lauantai 15. maaliskuuta 2008

Vastavuoroisuus

Tänään aiheena on vastavuoroisuus. Tai ajatus siitä että "ympäri käydään, yhteen tullaan". Kohtasin nimittäin Helsingin asematunnelissa juopon kerjäämässä. Annoin hänelle hetken mielihäiriössäni pikkuhiluni, jotka laskelmieni mukaan olivat hieman yli 4€.

Spurgumme otti rahat ja kysyi sen jälkeen että "Uskotko sinä Jumalaan?" Koska tapanani ei ole valehdella laitapuolen kulkijoille, sanoin että en. Veneen alusten Anteromme kertoi tähän uskovansa Jumalaan. Sanoin että hänellä on siihen täysi oikeus. Tein jo lähtöä, kun sain rintaani voimakkaasti osoittavan sormen. Jos olisin vähemmän lihava, se olisi jopa voinut sattua. Sormi toisti liikkeensä. Samanaikaisesti alkon mannekiinimme melko kovaäänisesti esitti, että "Selitä mistä lapset ja kaikki on tullut. Selitä. Jumalan lapsia ollaan".

Mieleni teki esittää kertomus siitä, kuinka "Kenties tilanne on niin, että sinä uskot jonkun muun auttavan itseäsi ja päästävän sinut itsesi siksi vaivasta. Ja minä taas uskon itseeni, omaan työhöni ja läheisiini, jotka todella auttavat, enkä voi paeta vastuuta. Ehkä se on niin, että olet alkoholisti sen vuoksi että katsot olevasi olosuhteiden uhri, etkä vastuussa teoistasi. Siksi sinä, joka uskot kaikkivaltiaan apuun joudut kerjäämään rahaa meiltä ateisteilta. Koska apua Jumalalta ei tule, käytännössä ainoastaan uskovan vastuu teoistaan katoaa." Jätin kuitenkin sitten nanosekunnin mietittyäni jättää kohteliaasti sanomatta. (Etenkin, kun puhe muistutti eräitä muita kuulemiani juoppoudenvastustusjuttuja. Lainahöyhenissä koreiluahan se vain olisi ollut.)

Kotimatkalla ihmettelin hieman sitä, kuinka normaalisti uskovaiset kertovat tarinoita, joissa juopot eheytyvät Jeesuksella ja irtoavat tämän seurauksena huumeista ja viinasta. Tuon kohtaamani juopon tarina ei heitä kiinnosta, vaikka hänellä taatusti oli vakaumusta vaikka muille jakaa. (Purra nyt kättä joka häntä ruokkii.)

Samalla heräsi henkiin muutama tärkeä kysymys koskien sitä, miten tasa-arvoisia ateismi ja uskovaisuus ovat keskenään:
1: Miksi jos ateisti julistaa uskoaan, hän toimii pahasti. Häneltä voidaan kysyä, että "mikä häntä motivoi, miksi hän ei anna muiden uskoa niin kuin haluaa". Uskovaisten kohdalla tätä samaa kysymystä ei esitetä. Uskovaisen motiivit ovat aina jalot, ateismin likaiset. Uskovaisen ei tarvitse perustella, ateistin tarvitsee.
2: Miksi se, että ateisti ääneen kertoo vakaumuksensa ja antaa toisen pitää vakaumuksensa oikeuttaa siihen että toinen julistaa oman uskonsa ja loukkaa ateistia. Jos sama tapahtuu toisin päin, saat kuulla kunniasi.
3: Miksi uskovaiset tyypillisesti vaativat "selitä, selitä" ja kyseenalaistava ateismia. Jos taas uskovaisen näkemystä tai ihmekertomusten objektiivisuutta kritisoidaan, uskovaiset suuttuvat.

Uskoisin kuitenkin että tämän päiväinen kohtaaminen teki minusta jälleen astetta voimakkaamman ateistin. Ehkä jopa hieman vihaisen. Ja ehkä jätän ensi kerralla auttamatta kun näen juopon. Negatiivisella palautteella voi olla sellainen vaikutus...

