Viha ja kunniavelka.

Ymmärrän jollain tasolla vihaiset uskovaiset, jotka hierovat käsiään tyytyväisinä ajatellen että minun kaltaiseni joutuvat Helvettiin (silloin kun eivät hakkaa CAPS LOCK päällä epäkohteliaisuuksia sähköpostiin.) Ymmärrän ja sympatisoin sitä ajattelemalla itseni heidän asemaansa. (Tätä kykyä kutsutaan "empatiaksi". Ateistitkin ovat kuulemma kykeneviä siihen.) Ehkä olen kykenevä ajattelemaan tätä asiaa myös sen takia että olen joskus ollut jollain tavalla, joskin vain hieman, uskovainen. Ehkä taustalla on omakohtaista kokemusmaailmaa. Ehkä se pitää myös ottaa sellaisena.

Jos olisin kristitty, kokisin että minä joutuisin jatkuvasti tekemään töitä uskoni eteen. Uskonto ei ole vain "lahja taivaasta", vaan sitä on ylläpidettävä ja vaalittava. Ja se lisäksi pistää meille velvollisuuksia. Siksi tuntuu epäreilulta, että ateistit voivat kulkea onnellisina ja iloisina elämänsä läpi ilman ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Heillä voi olla mielenrauha. Vaikka uskontoa tarjotaan nimenomaan lohtuna ja voiman lähteenä. Ja oikeastaan juuri tämän vuoksi minua ärsyttäisivät ateistien kaltaiset "vapaamatkustajat". He näyttävät saavan ilmaiseksi elää ja iloita, joka taas itseltäni vaatisi työtä, uskoa ja rukoilua.

Ateisteissa ärsyttäisi eniten se, että he eivät ole syyllisyytensä riivaamia. Uskovainen taas joutuu hieman enemmän miettimään sitä "velkakysymystä". Uskovaisena minun hartiani olisivat täynnä synnintuntoa ja sitä kuinka minun eteeni on tehty iso teko, jonka vuoksi minulla olisi luonnollisesti "kunniavelkaa".

Sillä siitähän kristinuskosta minun mielessäni on kyse suurelta osin. Jeesuksen uhrista, teosta joka on arvoltaan valtava ja jota emme ole ansainneet. Ja jota emme voi maksaa takaisin. Lue: Kunniavelasta. Jeesuskristus antoi henkensä ja kesti kidutusta sinun vuoksesi. Se on iso maksu. Jos tilannetta vertaa siihen, että joku maksaa sinun puolestasi sinun sakkosi, olisit taatusti kiitollinen. Kristinuskossahan Jeesus kävi uskovaisten puolesta kidutuskammiossa ja kärsi kuolemantuomion puolestasi.

Tosin ainakin minusta molemmat näistä tuomioista eivät voi olla "oikeutettuja" yhtään mistään. Joten Jumalalla oli minusta rangaistukset ja oikeudenmukaisuus "päin persettä". Mutta oikeudenmukaisuudella ei olekaan "kunniavelan" kanssa mitään tekemistä. Ainoastaan teon suuruus ratkaisee.

Tosin minusta tässä kunniavelassa on samalla kuitenkin jotain, joka minun mielessäni tekee kristinuskosta aika kammottavan uskonnon. Se on "suora syyllisyys".

Ensinnäkin kristinuskossa kaikki tarvitsevat pelastusta. Ja jos valtio suoraa päätä tuomitsee jokaikisen valtion jäsenen rikolliseksi, tai määrittelee rikoksen siten, että valtiossa voidaan halutessa kuka tahansa tuomita, se on "poliisivaltio", ja tälläisten toimintaa pidetään poikkeuksetta moraalisesti järkkyneinä. Tästä tulee sellainen olo, että jo syntyminen ja olemassaolomme on rikos. Tässä tapauksessa rikos oikeudenmukaisen Jumalan normeja vastaan. Syntymämme on siis rikos oikeudenmukaisuutta kohtaan. Ja boonuksena itsemurhakin on rikos. Yritä siinä nyt sitten toimia oikein. Tämä tarkoittaa sitä että Jumala kohtelee ihmisiä huonommin kuin eläimiä.

Toisaalta kuvottavaa tässä on se, että Jeesus ei ole vaivautunut kysymään, että haluanko minä sitä. Nyt jää vähän sellainen olo, että sitä joutuisi maksamaan jostain, jota ei ole tilannut. Ja jää vähän sellainen olo, että olen syntymällä joutunut johonkin valtavaan velkaan.

Minulta ikään kuin pyydetään täytty hintaa talosta, joka
a: On jo omistuksessani niin täysin kuin se vain voi olla.
b: Joka on lisäksi tullut minulle ilman että siitä on minulta kysytty.

Toisaalta tämän kunniavelkatilanteen pohjalta on ymmärrettävää että moni uskovainen on vihainen. He varmasti ajattelevat että ateistit elävät talossaan "velalla". Ja ymmärtää, miksi he vastustavat "moraalittomuuksia", kuten naisten vähäpukeisuuden muotia. Ja kuinka ko korostavat sitä että ateisteilla on liikaa hedonistisia ja maallisia iloja.

Pohjimmainen syy vihaan on se, että ateisteilla on liian hauskaa. Jos heillä olisi ikävää, sitä voisi käyttää käännytyskertomuksissa. Mutta ateistit eivät näytä juurikaan kärsivän. Ja mikä pahinta; Uskovakaan ei ole tuohesta tehty. Hän ei voi olla punastumatta ajatellessaan niitä hedonistisia tyttösiä. Joilla on heilläkin liian hauskaa; vaikka jättävät kunniavelkansa maksamatta. Se ei varmasti tunnu reilulta.

Heistä varmasti tuntuu että tässä kunniavelassa on jotain samaa kuin kaikissa muissakin veloissa; Velka on ehkä veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Ateisteista taas tuntuu siltä, että he elävät jo taivaassa.