Joskus voi olla syytä antaa armon käydä oikeudesta.

BBC uutisoi manaajasta, joka oli poistanut talosta poltergeistin 60 punnalla. Talossa oli manaajan mielestä kauhea ilmapiiri, ja hän sai sen korjattua. Talon omistajat, Fallonit olivat samaa mieltä; He olivat jo muuttamassa talostaan, jossa oli kauhea poltergeist. Poliisista ei ollut ollut apua.

Hinta oli kuitenkin suhteellisen pieni tyypin mielenrauhasta. Toisaalta, kun ottaa huomioon sen, että koko touhu vaati suolalla piirretyn ympyrän, hyötysuhde oli toki manaajallekin aika hyvä.

Periaatteessahan tuossa parannettiin perheen henkinen trauma placebolla. Huijausta. Mutta toisaalta who cares? Se toimi. Hinta oli pieni. Oikeuslaitos ei tietenkään uskonut manaamiseen. Mutta perhe uskoi. Kun manaaja ei tässä tapauksessa itse ujuttanut perheelle harhaista käsitystä ja uskotellut kirousta, eikä toisaalta veloittanut "ihan kamalasti" - kuten joskus on käynyt - olen valmis antamaan aika paljon anteeksi.

Periaatteessa perhe säästi, koska ammattipsykiatri olisi voinut maksaa enemmän. Joskus kannattaa olla herkkäuskoinen ja uskoa naurettaviin asioihin.

Uskontoko tuo helpotusta?

Minulla on isän puolella sukuhaara, jolle ateismi on "talon tapa". (Siellä eräs "sukulaissetäni" on paikallisten mukaan niin ateisti, että kun se kuolee, sitä ei edes haudata!) Äidin suvulle taas uskonto on enemmänkin "talon tapa". Olen siksi päässyt tutkimusmatkailijaksi molempiin. Enkä ole voinut sortua ryhmäpaineeseen, koska minun on kuitenkin täytynyt tulla toimeen "molempien leirien" kanssa.

Lapsuudestani muistan sen että molemmissa paikoissa kerrottiin kummitustarinoita. Ne olivat yleensä hengeltään "omakohtaisia kokemuksia". Ne kerrottiin siis siten että tarinan kohde oli jotenkin tuotu lähelle ja konkreettiseksi. Kertoja oli kokija tai tunsi tämän hyvin.

Tämä onkin minusta tärkeä elementti tarinankerronnassa.

Isän puoli sellaisia, joissa jokin elementti pelottaa niin helvetisti. Jotain todella kummallista tapahtuu. Ei voi käsittää. Ja sopii jotenkin todella hyvin "perinteiseen kummituskonseptiin". Kerron muutaman lyhyen, jotta saatte käsityksen:

"*****:n Kirkonkylässä oli iso perhe, meidän sukua. Niiden kohdalla kävi kuitenkin onnettomuutta ja katovuosien aikana heiltä kuoli monta poikaa. Isä oli kovasti stressaantunut, koska joutui tekemään yksin enemmän kuin vanhan miehen voimat olisivat kestäneet. Siksi hän eräänä iltana käveli hautausmaan ohi, heristi nyrkkiään ja huusi "Saatana, nouskaa sieltä!" Uhkasi lyömisellä.

Kuopasta kuului kysymys "Tullaanko me yksi kerrallaan vai kaikki kerralla"

Äijä oli tietysti hermoromahduksen partaalla, kunnes paljastui että hautuumaalla oli haudankaivajia töissä. Haudankaivajat luulivat että sukulaisukko tiesi että he ovat siellä ja että hän oli haastamassa riitaa."

Toisessa tarinassa kirkon kupeella tien laidalla oleva hahmo virtsalla olevaksi papiksi. Suvun yksi usein toistetuista lauseista onkin tähän tarinaan liittyvä loppukaneetti:

"-Mitä haet, sinä rauhaton sielu?
-Paperia"

Äidin puolella taas ohikulkevia hevosia, jotka eivät jätä jälkiä. Ja kolmimetrisiä mittamiehiä, jotka tulevat kertomaan kuolinpäivää ennalta. Ja piruja jotka istuvat kiroilijan rinnan päällä, mutta poistuvat kun Jeesuksen nimi mainitaan.

