Mieluummin he kuin minä

En ole kirjoittanut tähän blogiin pitkään aikaan. Ei ole ollut sisäistä tarvetta. Eikä kirjoittaminen mitään vaikuttaisikaan. Osittain muutos johtuu itsestä. Mutta vielä suuremmissa määrin se johtuu muista.

Jos mietin mitä muutaman viime vuoden aikana on tapahtunut, niin aika paljon. Suoraan sanoen ; Ateismi on normalisoitunut vahvasti. Se ei ole oudoksuttavaa. Toisia ateisteja jopa näkee vahingossa ja ilman erityistä etsimistä. Etenkin itseäni nuoremmissa ihmisissä.

Ja ennen kaikkea minusta tuntuu että ateisteja ei kohdella ihan samalla tavalla kuin ennen. Tavalla jossa kaikki yritykset muuttaa asioita ovat "naurettavia" ja "pikkumaisia" tai "absurdeja". Ymmärrystä ei tule vieläkään. Mutta vastustava asenne on saanut uuden kohteen.

Maahanmuuttaja, etenkin islaminuskoinen maahanmuuttaja, on uusi ateisti. Minun blogini kirjoittamisen aikana maahanmuutosta puhuminen ei ollut läheskään yhtä tavallista ja ajankohtaista kuin nykyään. Silloin henki oli vahvemmin se, että kaikki uskonnot ajoivat jotain henkisyysasiaa ja jonkinlainen yhteinen vihollinen oli ateisti. Ateisti uhkasi yhteiskunnan jatkumista niin sivistyneistä Weberiään tankanneista uskovaisista kuin tavallisista puskahihhuleistakin. Puolestapuhujia ei ollut. Kun kirkon oppineet ottivat kantaa ateismiin, asenne oli poikkeuksetta vihamielinen ja väheksyvä.

Ateisti oli arvotyhjiön kantaja. Hän edusti maallistumista, jota taas piti vastustaa kutsumalla sitä vaikka kaupalliseksi hedonismiksi. Ateismi rinnastettiin siksi kerran toisensa jälkeen kulutusjuhlaan ja pinnalliseen elämäntapaan. Elämäntapaan joka vaatii rahaa. Ateismi oli pinnallista ulkonäkökeskeisyyttä. Jotain jota kukaan ei kehtaa korostaa minulle päin karttanaamaani. Mutta internetissä jopa vitiligon tahraama minäni voi edustaa pinnallista silikonirintojen kulutuskulttuuria.

Nyt puhutaan maahanmuuttajista.

Ja ateistit ovat suuressa määrin unohtuneet. He eivät edelleenkään ole tasapuolisia keskustelun osapuolia tai mitään muutakaan. Sanat toki pinnallisesti näkyvät abstrakteina arvoina jokaisen kristityn juhlapuheissa mutta ei koskaan käytännössä. ; Käytännössä tilanne on se, että teoriassa kirkolliset suhtautuvat asialliseen kirkkokritiikkiin hyvin ja antavat sille tilaa. Mutta kun käytännössä puutut mihinkään niin se on väärin. Se on mudanheittoa ja asenteellisuutta.

Jos asiat ovat pieniä, niin ne ovat liian pieniä puututtavaksi. Jos ne ovat suuria niin sitten niihin varsinkaan ei pidä puuttua. Tällöin saadaan kuulla että kirkkoa pitäisi suurissa linjoissa korjata sisäisesti.

Tosin tämä sisältä muuttaminenkin on tietääkseni harhaa. Kirkoissa on yhä vahva Mannerheimin henki. Mannerheim kun tuli sanoneeksi "Se opetus, minkä ennen kaikkea tahtoisin painaa tulevan sukupolven tietoisuuteen on tämä: eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka, ja sisäiset riidat aukaisevat oven ulkoa tulevalle tungettelijalle. Suomen kansa on itse osoittanut kahdessa viime sodassa, että yksimielinen kansa, vaikka se on pienikin, voi kehittää aavistamattoman iskuvoimaisuuden ja siten torjua kohtalon tuomia mitä raskaimpiakin koettelemuksia. Sulkemalla rivinsä vaaran hetkenä Suomen kansa lunasti itselleen oikeuden vastedeskin elää omaa, itsenäistä elämäänsä vapaiden kansakuntain piirissä. Se ei horjunut voimanponnistuksessaan: se on tervettä ja lujaa ainesta."

Ja täytyisi kritisoidessaan aina muistaa kaikki hyvä mitä kirkko ja uskovaiset tekevät. Aivan kuten kaikissa piispojen tekemissä ateismianalyyseissäkin joka kerran korostuu se että kritiikeissä nostetaan hyviä puolia eikä esimerkiksi syytetä. Nähdäkseni "uusateisteissa" ei kirkollisten kirjoittajien mukaan ole mitään hyvää koska en ole ainoaankaan edes kaukaisesti kehuksi tulkittavaan törmännyt. Se on vain aina sitä Neuvostoliittoa, Ranskan veristä vallankumousta ja arvotyhjiötä.

Mutta tällä ei ole merkitystä koska nyt puhutaan maahanmuuttajista.

Tähän blogiin kirjoittaminen ei ole mielekästä. Sillä ateisteja vastustavien tahojen huomio on siirtynyt muualle. Merkittävää on, että maahanmuuttajien tilanne on erilainen ateisteihin nähden. Kahdella tavalla.

Kriitikot ovat yhtä asenteellisia ja äänekkäitä. Mutta heillä on rankempia keinoja. Jos ateistien pornonvaihtokampanjasta tuli vain tappouhkauksia sen järjestäjille, nykyään heitellään huonosti kyhättyjä polttopulloja ja pompitaan Ku Klux Klan -naamiaiskaavuissa kuin pikkulapset.

Mutta uskovaisista osa kuitenkin puolustaa maahanmuuttajia - jotain jota ateisteille ei ole tietääkseni käynyt maassamme koskaan. Nyt suuri osa kristityistä puolustaa maahanmuuttajia. Ateistien kohdalla sivistyneen uskovaisen tärkein puolustusmekanimi oli se, että he unohtivat pornonvaihtokampanjointiin liittyvät tappouhkaukset koska on relevantimpaa paheksua Raamattujen pornoon vaihtamista. Ja oli tärkeää siirtää huomio pois aggressiivisista teoista ja korostaa miten uskovaisella itsellään on terve arvojärjestys. Ja palauttaa sen jälkeen asia siihen että ateismi edustaa arvotyhjiötä jota vastaan on niin tärkeää taistella että ateisteilla ei ihmisinä ole mitään arvoa tai merkitystä. Toisin kuin sillä hyvällä kristityllä joka niin terveesti kykenee unohtamaan maassamme tapahtuvat uhkailut.

Mutta maahanmuutto on se aihe josta pitää puhua.

Maahanmuutto on siirtänyt fokuksen syrjään ateisteista. Ja minä tiedän mitä tämä tarkoittaa. Tämä tarkoittaa sitä että on aivan uusia syitä olla hiljaa omasta ateismistaan. Sillä tällä hetkellä ateistit saavat olla rauhassa. Kunhan eivät "keikuta venettä". Jos heidän läsnäolonsa tulee esille, paluu vanhaan on odotettavissa.

Kun uskovaiset riitelevät keskenään, minä saan rauhan. Ja se on se kaikista tärkein asia jota olen vuosia halunnut. Olen saanut haluamani. En tosin sellaisella tavalla jolla sen olisin halunnut. Mutta maailma ei anna kaikille sitä mitä he haluavat. Joten väliäkö keinoilla?

Tätä nykyä ei ole tarpeen keskustella ateismista tai uskonasioista koska tämä voisi tarpeettomasti kiinnittää uskovaisten huomiota. Ja nyt hyvät uskovaiset kokevat tarpeekseen auttaa tallattuja. Kokemuksesta tiedän että ateisteihin ei kohdistettaisi vastaavaa sympatiaa. Joten kun kaksi uskonmiestä huutaa keskenään, on se ateistille ilo. Sillä eivät huuda hänelle.

Se, mistä ei voi jutella, siitä on vaiettava

Vanha zen -tarina kertoo mestarista ja oppipojasta. He ovat joen eri puolilla. Joki on vuolas. Oppipoika huutaa mestarille, että hän keksii jonkun keinon päästä joen toiselle puolelle. Mestari huutaa takaisin, että oppilashan on jo toisella puolella.

Tämä kuvaa tuntemuksiani uskonnosta. Suurin osa uskovaisista on hyväntahtoisia ihmisiä. He osallistuvat keskusteluun hyvässä tarkoituksessa, mutta siitä ei vain tule mitään. Syynä on yleensä se, että maailmat ovat täysin erilaiset. Niin erilaiset että mitään asiallista keskustelua tuskin edes voidaan tehdä. Keskustelu ohjataan jollain ehdoilla ja pelisäännöillä. Ja uskovaisia ja ateisteja erottaa toisistaan etupäässä se, mitä reilu keskustelu heille tarkoittaa.

Olen pitänyt monta vuotta taukoa kirjoittamisesta. En ole menettänyt mitään. Sillä uskontokeskustelussa kuvaavaa on se, että vastapuoli ei ole muuttamassa mieltään millään keskustelulla. Ja ei ole itsekään. Moni sekoittaa keskustelun vaikuttamiseen tai rationaalisuuteen. Se ei ole sitä. Voisin esimerkiksi sanoa että vuosien tauon jälkeen en ole jäänyt mistään paitsi. Hihhulit ovat hihhuloineet. Tyhmät ovat typerehtineet. Hengellistä väkivaltaa on tapahtunut. Kirkko on irtisanoutunut niistä sanomisista joita heidän tukemansa ja rahoittamansa järjestöt ja instituutiot ovat sanoneet ja jopa paperille painaneet ja ihmisille jakaneet. Ihmisiä on kuollut. Tonavassa on virrannut vettä. Silloin kun seurasin asiaa tarkemmin ja osallistuin enemmän, sanoin tämän saman. Siinä oli vain enemmän yksityiskohtia. Eikä poissaoloni ole vaikuttanut mitenkään.

