On melko yleistä kuulla että ateistit ovat "tiedeuskovaisia". Tämä viittaa siihen että tiede olisi jonkinlainen uskonto. Lisäksi kun ainakin minulle tullaan kertomaan tätä, ihmettelen kyllä aina että onko se tiede sitten niin "uskonto". Samaan tapaan ja samalla tasolla ja samalla uskottavuudella kuin hindulaisuus tai kristinusko.
Sillä uskon, että tätä sanova uskovainenkin on tiedeuskovainen. Hän syö antibioottia ja jos joku tiedemies varoittelee ydinsäteilystä, ei pidä tätä uskontona. Samoin hän ei pidä uskontona sitä että jos häntä ampuu päähän hän kuolee ja jos käteen, hän haavoittuu.
Selvästi tiede ei ole uskonto samalla tavalla kuin kristinusko. Sillä aina kun puhutaan perustelluista ja mitatuista tosiasioista, ollaan tieteen piirissä. Epäselvyyksien ja "mielipideasioiden" kohtalla sitten onkin oma lukunsa. Siellä uskonnot kukoistavat.
Luulenkin että tiedeuskovaiseksi nimittäminen on ateismin vastustamisessa huono konsti, koska siitä tulee sellainen mielikuva, että tiede olisi epäluotettavaa. Tosiasiassa uskovaiset taitavat kuitenkin kritisoida sitä, että tiedeuskovaiset uskovat että on jotain muuta kuin sellaista mistä voidaan tietää.
Minusta emme voi tietää tälläisistä asioista joista ei kerran voida tietää ja voida selvittää. Jos ne ovat totta, niitä ei voida perustella, joten ne ovat perusteltavuustasoltaan täsmälleen satujen tasolla. Jos tämä näkemys on tiedeuskoa, olen tiedeuskovainen.
Sillä ateisti ei usko että olisi ihmeitä ilman Jumalaa. Hän ei usko että on aitoja ihmeitä, joten Jumalaakaan ei hänestä tarvita. Toki jos joku haluaa elämänsä pyhittää uskomalla että Jumala on, se ei ole heiltä pois. Mutta ei se perustelluksi muutu vain sillä että se voi "periaatteessa olla mahdollista". Sillä niin voivat keijutkin, eikä niihinkään kukaan usko.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hienoja kirjoituksia. Kommentoin kuitenkin tiedeuskovaisuutta käsitteenä. Itse olen ymmärtänyt tiedeuskovaisuuden uskoksi siihen, että tieteen keinoin on periaatteessa selitettävissä ja löydettävissä maailmasta kaikki, mitä siinä on. Tässä suhteessa kyse on uskosta. Olen itsekin ateisti ja luotan tieteeseen, mutten ole tiedeuskova. Mielestäni tieteen keinovalikoimalla ei voi selittää kaikkea. Ensinnä siksi, että "mittalaitteita" ei voi tehdä riittävän tarkoiksi. Toisekseen siksi, että tieteellinen metodi ei luonteensa vuoksi voi tavoittaa kaikkea, mitä maailmassa tapahtuu (uskoakseni). En näe, että kaiken selittäminen olisi tieteelle mikään järkevä tavoite tai lähtökohta muutenkaan.
Jos tiedeuskovaisuus mielestäsi tarkoittaa tuota, niin sitten minäkään en ole tiedeuskova.
Uskon nimittäin että kaikki mikä voidaan tietää, voidaan tietää tieteen kautta.
Mutta että arvailujen varaan jää joitain asioita. Mutta tämä ei tarkoita että niihin olisi viisasta uskoa. Jos olemassaoleminen olisi jotenkin yksinkertaisempaa kuin olemassaolottomuus, sitä kai voisi käyttäää vaikka loputtomasti alkuoletuksia minkä tahansa asian todistamiseksi.
Minulle on kolme osaa. Ne asiat, joita tiedetään, ne asiat joita voidaan tutkia ja ne joista puhuminen on paskanjauhantaa.
Lähetä kommentti