Olen ateisti, siis painottunut isän puolelle sukua. Ehkä osasyynä on se, että helpotus ja nauru ovat minulle käännyttävämpiä kuin kauhu. Moni uskoo helpotuksen vuoksi. Mutta kaiken tyylinen usko ei ole helpottavaa. On mukavampaa elää maailmassa jossa ei ole piruja, vaan huumoria.

Siksi ateistin elämä ei ole hullumpaa. Jos se ei olisi Totta, se tulisi keksiä!

Haamuja!

Kummitusten metsästäjillä on tapana kuunnella häiriöitä. He kuuntelevat tuntikausia kohinaa, ja valitsevat sen, joka heistä voidaan tulkita järjelliseksi kuiskailuiksi. Se tuntikausien kohina tietysti karsitaan ja siitä ei hirveästi puhuta. Paitsi silloin, kun korostetaan sitä miten ahkeraa ja kärsivällistä työtä haamujenmetsästys on!

Toinen mielenkiintoinen ilmiö, joka liitetään kummituksiin on erilaiset sähköhäiriöt. Niissä ei tarvitse olla mitään viestiä. Riittää että sähkömagnetismia mittaava viisari värähtää tai vaikkapa televisio särähtää väitetyssä kummitustalossa. En tiedä, miten kummitukset näkyvät sekä "häiriönä normaalissa" että "normaalina häiriössä"

Pääasia on se, että minun talossani on digiuudistuksen jälkeen alkanut kummittelemaan. Onkohan se se Jungerin henki?

Miten hihhulit rakentavat "todisteita"?

Kun puhutaan avaruusolennoista tai kummituksista (ja miksipä ei kreationistien Jumalasta), on ihmisiä, joiden mukaan niille on valtavasti todisteita. Heille riittää se, että on olemassa UFOkuvia, joille ei ole löytynyt "selitystä". Niin kauan, kuin jokaikistä tälläistä UFOkuvaa ei ole osoitettu väärennökseksi ja kerrottu miten huijaus on tehty, he eivät suostu hyväksymään sitä että todisteita ei ole. Vaikka tosiasiassa tuokin linkattu UFOkuva eroaa muista vain siten, että tekijä itse kertoo miten on sen tehnyt. Jos hän väittäisi sen sijaan että hänet olisi abduktoitu heti kuvan ottamisen jälkeen ja että kamera oli löydetty vasta viikon päästä ja siellä oli ollut tuo kuva, se olisi ollut "todiste". Että skeptikko: Kumoapa tuo anekdootti ja kuvallinen todistusaineisto! Tai käänny!

Toinen vastaava, joskin erikoisempi ilmiö, on "orbit", jotka kuulemma ovat kummituksia. Ja ainut todiste on se, että se ei heidän omien sanojensa mukaan "ole kameran linssin heijastus". Ja koska taustalla soi kammottava musiikki kauhuelokuvista. Heillekin jokaikinen orbikuva, josta ei ole kerrottu mistä se pallero tulee, on aito haamukuva, kunnes toisin todistetaan. Heidän ei tarvitse osoittaa että kummitukset aiheuttavat palleroita. Ne vain tekevät niin, koska "muut ei osaa riittävän hyvin selittää, ja ne näyttää minusta mystisiltä".

Kahden askeleen sääntömme mukaan he ovat kuitenkin astuneet vasta 1. askeleen. Eli korkeintaan osoittaneet että jossain on ilmiö, joka pitäisi selittää, mutta jolle ei vielä ole selitystä.

Mikä on kokonaan eri asia, kuin sanoa että selitystä ei ole(skeptikoilla). Tai että sellainen olisi annettu(UFO/kummituskannattaja)

Katso ja anna aivojesi huijata sinua!

Newsweek esitti artikkelin "The Ghosts We Think We See". Siinä kerrotaan, että ihmiset uskovat helposti kummituksiin. Syynä on aivojemme normaali toiminta. Tämän vuoksi meidät saadaan melko helposti näkemään kaikenlaisia kummituksia. (Jopa niin hyvin, että kummitusvideoiden tekijöiden tarvitsee vain "antaa katsojan itse päättää", eli antaa intuitioidensa johdatella. Ja korostaa tätä leikkimällä hieman zoomilla ja ympyröillä.)

Syynä on se, että me näemme järjestystä sielläkin missä sitä ei ole. Aivomme jäsentävät todellisuutta niinkin, että satunnainen data näyttää kuvioita.Aivomme kuvittaa meille ympäristömme. Emme ole luonnostaan niin rationaalisia, kuin itsellemme uskottelemme.

