihminen joka näkee sen miten asiat ovat ja sen miten niiden pitäisi olla, ja etenkin sen valtavan kuilun näiden kahden välillä, joutuu taatusti pettymään. Aivan kuten liian pitkälle viety demokratia johtaa äärimmäiseen rasismiin: Jos vain enemmistön mielipide suvaitaan, ollaan erittäin pian tilanteessa jossa on yksi valtio, yksi uskonto, yksi poliittinen puolue. (Voit jatkaa listaa loputtomiin, ja huomaat että enemmistö ihmisistä on kanssasi erimielinen aikas monessa asiassa.) Tämä ei ole kriittisyyden tai demokratian ongelma, vaan siinä kuinka sitä käytetään. (Kuten hihhuliudenkaan olennaisena ongelmana ei ole itse usko, vaan se kuinka sitä käytetään.)

Mutta siirryn kuitenkin itse aiheeseen, eli kriittisyyteen ja suvaitsevaisuuteen.

mm kommentoi:

"Tiedemaailmassa kriittisyys on tarpeen. Ihminen yleensä kuitenkin osaa vastata vain niihin kysymyksiin, mitä itse osaa tehdä. Eläköön silti rajallinen tietomme, kunhan ymmärrämme, että se on rajallista. Paljon silti riittää vielä keksimistä ja löytämistä. Toivottavasti käytämme keksintömme oikein."

Kerron miksi minun vuokseni tiedemaailma tarvitsee kriittisyyttä. Koska sen sisällä tosiasiaväitteiden sisällöllä on merkitystä. Tieteessä ei ole yhdentekevää, onko jokin asiantila jotenkin vai erilailla. Tälläisissä asioissa tarvitaan kriittisyyttä. Tämä ajatus on tullut minulle sellaiselta henkilöltä kuin Theodore Kaczynski tutummin "Unabomber". Mies oli kaamea terroristi, mutta se ei tarkoita että hänellä ei olisi jotain sanottavaa. (Ei ne ajatukset vaan kuinka...) Hän esittää kirjassaan että yhteiskunta on tietyissä asioissa kriittinen ja tietyissä asioissa suvaitsevainen. Hän esitti, että valtio ei jousta niissä asioissa joilla on sen kannalta merkitystä. Valtio välittää siitä käymmekö työssä ja maksammeko verot. Sen sijaan se voi suvaita uskontoja, jos ne eivät haittaa valtion olemassaoloa ja rakennetta. Unabomber tiivisti sen toki mielestäni väärin siihen että valtio suvaitsee vain asioita joilla ei ole merkitystä. Korostan kuitenkin sitä, että se on kriittinen nimenomaan niissä asioissa joilla on merkitystä. Sillä juuri näinhän se asia on. Ihmisetkin ovat kriittisiä nimenomaan niissä asioissa joissa on merkitystä. Ne asiat jotka ovat harmittomia saavat olla.

Se, millä on merkitystä, vain vaihtelee ihmisestä toiseen. Esimerkiksi uskonnolliset fanaatikot ovat kriittisiä nimenomaan siksi että heille Jumalalla on todella merkitystä. (Kuten sillä tuntuu toden teolla olevan merkitystä vihaisille ateisteillekin.)

Moni voi ajatella että tälläinen tavuttaminen on täysin vastoin tämän blogin henkeä. Mutta se ei itse asiassa ole. Sillä minäkin korostan sitä, että kriittisyyttä tarvitaan. En vain suostu keskustelemaan hihhuleiden kanssa, koska se ei muuttaisi asioita. Hihhuli on "määritelmällisesti dogmaatikko". Hänellä on yksi lähtökohta josta hän yhdellä ajatustavalla päättää lopputuloksen. Koska pohjimmiltaan sillä on hänelle merkitystä. Se on hänelle Merkitys isolla M:ällä. Perusmerkitys, jota ilman hänelle ei ole muita merkityksiä. En suinkaan jätä keskustelematta heidän kanssaan siksi, että heidän kannattamallaan asialla ei olisi merkitystä. Ainoastaan heidän kanssaan keskustelussa ei ole mitään mieltä : Se ei voisi olla mitään muuta kuin merkityksetöntä inttämistä joka ei johtaisi mihinkään ja jota joutuisit jatkamaan vuodesta toiseen ilman että loppua näkyisi. Tämä taas veisi paljon aikaa siten suunnatulta kritiikiltä, joka voisi oikeasti muuttaa asioita, vaikuttaa niihin. (Joka veisi voimavaroja sellaiselta jolla olisi merkitystä. Täten hihhulin kanssa keskustelu ei ole "merkityksetöntä" vaan haitallista. Ainoastaan keskustelun sisältö olisi merkityksetöntä, koska se ei etenisi mihinkään keskusteluna.)

