On OK että on halalkioskeja. On OK, että kaupasta saa kosher -ruokaa. Sekulaarissa maailmassa hyväksymme vieraat uskonnot. Mutta on olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin uskonnonvapaus. Sori vaan. Olen sitä mieltä, että emme hyväksy mitä vain uskonnon nimissä. Samoin kuin olen sitä mieltä, että elämä on keskeisempi arvo kuin tasa-arvo.
Tämä ei tietenkään tee tasa-arvosta roskaa. Mutta on hyvä laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.
Jos uskonto hyväksyy naisten pieksennän, kivityksen tai muun toiminnan, josta lain mukaan tulee rangaistus, häntä rangaistaan. Tälläisen vastutaminen ei ole vastustamista siksi että "ei siedä erilaisuutta". Tämä on vain osoitus siitä, että olemme sivistyneempiä.
Emme halua maahamme pakkoa joka pistää naiset pukeutumaan kaapuun ja peittämään naamansa. Mutta haluamme antaa heille siihen luvan, jos he haluavat. On olemassa olennainen ero, joka on pohjimmiltaan siinä, otetaanko halallihaa kauppaan vai otetaanko sieltä olutta pois vakaumusten perusteella.
Tietenkin, euroopalla on kaamea historia. On esimerkiksi inkvisiitio. Samoin olemme häpeissämme toisen maailmansodan saksasta. Eikä venäjän kommunismikaan niin kaukana ole. Lisäksi edes ansiomme naisten tasa-arvossa ei ole kovin tuoretta tavaraa. Mutta olemme ottaneet opiksemme, hieman. Häpeämme. Toimimme nyt paremmin. Olemme tulleet sivistyneemmiksi. Se on tuoretta ja ohutta sivistystä. Mutta se on sivistystä.
Ja Islaminusko taas on säilyttänyt kreikkalasisten tietoa kun eurooppa eli synkeää keskiaikaa. He kehittivät tiedettä ja eurooppalaista sivistystä silloin kun eurooppalaiset eivät tähän itse kyenneet. Tämä on kunnioitettavaa. Mutta näyttää siltä että sivistyneisyys Islamilaisten parissa on mennyt huonoon suuntaan; Näyttää siltä, että jos sivistys ei tällä kertaa ole eurooppalaisten säilytettävissä, islamilaiset katsovat että se on jo jonkun muun vuoro. Eli ei vaikuta siltä että tilanne tulisi uusiutumaan. (No, jos tilanne siihen menee, se tarkoittaa että emme voi kiitellä itseämmekään..)
Eurooppalaisten häpeäksi en voi sanoa muuta kuin, että emme koskaan ole osanneet toimi ajoissa. Merkit Hitleristä olivat selvät. Mutta koska kulttuuri oli jo valmiiksi antisemitistinen, ja oli "vaikea poliittinen tilanne" se hyväksyttiin. Jopa niin hyvin, että Mannerheimin ei tarvinnut hävetä syntymäpäivävierastaan. Okei, olemme myöhemmin muuttaneet mieltämme. Mutta vasta, kun se oli "ns. pakko". Tämä tarkoittaa sitä, että eettinen kompassimme on ohjannut viiveellä, kuten kirkollakin on ollut tapana. Koska olemme halunneet "suvaita suvaitsemattomuutta". Olemme pikemminkin hillinneet sivistyksen edistymistä kuin ajaneet sen asiaa.
Tilanne ei tietenkään ole yhtään helpompi. Robin Hobbin salamurhaajasarjan eräässä osassa Fitzt kohtaa rehvastelevia nuoria, jotka ovat rohkeita ja ilkeitä, koska eivät ole kohdanneet väkivaltaa. Ammattisoturi ja salamurhaaja Fitzt jättää heidät tappamatta ja pieksemättä. Koska syy siihen että nuoret olivat tuollaisia oli kerrassaan tavoiteltava asia. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä asiaa, että valtakunnassa asiat eivät olleet hyvin, ja että asialle olisi tehtävä jotakin. Koska muutoin nuokin nuoret olisivat oppineet kivun, tuskan ja sodan merkityksen. Me olemme kaikki kuten noita kylän nuoria. Emme tajua mitä meidän tulisi tehdä. Tai vaikka ymmärtäisimme, emme välitä. Koska olemme ihmisiä jotka emme ole nähneet sotaa ja kauheuksia, kuin elokuvissa ja televisiossa, olemme vieraantuneet siitä mitä kauheus oikein on. Tiedämme sen olemassaolon, mutta emme ymmärrä sitä käytännön tasolla. Siksi emme viitsi tehdä asioille mitään. Emme tunne kivun ja tuskan merkitystä kunnolla, joten emme varsinaisesti pelkää. Olemme kuten ne kylän nuoret. Pinnallisen urheita siksi että emme ymmärrä. Vaikka ehkä olisi syytä pelätä. Siksi oikea syy ei ole pelko, vaan pikemminkin sen puute. Todellinen syy on se, että emme viitsi. Ehkä tässä on se asia, joka meidän tulisi oppia, jotta voisimme sivistyä lisää. Lakkaisimme olemasta laiskoja selkärangattomia itsekeskeisiä lieroja.
Olennaista olisikin selvittää se raja, milloin on luvallista lakata olemasta kulttuurillisesti sivistynyt. Silloin, kun falalkioski tulee nurkalle ja se on tummahipiäisten suosiossa? Silloin, kun he vievät vuotuisen oluesi kaupasta koska se tuottaisi heille kiusauksia ja joku heistä sortuisi uskonnollisesta vakaumuksesta peräti alkoholismiin? Silloin kun ateisti repii omaksi saamansa Raamatun julkisesti? Silloin, kun vääräleuat kirjoittavat enemmän tai vähemmän uskonnollisia tabuja tai näihin uskovia loukkaavaa irvailua? Silloin, kun uskovainen valittaa muiden uskontojen suorittamasta käännytyksestä, mutta kannattaa sitä silloin kun hänen oma uskontonsa tekee sitä? Silloin, kun uskonnon ääriainekset valittavat sarjakuvista ja uhkaavat pommituksilla, eivätkä em. uskonnon maallistuneetkaan ja vähemmän radikaalit tahot ryhdy puolustamaan ihmisoikeuksia uskontonsa sijasta? Silloin, kun he väittävät että on olemassa vain yksi ainoa oikea arvomaailma ja kaikilla muilla tavoin maailmaa arvottavat ovat väärässä olevia arvoinvalideja? Silloin, kun he haluavat kieltää sinua lukemasta Harry Potteria sen sisältämien vääräuskoisten arvojen vuoksi? Silloin, kun he heittävät sinut linnaan nallen nimeämisen vuoksi ja valittavat että tuomio on lievä, että ansaittu rangaistus tästä olisi kuolema? Silloin, kun raiskatuksi joutunutta vaimoasi rangaistaan rikoksesta? Silloin kun uskonto alkaa haittaamaan uskovien omaa terveyttä ja tiedettä?
Nämä kysymykset ovat olennaisia, koska tässä kohdassa vaakakupissa on kaksi kauheutta, saman asian ääripäät : Kulttuuriin perustuva rasismi JA kulttuuriin perustuva rasismi.
Tai sitten minä olen väärässä ja se on kuten hikipedia sanoo:
"Moraalirelativismissa painotetaan, että esimerkiksi kunniaväkivalta ei ole ihmisoikeuksien rikkomisestaan huolimatta niin kapeakatseista kuin esimerkiksi kunniaväkivallan vastustaminen, koska vain jälkimmäisessä tapauksessa ei suvaita toisten kulttuurien edustajien tapoja ja perinteitä."
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2007. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2007. Näytä kaikki tekstit
maanantai 31. joulukuuta 2007
maanantai 10. joulukuuta 2007
Vitun huora, KUOLE!
9. joulukuuta 2007 Ajanlaskumme jälkeen blogissani vieraili aikamme tulkki ja filosofi "anonymous". (Hän onkin aktiivisuutensa vuoksi tullut kuuluisaksi. On vaikeaa löytää blogia tai foorumia, jolle hän ei olisi kirjoittanut...)
Hän kommentoi bloggaustani "Moraaliabsoluutti postmodernissa yhteiskunnassa." tiiviillä ja voimakkaalla sanakolmikolla, jonka voit luntata otsikosta. Viesti oli lyhyt, tiivistetty, ja siihen oltiin silti onnistuttu sanomaan valtaosa henkilön sisäisestä tunnetilasta - ja todennäköisesti ajattelukyvystänsäkin - koko sen leveydessä ja syvyydessä.
Koska maailma on epäreilu ja rajoittunut eikä suvaitse suuria neroja eikä hyväksy mahtavia taiteilijoita heidän elinaikanaan, maailma ja minä osoitti jälleen kerran julmuutensa ja rajoittuneisuutensa poistamalla em. kommentin blogosfääristä.
Kirjoittaja voinee kuitenkin olla helpottunut siltä osin, että Totuus ei tässäkään tapauksessa ns. "palanut tulessakaan", eikä hänenkään ponnistuksensa tule valumaan hiekkaan. Tulevat sukupolvet, tai ainakin heidän historiantutkijansa, voivat tulevaisuudessa internetin blogosfääriä ja sen sisältöä analysoidessaan löytää hänen sanomansa tämän viestin. He voivat lukea sen tämän bloggauksen otsikosta, ja nähdä sen sisällön syvemmässä valossa. Samalla heille tarjoutuu mahdollisuus nostaa hattua "anonymousin" marttyyriasemalle, ja kunnioittaa hänen ponnistelujaan tässä vainon täyttämässä maailmassa. He voivat nähdä kuinka tämä hänen erilainen, "massojen konseptista" poikkeava lähestymistapansa ja perinteisiä kontentioita rikkova rakentensa on kokenut torjuntaa. Kaikesta tämänkin blogin pasuunan lailla mainostamasta sananvapauden korostamisesta huolimatta. Anonymous osoittaa tämän sananvapauden olevan näennäistä ja "yhteiskunnan arvojen pohjalle rakennetuksi". Ehkä juuri se kertookin heille ajastamme kaiken olennaisen. Ehkä he katsovat taaksepäin ihmetellen tätä takapajuista aikaa, jolloin Älykäs Suunnittelu, homeopatia ja virtsaterapia olivat "epätieteitä".
Anonymous, kuten kaikki todella suuret ajattelijat, kuitenkin pysäytti ja pakotti miettimään. Hänen viestinsä oli sisällöltään ärhäkkää ja suorasukaista, se ei sisältänyt sanakikkailua, ei maalitolppien siirtämisiä. Se ei sisältänyt väärin tehtyä tiedettä. Se ei tehnyt virheellisiä todellisuutta koskevia väitteitä. Se ei valehdellut että kirjoittaja jotenkin kaikesta huolimatta rakastaisi tai edes välittäisi minusta ja tunteistani ihmisenä. Hänen viestinsä oli hyvä ja ainutlaatuinen sen vuoksi, että se selvästi kumpusi suoraan - mitä luultavimmin kristillisestä - sydämestä.
"Anonymous" on viestissään todella tyhjentänyt itsensä ja tuntemuksensa muutamaan sanaan, tuloksena on, kuten kaikki huomaamme, tinkimätöntä ellei suorastaan runonomaista tekstiä, joka ei normeja kumartele vaan noudattaa täysin omia kriteerejään. Ja uskaltaa tehdä tämän loppuun asti kaikesta ympäröivän maailman pilkasta huolimatta. Anonymousin viesti ei ano eikä anna armoa. Ja luulen, että hän puhuu monen puolesta juuri ne salatut ajatukset, joita he ovat todella halunneet sanoa, mutta eivät ole uskaltaneet.
1: Tinkimätön kolmisanainen vetoomus alkaa sanalla, joka voidaan käsittää niin alkuperänä kuin omistussuhteena. Se kertoo mistä olen empiriankin mukaan peräisin. Se kertoo kuinka olen parisuhteessa elävänä miehenä yhä sen omistuksessa. Että olen mahdollisesti jotain "sellaista sälää, jota talokaupoissa vaan sattuu tulemaan kylkiäisenä."
2: Toisen sanan kohdalla hän viittaa siihen että ateismi ja sekulaari arvomaailmani olisi kuvainnollisesti "jonkinlainen bordelli, jonka tarjoaa jokaiselle jotakin." Samalla se viittaa siihen että en hallitse oppia, olen vain sitä edustava jäsen. Tällä hän selvästi haluaa minua muistamaan asemani. Samalla hän on tietenkin tasa-arvon asialla muistuttaen että myös mies voi harjoittaa "maailman vanhinta ammattia" ja tämän kautta rinnastaa tilanteeni siihen että en voi vain paeta sukupuoleni tai muiden ominaisuuksieni taakse asiassa, vaan joudun kohtaamaan sen ilman tekosyitä. Olen vain kuolevainen, en voi hallita ateismia, voin vain seurata oppijärjestelmää ja yrittää taivuttaa ulkopuolisten mieltä käsittämään sitä miksi niin teen vaikka vaihtoehtojakin on olemassa.
3: Ja lopuksi "anonyymousin" tunteikas, muutoin yhteiskunnassamme helposti unohdetut emootiot huomioon ottava näkemys viittaa siihen, kuinka ateismi ja minä olemme vain jotain väliaikaista, joka tuhoutuu kuolemassa. Viimeistään universumin lämpökuolemassa, luultavammin aikaisemmin. Anonymous taas katselee kuolevaisuutta ikuisuusperspektiivistä katsellen, immuunina vastaväitteille.
Samalla anonyymous sangen ansiokkaasti viittasi siihen kuinka minun ja muidenkin ihmisten taipumus on sortua "keskustelunormeihin". Hän muistuttaa että emme kykene tiivistämään maailmankuvaamme selväksi, siistiksi artikkeliksi, joka on esitetty kielellisessä muodossa tavalla jonka muutkin täysin ymmärtävät. Hän muistuttaa että maailmankuva, siis myös ateismi, ei ole mikään yksinkertainen ja selkeä, saati loogisesti valittu, teoria tai kannanotto. Hän muistuttaa että se on ympäristön, elämän, tapahtumien ja omien ja muiden arvojen kohtaamisessa syntynyt monimutkainen "holistinen" kudelma. Ja että tästä seuraa se, että yrittäessämme valottaa omaa maailmankuvaa, jotkin itsestä mitättömiltä tuntuvat palaset voivat olla ymmärtämiselle kriittisiä : Niiden puute ja tulkitsijoiden tulkintatapojen erot johtavat siihen että emme loppujen lopuksi voi täysin ymmärtää toista.
Anonyymous muistuttaa että olemme monimutkaisia ; Itseäänkään ei voi täysin ymmärtää. Hän muistuttaa että toiselle ihmiselle se on vielä vaikeampaa. Saati sitten sellaiselle, joka edustaa toista katsantotapaa, kulttuuria tai syntymäplaneettaa. Ja että juuri siksi kirjoittaminen asiasta ei suinkaan väistämättä johda erilailla ajattelevien keskinäiseen toisen maailmankuvien hyväksymiseen ja kunnioitukseen. Keskustelusta ei välttämättä synny loogista kohtaamista ja johtopäätöstä tai synteesiä koska molemmat käyttävät erilaisia sääntöjä siinä mikä on loogista tai moraalisesti hyväksyttävää. Ja että minun blogini kaltaiset paikat eivät siksi kykene lainkaan helpottamaan kaikkiin muihin tuskastunutta, myrskyävää ja uskonnollista mieltä, jolla on vakaumus ja joka on kanssani erimielinen. Pikemminkin päinvastoin.
Näin tämä blogi toimii korkeintaan oman pahan oloni likasankona, paikkana jonne puran pettymykseni, kun en uskalla ja voi tehdä mitään "hihhuleille" IRL. Paikkana joka sisältää lähinnä voimattomuuden ja pettymyksen tunteeni. Ja että tälle pohjalle ei hihhulin ole mahdollista rakentaa synteesiä. (Kaiken tämän tietenkin ylpeänä myönnän!)
"Anonymous" siis ansiokkaasti muistuttaa meitä kaikkia siitä että tämä johtaa siihen että maailmankuvasta kirjoittaminen voi helpottaa vain samanmielisiä ja että että toisella tavoin kieltä ja maailmaa käsittelevien kanssa asiasta ei useimmiten seuraa vuoropuhelua vaan aggressiota. Että suurin osa keskustelusta ei muutenkaan ole niinkään "järkeä" vaan "järkeiltyä tunnetta." Hän osoitti ZEN -mestarien tapaan konkreettisesti käytännön toimillaan, että tunteen perustelu loogisella pelillä on pohjimmiltaan teeskentelyä, ja että rehellinenkin tapa lähestyä asiaa on olemassa. Ja että kirjoittajan sisäisen tilan ja tarkoituksen kykenee silti ymmärtämään jopa korulauseisiin kätkettyä inhoa selkeämmin.
Ja kaikki tämä on muotoiltu käskeväksi vetoomukseksi, puhuttelevaksi ja silti lopulliseksi pyynnöksi kirjoittajalle. Se voidaan tulkita kuvainnollisesti vihaiseksi mutta hyvää tarkoittavaksi kädenojennukseksi, jonka tavoitteena on tarttua kättelevään kouraan tiukasti ja heittää käteltävä olanyliheitolla lattialle - jotta voisi pelastaa tämän siltä taitavasti naamioidulta lattiassa olevalta ansaluukulta, joka anonyymin kuuleman mukaan on juuri tuossa jalkojeni alla ja joka joskus tulevaisuudessa, mahdollisesti pian, aukeaa pudottaen sillä kohdalla seisojan syvään ja pohjattomaan kuiluun, josta ei ole takaisin tulemista. Tämä kädenojennus tehdään vaikka minun, viestin lukijan, suorastaan odotetaan torjuvan sen.
"Vitun huora, KUOLE!" pakottaakin minut ja toivottavasti sinutkin pohtimaan sitä, onko moniarvoinen sekulaari yhteiskunta mitään muuta kuin suuri kaikille jotain perversioita tarjoava bordelli, jota me pyöritämme. Se pistää miettimään vakavasti sitä, tarjoaako se meille muuta kuin kuolemaan johtavan sairauden. Anonymousin ajatusmaailma ei se kumartele sekulaarille hyssyttelymentaliteetille, jossa pitäisi ymmärtää ja hyväksyä. Anonymousin viesti on kenties uhoa, tuhoa ja kuolemaa enteilevä raivoisa esitys jossa seksi ja väkivalta kohtavat. Mutta jonkun sitäkin on kirjoitettava. Jonkun on rohkeasti edustettava toisin ajattelevaa vähemmistöä ja heidän tuntemuksiaan.
Kiitos, anonymous!
Hän kommentoi bloggaustani "Moraaliabsoluutti postmodernissa yhteiskunnassa." tiiviillä ja voimakkaalla sanakolmikolla, jonka voit luntata otsikosta. Viesti oli lyhyt, tiivistetty, ja siihen oltiin silti onnistuttu sanomaan valtaosa henkilön sisäisestä tunnetilasta - ja todennäköisesti ajattelukyvystänsäkin - koko sen leveydessä ja syvyydessä.
Koska maailma on epäreilu ja rajoittunut eikä suvaitse suuria neroja eikä hyväksy mahtavia taiteilijoita heidän elinaikanaan, maailma ja minä osoitti jälleen kerran julmuutensa ja rajoittuneisuutensa poistamalla em. kommentin blogosfääristä.
Kirjoittaja voinee kuitenkin olla helpottunut siltä osin, että Totuus ei tässäkään tapauksessa ns. "palanut tulessakaan", eikä hänenkään ponnistuksensa tule valumaan hiekkaan. Tulevat sukupolvet, tai ainakin heidän historiantutkijansa, voivat tulevaisuudessa internetin blogosfääriä ja sen sisältöä analysoidessaan löytää hänen sanomansa tämän viestin. He voivat lukea sen tämän bloggauksen otsikosta, ja nähdä sen sisällön syvemmässä valossa. Samalla heille tarjoutuu mahdollisuus nostaa hattua "anonymousin" marttyyriasemalle, ja kunnioittaa hänen ponnistelujaan tässä vainon täyttämässä maailmassa. He voivat nähdä kuinka tämä hänen erilainen, "massojen konseptista" poikkeava lähestymistapansa ja perinteisiä kontentioita rikkova rakentensa on kokenut torjuntaa. Kaikesta tämänkin blogin pasuunan lailla mainostamasta sananvapauden korostamisesta huolimatta. Anonymous osoittaa tämän sananvapauden olevan näennäistä ja "yhteiskunnan arvojen pohjalle rakennetuksi". Ehkä juuri se kertookin heille ajastamme kaiken olennaisen. Ehkä he katsovat taaksepäin ihmetellen tätä takapajuista aikaa, jolloin Älykäs Suunnittelu, homeopatia ja virtsaterapia olivat "epätieteitä".