Tämä väitteen tueksi Newsweekin artikkeli tarjoaa mm. tilastotietoa siitä että ainoastaan 7% Amerikkalaisista EI usko telepatiaan, déjà vu:hun, kummituksiin, entisiin elämiin tai yliluonnollisiin ilmiöihin. Artikkeli ehdottaa jopa että sellaisetkin viattomat juhlat, kuten Halloween, joiden ei edes väitetä olevan totta, voivat vaikuttaa.

Huvittavana seurauksena tästä on tietysti se, että urheilijoilla on taikauskoisia näkemyksiä. Ja oletpa sinäkin varmaan joskus kironnut tietokoneelle, autolle tai säälle. Samoin koemme joskus että joku katsoo, vaikka ketään ei näy - ja mielemme peräti tallentaa tälläiset "merkityksellisinä". Samoin mielemme hakee "vahvistuksia", mutta ei niinkään vertaile dataa. Jos ajattelet ystävääsi, kun puhelin soi ja hän soittaa, koet että tämä oli jotenkin merkityksellistä. Kaikki ne kerrat kun ajattelet ystävääsi ja puhelin ei soi ja ne kerrat kun puhelin soi, mutta et ajatellut ystävääsi, unohdetaan.

Artikkelin mukaan syynä on dopamiini. Se saa sinut näkemään haamuja suttuisessa kuvassa ja kuulemaan sanoja hurinassa. Se saa olemattomat yön möröt rapistelemaan pusikoihin. Se myös tekee meistä helposti erilaisten huuhaaveikkojen saaliita.

Kaksi askelta

Olen jälleen katsonut Penn&Telleriä. Tällä kertaa aiheena olivat kummitukset. Ne samat, joita lapsena pelkäsin. Sarjassa oli vieraana muutamia tiedemiehiä (kuten 1. Nobelisti, toinen oli aivotutkija).

Jaksossa esiintyi tiedemiehen lausunto (muistaakseni aivotutkijan), jossa perusteltiin että haamumiehet ovat kahden askeleen päässä tieteestä.
1: He eivät ole osoittaneet että kohteet olisivat todella erikoisia ilmiöitä. (Jaksossa he etsivät sähköjännitemittarilla sähköjännitteitä, ja joka paikassa oli sähkävaloja ja ulkona voi olla vielä sähkölinjoja päälle.)
2: He eivät ole osoittaneet että niiden takana todella olisi kummitukset.

Samaa logiikkaa noudattaen on helppo huomata, miten UFOT ja henkivideot... eivät mene samaan kuvaukseen; He vaativat skeptikkoja osoittamaan heidän kuvansa vääräksi laadukkaalla debatilla. (Joka jostain syystä yleensä tarkoittaa rahahaastetta ja sitä että huonosta kuvanlaadusta ei saa puhua) sen sijaan että osoittaisivat että kuvat todella aivan ehdottomasti ovat aitoja. Saati sitten osoittavat että kuvan kohde todella on UFO tai mystinen liskonainen.

Samoin köpelösti käy Torinon käärinliinalle. Tämä käärinliina on minusta tosi sykähdyttävä. Se on kenties ainut reliikki, josta minulle on koskaan tullut erikoinen olo. Sykähdyttävyys ei kuitenkaan tarkoita että se olisi aito. Kaksi askelta tekee tätä selväksi. Käärinliinaa jumalalliseksi väittävät eivät ole osoittaneet että liina todella olisi aito 0030 -luvun tienoilta peräisin oleva ruumisliina. He ovat sen sijaan kritisoineet sitä kun ajoitustesti, joka siitä on tehty on otettu jostain palasista, jolla liinaa on aikojen kuluessa paikkailtu, siitä kuinka ristiinnaulitsemista kämmenien läpi ei ole testattu vaan väitetään vain että naulat repisivät tiensä irti (käärinliinan miehellä naulanreiät on kämmenissä, ei ranteissa)... eli selitelleet sitä miksi havainnot on heille ongelmallisia. Tämä on kaikkea muuta kuin liinan aidoksi kuolinliinaksi todistamista. Mutta pelkästään tämäkään ei vielä riittäisi. Heidän olisi osoitettava että liinassa on todella ollut Jeesuksen ruumis.

Kahden askeleen menetelmä vaikuttaa minusta ihan järkevältä.