Siksi korostaisin kriittisyyttä, mutta siten että suvaitsevaisuus otettaisiin osaksi kritiikin normia. (Kuten matematiikan normit sanovat että 1+1=2, sekulaarin kriittisyyden normi voisi olla suvaitsevaisuus.) Tämä johtaisi siihen, että suvaitsemattomuutta kohtaan voitaisiin olla suvaitsemattomia. Emme vain seisoisi hymyilemässä kaikelle moniarvoisesti. Koska esimerkiksi sharialain kivityssäännöille suotu suvaitseva hymy sanoisi vain, että kivittämisellä ei ole merkitystä. Kaikille aina suotu hymy on tyhjä hymy. Se olisi kammottava hymy. Se on kammottavuudessaan verrattavissa Neil Gaimanin Sandman -sarjakuvassa esiintyneen hahmon nimeltä "Delirium" (ent. "Delight") lahjaan. Siinä "Houreelle" hymyillyt nuori tyttö saa lahjaksi sen, että hän on aina onnellinen. Vaikka mitä tapahtuisi. Ja aina. Ja aina. Lähes yhtä kaamea on aina ja kaikkialla tuotettu lause: "Jos vaikka sallisimme".

Tälläisen suvaitsevaisuuden nimissä naispappien vastustaminen muuttuu "suvaittavaksi erilaiseksi näkemykseksi", ja homoavioliittojen vastustajat jotka haluavat määrätä toisella tavalla uskovien, peräti heidän omaan uskontokuntaansa kuulumattomienkin, avioliittoasioihin sekä natsismi muuttuvat vain "erilaisiksi näkemyksiksi". Tälläinen ei ole sellaista suvaitsevaisuutta, jota voidaan sallia. (Vika ei tässäkään kohdassa ole suvaitsevaisuudessa vaan siinä kuinka sitä käytellään.)

Siksi jos joku sanoo että meidän ateistejen tulisi vain suvaita esimerkiksi islamia tai kristinuskoa, hän kertoo minulle että joko kristinusko on täysin harmiton, tai että sillä ei ole mitään merkitystä. Minusta on tärkeää erottaa aito suvaitsevaisuus pelkästä silatusta nihilismistä. Minusta on tärkeää erottaa aito suvaitsevaisuus pelkästä pelosta välttää oman lempiaiheen kriittistä lähestymistä. Sillä kun viimeksi katsoin ikkunasta ulos, aidolla suvaitsevaisuudella oli vielä merkitystä.

Ja tämä suvaitsevaisuus ei ole ristiriidassa kriittisyyden kanssa. Se päinvastoin vaatii sitä. Kriittinen suvaitsevaisuus poistaa islamista "hihhulielementit" ja sallii loput. Tällöin panoksena tai tähtäimessä ei ole itse islaminusko tai vapaus uskoa mihin haluaa. Kritiikin alla on vain sen haittojen poistaminen. Jäljelle jäävät vain ne hyvät asiat joilla on väliä. Ja tietenkin ne asiat, joilla ei ole merkitystä. (Niiden oikeutta ei suinkaan tule mitätöidä. Sitä tulisi minusta päin vastoin korostaa!)

Ongelmana tässä on tietysti se, että on vaikea tietää millä asioilla on aidosti merkitystä. Tämän punnitseminen vaatii sitä, että kaikki elementit tulee voida asettaa kritiikin alle. Jotta voisimme edes jollain lailla saavuttaa yhteisymmärrystä siitä mitkä asiat ovat hyviä ja huonoja, millä on merkitystä ja mitkä ovat vain mielenkiintoisia kuriositeetteja. Millekään ei tule voida antaa täydellistä immuniteettia tältä. Pinnallisesti tämä tarkoittaa laajempaa oikeutta kritisoida. Laajemmassa mielessä tämä tarkoittaa laajempaa oikeutta aidosti keskustella asioista. Tämä ei välttämättä ole ensi silmäyksellä paljoa pyydetty, tai että se peräti jo toteutuu täysin. Mutta tosiasiassa jo inttämisen väistäminen näissä asioissa on nykyään kuin suuri voitto. Sillä keskustelu näyttää aina siltä että hihhuli saa haukkua mutta hänen näkemyksiään tulisi kunnioittaa...