Yhteisymmärryksessä sujuva uskontokeskustelu ei yksinkertaisesti ole mahdollista. ; Vahviten tämä näkyy hihhulien toiminnassa. Heille uskontokeskustelu on kysymys Jumalan olemassaolosta. Ja tässä tärkeää ei ole mielipide vaan se kuka on oikeassa. On paha sanoa pelkäävätkö he enemmän väärässäolemista vai ajaako heitä oikeassa olemisen pakko. Ja kun he puolustavat asiaansa, he vetoavat Raamattuun. Ja moniin muihin temppuihin. Näillä on yksi yhteinen tekijä : Ne ovat tärkeitä uskovaisille, mutta ateistille niillä ei ole mitään merkitystä. Jos Raamattu on satukirja, sen lainaaminen tuskin on hyvä keino ratkaista tilannetta. ; Ja aivan sama on toisinkin päin. Kun ateisti puhuu hihhulille evoluutiosta, hihhuli ei välitä. Koska heille tieteen ultimaattinen testi on yhteensopivuus Raamatun kanssa. Jos tiede on erimielinen heidän uskontonsa kanssa, he luottavat että erehtymätön Jumala on parempi kuin epätäydellinen ihminen, olipa tämä ihminen kuinka fiksu tahansa. Väärät lopputulokset antavan tieteen on oltava väärin, joten on vain syytä keksiä miten, ja kun oikea vastaus saadaan kyseessä on Oikea Tiede.

Mutta sama on syvempänä aivan asiallisten ja rauhantahtoisten uskovaisten kanssa. Niiden jotka eivät ole hihhuleita. Jos joku on koskaan lukenut uskonnäkemyksiä jotka kuvaavat vaikkapa eksistentialismia tai vastaavia teemoja, ne tuntuvat miellyttävän uskovaisia kovasti. He kokevat että teologit ovat syvällisesti ihmisyyden kannoilla. Samastuminen tuntuu olevan heille helppoa. Heidän intuitionsa ja tunteensa sanovat että nämä viisaat ovat oleellisesti oikeassa tai ainakin oikeilla jäljillä. ; Ateistille nämä näyttävät oudoilta. Ne ovat niin vierasta ja omituista, että olen tuntenut vahvempaa samastumista ja yhteisymmärryskokemusta koirien kanssa temmeltäessäni.

Moni yhdistää uskonnon yhteisyyteen ja kuolema on jonkinlainen elämän täyttymys joka tasa-arvoistaa kaikki. Että uskonto antaa merkityksen esimerkiksi avuliaisuudelle. Ateistille nämä ovat erikoisia esityksiä, sillä tosiasiassa kun kuolemme, emme sen jälkeen enää elä. Sitä edeltävä elämä on se oleellinen, ja elämän eriarvoisuus päin vastoin korostuu kuolemassa. Kuolema yksilöi meidät. Emme saa mitään ehyttä persoonallisuutta tai sulautumista kuoleman kautta. Paljaista eroista tulee elämän haudanvakavia tosiasioita. Ihmisen kuolema koskee häntä itseään ja muut ovat vain statisteja. Muiden oleminen jatkuu vielä vähän aikaa. Ja tässä kulmassa anteliaisuus on sidoksissa aikaan. ; Anteliaisuus on sitä että on jokin rajallinen resurssi josta annetaan muiden käyttöön. Ikuista elämää lupaava uskonto päin vastoin mitätöi anteliaisuuden, yhteisöllisyyden ja muiden vastaavien hyveiden hengen. Uskonto oikeuttaa itsensä hedonismilla. Yksilö pelastuu. Kristinusko on tässä mielessä äärimmäisen tuhoisa, sillä siinä uskonnon tärkein anti on yksilön oma pelastus. Ei edes se, että hän pelastaa muita. Meille oikein opetetaan että uskonratkaisu on valinta, johon ei voi pakottaa ja joka on siksi korostetusti vain yksilön oma asia. Paraskin katujulistaja on tässä vain statisti, vaikka kuina selittäisi siitä että on pelastamassa heikoille jäille kävelijöitä.

Ja tällä en tarkoita että uskovaiset olisivat väärässä. Tarkoitan sitä, että minä olen heille todennäköisesti aivan yhtä omituinen kuin he minulle. Uskovainen saa yhteisymmärtävän keskustelun ennemmin koiran kuin ateistin kanssa. Silti moni heistä kokee että uskonkysymykset olisivat niin oleellisia että Jumalateemaa pitäisi käsitellä joka ikisen ihmisen. Kuitenkin kun katsotaan ns. "suuria kysymyksiä", niiden Jumala -aiheiset kysymykset ovat minulle pieniä kysymyksiä. Tai kenties eivät kysymyksiä ollenkaan.

Ne uskovaiset jotka eivät ole hihhuleita kuitenkin yrittävät keksiä erilaisia strategioita jolla voisivat keskustella mielestään rakentavasti ateistien kanssa. Tässä he kuitenkin näyttävät unohtavan sen, että keskustelussa on kaksi osapuolta. Ja että mikään teologinen syvällisyys ei auta jos toinenkin pitää ottaa huomioon. Uskovainen hakee jostain syystä aina apuja teologiasta. Ihan kuin Jeesus auttaisi eikristittyjen mielen avaamisessa. 
* Osa eihihhuliuskovaisista ottaa uskonnollisen väkivallan keskusteluun siten, että väärinkohdeltu voisi oppia että uskonto ei ole ollenkaan tämänlaista ja että heidät siksi voitaisiin ottaa takaisin uskonyhteisöön. Heille  tämä on tietysti jotain jolla tarjotaan toiselle tervettulleeksi tulemisen kokemusta. Ateisti näkee tämän helposti siten että hänen henkilökohtaiset rankat kokemuksensa ensin revitään esille ja sitten niitä käytetään ohjailussa jossa hänellä on arvoa lähinnä sitä kautta että hän voi kääntyä takaisin pelastuneeksi uskovaiseksi.
* Uskonnonopetuksen ja uskontokeskusteluun osallistumisen korostamista pidetään tärkeänä. Ihan kuin ateiteista saataisiin uskonnollismielisiä sillä että heidän kurkkuunsa kaadetaan lisää uskontoa.

He eivät ymmärrä että oleellisin uskontoa, ateismia, uskonnonvapautta ja muita aiheita koskevasta keskustelusta oleellinen ei ole kysymys Jumalan olemassaolosta. Olennainen kysymys on siinä haluaako ottaa osaa koko aiheeseen ollenkaan. Se, että uskontoa pidetään yleisinhimillisenä ja tärkeänä aiheena on jo itsessään se virhe. Näin uskovaisuutta kuvaa se, että se on käytännössä se zen -vertauksen oppilas. Yrittää päästä toiselle puolelle vaikka hän on jo siellä.

Itse olen jättäytynyt keskustelusta. Se ei ole vaikuttamista tai aktiivista toimintaa. Itse asiassa se tuntuu hieman samalta kuin ne vihanhallintaratkaisut joita Penn&Teller ovat moittineet Bullshit! -ohjelmassaan. Ne, joissa vihantunteita puretaan vihailemalla ja vaikka hakkamalla tyynyä. Ne luovat lyhytaikaisen helpotuksen tunteen, mutta tosiasiassa vahvistavat sitä että väkivallan purkaminen on hyvä ratkaisu. Näin jonkinlainen aktiviinen väkivalta jatkossa on yhä matalamman kynnyksen takana. Uskontokeskustelu ja siihen liittyvä riitelykin on "terapeuttista" kun saa purkaa kiukkua maailman epäreiluudesta. Mutta tässä kuitenkin syntyy lähinnä jatkossa entistä helpommin vihastuva tyyppi. Uskontoaiheesta blogaaminen on tavallaan "lähtökohtaisesti epätervettä", sellaisella inhimillisesti "ymmärrettävällä" ja "normaalilla" tavalla.

Keskustelun sijaan olen alkanut korostamaan vierautta. Jos joku keskustelee uskonnosta, en edes kuule mitä hän sanoo. Jos joku antaa reittiohjeistusta ja neuvoo kirkon ohi, en tiedä missä tämä on. En tiedä Jeesuksen nimeä jos joku kysyy. En ole koskaan kuullutkaan "uskonnosta". Ja jos joku uskovainen innostuu paasaamaan, kävelet pois hymyillen, näyttäen kuin tietäisit asian paremmin ja olisit lähinnä huvittunut uskovaisen innosta. Kohtelet kuin innoissaan olevaa lasta. Ja jos et saa lupaa poistua, haastat oikeuteen vapaudenriistosta ja kävelet pois vasta sitten. Hymyilen, etenkin kun raha kilahtaa tilille.

Tämä ei tarkoita sitä että annettaisiin uskovaisille yhteiskunta. Sen sijaan olen vaikuttanut äänestämisellä ja muulla toiminnalla. Tämä onkin oikeaa vaikuttamista, toisin kuin vaikkapa blogaaminen, joka lähinnä kerää samanmielisiä samanmielisiksi ja erimielisiä erimielisiksi. ; Minua viehättäisikin ajatus jossa kaikilla olisi lupa osallistua uskontokeskusteluun jos haluaa ja muut saisivat olla hiljaa. Ja aina kun joku hihhuli esittäisi sanomisiaan televisiossa, kirkosta eroaisi iso määrä ihmisiä. Ja jos nämä puolustaisivat sanomisiaan, niin eroaisi lisää. Mitään selityksiä ei annettaisi. Pelkkä eroluku näyttäisi että pitää oppia se, että jos on kuopassa niin jossain vaiheessa on hyvä olla lapioimatta syvemmälle. Ateismi näkyisi vain siinä että erilaisia ehdotuksia tulisi poliittiseen vaikuttamiseen ja nämä saisivat suosiota.

Kristinuskon testaaminen?

Moni väittää että tiede ja usko ovat eri maailmoista. Että tiede tuottaa tietoa miten maailma toimii ja uskonto miten siinä pitää elää.

Kuitenkin kristinusko tekee monia väitteitä maailmasta - ja se tekee kannanottoja jopa ihmisluonteesta. Perisynnin mukaan ihminen on langennut, hän tarvitsee apua voidakseen olla hyvä.

Uskoisin että usko erotetaan tieteestä vain yhdestä syystä. Siitä että tiede ei ole kovin vahvasti tukenut uskontojen näkemyksiä. Ihmiset toimivat suunnilleen yhtä hyvin olivatpa he uskovaisia tai ateisteja. Tai olivatpa he missä kulttuurissa tahansa.