Anonymous, kuten kaikki todella suuret ajattelijat, kuitenkin pysäytti ja pakotti miettimään. Hänen viestinsä oli sisällöltään ärhäkkää ja suorasukaista, se ei sisältänyt sanakikkailua, ei maalitolppien siirtämisiä. Se ei sisältänyt väärin tehtyä tiedettä. Se ei tehnyt virheellisiä todellisuutta koskevia väitteitä. Se ei valehdellut että kirjoittaja jotenkin kaikesta huolimatta rakastaisi tai edes välittäisi minusta ja tunteistani ihmisenä. Hänen viestinsä oli hyvä ja ainutlaatuinen sen vuoksi, että se selvästi kumpusi suoraan - mitä luultavimmin kristillisestä - sydämestä.
"Anonymous" on viestissään todella tyhjentänyt itsensä ja tuntemuksensa muutamaan sanaan, tuloksena on, kuten kaikki huomaamme, tinkimätöntä ellei suorastaan runonomaista tekstiä, joka ei normeja kumartele vaan noudattaa täysin omia kriteerejään. Ja uskaltaa tehdä tämän loppuun asti kaikesta ympäröivän maailman pilkasta huolimatta. Anonymousin viesti ei ano eikä anna armoa. Ja luulen, että hän puhuu monen puolesta juuri ne salatut ajatukset, joita he ovat todella halunneet sanoa, mutta eivät ole uskaltaneet.
1: Tinkimätön kolmisanainen vetoomus alkaa sanalla, joka voidaan käsittää niin alkuperänä kuin omistussuhteena. Se kertoo mistä olen empiriankin mukaan peräisin. Se kertoo kuinka olen parisuhteessa elävänä miehenä yhä sen omistuksessa. Että olen mahdollisesti jotain "sellaista sälää, jota talokaupoissa vaan sattuu tulemaan kylkiäisenä."
2: Toisen sanan kohdalla hän viittaa siihen että ateismi ja sekulaari arvomaailmani olisi kuvainnollisesti "jonkinlainen bordelli, jonka tarjoaa jokaiselle jotakin." Samalla se viittaa siihen että en hallitse oppia, olen vain sitä edustava jäsen. Tällä hän selvästi haluaa minua muistamaan asemani. Samalla hän on tietenkin tasa-arvon asialla muistuttaen että myös mies voi harjoittaa "maailman vanhinta ammattia" ja tämän kautta rinnastaa tilanteeni siihen että en voi vain paeta sukupuoleni tai muiden ominaisuuksieni taakse asiassa, vaan joudun kohtaamaan sen ilman tekosyitä. Olen vain kuolevainen, en voi hallita ateismia, voin vain seurata oppijärjestelmää ja yrittää taivuttaa ulkopuolisten mieltä käsittämään sitä miksi niin teen vaikka vaihtoehtojakin on olemassa.
3: Ja lopuksi "anonyymousin" tunteikas, muutoin yhteiskunnassamme helposti unohdetut emootiot huomioon ottava näkemys viittaa siihen, kuinka ateismi ja minä olemme vain jotain väliaikaista, joka tuhoutuu kuolemassa. Viimeistään universumin lämpökuolemassa, luultavammin aikaisemmin. Anonymous taas katselee kuolevaisuutta ikuisuusperspektiivistä katsellen, immuunina vastaväitteille.
Samalla anonyymous sangen ansiokkaasti viittasi siihen kuinka minun ja muidenkin ihmisten taipumus on sortua "keskustelunormeihin". Hän muistuttaa että emme kykene tiivistämään maailmankuvaamme selväksi, siistiksi artikkeliksi, joka on esitetty kielellisessä muodossa tavalla jonka muutkin täysin ymmärtävät. Hän muistuttaa että maailmankuva, siis myös ateismi, ei ole mikään yksinkertainen ja selkeä, saati loogisesti valittu, teoria tai kannanotto. Hän muistuttaa että se on ympäristön, elämän, tapahtumien ja omien ja muiden arvojen kohtaamisessa syntynyt monimutkainen "holistinen" kudelma. Ja että tästä seuraa se, että yrittäessämme valottaa omaa maailmankuvaa, jotkin itsestä mitättömiltä tuntuvat palaset voivat olla ymmärtämiselle kriittisiä : Niiden puute ja tulkitsijoiden tulkintatapojen erot johtavat siihen että emme loppujen lopuksi voi täysin ymmärtää toista.
Anonyymous muistuttaa että olemme monimutkaisia ; Itseäänkään ei voi täysin ymmärtää. Hän muistuttaa että toiselle ihmiselle se on vielä vaikeampaa. Saati sitten sellaiselle, joka edustaa toista katsantotapaa, kulttuuria tai syntymäplaneettaa. Ja että juuri siksi kirjoittaminen asiasta ei suinkaan väistämättä johda erilailla ajattelevien keskinäiseen toisen maailmankuvien hyväksymiseen ja kunnioitukseen. Keskustelusta ei välttämättä synny loogista kohtaamista ja johtopäätöstä tai synteesiä koska molemmat käyttävät erilaisia sääntöjä siinä mikä on loogista tai moraalisesti hyväksyttävää. Ja että minun blogini kaltaiset paikat eivät siksi kykene lainkaan helpottamaan kaikkiin muihin tuskastunutta, myrskyävää ja uskonnollista mieltä, jolla on vakaumus ja joka on kanssani erimielinen. Pikemminkin päinvastoin.
Näin tämä blogi toimii korkeintaan oman pahan oloni likasankona, paikkana jonne puran pettymykseni, kun en uskalla ja voi tehdä mitään "hihhuleille" IRL. Paikkana joka sisältää lähinnä voimattomuuden ja pettymyksen tunteeni. Ja että tälle pohjalle ei hihhulin ole mahdollista rakentaa synteesiä. (Kaiken tämän tietenkin ylpeänä myönnän!)
"Anonymous" siis ansiokkaasti muistuttaa meitä kaikkia siitä että tämä johtaa siihen että maailmankuvasta kirjoittaminen voi helpottaa vain samanmielisiä ja että että toisella tavoin kieltä ja maailmaa käsittelevien kanssa asiasta ei useimmiten seuraa vuoropuhelua vaan aggressiota. Että suurin osa keskustelusta ei muutenkaan ole niinkään "järkeä" vaan "järkeiltyä tunnetta." Hän osoitti ZEN -mestarien tapaan konkreettisesti käytännön toimillaan, että tunteen perustelu loogisella pelillä on pohjimmiltaan teeskentelyä, ja että rehellinenkin tapa lähestyä asiaa on olemassa. Ja että kirjoittajan sisäisen tilan ja tarkoituksen kykenee silti ymmärtämään jopa korulauseisiin kätkettyä inhoa selkeämmin.
Ja kaikki tämä on muotoiltu käskeväksi vetoomukseksi, puhuttelevaksi ja silti lopulliseksi pyynnöksi kirjoittajalle. Se voidaan tulkita kuvainnollisesti vihaiseksi mutta hyvää tarkoittavaksi kädenojennukseksi, jonka tavoitteena on tarttua kättelevään kouraan tiukasti ja heittää käteltävä olanyliheitolla lattialle - jotta voisi pelastaa tämän siltä taitavasti naamioidulta lattiassa olevalta ansaluukulta, joka anonyymin kuuleman mukaan on juuri tuossa jalkojeni alla ja joka joskus tulevaisuudessa, mahdollisesti pian, aukeaa pudottaen sillä kohdalla seisojan syvään ja pohjattomaan kuiluun, josta ei ole takaisin tulemista. Tämä kädenojennus tehdään vaikka minun, viestin lukijan, suorastaan odotetaan torjuvan sen.
"Vitun huora, KUOLE!" pakottaakin minut ja toivottavasti sinutkin pohtimaan sitä, onko moniarvoinen sekulaari yhteiskunta mitään muuta kuin suuri kaikille jotain perversioita tarjoava bordelli, jota me pyöritämme. Se pistää miettimään vakavasti sitä, tarjoaako se meille muuta kuin kuolemaan johtavan sairauden. Anonymousin ajatusmaailma ei se kumartele sekulaarille hyssyttelymentaliteetille, jossa pitäisi ymmärtää ja hyväksyä. Anonymousin viesti on kenties uhoa, tuhoa ja kuolemaa enteilevä raivoisa esitys jossa seksi ja väkivalta kohtavat. Mutta jonkun sitäkin on kirjoitettava. Jonkun on rohkeasti edustettava toisin ajattelevaa vähemmistöä ja heidän tuntemuksiaan.
Kiitos, anonymous!
keskiviikko 10. lokakuuta 2007
Vihellellen soi blues
Saastaisessa huoneessa puhuttiin "teistisestä evoluutiosta". Siellä nimimerkki "mm" siteeraa Huovista;
"Perinteisesti on ajateltu, ettei uskoa ja Jumalan olemassaoloa voi tieteellisesti todistaa. Jumala on luonut kaiken, ja jos evoluutiota on, niin sekin on Jumalan luoma. Jumalan luomisteot ovat enemmän kuin ihmisen älykkyys voi ymmärtää."
Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan luomisteot eivät ole järjen käsitettävissä. (Eli "pyöreästi"; Jos Jumala on luonut eliökunnan evoluution kautta, voimme ymmärtää evoluutiota ja oppia siitä, mutta emme voi silti ymmärtää sitä sanaparin osaa "teistinen".) Minulla ei ole "varsinaisesti mitään" tälläisiä käsityksiä vastaan. (Tosin ajatukseni eivät "ateistina" niitä mukailekaan.) Jos joku katsoo että usko on nimenomaan "hyppy todistamattomaan", on se ihan hyvä asia. On paljon parempi tunnustaa tietämättömyyttä (~"uskon hyppy") kuin valehdella tietävänsä(~"kreationismi"+ "ääriskeptikot"). En koe, että teistisen evoluution tai "ainoastaan uskon hypyn kautta koettava Jumala" -näkemyksen edustajat olisivat ongelma. Lähinnä selitän joitain syitä sille, miksi "minä en ole vakuuttunut", eli "miksi en ole yksi heistä". (Lyhyet spoilaus; "Se että jokin on mahdollista ei tarkoita että siihen uskominen olisi rationaalista.")
Periaatteessa maailmaan mahtuu puhetta. Ja vaikka asia tiivistyy "mielipideasiaksi" se ei tarkoita että sitä ei saisi edustaa. Päivastoin, maailmassa mikään ei estä kannattamasta "eirationaalisia" näkemyksiä. (Itsellänikin on niitä useita.) Tämä juttu on siis kyettävä lukea "oikeassa kontekstissa". (Tämä oli luultavasti tarpeellinen varoitus.)
Otan avukseni lukio-opettajan ja "tohtorismiehen" kommentointia. Mika Sipuran verkkopäiväkirjassa tätä aihetta on käsitelty "paradoksaalisena". Tosin tässä ei käsitellä Huovista vaan Hämeen-Anttilaa. Mutta väitteiden sisällön samankaltaisuus on ainakin minusta silmiinpistävä.
Sipuran "paradoksin" ideana on se, että jos Jumala on liian monimutkainen, jotta sitä voisi käsitellä kielellisesti, Jumalasta kirjoittamisen ja sanoin selittämisen pitäisi olla mahdotonta. Jos sana "Jumala" muuttuu tässä hetkessä lööperiksi. Joksikin, jota voi ehkä ymmärtää "intuitiivisesti", mutta josta ei voi puhua tai keskustella järkevästi.
Tai kuten Sipura kiteyttää:
"Kielifilosofian merkittävin kikka on se ettei Jumala mahdu kieleen. Jos joku on uskosta eri mieltä, kyse lienee lähinnä vajavaisesta kielestä. Tässä kohdin H-A:nkin pitäisi lakata kirjoittamasta. Uskosta kirjoittaminen ei suhtautune uskoon millään tavalla."
Sipura on siis kovin M.A. Nummisen (Wittgensteiniltä lainatun) viheltelyn kannalla;
"Wovon man nicht sprechen kann darüber muß man schweigen"
(Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.)
Tämä onkin tavallaan ihan fiksua. Jos Jumala ja hänen toimensa ovat järjen ja kielen tavoittamattomissa, miksi uskovaiset niin helvetisti puhuvat niistä ja rakastavat aiheesta puhumista? (Tosin se selittää sen, miksi Jumalasta ja uskosta puhutaan niin paljon lööperiä. Ja selittää senkin että kaikki uskonnon "käsittämättömistä elementeistä" ovat pakosti "lööperimiehiä" ja "löysänpuhujia".) Jos tämä "ihminen ei voi ymmärtää" pitää paikkaansa, on Jumalasta puhuja, vaikka kuinka rationaalisuuteen kietoutuva, aina ja ikuisesti vain henkilö, joka sanoo
”Onko enemmän identtinen kuin epätosi vai maksalaatikko?”
Lisäksi Sipura nostaa esiin aiheeseen usein liitetyn ongelman; Sen, että tälläisen näkemyksen esittäjät usein haluavat rajoittaa nimenomaan sitä "tiedepuolta". He kun mielellään rajaavat alueita, joihin tieteellä ei hänen mielestään -paitsi ole nyt tietoa- ei edes ikinä voi olla asiaa. Näiden sanomien kannattajien mukaan esimerkiksi sielu on sellainen joita ei voida mitenkään tutkia ikinä. Tämä on "yrittämisenkin estämistä".
Tämä näkökanta "Todistamattomasta mutta Todesta Jumalasta" on mielenkiintoista myös sen vuoksi, että uskonnon historiassa monia asioita pidettiin "tieteellisesti tosina". Sielu on ollut fakta. Logiikkaan ja havaintoihin sidotuilla Jumalatodistuksilla on pitkä historia. Toisin sanoen teologit ja muut ovat joskus ihan vakavasti ajatelleet että heidän väitteensä ovat "tieteellisiä faktoja". Nyt, kun "empiirisen tieteen" aka. "naturalismin" mahti on valloittanut laajoja alueita, eikä niitä todisteita olekaan sitten saatu, ollaan siirrytty tälläiselle "ei tutkittavissa" -väitteen erikoiselle alueelle.
Ennen Heisenbergin epävarmuuksia luonnon säännönmukaisuus oli osoitus siitä että luonnon takana oli "taivaallinen kelloseppä". Mm. Descartes, Hooke ja Boyle olivat sellaisia, joista universumin täydellinen lainomaisuus olisi viitannut nimenomaan Jumalaan. Laplacen demonia pidettiin mahdollisena, ja jopa periaatteessa tieteen tavoitettavissa olevana asiana. Se ei kuitenkaan ollut Jumalaan uskovien mielestä mikään ongelma. Samoin ennen Gödelin laskelmia kukaan (edes "Jumalan vastustajat") ei pitänyt silloista "matematiikan valtakuntaa" millään lailla Jumalan vastaiseksi, vaikka uskottiinkin että matematiikan voisi selvittää aksiomatisoimalla riittävästi.
Eli meidän pitäisi vain uskoa johonkin, josta ei ole todisteita. Minusta tämä jättää torjumatta reagointitavan "sille ei ole todisteita, siitä ei edes voida saada empiirisiä todisteita, joten minulla ei ole mitään syytä uskoa siihen." Tämä on käsittääkseni ihan viisas ja rationaalinenkin lähtökohta asioiden käsittelylle ja hyväksymiselle. (Tietämyksellämme on jopa kvanttifysiikan pakottamat rajat. Ei se silti tarkoita että se "mahdollinen toimija-agentti" piileskelee niiden ilmiöiden takana, heti verhon takana piilossa. En siis vain jaksa pitää "mahdollisuutta" syynä siihen, että olisi rationaalista hyväksyä jokin "periaatteessa varmistamattomissa oleva asia ilman todisteita".)
Tosin tästähän ei välttämättä seuraa se, että tosin ajattelevat olisivat epäloogisia. Ehkä kyse onkin siitä, mitä Sipura tarkoitti lauseessaan:
"H-A ei ole epälooginen. Hän ei piittaa logiikasta lainkaan. Ja jatkaa kirjoittamista sanattomasta uskosta."
Toisaalta minulle se tarkoittaa sitä, että mielestämme meidän kannattaisi enemmänkin keskittyä siihen, mitä voimme ymmärtää. (Emme ehkä ymmärrä nyt, mutta josta voimme oppia.) Pingviini ei voi ymmärtää kvanttifysiikkaa, ja ihminen joka miettii ihmisen "sanoihin" ja "järkeilyyn" sopimatonta Jumalaa on kuin pinviini, joka ei keskity kalastamiseen ja uimiseen - ja mitä pingviinit nyt tekevätkään - vaan yrittää keskittyä kvanttifysiikkaan. (Onhan se vähän hassua. Kenties kuitenkin kunnioitettavaa?) Pitäisi siis puhua niistä muista aiheista. Niistä, joita voimme ymmärtää. (Ymmärtää vaikka vain paremmin ja vaikka vasta pitkän työn jälkeen.) Lopetan tämän vuodatukseni erään ystäväni esittämään kommentointiin (joka oli esitettyä pidempi, ja jota en sanasta sanaan muista. Mutta idea tulee tiivistettynä kuitenkin);
"En ymmärrä mitä järkeä meidän on keskustella tästä jutusta, kun siihen ei voi esittää kuin erilaisia mielipiteitä. Se ei ole siksi mielenkiintoinen tai tärkeä. Mielenkiintoinen ja tärkeä aihe on minusta sellainen, joka ehkä on vaikea, mutta johon voidaan saada vastaus. Tai jossa vastausta voidaan edes lähestyä. Mielipiteistä ei voi kuin kiistellä!"
Ystäväni ei ole minkään sortin filosofi vaan muusikko. Mutta tuo ajatus oli minusta omalla tavallaan erittäin "suuri". (Ja minä olen ihminen, joka ei "pidä kiistelystä". Jos taas tuollaisesta mielipidekiistelystä pitää, ystäväni argumentti "taitaa mennä kiville".) Ehkä se oli osin uutta, osin vanhaa, osin lainattua. Ja osin sinistä - Sehän syntyi selvään ahdistukseen, joka sikisi turhasta aiheesta kaakatuksesta. -Kaakatuksesta johon mm. minä osallistuin. Lauseessa soi siis "blues".
"Perinteisesti on ajateltu, ettei uskoa ja Jumalan olemassaoloa voi tieteellisesti todistaa. Jumala on luonut kaiken, ja jos evoluutiota on, niin sekin on Jumalan luoma. Jumalan luomisteot ovat enemmän kuin ihmisen älykkyys voi ymmärtää."
Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan luomisteot eivät ole järjen käsitettävissä. (Eli "pyöreästi"; Jos Jumala on luonut eliökunnan evoluution kautta, voimme ymmärtää evoluutiota ja oppia siitä, mutta emme voi silti ymmärtää sitä sanaparin osaa "teistinen".) Minulla ei ole "varsinaisesti mitään" tälläisiä käsityksiä vastaan. (Tosin ajatukseni eivät "ateistina" niitä mukailekaan.) Jos joku katsoo että usko on nimenomaan "hyppy todistamattomaan", on se ihan hyvä asia. On paljon parempi tunnustaa tietämättömyyttä (~"uskon hyppy") kuin valehdella tietävänsä(~"kreationismi"+ "ääriskeptikot"). En koe, että teistisen evoluution tai "ainoastaan uskon hypyn kautta koettava Jumala" -näkemyksen edustajat olisivat ongelma. Lähinnä selitän joitain syitä sille, miksi "minä en ole vakuuttunut", eli "miksi en ole yksi heistä". (Lyhyet spoilaus; "Se että jokin on mahdollista ei tarkoita että siihen uskominen olisi rationaalista.")
Periaatteessa maailmaan mahtuu puhetta. Ja vaikka asia tiivistyy "mielipideasiaksi" se ei tarkoita että sitä ei saisi edustaa. Päivastoin, maailmassa mikään ei estä kannattamasta "eirationaalisia" näkemyksiä. (Itsellänikin on niitä useita.) Tämä juttu on siis kyettävä lukea "oikeassa kontekstissa". (Tämä oli luultavasti tarpeellinen varoitus.)
Otan avukseni lukio-opettajan ja "tohtorismiehen" kommentointia. Mika Sipuran verkkopäiväkirjassa tätä aihetta on käsitelty "paradoksaalisena". Tosin tässä ei käsitellä Huovista vaan Hämeen-Anttilaa. Mutta väitteiden sisällön samankaltaisuus on ainakin minusta silmiinpistävä.
Sipuran "paradoksin" ideana on se, että jos Jumala on liian monimutkainen, jotta sitä voisi käsitellä kielellisesti, Jumalasta kirjoittamisen ja sanoin selittämisen pitäisi olla mahdotonta. Jos sana "Jumala" muuttuu tässä hetkessä lööperiksi. Joksikin, jota voi ehkä ymmärtää "intuitiivisesti", mutta josta ei voi puhua tai keskustella järkevästi.
