Pahaa happoa

Ateistien moraalittomuudesta vitsaillaan usein. Toki asialla ovat hihhulit, kiivaa uskovaiset, eikä suinkaan "uskovaisten laajat massat".

Yleensä ateistit pitävät samoja asioita tärkeänä kuin uskovatkin. Eli vaikkapa rehellisyyttä ja rakkautta. Moraalin romahdus kiivaiden uskovien silmissä tulee esimerkiksi siitä että hyväksyy homoseksuaalisuuden laillisena elämäntapana. Ja siksi moraalittomuus onkin lähinnä moraalittomuutta suhteessa näihin sääntöihin.

Ateistin silmiin tämä argumentointi ei kuitenkaan toimi. Toki heidän arvionsa siitä onko asiat moraalista vai ei voi erota Raamatun komentaman kanssa, mutta heistä tämä on heistä oikeasti "sen pahempi Raamatulle". Eli näihin vetoaminen etäännyttää ateistia uskosta.

Tätä voi olla vaikeaa nähdä koska useimmat ovat kristittyjä ja elävät kristillisessä yhteiskunnassa. Arvot näyttävät ilmiselviltä, kun ne on sellaisina aina esitetty. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Se, että Raamatun taakse oletetaan jumalallinen auktoriteetti ja sen sääntöjä pidetään muuttumattomina, ehdottomina ja objektiivisina ei muuta asiaa.

Sillä muillakin on vastaavia argumentteja moraalinsäätäjän arvovallasta. Otan esimerkiksi intian, jossa tapahtuva kauheus on helppo huomata, kun emme ole sen piirissä eläneet. Sen totuuksia ei meille ole kotona, koulussa ja kaduilla hoettu vaihtoehdottomina ilmiselvyyksinä. Ja intialaisia hartausohjelmia ei tungeta klassisen musiikin väliin. Tätä kautta saamme etäisyyttä näihin argumentteihin ja voimme todella peilata niitä.

Vääräuskoisuus on vakava asia ja siksi kunniamurhan kulttuuri nostaa päätään. Takana on eettiset argumentit ja objektiivinen Jumalallisuudella oikeutettu käsky. Tyttären päälle heitettiin happoa koska tämä halusi naimisiin vääräuskoisen kanssa.

Kristinuskoinen tietysti sanoo että kyseessä on harhaoppi. Mutta hän ei käsitä että ateistin silmiin kristinusko on "ulkopuolinen uskonto". Siksi se, että jokin ateistista pahalta näyttävä asia oikeutetaan uskonnolla ei suinkaan saa häntä muuttamaan mieltään tästä asiasta, vaan pikemminkin saa hänet kokemaan että kyseinen uskonto on "epäeettinen harhaoppi".

Kun uskovat usein perustelevat hyökkäyksensä pelastamisella - eikä sillä että he kuola suussa vihaavat erimielisyyttä ja ryntäävät raivoamaan ja julistamaan sen vuoksi - heidän olisi pakko miettiä sitä tapaa jolla he viestinsä esittävät. Käännytystyö joka etäännyttää Jumalasta ei ole taatusti sellaista josta Jumala pitää. Siinähän parhaimmillaan estetään kääntyminen oikeaan uskoon!

Hammastahnaa ja Luoteja.

Jotkut asiat ovat varmoja. Aurinko nousee. Vuorovesi vaihtuu, vaikka kuningas Knuut lailla toisin säätäisi. Kreationistit rynnistävät heittämään epätieteellistä herjapuhetta jos jossain tapahtuu pahaa. Tällä kertaa "metalliputki" TJT kävi muistuttamassa meitä moraalista. Tämä on aina lystikkän ironista yhtä mielenkiintoista ja valaisevan opettavaista.

Alabamassa yliopiston opettaja ampui kolme työtoveriaan. Amy Bishop, ampuja, oli biologi. Eli evoluutikko. Eli evoluution moraalin tuhoava voima tunnetaa. Hedelmästä puu tunnetaan. Ja yksi mätä omena pilaa koko korin.

Näin on tietysti vain silloin kun evoluutikko tekee jotain. Jos kristitty tekee jotain, kuten vaikkapa tekee massamurhan, tilanne ei ole sama. Tämä ei näytä että kristityt olisivat pahoja. Murhaaja ei ollutkaan "oikeaoppinen". Eli tämä hedelmä olikin evoluutikoiden korissa ja vain nimellisesti kristitty. Tämä näyttää että kristityt eivät ole asenteissaan tasapuolisia.

Mutta tätä voidaan lähestyä toisellakin tavalla.

Televisiosta tuli juuri Penn&Tellerin ohjelma joka käsitteli tietokonepelien suhdetta kouluammuskeluihin. Syytökset olivat suunnilleen samanlaisia. Kouluammuskeluissa oli ollut ampumassa tyyppejä joiden kotoa löytyi tietokonepelejä. Osa on yhdistänyt tämän ja esittänyt että tietokonepelien ja ammuskelujen välillä on kausaalinen linkki.

Kuitenkaan tälläistä yhteyttä ei ole, koska tietokonepelejä on paljon. Samalla tavalla kaikista taloista löytyy myös esimerkiksi hammastahnaa. Ja tätä kautta niitä tietysti löytyy kouluampujienkin kotoa. Hammastahnan ja ampumisen välille ei vedetä tälläistä linkkiä.

Tämä on evoluution kohdalla olennaista. Sillä evoluutio on tilastollisesti katsoen hyvin suosittu näkemys. Siksi ei ole ihmeellistä että löydetään tapauksia joissa evoluutio on mukana. Se ei ole yllättävää - kuten ei ole sekään että löytyy massa -ammuskelija joka tekee asian Jumalan nimissä. Kristinusko on suuri uskonto.

Tietenkin tässä voidaan lisätä että "tuo oli professori JA evoluutikko JA aktiivi". Näissä ongelmana on se, että tulokset eivät ole kovin hyviä. Kysymys on yksittäistapauksesta. Clergy Letteriin kuuluvat eivät ole aktiivisesti tehneet näitä ampumisia. Tätä kautta tulokset eivät ole mitenkään yleistettävissä. Jos keksittyyn sääntöön, tai ehtorivistöön, sopii vain yksi tapaus kaikista monista kouluammuskeluista, se ei selvästi selitä koko ilmiötä kovin hyvin. Tämä ei tee sen soveltamista yksityishenkilökäyttöönkään kovin päteväksi.

Jos sääntö kuvaa vain yhden vuoroveden nousun, ja muut ovat taustakohinaa, ei pidä hyppiä riemusta. Sillä tosiasiassa hyvä vuorovesiteoria kuvaa ne kaikki tai suurimman osan niistä. Tällöin ja vain tällöin pääsääntö kuvaa yksittäistapaukset. Yhden osuman kohdalla ei kannata riemuita.

Itse asiassa tapauksien löytyminen ei kerro muutenkaan yhteydestä. Vasta määrä ja tilastot ja vertailut kertovat. Tilastollisesti jokin asia voi vähentää jotain asiaa, vaikka siitä löytyisi paljonkin tapauksia. Jos vaikka 60% ideologian A ihmisistä olisi jotain aatetta ja vain 55% murhaajista olisi heitä, se kertoisi että ilmiö vähentää murhaintoa. Vaikka yli puolet murhaajista olisikin pintatasolla katsoen ideologian A seuraajia. Tämä on jännittävä ilmiö, joka näyttää unohtuvan näissä tapauksissa. Tätä kautta on suorastaan odotettavaa että yli puolessa tapauksissa olisi evoluutio liitettävissä.

Oletuksenani nimittäin on että evoluution kannattajat murhaavat juuri siinä missä muutkin. Eivät enempää eivätkä vähempää. Minulla ei ole riittävää ylimielisyyttä lähteäkseni arvailemaan jotain muuta. Onneksi kristityt ovat tässä kohden rohkeampia. He uskaltavat nostaa oman häntänsä. Sillä jos ei kissa omaa häntäänsä nosta, ei sitä nosta kukaan muukaan. Siksi kyseessä ei ole ideologiavaino, ei aatteen kautta eriarvoistaminen jonka kieltää Suomen laki, eikä kristittyjen ylpeyskään. Se on rohkeutta ja rehellisyyttä. Ehdottomasti.

PS: Huvittavaa on tietysti se, että esimerkinomaisesti TJT nosti juuri tietyn ja yhden nimen esiin. Olisi mielenkiiintoista kuulla mitä lain kirjain sanoisi tälläisestä kohtelusta. Että toimisiko "ihan vain esimerkinomaisesti nostin esiin tuon tietyn nimen murhaajana". Se on tietysti vain esimerkki, eikä haluna tietenkään ole tahrata henkilökohtaisten kaunojen vuoksi nimeä loassa ja liittää siihen irrationaalista pelkoa. Vaikka jumalanpilkkaa ei tässä voi soveltaa, ateistejakin koskenee juridisesti herjauslainsäädäntö.

Siinä missä kristityt kiinnittävät huomiota siihen miten voivat pilkata erimielisiä, mitä sen sijaan tekee esimerkiksi moraalittomaksi asennevammaiseksi ateisti-pilkkaajaksi kreationistien puolelta toistuvasti syytetty Myers tekee? Hän ei puolustele ateismia tai evoluutiota. Hän ei yritä keksiä miten hänen kanssaan erimielisiä voidaan syyttää tapahtumasta ja leimata tätä kautta koko poppoo. Hän kiinnittää sen sijaan huomionsa uhreihin ja tragediaan.

Toimintastrategia täydelliselle julistajahihhulille.

Toiminta täytyy aloittaa loukkauksella. Ilman Jumalaa ei ole moraalia, ja uskonnottomat ovat pahoja ihmisiä. Mainitse nimeltä muutama ateisti ja pahantekijä. Joka ikinen pahaa tekevä ateisti kertoo ateismin pahuudesta. Sillä ateismissa ei ole käskyjä, ei mikään paha teko ole sen vastaista. Ja mikään ateistien tekemä hyvä teko ei ole ateismin suoraan käskemää, joten se ei ole väistämättä ateismin ansiota. Näin voit vain voittaa!

Jos ateisti muistuttaa että uskovaisetkin ovat tehneet pahoja, on syytä muistuttaa että uskovainen joka tekee pahaa rikkoo Jumalan lakia vastaan, jolloin hän on itse asiassa eikristitty! Jos tässä muistutetaan että noitavainoissa vedottiin Raamattuun ja lainattiin tavaraa sieltä, muistutetaan että tämä oli Vanhaa Testamenttia sekä kerettiläistä tulkintaa, joka on ristiriidassa kristinuskon sanoman kanssa. Näin nämä pahantekijät ovat tekokristittyjä ja valeuskovaisia. Siis oikeastaan ateisteja!

Ja jos ateisti muistuttaa että uskovaiset tekevät erinäköisiä moraalittomia asioita, kuten vaikeuttavat syyllistämällä homoseksuaalejen elämää, on syytä muistuttaa että tämä on vain moraalisesti oikein! Raamattuhan käskee tekemään näin, joten se on oikein. Ateisti ei vain tajua tätä, koska on kieroutunut ja paha. Tämä siis oikestaan kuvaakin sitä miten oikea uskonto pitää eettiset kannanotot selvinä, esimerkiksi sen että Pyhän Hengen pilkkaaminen on pahempi ja anteeksiantamattomampi synti kuin lapsenmurha. Se, että tämä ei ole ateistille mielessä, on todiste siitä että heillä on arvojärjestykset ihan päin honkia. Joten ateistit eivät voi olla eettisiä!

Tämän jälkeen ihmetellään, että miksi uskovaisia ei oteta vakavasti. Ja heidän kanssa ei haluta puhua. Ja miksi heille ollaan vihaisia. On muistettava sanoa "Hyihyi", ja korostaa sitä että pitä suvaita muiden uskonnollisia mielipiteitä! Sellaisiakin jotka eivät suvaitse sitä henkilöä jonka uskontoja pitää suvaita. Sillä hihhuleille uskonnonvapaus tarkoittaa viime kädessä sitä että uskovainen saa vihata, halveksia ja olla epäkunnioittava muita kohtaan ja samalla vaatia kaikilta haukkumiltaan ehdotonta kunnioitusta itselleen.

Monta uskontoa.

Paholaisen Asianajaja jutteli uudesta koulutusehdotuksesta. Huipentumana oli se, miten monta Ainoaa Oikeaa Uskontoa voi hämmentää mieltä.