Osa uskovaisista tunnustaa ristiriidat. He eivät vaihda uskontoaan vaan tietysti moittivat tiedettä. Heistä tiede on huonosti tehtyä. Ristiriidat johtuvat siitä että pahat evoluutikkosalaliittolaiset kiusaa heitä ja tekee saatanallista tiedettä.

Heidän lisäkseen on niitä uskovaisia, jotka luottavat uskonnon tarjoavan myös tietoa. He puhuvat yhteiskunnan säilymisestä. Arvot estävät meitä tappamasta toisiamme, ja hyvä yhteiskuntajärjestys on Jumalallisen viisauden tulos. Heille kristinusko tulee testattua jo siinä että kristillinen yhteiskunta toimii. Tämä johtuu tietysti siitä, että kristinuskolla on asioita jotka todella vaikuttavat tähän. Tämä ei toki kannusta millään lailla ateismiin: Vastaus löytyy "Hankin perseestä". Siinähän ovelle tulevat uskovat antavat listan käskyjä. Yksi on että alkoholia pitää käyttää kohtuudella, ja että pitää syödä oikein. Tämä on terveellistä ja hyväksi elämälle. Listan muut kohdat eivät kuitenkaan ole välttämättä yhtä hyviä ja testattuja. Sillä tosiasiassa kun ihminen on uskovainen, hän ei huomaa yhtä asiaa. Raamattu on itse asiassa valtavan pitkä lista. Ihminen vain kirjoittaa tämän listan ylös ja olettaa että se on kokonaan totta. Tämä on kuitenkin aivan sama, kuin jos hän olettaisi joka ikisen listan kohdan erikseen todeksi. Maailmankuva ei yksinkertaistu sillä että oletuksista tehdään lista ja oletetaan se lista. Jokainen kohta on todistettava erikseen, eikä voida hypätä alkoholin käyttämisestä siihen että Hanka antaa miljoonan jos suutelet persettä (joka sekin on listassa.)

Minun pääsyyni ateismiin on se että Jumalaa ei ole todistettu tieteellä. Jos jollakulla on hyvä yhteiskuntajärjestys, voin ottaa hyvät normit. Kenties ehdottaa niitä äänestyksessä Suomen Lakiin asti. Ja ne kohdat jotka eivät ole vakuuttavia voidaan ja pitää voida jättää ulos. Näin alkoholin kohtuukäytön järkevyys ei tarkoita että tulisi jotenkin hyväksyä että Hank on edes olemassa.

Suttuisista lakanoista ei löydy Jeesuksen jälkiä.

Torinon käärinliinoista on jälleen selvitetty mielenkiintoisia asioita. Käärinliinan mittapuitteista saa selville sen, että Jeesuksella oli pakosti pienet aivot.

Ja hänellä oli erimittaiset kädet. Kädet on laitettu sukuelimiä peittämään. Alaston Jeesus kun olisi "polttanut" kaikenlaisia asioita joita ei haluttu ihmisten silmille. Tosin tekijä on tehnyt virheen: Kädet eivät oikeastaan suojaa sukuelimiä kunnolla. Toinen käsi on liian sivussa ja lyhyempi käsi on liian korkealla. Silti genitaalit eivät näy.

Asettelu on sinänsä kiinnostavaa koska Juutalainen tapahan ei ollut kääriä käsiä suojaamaan sukuelimiä hautauksen yhteydessä. Liinassa näin on tehty. Käärinliinan tuijottajien ongelmana on siis tavallaan sekin, että he eivät näe taivaallisen ilostuttavaa polttojälkeä.

Kaiken kaikkiaan Jeesus on joko tehty lakanaan huijauksena, tai sitten hän oli todella kummallisen näköinen. Se ehkä selittää miksi hän tarinoiden mukaan eli elämänsä neitsyenä.

Usko Toivo Rakkaus herjaa ateisteja.

Valtionkirkkomme armaan "Usko Toivo Rakkaus" -systeemin sisältä löytyy "Ateismin sietämätön raskaus" -juttu. Teksti selitti että ateismi syntyy psykoanalyyttisesti, mm. Freudia lainaten, seuraavasti: "lapsen varhaislapsuudessa kokemat pettymykset turvan saamisessa vanhemmiltaan, esimerkiksi vanhempien epäkypsyyden tai epäluotettavuuden takia, saattavat aiheuttaa lapseen henkisen haavan, minkä takia lapsi aikuiseksikaan kasvettuaan, ei uskalla luottaa eikä turvata mihinkään, ei edes Jumalaan, jottei vaan kokisi taas vastaavaa hylkäämisen tunteen aiheuttamaa pettymystä kuin lapsena, jos usko ei osoittautuisikaan oikeaksi." Eli ateistilla on kurja lapsuus. Ja "Tällaisesta lapsuuskokemuksesta voi seurata että yksilö korostetusti tulee ateistiksi, materialistiksi ja "tiedeuskovaksi". Hän turvaa vain itseensä ja kylmään materiaan ja järkeen, ja yrittää käännyttää muutkin tälle omalle maailmankatsomukselleen. (Perustellakseen itselleen oppinsa todellisuutta - tämä lisäys allekirjoittamattoman). Sangen vaikuttavaa."

Ateismi nähdään kylmäjä, julmana ja kovana. Ja kaikki tieteestä pitäminen tarkoittaa tätä samaa. Ajatus on todella outo. Sillä uskovaisten pilkkaaminen mielenhäiriöksi kielletään. Uskovainen raivostuu ja vetää herneen nenään heti jos sanoo että uskonto on hulluutta tai harhaa. Tai ihmisen mielen vääristymä. Tässä samaa tehdään ateisteille. He ovat traumaatisoituneita. Ateisti = säälittävä. Ateisti = emotionaalisesti sairas. Erityisen vakuuttavia ovat lausunnon kohta "voi johtaa".

Mutta mitäköhän se Freud sanoikaan? Freudin Psykoterapia korosti uskonyhdistöjen kahlitsevaa moraalia neuroosien aiheuttajana. Normittavien uskontojen kahleista vapautuminen on korostettua. Freud oli tiedeuskovainen ja usko että uskonto oli paranoian kaltainen ilmiö. Uskonto oli kuin juoppoutta. Psykoanalyysistä suosiossa on yhä tänäkin päivänä sellainen linjaus jossa uskonto nähdään harhana, jota vastaan emotionaalinen tasapaino taistelee. Näin tunteiltaan tasapainoinen pääsee taikauskosta eroon, ja voi elää skientistisesti ja ateistisesti, kuin Freud itse.

Ja uskovaiset itsekin uskovat näin. Sillä minäkin olen kuullut todella monta kertaa siitä, miten "Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja." Tämä tarkoittaa sitä että psyykkinen traumatisoituminen ajaa kohti uskontoa, ei suinkaan kohti ateismia. Uskovaisilla onkin elämäntrauma. Uskovaiset ovat haavoittuneita, ovat kohdannee pelkoa eivätkä ole onnistuneet pääsemään siitä yli. Näin sanoo moni psykoanalyysin ystävä tänäkin päivänä.

En pidä tätäkään asiallisena. Se, että "Usko Toivo Rakkaus" tekee tälläistä on minusta varsi asiatonta - kun muistaa että ateisti joka julistaa nähdään jonain jonka pitäisi osoittaa enemmän kunnioitusta. Osoittakaa ensin itse! Itse luen ainakin mieluummin tälläistä tekstiä, jossa uskontoa ei nähdä seurauksena mutta ei vastustettavana asiana. Samanaikaisesti selviää että monilla uskovaisilla on sielunhoidon ja psykoterapian tarvetta, valtava hätä ja tuska. (Ja samasta tekstistä paljastuu uskisten kaksinaamaisuus: Osa vaatii uskovaista terapeuttia. Ateisti ei ilmeisesti uskovaisesta voi kelvata, olla hyvä. He arvostavat vain uskovaisia ihmisiä, ja ateisteja halveksitaan. Tai kuten Usko Toivo Rakkaus, halveksitaan säälillä. Pidetään alempina säälillä, rikkinäisinä. Myötätuntoa ei näy, vaan tällä selvästi korostetaan omaa erinomaisuutta) Ja toisaalta tunnutetaan että uskonto voi tuoda elämään positiivisuutta. Hengellisyyttä ei tarvitse tyrkyttää, koska asiana ei ole se että saadaan heiluttaa leimakirvestä. Näin sanoo uskovainen, sellainen jota voi arvostaa - toisin kuin tuota "Kävin vierailemassa ja kuuntelemassa ja kato kuinka ateistit on säälittäviä" -amatööri "Usko Toivo Rakkaudessa".

Minulla ei ollut paskaa lapsuutta. Ja vaikka olisi ollutkin, niin siinä tapauksessa huonoina vanhempina olisi olleet tietysti ne kristilliset ihmiset.. Ehkä ongelmana onkin vanhemmat. Eli vaikka teksti olisi oikeassa, se viittaisi siihen että kristityt nyt vain ovat surkeita ja rakkaudettomia vanhempia ja siksi ateismi kukoistaa nyt. En tosin itse usko tätä. Mutta toisaalta, jos normaali kristitty onkin juuri yhtä rakkaudeton herjanheittäjä, kuin tuo Usko Toivo Rakkauden sisällä kirjoitteleva?

Itse olen sitä mieltä että empiiriset todisteet ja perustelut ratkaisevat. Keskustelua ei pitäisi siirtää aiheesta, Jumalan todisteista. Mutta on tietysti helpompi siirtyä pilkkaamaan keskustelijoita. Ateismin perusteluista ei tarvitse välittää, kun ateistit tuomitaan säälittäviksi. Sillä jokainenhan meistä tietää sen, että se jolla on ollut huono lapsuus on tuomittu olemaan myös metafyysisesti väärässä. Ikävä lapsuus tarkoittaa samaa kuin väärässäolo tieteellisissä kysymyksissä, väärää maailmankuvaa. Ja kaikkea muuta vastaavaa. Voitto on aina automaattisesti toisella osapuolella, koska vastapuoli on "säälittävä, murheellinen ja rikki".