Kukkien sidontaa ja bommausta.

Sain Count Up -blogin pitäjältä kukkakimpun, pääsin siis hänen top 10:neensä, siitä huolimatta että olen tuottanut monenlaisia tunteita. Ja asiattomiakin on tullut lauottua. Että lausun tähän siksi Jorma Uotista lainaten:

"Ei Paha"

Suhteeni näihin ketjukirjeisiin on monitahoinen. Toisaalta niitä ei osaa ottaa vakavasti, kun ne on ketjukirjeitä. Toisaalta ne ottaa vakavammin jos niitä lähettelee esimerkiksi oma sisar. (Minun sisar lähettelee minulle ketjukirjeitä, jotka hänestä ovat hauskoja.)

Ja tähän liittyen tulei mieleeno Amerikkalaisissa blogeissa pyörinyt "8 fact thing", jossa ihmiset kertoivat itsestään asioita. Joitakin esimerkkejä; Mark Chu-Carroll, John S. Wilkins ja Rudy De Waele. Näitä on toki erittäin runsaasti muitakin, mutta nämä toisistaan poikkeavat henkilöt antoivat varmasti ideaa siitä, mistä "tagatuksi tulemisesta" on kysymys.

Koska minua ei tagattaisi englanninkielisellä viestillä ikinä, ja nyt sain tuollaisen kunnianosoituksen - vieläpä taholta, jolta sitä todella arvostan - päätin kokeilla tätä meemiä suomen kielellä. Eli nyt minä pistän "taggausringin" päälle niin, että minusta tulee "bommaamisen kuningas". (Bommaaja on tagien levittelijä ~ henkilö joka harrastaa "graffittitaidetta/reviirinmerkkaamista")

1: Minua ärsyttää suunnattomasti se, että suomessa ei ole hyvää sanaa sille ilmiölle, jota englannin kielellä on "implosion"; "Imploosio" kuulostaa keinotekoiselta ja typerältä. Ihan kuin kutsuisi tietokoneita "kompuuttereiksi". Toisaalta esim. Lost -sarjassa (TV -käännös) päädyttiin kääntämään Hatchin tuhoutumista kuvatessa käytetty sana "implosion" sanapariksi "sisäänpäin räjähtäminen", joka kuulostaa todella kummalliselta, vaikka siinä ei kai ole varsinaista virhettä ; Impoosiohan on normaalin kemiallisen räjähdyksen vastakohta.. Takana on se, että aikanani yritin tehdä täysin suomenkieliset roolipelisäännöt, ja "implosion" olisi ollut siisti loitsu. Mutta sitä ei voinut kääntää sujuvasti, joten jouduin lopulta jättämään sen ulos.

2: Minulla on yhä kotona alakoulusta varastamani kirja; Jules Vernen "Tonavan luotsi". Pidin nuorempana kovasti Vernestä. Kirja on edelleen melko hyvässä kunnossa ja se on luettu monta kertaa. Ja siinä on yhä koulun leimat ja kaikki. Kyseinen kirja on harvoja, ellei ainut, tietoisesti ikinä varastamani esine.

3: Kuulemieni varmistamattomien huhujen mukaan 20% ihmisistä oppii jonglööraamaan 3 pallolla alle 15 minuutissa. Minä taas olen surkea jonglööraaja. Aina silloin tällöin yritän 3 pallon jonglööraamista, mutta se ei ikinä onnistu. Edes yhtä kierrosta. Jonglööraamista useammallakin pallolla hallitsevat ystäväni ovat yrittäneet opastaa, mutta mikään ei auta. Toisaalta kykenen kyllä tiirikoimaan lukkoja, vaikka siinäkin vaaditaan tarkkaa käsien yhteispeliä ja herkkyyttä. Eikä minulla silti ole ollut koskaan ylenmääräisiä vaikeuksia. Ongelmat ovat yleensä ideoinnissa, ei toteutuksessa. Jonglöörauksessa tilanne näyttää olevan toisin päin.

4: Minulla ei ole sakkorekisterissäni yhtään ylinopeussakkoa ja rikosrekisterini on täysin puhdas. Junalla pummaamisesta minulla sen sijaan on muutamia sakkoja takavuosilta (kun ne vielä olivat siinä sadan markan pintaan ~ 20€ nykyrahassa.) Olen melko ylpeä tästä.