Moni uskovainen ajattelee juuri näin. Olen kuullut perusteluja siitä miten nuoret ja muut ovat "hukassa" kun Saatanan juonet hämmentävät eri suuntiin. Se ei ole tässäkään uniikki. Monien Oikeiden Uskontojen sisältö on se, että muut Oikeat Uskonnot ovat Oikeasti Huijaususkontoja.

Näin nuori ei osaa valita kun on liikaa vaihtoehtoja. Tässä vaihtoehtojen esittäminen on siis huono asia, ja se "omilla aivoilla ajattelu" ja päättäminen on vaarallista koska sitä voisi vaikka ajatella väärin ja päätyä toiseen uskontoon. Tai voi kauhistus. Ateistiksi. Joka on hirvityksen ja peljästyksen paikka koska sellainen onneton vaan kulkee ympäriinsä tappamassa kaikki ja tekee lopuksi itsemurhan. Ja pukeutuu huonosti.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Olen sitä mieltä että on vain kaksi vaihtoehtoa:
* Jumala on paha, hän ei ota hämmentämistä huomioon ja sitä kautta hämmennetty viaton raukka joutuu Helvettiin.
* Jumala on hyvä ja sitten muutkin uskonnot voivat johtaa pelastukseen.

Suorituksin.

Uskontojen henki on siinä että ihminen uhraa yksilöllisyytensä tai osan siitä. Tämä tapahtuu siten, että uskonnossa on asioita jotka nivotaan siihen. Jos yksilöllisyys nähdään variaationa, sinä että kaikki eivät ole samanlaisia, on uskonto nimen omaan erilaisuutta vähentävä voima. Uskonto ytimessään samankaltaistaa mielipiteitä.

Hyvyys sinällään ei ole kovin vahvasti yksi näistä: Tämä on helppo todistaa. Uskonnot usein vetoavat asioihin joita kaikki ihmiset pitävät hyvinä - tämän vuoksi uskovaisetkin asettavat ateisteille "käännytysansoja", joissa on moraalikoukku. Esimerkiksi että "Jumala kieltää eläinrääkkäyksen, raiskauksen, murhan", joten Jumala on hyvä. Ne toimivat jos ja vain jos ateisti jo valmiiksi pitää niitä hyvinä. Silloin uskontoa ei voida kiittää näistä hyvyyksistä. Tietenkin moraalikysymykset monissa kohdissa liittyvät eri tavalla eri uskontoihin. Yhdessä uskonnossa hyvyyteen sidotaan se, että ei syödä sianlihaa. Mutta tämä on sen uskonnon sisäinen mielipide, jota ei kovin hyvin voida soveltaa sen ulkopuolelle. Siksi sianlihoja ei käytetä "käännytysansoina".

"Käännytysansojen" kohdalla samanlaisuus ei tietenkään tee uskovaa pahaksi, vaan asettaa uskovaiset ja eiuskovaiset ihmiset samalle tasolle.

Tämän lisäksi uskonto nivoo mielipiteitä, sanelee että "kun uskot näihin, uskot myös näihin". Tätä kautta mukaan tulevat kosher -lait, viidet rukoukset päivässä, käännyttäminen kadulla, muu uskontoa tukeva vapaaehtoistyö, lahjoitusmaksut. Lievimmillään mielipiteitä lasten kastamisesta. Näiden noudattaminen osoittaa että uskova on mukana kuvioissa vakavasti. Nämä sitoumukset erottavat kunkin uskonnon jäsenet muista. Nämä vähentävät yksilöllisyyttä, koska ne ovat usein sellaisia joista on eri mielipiteitä. Ne ovat erilaisia kuin ne "käännytysansojen sisällöt". Ihmisillä on erimielisyyksiä siitä saako sikaa syödä vai ei. Tai pitääkö lapsi liittää uskontoon kastelurituaalilla ennen kuin tämä osaa puhua ja esittää mielipiteitään asiasta itse.

Tämä tarkoittaa sitä että uskovaiset osoittavat uskontonsa jonkinlaisin suorituksin ja uhrauksin. Samalle tasolle jääminen ei sovi heidän henkeensä. Uskonnoissa kun ei ole asetelmaa, "jossa ollaan paitsi hyviä ja muut on yhtä hyviä", vaan oma hyvyys täytyy sitoa muiden huonouteen. Tämä on "toiseuttamista", suomeksi toisten, erilaisten, mollaamista. Tietenkin suuri osa ei seuraa "uskonto ja moraali nivoutuvat yhteen" -tietä niin että se todella tarkoittaisi sitä että erilailla uskovat olisivat Saatanan hämäämiä, kuten vaikkapa "idän harhaoppien seuraajia", "pakanoita"...

Siksi uskontojen sisältö muistuttaa liian helposti ja liian usein kovasti nykyajan työyhteisöjä. Niissä kun työyhteisö on tärkeä sitova identiteetti - ihmisiltä kysytään usein mitä tekee työkseen, kuin se tekisi sen mitä he ovat. Ihmisellä työyhteisöön kuuluminen on usein ja helposti tärkeä paikan asettaja. Työilmapiiri on ainakin minun fiiliksien mukaan vuosien varrella muuttunut. Nykyisin työpaikoilla ollaan lyhytjänteisempiä, joka tarkoittaa sitä että ollaan armottomampia lyhytaikaisten virheiden edessä. Työntekijän kannalta tämä tarkoittaa sitä että työsuhteet ovat pätkätöitä, eikä uraa tehdä juuri koskaan yhdessä työpaikassa. Kultakelloa tuskin odotetaan 25 vuoden urasta samassa töissä. Ennen se oli "uskottavaa". Työpaikoissa rooli on ansaittava päivästä toiseen suorituksin, jotka vieläpä määrätään ylhäältä. Tämä on yksi asia, mikä nyky -yhteiskunnassamme on tällä hetkellä vikana. Sillä tämä on raskasta. Aina on jaksettava. Työpaikoissamme on siis liikaa "uskontoa", ei Jumalavakaumuksen kautta, vaan sitä kautta miten siellä asennoidutaan ihmisiin.

Tämä ei siis ollutkaan niinkään uskonnonkritiikkiä kuin työkulttuurikritiikkiä. Hämäsin kaikkia!

Kunnioitusta ja moraalittomuutta.

Jussi K. Niemelä osoitti saatanallisuutensa YouTube -keskustelussa muslimin kanssa. NOT. Keskustelun henki osoittaa lujasti sen, missä ateistit ovat kaikkien uskovaisten kanssa. Siinä on kaksi teemaa:

* Ateistien moraalisuusteema. Ateismi on islamilaisesta moraalitonta. Että hyvyys ja uskonto ovat rinnastettuja. Jussi K. Niemelästä taas ateisti voi olla rikollinen tai hyvä, samoin kuin uskovainen.

* Ateistien kunnioittamattomuusteema. Islamilaisesta ateistien mielipiteenesitys loukkaa ja osoittaa että hänen vakaumustaan ei kunnioiteta. Jussi K. Niemelän mukaan taas erimielisyys ja kunnioitus voivat myös kulkea käsi kädessä. Että ei revi toisen lappuja osoittaa että kunnioittaa. Itse osoitan tätä käsittelemällä vain hihhulismia, joka hyökkää ateismia ja heidän oikeuksiaan vastaan. Normiuskonto ja sen sisältö on minulle sellainen, jota ei olisi hyvä moittia. Koska kunnioitan. Tästä minua tietysti syytetään. Että en muka nosta tervettä uskontoa riittävän hyvin esiin. Minusta siinä ei ole mitään käsiteltävää. Ja monesti olen muistuttanut että blogin aihepiiri on tämä tietty ja varoitan tekemästä liiallisia johtopäätöksiä.

Tässä on uskovaisilla lyhyesti esillä valtava ristiriita.

He vaativat itselle kunnioitusta, ja esittävät että toisten ajatusten kunnioituksen puute on rikos ja paha asia. Kun he itse samanaikaisesti pitävät tarinan päähenkenä sitä että "ateistit eivät voi olla kunnolla moraalisia". On vaikeaa väittää että kunnioittaa ateistien vakaumusta tuollaisen asenteen jälkeen. Se on itse asiassa täysin mahdotonta. Ateismi on vastustettava, paha, samoin kuin sen seuraaminen on turmiollista ja tuhoisaa. Jos on tätä mieltä, silloin ei kunnioita ateismia.

Vaikka muslimi näennäisesti ei huuda eikä käytä karkeaa kieltä, selvää on että häneltä puuttuu täysi kunnioitus. Samoin on kaikkien uskovaisten kanssa. Heillä on juuri sama asennevamma. Tuossa keskustelussa vain Jussi K. Niemelä antaa tukea erilaisille vakaumuksille sen sijaan että toimisi hyökkäysvaununa.

Sudet pulassa.

Jos susilla olisi uskontoa, niiden piirissä olisi varmaan vanhoja susia. Sellaisia, joiden mielestä susien pitää olla hengellisiä henkiä. Moraalin vuoksi. Sillä heti jos sudenpennuille kerrottaisiin että ne ovat eläimiä ja petoja, ne lopettaisivat olemasta laumaeläimiä ja raatelisivat toisensa hengiltä. Ja siinä ei ainutkaan susi voisi elää laumassa. Koko susilauman rakenne tuhoutuisi, ja sitten tulisi loppu. Tämän vuoksi ei voisi olla mahdollista että sudet eivät olisi hengellisiä olentoja, jotan "lihaa ja hammasta enemmän".

Tämä pätee myös ihmiseen, joka metsästää muita lajeja samaan tapaan kuin susikin. Ja elää ryhmänä. Mutta jotenkin ihmiset pitävät juttua hoopona susien, mutta eivät omalla kohdallaan.

Kristillinen suvaitsevaisuus. Kidutukselle.

Leonard Pitts kirjoitti pahuuksien sietämisestä. Hän muistutti kuinka 1933 ja 1945 tapahtui Natsien juutalaisvaino. Kristinusko katsoi sivusta. Vuosina 1955 ja 1968 vuosien välillä afrikanamerikkalaisten oikeuksia tallottiin isosti. Kristillinen yhteisö oli hiljaa. 1980 -luvulla AIDS iski homoihin. Kristityt katsoivat vierestä.

Eivät tietenkään kaikki. Mutta toisin tekijät olivat poikkeuksia. Kristityt toki muistavat Schindlerin ja muut oikeuksia puolustaneet kristityt. Mutta he unohtivat huomata että nämä ovat poikkeuksellisia kristittyjä. Suurin massa ei toiminut niin. Siksi voi sanoa aivan yhtä hyvin että nämä toimivat massaa vastaan siitä huolimatta että olivat kristittyjä. Näistä poikkeuksista tehdään kristillisissä puheissa sääntö. En tiedä mitään muuta tahoa, jossa poikkeus tarkoittaa samaa kuin pääsääntö.

Siksi äänestykset näyttivät että 49% USAlaisista hyväksyy kidutuksen terroristien kuulustelussa. Uskonnon koskettamattomat pitivät 40% sitä hyväksyttävänä. Tämäkin luku on toki suuri, mutta paljon pienempi kuin keskiarvo. Ja mitä aktiivisempi uskonto, sitä enemmän kidutusta hyväksyttiin. Evankelisista Protestanteista hyväksyttävänä kidutusta piti 62%.

Sitä voisi luulla että ihmiset jotka väittävät että on yhteys korkeaan moraaliin olisi juuri ne jotka toimisivat niin. Mutta sanat ovat eri asia kuin teot. Julistus yleisesti kristinuskon hyvyydestä ja sen positiivisista vaikutuksista yhteiskuntaan eivät yksinkertaisesti toimi. On aivan sama jos nämä 62% ovat eikristillisiä, "väärin uskovia", kun huomataan se tosiasia, että ateistit näyttävät sitten olevan enemmän kristittyjä. Eli mitä enemmän kristinusko hyväksytään ja mitä aktiivisemmin sitä puolustetaan, sitä vähemmän kristittyjä sitä ollaan.

Tosin tämä tietysti näyttää ontolta. Tosiasiassahan kristinusko on sitä mitä kristinuskovaiset tekevät ja kristinuskon vaikutus on se, miten prosentit muuttuvat kun se otetaan kannatuslistalle. Tästä katsoen aktiivinen kristinusko tarkoittaa sitä että pitää homoseksuaaleja pahempana ongelmana moraalille kuin kidutusta.

Mitä se kettu sanoikaan leijonan luolasta? Jäljet pelottavat.

