sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Onni yksillä.

"Jesus and Mo" -sarjakuvassa on kaikenlaista.

Linkkaan tähän kaksi strippiä. Ne kertovat miten ateisteihin ja uskovaisiin suhtaudutaan eri tavoilla. Oikeudet eivät mene tasan. Ateisti voi uskovan kanssa vain hävitä, riippumatta siitä onko ateisti oikeassa vai väärässä. Ateisti ei saa pilkata koska hän on silloin aggressiivinen. Ateisti ei saa ilmaista mielipidettään tai hän on aggressiivinen. Uskovan kuuntelu taas on avomielisyyttä ja sitä vaaditaan ateisteilta. Uskonnon kritisointi on epäkunnioittavaa.

Ilmeisesti uskovan oma tunnesitoumus uskoon tekee kaikesta kritiikistä ja erimielisyydestä pilkaamista. Syytös epäkunnioituksesta kertookin siis enemmän uskovaisten omasta asenteesta. Samanaikaisesti ateistien kritisoiminen ei nähdä samanlaisena. Siihen liitetään sana "huolestuneisuus". Se on vain hyväntathoista viitata siihen että ateisti on natsi, moraaliton, huono ihminen, ja lisäksi läpeensä typerä ja väärässä kun esimerkiksi uskoo evoluutioon valtaosan huippu tiedemiesten tapaan.

Tämä heijastaa sitä miten ateistinen mainostaminen on nähty automaattisesti hyökkäävänä toimintana, kun uskovaisen tekemä lapunjako on aina vain asiallista kertomista. Uskonnon tarjoaminen on vaihtoehtojen lisäämistä, ateismi taas on vangitsevaa pahuutta. Siis uskovaisen mielessä.

Cover kertoo siitä miten ateistien kampanjointi nähdään uskovaisten puolella aggressiivisena aktiona. Jos ateisti kritisoi uskontoa, tämä on pilkkaa, ja tämä on epäkunnioitusta. Samanaikaisesti ateistin odotetaan kunnioittavan uskontoja siten että hän vain hyväksyy että hänen vakaumustaan kritisoidaan ja pilkataan. Helvetistä on OK kertoa. Lords taas kertoo siitä mitten sekulaarien halu tuoda näkemystään esiin nähdään aggressiivisena.

Tosiasiassahan erilaisen näkemyksen olemassaolo ja esittäminen johtaa keskusteluun, joka lähes väistämättä sisältää itsekriittisen ja kriittisen elementin. Etenkin kun uskontoa puolustetaan hyvin vahvasti ja käännytystyö on luonteeltaan sitä että toisiin kohdistetaan kritiikkiä ja toivotaan että nämä kääntyvät. Kristinusko on vahvasti julistamiseen, ilosanoman levittämiseen, kannustava. Tätä tuetaan esimerkiksi teologisilla kertomuksilla leivisköistä, joita ei saa kaivaa maahan vaan joita pitää levittää ja monistaa. Tätä kautta kristinusko on perusluonteeltaan aggressiivinen ja territoraalinen. Siksi sen kanssa erimielisyys johtaa käytännössä väistämättä konflikteihin. (Paitsi ensmmistön kanssa, jotka ovat uskossaan enemmän passiivisesti. Mutta he eivät ilmennä uskontoaan kovin vahvasti. Heidän vakaumustaan voi käytännössä vain arvailla, ja tätä painottaa sillä että "usein kuuluu luterilaiseen kirkkoon joten hänkin kai on.")

Ateistilta vaaditaan avomielisyyden nimissä kritiikitöntä suhtautumista uskontoon. Ateistien kaikenlainen kritiikki sen sijaan otetaan uskovaisen perusoikeudeksi. Natsikorttiakin saa heille heilutella ja muistuttaa että ateistit ovat vaarallisia, potentiaalisia murhaajia, moraalittomia. Ja niin edespäin. Tämän pilkan jälkeen odotetaan että pilkatut vain suhtautuvat kiltisti eivätkä loukkaannu. Pilkasta loukkantuva ateisti on heti "aggressiivinen". Samoin kuin ateisti joka kertoo omasta näkemyksestään uskovaisen tapaan.