Ja juuri tästä "vastapuolen argumentteihin tutustumattomuudesta" näyttää olevan kyse. Sillä kirjoittaja kommentoi esimerkiksi seuraavalla tavalla : "mulla on niin paljon vielä lukematta hyviä kristillisiä kirjoja, ettei tee mieli koskea kepilläkään ateistien luomuksiin! Dawkinsit voi laittaa suoraan paperinkeräykseen." ja "joillakin, kuten Dawkinsilla, kaikki tieto tulee Perkeleestä. Sellaisia kirjoja, mitkä perustuvat Jumalan kieltämiseen, en halua edes koskea. Jos tekstin pääaihe on valhe, miksi lukea edes tuon emävaleen perusteluja ja selittelyitä?" Ja jopa "Mutta minulle on tosi kova kynnys ainakaan ostaa mitään ateistien tuotoksia, koska en halua sentilläkään rahallisesti tukea heidän ajatuksiaan tai toimintaansa. En pidä niitä tuotoksia edes tasaveroisina, saati oikeansuuntaisina, vaan puhtaasti pimeyden ja toivottomuuden propagandana ihmisten eksyttämiseksi, pahuus ei lepää maailmassa."

Mitä muuten ovat nämä ulkona olevat ateistin julistusmiehet? En ole nähnyt. Sen sijaan lähes joka päivä näen uskonnollista lapunjakoa. Missä on minun raivoateistikaverit? Miksi en tapaa näitä kiukkuisia aatetovereitani missään? Vaikka uskovaiset niitä tuntuu kovasti näkevän? Ehkä siksi että he ovat kuvitelmaa. Toinen fundamentalisti on minulle sanonut että ateisteja ei näe koskaan julistamassa missään koska ateismissa ei ole sisältöä. Tämä näyttää enemmän asian tilalta. Näyttää siltä että uskovan "tiedotus" on sallittua, mutta ateistilta mielipiteen ääneen mainitseminenkin on "raivoa". Mikään muu ei selitä aktivismin ja syytösten ristipainetta, jossa ateisteja ei näy muuta kuin kirjoissa ja joskus lehdissä, uskovaisia näkyy jatkuvasti niin lehtien palstoilla kuin kadullakin, mutta ateisteja syytetään aktivismista ja raivoamisesta.

Ainiin. Ja loppuun taikatemppu. Yllä oleva muuttuu asenneroskasta pelkäksi neutraaliksi, lempeäksi ja rakastavaksi ja hyväksyväksi kysymykseksi kun laitan loppuun sanan. "Mielipiteitä?" Håkkuspåkkus

Munattomuus kaikissa pesissä.

PZ Myersin blogissa oltiin reagoitu. Myers oli syytöksissä "dick", genitaalinen sana. Myersistä tarinan ongelmana taas oli se, että se oli dickless, joka on viittaus genitaalien puuttumiseen.

Uskovaiset selvästi haluavat että he eivät laita evankelioivia tarinoitaan omille sivuilleen ja levitä sitä siellä. Lisäksi he haluavat evankelioida ilman kritiikkiä myös ateistejen paikasta. No, onhan se vanha opetuskin niin että ei pidä pitää kaikkia munia samassa pesässä..

Taustalla oli epämääräistä mainetta saanut kertomus eksyneestä lapsesta ja Jumalan johdatuksesta. Tarinasta kirjoitettiin suomessakin. Se ei sinällään ollut mitenkään mainittava, tai uskottava. Lähinnä ihmetyttää sen levinneisyys. Olen kuullut hassumpiakin tarinoita, joten syy siihen miksi tämä päätyi maailmanmaineeseen johtunee lähinnä siitä miten suosittu Myersin blogi on.

Kommentti sen sijaan oli kiinnostavampi. Se herätti ihmetyksen siitä, että uskovaiset ovat tarinan kertomisen ja siihen reagoimisen jälkeen kovin kiukkuisia.

Laitetaan faktat pöytään.

He tietävät kuka ja minkälainen persoona Myers on. Hän ottaa asiat esiin ja kritisoi niitä sekä tieteellä, perusteluilla että vinoilulla. Hän tekee niin aina. Kielenkäyttö pelottaa kaikkia niitä jotka pelkäävät vaikkapa Tintin kapteeni Haddockia.

He tietävät että Myers on tiedemies. Hän on jopa hyvin skientistinen. He tietävät että hän osaa tieteellisen periaatteen, käyttää sitä - ja itse asiassa ei pidä muunlaisesta lähestymistavasta.

He tietävät että hän on ateisti. Joten on selvää että hän ei laita esille tarinoita kristilliessä evankeliointimielessä. Hän postittaa usein saamaansa sähköpostia, ja muistuttaa että hänellä on siihen lain mukaan lupakin. Sivulla on jopa ilmoitus siitä että maileja voidaan julkaista, joten tästä lainkäytöstä ollaan tietoisia.

Myers ei varmasti kirjoita uskonnollista julistusta. On odotettavaa että hän toimii juuri kuten uskovakin. Eli jos uskova saa ateistista julistusta, uskova joka julkaisee sen, liittää mukaan kritiikin jolla perustelee sitä miksi hän on itse erimielinen. On selvää että tämä vaikuttaa paljon.

Sitten kun he lähettävät sen viestin, ja tarinan takaa löydetään syitä miksi se ei ole välttämättä yhtään mitään jumalallista johdatusta, ja että se ei tieteellisesti todista sitä. Sitten tälle tarinalle naureskellaan, koska nähdään että se on evankeliointitarina, jonka takana ei ole muuta kuin tarina, joka sävytetään sadunomaiseksi käyttämällä apuna tarinoita toisesta kirjasta. - Teologi ja evankelistahan itse asiassa kirjoittaa kirjoja toisesta kirjasta ja kertoo tarinoita toisista tarinoista.

Kaiken tämän jälkeen he ovat suuttuneita ja loukkaantuneita. Ihan kuin juttu tulisi yllätyksenä. Se, mikä minua ihmetyttää, on se, miksi ihmeessä he silti lähettävät noita sähköposteja ylipäätään?

Haaste.

Uskovaiset selittävät että Jumala on ihmistä mahtavampi. Tämä tarkoittaa että Hänellä on paljon kykyjä. Lisäksi Hän haluaa että häntä seurataan. Tieteessä asioita testataan. Minä koettelin tänään ateismiani.

Systeemi on helppo. Minulla on 10 -särmäinen noppa. Jos Jumala on olemassa ja Hän haluaa minun kääntyvän kristityksi, hän antaa minulle 10 heitossa peräkkäin suurimman luvun, numeron 10. Jos tulee edes yksi muu numero, Hän haluaa minun olevan ateistin. Nopassa on kaikki luvut 1-10 ja se on melko tasapainoinen. Sarja oli (5, 1, 3, 1, 9, 7, 1, 3, 2, 4) En saanut yhtään haluamaani numeroa 10. Jumala haluaa siis minut hyvin vahvasti olemaan ateisti.

Mitenkä uskovaiset koskaan koettelevat omaa uskoaan? Eivät mitenkään. He vaativat kuitenkin muilta aina avomielisyyttä. Pitää ottaa erilaiset vaihtoehdot vakavasti. Itse he eivät sitä kuitenkaan tee. En tiedä että kukaan uskovainen olisi asettanut Jumalan tahtoa kyseenalaiseksi. Tämä on minimivaatimus itsekriittisyydelle.

Todistin itseni avomieliseksi. Olen valmis laittamaan vakaumukseni likoon tilanteeseen jota en voi hallita, mutta johon Jumalalla voi hyvinkin olla sormensa pelissä.

Itse asiassa menen pidemmälle. Haastan jokaisen ateistin tekemään tämän testin kotonaan ja kääntymään jos tulos niin määrää. Samalla haastan jokaisen uskovaisen heittämään noppaa ja kääntymään jos tulos niin määrää.

Toivon että haasteeseen vastaavat kommentoivat jotenkin tuloksiaan, ja esittelevät ne.

Tässähän ei koetella yksin Jumalan olemassaoloa, vaan voidaan ajatella että tässä kartoitetaan hänen Tahtoaan.

Hammastahnaa ja Luoteja.

Jotkut asiat ovat varmoja. Aurinko nousee. Vuorovesi vaihtuu, vaikka kuningas Knuut lailla toisin säätäisi. Kreationistit rynnistävät heittämään epätieteellistä herjapuhetta jos jossain tapahtuu pahaa. Tällä kertaa "metalliputki" TJT kävi muistuttamassa meitä moraalista. Tämä on aina lystikkän ironista yhtä mielenkiintoista ja valaisevan opettavaista.

Alabamassa yliopiston opettaja ampui kolme työtoveriaan. Amy Bishop, ampuja, oli biologi. Eli evoluutikko. Eli evoluution moraalin tuhoava voima tunnetaa. Hedelmästä puu tunnetaan. Ja yksi mätä omena pilaa koko korin.

Näin on tietysti vain silloin kun evoluutikko tekee jotain. Jos kristitty tekee jotain, kuten vaikkapa tekee massamurhan, tilanne ei ole sama. Tämä ei näytä että kristityt olisivat pahoja. Murhaaja ei ollutkaan "oikeaoppinen". Eli tämä hedelmä olikin evoluutikoiden korissa ja vain nimellisesti kristitty. Tämä näyttää että kristityt eivät ole asenteissaan tasapuolisia.

Mutta tätä voidaan lähestyä toisellakin tavalla.

Televisiosta tuli juuri Penn&Tellerin ohjelma joka käsitteli tietokonepelien suhdetta kouluammuskeluihin. Syytökset olivat suunnilleen samanlaisia. Kouluammuskeluissa oli ollut ampumassa tyyppejä joiden kotoa löytyi tietokonepelejä. Osa on yhdistänyt tämän ja esittänyt että tietokonepelien ja ammuskelujen välillä on kausaalinen linkki.

Kuitenkaan tälläistä yhteyttä ei ole, koska tietokonepelejä on paljon. Samalla tavalla kaikista taloista löytyy myös esimerkiksi hammastahnaa. Ja tätä kautta niitä tietysti löytyy kouluampujienkin kotoa. Hammastahnan ja ampumisen välille ei vedetä tälläistä linkkiä.

Tämä on evoluution kohdalla olennaista. Sillä evoluutio on tilastollisesti katsoen hyvin suosittu näkemys. Siksi ei ole ihmeellistä että löydetään tapauksia joissa evoluutio on mukana. Se ei ole yllättävää - kuten ei ole sekään että löytyy massa -ammuskelija joka tekee asian Jumalan nimissä. Kristinusko on suuri uskonto.

