Rukouksista.

Ihmeparanemiskertomuksissa kuvataan usein sitä, kuinka ihminen on parantunut sairaudesta. Tästä on joskus, joskin harvoin, jopa lääkärintodistus. Hihhulit sitten listaavat näitä ihmeparanemisia, ja ajattelevat että "jos yksikin niistä on aito, ateisti ei voi olla ateisti". Eli he ovat lyömässä vetoa tavalla, jossa ateisti ei voi voittaa. Ateistin tulisi heidän mukaansa kumota joka ikinen kertomus, ennen kuin he voisivat olla ateisteja. Ja kaiken huipuksi vaikka ihmeet osoitettaisiin täydellisen olemattomaksi, se ei tarkoita että Jumalaa ei olisi.

Uskova on siis kuten minä, joka mielellään lyö vetoa maailmanlopun ennustajien kanssa: Jos heidän ennustuksensa toteutuu, kuolen enkä siksi voi maksaa. Ja jos taas voitan, julistajan kukkaro laihtuu. (Siis vähän kuin myisi kuolevien saattokotiin vaihtoehtohoitolääkettä jossa on vakuutus että vaihtoehtohoitolääke estää kuoleman, jos ei toimi saa rahat takaisin!) Kaikki tietävät että tämä ei toimi. (Minunkin vedonlyöntilistani on harmittavan pieni.)

Tosiasiassahan yksittäiset irralliset paranemiskertomukset eivät ole sitä tavaraa, joita lääketieteessä käytetään kun selvitetään toimiiko jokin hoito. Tunnettua on että jopa placebolääke toimii, sille saadaan siis myös "listattua paranemisia". Lääketieteessä kaksoissokkotutkimuksella estetään "sen jälkeen - sen vuoksi" -päättelyvirhettä. Eli koska rukoiltiin/syötiin uutta lääkettä ja sen jälkeen parannuttiin, se johtuu siitä että lääke toimii. Tosiasiassa näin ei ole.

Siksi rukousparanemistenkin tulisi osoittaa olevansa tehokkaampia kuin paranemiset muutoin. Jos esimerkiksi 10% johonkin tautiin sairastuneista paranee ilman hoitoa, ja otetaan 100 rukoilijaa, vaikka rukous ei tehoaisi yhtään, 10 rukoilijaa parantuisi. Sama teho on tietysti niillä, jotka luottavat hevosenkengän voimaan. (Ja vaikka 10% on pieni paranemisprosentti, tälläisessä vakavassa sairaudessakin luokkahuoneellisesta jossa on 30 tyyppiä löytyy jo keskimäärin 3 "ihmeparantunutta". Ei siis ihme, että uskovaisten keskuudessa pyörii sellaisiakin juttuja joissa on vakava sairaus ja lääkärintodistus paranemisesta. Uskovaisia on ympäri maailman miljoonia ellei miljardeja, eikä heidän määränsä Suomessakaan ihan vähäinen ole. Heistä aika moni sairastuu, kuten ihmiset sairastuvat. Näistä sairastuneista osa myös paranee. Kuten ihmiset nyt parantuvat.)

Rukousparantumisten kannalta ikävää on se, että niitä ON tutkittu. Toki moni uskovainen kiistää että uskonasioita ei voi tutkia, mutta tätä on tehty. (Jonka jälkeen tulee helposti kommenttia että tätä ei saisi tehdä. Miten niin ei muka saa?)

Selvästi käy ilmi, että vaikka hihhulit voivat kehua sadoilla vuosittaisilla ihmeparanemisilla, niistä saadaan kasaan muutamia paranemisia, joiden tapahtuminen on osoitettavissa muuksikin kuin perättömäksi tarinaksi, paraneminen on siis tapahtunut. Ja että nämäkään jäljelle jääneet eivät ole aidoiksi ihmeiksi luokiteltavia. Muutoinkin tarinoiden kertojien luotettavuus tulee hyvin esiin. Tämä tarkoittaa että pelkkiin tarinoihin tulee suhtautua skeptisesti. Niitä ei välttämättä ole edes tapahtunut. Myös tarinan sisältö on voinut muuttua matkan varrella radikaalimmaksi. Ja jäljelle jääväkin voi olla ihan luonnollista paranemista, joka selitetään "rukouksen jälkeen - rukouksen vuoksi" -päättelyvirheellä ihmeeksi. Siis tavalla joka on "objektiivinen" vain hihhulin omassa päässä.

Rukouksilla ei ole vaikutuksia;
Rukouksista ei ollut apua. - Teologeista tuloksettomuus johtuu siitä Jumala ei halua että häntä testataan. (Maanpäälliseen elämään pelastaminen on ilmeisesti vähemmän tärkeää kuin paljastuminen. Miksi hän sitten pelastaa yhtään ketään, kun parantuneet julistavat että se TODISTAA Jumalan voiman. Joka tämän nielee, nielee sen tietona, ei uskona.)

Kun rukous ei toimi tutkimuksissa, se johtuu siitä että ihmeitä ei voi tutkia. Ilmeisesti paraneminen sairaudesta on siis sillä tavalla yliluonnollista, että parantuneiden määriä ei voida laskea. Ja tämän vuoksi rukoukset eivät siis toimi muissakaan tutkmuksissa.

Tietenkin, vaikka teologit sanovat että Jumala ei halua paljastua, ja että ihmeparanemisten määriä ei voi tutkia, koska mekanismi on yliluonnollinen, jotkut yrittävät silti ja saavat erilaisia tuloksia, eli että rukoukset näyttävätkin toimivan. Tästä teologit eivät suutu ja sano että testi olisi huono tai viallinen, vaikka toisaalla he selittelevätkin ahkerasti että näin on. Jääkin skeptikoiden hommaksi todistaa että tutkimusmenetelmässä on pahoja puutteita.

Enkä tee tätä jotta voisin vahvistaa ateistista kuortani, vaan sen takia että rukousparantamisella korvataan lääketieteellistä hoitoa tavalla, joka johtaa kuolemiin. (Ovatko rukousparantumisista julistajat vastuussa näistä? Minusta ovat. Jos eivät he, niin ketkä? Jumala?) Tämän tapauksen suomenkielisestäkin uutisoinnista selviää, että vanhemmille saatetaan laittaa syyte heitteellejätöstä. Uskon että syyttä ei välttämättä tule, ja että jos tuomio tulee, vanhemmat saavat "lievennetyn tuomion". Koska uskonnolla tuntuu olevan erityisasema ; Jos mainittu lapsi olisi kuollut vanhempien huumeaddiktion vuoksi, niin syytteistä ja kovasta tuomiosta ei olisi epäilystäkään. Mutta uskonto, sen piirissä tapetut lapset ovatkin ihan eri asia. Ehkä uskovaisten lasten kuolema todellakin on pienempi paha, koska

"äiti uskoo tämän voivan vielä herätä kuolleista."