Tosiasiassa uskovaisten kanssa ei ole tämän vuoksi mitään järkeä keskustella. He ovat niin asenteissaan ja katsovat asioita vain omasta kannastaan, ja asettavat keskusteluun omat sääntönsä jotka ovat epäreiluja. Siksi he eivät lisääkään ihmisten kiinnostusta ja halua keskustella heidän kanssaan. Toivon mukaan moni ymmärtää että oikea tapa on olla hiljaa.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Iloitkaa Jumalan tahdon toteutumisesta!

Tärkein asia jonka kristityt ovat minulle opettaneet on se, että asioita ei saa katsoa hedonistisesti kärsimyksen ja nautinnon ja mukavan ja ikävän kautta. Asioita on sen sijaan lähestyttävä Jumalan tahdon kautta. Ihmisen tulee iloita Jumalan tahdon toteutumisesta.

Olen kuullut että joskus se on vaikeaa. Saatana viekoittelee meitä kohti syntistä hakutapaa, hukumme omiin tunteisiimme ja olemme siksi Paholaisen vietävissä. Jumalan tahdon seuraamisen vuoksi homoseksuaaleja ei saa päästää naimisiin vaikka se voi tuntua ikävältä ja epätasa -arvoiselta. Koska kyse on Jumalan tahdosta. Jos tunteet ohjaavat toiseen suuntaan, se on Saatanan, tuon pukinjalkaisen sarvipään, mieleen! Homoseksuaalejen toimintaa rajoittavat sen sijaan saavat Pelsepuupin Pureskelemaan Häntäänsä raivoissaan!

Tärkein asia on tietysti suru. Kristitty ei saa olla surullinen Jumalan tahdon toteutumisesta. Tässäkin ihmisen oma yksilöllisyys voi astua tielle. Tässä mukaan tulevat kristittyjen sukulaiset. Usein kuulee kuinka esimerkiksi kristitty äiti on pahoillaan siitä että hänen lapsensa menee Helvettiin. Tässäkin on takana Saatanallisuutta, aivan kuten Homoseksuaalejen oikeuksien kohdalla luonnottomuutta yritetään puolustaa tasa -arvoisuudella, tässä henklökohtaisia tunteita pistetään tielle, puhutaan myötätunnosta.

Pohjimmiltaan kyse on vain siitä että äiti pistää omat tunteensa eteen ja on surullinen Jumalan toimista. Helvetti on oikeudenmukainen rangaistuspaikka, jossa rangasituksen kovuus on juuri oikeassa mittasuhteessa tehtyyn rikokseen nähden. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Koska Jumala on Hyvä, on Hänen päätöksensä tässä kohden hyvä. On tärkeää muistaa että Helvetin konkretia toimii myös sen jälkeen kun Vanha Vihtahousu on kukistettu, joten Helvetissä ei missään tapauksessa ole kyse jostain jossa Saatana vaikuttaa. Ergo Helvetti on hyvä. Sinne joutuminen on Jumalan Tahdon mukaista. Siksi jos oma lapsi menee Helvettiin, on uskovan äidin vain lakattava huolehtimasta synnistään ja seurata Jumalaa. Oikean kristityn on siksi iloittava siitä että Jumala on varannut lapselle Oikeudenmukaisen Rangaistuspaikan.

Huoli ja murhehan viittaa siihen että Helvetti olisi jotenkin negatiivinen. Se on kuitenkin ensisijassa Jumalan Tahtoa. Pinnallisesti tilanne näyttää siltä että vastakkain on empaattisuus ja hyvyys ja ideologinen tasa -arvo ja kristillisyys. Oikeasti valinta on Hyvän ja Pahan välillä. Kristittyjen pitäisi tottua tähän. Sillä aina kun kristillisyyttä tarvitaan ohjailemaan asioita, se näyttää juuri tältä.