Tai kuten Sipura kiteyttää:
"Kielifilosofian merkittävin kikka on se ettei Jumala mahdu kieleen. Jos joku on uskosta eri mieltä, kyse lienee lähinnä vajavaisesta kielestä. Tässä kohdin H-A:nkin pitäisi lakata kirjoittamasta. Uskosta kirjoittaminen ei suhtautune uskoon millään tavalla."
Sipura on siis kovin M.A. Nummisen (Wittgensteiniltä lainatun) viheltelyn kannalla;
"Wovon man nicht sprechen kann darüber muß man schweigen"
(Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.)
Tämä onkin tavallaan ihan fiksua. Jos Jumala ja hänen toimensa ovat järjen ja kielen tavoittamattomissa, miksi uskovaiset niin helvetisti puhuvat niistä ja rakastavat aiheesta puhumista? (Tosin se selittää sen, miksi Jumalasta ja uskosta puhutaan niin paljon lööperiä. Ja selittää senkin että kaikki uskonnon "käsittämättömistä elementeistä" ovat pakosti "lööperimiehiä" ja "löysänpuhujia".) Jos tämä "ihminen ei voi ymmärtää" pitää paikkaansa, on Jumalasta puhuja, vaikka kuinka rationaalisuuteen kietoutuva, aina ja ikuisesti vain henkilö, joka sanoo
”Onko enemmän identtinen kuin epätosi vai maksalaatikko?”
Lisäksi Sipura nostaa esiin aiheeseen usein liitetyn ongelman; Sen, että tälläisen näkemyksen esittäjät usein haluavat rajoittaa nimenomaan sitä "tiedepuolta". He kun mielellään rajaavat alueita, joihin tieteellä ei hänen mielestään -paitsi ole nyt tietoa- ei edes ikinä voi olla asiaa. Näiden sanomien kannattajien mukaan esimerkiksi sielu on sellainen joita ei voida mitenkään tutkia ikinä. Tämä on "yrittämisenkin estämistä".
Tämä näkökanta "Todistamattomasta mutta Todesta Jumalasta" on mielenkiintoista myös sen vuoksi, että uskonnon historiassa monia asioita pidettiin "tieteellisesti tosina". Sielu on ollut fakta. Logiikkaan ja havaintoihin sidotuilla Jumalatodistuksilla on pitkä historia. Toisin sanoen teologit ja muut ovat joskus ihan vakavasti ajatelleet että heidän väitteensä ovat "tieteellisiä faktoja". Nyt, kun "empiirisen tieteen" aka. "naturalismin" mahti on valloittanut laajoja alueita, eikä niitä todisteita olekaan sitten saatu, ollaan siirrytty tälläiselle "ei tutkittavissa" -väitteen erikoiselle alueelle.
Ennen Heisenbergin epävarmuuksia luonnon säännönmukaisuus oli osoitus siitä että luonnon takana oli "taivaallinen kelloseppä". Mm. Descartes, Hooke ja Boyle olivat sellaisia, joista universumin täydellinen lainomaisuus olisi viitannut nimenomaan Jumalaan. Laplacen demonia pidettiin mahdollisena, ja jopa periaatteessa tieteen tavoitettavissa olevana asiana. Se ei kuitenkaan ollut Jumalaan uskovien mielestä mikään ongelma. Samoin ennen Gödelin laskelmia kukaan (edes "Jumalan vastustajat") ei pitänyt silloista "matematiikan valtakuntaa" millään lailla Jumalan vastaiseksi, vaikka uskottiinkin että matematiikan voisi selvittää aksiomatisoimalla riittävästi.
Eli meidän pitäisi vain uskoa johonkin, josta ei ole todisteita. Minusta tämä jättää torjumatta reagointitavan "sille ei ole todisteita, siitä ei edes voida saada empiirisiä todisteita, joten minulla ei ole mitään syytä uskoa siihen." Tämä on käsittääkseni ihan viisas ja rationaalinenkin lähtökohta asioiden käsittelylle ja hyväksymiselle. (Tietämyksellämme on jopa kvanttifysiikan pakottamat rajat. Ei se silti tarkoita että se "mahdollinen toimija-agentti" piileskelee niiden ilmiöiden takana, heti verhon takana piilossa. En siis vain jaksa pitää "mahdollisuutta" syynä siihen, että olisi rationaalista hyväksyä jokin "periaatteessa varmistamattomissa oleva asia ilman todisteita".)
Tosin tästähän ei välttämättä seuraa se, että tosin ajattelevat olisivat epäloogisia. Ehkä kyse onkin siitä, mitä Sipura tarkoitti lauseessaan:
"H-A ei ole epälooginen. Hän ei piittaa logiikasta lainkaan. Ja jatkaa kirjoittamista sanattomasta uskosta."
Toisaalta minulle se tarkoittaa sitä, että mielestämme meidän kannattaisi enemmänkin keskittyä siihen, mitä voimme ymmärtää. (Emme ehkä ymmärrä nyt, mutta josta voimme oppia.) Pingviini ei voi ymmärtää kvanttifysiikkaa, ja ihminen joka miettii ihmisen "sanoihin" ja "järkeilyyn" sopimatonta Jumalaa on kuin pinviini, joka ei keskity kalastamiseen ja uimiseen - ja mitä pingviinit nyt tekevätkään - vaan yrittää keskittyä kvanttifysiikkaan. (Onhan se vähän hassua. Kenties kuitenkin kunnioitettavaa?) Pitäisi siis puhua niistä muista aiheista. Niistä, joita voimme ymmärtää. (Ymmärtää vaikka vain paremmin ja vaikka vasta pitkän työn jälkeen.) Lopetan tämän vuodatukseni erään ystäväni esittämään kommentointiin (joka oli esitettyä pidempi, ja jota en sanasta sanaan muista. Mutta idea tulee tiivistettynä kuitenkin);
"En ymmärrä mitä järkeä meidän on keskustella tästä jutusta, kun siihen ei voi esittää kuin erilaisia mielipiteitä. Se ei ole siksi mielenkiintoinen tai tärkeä. Mielenkiintoinen ja tärkeä aihe on minusta sellainen, joka ehkä on vaikea, mutta johon voidaan saada vastaus. Tai jossa vastausta voidaan edes lähestyä. Mielipiteistä ei voi kuin kiistellä!"
Ystäväni ei ole minkään sortin filosofi vaan muusikko. Mutta tuo ajatus oli minusta omalla tavallaan erittäin "suuri". (Ja minä olen ihminen, joka ei "pidä kiistelystä". Jos taas tuollaisesta mielipidekiistelystä pitää, ystäväni argumentti "taitaa mennä kiville".) Ehkä se oli osin uutta, osin vanhaa, osin lainattua. Ja osin sinistä - Sehän syntyi selvään ahdistukseen, joka sikisi turhasta aiheesta kaakatuksesta. -Kaakatuksesta johon mm. minä osallistuin. Lauseessa soi siis "blues".
tiistai 4. syyskuuta 2007
Olutta ja mennyttä.
Tämä artikkeli kertoo oluesta kaikkea sellaista, minkä Wikipedian olutartikkeli ja muut normaalit lähteet jättävät kertomatta. Tätä artikkeli on myös muhiintunut ajan kanssa. Kuten hyvän oluen kuuluukin.
KORKIN AVAUS -SAVU
Risto Vartevan kirjassa "Taas siellä on jono", luvussa "Tiedettä tuopin ääreltä". Siinä Varteva nostaa esiin tutun ilmiön; Kun korkkaat olutpullon riittävän nohevasti, sen suusta näyttää nousevan pieni savupilvi. Vartevan mukaan tämä sumupilvi syntyy, koska avautuessaan pullon sisäinen paine alenee äkisti. Tämä pakottaa olutpullon sisältöä laajenemaan. Laajeneminen taas vaatii energiaa, jota ei energian säilymislain mukaan synny itsestään. Laajenemiseen vaadittava energia tulee olutpullon sisällöstä itsestään ; Se käyttää omaa lämpöenergiaansa laajenemiseensa. Syntyy kylmiä hitusia, jotka Vartevan mukaan ovat jopa 40 astetta pakkasen puolella. Tämä taas tiivistää pullon kaasussa olevan vesihöyryn tiivistymään vedeksi. Seurauksena on pikkuinen pilvi. Ilman lämpösäteily kuitenkin hajottaa sumun nopeasti ilmahekän kaasuksi, eikä laajenemisliikekään jatku kauaa, joten pilvenmuodostus ei ole kovin pitkäaikainen ilmiö.
VAAHTOAMINEN
Oluen eräs keskeisimmistä ilmiöistä on vaahtoaminen. Vaahto on hiilidioksidia, jota hiiva on sinne tuottanut. Hiivahan tuottaa sekä alkoholia, että hiilidioksidia. Pullassa haluamme tietenkin hiilidioksidin nostamaan taikinaa. Ja oluessa haluamme sitä alkoholia. Mutta hiivan vuoksi myös oluessa on hiilidioksidia. Kimmo Pietiläisen "Mikä on villakoiran ydin" -kirjan luku 5 "Miksi olut vaahtoaa?" kertoo että oluen vaahtoaminen johtuu siitä että se on kyllästettyä hiilihappoliuosta. Kyllästetyssä liuoksessa on niin paljon hiilihappoa, kuin mitä se voi sisältää. Avatussa pullossa kaasulla on taipumus muodostaa kuplia ja poistua nesteestä. Jos kaasulla ei kuitenkaan ole paikkaa, jonne mennä, tätä kuplimista ei juurikaan tapahdu. Pietiläisen mukaan kupla ei ala tyhjästä, vaan se vaatii nukleaatiokeskuksen, pienen kupla -alkion, josta se lähtee liikkeelle. Oluen nukleaatiokeskukset ovat ärjyä tavaraa, niiden paine voi olla jopa 30 ilmakehää. (Onneksi ne ovat kooltaan erittäin pieniä, noin metrin kymmenesmiljoonasosia.)
Pietiläinen kertoo että toisaalta kuplakeskuksina voivat toimia myös ulkopuoliset hiukkaset tai vaikkapa lasissa oleva pieni särö. Kun vaahtoaminen oikein lähtee käyntiin, myös jo syntyneet kuplat toimivat uusina kuplakeskuksina. Vettä hylkivät hituset, kuten pöly, ovat kuitenkin erityisen tehokkaita keskuksia, koska niiden kohdalle syntyy pysyvä kaasukupla, joka koko ajan kerää hiilidioksidia, josta sitten vapautuu kuplia kun kaasua on kerääntynyt tarpeeksi. Jokainen olutlasiin tuijottanut tuntee tälläisen kohdalta lähtevän kuplavanan.
Kuplakeskuksia voi tehdä myös itse ;Suolaa olueen ripottamalla saa aikaan vaahtoa, kunhan oluen hiilihappo ei ole liikaa ehtinyt jo kuplimaan. Toisaalta kuplien syntytavan tuntemista voi hyödyttää myös vaahdon ehkäisyssä; Kimmo Pietiläinen suosittelee artikkelissaan ensin kaatamaan lasiin jonkin verran olutta tai käyttämällä pientä määrää ruokaöljyä, jolla olutlasia huljuttaa kastellen sen seinämät ohuelti. Tämä kastelee ja peittää lasin nukleaasikeskukset, jolloin vaahdon synty vähenee runsaasti.
Vaahtoamisesta puhuttaessa Varteva ottaa esiin sen että pullon avautuessa protokuplan paine laskee välittömästi, mutta sitä ympäröivässä nesteessä on yhä paljon hiilidioksidia. Koska olut on kylläinen liuos, paineen aleneminen pakottaa hiilidioksidia poistumaan. Ne työntyvät protokuplaan, joka laajenee. Koska olosuhteet pakottavat, kupliin tulee hiilidioksidimolekyylejä erittäin runsaasti. Ja tämä jatkuu kuplan noustessa. Seurauksena on se, että kupla nousee kiihtyvällä nopeudella kohti pintaa; Kaasukuplan nostehan riippuu sen sisältämästä kaasumäärästä ja nesteen aiheuttama vastusvoima taas riippuu kaasukuplan ympärysmitasta. Ja kuten me kaikki kodin pikku matemaatikot tiedämme, pallomainen pinta on minimipinta maksimitilavuudella.
Kupla siis kiihtyy matkallaan, ja tämän voi jokainen tarkistaa olutlasistaan etsimällä jostain pysyvän nukleaatiokeskuksen, ja ottamalla tarkasteluun siitä nousevan kuplajonon. (Tosin amatöörinä arvaan, että kupla ei lähde kohoamaan sallitulla maksimivauhdilla,vaan osa johtuu myös kiihtymisestä sille rajalle, jonka vastus kyseisen kokoiselle kuplalle sallii.) Mittaamalla alakohdan ja pinnassa olevien kuplien välin, huomaa että kuplien välinen etäisyys kasvaa sitä suuremmaksi mitä lähempänä pintaa se on. Tarkkasilmäinen huomaa myös kuplan koon kasvun: Pinnassa kuplat ovat hitusen suurempia kuin syvemmällä. Osa tästä kasvusta johtuu toki myös ihan paineen laskusta. (Valtamerissäkin on pohjalla valtava paine ja pinnalla pieni.) Älä kuitenkaan ala arvioimaan sitä kuinka kaukana kuplajono on lasin reunasta, koska lasin ja oluen taitekertoimet tekevät arviosta epäluotettavaa. Arvioi siksi vain pystysuunnassa olevaa eroa, äläkä vaivaudu pohtimaan syvyysasioita.
Vaahtoamiseen liittyy myös ravistelu; Miksi ravistelu lisää vaahtoamista? Varteva korostaa sitä, että perinteinen arvaus paineen kasvusta ei pidä paikkaansa. Olutpullon sisällön paine kun riippuu täysin olutpullon lämpötilasta. Ravistelu ei tähän auta. Kuohahduksen syy on tietenkin protokuplissa. Kun pulloa ravistetaan, syntyy paikallisia nopeita virtauksia. Nopeamman virtauksen kohdalla nesteen paine laskee, joten liuennut hiilidioksidi synnyttää niissä protokuplia. Pullon avautuessa kaasun vapautuminen on siksi runsasta, paitsi jos pullon on annettu tasaantua kauan, jolloin paine on pakottanut hiilidioksidin liukenemaan olueeseen.
Oma arvaukseni on, että sekoittaminen myös asettaa protokuplat maksimaalisen hajalleen, eli tasaisesti, jolloin niiden ympärillä on paljon nestettä. Protokuplat eivät tällöin olisi toistensa tiellä kuplanmuodostuksessa. (Mutta tässä kuitenkin puhuu amatööri; Keksijän ylpeydellä kuitenkin sanon italialaisittain "Se non è vero è trovato" -vaikka se ei olisi totta, niin hyvin keksitty.)
Vaahdon kestävyyttä ja sen syitä taas ovat selvittäneet mm. Princeton Advanced Study - tutkimuslaitoksen Robert MacPherson sekä New Yorkin Yeshiva -yliopiston David Srolovitz. Vaahdon kestävyys riippuu heidän mukaansa oluen pintajännityksestä, joka on olutmerkkikohtaista. Stoutissa pintajännitys on suurempi, ja lagerissa pienempi. Ja tämän vuoksi lagerin vaahto laskee nopeammin.
YLLÄTYKSELLINEN JÄÄTYMINEN
Myös oluen jäätymisestä on syytä tietää jotakin. Siihen nimittäin liittyy pari arkijärjen mukaan ihmeellistä pientä asiaa. Alkon asiantuntevat sivut varmistivat tiedon, joka minulla on ollut "empiirisesti" ; Voi olla että samassa jääkaapissa on kaksi olutpulloa, joista toinen on jäässä ja toinen ei. tämä johtuu siitä, että jäätyminen lähtee leviämään pienestä keskuksesta. (Oluen erilaiset keskukset ovat siksi erittäin tärkeitä.) Tosin alkon sivusto jätti mainitsematta sen jännittävän tosiasian, että on mahdollista, että jäätymistapahtuma laukeaa pullon aukaisemisesta johtuvasta muutoksesta; Tällöin otat jäätymispisteen alle jäähtynyttä - ns. alijäähtynyttä - olutta, joka on pullossa nestettä ennen avaamista, mutta avaaminen käynnistää jäätymisprosessin ja sisältö onkin jäätynyt kiinteäksi heti avaamisen jälkeen. Jäätymiseen vaikuttaa myös se, että olutpullossa on ennen avaamista hieman korkeampi paine; Paineen kasvaessa myös jäätymispiste alenee (jonka seurauksena esimerkiksi luistimen terän kasvattama paine tekee jään pinnasta sulaa niin että luistin näppärästi liukuu jään päällä), joten paineen laskiessa jäätymispiste kasvaa. Kun avatessa pullo alenee, siirtyy jäätymispiste "plussaan päin", jolloin "tarkalla pelaamisella" olut voi jäätyä myös tämän vuoksi avautuessaan. (Tässä jäätymisessä auttaa ainakin taikurivideon mukaan lisäksi myös se, että kun oluesta poistuu hiilidioksidia, sen ominaispaine pienenee, joka taas tunnetusti alentaa jäätymispistettä, ja irronneet kuplat toimivat jäätymiskeskuksina, ne lisäävät yhdessä jäätymisen tehokkuutta paljonkin.) Kokemus on joka tapauksessa jännittävä, joskin harvinainen. Ja vaatii lisäksi hyvälaatuista olutta, jossa ei roskia ja muita jäätymiskeskuksia ole; ja joka on priimakuntoisessa pullossa. (Tarkan pelaamisen ongelma on se, että oluen jäätymispiste on olutkohtaista; jäätymispiste riippuu mm. oluen alkoholi- ja sokeripitoisuudesta.) Vanha mies (minä) ei voi sanoa kuin tapaus on "once a lifetime" -yllätys, joka kyllä herättää ihmetystä, jos ei ole hyvä fysiikassa. Tai yllättää se varmasti siitä huolimatta.
KORKIN AVAUS -SAVU
Risto Vartevan kirjassa "Taas siellä on jono", luvussa "Tiedettä tuopin ääreltä". Siinä Varteva nostaa esiin tutun ilmiön; Kun korkkaat olutpullon riittävän nohevasti, sen suusta näyttää nousevan pieni savupilvi. Vartevan mukaan tämä sumupilvi syntyy, koska avautuessaan pullon sisäinen paine alenee äkisti. Tämä pakottaa olutpullon sisältöä laajenemaan. Laajeneminen taas vaatii energiaa, jota ei energian säilymislain mukaan synny itsestään. Laajenemiseen vaadittava energia tulee olutpullon sisällöstä itsestään ; Se käyttää omaa lämpöenergiaansa laajenemiseensa. Syntyy kylmiä hitusia, jotka Vartevan mukaan ovat jopa 40 astetta pakkasen puolella. Tämä taas tiivistää pullon kaasussa olevan vesihöyryn tiivistymään vedeksi. Seurauksena on pikkuinen pilvi. Ilman lämpösäteily kuitenkin hajottaa sumun nopeasti ilmahekän kaasuksi, eikä laajenemisliikekään jatku kauaa, joten pilvenmuodostus ei ole kovin pitkäaikainen ilmiö.
VAAHTOAMINEN
Oluen eräs keskeisimmistä ilmiöistä on vaahtoaminen. Vaahto on hiilidioksidia, jota hiiva on sinne tuottanut. Hiivahan tuottaa sekä alkoholia, että hiilidioksidia. Pullassa haluamme tietenkin hiilidioksidin nostamaan taikinaa. Ja oluessa haluamme sitä alkoholia. Mutta hiivan vuoksi myös oluessa on hiilidioksidia. Kimmo Pietiläisen "Mikä on villakoiran ydin" -kirjan luku 5 "Miksi olut vaahtoaa?" kertoo että oluen vaahtoaminen johtuu siitä että se on kyllästettyä hiilihappoliuosta. Kyllästetyssä liuoksessa on niin paljon hiilihappoa, kuin mitä se voi sisältää. Avatussa pullossa kaasulla on taipumus muodostaa kuplia ja poistua nesteestä. Jos kaasulla ei kuitenkaan ole paikkaa, jonne mennä, tätä kuplimista ei juurikaan tapahdu. Pietiläisen mukaan kupla ei ala tyhjästä, vaan se vaatii nukleaatiokeskuksen, pienen kupla -alkion, josta se lähtee liikkeelle. Oluen nukleaatiokeskukset ovat ärjyä tavaraa, niiden paine voi olla jopa 30 ilmakehää. (Onneksi ne ovat kooltaan erittäin pieniä, noin metrin kymmenesmiljoonasosia.)