8 kommenttia:

olematon kirjoitti...

1: Miksi jos ateisti julistaa uskoaan, hän toimii pahasti. Häneltä voidaan kysyä, että "mikä häntä motivoi, miksi hän ei anna muiden uskoa niin kuin haluaa". Uskovaisten kohdalla tätä samaa kysymystä ei esitetä. Uskovaisen motiivit ovat aina jalot, ateismin likaiset. Uskovaisen ei tarvitse perustella, ateistin tarvitsee.

En tiedä voiko näitä vertailla... mutta miksi absolutistin on seliteltävä juomattomuuttaan, kun alkoholin juominen ei vaadi perusteluita.

paahtoleipä kirjoitti...

Samasta asiastahan siinä on tavallaan kyse. Erilaisen on perusteltava miksi hän on poikkeava, erilainen, sairas. Massan voimaa.

Ai et juo alkoholia?
-Löikö isäsi teitä aina kännissä vai oletko ollut rappioalkoholisti? Vai oletko vain mielikuvitukseton tylsä, kun et tee kuten kaikki muut iloiset juhlijat! Jokin syy täytyy olla sille, että olet yksille napille tehty tylsimys! Ja olethan sinä, kun et edes juhlia osaa!

Ai, et usko Jumalaan?
-Löikö isäsi sinua aina kännissä kun et Taivaan isää voi hyväksyä? Vai oletko ollut fundamentalisti? Vai oletko vain mielikuvitukseton tylsä, joka ei voi nauttia mistään eikä hyväksyä mitään mikä ei hiero olemassaoloaan naamaasi! Ja olethan sinä moraaliton tylsä, koska et usko Jumalaan!

olematon kirjoitti...

Juu-u. Vähemmistö on tilivelvollinen vaikka ns. totuus ei ole sinällään ja varsinaisesti enemmistöpäätös.

paahtoleipä kirjoitti...

Totuus ei ehkä ole. Mutta virallinen totuus on. Se on vähän kuin demokratiaa; Toki tässä on sekin puoli että sen seurauksena tulee "Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Paska on maukasta."

Toisaalta taas uskon demokratiaan, jos siihen voitaisiin iskeä jokin "suvaitse mutta älä suvaitse suvaitsemattomuutta" -lauseke. Ongelmana tässä on tietysti se, että jos se olisi enemmistön mielipide, sitä ei tarvittaisi. Ja jos se tarvittaisiin, se olisi ristiriidassa demokraattisen päätännän idean kanssa.

peeÄR - mies kirjoitti...

Kirjoitat mm. " Samalla heräsi henkiin muutama tärkeä kysymys koskien sitä, miten tasa-arvoisia ateismi ja uskovaisuus ovat keskenään:
1: Miksi jos ateisti julistaa uskoaan..."

Olen kyllä täysin toista mieltä. Eiköhän se ole uskovainen, joka joutuu selittämään uskoaan - toisekseen mielenkiintoinen pointti tuo, että ateisti julistaa uskoaan! En ole moiseen törmännytkään - lienet niitä harvoja ateisteja, jotka myöntävät olevansa 'tiedeuskovaisia', jos nyt uskovaisia rohkenevat myöntää olevansa. Yleensä ateistit julistavat olevansa USKONNOTTOMIA.
Hieno piirre sinussa;)

Nuo esimerkkisi ateistin tarpeesta perusteluun ovat kyllä käytännössä syvältä. Kyllä se on USKOVAINEN, joka tänä päivänä joutuu perustelemaan uskonnollisuuttaan.

Kaikkineen kirjoituksesi ovat luokiteltavissa varsin pinnallisiksi heitoiksi, mutta blogistaniaan mahtuu kaikenlaista hiilaritietoisuutta.