Tietenkin tässä voidaan lisätä että "tuo oli professori JA evoluutikko JA aktiivi". Näissä ongelmana on se, että tulokset eivät ole kovin hyviä. Kysymys on yksittäistapauksesta. Clergy Letteriin kuuluvat eivät ole aktiivisesti tehneet näitä ampumisia. Tätä kautta tulokset eivät ole mitenkään yleistettävissä. Jos keksittyyn sääntöön, tai ehtorivistöön, sopii vain yksi tapaus kaikista monista kouluammuskeluista, se ei selvästi selitä koko ilmiötä kovin hyvin. Tämä ei tee sen soveltamista yksityishenkilökäyttöönkään kovin päteväksi.

Jos sääntö kuvaa vain yhden vuoroveden nousun, ja muut ovat taustakohinaa, ei pidä hyppiä riemusta. Sillä tosiasiassa hyvä vuorovesiteoria kuvaa ne kaikki tai suurimman osan niistä. Tällöin ja vain tällöin pääsääntö kuvaa yksittäistapaukset. Yhden osuman kohdalla ei kannata riemuita.

Itse asiassa tapauksien löytyminen ei kerro muutenkaan yhteydestä. Vasta määrä ja tilastot ja vertailut kertovat. Tilastollisesti jokin asia voi vähentää jotain asiaa, vaikka siitä löytyisi paljonkin tapauksia. Jos vaikka 60% ideologian A ihmisistä olisi jotain aatetta ja vain 55% murhaajista olisi heitä, se kertoisi että ilmiö vähentää murhaintoa. Vaikka yli puolet murhaajista olisikin pintatasolla katsoen ideologian A seuraajia. Tämä on jännittävä ilmiö, joka näyttää unohtuvan näissä tapauksissa. Tätä kautta on suorastaan odotettavaa että yli puolessa tapauksissa olisi evoluutio liitettävissä.

Oletuksenani nimittäin on että evoluution kannattajat murhaavat juuri siinä missä muutkin. Eivät enempää eivätkä vähempää. Minulla ei ole riittävää ylimielisyyttä lähteäkseni arvailemaan jotain muuta. Onneksi kristityt ovat tässä kohden rohkeampia. He uskaltavat nostaa oman häntänsä. Sillä jos ei kissa omaa häntäänsä nosta, ei sitä nosta kukaan muukaan. Siksi kyseessä ei ole ideologiavaino, ei aatteen kautta eriarvoistaminen jonka kieltää Suomen laki, eikä kristittyjen ylpeyskään. Se on rohkeutta ja rehellisyyttä. Ehdottomasti.

PS: Huvittavaa on tietysti se, että esimerkinomaisesti TJT nosti juuri tietyn ja yhden nimen esiin. Olisi mielenkiiintoista kuulla mitä lain kirjain sanoisi tälläisestä kohtelusta. Että toimisiko "ihan vain esimerkinomaisesti nostin esiin tuon tietyn nimen murhaajana". Se on tietysti vain esimerkki, eikä haluna tietenkään ole tahrata henkilökohtaisten kaunojen vuoksi nimeä loassa ja liittää siihen irrationaalista pelkoa. Vaikka jumalanpilkkaa ei tässä voi soveltaa, ateistejakin koskenee juridisesti herjauslainsäädäntö.

Siinä missä kristityt kiinnittävät huomiota siihen miten voivat pilkata erimielisiä, mitä sen sijaan tekee esimerkiksi moraalittomaksi asennevammaiseksi ateisti-pilkkaajaksi kreationistien puolelta toistuvasti syytetty Myers tekee? Hän ei puolustele ateismia tai evoluutiota. Hän ei yritä keksiä miten hänen kanssaan erimielisiä voidaan syyttää tapahtumasta ja leimata tätä kautta koko poppoo. Hän kiinnittää sen sijaan huomionsa uhreihin ja tragediaan.

Aina väärässä.

Tämä blogihan on ennen kaikkea "hihhuliblogi", jossa käsitellään uskontoa siinä määrin missä se on ärsyttävä ja jopa vaarallinen ilmiö. Tämä on yksi mahdollinen tapa katsoa asioita, kunhan muistaa että ei yleistä liikaa.

Tämä on kuitenkin kohdannut säännönmukaisesti ärsyyntynyttä reagointia. Usein sitä heitetään siten että kritisoija ei koskaan palaa jätöksilleen. (Tätä uskovaiset tekevät) joten asioiden selittäminen on turhaa.

Tämä on vain puolet. Sillä tosiasiassa ateistit on ajettu nurkkaan. Uskonnon kritisointi tai sen kanssa erimielisyys on yksinkertaisesti kielletty tabu. Jos teet sitä, valitaan vain tapa jolla ateistia ajetaan nurkkaan ja väitetään uskovaisten voitoksi. Tämä strategia on tuttua jokaiselle ateistille. Se esiintyy jopa sarjakuvassakin. Siihen törmääminen on sääntö, ei poikkeus.

Esittelen strategian suomeksi.

Jos teet kuten minä, eli kritisoit fundamentalisteja ja hihhuleita, saat kohdata syytteen siitä että tämä on "lyttäämistä". Eli syytetään siitä että tämä vääristää asiaa. Uskovaisethan ovat jotain muuta. Sitä saa kuulla että normaali uskovainen ei ole mikään hullu. Siksi näitä ääritapauksiakaan ei saa nostaa esiin. Vaikka niitä kohtaisi omassa elämässään.

Mutta vielä pahempaa on se, jos kritiikin aiheeksi nostaa yleisen uskonnon. Silloin meitä ateisteja muistutetaan siitä että fundamentalisteista pitäisi olla huolissaan. Eli että normaalia ja vakiintunutta uskontoa ei saisi kritisoida, koska olisi tärkeämpää keskittyä fundamentalisteihin.

Näillä kahdella kortilla pääseekin tosi pitkälle. Näin rakennetaan siisti keskustelu jossa ateisteille ei sallita mitään tilaa. Sitten ihmetellään että miksi nämä ovat ikäviä ja kriittisiä. Eli epäkunnioittavia, sellaisia jotka eivät pidä muiden uskonnonvapaudesta.

Ateistia käännyttävää uskovaista pitää sen sijaan kunnioittaa, koska hän seuraa sydäntään. Aivan kuten ateisti ei mainosta bussin seinään laittaessaan tekisi samoin. Vain uskovaisia tulee kunnioittaa ja vain uskonnon kritisoiminen tulee kieltää.

Toimintastrategia täydelliselle julistajahihhulille.

Toiminta täytyy aloittaa loukkauksella. Ilman Jumalaa ei ole moraalia, ja uskonnottomat ovat pahoja ihmisiä. Mainitse nimeltä muutama ateisti ja pahantekijä. Joka ikinen pahaa tekevä ateisti kertoo ateismin pahuudesta. Sillä ateismissa ei ole käskyjä, ei mikään paha teko ole sen vastaista. Ja mikään ateistien tekemä hyvä teko ei ole ateismin suoraan käskemää, joten se ei ole väistämättä ateismin ansiota. Näin voit vain voittaa!

Jos ateisti muistuttaa että uskovaisetkin ovat tehneet pahoja, on syytä muistuttaa että uskovainen joka tekee pahaa rikkoo Jumalan lakia vastaan, jolloin hän on itse asiassa eikristitty! Jos tässä muistutetaan että noitavainoissa vedottiin Raamattuun ja lainattiin tavaraa sieltä, muistutetaan että tämä oli Vanhaa Testamenttia sekä kerettiläistä tulkintaa, joka on ristiriidassa kristinuskon sanoman kanssa. Näin nämä pahantekijät ovat tekokristittyjä ja valeuskovaisia. Siis oikeastaan ateisteja!

Ja jos ateisti muistuttaa että uskovaiset tekevät erinäköisiä moraalittomia asioita, kuten vaikeuttavat syyllistämällä homoseksuaalejen elämää, on syytä muistuttaa että tämä on vain moraalisesti oikein! Raamattuhan käskee tekemään näin, joten se on oikein. Ateisti ei vain tajua tätä, koska on kieroutunut ja paha. Tämä siis oikestaan kuvaakin sitä miten oikea uskonto pitää eettiset kannanotot selvinä, esimerkiksi sen että Pyhän Hengen pilkkaaminen on pahempi ja anteeksiantamattomampi synti kuin lapsenmurha. Se, että tämä ei ole ateistille mielessä, on todiste siitä että heillä on arvojärjestykset ihan päin honkia. Joten ateistit eivät voi olla eettisiä!

Tämän jälkeen ihmetellään, että miksi uskovaisia ei oteta vakavasti. Ja heidän kanssa ei haluta puhua. Ja miksi heille ollaan vihaisia. On muistettava sanoa "Hyihyi", ja korostaa sitä että pitä suvaita muiden uskonnollisia mielipiteitä! Sellaisiakin jotka eivät suvaitse sitä henkilöä jonka uskontoja pitää suvaita. Sillä hihhuleille uskonnonvapaus tarkoittaa viime kädessä sitä että uskovainen saa vihata, halveksia ja olla epäkunnioittava muita kohtaan ja samalla vaatia kaikilta haukkumiltaan ehdotonta kunnioitusta itselleen.

What Would Jesus Do?

Kristittyjen eräs ohjeista on otsikossa. Heidän käsketään miettimään, mitä Jeesus tekisi jossain tilanteessa ja sitten tekemään samalla tavalla.

Tämä on tietysti täysin huono ohje.

Nimittäin me tiedämme että Jeesus on kaikkivoipa. Hän antoi ihmisille lähetyskäskyn, joka sanoo "Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni". Hän ei kuitenkaan selvästi itse tee tätä. Jeesus ei itse henkilökohtaisesti toimi kaduilla käännytystyössä tai hyväntekeväisyydessä. Emme näe hänestä parran pätkääkään. Miksi? Koska hänellä on jotain muuta, tärkeämpää, tekemistä.

Onkin melko selvää, missä Jeesus on tekemässä ja mitä hän on tekemässä. Hän on Helvetissä kiduttamassa. Sillä vaikka Saatana aina pistetään kuvastossa Helvettiin piinaamaan, on tosiasia että Saatanan valta poistetaan, hänet kukistetaan. Saatana onkin itse piinattujen joukossa, uskovaistensa seurassa. Saatanaa kidutetaan Helvetissä. Siksi Jeesuskin varmaan käy vapaa -aikanaan törkkäämässä hiilihangolla.