Hyväntekeväisyyttä.

Uskonnon sanotaan olevan moraalin lähde. Osalle ihmisistä se taitaa olla heidän moraalin selitys. Osa selittää moraalinsa muulla tavoin.

Tutkimusten mukaan ateistit ja uskovaiset käyttäytyvät samalla tavalla; Ainut ero on hyväntekeväisyydessä: Uskovaiset antavat hieman enemmän avustuksia kuin muut, mutta toisaalta he panostavat eri tavalla: Jos avustuksen kohteeksi katsotaan köyhät ja hädänalaiset, tutkimus näytti että uskovaiset antavat jopa vähemmän rahaa kuin eiuskovaiset. Toisin sanoen uskovaisten hyväntekeväisyytensä kohde on useammin kirkko tai siihen verrattavissa oleva taho.

Tästä päästäänkin näppärästi muutenkin hihhulihyvään. Hehän aina korostavat sitä miten he auttavat. Puheissa pyörivät alkoholistit ja vastaavat. Kuitenkin suurin osa heidän toiminnasta näyttää olevan:
1: Sisäistä ryhmätoimintaa. Tässä on niitä "ihmeparanemisia" joissa uskovaiset tarinoidensa mukaan parantavat toisia uskovaisia kuin liukuhihnalla.
2: Ulkoista lapunjakotoimintaa.

Toisin sanoen, juopot ovat vain käännytyksen kohde. Ja kun joukkoon kuulumisessa pistetään juoppo seuraamaan normeja tai sitten "ei olla porukassa", uskovaiset saavat win-win -tilanteen. Jos juoppo lopettaa alkoholinkäytön, siitä tulee heille hyvä propaganda -ase. Ja jos ei lopeta, hän ei vain ollutkaan "oikeasti uskossa". Tämän vuoksi uskonto ei välttämättä edes pelasta juoppoja. En itse asiassa ole nähnyt ainuttakaan todistetta siitä että uskovaiset saisivat juoppoja kääntymään oikeasti enemmän kuin muunlainen toiminta; On vain yksittäistapauksiin perustuvia tarinoita, joiden varaan ei ole fiksua rakentaa perusteluja;

Tilannetta voi verrata siihen, että ottaisi ison porukan ihmisiä, jotka tekisivät niin että aina kun he lähtisivät merille, he rukoilisi vuohia. Ja aina kun joku sitten pelastuu hukkumasta, hän muistaa rakentaa vuohelle paalun verran paaluaitaa. Ajan kanssa tästä muodostuisi pitkä aita. Tämä ei tarkoittaisi että vuohen rukoilu pelastaisi hukkumiselta. Ja jos vuohiuskonto pistäisi henkilöt myös aina kantamaan pelastusliivejä, itse asiassa useampi kuin muu heistä pelastuisi hukkumiselta. Mutta tämäkään ei olisi vuohen vaikutusta, vaan pelastusliivien pukemisen ansiota.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä että uskonnot ovat helposti sisäänpäinlämpiäviä. Miellyttävän poikkeuksen tekee lähes aatteeton valtionkirkkomme: Se kun ei varsinaisesti ota kantaa lähes mihinkään, esimerkiksi naispappeuteen. Sen ansioksi voi kuitenkin lukea sen, että se tekee "ulkopuolisillekin avoimia" juttuja joissa ei keskitytä käännyttämiseen. Lähetystyössäkin on muutakin kuin käännytystyötä. Toki tämä voi lisätä positiivista suhtautumista kirkkoa kohtaan ja tätä kautta heillä voi olla hieman "ketunhäntää kainalossa".

Mutta jos tälläiseen tiehen lähtee, kukaan ei voisi koskaan tehdä mitään kun esimerkiksi minun hyvä teko olisi aina tulkittavissa "ateistiPR:äksi" ja en olisikaan hyvää tarkoittava henkilö, vaan ahnas sosiopaatti jota kiinnostaa vain aatteenlevitys.

Toki puhdas julistaminen ja oman hännännosto, jota hihhulit harjoittavat, on oma lukunsa.

Miksi ateistit ovat vihaisia?

Hihhulointilinjani on ollut viime aikoina hieman turhankin kreationismipitoista. Syynä on varmaan ollut heidän uusi kampanjointi, jonka vuoksi siitä kuulee. Ilman näkymistä ei ole syytä valittaa. Nyt kuitenkin toiseen aiheeseen

Huutavan äänestä puistometsässä viitattiin siihen, että ateistit ovat vihaisesti kommentoineen Päivi Räsäsen kommenttia. Kommentti oli ollut seuraava:
"Olen pääministerin kanssa samaa mieltä siitä, että koulusurmissa kohdataan uusi pelottava ilmiö - ihmisviha. Jokelan ja Kauhajoen surmaajat ilmoittautuivat myös ateistikseiksi. Tämä ilmiö on käänteinen kristinuskon lähimmäisenrakkaudelle. Jumalalle jokainen ihminen on rakas - siksi meidänkin tulee rakastaa toisiamme. Kun elävän kristillisyyden vaikutus yhteiskunnassa on ohentunut, jotain astuu tilalle. Sen jäljet ovat synkät ja pelottavat. Tarvitsemme yhteisöllisyyden vahvistamista, mutta tarvitsemme myös kansallista heräämistä siihen ihmisrakkauden sanomaan, jota kristillinen usko on synnyttänyt kautta vuosisatojen."

Tämä kyllä kertoo minusta omaa sanaansa Räsäsen asennevammasta, mutta tärkeä pointti löytyy kuitenkin huutavan reagoinnista. Joka siis on minusta erittän fiksu. Se menee näin:
"On totta, että kun poistaa kristillisyyden ihmiselon yhtälöstä, tulee arvotyhjiö. Sen voi täyttää järkevästi ilman uskontoakin, mutta selvästikkään se ei kaikilta onnistu. Lopulta on kyse siitä, että ihmiset jätetään oman onnensa nojaan kehittelmään päässään kaikenmaailman teorioita, jotka ikävissä tapauksissa voivat johtaa kouluampujien kaltaiseen vääristyneeseen maailmankuvaan, jossa ei ole rakkautta niin enempää muita kuin itseäänkään kohtaan."

Juuri näinhän se on. Ateismi on yksilöllinen, sillä ei oikeastaan ole aatesisältöä. Ja juuri sen vuoksi voidaan sanoa että "ateismi on uskonto, jos kalju on tukanväri". Ja juuri siksi ateismi on ns. "vapautta" eikä "dogmeja". Asia on sinällään hyvä, mutta yksityiskohtia siihen liittyy. En voi sanoa muuta kuin että "Kenen aate historioineen ja sen nimissä toimineineen on viaton, heittäköön ensimmäisen veden." Luulen että ainoat jotka kusevat tällä ehdolla minun koiville, ovat koirat.

Se on toki niin, että kun ateisti voi olla onnellinen ja uskovainen olla onnellinen, niin se tarkoittaa sitä että uskontoa ei tarvita onnellisuuteen. Se on toki niin että kun ateisti voi olla eettinen ja uskovainen voi olla eettinen, niin uskontoa ei tarvita eettisyyteen. Mutta ei se tarkoita sitä että tutun jättäessään ihminen ei muuttuisi. Ateismiin siirtyminen voi siksi olla raskasta.

Mikä taas on aivan sitä uskisten väitettä vastaan että ateisteja ollaan vain siksi että se on niin "kivaa ja helppoa" ja itsekästä. Jos näin oikeasti olisi, lähes kaikki olisivat ateisteja, uskonnot voitaisiin vetää suoraan konkurssiin. Se ei ole pelkästään se, mitä tekee jouluna ja pääsiäisenä ja miten ihmiset suhtautuvat. Se on myös se, miten sen elämänsä jäsentelee, kun uskonto on määritellyt tietyt asiat hyviksi ja niistä ei haluaisi luopua vakaumuksen mukana. Kun loppupelissä yhteys on vain se, että uskovaiset ovat niin itse sanoneet. Että murhaaminen on paha koska Jumala niin sanoo. Ei se ole se, miten asia oikeasti on, vaan se mihin on elätetty ihminen pienestä asti. Maailmankuvan vaihtaminen vain on raskasta. Siitä seuraa tiettyä epävakautta. Meidät yleensä opetetaan kristityiksi, ainakin ennen, ihan piltistä asti. (Paitsi jos vanhemmat olivat kommunisteja. Että olikin siinä lapsella vaihtoehdot. Nykyään on kai parempi.)

Lisäksi aatetta nimitellessä hyökätään paitsi aatetta, ideologiaa ja sääntöä vastaan, hyökätään myös ihmistä kohtaan. Sitä mikä meissä on sitä henkilön ydintä. Muu on vain turhanpäiväisyyttä ja lihaa. Sillä kuten uskovaistenkin etiikan kritisoinnissa, myös ateistin etiikan kritiikissä ei puhuta mistään mitattavista asioista. Moraalia ei voi punnita vaa-alla. Moraali liittyy henkilön toimintaan. Moraali on se, mikä tekee yksilöstä sen ihmisen mikä hän on. Siksi kun ateistia tai uskovaista loukkaa tällä rintamalla, hyökkää tavallaan hänen persoonaansa kohtaan. Mielestäni näin ei saa tehdä. Teen kuitenkin itsekin joskus.

Ateistit ovat tässä kohden hieman kuin Gazalaiset. Huutavan ääni kun kommentoi syitä vihalle. Historiankertaus on itse asiassa aika kuvaavaa. Sitä voi soveltaa uskovaisiin hihhuleihinkin. Eivät he sattumalta mellasta.
"*1948 Israel julistautuu itsenäiseksi ja ympäröivät arabimaat julistavat sodan. Israel lyö hyökkääjät ja samalla laajentaa omatoimisesti sille kaavailtua aluetta. Samassa sodassa Egypti valloittaa nykyisen Gazan alueen ja Jordania Länsirannan.
*Egyptin miehitys Gazassa jatkuu melkein 20 vuotta. Palestiinalaiset jäävät ilman kansalaisuutta, eikä aluetta kehitetä.
*1967 Israel valtaa Gazan Kuuden päivän sodassa. Israel ei liitä Gazaa itseensä, vaan perustaa alueelle sotilashallinnon.
*1987 kurjistuminen johtaa palestiinalaisten ensimmäiseen kansannousuun, Intifadaan."

Israel on edustanut vain vastustavaa voimaa Gazalaisille. Heistä ei ole välitetty. Itse asiassa heidän tilannettaan eivät ole korjanneet Israelilaiset eivätkä Islamilaiset. Hamas tuntuu olevan ainut joka välittää. Ei siis ihme, että Gazalaiset piilottelevat Hamasilaisia ja vihaavat Israelia. Jihad ei olekaan syy vaan seuraus. "Israelilla on oikeus puolustaa itseään" -hokema ei siksi olekaan ratkaisu, vaan tilanteen pahennus. Jokin joka todella rakentaa sitä suurta sotaa, jonka ytimeksi tulee joku Harmageddonin metsikkö.

Siksi tietysti myös fundamentalistit metelöivät. Heitä ei pidetä arvossa. Ateistit taas kohtaavat jatkuvasti vihjailua. Ja kun vihjailua tulee tarpeeksi, ihminen ei koveta tunteitaan vaan kovettaa sydämensä eli Suomeksi: muuttuu vihaiseksi. Ja viha taas ruokkii vihaa. Siksi fundamentalistit raivoavat ja vittuilevat ateisteille. Haastavat taistoon kuolemaan asti. Uhrina vain ei ole henki, vaan koko ihmisyys. Se on siis tavallaan jopa pienempi asia kuin tappaminen. Sillä se on hyökkäys sitä vastaan mitä ihminen yksilönä on. Ja ateistit taas vastaavat samalla mitalla. Jos tilanne vaan lisää kiukkua, voi syntyä sisällissotia. Ei se olisi ensimmäinen vakaumusasioista käyty kina historiassa. Se ei tosin vielä taida olla ihan nurkan takana, koska me metelöimme jostain blogikommentin pohjasävyistä. Tosin huolta tulee siitä, että keskustelunaiheena ovat myös ihmisten tappaminen.

Ja tässä kohden edustan väärää ja leimattua aatetta. En silti jaksta uskoa että olen syyllinen. Kerron sitten kyllä kun alan piilottelemaan Ateismi-Hamasin jäsentä kellarissa. Tai tarkemmin ajatellen jos teen niin, olen sen verran eri että en.

Materialistisuus.