Pietiläinen kertoo että toisaalta kuplakeskuksina voivat toimia myös ulkopuoliset hiukkaset tai vaikkapa lasissa oleva pieni särö. Kun vaahtoaminen oikein lähtee käyntiin, myös jo syntyneet kuplat toimivat uusina kuplakeskuksina. Vettä hylkivät hituset, kuten pöly, ovat kuitenkin erityisen tehokkaita keskuksia, koska niiden kohdalle syntyy pysyvä kaasukupla, joka koko ajan kerää hiilidioksidia, josta sitten vapautuu kuplia kun kaasua on kerääntynyt tarpeeksi. Jokainen olutlasiin tuijottanut tuntee tälläisen kohdalta lähtevän kuplavanan.
Kuplakeskuksia voi tehdä myös itse ;Suolaa olueen ripottamalla saa aikaan vaahtoa, kunhan oluen hiilihappo ei ole liikaa ehtinyt jo kuplimaan. Toisaalta kuplien syntytavan tuntemista voi hyödyttää myös vaahdon ehkäisyssä; Kimmo Pietiläinen suosittelee artikkelissaan ensin kaatamaan lasiin jonkin verran olutta tai käyttämällä pientä määrää ruokaöljyä, jolla olutlasia huljuttaa kastellen sen seinämät ohuelti. Tämä kastelee ja peittää lasin nukleaasikeskukset, jolloin vaahdon synty vähenee runsaasti.
Vaahtoamisesta puhuttaessa Varteva ottaa esiin sen että pullon avautuessa protokuplan paine laskee välittömästi, mutta sitä ympäröivässä nesteessä on yhä paljon hiilidioksidia. Koska olut on kylläinen liuos, paineen aleneminen pakottaa hiilidioksidia poistumaan. Ne työntyvät protokuplaan, joka laajenee. Koska olosuhteet pakottavat, kupliin tulee hiilidioksidimolekyylejä erittäin runsaasti. Ja tämä jatkuu kuplan noustessa. Seurauksena on se, että kupla nousee kiihtyvällä nopeudella kohti pintaa; Kaasukuplan nostehan riippuu sen sisältämästä kaasumäärästä ja nesteen aiheuttama vastusvoima taas riippuu kaasukuplan ympärysmitasta. Ja kuten me kaikki kodin pikku matemaatikot tiedämme, pallomainen pinta on minimipinta maksimitilavuudella.
Kupla siis kiihtyy matkallaan, ja tämän voi jokainen tarkistaa olutlasistaan etsimällä jostain pysyvän nukleaatiokeskuksen, ja ottamalla tarkasteluun siitä nousevan kuplajonon. (Tosin amatöörinä arvaan, että kupla ei lähde kohoamaan sallitulla maksimivauhdilla,vaan osa johtuu myös kiihtymisestä sille rajalle, jonka vastus kyseisen kokoiselle kuplalle sallii.) Mittaamalla alakohdan ja pinnassa olevien kuplien välin, huomaa että kuplien välinen etäisyys kasvaa sitä suuremmaksi mitä lähempänä pintaa se on. Tarkkasilmäinen huomaa myös kuplan koon kasvun: Pinnassa kuplat ovat hitusen suurempia kuin syvemmällä. Osa tästä kasvusta johtuu toki myös ihan paineen laskusta. (Valtamerissäkin on pohjalla valtava paine ja pinnalla pieni.) Älä kuitenkaan ala arvioimaan sitä kuinka kaukana kuplajono on lasin reunasta, koska lasin ja oluen taitekertoimet tekevät arviosta epäluotettavaa. Arvioi siksi vain pystysuunnassa olevaa eroa, äläkä vaivaudu pohtimaan syvyysasioita.
Vaahtoamiseen liittyy myös ravistelu; Miksi ravistelu lisää vaahtoamista? Varteva korostaa sitä, että perinteinen arvaus paineen kasvusta ei pidä paikkaansa. Olutpullon sisällön paine kun riippuu täysin olutpullon lämpötilasta. Ravistelu ei tähän auta. Kuohahduksen syy on tietenkin protokuplissa. Kun pulloa ravistetaan, syntyy paikallisia nopeita virtauksia. Nopeamman virtauksen kohdalla nesteen paine laskee, joten liuennut hiilidioksidi synnyttää niissä protokuplia. Pullon avautuessa kaasun vapautuminen on siksi runsasta, paitsi jos pullon on annettu tasaantua kauan, jolloin paine on pakottanut hiilidioksidin liukenemaan olueeseen.
Oma arvaukseni on, että sekoittaminen myös asettaa protokuplat maksimaalisen hajalleen, eli tasaisesti, jolloin niiden ympärillä on paljon nestettä. Protokuplat eivät tällöin olisi toistensa tiellä kuplanmuodostuksessa. (Mutta tässä kuitenkin puhuu amatööri; Keksijän ylpeydellä kuitenkin sanon italialaisittain "Se non è vero è trovato" -vaikka se ei olisi totta, niin hyvin keksitty.)
Vaahdon kestävyyttä ja sen syitä taas ovat selvittäneet mm. Princeton Advanced Study - tutkimuslaitoksen Robert MacPherson sekä New Yorkin Yeshiva -yliopiston David Srolovitz. Vaahdon kestävyys riippuu heidän mukaansa oluen pintajännityksestä, joka on olutmerkkikohtaista. Stoutissa pintajännitys on suurempi, ja lagerissa pienempi. Ja tämän vuoksi lagerin vaahto laskee nopeammin.
YLLÄTYKSELLINEN JÄÄTYMINEN
Myös oluen jäätymisestä on syytä tietää jotakin. Siihen nimittäin liittyy pari arkijärjen mukaan ihmeellistä pientä asiaa. Alkon asiantuntevat sivut varmistivat tiedon, joka minulla on ollut "empiirisesti" ; Voi olla että samassa jääkaapissa on kaksi olutpulloa, joista toinen on jäässä ja toinen ei. tämä johtuu siitä, että jäätyminen lähtee leviämään pienestä keskuksesta. (Oluen erilaiset keskukset ovat siksi erittäin tärkeitä.) Tosin alkon sivusto jätti mainitsematta sen jännittävän tosiasian, että on mahdollista, että jäätymistapahtuma laukeaa pullon aukaisemisesta johtuvasta muutoksesta; Tällöin otat jäätymispisteen alle jäähtynyttä - ns. alijäähtynyttä - olutta, joka on pullossa nestettä ennen avaamista, mutta avaaminen käynnistää jäätymisprosessin ja sisältö onkin jäätynyt kiinteäksi heti avaamisen jälkeen. Jäätymiseen vaikuttaa myös se, että olutpullossa on ennen avaamista hieman korkeampi paine; Paineen kasvaessa myös jäätymispiste alenee (jonka seurauksena esimerkiksi luistimen terän kasvattama paine tekee jään pinnasta sulaa niin että luistin näppärästi liukuu jään päällä), joten paineen laskiessa jäätymispiste kasvaa. Kun avatessa pullo alenee, siirtyy jäätymispiste "plussaan päin", jolloin "tarkalla pelaamisella" olut voi jäätyä myös tämän vuoksi avautuessaan. (Tässä jäätymisessä auttaa ainakin taikurivideon mukaan lisäksi myös se, että kun oluesta poistuu hiilidioksidia, sen ominaispaine pienenee, joka taas tunnetusti alentaa jäätymispistettä, ja irronneet kuplat toimivat jäätymiskeskuksina, ne lisäävät yhdessä jäätymisen tehokkuutta paljonkin.) Kokemus on joka tapauksessa jännittävä, joskin harvinainen. Ja vaatii lisäksi hyvälaatuista olutta, jossa ei roskia ja muita jäätymiskeskuksia ole; ja joka on priimakuntoisessa pullossa. (Tarkan pelaamisen ongelma on se, että oluen jäätymispiste on olutkohtaista; jäätymispiste riippuu mm. oluen alkoholi- ja sokeripitoisuudesta.) Vanha mies (minä) ei voi sanoa kuin tapaus on "once a lifetime" -yllätys, joka kyllä herättää ihmetystä, jos ei ole hyvä fysiikassa. Tai yllättää se varmasti siitä huolimatta.
sunnuntai 12. elokuuta 2007
Jätteidenkäsittelystä on syytä huolehtia
Oletko koskaan miettinyt mitä sinusta tulee sitten kun sinusta tulee ruumis?
Uskovaisenkin kannattaisi miettiä tätä olennaista ja jokaisen kohdalle tulevaa kysymystä. Sillä ainakaan minun tuntemani kristittyvainajatkaan eivät ole kuoltuaan nousseet elämään ruumiineen päivineen. Olipa uskontokuntasi mikä tahansa, kannattaa miettiä sangen konkreettista "jäljelle jääneen jätteen jatkojalostusta". Eihän sitä (elintarvikkeeksi kelpaamatonta) lihaa kannata kuitenkaan jättää haaskiolle!
Kuoleman jälkeenhän ruumis joko palaa, mätänee kuopassa tai hyödyttää vielä muita ihmisiä jotenkin. Niitä varten, jotka haluavat että ruumis tekee jotain muutakin kuin palamista tai mätänemistä vielä kuoleman jälkeen on "Laki ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä", joka sisältää tietoa elinluovutuksen ja ruumiinluovutuksen. Minusta ne eivät ole kauheita, inhottavia ja kuvottavia vaihtoehtoja. Jos Teistä asia on toisin, suosittelen miettimään millaista mätää rosvopaistia perinteisesti haudatuista ruumiista tulee. Se on minusta kuvottavampaa kuin ruumiinluovutus. (Ei tule nälkä, mikä on ehkä hyvä.)
Itse olen miettinyt tätä jonkin verran. Hyvinä vaihtoehtoina on tietysti elinluovutustestamentti, jossa elimesi pitää jonkun ihmisen hengissä. Tosin riskinä on se, että maksasi joutuukin jollekin sellaiselle ihmiselle, joka tekee saamalla elämällään jotain sellaista, jota et voi elävänä ollessasi sietää. (Siinähän sitten puhdistelet poliittisesti aktiivisen homofoobikon revisionistin ja hihhulin verenkiertoa kuona -aineista. Jippii!) Koska elinluovutuksessa harvemmin saa itse päättää tarkasti kenelle elimet menevät, olen luopunut ajatuksesta. (Kun minulla kerran on oikeus päättää ruumiistani. On minusta rasismia samalla tavoin kuin se, että itse päätän keiden kanssa harrastelen seksiä tai sellonsoittoa. Ihminen saa päättää omasta ruumiistaan; Jos pitää tatuoinneista ja silikoni -implanteista ja maksaa ne itse, niin mikäs muka estäisi hommaamasta sellaisia?) Tosin vaikka haluaisin elinluovuttajaksi, en välttämättä tekisi elinluovutuskorttia, koska jos elimilleni olisi tarvetta, asiaa kysyttäisiin omaisiltani, jotka suostuisivat siihen erittäin todennäköisesti. Kortti kun takaa vain sen, että elinsiirrot tehdään vaikka omaiset olisivat miten vastaan.
Olen siksi päätynyt ruumiinluovutustestamenttiin. Siinä raatoni luovutetaan opetustarkoitukseen sen jälkeen kun olen itse lakannut käyttämästä sitä. (Sen oikeuksia säätelee Laki ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä" (101/2001), 13 §.) Kun auttaa opetuksessa, jostakusta tulee parempi lääkäri. Näin ei haittaa vaikka opituilla taidoilla apua saisi joku jota en voisi sietää. Sitäpaitsi minä arvostan enemmän tietoa ja taitoa ja niiden siirtymistä kuin sitä miten evoluutiokierrosta jo tipahtaneita elimiäni. (Nyt, kun olen elossa, ne ovat minulle kuitenkin sangen rakkaat. Eikä ihme. Minulla on ollut ne aina.) Ja kaiken lisäksi omaisilleni ei tule hautauskuluja.
Miten tämä sujuu käytännössä?
Lain mukaan yliopiston anatomian laitokselle voidaan lääketieteen opetusta varten luovuttaa ruumis, jonka opetustarkoitukseen luovuttamiseen vainaja on eläessään kirjallisesti antanut suostumuksensa. Tälläisen ruumiinluovutustestamentin muoto on vapaa. Testamentin voi tehdä esimerkiksi yliopistolle. Itse kävin HYKSissä (Meilahdessa) biotieteen laitoksella. Vaikka ruumiinluovutustestamentin voi tehdä avoimellakin tyylillä, niillä on siellä valmis formi, johon vain nimi alle. Ja se on siinä. Tosi helppo! Kuin kirkosta eroaisi!
Käyn varmaan uusimassa testamentin aina kun muutan. Ja muistan pitää lappua tästä lompakossa.
Uskovaisenkin kannattaisi miettiä tätä olennaista ja jokaisen kohdalle tulevaa kysymystä. Sillä ainakaan minun tuntemani kristittyvainajatkaan eivät ole kuoltuaan nousseet elämään ruumiineen päivineen. Olipa uskontokuntasi mikä tahansa, kannattaa miettiä sangen konkreettista "jäljelle jääneen jätteen jatkojalostusta". Eihän sitä (elintarvikkeeksi kelpaamatonta) lihaa kannata kuitenkaan jättää haaskiolle!
Kuoleman jälkeenhän ruumis joko palaa, mätänee kuopassa tai hyödyttää vielä muita ihmisiä jotenkin. Niitä varten, jotka haluavat että ruumis tekee jotain muutakin kuin palamista tai mätänemistä vielä kuoleman jälkeen on "Laki ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä", joka sisältää tietoa elinluovutuksen ja ruumiinluovutuksen. Minusta ne eivät ole kauheita, inhottavia ja kuvottavia vaihtoehtoja. Jos Teistä asia on toisin, suosittelen miettimään millaista mätää rosvopaistia perinteisesti haudatuista ruumiista tulee. Se on minusta kuvottavampaa kuin ruumiinluovutus. (Ei tule nälkä, mikä on ehkä hyvä.)
Itse olen miettinyt tätä jonkin verran. Hyvinä vaihtoehtoina on tietysti elinluovutustestamentti, jossa elimesi pitää jonkun ihmisen hengissä. Tosin riskinä on se, että maksasi joutuukin jollekin sellaiselle ihmiselle, joka tekee saamalla elämällään jotain sellaista, jota et voi elävänä ollessasi sietää. (Siinähän sitten puhdistelet poliittisesti aktiivisen homofoobikon revisionistin ja hihhulin verenkiertoa kuona -aineista. Jippii!) Koska elinluovutuksessa harvemmin saa itse päättää tarkasti kenelle elimet menevät, olen luopunut ajatuksesta. (Kun minulla kerran on oikeus päättää ruumiistani. On minusta rasismia samalla tavoin kuin se, että itse päätän keiden kanssa harrastelen seksiä tai sellonsoittoa. Ihminen saa päättää omasta ruumiistaan; Jos pitää tatuoinneista ja silikoni -implanteista ja maksaa ne itse, niin mikäs muka estäisi hommaamasta sellaisia?) Tosin vaikka haluaisin elinluovuttajaksi, en välttämättä tekisi elinluovutuskorttia, koska jos elimilleni olisi tarvetta, asiaa kysyttäisiin omaisiltani, jotka suostuisivat siihen erittäin todennäköisesti. Kortti kun takaa vain sen, että elinsiirrot tehdään vaikka omaiset olisivat miten vastaan.
Olen siksi päätynyt ruumiinluovutustestamenttiin. Siinä raatoni luovutetaan opetustarkoitukseen sen jälkeen kun olen itse lakannut käyttämästä sitä. (Sen oikeuksia säätelee Laki ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä" (101/2001), 13 §.) Kun auttaa opetuksessa, jostakusta tulee parempi lääkäri. Näin ei haittaa vaikka opituilla taidoilla apua saisi joku jota en voisi sietää. Sitäpaitsi minä arvostan enemmän tietoa ja taitoa ja niiden siirtymistä kuin sitä miten evoluutiokierrosta jo tipahtaneita elimiäni. (Nyt, kun olen elossa, ne ovat minulle kuitenkin sangen rakkaat. Eikä ihme. Minulla on ollut ne aina.) Ja kaiken lisäksi omaisilleni ei tule hautauskuluja.
Miten tämä sujuu käytännössä?
Lain mukaan yliopiston anatomian laitokselle voidaan lääketieteen opetusta varten luovuttaa ruumis, jonka opetustarkoitukseen luovuttamiseen vainaja on eläessään kirjallisesti antanut suostumuksensa. Tälläisen ruumiinluovutustestamentin muoto on vapaa. Testamentin voi tehdä esimerkiksi yliopistolle. Itse kävin HYKSissä (Meilahdessa) biotieteen laitoksella. Vaikka ruumiinluovutustestamentin voi tehdä avoimellakin tyylillä, niillä on siellä valmis formi, johon vain nimi alle. Ja se on siinä. Tosi helppo! Kuin kirkosta eroaisi!
Käyn varmaan uusimassa testamentin aina kun muutan. Ja muistan pitää lappua tästä lompakossa.
lauantai 4. elokuuta 2007
Sairas ja vammainen?
"Näen, että sairaan tai vammaisen suuri ongelma on se, että toisten silmissä hänen persoonallisuutensa katoaa hänen sairautensa sisälle. Vaikka vamma tai sairaus saattaakin tehdä elämästä joiltain osin terveen elämästä poikkeavaa ja tarkemmin säädeltyä, ihmisen persoonallisuus ja kyvyt ovat kuitenkin lähes aina sairauden ulkopuolella, ja niiden tulisi olla se, mitä me ihmisessä katsomme."
~Virpi Hämeenanttila, Duodecim 10/2007
Virpi Hämeenanttila puhui minusta viisaita. Itse olen huomannut että vitiligo, jonka ongelmat ovat suurimmaksi osaksi ulkonäöllisiä, (Ja minulla on helppoa verrattuna atopisteihin, joka on ulkonäöllisesti sama mutta kestää ympäri vuoden ja kutiaa. Tosin atopia tulee harvemmiten naamaan, ja sen oireet voidaan hoitaa.) muuttaa muiden ihmisten käyttäytymistä. Elämäni on erilaista aina sen mukaan näkyykö sairaus ulospäin vai ei.
Kesäisin ihmiset kavahtavat, sitä joutuu kertomaan että se ei tartu. Lapset alkavat kiertämään korttelia, jotta voisivat katsoa uudestaan ilman että jäisivät tuijottamaan. (Toki ei hirveän yleistä. Eikä heille oikein voi suuttua, kun ne ovat vain uteliaita - ja nimenomaan yrittävät olla loukkaamatta.) Ja toisaalta - saan parempaa palvelua. Ihmiset nöyrtyvät ja säälivät, eivät kehtaa huutaa jos ohittelen jonoissa. Antavat helpommin alennusta kahviloissa. Toisaalta juuri sääliminen on jotain, jota en haluaisi joten ehkä kivointa olisi, jos ihmiset eivät reagoisi mitenkään, vaikka sitä joutuisikin maksamaan kahvista normaalin hinnan. (Mutta kun eivät kuitenkaan käyttäydy, niin tottakai tätä käytetään eduksi.) Voin sanoa erot jotka johtuvat sairaudesta kun talviaikana en yhtään eroa muista. (Toisaalta jos viettäisin ajan sisällä, olisin kalvakka ympäri vuoden. Mutta hei - sisällä nyhjääminen saattaa vaikuttaa sosiaalisen elämän kaventumiseen ja huonontaa elämän laatua -ja kuntoakin, mikä voi vaikuttaa terveyteenkin. Jäämällä sisälle olisin siis ehkä ulkoisesti terveempi mutta monella tavoin sisäisesti sairaampi.) Talviaikaan olen kuin kreationistien neandertalilainen, "kuin sinä ja minä". (En tosin välttämättä silloinkaan hirvittävän kaunis, kuten ei se neandertaalikaan..)
Mutta kuinka sitten voin tulkita että olen sairas tai terve?
Useimmiten, kun puhutaan vammaisuudesta ja siitä onko esimerkiksi "assit" vammaisia vai ei, puhutaan siitä että miten "normaalit ihmiset" luokittelevat sairaudeksi jonkin joka on normaalista hieman poikkeava. Vammaisuus olisi vain keskivertoihmisen tapa leimata erilaisuus. Heille ei tietenkään haluta antaa tätä oikeutta, koska eihän ne ole kokeneet sairaan elämää, joten miksi niille pitäisi antaa oikeus luokittella? Vastaavasti voitaisiin myös ihmetellä että kun sairaat ei ole kokeneet elämää ilman "sitä mikä tulkitaan sairaudeksi", joten miten he voisivat luokitella itsensä normaaleiksi? Itse olen vitiligoni kautta jotain, joka on talviaikaan kuin yksi muista ja kesäaikaan sairas. Yleinen mielipide heilahtelee kohdallani vuodenajan mukaan. Ehkä se onkin aivan oikea kuvaus. Tällöin pääsen pelaamaan molemmille puolille kenttää. Tosin ainoastaan vain, jos "yleisö päättää niin". Mutta minusta nimenomaan "muiden mielipide" määrittää sairauden.
Miksi sitten annan "yleisön" päättää olenko sairas?