On vähintään päivänselvää että Jeesus hyväksyy Helvetin. Koska muutenhan Täydellisen Hyvä Jumala ei sellaista sallisi olemassaolevaksi. Siksi kristinuskovan, joka seuraa "Mitä Jeesus tekisi" - ohjetta on hyväksyttävä kidutus. Mahdollisesti jopa kidutettava itse. Helvettihän on kristityille yhtä konkreettinen ja todellinen asia kuin Inkvisiition käyttämät kidutusvälineet. Ellei jopa todellisempi ja konkreettisempi. Kidutus on pakko hyväksyä ollakseen kristitty.

Minä olen tässä, ateistina ja vääräuskoisena. Helvetin kidutusta vailla.

Mitä Jeesus tekisi? Mitä sinä tekisit?

Täynnä Hyvää Tahtoa.

Kristinuskossa tärkeää on käännyttää toisia. He itse eivät koe tilannetta toisia kiusaavana. Esimerkiksi "Banaani" Comfort on sanonut että ateistit ovat väärässä kun luulevat että kristityt loukkaavat. Hehän vain pelastavat. Kristityt eivät ole susia lampaiden vaatteissa valmiina puremaan ja herjaamaan. Hehän vain haluavat tarjota taivaspaikkaa.

Samaan aikaan sama henkilö tietysti kykenee tekemään "Kristitynspottauspelin", jossa kristitty tunnistetaan sillä että siinä on positiivisia piirteitä. Muut ovat jollain tavalla korneja ja negatiivisesti väritettyjä. Tämä ei ole ilmeisesti kristityistä pilkkaa, vaan tosiasioiden kertomista.

Tässä kohden ei ole tarpeen muistuttaa vanhoista. Eli esimerkiksi siitä miten ristiretkien aikaan kun kristityt astuivat Jerusalemiin he tappoivat paikalliset, olivatpa he muslimeja tai eivät. Muslimit taas kaupungin takaisinvalloituksen yhteydessä eivät tehneet sitä.

Takana on nimittäin syvempi asennevamma.

Koko kristittyjen pelastussysteemi on rakennettu tiettyjen oletusten varaan. Pelastustarve on rakennettu heidän oman ideologiansa sisältä ja sitä sovelletaan kaikkiin. Tämä on jotain, jota ei voi vain ohittaa. Sillä nämä oletukset ovat herjaavia. Kristitty on pelastamassa vain koska hän on määrittänyt itsensä ideologian kautta paremmaksi ja muut saastaksi joka ansaitsee ja saa Helvetintuomion. Kaikille ei ole jaettu tätä roolia. Tätä kautta koko pelastaja - pelastettava -asetelma on pelastajan egon varaan rakennettu strategia. Hänen oma ideologiansa antaa hänelle ylilyönti ja valta -aseman.

Tämä on juuri samaa mitä puritaanit tekivät Salemissa. Hehän polttivat noitia koska he olettivat että heillä on tieto koska heillä on ideologia. Noitien sielun katsottiin pelasuvan kun noidat poltetaan ja murskataan. Heillä ei ollut empiiristä tietoa asiasta, vaan koko juttu tuli luottamuksesta omaan ideologiaan.

Tätä kautta on selvää että "heikot jäät" -argumentointi ei oikeasti toimi. Ei ole mitään väliä millä tekosyillä toisia kiusaa. Itse asiassa on hyvin helppoa oikeuttaa aivan mikä tahansa toisen ihmisen kiusaaminen, ärsyttäminen, piinaaminen ja ideologiseen ja moraaliseen ylemmyysasemaan asettaminen vain määrittelemällä siihen sopiva ideologia.

Voin esimerkiksi sanoa että minulla on uskonto, jonka mukaan ihmiset kituvat ja ovat moraalittomia niin kauan kuin he eivät maksa minulle rahaa. Voin jopa keksiä uskonnon, jossa periaate on se, että olen Pyhä ja ihmiset pelastuvat vain jos lyön heitä turpaan. Ja että pelastamistanikin tulee pyhiä joiden tulisi jatkaa tätä pelastustyötä. Tätä kautta voitaisiin saada paljon "hyvää tarkoittavia" ihmisiä jotka mätkisivät toisiaan.

Kristinuskon "hyväntahtoisuus" on itse asiassa vain sanonta "tiedän paremmin kuin sinä mitä sinä tarvitset". Se on joskus harmitonta, useimmiten vain ärsyttävää. Joskus harvoin se saa vaarallisia muotoja. En näe sille paikkaa enkä oikeutusta. Jos tämä on hyväntahtoisuutta, on vähintään mietittävä uudestaan onko hyväntahtoisuus aina positiivinen asia. Tai sitten on mietittävä onko kyseessä sittenkään hyväntahtoisuus, ehkä se onkin vain keksittyä ja näyteltyä hyväntahtoisuutta joka on oikeasti pahantahtoisuutta.

Ehkä lampailla onkin susitekohampaat.

Miehuuden imijät.

Pharyngulassa oli juttu, joka on pakko jakaa. Siellä patriarkaalisuus esitetään hyvänä.

Esityksessä kristinuskon patriarkaalisuus on hienoa, siinä suojellaan naista ja lasta. Se on hyve. Miehellä on osa ja rooli, joka hänen tulee täyttää. Feministeistä ei tykätä. He yritävät vapautua eli he ottavat miehen paikan. Kaikki olennainen mieheydestä ja naiseudesta sekä siitä mitä "suojelun takana on", löytyy lyhyesti kohdasta

"A woman can manipulate, dominate and control a man to the point that his manhood is slowly eaten away like a cancer ... Too many women seek value by trying to become men, lead as men, and be aggressive as men."

Tämä on outo juttu. Omatahtoisia naisia jotka eivät suostu heikomman astian rooliin vihataan. Heitä syytetään siitä että he tuhoavat miehuuden vain olemalla aktiivisia. Aggressiivisuus ja johtaminen on miehen osa, oikeus ja rooli.

Strategia on tuttu muslimeista. Kuten "Jesus and Mo" kertovat. Islamissa naisen rooli on olla kaavun suojassa pois miesten silmien alta. Samanarvoiset mutta eri rooleissa. Naisille ei haluta tiettyjä vapauksia, joita miehille halutaan antaa vedoten tähän erilaiseen rooliin. Tällä voi tietysti sanoa mitä tahansa. Ties mitä sukupuolierotteluja voi tehdä viittaamalla tälläiseen erillistehtävään. Ja tietysti rooli on Jumalan käskemä, joten on vain toteltava. Patriarkaalisuudessa miestä. Patriarkaalisuudessa käskyvalta, vapaudet ja muut ovat painottuneet miehen puolelle. Naisella ei ole vapauksia ja valtaa, joten on kyseenalaista miltä heitä oikein suojellaan.

Sillä samaan aikaan koko ajan puhutaan suojelemisesta. Naisia ei kiusata. Kaapu ei ole pukeutumisen hallintaa vaan "suojelemista raiskauksilta". Patriarkaalisuus näyttää sanatasolla suojelevan naisia kaikelta siltä mitä patriarkaalisuus tekee, suoraan määrittelynsä kautta.

Ymmärrän mitä kristitty yrittää sanoa. Ihanteella on perusteluja, jotka ovat sanoina eettisiä. Mutta hyvyyden nimessä tehdään paljon pahoja asioita. Ristiretket tehtiin antamalla sille nimilappu "uskon puolustus". NAMBLA -järjestö, joka haluaa harjoittaa pedofiliaa, perustelee tekojaan sillä että lapset eivät vahingoitu vaan pitävät asiasta. Hekin nimeävät asiat omalta kantilta. Ja ovat sitten ylpeitä että "joko meidän arvot tai ei arvoja ollenkaan".

Tämä on "kristillistä arvomaailmaa". Miten totuus otetaan mutta syytös määritellään kehun aiheeksi. Kun uskovainen esimerkiksi kiusaa homoseksuaalia, hän katsoo toimivansa moraalin sanansaattajana. Teko määritellään synniltä suojaamiseksi. Nimilappu ratkaisee, ei se miten muut ihmiset kokevat tilanteen.

Selvää on se, että minä haluan että "naiset syövät miehuutta". Ainakin jos se määritetään kristilliseen tapaan. Ja tietysti joku voi nähdä tässä puolikirjaimellisen kaksimielisen vihjauksen. Sitäkään vastaan minulla ei ole mitään.

Käskyjen rooli.

Pharyngulassa esiteltiin 10 käskyä.

On selvää että kymmenen käskyä sellaisinaan kuin ne esitetään ovat sellaisia että ateistit seuraavat niitä aika hyvin. Jopa sitä jossa kielletään muiden jumalien pitäminen. Ateistit eivät yleensä tapa, eivätkä varasta. Vieraissakäyminen on harvinaista, jne. Ja toisalta näihin pystyvät uskovaisetkin. Yleisesti ottaen kymmentä käskyä pidetään "aika hyvin".

Kuitenkin laeista pyörii myös "toiset versiot", jotka ovat "mahdottomia pitää". Silloin rikoksista tehdään ulkoisen toimen sijasta ajatusrikoksia. Silloin haureus on sitä että kokee jonkun muunkin naisen kuin omansa hyvän näköisenä. Silloin uskon epäily hetkenkin on rike. Silloin mieliteko kaupassa on rikos. Vihaaminen muuttuu murhaamiseksi

Silloin uskovaisetkaan eivät noudata näitä lakeja. Eivätkä ateistit. Ei kukaan ihminen. Silloin jokainen on rikollinen.

Ongelmana tässä on tietysti "sinisilmäinen jääkarhu". Kun meitä käsketään olla ajattelematta sellaista, me ajattelemme sitä. Toisekseen meille tulee se, että emme hallitse mielijohteitamme, mutta tekojamme ja asioiden hautomista voimme hallita. Siveän ja epäsiveän käytöksen välillä on siis ensisijassa se, että siveät eivät tottele halujaan. Ja jos tulee heikko hetki eivät rupea purkamaan sitä fantasiointiin aiheesta vaan tekevät jotain muuta. Osa heistä tietysti myös "kärvistelee", jolloin he miettivät asiaa koko ajan ja kieltäytyvät sen ulkoisesta toiminnasta. Silloin ajatusrikos on kuitenkin koko ajan läsnä. Eli ajatusrikostasolla he tekevät koko ajan syntiä.