5: Matkustelen harvakseltaan, ja juon harvakseltaan. Silti virosta saamieni kokemusten mukaan haluaisin saada alkoholin ruokakauppaan. (Niiden hintaa ja verotusta saisi toki nostaa.) Kun kävin virossa, siellä oli normaaleissa kaupoissa vahvojakin alkoholeja. Siitä tuli sellainen vallantunne. Toki ihminen voi Suomessakin aina mennä alkoon, mutta se on kuitenkin aina hieman "erikseen reissu", vaikka alkot ovatkin usein supermarkettien yhteydessä, ovet vierekkäin tai samalla käytävällä. Tätä tunnetta ei voi järjellisesti selittää, mutta se on hieno.

6: Harrastin lapsena ja nuorena hieman teatteria. (Sujuva aloitus roolipelaajalle, eikö?) Sain aina jonkinlaisen koomisen sivuhahmon roolin. Ilmeisesti olen eräänlainen luonneroolinäyttelijä. Se ei kuitenkaan haitannut/haittaa. Sekin puuha oli ihan kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

7: En ole ikinä nostanut päivääkään työttömyskorvausta. Välistä on ollut ajanjaksoja, jolloin töitä on ollut vähemmän. (Rahaa ei ole ollut paljoa ikinä.) Kerran työpaikka meni konkurssiin, mutta onnistuin nopeasti luovimaan itselleni seuraavaksi päiväksi (pe.) työhaastattelun ja uusi työ alkoi seuraavan viikon alussa (ma.). Välissä oli siis "pidennetty viikonloppu". Ja kun konkurssista ei edes kerrottu etukäteen, sain "irtisanomisajalta palkkaa" vanhasta paikasta. "Virallisesti" olin siis itse asiassa jotain kuukauden kahdessa työssä. Tästäkin saavutuksesta olen aika ylpeä. Etenkin kun uuden työpaikan ala oli aivan erilainen kuin mitä entiset.

8: Olen ollut yhden kerran pilvessä. (Ei en puhu lentokoneesta, vaan Cannabis sativa -kasvista, tutummin "kukasta", "hampusta"...) En ostanut tai tavoitellut mitään, omalta kohdalta tilanne oli vahinko. (En tiedä kuinka vahinko se oli antajan päässä.) Kokemus ei ollut erityisen miellyttävä, eikä se ole toistunut. Enkä ole enää luottanut "itse käärittyihin savukkeisiin". Poltan vain tehdasvalmisteista. (Tapanani on polttaa vain humalassa, eli harvoin. Uusi tupakkalaki kiukuttaa silti.)

Itse taasen kukitin seuraavat henkilöt/blogit. Suurin osa seuraamistani blogeista on ulkomaankielisiä, mutta joukkoon mahtui silti 8 kpl suomalaisia blogeja, jotka kiitoksen ansaitsevat. (Hyviä olisi ollut enemmänkin, mutta 8 on parempi numero! Pyhä Numero. Mieti nyt vaikka "8 bittistä nintendoa", jolla on jo takanaan pitkät perinteet.)

1: Paholaisen asianajaja. Olen lukenut hänen blogiaan jo aika kauan aikaa, ja sitä pitävä henkilö on ilmeisesti mitä monisyisin henkilö. Tosin en ymmärrä hänen elämäntapaansa, vaikka se taitaakin olla omani kanssa hyvin samanlainen.

2: Ajatuksia olemisesta -blogin "jaskaw". Hän kirjoittaa ateismista. Luultavasti suomen kunnianhimoisin ateistiblogi.

3: Lähtölaskenta - Count down/Lähtölaskennan jälkeen - Count Up. Sitä pitävällä henkilöllä, mm:ällä, on eri vakaumus kuin minä, mutta hänellä on joka tapauksessa "humanistin sielu". Eettinen ja mielenkiintoinen kaveri. Vaikka olemme aika usein erimielisiä, ja tapamme kommunikoida ovat niin erilaiset, että toistemme ymmärtäminen on joskus, ellei peräti useimmiten, vaikeaa. Yrityksen puolesta.

4: Kirkon penkiltä moskeijan lattialle(vanha osoite), jonka suomalaislähtöinen muslimiuskon käsittely on avannut minulle erilaisia näkökulmia. Monesta olemme samaa mieltä. Toki olemme joistain asioista täysin erimielisiä, mutta So what, mielenkiintoinen blogi silti. Vaikka tässä blogissa jostain syystä islaminuskoa ei olekaan käsitelty "kiltisti", ei minulla ole hänen elämäntapaansa vastaan oikeastaan yhtään mitään.