Kristillisyyden ilmeneminen on siinä että ei seurata sitä mikä tuntuu Saatanan ohjauksessa hyvältä. Siksi tämän päivän epistolassa käskenkin miettimään jotain omaa läheistä tai tuttua joka kuoltuaan joutuu Helvettiin. Ja kiittämään siitä että Jumala on varannut juuri hänellekin tämän ehdottoman oikeudenmukaisen Rangaistuksen. Sillä sitähän on Paratiisissakin mietittävä. Omaisia jotka ovat väärässä paikassa. Ja taivaaseen Jumalan tahdon sureminen ei sovi! Kysymys on siitä, onko halukas olemaan hyvä vai paha!

tiistai 15. joulukuuta 2009

Täynnä Hyvää Tahtoa.

Kristinuskossa tärkeää on käännyttää toisia. He itse eivät koe tilannetta toisia kiusaavana. Esimerkiksi "Banaani" Comfort on sanonut että ateistit ovat väärässä kun luulevat että kristityt loukkaavat. Hehän vain pelastavat. Kristityt eivät ole susia lampaiden vaatteissa valmiina puremaan ja herjaamaan. Hehän vain haluavat tarjota taivaspaikkaa.

Samaan aikaan sama henkilö tietysti kykenee tekemään "Kristitynspottauspelin", jossa kristitty tunnistetaan sillä että siinä on positiivisia piirteitä. Muut ovat jollain tavalla korneja ja negatiivisesti väritettyjä. Tämä ei ole ilmeisesti kristityistä pilkkaa, vaan tosiasioiden kertomista.

Tässä kohden ei ole tarpeen muistuttaa vanhoista. Eli esimerkiksi siitä miten ristiretkien aikaan kun kristityt astuivat Jerusalemiin he tappoivat paikalliset, olivatpa he muslimeja tai eivät. Muslimit taas kaupungin takaisinvalloituksen yhteydessä eivät tehneet sitä.

Takana on nimittäin syvempi asennevamma.

Koko kristittyjen pelastussysteemi on rakennettu tiettyjen oletusten varaan. Pelastustarve on rakennettu heidän oman ideologiansa sisältä ja sitä sovelletaan kaikkiin. Tämä on jotain, jota ei voi vain ohittaa. Sillä nämä oletukset ovat herjaavia. Kristitty on pelastamassa vain koska hän on määrittänyt itsensä ideologian kautta paremmaksi ja muut saastaksi joka ansaitsee ja saa Helvetintuomion. Kaikille ei ole jaettu tätä roolia. Tätä kautta koko pelastaja - pelastettava -asetelma on pelastajan egon varaan rakennettu strategia. Hänen oma ideologiansa antaa hänelle ylilyönti ja valta -aseman.

Tämä on juuri samaa mitä puritaanit tekivät Salemissa. Hehän polttivat noitia koska he olettivat että heillä on tieto koska heillä on ideologia. Noitien sielun katsottiin pelasuvan kun noidat poltetaan ja murskataan. Heillä ei ollut empiiristä tietoa asiasta, vaan koko juttu tuli luottamuksesta omaan ideologiaan.

Tätä kautta on selvää että "heikot jäät" -argumentointi ei oikeasti toimi. Ei ole mitään väliä millä tekosyillä toisia kiusaa. Itse asiassa on hyvin helppoa oikeuttaa aivan mikä tahansa toisen ihmisen kiusaaminen, ärsyttäminen, piinaaminen ja ideologiseen ja moraaliseen ylemmyysasemaan asettaminen vain määrittelemällä siihen sopiva ideologia.

Voin esimerkiksi sanoa että minulla on uskonto, jonka mukaan ihmiset kituvat ja ovat moraalittomia niin kauan kuin he eivät maksa minulle rahaa. Voin jopa keksiä uskonnon, jossa periaate on se, että olen Pyhä ja ihmiset pelastuvat vain jos lyön heitä turpaan. Ja että pelastamistanikin tulee pyhiä joiden tulisi jatkaa tätä pelastustyötä. Tätä kautta voitaisiin saada paljon "hyvää tarkoittavia" ihmisiä jotka mätkisivät toisiaan.