1: Olen sosiaalinen eläin. Jos lauma tulkitsee minut taakaksi, olen taakka laumalle. Jos lauma tulkitsee minut hyväksi veronmaksajaksi, tuotan laumalle oman osani verorahoista. Samoin lauma päättää yleensä sen, ketkä ovat kauniita. (Kondorikotkilla tosin saattaa olla eri tapa määritellä kaunis. Ne saattavat kokea toisensa ja raadot kivan näköisiksi.)
2: Sitä mikä on vammaista ja mikä normaalia on vaikeaa rajata. Ihmisillä on usein vikoja, kuten vielä pystykävelyyn hieman sopimaton selkä ja nelijalkaisille hieman paremmin sopiva virtsarakko. Nämä tuottavat vaikeuksia mutta niitä ei tulkita vammaisuudeksi. Kaikkia haittoja ei siksi tulkita vammaisuudeksi, ainoastaan ne jotka ovat jollain lailla poikkeavia.
3: Skitsofreenikot ovat selvästi sairaita, vaikka he eivät itse harhoissaan välttämättä kykene tätä näkemään. He tulevat toimeen vain muiden avulla, vaikka kokisivatkin olevansa Jumalia. (Ja että sairaanhoitajat ovat enkeleitä, jotka hän on luonut palvelemaan häntä.) Ihminen voi siis olla sairas ilman että hän itse tiedostaa sitä ja vaikka hän ei kärsi siitä emotionaalista kärsimystä.
Hyvä. Olen siis puolet vuodesta sairas. Ihmiset suhtautuvat eri tavoin sen mukaan, olenko sairas vai en. Tämä ei välttämättä ole paha asia. Onhan hyvä jos kohtelemme pyörätuolipotilasta portaissa eri tavoin kuin muita. Onhan se hyvä että autetaan enemmän niitä joilla on vaikeaa. (Ehkä halvempi kahvikuppi on juuri se taloudellinen apu, jonka lauma suo minulle oikeudenmukaiseksi lohdutukseksi siitä että olen aina puolen vuoden välein + ajan ruma.)
Hyvänä asiana on se, että persoonamme katoaa joka tapauksessa. Kun menen kahvilaan talvella, ei tarjoilija missään olosuhteissa mieti minua persoonana. Joka päivä kaltaiseni "kaupunkilainen" tapaa monia ihmisiä, joiden persoonasta hän ei tiedä eikä välttämättä välitä tietää. Vammaisuus on samantapainen ulkoinen poikkeama, kuin goottius. Kun sellaisen näkee, ajattelee että "tuossa menee vammainen/gootti". Mutta "normaaleista" taas ei mieti mitään. Näkyvä poikkeama herättää ehkä huomiota, mutta olisi väärin luulla että ilman tätä poikkeamaa ihmiset keskittäisivät saman huomion kohteen persoonaan. Virpi Hämeenanttilan persoonan katoaminen koskee siis aivan jokaista. Minulla on lisäksi hyvä onni, minulla on kavereita, jotka eivät "välitä asiasta". Voin olla heidän kanssaan aina "sen verran oma itseni" kuin kavereiden kanssa yleensä ollaan. (Eli ei "täysin", koska jokainen meistä pitää toivon mukaan osan itsestään itsellään.)
Ja jos haluan tuoda persoonaani julki, täällä blogissa se onnistuu hyvin. Etenkin, kun ainut kuva joka heillä on minusta on tuo yläkulman paahtoleipä. He voivat rakentaa minusta kuvan vain mielipiteitteni kautta. (Tosin he luultavasti sekoittavat tähän jonkinlaisia stereotypioita, mutta toisaalta kirjoitukseni voivat jossain oloissa kumota näitä stereotypioita, jolloin he alkavat tuntemaan persoonaani paremmin.)
~Virpi Hämeenanttila, Duodecim 10/2007
Virpi Hämeenanttila puhui minusta viisaita. Itse olen huomannut että vitiligo, jonka ongelmat ovat suurimmaksi osaksi ulkonäöllisiä, (Ja minulla on helppoa verrattuna atopisteihin, joka on ulkonäöllisesti sama mutta kestää ympäri vuoden ja kutiaa. Tosin atopia tulee harvemmiten naamaan, ja sen oireet voidaan hoitaa.) muuttaa muiden ihmisten käyttäytymistä. Elämäni on erilaista aina sen mukaan näkyykö sairaus ulospäin vai ei.
Kesäisin ihmiset kavahtavat, sitä joutuu kertomaan että se ei tartu. Lapset alkavat kiertämään korttelia, jotta voisivat katsoa uudestaan ilman että jäisivät tuijottamaan. (Toki ei hirveän yleistä. Eikä heille oikein voi suuttua, kun ne ovat vain uteliaita - ja nimenomaan yrittävät olla loukkaamatta.) Ja toisaalta - saan parempaa palvelua. Ihmiset nöyrtyvät ja säälivät, eivät kehtaa huutaa jos ohittelen jonoissa. Antavat helpommin alennusta kahviloissa. Toisaalta juuri sääliminen on jotain, jota en haluaisi joten ehkä kivointa olisi, jos ihmiset eivät reagoisi mitenkään, vaikka sitä joutuisikin maksamaan kahvista normaalin hinnan. (Mutta kun eivät kuitenkaan käyttäydy, niin tottakai tätä käytetään eduksi.) Voin sanoa erot jotka johtuvat sairaudesta kun talviaikana en yhtään eroa muista. (Toisaalta jos viettäisin ajan sisällä, olisin kalvakka ympäri vuoden. Mutta hei - sisällä nyhjääminen saattaa vaikuttaa sosiaalisen elämän kaventumiseen ja huonontaa elämän laatua -ja kuntoakin, mikä voi vaikuttaa terveyteenkin. Jäämällä sisälle olisin siis ehkä ulkoisesti terveempi mutta monella tavoin sisäisesti sairaampi.) Talviaikaan olen kuin kreationistien neandertalilainen, "kuin sinä ja minä". (En tosin välttämättä silloinkaan hirvittävän kaunis, kuten ei se neandertaalikaan..)
Mutta kuinka sitten voin tulkita että olen sairas tai terve?
Useimmiten, kun puhutaan vammaisuudesta ja siitä onko esimerkiksi "assit" vammaisia vai ei, puhutaan siitä että miten "normaalit ihmiset" luokittelevat sairaudeksi jonkin joka on normaalista hieman poikkeava. Vammaisuus olisi vain keskivertoihmisen tapa leimata erilaisuus. Heille ei tietenkään haluta antaa tätä oikeutta, koska eihän ne ole kokeneet sairaan elämää, joten miksi niille pitäisi antaa oikeus luokittella? Vastaavasti voitaisiin myös ihmetellä että kun sairaat ei ole kokeneet elämää ilman "sitä mikä tulkitaan sairaudeksi", joten miten he voisivat luokitella itsensä normaaleiksi? Itse olen vitiligoni kautta jotain, joka on talviaikaan kuin yksi muista ja kesäaikaan sairas. Yleinen mielipide heilahtelee kohdallani vuodenajan mukaan. Ehkä se onkin aivan oikea kuvaus. Tällöin pääsen pelaamaan molemmille puolille kenttää. Tosin ainoastaan vain, jos "yleisö päättää niin". Mutta minusta nimenomaan "muiden mielipide" määrittää sairauden.
Miksi sitten annan "yleisön" päättää olenko sairas?
1: Olen sosiaalinen eläin. Jos lauma tulkitsee minut taakaksi, olen taakka laumalle. Jos lauma tulkitsee minut hyväksi veronmaksajaksi, tuotan laumalle oman osani verorahoista. Samoin lauma päättää yleensä sen, ketkä ovat kauniita. (Kondorikotkilla tosin saattaa olla eri tapa määritellä kaunis. Ne saattavat kokea toisensa ja raadot kivan näköisiksi.)
2: Sitä mikä on vammaista ja mikä normaalia on vaikeaa rajata. Ihmisillä on usein vikoja, kuten vielä pystykävelyyn hieman sopimaton selkä ja nelijalkaisille hieman paremmin sopiva virtsarakko. Nämä tuottavat vaikeuksia mutta niitä ei tulkita vammaisuudeksi. Kaikkia haittoja ei siksi tulkita vammaisuudeksi, ainoastaan ne jotka ovat jollain lailla poikkeavia.
3: Skitsofreenikot ovat selvästi sairaita, vaikka he eivät itse harhoissaan välttämättä kykene tätä näkemään. He tulevat toimeen vain muiden avulla, vaikka kokisivatkin olevansa Jumalia. (Ja että sairaanhoitajat ovat enkeleitä, jotka hän on luonut palvelemaan häntä.) Ihminen voi siis olla sairas ilman että hän itse tiedostaa sitä ja vaikka hän ei kärsi siitä emotionaalista kärsimystä.
Hyvä. Olen siis puolet vuodesta sairas. Ihmiset suhtautuvat eri tavoin sen mukaan, olenko sairas vai en. Tämä ei välttämättä ole paha asia. Onhan hyvä jos kohtelemme pyörätuolipotilasta portaissa eri tavoin kuin muita. Onhan se hyvä että autetaan enemmän niitä joilla on vaikeaa. (Ehkä halvempi kahvikuppi on juuri se taloudellinen apu, jonka lauma suo minulle oikeudenmukaiseksi lohdutukseksi siitä että olen aina puolen vuoden välein + ajan ruma.)
Hyvänä asiana on se, että persoonamme katoaa joka tapauksessa. Kun menen kahvilaan talvella, ei tarjoilija missään olosuhteissa mieti minua persoonana. Joka päivä kaltaiseni "kaupunkilainen" tapaa monia ihmisiä, joiden persoonasta hän ei tiedä eikä välttämättä välitä tietää. Vammaisuus on samantapainen ulkoinen poikkeama, kuin goottius. Kun sellaisen näkee, ajattelee että "tuossa menee vammainen/gootti". Mutta "normaaleista" taas ei mieti mitään. Näkyvä poikkeama herättää ehkä huomiota, mutta olisi väärin luulla että ilman tätä poikkeamaa ihmiset keskittäisivät saman huomion kohteen persoonaan. Virpi Hämeenanttilan persoonan katoaminen koskee siis aivan jokaista. Minulla on lisäksi hyvä onni, minulla on kavereita, jotka eivät "välitä asiasta". Voin olla heidän kanssaan aina "sen verran oma itseni" kuin kavereiden kanssa yleensä ollaan. (Eli ei "täysin", koska jokainen meistä pitää toivon mukaan osan itsestään itsellään.)
Ja jos haluan tuoda persoonaani julki, täällä blogissa se onnistuu hyvin. Etenkin, kun ainut kuva joka heillä on minusta on tuo yläkulman paahtoleipä. He voivat rakentaa minusta kuvan vain mielipiteitteni kautta. (Tosin he luultavasti sekoittavat tähän jonkinlaisia stereotypioita, mutta toisaalta kirjoitukseni voivat jossain oloissa kumota näitä stereotypioita, jolloin he alkavat tuntemaan persoonaani paremmin.)
keskiviikko 27. kesäkuuta 2007
HIHHULIT HOI!
Sakina nimimerkkisen Muhamettilaiseksi kääntyneen blogissa käsiteltiin tärkeää asiaa, nimittäin nimittelyä. Blogin nimi oli aiemmin suorastaan lööppimäinen "Entinen jeesustelija, nykyinen rättipää". Hän vaihtoi sen, koska eräs jeesustelija kertoi, että toisin päin "entinen rättipää, nykyinen jeesustelija" saisi rasismisyytteet niskaansa. (Kenties sen takia, että islam on niin voimakkaasti "tummaihoisten touhua", kun taas kristinusko on niin valkoisten kuin mustienkin keskuuteen levinnyt.) Sakina päätti vaihtaa tämän syystä bloginsa nimeä. Minusta hän teki oikein.
Minun on kuitenkin perusteltava vastaavasti ahkeraa "hihhuli" -sanan käyttöäni. Jota en kadu, ja jota en ole vähentämässä. Syynä ei ole herjaamisen halu tai rasismi. Sellainen tulee karsia pois. Miksi "h -sanaa" sitten esiintyy? Syitä on sopivasti kaksi. Kaksi on alkuluku. Alkuluvut ovat tärkeitä.
1: Yksinkertaisesti siksi, että en voi sanoa sanottavaani ilman että "h -sana" vilahtaa. Koska en tee sitä, mistä Dawkinsia ja Harrisia syytetään ; Heidän sanotaan leimaavan kaikki uskovaiset äärivähemmistöjen kautta (joihin heidän kritiikkinsä osuu, koska muuten heitä ei tarvitsisi syyttää väärästä yleistyksestä vaan herjauksesta). Dawkins&kumpp. kritisoivat siis fundiksia, ja yleistävät ne koskemaan kaikkia uskovaisia. Minä en missään tapauksessa vastusta uskontoa tai uskovaisia, vaan ainoastaan hihhuleita. En halua yleistää hihhuleita uskovaisiksi, enkä uskovaisi hihhuleiksi. Hihhuli -sanaa käyttämällä päinvastoin korostan että näiden välillä on eroa. Voidaan jopa sanoa, että pyrin erottamaan nämä kaksi toisistaan niin lujasti, että hihhulit eivät enää ole edes uskovaisia. Siksi en myöskään voi käyttää sanaa uskovainen silloin kun puhun hihhuleista : SE nimittäin herjaisi uskovaisia ja vääristäisi sanomani. Haluan kertoa, että vastustan vain hihhuleita ja heitäkin lähinnä siksi että he vastustavat omaa aatettani ja haluaisivat rajoittaa sitä, ja lisäksi loukkaavat minua henkilönä julistaessaan, herjaamalla minua aatteeni kautta mm. kertomalla että ansaitsen aatteeni vuoksi ikuisen kidutuksen Helvetissä täydellisen hyvän ja oikeudenmukaisuuden kaikkien lakien mukaan.
2: Kuten Penn&Teller: Bullshit!:in kiroilujaksossa kerrottiin, että Harry Houdini, joka vastusti kaikkea harhatiedettä kutsumalla sitä sanalla "Humbug", jota käytettiin vain "alatyylisessä puheessa". Houdini käytti siis sanaa, jota kansan syvät rivit käyttivät ja jota nämä ymmärsivät. Houdini ei noussut "kansan yläpuolelle", väittänyt olevansa hienostuneempi tai parempi. (Koska "Humbug" on muuttunut hyväksyttävämmäksi, valitsivat Penn&Teller sarjansa nimeksi kansanomaisemman ja raflaavamman sanan "bullshit!".) Samoin minä korostan sananvalinnallani myös aivan samaa. Toivon, että minua pidetään ihmisenä ja yksilönä, joka pitää blogiaan purkaakseen enemmän tai vähemmän oikeutettuja turhaumiaan enemmän tai vähemmän perustellen, eikä auktoriteettina.
"Hihhuli" -sana on näkynyt ja tulee näkymään blogissani jatkossakin. Jos sana tuottaa kuvotusta, suosittelen että blockkaatte blogini, eli lopetatte sen lukemisen. Minä en tunge mielipiteitäni hihhulimyönteisiin paikkoihin, edes kommentteihin, joten te kykenette saamaan pesäeron minusta. Minä en tule teille kadunkulmissa julistamaan tai herjaamaan. ; Koska minä olen ymmärtänyt mitä lause "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille"(Luuk. 6:31) tarkoittaa.
Minun on kuitenkin perusteltava vastaavasti ahkeraa "hihhuli" -sanan käyttöäni. Jota en kadu, ja jota en ole vähentämässä. Syynä ei ole herjaamisen halu tai rasismi. Sellainen tulee karsia pois. Miksi "h -sanaa" sitten esiintyy? Syitä on sopivasti kaksi. Kaksi on alkuluku. Alkuluvut ovat tärkeitä.
1: Yksinkertaisesti siksi, että en voi sanoa sanottavaani ilman että "h -sana" vilahtaa. Koska en tee sitä, mistä Dawkinsia ja Harrisia syytetään ; Heidän sanotaan leimaavan kaikki uskovaiset äärivähemmistöjen kautta (joihin heidän kritiikkinsä osuu, koska muuten heitä ei tarvitsisi syyttää väärästä yleistyksestä vaan herjauksesta). Dawkins&kumpp. kritisoivat siis fundiksia, ja yleistävät ne koskemaan kaikkia uskovaisia. Minä en missään tapauksessa vastusta uskontoa tai uskovaisia, vaan ainoastaan hihhuleita. En halua yleistää hihhuleita uskovaisiksi, enkä uskovaisi hihhuleiksi. Hihhuli -sanaa käyttämällä päinvastoin korostan että näiden välillä on eroa. Voidaan jopa sanoa, että pyrin erottamaan nämä kaksi toisistaan niin lujasti, että hihhulit eivät enää ole edes uskovaisia. Siksi en myöskään voi käyttää sanaa uskovainen silloin kun puhun hihhuleista : SE nimittäin herjaisi uskovaisia ja vääristäisi sanomani. Haluan kertoa, että vastustan vain hihhuleita ja heitäkin lähinnä siksi että he vastustavat omaa aatettani ja haluaisivat rajoittaa sitä, ja lisäksi loukkaavat minua henkilönä julistaessaan, herjaamalla minua aatteeni kautta mm. kertomalla että ansaitsen aatteeni vuoksi ikuisen kidutuksen Helvetissä täydellisen hyvän ja oikeudenmukaisuuden kaikkien lakien mukaan.
2: Kuten Penn&Teller: Bullshit!:in kiroilujaksossa kerrottiin, että Harry Houdini, joka vastusti kaikkea harhatiedettä kutsumalla sitä sanalla "Humbug", jota käytettiin vain "alatyylisessä puheessa". Houdini käytti siis sanaa, jota kansan syvät rivit käyttivät ja jota nämä ymmärsivät. Houdini ei noussut "kansan yläpuolelle", väittänyt olevansa hienostuneempi tai parempi. (Koska "Humbug" on muuttunut hyväksyttävämmäksi, valitsivat Penn&Teller sarjansa nimeksi kansanomaisemman ja raflaavamman sanan "bullshit!".) Samoin minä korostan sananvalinnallani myös aivan samaa. Toivon, että minua pidetään ihmisenä ja yksilönä, joka pitää blogiaan purkaakseen enemmän tai vähemmän oikeutettuja turhaumiaan enemmän tai vähemmän perustellen, eikä auktoriteettina.
"Hihhuli" -sana on näkynyt ja tulee näkymään blogissani jatkossakin. Jos sana tuottaa kuvotusta, suosittelen että blockkaatte blogini, eli lopetatte sen lukemisen. Minä en tunge mielipiteitäni hihhulimyönteisiin paikkoihin, edes kommentteihin, joten te kykenette saamaan pesäeron minusta. Minä en tule teille kadunkulmissa julistamaan tai herjaamaan. ; Koska minä olen ymmärtänyt mitä lause "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille"(Luuk. 6:31) tarkoittaa.
sunnuntai 13. toukokuuta 2007
Onelinereitä
A wise man once said that what you believe is not as important as why you believe it, and I was right.
Ajattele ennenkuin petyt, sillä Jumalan valtaistuin on tyhjä.
Ani harva ihmisistä yltää pitkävihaisuudessa ja kostonhimossa mallikappaleensa, Jumalan, tasolle.
Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on. Mutta ennen kaikkea antakaa kirkolle – ja paljon.
Ateisteille meitä ei herätetä viimeisenä päivänä, vaan meidän pitää herätä ennen viimeistä päivää.
Being abrasive and arrogant is an integral part of the atheistblogging ethos ; especially when you're as great as someone like me.
Being smarter than the creationist is really no trick : The average pen is smarter than the creationist - a complete lack of believing false things is in the pen's favor.
Beware of a Christian with an open mouth and a closed pocketbook.
En pelkää enkä vastusta Jumalia, vaan heitä jotka puhuvat heidän nimissään.
Fundamentalismi tarkoittaa, ettei tarvitse koskaan sanoa "olin väärässä".
Fundamentalistit eivät ole täydellisiä idiootteja - jotkin osat puuttuvat.
Huumorin ja teologian ero on hiuksenhieno ja häilyvä : Nyrkkisäääntönä on, että teologia on vitsi, joka ei naurata.
I am an atheist, but only on Christmas and Easter. The rest of the time, it doesn't really matter.
I have met several gorillas in zoos who hold anti-Darwinian views ; Because if Darwin was right, they are related to Ken Hovind and they don't like the idea.
I personally think that attacking a person’s theism is mean, but no more mean than the profession of theism itself.
If God did not destroy you, he drives you insane.
If natural selection is so great why are there still religious people?
Insane people create religions - Religions create insane people.
It may be that our role on this planet is not to worship God-but to create him.
It's just my opinion, but it's a good one. Get used to it, there's a lot more where it came from.
Ja ihminen teki Jumalat. Omaksi kuvakseen hän teki heidät.