5: Kriittisen ajattelun puolesta -blogin pitäjä kirjoittelee eettisen ateismin puolesta. Blogi päivittyy rauhalliseen tahtiin, mikä voi olla sen luonteen huomioiden jopa ihan hyvä asia. Seuraaja jää kuitenkin aina odottamaan hieman lisää.

6: Kuritushuoneen inkvisiittori. Olen lukenut jokaikisen hänen juttunsa ja voin yhtyä siihen, että "Kirjoittaja edustaa tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa." Mutta ne jutut ovat silti hauskoja. Mutta sairaita. Mutta hauskoja.

7: Mika Sipuran blogi, jossa hän kertoilee elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä mitä tarttuu sormiin edellisistä.

8: Olen mitä olen. Itsensä esoteeriseksi mystiikaksi muuttava henkilö kirjoittelee runoja.

8+: Etsijä etsii, Hieman erilainen kuin kaikki muut listaamani blogit.

8++: Saastainen huone, jonka usea ylläpitäjä ja vierailijat ovat saaneet yliannoksen kommentointiani. Paikka jossa jostain syystä viihdyn, kenties liiankin hyvin. Anteeksi siitä.

Uusi vuosi - Vanhat kujeet!

On 1. 1. 2008. Vuosi kirjoitetaan uudella tavalla. Sen juhlimiseen sopii Housen kommentti syntymäpäivistään:

"Normally I'd put on a festive hat and celebrate the fact that the Earth has circled the Sun one more time; I really didn't think it was going to make it this year, but darn it if it wasn't the little planet that could all over again." ~House jaksossa The Socratic Method.

Nyt juhlistamme keskenämme ajanmerkitsemistavan muutosta raketein. Päivämäärällä ei ole mitään planetaarista erityistä syytä. Minusta vuosi alkaisi loogisesti esimerkiksi siitä kun päivä on lyhin tai pisin. Koska haluamme ampua raketteja, paras olisi tietysti pisin yö. Valoisana aikana rakettejen ampuminen ei olisi kovin järkevää. Juhlimme päivää merkityksettömästä syystä, koska olemme sopineet niin. Joten So to be it!

Koska on uusivuosi, olisi hyvä hieman mittailla myös vuoden saalista. (Perinnekysymys.) En ole pitänyt blogia koko vuotta, joten vuosikatsauksen tekeminen on hieman kusetusta. Mutta niinhän se aina on.

Toivoisin, että blogini henki olisi filosofisempi, älykkäämpi, objektiivisempi ja paremmalla kielellä toteutettu juttu, joka lyhyillä jutuilla opettaisi ihmiset ajattelemaan sen sijaan että tuottaisin pitkää ja rönsyilevää juttua, jossa lähinnä pureskelen asioita joita kaikki muutkin pureskelevat, mutta eivät kehtaa tehdä sitä ääneen. Koska en voi olla nero, eikä minusta sellaista tulekaan, olen pyrkinyt unohtamaan koko jutun. En blogaamista, vaan onnistumisen.

Ihme juttu on se, että blogista ilmeisesti pidetään. Tai ainakin minä kykenen listaamaan muutaman positiivisen kommentin. Myös kommentteja on tullut "sen tason julkimoilta", että ihmetyttää. (Mitenkään väheksymättä sellaisia melko usein tänne kommentoivia mielenkiintoisia ihmisiä, kuin mm tai "olematon".) Hirsilä kävi kehumassa tapaa jolla käsittelin hänen rukoustutkimustaan, Pekka Hiltunen taas ei kehunut tapaani kohdella hänen kommenttejaan roolipeleistä vaan astui korjaamaan virheeni. Tosin suuresti ihailemani Wilkinsin kommentin syy oli se että hän ei osannut suomea.. (Jos viime vuoden alussa minulle oltaisiin sanottu että olen kontaktissa johonkin nimettyyn Matti Meikäläiseen, en olisi hirveästi ihmetellyt vaikka näin olisi käynyt. Mutta jos minulle oltaisiin kerrottu että olen kontaktissa johonkin nimettyyn julkimoon, tilanne on toisin. Oli se sitten loogista tai ei.)