Tälläiset määrittelyt tekevät koko moraalin aivan turhaksi. Niiden ideanahan on vain sanoa että kaikki uskovat ovat syntisiä ja pahoja, kuten muutkin. Silloin korostuu vain ideologinen paremmuus, joka ei enää liity mitenkään siihen miten ihmiset ajattelevat ja toimivat. Uskolla pelastutaan.

Silloin normit eivät suojaa yhteisöä, eivätkä estä pahoja tekoja tapahtumasta. Ne eivät ohjaa uskovaa, koska niitä on alkujaankin mahdoton pitää. Kun käsky on ajatusrikostasolla, ne vain tekevät kaikista syyllisiä. Tällöin erottava tekijä Helvetin ja Taivaan välillä ei olekaan tekemiset ja ajatukset, vaan ideologia jota seuraa. Tämä taas muuttaa etiikan pelkäksi uskonnonvakaumukseksi.

Poliisivaltion ja pahimpien diktatuurien tunnusmerkkihän on se, että kaikki asukkaat määritellään rikollisiksi, asettamalla sopivat rikokset ja niiden sisällön. Sitten kaikkia ei rangaistakaan, vaan hyvän ja huonon kansalaisen erottaa esimerkiksi se, totteleeko kuuliaisesti Arvon Diktaattoria vai ei. Tällöin lainsäädäntö ei enää olekaan se, joka valvoo toimintaa ja jonka kautta rangaistus tapahtuu. Mutta kun kristinuskossa ajetaan ihmisten toimesta samanlaisia ehdotelmia, tätä pidetään ihan OK -juttuna. Mielestäni ajatusrikos on ajatusrikos. Ja niitä tekevä taho ei ole hyvä vaan paha. Jos siis kristittyjen Jumala tekee niitä, sen pahempi kristittyjen Jumalalle.

Uskovaiset yrittävät toki kiertää tätä. Mutta silloin käskyt ovat yht'äkkiä vain ulkoisessa muodossa : Ei enää puhuta siitä miten pienikin ajatustason hairahdus on synti, vaan aletaan puhumaan siitä miten tekoja voidaan jättää tekemättä konkreettisesti. Tai sitten asiasta siirrytään armosta puhumiseen, eikä asiasta siirrytä siihen miten kyseessä on poliisivaltionkaltainen etiikkajärjestelmä. Näyttääkin siltä että näiden lakien luonne ei olekaan yksiselitteinen, vaan se vaihtuu aina sen mukaan miten se sattuu sopimaan julistuksellisiin tavoitteisiin. Tämä taas tarkoittaa vain sitä että ainakaan käytännössä uskovaisilla ei ole mitään järjestelmää. Kymmenellä käskyllä ei ole roolia, se on vain jokin palikka johon viittaamalla voidaan tukea eri asioita. Se, että käskyt esitetään eri paikoissa keskenään ristiriitaisilla tavoilla, ei tietenkään merkitse mitään. Kyseesähän on julistus, käännytys.

Raamatun jätit ja UFO:t

Exotheology on mielenkiintoinen aihe, siinä uskonnot katsotaan avaruusolentojen vierailujen seurauksiksi. Toinen tulkinta aiheesta on tietenkin se,että UFO:t ovat joko Saatanan juoni tai sitten vierailijat ovatkin toisesta ulottuvuudesta, jossa esimerkiksi Jumala ja tuonpuoleisuus on.

On toki mielenkiintoista miten uskovaiset eivät ole osoittaneet että miten heidän Jumalansa oikeasti ja testatusti eroasi tietojen mukaan avaruusolennoista. Tätä voisi kuitenkin pitää "minimiasiana". Jos Jumala on avaruuden matkalainen, mitä hittoa se etiikka ja kirkossakäynti ja rukoilu muka liittyy mihinkään? Jos me käytäisiin kuussa, ja siellä olisi kuumiehiä, tuskin se hirveästi auttaisi kuumiehiä. Mutta astronautteja naurattaisi. Sillä tottakai meillä on tietoa Jumalasta. Oikein kokeellista. Sen verran todistettuksi sitä usein esitetään. Niin todistettuna että ateismikin on aina vain tyhmyyttä ja puupäisyyttä.

Minun on kuitenkin vaikea uskoa näkemyksiin joissa avaruusolentoja pidetään ikään kuin todistettuna ilmiönä joka ylipäätään vaatii mitään selittämistä. Mutta ehkä takana onkin vain se, että UFO ja uskovaisuus ovat hyvinkin samanlaisia ilmiöitä, ja niiden todistelut ovat niin samanlaisia että kun uskova ottaa yhden, on vain johtonmukaista ottaa toisetkin vakavasti. Ja kun "pienet vihreät miehet" yhdistetään Raamatun Nefileihin ja vaimoksiottamisiin, on yhteys tietenkin siinä. Minun in esimerkiksi vaikeaa nähdä miten tämä eroaa muista Raamatun kertomusten tulkinnasta. Ei Jeesuksen ristiinnaulitsemistakaan osoiteta yliluonnolliseksi, vaan riittää joku historiallinen referenssi ja päälle sidottu todistamaton satu, väite silminnäkijöistä. Joiden kertomuksen oikeudellisuutta ei voida mitenkään tarkistaa.

Sama koskenee vastustuksen kohdalla myös ateisteja.

Historialliset tarinat todistavat Jumalan? RLY?

Yhdestä ketjusta voi näköjään saada komiikkaa useampaan yksittäiseen blogaukseen.

Tässä otan esiin T I M:än. Hänen argumenttinsa on että Raamattu on luotettava. Hän aloittaa sen alentamalla ja moittimalla keskustelukumppaninsa itsensä alemmas auktoriteetissa, mutta jatkaa tämän reippaan "olet tyhmä, minä parempi" -ylväilyn jälkeen varsinaisella asialla.

"Jo puhtaasti historiallisilla argumenteilla eräät tutkijat uskovat vaikka Jeesuksen historialliseen ylösnousemukseen."

Tämä argumenttihan on tuttu lähes kaikille ateisteille. Siihen liittyvät elementit tulevat T I M:än esittämänä hyvin esiin. Hän on varmaan tosi paljon teologiaan tutustunut. Minä en ole tutustunut yhtä moniin Jumaliin, mutta teenkin toisen strategian. Miten ateisti voi olla rationaalinen ateisti, vaikka nuo väitteet historiallisen tutkimuksen mukaan olisivatkin tunnettuja.

"Ensiksi, uskonnollis-historiallisen paralellismin väitteet (Jeesus on muista uskonnoista kopioitu myytti) on yleisesti hylätty Jeesus-tutkimuksen parissa jo pitkän aikaa."

Tässä olennaista on tarinoiden siirto. Kuitenkin voidaan kysyä että kuinka relevantti tämä asia on Jumalan ylösnousemuksen todistamisen kannalta. Jos Raamattu on autenttinen satu, onko se todenmukaisempi satu, kuin jokin kopioitu ja muokattu satu? Tämähän kertoo siitä että joku on luonut uudenlaisen Jumalan, jonkin jota "varhaisimmat ihmiset" eivät tunne. T I M tuo esille siitä hauskaa tavaraa, että olen törmännyt myös uskovaisiin jotka kiven kovaan väittävät miten ensimmäisetkin ja vanhimmatkin uskonnot olivat kristinuskoa sisältäviä. Tämä jälkimmäinenhän olisi ymmärrettävissä koska Raamatun mukaan Aatami ja Eeva tiesivät Jumalan. He tekivät syntiä mutta eivät uskoneet vääränlaiseen Jumalaan. Nooa ja kumppanit olivat ainuita selvinneitä, ja heillä oli tietty, oikea Jumala. Uskonnon perinne ei ole katkennut, joten järjen mukaan muiden kuin Juutalaisten uskontojen pitäisi olla nuorempia.

Tosin minusta kopiointi tai autenttisuus kertoo vain siitä, onko tarinankertoja ollut luova vai ei. Uuden uskonnon kehittäminen ei ole todemman Jumalan tekemistä kuin muidenkaltaisten Jumalien kehittäminen.

"Toiseksi, kristinusko on sikäli erottuva muista, että se on historiallinen uskonto. Siinä historiaa ja teologiaa ei vain voi erottaa toisistaan. Joko Jeesus nousi kuolleista noin vuonna 30jKr Jerusalemissa, tai ei. Nämä tapahtumat on kuitenkin talletettu niin hyvin historian lehdille, että niitä on voitu tutkia tieteellisesti jo pitkän aikaan. Ajattele nyt: uskonnon pääväittämää tutkitaan tieteen piirissä paljon. Mikään muu uskonto (islam, hindulaisuus, buddhalaisuus) ei mahdollista tätä, koska niissä ei ole mitään historiallista ydintä, jota voitaisiin tutkia. UT:ta on tutkittu jo yli 200 vuotta altistaen se kaikenlaiselle kritiikille."

Tosiasiassa syynä on myös ikä ja kirjoitustaito. Historiaan sitominen ei tee uskonnosta "todistettua". Itse asiassa monet nuoremmat uskonnot ovat tälläisiä, joissa on ihan päivämääriäkin. Perustajat tunnetaan, heidän elämänvaiheensa tunnetaan. Carlos Castanedan kuolemakin on shamaanien piirissä selitetty todisteeksi hänen ylemmälle tasolle nousemisestaan. Heistä tämä tukee koko heidän shamanistista näkemystään. Onnistuminen inspiroi.

Ja toisaalta: esimerkiksi Islaminuskoinen voi ihan täysin väittää että heidän uskonsa on Historiaan Sidottu, koska Muhammad joko tiettynä päivänä meni tekemään matkan tai ei mennyt. Jos tämä matka voidaan osoittaa historiallisesti, se ei todista että Muhammad tapasi Enkelin aavikolla. Samoin Siddharta Gautaman, eli Buddhan, elämästä tiedetään asioita, ja siihen saadaan jopa vuosilukuja. Tämä ei tietenkään todista pääväitettä. Itse asiassa "historiallisen todistamisen" -tyypit tekevät aina saman perusvirheen. Kristinuskon pääväittämä ei ole "Jeesus oli historiallinen henkilö joka ristiinnaulittiin vuonna 31". Ja juuri tämä taas on se, jota historia tutkii. Pääväite, eli kuolleista herääminen, ei ole historiallisesti todistettu tapahtuma.