Kristinuskon "hyväntahtoisuus" on itse asiassa vain sanonta "tiedän paremmin kuin sinä mitä sinä tarvitset". Se on joskus harmitonta, useimmiten vain ärsyttävää. Joskus harvoin se saa vaarallisia muotoja. En näe sille paikkaa enkä oikeutusta. Jos tämä on hyväntahtoisuutta, on vähintään mietittävä uudestaan onko hyväntahtoisuus aina positiivinen asia. Tai sitten on mietittävä onko kyseessä sittenkään hyväntahtoisuus, ehkä se onkin vain keksittyä ja näyteltyä hyväntahtoisuutta joka on oikeasti pahantahtoisuutta.

Ehkä lampailla onkin susitekohampaat.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Viisi päivää.

7.12 Helsingin Sanomissa oli juttua jälkiehkäisystä. Markkinoille on nimittäin tullut uusi katumuspilleri, joka on entistä tehokkaampi. Tätä lääkettä ei kuitenkaan saa markkinoida missään, edes lääkäreiden lehdessä. Kun tämä on reseptilääke, ja tilanne yhdistyy siihen että lääkärit eivät tiedä siitä, ei ole odotettavissa käyttöä.

Perinteinen pilleri sai käsikauppaluvan vasta vuonna 2002, ja sillä oli iso vääntö. Tätäkään ei saa mainostaa. Pelkoina oli ollut ainakin se, että ihmiset korvaisivat kaiken ehkäisyn pillerillä. Sen teho oli kuitenkin heikko verrattuna muihin välineisiin. 2% tulee pilleristä huolimatta raskaaksi. Asiasta pyöri jopa huhuja. Sitä rinnastettiin aborttiin, vaikka sen toimintaperiaate oli estää munasolun irtoamista. Itse asiassa hormonit, joita siinä on, jopa auttavat munasolun kiinnittymistä. Jopa tässä jutussa käyttämäni sana katumuspilleri on propagandasana, jälkiehkäisypilleri olisi virallisempi sana. Toisaalta englannissa käytössä oleva arkisana viittaa "kankkuspilleriin" (morning after pill)

Uusi pilleri vähentää myös munasolun tarttumista. Siksi sen teho on viisi päivää, hieman aikaisempaa pidempi. Mikään sikiönrepimistabletti sekään ei ole.

Mielenkiintoista tässä on tietysti se, että yksilön etiikka otetaan tällä tavalla valvonnan alla. Pillerin saa vain ripittäytymisen kautta. Sitä täytyy erikseen kysyä henkilökunnalta, eikä tietoa ole helposti saatavilla. Salamyhkäisyys myös takaa ison hinnan : Ilman kilpailua voidaan tuote hinnoitella isosti. Vaikka lääke ei ole kemiallisesti hankala, on pillerin hinta pari kymppiä. Ilman mainontaa ei ole tietoa. Ja vaikka kysyntää ja tarjontaa olisi, ilman tietoa tarjonnasta kysyntä ei pääse toteutumaan.

Tuntuu että yhä epätoivottu lapsi on tärkeä rangaistus synnistä. Toki ymmärrän jos uskovaisilla näin on. Heillähän on kaikenlaista häpeää ja rangaistusta tarjolla. Mutta että kaikkien olisi uskontoa ja omaa näkemystä huomioimatta toteltava tätä tarkoittaa yksiselitteisesti sitä että mistään avomielisyydestä ei ole kysymys. Tämä asenne pitänee muistaa kun joku uskovainen seuraavan kerran vaatii kunnioitusta vakaumukselleen. Hehän toimivat kultaisen säännön mukaan, eli tekevät muille miten haluaisivat muiden tekevän heille. Joten voimme kohdella heitä kuten he kohtelevat muita, ja sen on oltava hyvää heidän omilla kriteereillään.