Maailman väitetään olevan nykyisin jotenkin pahempaa kuin mitä se on ollut ennen. Eli että nykyisin ihmiset olisivat jotenkin huonompia, kuin mitä he ovat olleet ennen. Tämä kannanotto ihmetyttää hieman minua.
* Ensinnä sen takia, että emme ole eläneet menneessä, joten on vaikeaa sanoa ovatko ihmiset olleet ennen itsekkäämpiä. Se, minkä pohjalta päätelmiä tehdään ovat mielikuvat. Esimerkiksi rikollisuusmääriä ei ole vertailtu.
* Toisaalta nykyisin media tuo esiin paljon sellaista, mitä ei ennen olisi tullut esiin. Ja rikosteknologia paljastaa murhia joita ennen ei olisi välttämättä edes tunnistettu murhiksi.
* Kolmantena nykyään elämä vaikuttaa olevan paremmin : Esimerkiksi julkisia teloituksia ei enää tehdä. Jeesuksen aikana yhteiskunta iski ristille, nykyään tätä ei tapahdu. Tämä vaikuttaisi ihan hyvältä muutokselta.
* Neljäntenä nykyajan pahuuteen verratessa käytetään usein sellaisia aiheita, kuin eutanasia, uskonnottomuus, abortti, keventynyt seksuaalikäytäntö, olut kaupoissa ja niin edes päin. Minusta nämä ovat pahoja vain "uskonnolliselta kannalta". Ne eivät ole niinkään "objektiivisesti pahoja" vaan pahoja tietyn näkemysten ihmisten kanssa. Eikä ketään pakoteta näihin.
* Viidentenä nykyajan ihmisiä pidetään itsekkäämpinä. Syynä voi kuitenkin olla yhteiskunnan rakenne: Maalla ennen tunnettiin vähän ihmisiä ja jokainen kyläläinen tunsi toisensa. Ulkopuolella käytiin rajoitetusti. Kaupungeissa pääasiassa tulee kontaktia ihmisiin joita ei tunne. Tämä vaikuttaa tietysti siihen miten suhtaudumme ulkopuolisiin ihmisiin.
*Kuudentena ihmisten väitetään olevan nykyään materialistisempia. Mielestäni tähän materialistisuuteen on hyvä syy: Meillä on nykyään paljon siistimpää tavaraa, kuin mitä ennen on ollut. Kun ennen huipputeknisin lelu johon köyhällä oli varaa oli käpylehmä, se nykyisin on esimerkiksi joku käytetty Play Station. Tämä kertoo jo osaltaan siitä että elintaso on parempi. Ja jos joku väittää että elintaso huonontaa elämänlaatua, luopukoot vesivessaasta ja muuttakoon maakuoppaan minun puolestani. Hänellä on siihen oikeus. Tosin näyttää siltä että materialistisuudesta valittavat eivät suinkaan tee näin, vaan sen sijaan kirjoittelevat tietokoneella juttuja internetiin.

Foorumikristillisyys

Saastaisessa huoneessa keskusteltiin foorumikristityistä, jotka edustavat sellaista näkemystä joita minusta kuvaa Ken Follettin "Taivaan pilarit" -kirjan huonoa pappia ; Kirjan sivulla 901 on seuraava kohta:

"Hän oli pahimman lajin kristitty, Phillip totesi: Hän omaksui kaiken kielteisen, tuki jokaista pannajulistusta, piti kiinni kaikista kieltäymyksen muodoista ja vaati ankaraa rangaistusta jokaisesta rikkomuksesta; Mutta hän jätti huomioimatta kaiken kristinuskoon kuuluvan myötätunnon, kielsi sen armeliaisuuden, rikkoi räikeästi sen rakkauden etiikkaa vastaan ja piti pilkkanaan Jeesuksen lempeitä lakeja. Sellaisia fariseukset olivat Phillip ajatteli; Ei ihmekään että Herra aterioi mieluummin publikaanien ja syntisten kanssa."

Esiin tulee nimittäin selvästi se, että foorumin Herran seuraajat osaavat ottaa kantaa siihen kuinka esiaviollinen hairahtuminen "oman kihlatun puolison kanssa" on syntiä. Ja he innolla kommenteissa asti puolustavat että ehkäisyn opetus ei toimi, koska "kännissä sitä unohtaa". He unohtavat että esimerkiksi minä en ole koskaan "kännissä unohtanut". He unohtavat, että uskovainenkin voi hairahtua, eikä tee tätä välttämättä kännissä. He unohtavat että he kieltävät myös masturboinnin, josta ei tunnetusti saa sukupuolitautia. Toisin sanoen: Sukupuolitauti on vain pelote tai jotain, jolla he tukevat jotain jota he pitäisivät vääränä vaikka ainuttakaan sukupuolitautia ei olisi olemassa. Se ei siis ole se perustelu, joka heillä on, ja sen käyttäminen tuntuu suoraan sanoen keinotekoiselta. Sanotaan suomeksi: "Kusettamiselta". He vetoavat jotain joka ei muuta tilannetta olipa se miten tahansa.

Nämä foorumikristityt muistuttavat kommenteissa, kuinka uskonnon vaihtamisnen joka viikko voi tulla kyseeseen jos ei olla kristittyjä vaan ollaan suvaitsevaisia. He vetoavat että fiiliksen pohjalta ei saisi vaihtaa uskontoa. Kuitenkin yleensä se on kuitenkin niin, että jos ihminen pitää jotain uskontoa pahana, se ei saa suosiota. Joten kristinusko ei suinkaan muuta ihmisiä hyväksi vaan enemmänkin vetoaa siihen mitä nämä jo valmiiksi pitävät hyvänä. Tämä tulee esiin jopa Dawkinsin "Jumalharhassa". Siinä kun kerrotaan käytöstutkimuksesta: Uskovaiset ja ateistit pitivät samoja asioita hyvinä, eikä eroa ateistin ja uskovaisen välille saatu näiden toiminnan kautta. Uskonto ei siis ollutkaan se selittävä ero. Uskonto ei suinkaan muuta hyväksi vaan hellii sanomalla enemmänkin jotain siihen suuntaan että "se mitä koet hyväksi myös on hyvää"; Ei siis mitään sellaista jota ei voisi korvata hyvällä itsetunnolla. Tämä tukee tätä ajatustani uskonnon suosion syistä. Jokinhan ajaa toiset uskonnot suosituimmaksi kuin toiset. Ja tässä näkemyksessä ei tarvita yliluonnollisia Jumalan tukivoimia taakse, vaan ihmiset tekevät sen itse.

Toinen tärkeä juttu foorumikristillisyydessä on vastuukommentointi. Kotvalainen esittää asian saastaisessa huoneessa seuraavasti: "Kristillinen usko velvoittaa kristittyä. Ateismi ei velvoita yhtään mitään. Ateisti voi kyllä omata hyviä moraalisia periaatteita, mutta ne eivät nouse hänen ateismistaan. Hän on valinnut ne, koska katsoo ne itselleen ja ympäristölleen hyödyllisiksi. Ateisti, toisin kuin kristitty, ei myöskään katso olevansa absoluuttisessa vastuussa tekemisistään. Kristitty uskoo olevansa vastuussa kaikesta, mitä tekee ja jättää tekemättä."

Hän on tässä kohden suorastaan ristiriitainen. Se johtuu siitä että hän ei ole ymmärtänyt mitä ateistit itse asiassa sanovat. Ja tämä on kenties se ainut juttu joka kaikessa ateismissa on yhteistä, tietenkin sen lisäksi että Jumalat kielletään: Ateismi ei sellaisenaan syötä käskymuotoista moraalia. Tämä tarkoittaa sitä että ateistilla ei ole mitään jonka syyksi sysätä tekonsa. Tämä on olennaista ateismissa: Siinä missä Hitlerin seuraajat puolustautuivat pahanteon edessä sanomalla "Se käski", ateisti ei voi tehdä tätä. Kun ateisti toimii hyvin, syy on ateistissa itsessään eikä missään muussa. Kun ateisti toimii pahasti, syy on ateistissa itsessään eikä missään muussa. Ateismi ei tarjoa suojaa. Ateismi ainoastaan sysää vapauteen, uskovaiset ovat oikeassa siihen asti että se ei jaa "licence to kill" -kontrakteja, eikä toisaalta pistä "thou shalt not" -mahtikäskyjä. Toisin sanoen: Ateistilla on suurempi vapaus toimia; Ateismi kun ei rajoita ja pistä seiniä näiden ajatusten ja toimien eteen. Ja tämä taas on eksistentialistisen Sartren mukaan sama asia kuin vastuu. Tällä määrittein uskovaisuus ei siis tarjoa vastuutta, vaan vastuuttomuutta koska se tarjoaa ne sitoumukset ja käskyt. Tästä ateistin näkökannasta uskovaisuus tarjoaa vain tottelevaisuutta ja kuuliaisuutta ja jatkaa tästä palkkio-rangaistus -menettelyllä. Uskovainen on tätä kautta ikään kuin orja. Tämä tarkoittaa sitä että uskovainen voi toimia aivan oikein, mutta hän ei saa tästä samanlaista ansiota kuin ateisti, koska uskovainen vain tottelee ja seuraa.

Syy on erilaisissa tavoissa katsoa maailmaa. Jos uskovainen katsoo ateistia vain omasta lähtökohdastaan, tottakai ateisti on paha ja uskovainen hyvä koska uskovainen on sen näin määritellyt. Samoin käy jos ateisti katsoo uskovaista vain omasta vinkkelistään. Toinen on raukkaparka ja säälittävä ja komentotaakassaan itse asiassa täysin kyvytön aitoon moraalisuuteen; Moraalisuus kun on "jumalan tahdon noudattamista" eli käskyjen seuraamista mukisematta. Ne asiat joita käskyt eivät sido eivät ole moraalisia, vaan neutraaleja asioita. Uskovainen ei voi tätäkään kautta saada ansioita. Mutta olen vähän karsaasti katsonut niitä jotka "itsensä ylentävät ja toiset alentavat" päättämällä määrittelyt. Tämä on vain vallankäyttöä, ja itsekehua ja toisten herjaa. Enkä pidä niitä hyvinä lähtökohtina moraalisuuteen.

Koska uskovaiset kuitenkin muiden ihmisten tapaan heijastavat omaa itseään kun he tulkitsevat ateismia, nämä kommentit on otettava myös toista kautta. Mitä uskovaiset näkevät itsessään ja jota he pelkäävät ateismissa? Tälle ilmiölle on hieno nimi "projektio". En ole yllättynyt jos foorumikristityt ovat äänekkäitä koska pelkäävät ateistista vallankumousta, eli sitä että yhteiskunta yhä suuremmissa määrin sallii ateistisen elämäntavan. Ja he pelkäävät tätä koska heistä usea on vain kontrollissa oleva psykopaatti keskuudessamme. Heidän pelkonsa siitä että ateistit tappaisivat ihmisiä ja eläimiä tunteettomasti johtuu siitä että he pelkäävät jotain itsessään. Se taas kertoo enemmän foorumikristityistä kuin ateisteista.

Sillä virhe on yhtä syvä ja olennainen kuin ne foorumikristittyjen valtionkirkon jäsenille esittämät naurettavat kommentit, joiden mukaan Luterilaiset uskovat että kun vauvana on kerran kasteella, se riittää. Luterilaisten suusta en ole koskaan kuullut mitään tämän suuntaista. Samoin kuin en ole kenenkään ateistin sanoneen että olisi oikein tappaa ihmisiä surutta, tai että ateismi jotenkin poistaisi vastuun ; Päin vastoin, ateistit hokevat sitä miten ateismi tuo vapauksia, joka tarkoittaa sitä että he sanovat samalla että heidän vastuunsa on tavallista kristittyä suurempi. Ainoat sodan ja tappamisen puolestapuhujat jotka tiedän ovat olleet kristittyjä. Mutta ehkä tämä ateistin vapaus ja uskovaisten tottelevaisuusasenne on se syy sille, että näin on. Jolloin selittyy sekin miksi juoksuhaudoissa ei ole ateisteja.