Jeesus käski opetuslapsiaan tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen - itsellään hänellä oli muuta, tärkeämpää, tekemistä.
Jos ateismi on uskonto, niin terveys on sairaus.
Jos tiede on tanssia, on evoluutio tanssia, kenties horjuvaa mutta siinä on oikeat askeleet. Kreationismi sen sijaan on sitä kun kaatuminen yritetään naamioida breakdanceksi.
Jos fundamentalistit menevät Taivaaseen - Kuka sinne enää haluaa?
Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin miksi ihminen on niin helvetinmoinen kusipää?
Jumalan kaikkivoipuuden lopullinen todiste on siinä, että hänen ei tarvitse olla olemassa pelastaakseen meidät.
Jumalakin näyttää istuvan valtaistuimellaan perseellään.
Kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin, mutta ei omiin faktoihin.
Kreationistin rukous: Pyyntö siitä että maailmankaikkeuden lainalaisuudet mitätöidään yhden itsensä vaatimattomaksi julistaneen anojan mielenterveyden ja toiveiden vuoksi.
Korvasärkyä? Sanoisin muuten, että asialle on luultavasti olemassa luonnontieteellinen selitys, mutta koska sellaisen toteaminen on naturalismia ja ateismin tuputusta ja loukkaa toisinajattelijoita, sanonkin että kyseessä on luultavasti näkymätön kääpiö joka asuu korvassasi. Rukoile Jumalaa, niin senkin hermot pettävät ja se lähtee kotiinsa!
Kukaan ei uskalla sanoa, että "Jeesus pelastaa" -viestin esittäjät harrastavat väärää mainontaa.
Kulttuurillisesti avomielinen länsimaalainen ei piirrä Muhammadista kuvaa, koska hän ei halua loukata ketään, ennen kaikkea itseään.
Käskisin uskovaisia painumaan Helvettiin, mutta eihän sitä edes ole.
Lampaat ovat tyhmiä, niitä täytyy paimentaa. Vuohet ovat viisaita, niitä täytyy ohjailla.
Light travels faster than sound, which is why religious people appear bright until you hear them speak.
Mainstream theology almost certainly has some standards, and therefore, does not deserve to be burdened with Intelligent Design.
"Miten Jumala sai alkunsa?" on toki mielenkiintoinen kysymys - mutta vielä keskeisempi on "missä Jumalan alku sijaitsi?"
Myytti on uskonto johon kukaan ei enää usko.
Nihil curo de ista tua stulta superstitione : En ole kiinnostunut typerästä uskonnollisesta kultistasi.
No one's ever seen me and Jesus together : Coincidence?
Properly read, the Bible is the most potent force for atheism ever conceived.
Raamattu ei kiellä tutkimusta ; Ongelma on siinä että se määrää Kirjoitusten vastaiset tulokset virheellisiksi.
Rational arguments don't usually work for religious people otherwise there would be no religious people.
"Religion is Bullshit" IS NOT the same as saying "There is no God" - but saying "There is no God" IS the same as saying "Religion is Bullshit".
Religion is a delusion invented to control ignorant, fearful minds.
Religion is the excuse insanity after the fact.
Religion ends and philosophy begins, just as alchemy ends and chemistry begins and astrology ends, and astronomy begins.
Religious people are immune to logic, because you cannot reason someone out of a position they were not reasoned into.
Selfishness is not living as one wishes to live, it is asking others to live as one wishes to live.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen poikansa, niin että jokainen, joka häneen uskoo, uskoo todennäköisesti ihan mihin tahansa.
Sophisticated theology is like dressing up a pig in a pretty dress and calling it a "beautiful lady."
Sotaisa kirkko ja Voittoisa kirkko on muuttunut Sosiaaliseksi kirkoksi ja Eriskummalliseksi kirkoksi.
The difference between a religion and a delusion is the number of people who share it.
The fact that a believer is happier than a skeptic is no more to the point than the fact that a drunken man is happier than a sober one.
The greatest tragedy in mankind's entire history may be the hijacking of morality by religion.
Tiede on kysymyksiä, joihin voidaan etsiä vastauksia. Filosofia on kysymyksiä, joihin ei ehkä milloinkaan vastata. Uskonto on vastauksia, joita ei milloinkaan kyseenalaisteta.
Uskonsa voi perustaa logiikkaan, kunhan ei perusta logiikkaansa uskoon.
Uskonto on järjestäytynyttä hulluutta, joka kannattajiensa monilukuisuuden vuoksi väittää itseään tervejärkiseksi.
Vihaan Jumalaa? Ketä?
What is this ... "religion" ... ? - Ridiciously popular piece of nonsense!
Whether gods are real or just an idea concocted by humans, religion itself is still man-made.
Yksi hengille puhuva on skitsofreenikko ; Laumassa puhuvaa kutsutaan taas uskovaiseksi.
You can't be a rational person six days a week…and on one day of the week, go to a building, and think you're drinking the blood of a two thousand year old space god.
Älykkään Suunnittelun kannattajien kannattaisi ottaa yhteyttä Suunnittelija -asentajaansa : Heidän ruuvinsa ovat löysällä.
Ajattele ennenkuin petyt, sillä Jumalan valtaistuin on tyhjä.
Ani harva ihmisistä yltää pitkävihaisuudessa ja kostonhimossa mallikappaleensa, Jumalan, tasolle.
Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on. Mutta ennen kaikkea antakaa kirkolle – ja paljon.
Ateisteille meitä ei herätetä viimeisenä päivänä, vaan meidän pitää herätä ennen viimeistä päivää.
Being abrasive and arrogant is an integral part of the atheistblogging ethos ; especially when you're as great as someone like me.
Being smarter than the creationist is really no trick : The average pen is smarter than the creationist - a complete lack of believing false things is in the pen's favor.
Beware of a Christian with an open mouth and a closed pocketbook.
En pelkää enkä vastusta Jumalia, vaan heitä jotka puhuvat heidän nimissään.
Fundamentalismi tarkoittaa, ettei tarvitse koskaan sanoa "olin väärässä".
Fundamentalistit eivät ole täydellisiä idiootteja - jotkin osat puuttuvat.
Huumorin ja teologian ero on hiuksenhieno ja häilyvä : Nyrkkisäääntönä on, että teologia on vitsi, joka ei naurata.
I am an atheist, but only on Christmas and Easter. The rest of the time, it doesn't really matter.
I have met several gorillas in zoos who hold anti-Darwinian views ; Because if Darwin was right, they are related to Ken Hovind and they don't like the idea.
I personally think that attacking a person’s theism is mean, but no more mean than the profession of theism itself.
If God did not destroy you, he drives you insane.
If natural selection is so great why are there still religious people?
Insane people create religions - Religions create insane people.
It may be that our role on this planet is not to worship God-but to create him.
It's just my opinion, but it's a good one. Get used to it, there's a lot more where it came from.
Ja ihminen teki Jumalat. Omaksi kuvakseen hän teki heidät.
Jeesus käski opetuslapsiaan tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen - itsellään hänellä oli muuta, tärkeämpää, tekemistä.
Jos ateismi on uskonto, niin terveys on sairaus.
Jos tiede on tanssia, on evoluutio tanssia, kenties horjuvaa mutta siinä on oikeat askeleet. Kreationismi sen sijaan on sitä kun kaatuminen yritetään naamioida breakdanceksi.
Jos fundamentalistit menevät Taivaaseen - Kuka sinne enää haluaa?
Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin miksi ihminen on niin helvetinmoinen kusipää?
Jumalan kaikkivoipuuden lopullinen todiste on siinä, että hänen ei tarvitse olla olemassa pelastaakseen meidät.
Jumalakin näyttää istuvan valtaistuimellaan perseellään.
Kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin, mutta ei omiin faktoihin.
Kreationistin rukous: Pyyntö siitä että maailmankaikkeuden lainalaisuudet mitätöidään yhden itsensä vaatimattomaksi julistaneen anojan mielenterveyden ja toiveiden vuoksi.
Korvasärkyä? Sanoisin muuten, että asialle on luultavasti olemassa luonnontieteellinen selitys, mutta koska sellaisen toteaminen on naturalismia ja ateismin tuputusta ja loukkaa toisinajattelijoita, sanonkin että kyseessä on luultavasti näkymätön kääpiö joka asuu korvassasi. Rukoile Jumalaa, niin senkin hermot pettävät ja se lähtee kotiinsa!
Kukaan ei uskalla sanoa, että "Jeesus pelastaa" -viestin esittäjät harrastavat väärää mainontaa.
Kulttuurillisesti avomielinen länsimaalainen ei piirrä Muhammadista kuvaa, koska hän ei halua loukata ketään, ennen kaikkea itseään.
Käskisin uskovaisia painumaan Helvettiin, mutta eihän sitä edes ole.
Lampaat ovat tyhmiä, niitä täytyy paimentaa. Vuohet ovat viisaita, niitä täytyy ohjailla.
Light travels faster than sound, which is why religious people appear bright until you hear them speak.
Mainstream theology almost certainly has some standards, and therefore, does not deserve to be burdened with Intelligent Design.
"Miten Jumala sai alkunsa?" on toki mielenkiintoinen kysymys - mutta vielä keskeisempi on "missä Jumalan alku sijaitsi?"
Myytti on uskonto johon kukaan ei enää usko.
Nihil curo de ista tua stulta superstitione : En ole kiinnostunut typerästä uskonnollisesta kultistasi.
No one's ever seen me and Jesus together : Coincidence?
Properly read, the Bible is the most potent force for atheism ever conceived.
Raamattu ei kiellä tutkimusta ; Ongelma on siinä että se määrää Kirjoitusten vastaiset tulokset virheellisiksi.
Rational arguments don't usually work for religious people otherwise there would be no religious people.
"Religion is Bullshit" IS NOT the same as saying "There is no God" - but saying "There is no God" IS the same as saying "Religion is Bullshit".
Religion is a delusion invented to control ignorant, fearful minds.
Religion is the excuse insanity after the fact.
Religion ends and philosophy begins, just as alchemy ends and chemistry begins and astrology ends, and astronomy begins.
Religious people are immune to logic, because you cannot reason someone out of a position they were not reasoned into.
Selfishness is not living as one wishes to live, it is asking others to live as one wishes to live.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen poikansa, niin että jokainen, joka häneen uskoo, uskoo todennäköisesti ihan mihin tahansa.
Sophisticated theology is like dressing up a pig in a pretty dress and calling it a "beautiful lady."
Sotaisa kirkko ja Voittoisa kirkko on muuttunut Sosiaaliseksi kirkoksi ja Eriskummalliseksi kirkoksi.
The difference between a religion and a delusion is the number of people who share it.
The fact that a believer is happier than a skeptic is no more to the point than the fact that a drunken man is happier than a sober one.
The greatest tragedy in mankind's entire history may be the hijacking of morality by religion.
Tiede on kysymyksiä, joihin voidaan etsiä vastauksia. Filosofia on kysymyksiä, joihin ei ehkä milloinkaan vastata. Uskonto on vastauksia, joita ei milloinkaan kyseenalaisteta.
Uskonsa voi perustaa logiikkaan, kunhan ei perusta logiikkaansa uskoon.
Uskonto on järjestäytynyttä hulluutta, joka kannattajiensa monilukuisuuden vuoksi väittää itseään tervejärkiseksi.
Vihaan Jumalaa? Ketä?
What is this ... "religion" ... ? - Ridiciously popular piece of nonsense!
Whether gods are real or just an idea concocted by humans, religion itself is still man-made.
Yksi hengille puhuva on skitsofreenikko ; Laumassa puhuvaa kutsutaan taas uskovaiseksi.
You can't be a rational person six days a week…and on one day of the week, go to a building, and think you're drinking the blood of a two thousand year old space god.
Älykkään Suunnittelun kannattajien kannattaisi ottaa yhteyttä Suunnittelija -asentajaansa : Heidän ruuvinsa ovat löysällä.
lauantai 28. huhtikuuta 2007
Hihhulin tunnistaminen.
Jotta voisimme olla keskustelematta hihhuleiden kanssa, ja kuitenkin ylläpitää sosiaalisia suhteitamme tervejärkisempiin kanssaveljiimme, joudumme erottelemaan ja luokittelemaan.
Monet muut ovat kasanneet listauksia, jotka ovat käyttökelpoisia. Esimerkiksi Niilon sarkasmin sävyttämät Nyyssiväittely- ja Peelo -oppaat. Kristinusko.infossa on, niin ikään ironiset voittoisan väittelyn ohjeet. Saastainen huone -blogissa on myös esitetty oiva luokittelu eri saarnaajatyypeistä. Ne paitsi opettavat miten väitellä kuin hihhuli, toimivat "käänteisesti" myös hihhulitemppujen tunnistamisen välineenä. Paholaisen asianajaja taas tiivistää vaihtoehtohoitojen tunnistamisen äärimmilleen -tuoteselosteen lauseeseen:
"Products are not intended to diagnose, treat, cure, or prevent any disease."
Vähemmän humorista linjaa haluaville tarjolla on suorastaan runsaudenpulaa:
Joka haluaa tehdä tarkan mutta aikaa vievän hihhuliustason määrityksen, voi käyttää pitkää John Baezin "Crackpot index" -laskutapaa tai A. Orangen "Propaganda and Debating Techniques"ia tai Patrick Lemanin tekemää salaliittoteorioiden mallinnusta. Samoin Genomicron -blogin "Anatomy of bad science story" on kätevä. Denialism blogin "Crank HOWTO" auttaa paitsi huuhaan suunnittelussa, myös tunnistamisessa. Myös SinBadin "Bullshit Detector" on laajuudessaan hyödyllinen niille joilla on taipumusta laajaan ja systemaattiseen läpikäyntiin. Heille, joilla aikaa ei riitä näihin, riittänee esimerkiksi mielestäni aika käyttökelpoinen skepsiksen artikkeli huuhaan tunnistamisesta. Laurence Moran taas on englanniksi esitellyt oman listansa, jossa "bogus sciencen" vaaran merkit. Tuula Kokkonen taas on kirjoittanut artikkelin pseudoarkeologiasta, ja Hannu Karttunen Utele -teoriasta. Niiden merkkejä voidaan soveltaa muihinkin hihhulioppeihin. Hoofnaglet taas ovat määriteleet "denialismin" (kaikenmaailman evoluution, ilmastonmuutoksen, gravitaation, HI -viruksen ja holokaustin kieltäjät) , eli yhden tyypin hihhuliuden melko näppärästi lyhyeen kuvaukseen:
"5 general tactics are used by denialists to sow confusion. They are conspiracy, selectivity (cherry-picking), fake experts, impossible expectations (also known as moving goalposts), and general fallacies of logic."
Mutta täytyyhän minun tehdä jotain itsekin. Koska hihhulius on sairaus, sillä ei ole piirteitä. Sillä on vain oireita: Yksittäinen oire ei kuitenkaan vielä välttämättä tarkoita että henkilö olisi hihhuli, vaan pikemminkin mitä hihhulimpi hän on, sitä useammin ja useampi näistä oireista ilmenee. Hihhuli voi olla joko sellainen, joka kerää paljon yksittäisiä oireita, tai sellainen jolla muutama oire dominoi koko käyttäytymistä. Jokainen kuitenkin varmasti huomaa, että ei ole täysin hihhuliudesta vapaa. Tätä listausta voi siksi käyttää myös itsekehityksen apuvälineenä.
Oire 1: Mahtipontisuus: Henkilö esittelee asiaansa nimenomaan "mullistavana" ja uutena. Hihhuli esittää teoriansa kannattajia sellaisessa valossa että nämä olisivat vähintään Newtoneita. Rinnastaa Einsteiniin ja muihin vastaaviin. Koskaan hihhuli ei keksi mitään tavallista, (esimerkiksi Shampoolla leikkimisvideon Kayen efektin tapaista) sen täytyy aina olla tosi syvästi tieteeseen vaikuttavaa. Ylpeys saattaa näkyä myös siinä, että nimeää teoriansa itsensä mukaan tai kertoo kuinka kauan hän on kehittänyt teoriaansa. Lisäpiste jos auktoriteetti on "kritiikin ulkopuolella" eli jos vastakkain on Ph.D:tä siteeraava hihhuli ja toista Ph.D.tä siteeraava toinen ja hihhuli vain pitää auktoriteettiaan parempana ja käyttää tätä perusteluna. Jos auktoriteetti lisäksi siirtyy siten, että vertailtavaksi tuleekin hihhulin siteeraama Ph.D. (ei siteeraava hihhuli) ja vastapuolen keskustelija (eikä siteerattu Ph.D.), onkin jo aika antaa hihhulille mitali aasinkorvilla.
Oire 2: Määrittelemättömät, hienot, käsitteet: Henkilö väittää että on olemassa jotain. Hän käyttää siitä jotain tieteelliseltä kalskahtavaa termiä, tai vaihtoehtoisesti käyttää jotain termiä jota arkielämässä käytämme ja lataa siihen jotain muutakin ja käyttää termin arkikäyttöä perusteluna laajemmalle käsitteelle. (tai molempia, esimerkiksi New Agereiden "energia" ja "värähtelytasot") Hän ei kuitenkaan pysty mittaamaan sitä tai kertomaan millä mekanismilla se toimii. Henkilö voi sanoa että eliöissä on elämänvoimaa/energiakenttiä, mutta tätä ei voida mitata. Henkilö tai tämän kannattajat eivät koskaan kokeellisesti mittaa tätä ilmiötä tai empiirisesti osoita että kohteessa todella on tätä piirrettä. He vain sanovat että näin on. Ääritapauksessa henkilö voi esimerkiksi kertoa kuinka tiedämme että äly on vaikuttanut jossain, ja toisaalla hän taas voi väittää että hänellä ei ole "älylle mitään määritelmää". Jos emme tiedä mitään siitä mitä jokin asia -esimerkiksi äly- on, miten voisimme muka sanoa että sitä on jossakin? Henkilö saattaa myös esittää, että hänen teoriansa on hieno ja "analogian tasolla valmis", hän vain tarvitsee jonkun joka "muuttaa hänen teoriansa yhtälöiden muotoon".
Oire 3: Toisto: Henkilö toistaa samaa fraasia tai asiaa ja etenkin oireen 2 määritteitä. Asia muuttuu hihhulista todemmaksi ja todemmaksi sen mukaan mitä useammin hän sitä toistaa.
Oire 4: Kadonneet todisteet: Henkilö ei esitä todisteita, vaan pääasiassa väittää jotain, ja selittelee todisteiden puutetta. Tällä oireella UFOkannattajilta, kuten erilaiset salaliittoteoreetikot, kylmäfuusiomiehet sekä UFOkannattajat ja Rauni-Leena Luukanen-Kilde peittävät todisteiden puutteen. Todisteet on hukattu, ne ovat uponneet Atlantiksen mukana, ovat kaukana pääsemättömissä, Hallitus on salannut ne, tai naturalistit estävät tutkimuksen. Ja enkeli vei ne kultalaatat ja niiden lukemiseen tarvittavan kristallin joita kukaan muu ei nähnyt mukanaan taivaaseen.
Oire 5: Rajoittuneisuudesta syyttäminen: Henkilö kuluttaa erittäin paljon aikaa siihen että hän kertoo kuinka vakiintunut tiedemaailma on norsunluutorneissaan. (sana "norsunluutorni" on jo itsessään tässä yhteydessä hihhulibonuspiste) Kukaan ei ymmärrä. Näin he synnyttävät kuvan siitä että jonkinlainen "Daavid - Goljat" -kamppailu on meneillään. Yleinen nykytieteen vastaisuus, jossa jopa tiedekeskus Heureka saattaa edustaa esimerkiksi "norsunluutornissa elävien ateistien uskonnonvastaisuutta".
Oire 6: Galileo -syndrooma: Henkilö syyttää vainosta. Hänen ei anneta tutkia ja tiedemaailma kiusaa. Hän rinnastaa itseään yleensä Galileihin. Vastustajia kohtaan viuhuu natsikortti, ja muutenkin henkilö kertoo että "vastustajilla" on poliittisia tavoitteita ja että nämä ovat moraalisesti turmeltuneita ja että vastustettava aate epämoraalinen. (Jos vetoavat itseensä sanoilla Galileo tai Wrightin veljekset, ehdoton lisäpiste.)
Oire 7: Henkilökohtaisuus: Henkilö käyttää henkilökohtaisia kokemuksiaan todisteena. Hän on itse nähnyt UFOja ja USA:n hallituksen salaamia dokumentteja ja Hän on keskustellut, yleensä nimeltä mainitsemattoman, auktoriteetin kanssa asiasta. Tapaamista tai keskustelun kontekstia on usein mahdoton selvittää.
Oire 8: Kontaktiin pyrkiminen: Henkilö ei pysy asiassa ja keskustele ilmiöstä yleensä, vaan pyrkii henkilökohtaisuuksiin. Hän kyselee henkilökohtaisuuksia. Hän lähettelee paljon yksityisviestejä ja niin edespäin. Kontaktit ovat yleensä välistä hyvinkin kaveeraavia ja välistä vihaa puhkuvia.