Ei uskonnollisuus ole noin yksniittistä kuin tapasi on kuvata.

paahtoleipä kirjoitti...

Varmasti on totta että myös fundamentalisti joutuu perustelemaan uskoaan.

Mutta tässä blogissa ei puhuta heistä päällekäin. Hihhulit on erikseen. Minusta heidän TULEE perustella uskoaan, koska heidän oppinsa on jo perustaltaan syrjivää, eriarvoistavaa. Heille samoin uskova tietää ja on moraalinen (ja jos tekee virheitä, johtuu siitä että on hairahtunut oikeasta uskosta, vika ei koskaan ole "seurassa", eli aatteessa ja sen sisällössä, vaan aina "yksilössä".) Muut sitten ovat moraalittomia ja tietämättömiä. Minusta tämä asenne sopii TIETENKIN myös joihinkin ateisteihinkin. Sellaisiin "raivo -ateisteihin". (Minulle hihhulismi ei ole siis vakaumusriippuvainen. Tosin uskon myös että me kaikki olemme jollain asteella hihhuleita. Osa vain niin PAHASTI, että heidän kanssaan jutustelu on jo käytännössä muuttunut mahdottomuudeksi.)

Toki blogini on pinnallista tietoutta, muuta en kai olekaan väittänyt? Minä lähden arkitasolta, enkä yritä teeskennellä muuta. Olen siis tavallaan hieman ylpeä "hiilaritietoudestani".

paahtoleipä kirjoitti...

PS: Syytit minua sensuroinnista, jota en ollut tehnyt ja paukuttelit ovia. Ihmettelen miten kehtaat tulla antamaan ylimielissävyisiä lausuntojasi ilman että pyydät anteeksi ja myönnät manipuloineesi ja tehneesi virheitä.

Lisäksi, jos sinua ei blogini miellytä toivotan teille hyvää ajankulua jossakin muualla. Tänne ei ole mikään pakko tulla elvistelemään.

peeÄR - mies kirjoitti...

Rakas Paahtoleipä, pyydän anteeksi
'rumaa käyttäytymistäni'.

Hieno piirre sinussa on tuo, että tuot julki aidosti väärinymmärrykset, joita olet kohdannut, ja pyrit avaamaan omaa
näköalaasi varsin syvällisesti - tämä ei ole kettuilua.

Mitä tulee tapaani kommentoida, tahdon todeta, että blogistaniassa
tulee törmänneeksi kirjoituksiin/näkökantoihin, jotka koen niin provosoiviksi, että niihin ei tunnu voivan reagoida muutoin kuin nyrkkiraudalla;)

Sinä kerrot, etten ole ymmärtänyt blogisi perusajatusta - ehken, mutta moni jutuistasi on kuitenkin kirjoitettu tapaan, jotka olen kokenut tietyn tapaisen maailmankuvan mainostamiseksi. Jo tuo tapa, millä kuvaat itseäsi blogisi otsikossa, "Passiivinen ateisti" viestii postausotsikoittesi lisäksi jotain ehdottoman tuntuista tapaa suhtautua olevaiseen.

Kuten sanoin, blogistaniassa on KOVIN jyrkkiä samantapaisia blogeja ja ehkä minulta on sitten jäänyt huomaamatta jokin merkitsevä ero sinun blogisi ja näiden 'hihhuleiden' tavassa lähestyä mainittuja asioita.

En ole lukenut kaikkia juttujasi - tässä varmasti eräs syy näkemyksiini.

Sinäkään et liene lukenut minun kaikkia juttujani, joista erityisesti yhden soisin sinun lukevan ajatuksella. Siitä käynee ilmi minua lähinnä oleva tapa suhtautua uskoon ja fanatismiin.

http://bluffia.blogspot.com/2007/10/tiivistelmn-yritelm-uskosta.html


Juttu on pitkähkö, mutta...hope;)

En ole tänne briljeeraamaan tullut.
yst,peeR