My House is My Castle : Uskonto ja moraali

Televisiosarjassa House M.D on usein jaksoja jotka käsittelevät uskonnollisia aiheita. Eilen telkusta tuli tuotantokautta 3, jakso "yliluonnollista". Siinä käsiteltiin uskoa UFOihin samalla tavalla. Sarja ei ole puhtaasti ateistinen, vaan päin vastoin se on kokonaisuutena melko agnostinen. Siinä on vain värikkäitä hahmoja joiden kannanotot ja esitykset ovat erilaisia, ja jopa kärkkäitä. Tämä on ymmärrettävää, koska sarjassa kuitenkin on kyse etupäässä viihdyttämisestä. Siksi olisi kai annettava anteeksi sille että sitä aina tietää että diagnoosi ei voi olla oikea kun jaksoa on vartti jäljellä ja että sairaudet ovat sairaalan elämän nostaman tarinan kannalta oikeanlaisia, sellaisia jotka tuovat siihen mielenkiintoisia liittymäkohtia, mikä on hieman kuin potilaat aina tietäisivät sairastua vain sellaisiin harvinaisiin tauteihin jotka ovat Housen sen hetken elämän kannalta kuvaavia.

Sarja keskittyy persooniin, joten persoonien esittelystä voi olla hyötyä sanomalle.

Gregory House on ateisti, joka ajattelee että ihminen, joka uskoo jumalaan on järjetön koska hän ei voi perustella väitettään tieteellisesti. Hän on siis tiedeuskovainen, jonka mielestä "ei ole yliluonnollista on vain asioita joita emme tiedä vielä". Tämä heijastuu Housen harjoittamaan etiikkaan. Hän antaa piut paut uskontojen määräämälle etiikalle, eikä hän myöskään noudata yleistä mielipidettä, tai edes lakia. Sarjassahan tyypillinen toimintatapa on laiton sairastuneen luo murtautuminen ; Sairaan kotoa löydetään tärkeitä vihjeitä sairauteen, ja kun diagnoosi on tehty, sairas voidaan pelastaa. Housen moraali on kuitenkin kaikkea muuta kuin matala, päin vastoin, hän on kenties televisiohistorian paras esimerkki "yli -ihmisestä" ; Hän on tavallaan "hyvän ja pahan tuolla puolen"; Hän ei ole nihilisti vaan hän seuraa tiettyä etiikkaa. Hän ei rikko lakia koska pitää siitä vaan koska hänelle vastakkain on ikään kuin "eettiset lait vs. potilaan henki". House siis nostaa potilaan elämän -vaikka potilas olisi sitten mikä faith healer tahansa- korkeimmaksi arvoksi, yli uskonnollisen vakaumuksen. House myös harjoittaa monesti ironiaa suhteessa siihen miten hänen ajatellaan olevan paha : Housen vihjataan olevan kuin Jumala, ja hän vitsailee asian vuoksi. Eikä tee sitä siksi että syytökset moraalittomuudesta olisivat oikeita, vaan siksi että se on hänen tapansa käsitellä tuollaisia tilanteita. Hänhän muun muassa vihjailee jatkuvasti huorista, mutta sarjan varrella tälle harrastukselle ei ole löytynyt konkreettisia todisteita. Päin vastoin, kun Wilson asusti hänen luonaan, House huijasti tätä laittamalla merkin siitä että "House on ns. puuhissa". Tosiasiassa hän kuitenkin luki lääkärilehteä ja mietti työn alla olevaa potilasta. House ei myöskään tarkasti tarkkaillen suinkaan lähde siitä lähtökohdasta että hän olisi oikeassa. Sen sijaan hänen toimintansa nojaa riskien analysoinnille, eli sille että jos hänen arvauksensa on oikea, potilas paranee ja jos ei, House saa vihjeen siitä miten edetä. House tyypillisesti erehtyykin usein, mutta tämä ei johdu siitä että hän ei tiedostaisi sitä että on toistuvasti väärin. Tämä on pikemminkin sitä, että se on osa hänen diagnosointitapaansa. Sitä paitsi se luo tietenkin jännittäviä juonenkäänteitä. House ei siis ole omasta mielestään Jumala. Eikä vähiten siksi että jumalat eivät klenkkaa.

Dr. Wilson taas on avoimempi uskonnolle, ja hänelle uskonto edustaa normaalia elämää. Hän antaa potilaiden miettiä tuonpuoleisesta mitä haluaa. Wilson on päällisin puolin ihan moraalinen hahmo, joka kuitenkin aina pyrkii noudattamaan lakia. Hän on kuitenkin taipuvainen erilaisiin inhimillisiin heikkouksiin. Hän seuraa tunteitaan ja siksi ihastuu potilaisiinsa ja ajautuu tämän vuoksi helposti erilaisiin vaikeuksiin.

Dr.Allison Cameron taas on puhtaasti ateisti, jonka mielestä jumalan miettiminen ei edes kuulu ihmiselle. Hän on korostetun eettinen. Hän ei saa etiikkaansa uskonnosta, vaan empaattisuudestaan. Siinä missä House pyrkii kuolettamaan tunteensa, koska ne ovat hänestä tiellä, Cameron sen sijaan pelkää tuollaista paatumista. Cameron ei välitä potilaiden uskonnollisesta vakaumuksesta ja antaa näiden olla mitä mieltä haluavat. Cameronille hekin ovat ihmisiä, eikä vakaumus siksi ole niin olennaista koska se ei muuta tätä tosiasiaa.

Dr.Eric Foreman taas on sarjan varrella kehittynyt uskonnollisemmaksi, koska kääntymisen syyt ovat olleet erilaisia vakavia sairaustiloja, hänen uskonnollisuutensa kumpuaa uskon tuomasta rauhasta. Muutoin Foreman ei ole erityisen vakaumuksellinen eikä uskonnollisuus ole vaikuttanut hänen etiikkaansa. Hän on etiikaltaan samanlainen ennen kuin jälkeen kääntymisensä.

Dr. Robert Chase taas on entinen uskovainen, joka toisaalta tuntee suunnatonta vetoa uskontoon ja toisaalta kohdatessaan siihen liittyviä ilmiöitä, kuten nunnia, hänen ensireaktionsa on ärsyyntyminen. Chase ei ole niinkään moraali -ihmisiä. Hänen toimintaansa ohjaa enemmänkin se, kumpi on kulloinkin tärkeämpi: työyhteisössä toimiminen vai lainkuuliaisuus. Hän ei riko sääntöjä ennen kuin niiden noudattaminen toisi sosiaalisia vaikeuksia. Hän on kuitenkin yllättäen sarjan vähiten lakia rikkovia tahoja. Eikä niinkään etiikkansa kuin "laiskuutensa" seurauksena.

Tästä voidaankin miettiä sitä kuinka paljon etiikka ei ole sidottu niinkään vakaumukseen kuin muihin asioihin. Ihminen voi toimia eettisesti eri teitä. Ei ole pakkoa olla uskovainen tai ateisti ollakseen hyvä.

Jumalan kohtaaminen.

Joku toivoi että kohtaisin Jumalan. Pinnallisesti toive vaikuttaa mukavalta. Mutta mitä se todella tarkoittaa?

Sillä mitä me opimme Raamatusta? Ensimmäinen asia genesiksessä on Aatamin ja Eevan rangaistus. Jumala teki ihmien uteliaaksi, joten hän tiesi että he "haukkaa haukkaisivat hedelmää". Etenkin koska hän on kaikkivaltias. Samoin Jumala käski Abrahamin tappaa poikansa, jotta voisi keskeyttää juuri ja juuri ajoissa. Kaikki kävi hyvin, paitsi tietysti niitä henkisiä traumoja joita tämä aikaansai.

Kun Raamattua katsoo muutenkin, on selvää että Jumala antaa paitsi ihmeitä, on myös taipuvainen rankaisemaan ankarimmin seuraajiaan. Tietenkin syntisetkin saavat tulta ja tulikiveä, joten vaikuttaa siltä kuin Jumala haluaisi rangaista kaikkia, uskontokuntaan rotuun ja maailmankatsomukseen riippumatta. Kaupunkeja poltetaan maan tasalla Jumalan käskystä. Samoin surmataan paljon ihmisiä. Luulisi, että lopputulokset olisivat Jumalan vastuulla samaan tapaan kuin erästä saksalaista Adolfia pidetään vastuullisena, vaikka hän ei omin käsin tappanut yhtään juutalaista, pisti vain muut tekemään hommat puolestaan. Luulisi että Jumalalla vastuu on vähintään sama kuin Saddamin vastuu Saddamin sotilaiden teoista. Tai kuten Pol Pot punaisten Khmerien teoista. Tosin sillä erotuksella, että rinnastettuna Jumalaan Pol Pot alkaa näyttämään naapurin kiltiltä mummolta.

Ja Jumalan luulisi tietävän paremmin.

Sillä mitä opimme Raamatusta? Ihminen on syntiä. Saastaista, joka ajetaan paratiisista. Ja jos ihmiset yrittävät tehdä jotain yhdessä joka ei sovi Jumalan mieleen, hän voi aina hukuttaa meitä ja vaikka sekoittaa kielensä. Olemme saastaisia ja pakotettuja seuraamaan dogmaattista johtajaa, joka vieläpä piileskelee bunkkerissaan. Paitsi tietenkin silloin, kun täytyy käydä vähän tappamassa ihmisiä, kuten avaamassa maata Onanin alta keskeytetyn yhdynnän vuoksi.

Näyttääkin siltä kuin Jumala olisi luonut ihmisen vain voidakseen rangaista heitä. Ja siksi Nooaa ei hukutettu; Tämän jälkeen rangaistavat loppuisivat. Ja kyllä, Se on Kristinuskon Jumala. Käsittääkseni murha ei vanhene koskaan, joten Jumala on yhä vastuussa vanhatestamentillisista julmuuksistaan. Jumala on vastuussa käskyistään, joissa noitanaisia ei saa jättää henkiin, joita täydennetään tietysti hokemalla älä tapa. Siinä vaikuttaa olevan vähän sellainen armeijan sävy. "Älä tapa, paitsi vihollisia ei lasketa". Pohjimmiltaan tämä tarkoittaa sitä, että eriuskoiset eivät ole Raamatun mukaan oikein ihmisiäkään. Raamatussa on tarkemmat rajoitteet vuohien tappamiselle ja käsittelylle, kuin sille miten eri lailla uskovia tulisi käsitellä silloin kun kyseessä ei ole puhtaasti käännytystoiminta.

Kannanottoni todistaa se, että kun Mooses on saanut laattoja Jumalalta, ja niissä käsketään "älä tapa", myöhemmin sitä kuitenkin valloitetaan ties mitä Jerikoa ja listitään filistealaisia, ja Herra on tyytyväinen, antaa suorastaan ihmeenomaista tukea tässä tappotyössä.

Lisäksi, mitä enemmän kohtaan perusteluja siitä mistä Jumala pitää ja huomaan ketkä kokevat hänet tärkeäksi moraalin opettajaksi, ovat asioita jotka saavat minut toivomaan että Hän pysyy mahdollisimman kaukana. Sillä vaikka en tietäisi mitään Jumalasta, hänen seuraajiaan voin kyllä tarkkailla empiirisesti. Näen tätä kautta uskon vaikutuksen käytännössä. Sydäntä en tietenkään näe, mutta kyllä teotkin jotain kertovat. Harvapa sitä uskoisi että Hitler toimi pelkästään lähimmäisenrakkaudesta. Kyllä hänellä oli ihan halveksittavia tunteita Juutalaisia kohtaan.

Siksi toivomus vaikuttaa peräti julmalta. En kuitenkaan usko että kohtaan Jumalan. En ole hänelle riittävän keskeinen, jotta hän jaksaisi vaivautua rankaisemaan. Sitäpaitsi minulla on aina kiire.

On tiedäthän koko ajan paljon syntiä tehtäväksi.

Hyvä Paavi!

Tämän päivän 100 -lehdessä kerrotaan siitä, kuinka Paavi oli ilmoittanut puhuvansa paljon ja vakavasti lapsiin kohdistuneista hyväksykäytöistä. Tämä aihe onkin ollut nyt ajankohtaista. 100 -lehdessä loppukaneettina oli sitä, kuinka Paavin olisi pitänyt toimia toisin. Siinä korostettiin käytännön toimia puheen sijasta.

Mielestäni kaneetti on väärässä. Sillä puhuminen vaikuttaa mielipiteisiin. Paavin kommentti vaikuttaa erityisen paljon katolisten mielipiteisiin. Kommentoinnillaan Paavi sanoo aivan suoraan, että katolinen kirkko ei hyväksy toimintaa. Eikä katso sormien läpi vain sen takia että "nohnoh, samaa uskoa kuitenkin kannatetaan".