Oire 9: Kiire: Henkilö raportoi siitä milloin hän mahdollisesti ehkä vastaa asiaan, mutta juuri nyt hänellä ei ole aikaa. (Jos lupauksista huolimatta jättää vastaamatta, lisäpisteitä.) Henkilö harrastaa "hit and run" -strategiaa, jossa hän heittää asian, ei kommentoi kritiikkiin, pakenee joksikin aikaa, ja palaa muutaman kuukauden kuluttua heittämään uutta tavaraa. Keskustelupalstoilla kiireoireen varmistamiseksi kannattaa kokeilla toisella nimimerkillä lähtetyillä yksityisviesteillä, jotka sisältävät kiinnostunutta ja erittäin myönteistä vuodatusta. Kiirehihhulilla on kiireestään huolimatta aina aikaa postittaa kritiikittömälle kyselijällesi jopa sivujen mittaisia vuodatuksia. (Jos henkilö mainitsee foorumilla erikseen, että keskustelee jonkun asiasta "oikeasti kiinnostuneen" - eli sinun - kanssa, lisäpiste.)
Oire 10: Vastaamattomuus on myöntymisen merkki: Jos henkilön esittämiin väitteisiin ei reagoi hän katsoo voittaneensa keskustelun -jota siis ei ole edes käyty. Henkilö ilmoittaa voitostaan.
Oire 11: Yliluonnollisesta mahdollista: Henkilö viittaa yliluonnollisiin ilmiöihin, kuten taikuuteen, hyväksyttävänä ilmiönä. Hän kuluttaa aikaa siihen miksi asia on mahdollinen, mutta ei käytännössä osoita että se myös todella on niin. Keskustelu alkaa usein kyselemällä "miten jos ja mitä jos" ja tämä vain jotenkin muuttuu muotoon "näin todella on": Mahdollisuus muuttuu todistetuksi. Tätä vastustajat sitten joutuvat kumoamaan. Jos henkilöllä on määritelty jokin ilmiö tai asia, esimerkiksi nopeasti etenevät kaasupalloilmiöt tai ektoplasma, "sellaiseksi jota nykytiede ei voi ymmärtää eikä luonnonlait tuottaa" ja hän väittää että tämän määrittelyyn -ääritapauksissa jopa laskelmaan- viitaten asiaa tai ilmiötä on jossain kohteessa ilman että sitä on empiirisesti mitattu ja havaittu, lisäpiste. Itse ilmiö voi siis olla havaittu mutta niitä vain väitetään yliluonnolliseksi, kuten EVP -videoissa näkyviä valonvälähdyksiä kummituksiksi, mutta jos ilmiötä ei ole edes havaittu/mitattu, niin annetaan hihhuliuden mitali aasinkorvin.
Oire 12: Keskittyminen kritiikkiin: Henkilö ei pyri selittämään asioita, vaan keskittyy siihen että haukkuu vastustajia. Sitten hän sanoo että vastakkain on "joko hänen tai minun paradigma" (paradigmasanasta tässä kontekstissa lisähihhulipiste.) Hänen tapansa on, että hän luokittelee ilmiönsä Oireen 11 tapaan joksikin joka on jotain muuta kuin luonnontieteen lait ja muut, ja kritisoimalla tätä hän kokee saavansa tukea omalle kannalleen. Näin hänen ei tarvitse todistaa mitään koska vastakkainhan ovat "ne ja me" ja "ne" on huonoja, joten "me" on oikeassa. Oikeasti pelkkään vastustajien kriittiseen arvosteluun keskittyvä kertoo kuitenkin kaikille selväjärkisille että käytössä on jo epätoivoisuus: Kun ei onnistuta olemaan itse perusteltuja, otetaan käyttöön Plan B: eli "If you can’t build your own house, you may as well tear your neighbor’s home down."
Oire 13: Tieteellisyyden muuntuvaisuus: Vaikka henkilö kuluttaa paljon aikaa siihen että hän osoittaa -tai ainakin syyttää- vastustajien juttuja epätieteellisiksi, käykin niin että jos hänen mallinsa joutuu "onko tieteellistä ja jos on niin miksi" -tilanteeseen, ovat kriitikot väärässä koska tiede keskustelee rajoistaan ja että yksimielisyyttä tieteestä ei ole.
Oire 14: En minä sitä sanonut: Jos henkilölle kohdistetaan kritiikkiä, hän syyttää muita vääristelystä. Mutta ei perustele miksi, eikä ennen kaikkea korjaa sitä ja kerro miten se on oikeasti. Pitkänkään keskustelun jälkeen ei selviä muuta kuin se, että "asia ei ole noin", mutta se miten se asia sitten oikeasti on, jää arvoitukseksi. Jos esimerkiksi jotain ilmiötä mallinnetaan tietokoneella, niin ohjelman parametrit ovat väärin. Mutta vahingossakaan ei kerrota miten nämä parametrit sitten voitaisiin korjata. (Ja jostain syytä se ohjelman tekeminenkin on kriitikoiden hommaa, henkilö itse ei minkäänlaista ohjelmaa tee itse.)
Oire 15: Totuus ei kuole: Henkilö puhuu paljon Totuudesta ja vetoaa siihen että "kyllä kansa tietää" ja että vaikka miten kävisi, niin lopulta totuus tulee ilmi. (Perustelee "näin ja näin moni kaduntallaaja uskoo" -tilastoilla jne.) Näin esimerkiksi pelkästään se, että UFOista ja kummituksista on kertomuksia ja että näitä kertomuksia koko ajan kerrotaan toimii todisteena UFOjen ja kummitusten todellisuudesta. Kertomuksia ei siksi tarvitse varmentaa. Hihhulista ei mitenkään ole mahdollista että kummituksista ja UFOista kerrotaisiin vain sen takia että ne ovat populaareja ja saavat huomiota radiossa ja televisiossa. (Jostain syystä minä kuitenkin aina näen niitä vaanivia mötiäisiä pusikoissa kauhuelokuvien jälkeen, mutta en muulloin.)
Oire 16: Erikoinen käytös: Henkilö viittaa usein menneisyyteensä, joka on tyypillisesti ollut mitä karmein, (viinaa, huumeita, seksiä, väkivaltaa, rikoksia, vihaa) ja ja jolloin hän on kuulunut "vastaleiriin". Mitä kauheimpia syytöksiä voidaan esittää, kun "minä ajattelin noin, nykyään en". Samoin "kova moraalinen kehitys" kuvaa luonnollisesti nykyisen opin moraalista paremmuutta. Myös huutaminen, kuiskailu -tai nettifoorumeilla runsas CAPS LOCKIN käyttö ja muu vastaava. Tässä kirjo on kuitenkin laaja; Tunnistanet kuitenkin sekoilun kun sitä näet.
Oire 17: Yliabstraktius: Henkilö tekee jonkinlaisen matemaattisen kaavarykelmän, jota käsittelee todellisuutena; Hän käyttää matematiikkaa kuin antiikin kreikkalainen jonka kuvitelmissa fysikaalinen maailma koostui kokonaisluvuista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hihhuli johdattaa ihmiset abstraktien matemaattisten teoreemien - joita he eivät todennäköisesti ymmärrä - mereen, ja määrittelee siellä puhtaasti abstraktin matemaattisen todellisuuden omilla ehdoillaan ja sanoo sitten että tämä hänen luomansa todellisuus on reaalitodellisuutta. Hän siis unohtaa että matematiikka on abstraktia suhteiden tiedettä jonka aksioomia ja teoreemia voidaan toki soveltaa fysikaalisen maailman suhteiden jäsentämiseen ja rakenteen hahmotteluun mutta ne eivät ole sama asia. Henkilö käyttää matematiikasta yleensä alkulukuja, esimerkiksi "kolme kertaa seitsemän henkisyyden tasoa".
Oire 18: Painotettujen sanojen käyttö: Henkilö käyttää toistuvasti määritelmiä, jotka ovat merkitykseltään painotettuja. Tämä ei ole suoranaista valehtelua, vaan asian ilmaisemista niin, että syntyy vääriä vaikutelmia. Tällä käännetään huomiota muualle. Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi sillä että hihhuli sanoo että "moni kannattaa hänen ajatustaan" tai sitä että hän kutsuu kaikkia kannattamaansa asiaa tukevista akateemisista ihmisistä termiä "tiedemies" -riippumatta siitä onko asia heidän asiantuntemuksensa alueella tai ei. Vastaavasti eri mieltä olevat akateemikot eivät koskaan ole samalla tavoin "tiedemiehiä" vaan esimerkiksi "darwinisteja", mahdollisesti jopa "maailmankuvansa sumentamia darwinisteja" -riippumatta siitä ovatko he esimerkiksi fyysikoita.
Oire 19: Haastaminen: Sen sijaan, että julkaisisi tutkimuksia jotka tukisivat hänen teoriaansa, henkilö haastaa muita osoittamaan hänen teoriansa vääräksi. Lisäpiste, jos tekee tämän suurehkoa rahasummaa täkynä käyttäen. (Kertoo siitä että henkilö ei halua panostaa teoriansa todistamiseen vaan haluaa suunnata rahaa enemmän PR:n suuntaan.)
Oire 20: Monen muunkin tieteen osa -alueen kritisoiminen: Jos yksi ja sama henkilö kannattaa "erikoissuosikkinsa" lisäksi jotain muutakin "vaihtoehtotiedettä", esimerkiksi uskoo lumimieheen tai vastustaa rokotuksia, se usein tarkoittaa sitä että hänen höpöfiltterinsä on yleisesti ja laajasti sekaisin, jolloin hän ei ole kovin luotettava taho silloin kun käsittelyn alla ovat "vaihtoehtotieteet". On paljon helpompaa uskoa, että yksi henkilö on herkkäuskoisemmin hyväksymässä huuhaata, kuin että yksi henkilö olisi niin nero että kykenisi yksin päihittämään koko tiedemaailman lukuisilla kentillä ilman että nämä päihitetyt tiedemaailman ihmiset huomaisi tätä..
Oire 21: Suosioon vetoaminen: Henkilö vetoaa siihen, miten suosittua hänen oppinsa on. Tästä malliesimerkeiksi kelpaavat lukuja sisältävät katugallupit uskonnollisuuden suosiosta, Raamatun painosmäärät, uskonnon jäsenmäärät, lahkon levinneisyys "niin ja niin moneen maahan", hihhulin kotisivujen käyntibannerit, DaVinci -koodin bestselleriys, kuinka monelle kielelle jokin teos on käännetty kuin epämääräisemmät "yleinen keskustelu/suosio" esimerkiksi opiskelijoiden, median tai muiden tahojen keskuudessa.
Monet muut ovat kasanneet listauksia, jotka ovat käyttökelpoisia. Esimerkiksi Niilon sarkasmin sävyttämät Nyyssiväittely- ja Peelo -oppaat. Kristinusko.infossa on, niin ikään ironiset voittoisan väittelyn ohjeet. Saastainen huone -blogissa on myös esitetty oiva luokittelu eri saarnaajatyypeistä. Ne paitsi opettavat miten väitellä kuin hihhuli, toimivat "käänteisesti" myös hihhulitemppujen tunnistamisen välineenä. Paholaisen asianajaja taas tiivistää vaihtoehtohoitojen tunnistamisen äärimmilleen -tuoteselosteen lauseeseen:
"Products are not intended to diagnose, treat, cure, or prevent any disease."
Vähemmän humorista linjaa haluaville tarjolla on suorastaan runsaudenpulaa:
Joka haluaa tehdä tarkan mutta aikaa vievän hihhuliustason määrityksen, voi käyttää pitkää John Baezin "Crackpot index" -laskutapaa tai A. Orangen "Propaganda and Debating Techniques"ia tai Patrick Lemanin tekemää salaliittoteorioiden mallinnusta. Samoin Genomicron -blogin "Anatomy of bad science story" on kätevä. Denialism blogin "Crank HOWTO" auttaa paitsi huuhaan suunnittelussa, myös tunnistamisessa. Myös SinBadin "Bullshit Detector" on laajuudessaan hyödyllinen niille joilla on taipumusta laajaan ja systemaattiseen läpikäyntiin. Heille, joilla aikaa ei riitä näihin, riittänee esimerkiksi mielestäni aika käyttökelpoinen skepsiksen artikkeli huuhaan tunnistamisesta. Laurence Moran taas on englanniksi esitellyt oman listansa, jossa "bogus sciencen" vaaran merkit. Tuula Kokkonen taas on kirjoittanut artikkelin pseudoarkeologiasta, ja Hannu Karttunen Utele -teoriasta. Niiden merkkejä voidaan soveltaa muihinkin hihhulioppeihin. Hoofnaglet taas ovat määriteleet "denialismin" (kaikenmaailman evoluution, ilmastonmuutoksen, gravitaation, HI -viruksen ja holokaustin kieltäjät) , eli yhden tyypin hihhuliuden melko näppärästi lyhyeen kuvaukseen:
"5 general tactics are used by denialists to sow confusion. They are conspiracy, selectivity (cherry-picking), fake experts, impossible expectations (also known as moving goalposts), and general fallacies of logic."
Mutta täytyyhän minun tehdä jotain itsekin. Koska hihhulius on sairaus, sillä ei ole piirteitä. Sillä on vain oireita: Yksittäinen oire ei kuitenkaan vielä välttämättä tarkoita että henkilö olisi hihhuli, vaan pikemminkin mitä hihhulimpi hän on, sitä useammin ja useampi näistä oireista ilmenee. Hihhuli voi olla joko sellainen, joka kerää paljon yksittäisiä oireita, tai sellainen jolla muutama oire dominoi koko käyttäytymistä. Jokainen kuitenkin varmasti huomaa, että ei ole täysin hihhuliudesta vapaa. Tätä listausta voi siksi käyttää myös itsekehityksen apuvälineenä.
Oire 1: Mahtipontisuus: Henkilö esittelee asiaansa nimenomaan "mullistavana" ja uutena. Hihhuli esittää teoriansa kannattajia sellaisessa valossa että nämä olisivat vähintään Newtoneita. Rinnastaa Einsteiniin ja muihin vastaaviin. Koskaan hihhuli ei keksi mitään tavallista, (esimerkiksi Shampoolla leikkimisvideon Kayen efektin tapaista) sen täytyy aina olla tosi syvästi tieteeseen vaikuttavaa. Ylpeys saattaa näkyä myös siinä, että nimeää teoriansa itsensä mukaan tai kertoo kuinka kauan hän on kehittänyt teoriaansa. Lisäpiste jos auktoriteetti on "kritiikin ulkopuolella" eli jos vastakkain on Ph.D:tä siteeraava hihhuli ja toista Ph.D.tä siteeraava toinen ja hihhuli vain pitää auktoriteettiaan parempana ja käyttää tätä perusteluna. Jos auktoriteetti lisäksi siirtyy siten, että vertailtavaksi tuleekin hihhulin siteeraama Ph.D. (ei siteeraava hihhuli) ja vastapuolen keskustelija (eikä siteerattu Ph.D.), onkin jo aika antaa hihhulille mitali aasinkorvilla.
Oire 2: Määrittelemättömät, hienot, käsitteet: Henkilö väittää että on olemassa jotain. Hän käyttää siitä jotain tieteelliseltä kalskahtavaa termiä, tai vaihtoehtoisesti käyttää jotain termiä jota arkielämässä käytämme ja lataa siihen jotain muutakin ja käyttää termin arkikäyttöä perusteluna laajemmalle käsitteelle. (tai molempia, esimerkiksi New Agereiden "energia" ja "värähtelytasot") Hän ei kuitenkaan pysty mittaamaan sitä tai kertomaan millä mekanismilla se toimii. Henkilö voi sanoa että eliöissä on elämänvoimaa/energiakenttiä, mutta tätä ei voida mitata. Henkilö tai tämän kannattajat eivät koskaan kokeellisesti mittaa tätä ilmiötä tai empiirisesti osoita että kohteessa todella on tätä piirrettä. He vain sanovat että näin on. Ääritapauksessa henkilö voi esimerkiksi kertoa kuinka tiedämme että äly on vaikuttanut jossain, ja toisaalla hän taas voi väittää että hänellä ei ole "älylle mitään määritelmää". Jos emme tiedä mitään siitä mitä jokin asia -esimerkiksi äly- on, miten voisimme muka sanoa että sitä on jossakin? Henkilö saattaa myös esittää, että hänen teoriansa on hieno ja "analogian tasolla valmis", hän vain tarvitsee jonkun joka "muuttaa hänen teoriansa yhtälöiden muotoon".
Oire 3: Toisto: Henkilö toistaa samaa fraasia tai asiaa ja etenkin oireen 2 määritteitä. Asia muuttuu hihhulista todemmaksi ja todemmaksi sen mukaan mitä useammin hän sitä toistaa.
Oire 4: Kadonneet todisteet: Henkilö ei esitä todisteita, vaan pääasiassa väittää jotain, ja selittelee todisteiden puutetta. Tällä oireella UFOkannattajilta, kuten erilaiset salaliittoteoreetikot, kylmäfuusiomiehet sekä UFOkannattajat ja Rauni-Leena Luukanen-Kilde peittävät todisteiden puutteen. Todisteet on hukattu, ne ovat uponneet Atlantiksen mukana, ovat kaukana pääsemättömissä, Hallitus on salannut ne, tai naturalistit estävät tutkimuksen. Ja enkeli vei ne kultalaatat ja niiden lukemiseen tarvittavan kristallin joita kukaan muu ei nähnyt mukanaan taivaaseen.
Oire 5: Rajoittuneisuudesta syyttäminen: Henkilö kuluttaa erittäin paljon aikaa siihen että hän kertoo kuinka vakiintunut tiedemaailma on norsunluutorneissaan. (sana "norsunluutorni" on jo itsessään tässä yhteydessä hihhulibonuspiste) Kukaan ei ymmärrä. Näin he synnyttävät kuvan siitä että jonkinlainen "Daavid - Goljat" -kamppailu on meneillään. Yleinen nykytieteen vastaisuus, jossa jopa tiedekeskus Heureka saattaa edustaa esimerkiksi "norsunluutornissa elävien ateistien uskonnonvastaisuutta".
Oire 6: Galileo -syndrooma: Henkilö syyttää vainosta. Hänen ei anneta tutkia ja tiedemaailma kiusaa. Hän rinnastaa itseään yleensä Galileihin. Vastustajia kohtaan viuhuu natsikortti, ja muutenkin henkilö kertoo että "vastustajilla" on poliittisia tavoitteita ja että nämä ovat moraalisesti turmeltuneita ja että vastustettava aate epämoraalinen. (Jos vetoavat itseensä sanoilla Galileo tai Wrightin veljekset, ehdoton lisäpiste.)
Oire 7: Henkilökohtaisuus: Henkilö käyttää henkilökohtaisia kokemuksiaan todisteena. Hän on itse nähnyt UFOja ja USA:n hallituksen salaamia dokumentteja ja Hän on keskustellut, yleensä nimeltä mainitsemattoman, auktoriteetin kanssa asiasta. Tapaamista tai keskustelun kontekstia on usein mahdoton selvittää.
Oire 8: Kontaktiin pyrkiminen: Henkilö ei pysy asiassa ja keskustele ilmiöstä yleensä, vaan pyrkii henkilökohtaisuuksiin. Hän kyselee henkilökohtaisuuksia. Hän lähettelee paljon yksityisviestejä ja niin edespäin. Kontaktit ovat yleensä välistä hyvinkin kaveeraavia ja välistä vihaa puhkuvia.
Oire 9: Kiire: Henkilö raportoi siitä milloin hän mahdollisesti ehkä vastaa asiaan, mutta juuri nyt hänellä ei ole aikaa. (Jos lupauksista huolimatta jättää vastaamatta, lisäpisteitä.) Henkilö harrastaa "hit and run" -strategiaa, jossa hän heittää asian, ei kommentoi kritiikkiin, pakenee joksikin aikaa, ja palaa muutaman kuukauden kuluttua heittämään uutta tavaraa. Keskustelupalstoilla kiireoireen varmistamiseksi kannattaa kokeilla toisella nimimerkillä lähtetyillä yksityisviesteillä, jotka sisältävät kiinnostunutta ja erittäin myönteistä vuodatusta. Kiirehihhulilla on kiireestään huolimatta aina aikaa postittaa kritiikittömälle kyselijällesi jopa sivujen mittaisia vuodatuksia. (Jos henkilö mainitsee foorumilla erikseen, että keskustelee jonkun asiasta "oikeasti kiinnostuneen" - eli sinun - kanssa, lisäpiste.)
Oire 10: Vastaamattomuus on myöntymisen merkki: Jos henkilön esittämiin väitteisiin ei reagoi hän katsoo voittaneensa keskustelun -jota siis ei ole edes käyty. Henkilö ilmoittaa voitostaan.
