Turtuminen.

Ihminen tottuu kaikkeen. Niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä tarkoittaa sitä, että jos totumme johonkin, emme pian enää huomaa sen arvoa. Minä käytän vesivessaa huomaamatta miten hyvä se on. Ja valitan jos television katseluviihtyvyys taantuu muutaman vuosikymmenen. En mieti, että isovanhempani olisivat lapsuudessaan pitänyt digitelevisiota suorastaan maagisena. Siinä on värit ja kaikki (yleensä.) Ja ääni (yleensä). Kaukosäätimen laiskistama ahterini vaan silti vihoittelee jokapäiväistä johdostaboottaamisoperaatiota. (Minkä saa kun ostaa halvan laatikon.)

Mielemme toimii siis jonkinlaisessa "Saavutettuihin etuihin ei kosketa" -hengessä.

Tästä yhtenä esimerkkinä rokotteet. Rokotteita vastustetaan joidenkin lisäaineiden ja mahdollisten todistamattomien riskien vuoksi, eikä verrata siihen mitä tilanne olisi ilman niitä. Rokotteiden vastustajat tuntuvat miettivän vain lisäaineen tai muiden esittämiensä asioiden esiin tuomia riskejä, ja unohtavat että rokotteiden pois vetäminen johtaisi (vielä) useamman kuolemaan. He ovat turtuneet siihen että lapset eivät kuole tauteihin entiseen malliin. He eivät ole nähneet rokotuksetonta yhteiskuntaa.

Toiseenkin suuntaan turtumista tapahtuu. (Eli todellisuus ei ole pelkästään se kertomusten hyvä hovimestari, joka oli hyvä nimenomaan siksi että kukaan ei koskaan huomannut hänen läsnäoloaan. Asiat sujuivat kuin itsestään. Hyvää palvelusväkeä ei siis huomaa koska he hoitavat työnsä. Voit vain turtua lämmitettyihin tohveleihisi ja aina ladattuun piippuusi.)

Tämän päivän Helsingin Sanomissa nimittäin viitattiin kyselyyn, jonka mukaan ihmisten näkemykset huumeista ovat lieventyneet paljon. Ihmiset suvaitsevat huumeita lähellään. Jännittävää oli se, että huumeita pelättiin toki yhä: Mutta huumeita pelkäsivät maalaiset ja muut sellaiset ihmiset, joiden elämässä ne keskimäärin vaikuttavat kaikista vähiten ja heikoiten. (Ja kun puhutaan tilastoista tällä tilastollisuudella on merkittäviä seurauksia.)

Ihmiset ovat turtuneet huumeisiin. Niitä ei nähdä, koska niihin on totuttu. En silti usko että häiriöisillä alueilla olevat ihmiset olisivat paremmin turvassa. Asian pelko ei vielä ratkaise sitä miten turvallista heidän elämänsä oikeasti on. Huumeidenkäyttö on pelottomille sama kuin lainattu lentomatkojen ja automatkojen ero. Vaikka lentäminen on tilastollisesti turvallisempaa kuin autolla ajaminen, autolla ajamista ei pelätä yhtä paljon kuin lentämistä. Koska autoiluun on turruttu.