Toisin sanoen, paavi onnistuu siinä missä Suomen asiallisesti uskovat epäonnistuvat. Sillä olen huomannut, että suomalaisilla uskovaisilla tuppaa olemaan sellainen tapa, että he eivät koskaan kritisoi hihhuleita. Päin vastoin, jos hihhuleita kritisoi, nämä asialliset uskovaiset saattavat jopa loukkaantua, että tälläisiä asioita ja toisten uskontoa loukataan. Jos kertoo uutisia, joissa kerrotaan ikävästi toimivista hihhuleista, he loukkaantuvat. Toki on ymmärrettävää, jos he hermostuvat silloin jos ateisti tekee väärää dikotomiaa, eli rinnastaa kaikki uskovaiset hihhuleihin. Ymmärrettävää se on silloinkin kun he satunnaisesti lukevat tätä blogia, eivätkä voi mitenkään järkevästi tietääkään mikä on homman nimi.

Suuttuminen on siis tältä osin ihan asiallista ja luvallista. Tai ainakin ymmärrettävää. Se suotakoon, siihen suorastaan kannustettakoon.

Mutta olen kuitenkin ollut huomaavinani, että maltilliset uskovaiset liikuskelevat ateistejen blogeilla ja ateistien parissa, ja toki ihan asiallisesti kritisoivat ateisteja. Puuttuvat ylilyönteihin aktiivisesti. Ja usein syystä. Mutta mikä merkillisintä, samantapaiset argumentit joita sovelletaan ateisteihin saavat olla heidän puoleltaan ihan tyystin rauhassa. En muista että jossain olisi uskovainen vakaumuksensa tunnustaen puolustanut ateisteja hihhuleiden herjoja vastaan. Tämä kahtiajako kertoo minusta jotain piilossa olevista näkemyksistä. Siitä, kuinka uskonnollisia hihhuleita tulee sallia, "kun ne nyt kuitenkin on uskossa, toisin kuin ne ateistit".

Paavi nosti esiin vakavan asian katolisen kirkon piiristä. Hänen ei olisi tarvinnut. Kaikki tietävät asiasta joka tapauksessa. Paavin lausunto oli sen sijaan katolisen kirkon virallinen kannanotto. Kannanotto siitä että he eivät salli kardinaaleiltaan ja papeiltaan mitä vain. Että korkea kirkollinen asema ei anna mitään hyssyttelyoikeutta. Että heitä voidaan kritisoida vaikka he "jakavatkin saman uskon".

Eli minulta lähtee tänään iso peukku Paaville!

Anteeksi, anteeksi

Eilisestä anteeksipyytelystä tuli mieleen se, miten hihhulit ovat valmiita myös joustamaan kriteereissään. Olen jo aikaisemmin huomauttanut siitä, kuinka hihhulit mielellään haukkuvat ateisteja pahuuksista jos nämä tekevät jotain, mutta jos yhteiskunnan sormet sanovat soo soo soo ja kristilliset kengän kannat laulaa KKK, he ovat halukkaita rajaamaan pahan ulkopuolelle. "Ei todellinen uskova" -hengessä.

Mutta tässä on poikkeuksiakin. On mielenkiintoista, että hihhulit ovat halukkaita antamaan tietyille tyypeille kovasti anteeksi. Hovind joutui vankilaan petoksesta ja vaikka mistä. Häntä silti yhä puolustetaan. Hän on yhä uskottava uskovainen. Sillä onhan hän sentään "darwinisteja vastaan". Tältä kohden uskovaiselta katoaa kaikki häpy. Jos henkilö on tarpeeksi "sankari", hän saa olla vaikka vankilassa kuten Hovind.

Samoin tutun tuntuista asennetta edustaa ÄS -piireistä tuttu David Scott Springer, eli tutummin "DaveScot". Häneltä on saatu muun muassa seuraava lausunto:

"Actually it makes me feel like doing some pain experiments on PZ Myers. I don't believe he feels pain. All the blood and screaming from my fists pounding his face to a pulp would be nothing more significant than an automobile engine leaking oil and bearings making noise from lack of lubrication. Of course I could be wrong. -ds"

Tai tälläistä:

"I would have done the same thing if I were Myers. Probably worse. The difference is that I freely admit I'm a sociopath. To thine own self be true..."

Ja mitä muutoin tulee heidän toimintaansa, Dembski tuli kuuluisaksi Pieruäänivideoista, joissa käsiteltiin hänen vastustajiaan todella noin kypsästi ja asiallisesti. Eikä muutoinkaan videotavat ole olleet sieltä paremmasta päästä. Kun ottaa huomioon esimerkiksi sen, miten "Inner Lifen" pätkää on käytetty.

"Last year you were charging colleges thousands of dollars to give lectures showing a copy of The Inner Life of the Cell, you claimed you "found somewhere", with Harvard's and XVIVO's credits stripped out and the copyright notice removed (which is in itself a felony) and a creationist voice-over pasted on over our music (yes, I have a recording of your lecture)."

Eli että siitä poistettiin tarkoituksellisesti kuvassa mukana ollut tekijänoikeustavara, ja esitettiin ilman lupaa. Ja kun tästä jäätiin kiinni, muistanemme kuinka Dembski puolustautui sillä, että ei tiennyt eikä katso teheensä mitään väärin ja että ei aio toistaa tekoaan. ("nonapology") Ja että tämän jälkeen videosta tehdään Expellediä varten vain miltei identtinen pätkä sellaisilla olemattomilla resursseilla, joilla aidon tutkimusmateriaalin sovittaminen ei ole uskottavaa - etenkään kun "Inner Lifen" epätarkkuudetkin oli kopioituneet Expelled -versioon. (Toki sen ymmärtää jos samasta proessista tulisi samantapaisia pätkiä, mutta että virheetkin. Lunttaamisenkin saa selville etenkin sen takia että molemmista löytyvät ihan samat virheet.) Toki 1 henkilö riittää jos videoita tehdään copy-pastella yhdistettynä "PhotoShoppaamiseen".

Muistettavana on myös se, että nämä veikkoset ovat Ensin haastatelleet muun muassa Myersiä "crossroads" -elokuvaan. Haastateltaville väitettiin, että se on neutraali dokumentti. Kuitenkaan Crossroads -nimelle ei oltu varattu elokuvan nettisivua. Expelled -nimen sisältävä nettisivu sen sijaan oltiin varattu jo ennen kuin Myersiä oltiin haastateltu. Ja tämän jälkeen elokuvaan haastateltua ei päästetty ennakkonäytökseen. Paljastuu myös sellainen jännittävä asia, että esimerkiksi keskeinen ÄS:än vastustaja, Ken Miller, on jätetty Expelled -haastatelluista, koska dokumentintekijät ovat halunneet rinnastaa väkisin ja alleviivaten että evoluutioon uskominen === ateismi.

Kyse ei ole edes siitä, onko tähän tekijänoikeudelliset luvat tai saako ennakkolippuja jakaa vain niille joille halutaan. Kyse ei ole siitä saako surkeaa gonzojournalismia ja paskoja animaatioita tehdä. (Onhan south parkkiakin.) Kyse on siitä, onko tämä toiminta hyvien tapojen mukaista.

Ihmiset, joiden yhtenä pääargumenttina on se, että darwinismi romuttaa moraalin, luulisi välittävän tästä asiasta. Minun silmiini näyttää kovasti siltä, että kreationismin moraali tiivistyy siihen, että rikotaan lain henkeä niin paljon kuin se vain on mahdollista, kunhan se ei vain riko lain kirjainta.

Abortin vastustaminen.

Uskovaiset vastustavat usein aborttia. En itsekään sitä toki mukavana tai kevyenä asiana pidä. Mutta en kuitenkaan haluaisi vetää yhtäläisyysmerkkejä murhaankaan niin keveästi. Jos abortoitavalla sikiöllä ei ole aivotoimintaa, se ei koe tuskaakaan, eikä hänen ajattelunsa lakkaa. Tällöin tilanne ei ole murhaan verrattavissa.

Ainakin minulle on jäänyt täysin auki, miksi ja missä vaiheesa tilanne muuttuu abortiksi, ja mitkä asiat johtavat siihen että kyseessä on abortti;
1: Miksi ehkäisy ei ole abortti? Kondomiin ja keskeytettyyn yhdintään ryhdytään vakaasta tahdosta ja seuraus on sama.
2: Alkion kiinnittyminen kohtuun on tietysti jonkinlainen merkittävä raja. Mutta jo ennen tätä voidaan tilanne estää: Nimen omaan tätä tarttumista ehkäistään ns. katumuspillereillä.
3: Vasta kun alkiolla on hermosto, kyse on abortista?

Minun mielestäni vasta kun yksilö voi tuntea tuskaa, sen abortointi on väärin, ja minimivaatimus tälle on hermoston toiminta. Joka käynnistyy vasta kun sikiö on ollut kiinnittyneenä kohtuun jo jonkin aikaa. Ja niin edespäin. Ongelmia tuottaa muun muassa jälkiehkäisypillereiden käyttö; Sehän tarkoittaa jo määritelmälliseti alkion abortoimista ennen kuin se liittyy kohtuun. Solupallo ei olisi välttämättä kiinnittynyt muutenkaan, mutta aborttin olisi silti laskettava mukaan. Itse asiassa ei ole tavatonta löytää henkilöä, joka sanoo että vasta kohtuun kiinnittynyt alkio on mahdollista abortoida, mutta että jälkiehkäisy on silti syntiä. Jälkiehkäisypillerin toimintaperiaate ei siis ilmeisesti ole aina tiedossa ja jälkiehkäisyn nähdään jotenkin myrkyttävän jo kiinnittyneen sikiön.

Jälkiehkäisyssä kuitenkin vain pienennetään raskaustodennäköisyyttä, joten samalla logiikalla myös rajun liikunnan harrastaminen seksin jälkeisinä päivinä olisi kiellettyä, koska sekin tekee aivan samaa asiaa. Ja sekin on aktiviista toimintaa. Vai muuttuuko liikunta moraalittomaksi vasta kun se tehdään tietty tavoite, raskauden minimointi, mielessä?

Eräs tyypillisin abortinvastustajien kanta on, että he jollain lailla viittaavat sinuun ja elämääsi henkilönä; Esimerkiksi “Miettikääs asiaa siltä kantilta, että sinuakaan ei olisi olemassa, jos äitisi olisi tehnyt abortin.” Tämä on tietysti täysin tunteisiin vetoavaa. Koska koko juttu perustuu siihen, että aborttia ei tehdä sellaisessa vaiheessa missä ihmisellä olisi tietoisuus tai käsitys ympäristöstään. Sen sijaan siinä vaiheessa kun kysymys on asetettu ja vastaus voidaan saada, tietoisuus on. Ero on minusta merkittävä. Asiaa on rinnastettu jopa näin: Jos kysytään ihmiseltä, joka on jo olemassa, että "Olisiko hyvä, jos vanhempasi olisivatkin käyttäneet kondomia, tai siveästi pidättyneet seksistä aikanaan, jolloin silloin sinua ei olisi?" , niin harvapa taitaa pitää tilannetta sellaisena, että olisi ollut parempi olla olematta. (Harva taitaa olla niin masentunut että toivoisi ennemmin olevansa olematta kuin olevansa elossa.) mutta tästä ei voida johtaa että elämän kunnioittamiseksi ihmisten pitäisi naida koko ajan, joka ikinen päivä, mielellään lukuisia kertoja, jotta syntymä ja elämän ihme ei vain jäisi toteutumatta.

Jos jälkiehkäisy johtaa huonoon moraaliin, päättelyillä joilla sitä vastustetaan voidaan siis johtaa ihan samanlaiseen huonoon moraaliin.

Minusta avainsana on tietoisuus; Mitä ei ole kokenut, ei osaa kaivata. Siksi argumentaatio "saisiko lapsen tappaa jos sitä ei enää huvita hoitaa" -argumentti haukkuu väärää puuta. Jos sikiön hermosto ei toimi, se ei tiedä mitään elämästä, ei siis myöskään kuolemasta. Tietenkään sikiötä, jonka hermosto toimii, ei saa tappaa.

Toisaalta minusta jokainen halukas saa jättää abortin tekemättä jos siltä tuntuu. Enkä suosittele aborttia muutoinkaan ensimmäisenä suoritteena. Mutta en halua kieltääkään sitä. Abortin vastustajat taas ovat siitä erikoisia, että he päättävät asiasta paitsi omasta, myös muiden puolesta. Minusta on OK, jos joku on kristitty eikä suostu tekemään aborttia missään olosuhteissa, koska se olisi hänestä kristillisyyden vastaista. Se on hänen oma päätöksensä.