Oire 11: Yliluonnollisesta mahdollista: Henkilö viittaa yliluonnollisiin ilmiöihin, kuten taikuuteen, hyväksyttävänä ilmiönä. Hän kuluttaa aikaa siihen miksi asia on mahdollinen, mutta ei käytännössä osoita että se myös todella on niin. Keskustelu alkaa usein kyselemällä "miten jos ja mitä jos" ja tämä vain jotenkin muuttuu muotoon "näin todella on": Mahdollisuus muuttuu todistetuksi. Tätä vastustajat sitten joutuvat kumoamaan. Jos henkilöllä on määritelty jokin ilmiö tai asia, esimerkiksi nopeasti etenevät kaasupalloilmiöt tai ektoplasma, "sellaiseksi jota nykytiede ei voi ymmärtää eikä luonnonlait tuottaa" ja hän väittää että tämän määrittelyyn -ääritapauksissa jopa laskelmaan- viitaten asiaa tai ilmiötä on jossain kohteessa ilman että sitä on empiirisesti mitattu ja havaittu, lisäpiste. Itse ilmiö voi siis olla havaittu mutta niitä vain väitetään yliluonnolliseksi, kuten EVP -videoissa näkyviä valonvälähdyksiä kummituksiksi, mutta jos ilmiötä ei ole edes havaittu/mitattu, niin annetaan hihhuliuden mitali aasinkorvin.
Oire 12: Keskittyminen kritiikkiin: Henkilö ei pyri selittämään asioita, vaan keskittyy siihen että haukkuu vastustajia. Sitten hän sanoo että vastakkain on "joko hänen tai minun paradigma" (paradigmasanasta tässä kontekstissa lisähihhulipiste.) Hänen tapansa on, että hän luokittelee ilmiönsä Oireen 11 tapaan joksikin joka on jotain muuta kuin luonnontieteen lait ja muut, ja kritisoimalla tätä hän kokee saavansa tukea omalle kannalleen. Näin hänen ei tarvitse todistaa mitään koska vastakkainhan ovat "ne ja me" ja "ne" on huonoja, joten "me" on oikeassa. Oikeasti pelkkään vastustajien kriittiseen arvosteluun keskittyvä kertoo kuitenkin kaikille selväjärkisille että käytössä on jo epätoivoisuus: Kun ei onnistuta olemaan itse perusteltuja, otetaan käyttöön Plan B: eli "If you can’t build your own house, you may as well tear your neighbor’s home down."
Oire 13: Tieteellisyyden muuntuvaisuus: Vaikka henkilö kuluttaa paljon aikaa siihen että hän osoittaa -tai ainakin syyttää- vastustajien juttuja epätieteellisiksi, käykin niin että jos hänen mallinsa joutuu "onko tieteellistä ja jos on niin miksi" -tilanteeseen, ovat kriitikot väärässä koska tiede keskustelee rajoistaan ja että yksimielisyyttä tieteestä ei ole.
Oire 14: En minä sitä sanonut: Jos henkilölle kohdistetaan kritiikkiä, hän syyttää muita vääristelystä. Mutta ei perustele miksi, eikä ennen kaikkea korjaa sitä ja kerro miten se on oikeasti. Pitkänkään keskustelun jälkeen ei selviä muuta kuin se, että "asia ei ole noin", mutta se miten se asia sitten oikeasti on, jää arvoitukseksi. Jos esimerkiksi jotain ilmiötä mallinnetaan tietokoneella, niin ohjelman parametrit ovat väärin. Mutta vahingossakaan ei kerrota miten nämä parametrit sitten voitaisiin korjata. (Ja jostain syytä se ohjelman tekeminenkin on kriitikoiden hommaa, henkilö itse ei minkäänlaista ohjelmaa tee itse.)
Oire 15: Totuus ei kuole: Henkilö puhuu paljon Totuudesta ja vetoaa siihen että "kyllä kansa tietää" ja että vaikka miten kävisi, niin lopulta totuus tulee ilmi. (Perustelee "näin ja näin moni kaduntallaaja uskoo" -tilastoilla jne.) Näin esimerkiksi pelkästään se, että UFOista ja kummituksista on kertomuksia ja että näitä kertomuksia koko ajan kerrotaan toimii todisteena UFOjen ja kummitusten todellisuudesta. Kertomuksia ei siksi tarvitse varmentaa. Hihhulista ei mitenkään ole mahdollista että kummituksista ja UFOista kerrotaisiin vain sen takia että ne ovat populaareja ja saavat huomiota radiossa ja televisiossa. (Jostain syystä minä kuitenkin aina näen niitä vaanivia mötiäisiä pusikoissa kauhuelokuvien jälkeen, mutta en muulloin.)
Oire 16: Erikoinen käytös: Henkilö viittaa usein menneisyyteensä, joka on tyypillisesti ollut mitä karmein, (viinaa, huumeita, seksiä, väkivaltaa, rikoksia, vihaa) ja ja jolloin hän on kuulunut "vastaleiriin". Mitä kauheimpia syytöksiä voidaan esittää, kun "minä ajattelin noin, nykyään en". Samoin "kova moraalinen kehitys" kuvaa luonnollisesti nykyisen opin moraalista paremmuutta. Myös huutaminen, kuiskailu -tai nettifoorumeilla runsas CAPS LOCKIN käyttö ja muu vastaava. Tässä kirjo on kuitenkin laaja; Tunnistanet kuitenkin sekoilun kun sitä näet.
Oire 17: Yliabstraktius: Henkilö tekee jonkinlaisen matemaattisen kaavarykelmän, jota käsittelee todellisuutena; Hän käyttää matematiikkaa kuin antiikin kreikkalainen jonka kuvitelmissa fysikaalinen maailma koostui kokonaisluvuista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hihhuli johdattaa ihmiset abstraktien matemaattisten teoreemien - joita he eivät todennäköisesti ymmärrä - mereen, ja määrittelee siellä puhtaasti abstraktin matemaattisen todellisuuden omilla ehdoillaan ja sanoo sitten että tämä hänen luomansa todellisuus on reaalitodellisuutta. Hän siis unohtaa että matematiikka on abstraktia suhteiden tiedettä jonka aksioomia ja teoreemia voidaan toki soveltaa fysikaalisen maailman suhteiden jäsentämiseen ja rakenteen hahmotteluun mutta ne eivät ole sama asia. Henkilö käyttää matematiikasta yleensä alkulukuja, esimerkiksi "kolme kertaa seitsemän henkisyyden tasoa".
Oire 18: Painotettujen sanojen käyttö: Henkilö käyttää toistuvasti määritelmiä, jotka ovat merkitykseltään painotettuja. Tämä ei ole suoranaista valehtelua, vaan asian ilmaisemista niin, että syntyy vääriä vaikutelmia. Tällä käännetään huomiota muualle. Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi sillä että hihhuli sanoo että "moni kannattaa hänen ajatustaan" tai sitä että hän kutsuu kaikkia kannattamaansa asiaa tukevista akateemisista ihmisistä termiä "tiedemies" -riippumatta siitä onko asia heidän asiantuntemuksensa alueella tai ei. Vastaavasti eri mieltä olevat akateemikot eivät koskaan ole samalla tavoin "tiedemiehiä" vaan esimerkiksi "darwinisteja", mahdollisesti jopa "maailmankuvansa sumentamia darwinisteja" -riippumatta siitä ovatko he esimerkiksi fyysikoita.
Oire 19: Haastaminen: Sen sijaan, että julkaisisi tutkimuksia jotka tukisivat hänen teoriaansa, henkilö haastaa muita osoittamaan hänen teoriansa vääräksi. Lisäpiste, jos tekee tämän suurehkoa rahasummaa täkynä käyttäen. (Kertoo siitä että henkilö ei halua panostaa teoriansa todistamiseen vaan haluaa suunnata rahaa enemmän PR:n suuntaan.)
Oire 20: Monen muunkin tieteen osa -alueen kritisoiminen: Jos yksi ja sama henkilö kannattaa "erikoissuosikkinsa" lisäksi jotain muutakin "vaihtoehtotiedettä", esimerkiksi uskoo lumimieheen tai vastustaa rokotuksia, se usein tarkoittaa sitä että hänen höpöfiltterinsä on yleisesti ja laajasti sekaisin, jolloin hän ei ole kovin luotettava taho silloin kun käsittelyn alla ovat "vaihtoehtotieteet". On paljon helpompaa uskoa, että yksi henkilö on herkkäuskoisemmin hyväksymässä huuhaata, kuin että yksi henkilö olisi niin nero että kykenisi yksin päihittämään koko tiedemaailman lukuisilla kentillä ilman että nämä päihitetyt tiedemaailman ihmiset huomaisi tätä..
Oire 21: Suosioon vetoaminen: Henkilö vetoaa siihen, miten suosittua hänen oppinsa on. Tästä malliesimerkeiksi kelpaavat lukuja sisältävät katugallupit uskonnollisuuden suosiosta, Raamatun painosmäärät, uskonnon jäsenmäärät, lahkon levinneisyys "niin ja niin moneen maahan", hihhulin kotisivujen käyntibannerit, DaVinci -koodin bestselleriys, kuinka monelle kielelle jokin teos on käännetty kuin epämääräisemmät "yleinen keskustelu/suosio" esimerkiksi opiskelijoiden, median tai muiden tahojen keskuudessa.
torstai 12. huhtikuuta 2007
Mullistavat kauppamiehet
Yksi syy miksi en edes harkitse "perinteisen skeptikon" uraa ja ryhdy "vapaa -ajattelijaksi" tai "skepsiksen jäseneksi" on se, että se itse asiassa tukee kaikkien epätieteiden ja taikauskojen leviämistä, eikä siitä muutenkaan ole mitään etua. Se on vähän kuten sian kanssa painiessa; sotkeudutte molemmat ja sika tykkää:
1: Taikauskot saavat tunnettavuutta. Kun asiasta väitellään julkisesti, tulee vähintään opin olemassaolo selväksi. Kaikki mainos on hyvää mainosta. Vähintään joku tulee uteliaaksi ja menee ostamaan kirjan joka todistelee sitä taikauskoa.
2: Moni suhtautuu skeptikkoihin jo valmiiksi asenteella "ne on niin rajoittuneita" voi se että joku "rajoittuneisuuden edustajan" tekemä kritiikki itse asiassa toimia päinvastoin kuin on haluttu: Skeptikko "näyttää vain oman menetelmänsä rajoittuneisuutta" ja "kun se vastenmielinen rajoittunut taho kerran vastustaa, niin siinä täytyy olla jotain hyvää".
3: Lisäksi ne, jotka pitävät argumentoinneista voivat kokea että "kun asiasta kerran keskustellaan, ei se voi olla niin huono. Jos se olisi täysin huono, ei sitä tarvitsisi kritisoida kun kaikki tajuaisivat miten tyhmä se on jo suoraan".
4: Jotta tietäisit mistä asioissa on kyse, joudut ottamaan selvää asioista. -Tämä vaatii työtä, mutta se ei välttämättä haittaa, jos vaikka pitää sellaisesta.- Ja saadaksesi tietää asioista joudut ostelemaan kirjoja. Ne kirjat maksavat, ja niistä menee aina tuloja kirjailijalle. Eli skeptikko itse asiassa RAHOITTAA epätieteilijöiden toimintaa. Mieti nyt, esimerkiksi "Evoluutio -kriittinen analyysi" maksaa yli kolmekymmentä euroa. Ja kun entinen kirja myytiin loppuun, tehtiin toinen, korjailtu laitos. -Tosin ainakin minä olen saanut kuulla että jo se aikaisempi osa oli lähestulkoon Jumalan sanaa erehtymättömyydessään, kun sitä joka paikassa mainostivat. Eivät kertoneet korjaustarpeesta, jota ilmeisesti on ollut kun kirjasta on otettu korjailtu laitos eikä pelkkää toista painosta.. - Näin pidetään koko ajan ostopainetta. Joudut ostamaan jotta voisit tietää ja sinun täytyy tietää jotta voisit kritisoida.
5: Lisäksi kirjanmyyntimäärissä ei näy kirjaa ostaneiden skeptikoiden määrää: Näkyy vain että "Näin ja näin moni on ostanut kirjan", ja suuri luku kertoo siitä että kirja on suosittu, siis hyvä. Näin jokaikinen skeptikko mainostaa ostoksellaan kyseistä kirjaa ja itse asiassa NOSTAA niiden merkittävyyttä -ainakin kaduntallaajien silmissä. Ja kaduntallaajien taskuista ne rahavirrat tulevat.
6: Aina kun jotakuta kritisoidaan, hän voi jossain tahoissa kertoa miten häntä on vastustettu ja vainottu ja miten häntä, toisinajattelijaa, sorretaan. Tällä hän saa osakseen sympatiaa ja samalla hänen statuksensa nousee taikauskopiireissä; Hänhän on osoittanut sekä rohkeutta ja sitkeyttä uskaltamalla esittää poikkevia ajatuksia ja kestämällä kritiikkiä. Hänhän on osoittanut taitoa koska ei ole kääntynyt vastustuksen edessä, joten hänellä täytyy olla riittävän hyvät perustelut asialleen. Muutenhan hän olisi kääntynyt. -niin varmaan- Ja lisäksi hän on tietysti saanut huomiota osakseen, joten hänen täytyy olla "riittävän hyvä".
7: Tuo väittelu vie aikaa, jota voisi käyttää esimerkiksi "ihan oikean tieteen tekoon" (jos tekee sitä työkseen) tai vaikka elokuvissa käyntiin, syömiseen, sarjakuviin tai pelaamiseen. Niistä tulee hyvä mieli itselle eikä ne loukkaa toisia. Sen sijaan näissä "debateissa" joku loukkaantuu yleensä aina ja vihantunteet nousevat esiin.
8: Onhan se ihan typerää mennä sorkkimaan alalle, jolla ei ole ekspertti. Yliopistossa ei istuta turhaan pänttäämässä kirjoja. Ne kirjat kun kuulemma sisältävät sellaista tietoa, joka on ratkaisun teossa merkitystä. Pääsääntönä kaikessa pitäisi olla että "ei mene sorhaamaan jos ei osaa", ainakaan jos joku joka on koulutettu asiaan on jo asiaa hoitamassa..
9: Suomessa on ajattelun ja uskonnonvapaus (joka nykyään tarkoittaa myös sitä että ei ole pakko kuulua MIHINKÄÄN uskonnolliseen järjestöön. Esimerkiksi "luterilaisuuteen", "ortodoksisuuteen", "skientologiaan", "Sanaan ja ylistykseen", "vapaa -ajattelijoihin"...) Ei minulla ole mitään velvollisuutta. Jos minun ajattelu on sinusta epärationaalista, so? Sama koskee todennäköisesti myös toisin päin, ei vaikuttane sinuun mitenkään käännyttävästi.
10: Kenelläkääm, minulla kuin sinullakaan ole mitään velvollisuutta muuttaa tapojaan ja ajatuksiaan. Kenenkään ei edes ole pakko elää rationaalisesti. Jos joku saa iloa uskonnosta tai karkin syönnistä, niin hyvä : Entä sitten että karkki sisältää lisäaineita? Ei se lisäaineiden määrästä välittävän mahaan mene! Minusta tärkeintä on se, että kukin elää "hyvän elämän", ja ihan itse!
1: Taikauskot saavat tunnettavuutta. Kun asiasta väitellään julkisesti, tulee vähintään opin olemassaolo selväksi. Kaikki mainos on hyvää mainosta. Vähintään joku tulee uteliaaksi ja menee ostamaan kirjan joka todistelee sitä taikauskoa.
2: Moni suhtautuu skeptikkoihin jo valmiiksi asenteella "ne on niin rajoittuneita" voi se että joku "rajoittuneisuuden edustajan" tekemä kritiikki itse asiassa toimia päinvastoin kuin on haluttu: Skeptikko "näyttää vain oman menetelmänsä rajoittuneisuutta" ja "kun se vastenmielinen rajoittunut taho kerran vastustaa, niin siinä täytyy olla jotain hyvää".
3: Lisäksi ne, jotka pitävät argumentoinneista voivat kokea että "kun asiasta kerran keskustellaan, ei se voi olla niin huono. Jos se olisi täysin huono, ei sitä tarvitsisi kritisoida kun kaikki tajuaisivat miten tyhmä se on jo suoraan".
4: Jotta tietäisit mistä asioissa on kyse, joudut ottamaan selvää asioista. -Tämä vaatii työtä, mutta se ei välttämättä haittaa, jos vaikka pitää sellaisesta.- Ja saadaksesi tietää asioista joudut ostelemaan kirjoja. Ne kirjat maksavat, ja niistä menee aina tuloja kirjailijalle. Eli skeptikko itse asiassa RAHOITTAA epätieteilijöiden toimintaa. Mieti nyt, esimerkiksi "Evoluutio -kriittinen analyysi" maksaa yli kolmekymmentä euroa. Ja kun entinen kirja myytiin loppuun, tehtiin toinen, korjailtu laitos. -Tosin ainakin minä olen saanut kuulla että jo se aikaisempi osa oli lähestulkoon Jumalan sanaa erehtymättömyydessään, kun sitä joka paikassa mainostivat. Eivät kertoneet korjaustarpeesta, jota ilmeisesti on ollut kun kirjasta on otettu korjailtu laitos eikä pelkkää toista painosta.. - Näin pidetään koko ajan ostopainetta. Joudut ostamaan jotta voisit tietää ja sinun täytyy tietää jotta voisit kritisoida.
5: Lisäksi kirjanmyyntimäärissä ei näy kirjaa ostaneiden skeptikoiden määrää: Näkyy vain että "Näin ja näin moni on ostanut kirjan", ja suuri luku kertoo siitä että kirja on suosittu, siis hyvä. Näin jokaikinen skeptikko mainostaa ostoksellaan kyseistä kirjaa ja itse asiassa NOSTAA niiden merkittävyyttä -ainakin kaduntallaajien silmissä. Ja kaduntallaajien taskuista ne rahavirrat tulevat.
6: Aina kun jotakuta kritisoidaan, hän voi jossain tahoissa kertoa miten häntä on vastustettu ja vainottu ja miten häntä, toisinajattelijaa, sorretaan. Tällä hän saa osakseen sympatiaa ja samalla hänen statuksensa nousee taikauskopiireissä; Hänhän on osoittanut sekä rohkeutta ja sitkeyttä uskaltamalla esittää poikkevia ajatuksia ja kestämällä kritiikkiä. Hänhän on osoittanut taitoa koska ei ole kääntynyt vastustuksen edessä, joten hänellä täytyy olla riittävän hyvät perustelut asialleen. Muutenhan hän olisi kääntynyt. -niin varmaan- Ja lisäksi hän on tietysti saanut huomiota osakseen, joten hänen täytyy olla "riittävän hyvä".
7: Tuo väittelu vie aikaa, jota voisi käyttää esimerkiksi "ihan oikean tieteen tekoon" (jos tekee sitä työkseen) tai vaikka elokuvissa käyntiin, syömiseen, sarjakuviin tai pelaamiseen. Niistä tulee hyvä mieli itselle eikä ne loukkaa toisia. Sen sijaan näissä "debateissa" joku loukkaantuu yleensä aina ja vihantunteet nousevat esiin.
8: Onhan se ihan typerää mennä sorkkimaan alalle, jolla ei ole ekspertti. Yliopistossa ei istuta turhaan pänttäämässä kirjoja. Ne kirjat kun kuulemma sisältävät sellaista tietoa, joka on ratkaisun teossa merkitystä. Pääsääntönä kaikessa pitäisi olla että "ei mene sorhaamaan jos ei osaa", ainakaan jos joku joka on koulutettu asiaan on jo asiaa hoitamassa..
9: Suomessa on ajattelun ja uskonnonvapaus (joka nykyään tarkoittaa myös sitä että ei ole pakko kuulua MIHINKÄÄN uskonnolliseen järjestöön. Esimerkiksi "luterilaisuuteen", "ortodoksisuuteen", "skientologiaan", "Sanaan ja ylistykseen", "vapaa -ajattelijoihin"...) Ei minulla ole mitään velvollisuutta. Jos minun ajattelu on sinusta epärationaalista, so? Sama koskee todennäköisesti myös toisin päin, ei vaikuttane sinuun mitenkään käännyttävästi.
10: Kenelläkääm, minulla kuin sinullakaan ole mitään velvollisuutta muuttaa tapojaan ja ajatuksiaan. Kenenkään ei edes ole pakko elää rationaalisesti. Jos joku saa iloa uskonnosta tai karkin syönnistä, niin hyvä : Entä sitten että karkki sisältää lisäaineita? Ei se lisäaineiden määrästä välittävän mahaan mene! Minusta tärkeintä on se, että kukin elää "hyvän elämän", ja ihan itse!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