Kenties kaikista ylevöittävin on kuitenkin erään tuttavani minulle mailittama kommentti, jonka mukaan blogini on kuin blogistaniin sovellettu Kari Hotakaisen kuvaus Markus Kajosta:

"Markus Kajo ei myy, ei yritä, ei edes aina onnistu, mutta jokin selittämätön voima hänessä on. Luulen hänen olevan kotoisin nuotiotulilta, ajalta ennen televisiota, ajalta ennen miellyttämistä. Teevee on täynnä pärstiä, jotka yrittävät miellyttää tuottajia, katsojia, mainostajia tai sitä mystistä tavallista kadunmiestä, jota kukaan ei ole tavannut, mutta johon tuotantoyhtiöiden palavereissa aina vedotaan. Naamat tyrkyttävät mielipiteitä, näennäiskarismaa ja yleisfiilistä, jonka taroituksena on kohottaa sohvanpohjimmainen viisitoista senttiä ilmaan arkiselta alustalta. Lopputulos on miltei poikkeuksetta kaameaa naamanvääntöä. Poikkeus on Markus Kajo."

Tuossahan jo miltei itkettää. (Jos ei muuten, niin sanojen "ei edes aina onnistu" kohdalla.) Koska nyt ajattelin aloittaa uuden vuoden siten, että en blogaa muutamaan alkupäivään. Loppiaisena pitäisi viimeistään tulla seuraava blogaus. (Joka on jo valmiina!) Ja siitä kuviot sitten jatkuvat normaalisti, ellei sitten syö hirvi.

Voitte siksi minun puolestani kuluttaa aikanne edullisen hyvästi.
1: Esimerkiksi käymällä jossain toisessa blogissa.
2: Voitte jopa ajatella että tämä on internetin viimeinen sivu, jonka jälkeen voitte laittaa netin kiinni ja mennä viettämään aikaa perheenne kanssa pihalle! Niin minäkin aion tehdä!
3: Etsikää jos löydättä 559(!) vuoden 2007 aikana kirjoittamani bloggausten joukosta joitain josta pidätte. Laittakaa yhden tai muutaman mielestänne parhaan nimet ja mielellään linkit tähän, kommenteiksi. Laitan niille "parasta ennen, 2007" -nimisen tunnuksen, jotta tulevina vuosina ne olisivat helpommin löydettävissä. Voitte myös kommentoida miksi juuri kyseiset artikkelit edustavat sitä % -mittarilla katsottuna pienikokoista "parhaimmistoa".

Päättäkää. Mutta miettikää rauhassa, sillä kuten kaikissa valinnoissa, kyse ei koskaan ole merkityksettömyydestä, vain toinen vastauksista voi olla oikea! Ja vastuu on sinun!

Tarkistus.

Olen päättänyt siirtyä harjoittamaan blogissani ennakkosensuuria. Syynä ei ole se, että haluaisin erityisesti rajoittaa sananvapautta.

Viimeisimmän viikon aikana olen nimittäin joutunut poistamaan enemmän viestejä jälkeenpäin, kuin mitä asiallisia viestejä on tullut. Osa on ollut "asiattomia". Lisäksi olen poistanut hieman mainosfloodia. Ja lisäksi sattui tekninen moka, joka tuli kohteelle hieman kalliiksi - Enkä minäkään toisteisuuden poistamisesta hirveästi pitänyt..

Siksi jokaikinen viesti, jonka lähetätte, menee ennakkotarkastukseen. Yhtään sellaista viestiä, jota nyt on julkaistu, ei tultaisi poistamaan, eli seulani on tavanomaisen löysä. Eli en ole laittamassa minkäänlaista tehostettua sensuuria päälle. Asiallisille kirjoittajille, joita täällä onneksi on paljon, ja ehkä sellaisille "melkein asiallisillekin" tästä ei tule oikeastaan muita vaikutuksia, kuin se että joudutte todennäköisesti odottelemaan hieman enemmän että saatte kommentit näkyviin. Ja tietenkin espanjalaisen erotiikan ja "peniksenkasvatuspillereiden" ystäviä itkettää, mutta lohdutan heitä siitä, että en poista niitä itse sivuja, vaan ainoastaan pelkät linkit. Saanette haluamanne tiedonmuruset jotain muutakin kautta haltuunne.

Ja Tietenkin olen myös huvittuneen tietoinen siitä, että minkälaisia mahdollisuuksia tämä tarkkailumenetelmä minulle suokaan... Ja tuskin maltan odottaa sitä päivää, kun voin kirjoittaa tännekin että

"You don't seem to have quite the right spirit for our little community here. Go in peace, but go."

Sillä jokaikisen bloggaajan salainen haavehan on VALTA!