Mutta pitäisikö tämä normi pistää kaikille muillekin pakolliseksi? Minusta tässä on jälleen "moraalisen pakkokontrollin" halua. Abortinvastustajat haluavat siis toisin sanoen määrittää oman mielipiteensä kaikkien normiksi. Minun mielestäni taas abortin tekemättömyys muuttuu merkityksettömäksi, jos se tehdään mahdottomaksi. Jos kaikilta amputoidaan kädet, hän ei enää voi kehuskella sillä että ei näpistä kaupassa.

Ja toisaalta, aborttikielto on vaarallista. Jos lasten vanhempia estetään tekemästä laillista aborttia, he tekevät sen kuitenkin laittomasti. Maissa joissa abortit on kielletty, harrastetaan enemmän myös äidille vaarallisia "hengariabortteja". Jo tämä pistää hieman miettimään, että aborttien kieltämisestä on vakavia haittoja. Toisaalta tällä samanlaisella päättelyllä voitaisiin sallia myös ympärileikkaukset; Kun niitä tehtäisiin kuitenkin, ne pitäisi tehdä sairaalassa. Ne taas eivät ainakaan minusta tunnu hyviltä ratkaisuilta. Tosin abortissa on kyseessä aina kaksi henkeä, lapsen ja äidin. Molemmat tulisi ottaa huomioon myös vertailussa ympärileikkauksiin, joissa on vain yksi osapuoli joka kantaa riskit.

Sitten kun mukaan lisätään se, pitäisikö hedelmöityshoitoja sallia, koska ne manipuloivat syntyvyyttä, väestönkasvu joka on ongelma juuri liiallisuutensa vuoksi, sekä kloonit, joita voitaisiin tuottaa ihmisiksi, otetaan mukaan tilanne muuttuu jo niin sekavaksi että normaali ihminen ei voi kuin ihmetellä.

Kysymykset ovat vaikeita. Ja minusta niiden miettiminen ja niistä päättäminen ei ole ulkopuolisen asia. Lapsi tulee perheeseen. Kyseessä on perhetapahtuma, iloinen tai surullinen. Ja perheen asia on päättää miten toimivat.

Itsehyvyyteen vetoaminen.

Melko usein uskovaisilta kuulee siitä, kuinka he oikeuttavat toimintansa sillä, että heitä motivoi muiden hyvinvointi. Kuinka kääntynyt ihminen riemastuttaa heidän mieltään. Kuinka poikaa tekee jos jonkun elämässä seuraa järkevä kaitselmus.

Tämä on siitä erikoinen perustelu, että ulkopuoliselle se vaikuttaa aina omahyväisyydeltä, sellaiselta että ihminen kokee aatteensa niin hyväksi että sitä vain voidaan käyttää muiden arvottamiseen. Tässähän iloa ei suinkaan tuota muu kuin se että muut uskovat juuri niin kuin hänkin. Tässä ilo nousee siitä, että muut ajattelutavat katsotaan vastaavan ilon verran huonommiksi. Riemu syntyy siitä että "hunona, vastustettavana, vastenmielisenä, kamalana" koettu muu näkemys vaihdetaan "Oikeaan".

Laajemmin tämä on ymmärrettävä samanlaisena erityistapauksena kuin jotkin muut uskovaisten käyttävät käännytysmetodit, jotka eivät suinkaan käännytä ulkopuolista sisään, vaan pikemminkin nostavat niskakarvat pystyyn.

Uskoisin, että syynä on se, että uskovaiset kokeilevat käytännössä sanoja ja niiden toimivuutta. Julistajalla on yksi tavoite, joka on hänelle elämän tarkoitus ja "riemun lähde". Se on muuttumaton dogma. Mutta se ei tarkoita että keinot eivät kehittyisi. Uskovainen juttelee uskovaisille ja eiuskovaisille, ja pumppaa reaktioiota. Valitettavasti tässä käy helposti niin, että keinot menevät sekaisin.

Se, mikä toimii "sisäpiiriin" ei toimikaan ulkopuolisiin. Sillä siinä missä uskonnoton näkee julistajan kääntymyksestä ja samanvakaumuksellisten kanssa keskustelusta saaman ilon omahyväisyytenä, uskovainen ihminen todennäköisesti näkee sen ennemminkin "itsemoraalisuutena". (Ajatuksena on synonyymit oma~itse & hyväisyys~moraalisuus. Eri tarkastelukulmassa samalta näyttävät asiat ovat aivan eri henkisiä. Omahyväisyydessä on paha kaiku ja itsemoraalisuudessa jo eettiseltä kuulostava sävy. Esimerkki ei ehkä ole hyvä, mutta en tähän hätään parempaakaan keksinyt.) Uskova on hyvä, koska hän saa iloa. Häntä motivoi jalot tavoitteet. Jalo tavoite on tietysti käännytystyö. (Voidaan siis sanoa nyrkkisääntönä että toisten julistava paasaus on toisten ylevää tiedottamista.)

Siksi suurin osa julistajien tuottamasta mielipahasta johtunee siitä että he eivät todellakaan ymmärrä mitä ovat tekemässä. He ovat saaneet hyvää feedbackia. Eikä huomaa tarkistaa ehtoja joilla palaute on hyvää. He vain unohtavat että hyvä palaute onkin tullut oman porukan luona. Se, mikä uskonpiirissä saa taputuksia voi aikaansaada Helsingin asematunnelissa vittuiluja.

En siis usko että kukaan julistaja vakavasti uskoo että mitä enemmän hän herjaa toisin ajattelevia, sitä enemmän hän saa käännytettyjä. Hekin tietävät että herjauksesta ihminen nousee vastarintaan. Hän vain kokee sen siten, että hän "varoittaa helvetin vaarasta joka on todellinen" (ilman että huomaa samalla sanovansa että tosinajattelijat ovat niin pahoja että näitä tulee kiduttaa tavalla joka saisi kiinan kommunistien kiduttajien välinelaatikon näyttämään karkkipusseilta.)

Voidaan siis sanoa että sanoessaan "ateistit ovat moraalittomia - ja tyhmiä kun uskovat esim. evoluutioon/siihen että Jumalaa ei ole" uskova ei koe herjaavansa. Ateisti ja muu ulkopuolinen näkee tuossa lauseessa vain "ad hominem * 2", josta päättelee jotakuinkin että "Uskovainen pilkkaa kun ei parempaan kykene, eli heikoillapa on argumentit taas tänään. Harrastaisi seksiä joskus niin mieli paranisi". Uskovainen taas kokee itse että hän valistaa ihmisiä ja yrittää haastaa nämä miettimään rationaalisesti asioita, ja muistuttaa kuinka usko tekee elämästä hyvää.
Tässä en suinkaan yritä sanoa että uskovaisia tulisi ymmärtää. Pikemminkin sitä että kaikkien tulisi yrittää ymmärtää tilannetta. Ja jos uskovaiset itse miettisivät pari kertaa mitä sanovat, tätä kehotusta "ateistien ymmärtämiseen" ei tarvittaisi. Maailma on tasa-arvoinen, jos uskovat eivät ymmärrä, miksi mekään ymmärtäisimme? Tätä helpottaa tietysti se, että käsittääkseni uskovaisten tavoitteena on saada käännynnäisiä kristinuskoon, ja ateisteilla tämä ei ole lainkaan tavoitelistalla (Osalla se on toki listalla käänteisenä; "Erotkaa kirkosta".) Uskovaisten tässä käsitelty käytös taas ajaa ihmisiä nimenomaan kauemmas. (Koska ihmisen luonnollinen reaktio siihen että ulkopuolinen huutaa herjauksia on se, että hän lomittuu entistä lujemmin vanhaan malliinsa. Hakee ikään kuin turvaa omasta sisäpiiristään, kun ulkopiiri selvästi osoittautuu aggressiiviseksi ja uhkaavaksi eli pelottavaksi.)

Nimen omaan uskovaisten kannalta heidän kannattaa siksi ymmärtää ateisteja. Muutenhan heidän toimintansa vaarantuu. Ateistejen kannalta ymmärtäminen taas ei kanntata. Voitaisiin jopa vihjailla että "Miksi uskonnot tarvitsisivat vihollisia kun heillä on tuollaiset ystävät." Näyttää siltä että uskovaiset julistajat siis itse asiassa pelaavat ateistejen pussiin tahtomattaan. Ja mitä kovemmin he yrittävät, sitä tehokkaammin he pelaavat.

Oikeastaan katujulistajat ovat tässä katsontatavassa ateistin ilosanoman levittäjiä. Minun kai pitäisi sanoa, että jatkakaa samaan malliin. Mutta en voi, koska tämä käytös aidosti ärsyttää niin suunnattomasti..

Juhlan paikka.

Ihmisen elämässä tavallisesti jaetaan arki ja juhla. On tavallista ja sitten jotain erityislaatuista. Ihmisten on normaalisti vaikeaa arvostaa "yksinkertaisia asioita", niin tärkeitä kuin ne voivatkin olla.

Mitkä asiat sitten ovat yleensä ilojen lähteitä? Harvinaiset asiat. Asiat, joita ei tapahdu joka päivä. Onnenpotkut. Ihminen juhlii lottovoittoa enemmän kuin normaalia arpajaisvoittoa. Vaikka arpajaisvoiton voittosuhde taatusti onkin loton pelaamista suurempi.

Kreationistit sanovat että elämä on liian epätodennäköistä. Tai että elämä on "vain sattumaa". Tämä kuulemma jotenkin pudottaa elämän arvostuksen. Miksi? Eikö se tarkoita sitä että elämää pitäisi nimenomaan juhlia entistäkin enemmän? Miksi sattumalta syntynyt sama asia olisi yhtään sen huonompi kuin jonkun tekemä? "Tuntemattoman älykkään tahon jonka motivaatiota emme voi ymmärtää" -tekemä tuotos ei tuo samalle asialle edes lisäarvoa tunteiden kautta.

Väitänkin, että on hienompaa pitää elämää "harvinaislaatuisena lottovoittona", riemastuttavana sattumana, kuin rinnastaa itsensä kylmiin tunteettomiin ja elottomiin koneisiin ja kutsua tätä "Tarkoitukseksi"...

Vanhoja hyviä aikoja odotellessa.

Kriittisen ajattelun puolesta -blogissa nostettiin esiin Tapio Puolimatkan esittämä näkökanta, joka on tiivistetty muotoon

"Ongelmallisimmaksi luvussa jää ihmisen moraalisen ja tieteellisen kehityksen esitetty ristiriita. Tieteellistä kehitystä Puolimatka ei kiellä, mutta moraalisesta kehityksestä hän ei näe merkkejä."

Tässä näkemyksestä voidaan vähintään vetää "mututuntumayleistys", joka sopii erittäin hyvin hihhuleille. Kun "naturalismin" tehoa ei voida kiistää saavutustensa vuoksi, syytetään sitä ja toisella tavoin ajattelevia "moraalittomiksi". On toki täysin totta, että tieteen kehitys on luonteeltaan sellaista, että yhtäläisyysmerkit moraaliin voidaan kieltää. Mielestäni yhtäläisyysmerkit myös päinvastaiseen voidaan kieltää. Tieteen "naturalistinen" kehitys ei suoraan tarkoita moraalin katoamistakaan.

Ongelmaksi tulee tietysti se, että tieteen kehitystä voidaan helposti arvioida, mutta jo objektiivisten moraalin mittareiden puuttuminen johtaa siihen että vaikka moraali kehittyisikin, siitä ei silti olisi välttämättä näkyvissä merkkejä. Itse olen sitä mieltä, että ajan mukana yhteiskunnan moraalisuus on kehittynyt. Toki uskovainen voi ajatella, että yhteiskunta on mennyt huonoon suuntaan, koska esimerkiksi abortti ja homoseksuaalisuus sallitaan nykyään. Ja on internetpornoa. (Valitan, saatte itse palvella itseänne, en anna teille linkkejä. Katsokaa googlesta!)

Ihmiset ovat onnettomia, ja tekevät itsemurhia. Perhearvot rojahtavat. Väitän kuitenkin, että tämä ei ole koko totuus. Voidaan keksiä paljon hyviä asioita ja pahoja asioita, jotka ovat muuttuneet ajan mittaan. Ja muistimme on valikoiva. Jos muistikuvani lapsuuteni aurinkoisista kesistä olisivat tosia, ihmiset puhuisivat vakavaan ääneen vauhdikkaasta ilmaston viilenemisestä.

City -lehti, tuo moraalifilosofian kärkilehti käsitteli asiaa hieman humoristiselta kannalta. Esiin tuli monia asioita, jotka nykyisin ovat paremmin. Mutta kuitenkin esimerkiksi lausuntoa:

"Vielä 1950- ja 1960-luvuilla pysyttiin yhdessä, koska patriarkaalisessa yhteiskunnassa oli pakko. Erot yleistyivät, kun nainen sai ihmisoikeudet ja meni töihin. Perinteinen perhemalli on kestänyt hämmästyttävän hyvin. Naimisiin mennään nykyään useammin kuin maailmansotien välissä. Avioero on ihmiselle suuri juttu mutta pienempi paha kuin "vanhan hyvän ajan" parisuhdehelvetti."

tulee mielestäni pohtia vakavasti. Luemme enemmän, elämme kauemmin, netti tarjoaa paljon uusia "heimoja" joihin kuulua. Köyhillä menee nyt mukavammin, kuin mitä ne olivat ennen vuotta 1918. Itsemurhia tehdään, koska siitä ei joudu helvettiin, ja ihmiset saavat tämän vuoksi itse päättävät kummasta kärsivät enemmän. Homot saavat ihmisarvon, ateisteja ei polteta roviolla. Uskonnollinen moniarvoisuus, johon hihhulitkin aina vetoavat hädän hetkellä joten se ei voi olla huono asia, on lisääntynyt. Meillä on spam ja nettiporno, mutta ihmiset ostavat silti laajakaistoja ja Puolimatka ja PETA -aktiivit ja kapitalismia ja teknologiaa vastustavat säätiöt hommaavat tietokoneita ja nettiyhteyksiä ja sähköpostiosotteita koska pitää niiden tarjoamia etiikkakäsitystensä levityskeinoja parempina ja toimivampina. Eli pitää niiden seurauksia eettisesti vahvempina. (Siksi voit vastustaa teknologiakulttuuria levittämällä tavaraa internetissä.) Ja niin edespäin.

Väitänkin että nimenomaan tieteen kehitys on johtanut moraalin kehitykseen. Moni voi ajatella, että "WTF, tiede on moraalivapaata. Itse sanot niin." Niin onkin. Mutta ihmiset eivät ole moraalivapaita, eivätkä he ole kaikissa tilanteissa yhtä eettisesti toimivia. (Nälkään kuolevat vuorille lento-onnettomuudessa pudonneet jalkapalloilijat söivät nälkäänsä onnettomuudessa kuolleita ihmisiä.) Tämä kuitenkin nojaa yhteiskuntaoppiin. Moraalin kasvuun on johtanut yksi tila, joka on johtanut toisen systeemin toteutumiseen.

Kun aikanaan aloitin lukiossa historian opiskelun, kiroiluun taipuvainen opettajamme ensimmäisellä tunnilla sanoi että "opetan nyt yhden asian. Ja jos koulusta ette mitään muuta muistaisi, niin tämän muistatte". Käsite oli ruuan ylijäämä. (Joka ei tässä yhteydessä tarkoita haaskiolle mennyttä ruokaa.) Tai jotain sinne päin.

Opettajamme selitti, että aikanaan ruoan saamiseen on kulunut valtavasti aikaa. Että saa sapuskan, on tehtävä duunia sen eteen. Tämä tarkoittaa sitä että ihmisellä ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa miettiä teknologiaa, uskontoa tai moraaliasioita kovin paljoa. Eikä veistellä veistoksia. Hän tunki eteemme kuvan hirvenpäävasarasta. Ja sanoi, että "kuinka monta tuntia sinulta kuluisi jos nyt vaan antaisin käskyn että veistä kivestä tuollainen hirvenpää". Niin, pitäisi tietää minkälaisia kivilajeja käyttää. Pitäisi olla keksitty välineitä. Pitää keksiä työtapoja - jotta oppipoikaa voidaan opettaa, jostain sen tiedon on alunperin tultava. Lisäksi on joka tapauksessa harjoiteltava uutterasti, ja tekniikan parannus vaatii aina kokeilua. Eikä kaikki kokeilut suinkaan onnistu. Ja taidon osattuasikin hirvenpään teko ei ole mikään kädenkäänteen urakka (*nak* *nak*) ja joskus taitavakin epäommostii toimessaan ja tuhoaa lopputuloksen. Tämä tarkoittaa suunnilleen sitä, että jos olet etsimässä pupua pusikossa, et pysty tekemään hirvenpääkiviä. Ne on rakennetty ylijäämäruualla.

Eli jos heimossa 5 henkilöä saa ruuan 6:lle ihmiselle, sen kuudennen ei välttämättä enää tarvitse hankkia ruokaa. Mutta niiden viiden on silti "vähän pakko". Muuten joku kuolee nälkään. Tämä "kuudes mies" on se, joka tekee hirvenpääkiviä.

Ylijäämän kertyminen taas johtaa ja vaaditaan siihen, että Maslown tarvehierarkiakipuaminen alkaa. Ihmisellä on useamman asteen tarpeita, joista pohjimmaiset on täytettävä ennen kuin voidaan kiivetä seuraavalle tasolle. Nälkäinen tyyppi ei ole motivoitunut tekemään hirvenpääkiviä. Pitäisi saada hirveä pöytään, ei raavittua sitä kiveen. Toisin sanoen: Korkeammalla portaalla olevat tarpeet muuttuvat merkitykselliseksi vasta tietyn rajan jälkeen. Ja tiede aikaansaa sen, että saamme vähemmällä ihmismäärällä kasattua ruokaa useammalle ihmiselle. Tämä automaattisesti johtaa siihen, että meillä on ihmisiä myös miettimässä moraaliasioita;

Lama-aikakin näytti sen, että kun perutoimiinkaan ei tahtonut löytyä rahaa, sitä leikattiin esimerkiksi nuorten mielenterveystyöstä, mikä taas heijastuu nykypäiväänkin, eikä ainakaan moraalisuutta kasvattavalla tavalla. Tämä ihan esimerkkinä siitä miten "materialismia" tarvitaan moraalisen tason ylläpitoon. Toki tämä osoittaa myös sitä, että moraali ei välttämättä etene ihan suoraviivaisesti. Lyhyellä aikavälillä voi olla että "moraalin kasvua" voi olla vaikeaa huomata. Mutta pitkän tähtäimen trendejä voidaan minusta silti katsoa, vaikka "ihan objektiivisia" mittareita ei olisikaan.

Ilman tiedettä Tapio Puolimatkaa tulkitseva miettisi mistä saa pupua pöytään, miten parantuu sairaudestaan. Ei syntyisi mitään kirjaa, joissa motkotetaan rivien välissä tyytymättömyydestä siihen että tiede ei toimi riittävän hyvin moraalirintamalla ja jättää sen alueen haaskiolle. Minusta onkin jännittävää, että he tekevät motkottamista, tekevät parhaasta ystävästään vihollisen. Naturalismin rojauttaminen rojauttaisi tarpeen uskonnolle, ja se ei kai olisi kenestäkään järin mukavaa.

Juttu oikeastaan tiivistyy Johanneksen kenties kiukkuissävyiseen puuskahdukseen. (Jonka hän varmasti käsitti itse hieman toisella tavalla.)

"Helppohan täällä ylihyvinvointi yhteiskunnassamme on väittää olevansa suoraselkäinen."

Exactly! Hyvinvointi tekee suoraselkäisyydestä helpompaa. Kun vanha eettisyys onnistuu ilman ristiinnaulituksi suostumista, eettisyyttä saadaan samalla vaivalla enemmän, tai vähintäänkin vanha määrä ponnistelematta. Which is GREAT! Sillä oikean teon vaarallisuuden puute ei minusta lainkaan vie moraalilta arvoa.

Samoin naturalismin sävyttämässä sekulaarissa yhteiskunnassa on helppoa valittaa naturalismin huonoutta. Uskonnollisissa primitiivisissä yhteiskunnissa auktoriteetti on pappi, ja hänen kanssaan erimielisyys on johtanut esimerkiksi kivittämiseen tai heimosta ajamiseen. Siellä kritiikki ei olisi mahdollista. Tosin toisaalta sen heikkouksien ruotimiseenkaan ei riittänyt energiaa nykyiseen malliin..

Luulen, että vastustuksessa kyseessä on kuitenkin se, että he ottavat kuitenkin Raamatun lupaukset tosina. Raamattu lupaa taivaaseen sellaisia oloja, että niitä tiedekään ei pysty toteuttamaan. Enkä usko että koskaan ihan pystyykään. (Jotta en näytä naurettavalta tulevaisuuden historioitsijoiden silmissä, laitan lisälauseen "Ainakaan kovin lyhyellä ajalla".) Ja he vaativat tätä jo maan päällä. Jotta naturalismi olisi uskovaiselle parempi kuin uskonto, sen tulisi tarjota sama, mitä he vain lupailevat.

Minusta tämä on heiltä aika epäreilu vaatimus, koska kaikki havaitsemamme hyvät asiat ja parannukset nojaavat nimenomaan tieteen saavutuksiin ja silti he haluavat roikkua lupauksissa joista ei ole näyttöä. Tiede on pidentänyt elämää konkreettisesti, uskonto on samanaikaisesti vain lupaillut ikuista elämää. Se, mikä ennen oli rukouksen ihmeparaneminen, on antibiootin avulla jokapäiväinen, arkinen tapahtuma, jolle kohautetaan olkia.

Ehkä se johtuu siitä, että lottopelaajakaan ei oikeasti tavoittele oikeaa voittoa, vaan mahdollisuuden paremmasta. Minä taas tykkään jäädä konkreettisesti plussan puolelle. Toimivuus käytännössä, tieteen ja teknologian huima kehitys jota edes Puolimatka ei voi mitenkään kiistää, painaa vaa-assani enemmän kuin toiveajattelu.

Eli mitä materialistisuuteen tulee,lainaan Cityä, tuota älykköjen suosikkilehteä.

"Ihmiset ovat aina olleet materialisteja. Nyt meillä vain on varaa olla sitä myös käytännössä."

And I am so glad about that! (Paitsi että kaikki eivät oikeasti voi. Mutta ne jotka voivat, ovat. Teologifilosofit ja moraalin peräänkuuluttajat myyvät kirjojaan ja saavat niistä rahaa. Amerikan televangelistat myyvät moraalia ja omistavat miljoonatilit.) Ja sanon sen nimenomaan englanniksi voidakseni osoittaa että tieteen pohjalle rakennettu teknologiayhteiskunta on antanut minulle, joka vertautuu auktoriteettiasemassaan keskiajan kurjaan pesanttiin, mahdollisuuden opiskella sitä. Mene syntymään kristilliseen keskiaikaan tee sama! On nimittäin vaikeaa, vaikka olisit minkälainen säätyläinen. Vaikkapa aatelinen! Väitä siellä sitten olevasi eettisempi. Ja tee se toki muinaissukulaiseni teloitustilaisuudessa, jotta tekisit pointtisi erityisen selväksi.

Tämän jälkeen on hyvä miettiä, että jos homoseksuaalisuus, feminismi, ateismi, abortin salliminen tai muut vastaavat olivat ennen paremmin, johtuuko se siitä että sinä olet jäänyt etiikassa jälkeen, vai siitä onko yhteiskunta todella romahtanut. Ja jos päädyt romahtamiseen, tulee kiinnittää huomiota myös siihen että onko se todella merkki laajemmasta moraalin tuhosta, vai onko se vain väistämätön epämieluisa seuraus ; Pyövelit ovat jääneet työttömiksi ja työttömyys on tietysti ikävää, mutta onko pyövelien työttömyys todella merkki moraalisuuden romahduksesta. (Paitsi ei tietysti kristillisessä Amerikassa pyöveleitä on yhä.) Pohdi asiaa mielellään dogmavapasti, eli hyväksymällä muutkin vaihtoehdot kuin sen, minkä itse asetat premisseiksi, koska muutoin muut voisivat ottaa eri premissit ja niiden pohjalta päättää sinun kantasi erityisen surkeaksi. Etkä sinä sitä halua. Kun teet tätä muistelua, mieti myös sitä, että jo silloin, kun minä olin nuori (silloin Helsingin itäkeskuksen kauppakeskuksen kohdalla oli vielä peltoa. Itse asiassa oli 1980 -luvulle asti) nuoriso oli "niin turmeltunutta".