Toisaalta yhteensopivuus historiaan voidaan rakentaa melko helpoilla kikoilla. Esimerkiksi nykylehdistöstä saa aineistot tukemaan ties mitä uskontoja. Syynä on tietenkin se, että kun vaikka tulee tsunami, uskovaiset tulkitsevat sen kirjoituksissaan Jumalalliseksi kostoksi. "Historiaihmeen" kannattajilla käy niin että kun tämä lehtileike menisi historiaan, ja siinä on päivämääriä jolloin tuhotulva on tapahtunut, se tarkoittaisi että tulevaisuudessa tutkija - joka tieteellä onnistuu todistamaan tsunamin todella tapahtuneen sinä päivänä kun leikkeessä on väitetty - olisi todella joutuva miettimään myös että tuon Jumalallisen kostonkin olisi oltava reaalinen. Ehkä juutalaisilla ja alkukristityillä oli samankaltainen tapa. Eli historian aidot tapahtumat sidottiin tapahtumiin ja tuotiin niille "uskottavuuden tuntua". Se sopisi ainakin ajan henkeen : On muistettava että julistusta tehtiin kreikassa. Kreikassa taas oltiin "filosofisia" tässä kohden.

Sitten mennään erikoiseen esoteriaan, joka on kaikesta ennustusroskasta tuttua. Teelehdistä astrologiaan tämä on se, mitä sovelletaan. "Kolmanneksi, VT ennustaa yksityiskohtaisesti (yli 300) Jeesuksen elämän satoja vuosia ennen." Tosiasiassa Raamatussa ei satoja vuosia ennen ennustettu että vuonna 31 Jeesus naulitaan ristille. Oli jotain symboliikkaa, joka tulkittiin eri tavalla. Itse en ole vielä kohdannut sellaista uskontoa, joka ei esittäisi että sen ennusteet eivät olisi toteutuneet. Nostradamuksen viesteistä lähtien tätä esitetään laajasti. Urantia -kirjan kannattajista se on tehnyt jopa tieteellisiä ennusteita. Samalla "monitulkintainen symboli tarkennetaan jälkikäteen tapahtuneilla". Siksi kaikki tämänkaltaiset, jotka eivät ole eksakteja ennusteita, ainakin minun silmissä päin vastoin vievät uskottavuutta. Jos henkilö luottaa näihin, niin mitä on se tavara, jota hän ei luota (kunhan se vain tukee hänen ennakkokäsityksiään.)

Mukana on tietysti vielä yksi klisee:
"Vertailun avulla tutkijat uskovat nyt omaavansa noin 99%:sti tarkan version alkuperäisistä UT:n teksteistä. Ja se on lähes sama kuin mikä majailee hyllyissämme. Oikeasti, tästä aiheesta ei ole debattia, siksi onkin mieletöntä että Ehramin tasoinen asiantuntija kirjoittaa tuollaisen kirjan." Jos Harry Potteria kopioidaan niin että se on tarkka, tekeekö se siitä todemman? Se, että sitä on kopioitu auttaa tietysti tekemään historiallista tutkimusta. Se kirja joka on kotihyllyllä on oikotie tekemään historiallista tutkimusta esimerkiksi siitä aiheesta minkälaisiin asioihin ihmiset uskoivat Jesusalemissa vuonna 31. Tässä on tietysti kulttuuriyhteyksiä, jota voidaan käyttää historiassa.

Kuten voidaan käyttää hieroglyfejäkin. Tosin hieroglyfien kohdallakin mukana on propagandaa. Hieroglyfit eivät välttämättä ole muuttuneet yhtään olemassaolonsa aikana, ja ne ovat tätä kautta "tie historiaan". Ei niitä silti kirjaimellisena totuutena tarvitse pitää.

Kopiointi sellaisenaan ja tarkasti kertoo vain, että kirjaa on tarvittu paljon ja siitä on pidetty. Yksi syy voisi olla esimerkiksi se, että se on Uskonnon Pyhä Kirja, jonka muokkaaminen voisi olla jopa Jumalanpilkkaa ja vähintään vääristäisi koko Pelastuksen Sanoman. Se varmasti innostaisi kopioimaan huolellisesti. Sillä sitä kirjaa pidetään tärkeänä. Tämä taas on aivan eri asia kuin väittää että tarina olisi yhtä kuin faktuaalinen.

Onneksi totuuskin tulee lopulta. "Tietenkin se, että lopulta uskoo sen olevan paras mahdollinen selitys, vaatii uskon ihmeen mahdollisuuteen, mikä ei ole mikään ongelma, jos uskoo Jumalaan." Eli tämähän tarkoittaa sitä että aineisto ei itse asiassa vakuuta yhtään ketään. Sinun täytyy uskoa Jumalaan jotta uskot aineiston tukevan Jumalaa. Syynä on varmasti "hauska logiikkaleikki", joka minulle on opetettu. Jos minä saisin miljoonan blogaamisesta, se selittäisi miksi blogaan. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä että olisin tulossa miljonääriksi. Jotta voisi uskoa että tulen miljonääriksi, täytyisi ensin luottaa mesenaattiin. Ja tämän vuoksi historiantulkinta ei johda Jumalan todistamiseen. "Itse liha", Muhamamdin näkyjen yliluonnollisuus, Jeesuksen ylösnousemus, Castanedan hengen vapautuminen tai Buddhan näkemys valaistumisen maailmasta, jäävät koettelematta. Ne sidotaan aitoihin tapahtumiin.

Minulle kyllä jäi auki, miten tämä liitty ateistejen käännyttämiseen. Kun juttu kuitenkin tiivistyi siihen, miten ateistit käännytetään. Nyt selvitettiin vain, että miten jos olet Jumalaan pamahtanut, voit etsiä aineistoa joka ei ole ristiriidassa sen kanssa. Näyttää kuitenkin korostuvan se, että uskonto on aina ihmisiin luottamista. Aina on joku taho, joka on ihminen. Ihminen joka voi olla hullu, hallusinoida, erehtyä tai valehdella tai julistaa vallansaannin tai politikoinnin takia. Ja tämä henkilö voi esittää että hän on Jumala tai hän voi esittää saaneensa "jumalan innoittamana" jotain säkeitä. Ja ketjun luottamus on juuri yhtä suuri kuin tämän ihmisen luotettavuus.

Fundamentalistien aborttijumala.

Paholaisen asianajajalla oli viesti ohjeistuksesta, jolla yritetään käännyttää ateisteja..

Pääasiassa on bloggerin kommentti "Vanhan testamentin versio jumalolennosta on vastenmielinen -- En näet hyväksy kansanmurhia."

"Otto" aloitti "ovelasti" kyselemällä ateistejen kantoja: "Miksi et hyväksy kuolemantuomiota?" Hän sai vastauksen, jossa tuomion erehtyvyys oli tärkeässä asemassa. Kommentti päätyi tietämisen tapauksessakin luokkaan joka päätyi lauseeseen "senkin pohdinnan päättyvän negatiiviselle kannalle." Eli siltikään tappaminen ei olisi sallittua. Otto jatkaa tästä, toisen sanomaa huomioimatta että "Entä jos oletetaan että voimme olla varmoja sarjamurhaajan syyllisyydestä (niin kuin kaikkitietävä Jumala voisi olla)? Jos ihminen on murhannut erittäin väkivaltaisesti useita ihmisiä, eikö oikeustajusi jopa velvoittaisi teloittamaan?" Hän oln sitä mallia joka "kysyy vaikka vastataan". Jos vastaus on "EI", niin eikö se kerro vain siitä että kristityt voivat ovat julmempia ja murhanhimoisempia kuin ateistit? Ainakin joskus.

Kun kannanottja tarkennettiin, "Teloituksessa tavallaan alennutaan rikollisen tasolle. Toki ylväämpien sanojen saattelemana." päätyy Oton kommentointiin "Eli suljetulle osastolle pariksi sadaksi vuodeksi? Muiden vankien seassahan sarjamurhaaja saattaisi vaikka murhata jonkun pikkurikollisen, joten kuvittelisin sinun kannattavan suljettua osastoa. Eikös tällaisessa vapauden riistossa sitten "alennuta rikollisen tasolle" yhtä lailla?" Tämähän oli erikoista, koska nyt hän pisti kyselemättä kanannottoja joita ei ollut. Eli ilmeisesti hän keskustelee jonkun blogiketjun ulkopuolisen tahon kanssa. Sellainen joka ei sano mitä tuossa näkyvä teksti sanoo ja sanoo mitä tuossa oleva blogiketju ei sano. Uskaltaisin kuitenkin sanoa että ainakaan minusta "Ei".

Kostovaltiossa tapetaan murhaajia, mutta meillähän vankiloita pidetään aika sosiaalisinakin paikkoina. Mutta luulisin että jos tiedettäisiin ketkä vahingoittavat ketäkin vankia milloinkin, voitaisiin aina sopivaan paikkaan laittaa vartijat ja eristys. Ei tarvitsisi tehdä "kaikille kaikkialla kaiken aikaa" -ratkaisua. Joka voi vajavaisella tiedolla olla toimiva strategia, jos todella paha sarjamurhaaja on esimerkeissämme.

Sotimisen käytännön selityksen "Jostain löytyy ihmisiä jotka eivät kunnioita muuta kuin ladattua kivääriä ja he ovat valmiita noudattamaan isänmaallisia käskyjä vastapuolen valloittamiseen." johtaa siihen että Otto esittää että "hyväksyt ihmisten tappamisen ainakin ehkäisevänä ja suojelevana toimenpiteenä? Et kuitenkaan hyväksy sitä "jälkiehkäisynä", koska siinä alennutaan rikollisen tasolle? Vai onko se vain astetta pahempi kuin elinkautinen, mutta sotatilanteessa välttämätön kun sitä vihollisarmeijaa ei oikein voi sulkea suljetulle osastolle? Suljettu osasto tietysti ehkäisee ja suojelee tulevilta murhilta samalla tavoin kuin kuolemantuomiokin, mutta minkä takia ihmisen teloittaminen olisi enemmän väärin kuin ihmisen sulkeminen loppuelämäkseen suljetulle osastolle?" Entäpä jos sotatila onkin itsepuolustustila? Eihän sotarikollisiakaan yleensä teloiteta kun sota loppuu. Tässä kyseessä on jälleen arvailu, joka kertoo enemmän Oton kuin "Paholaisen Asianajajan" kannoista. Tämä onkin yleensä normaalia hihhulin kanssa keskustelua. Hän tietää mitä sanot, ei näe mitä sanot ja sitten moikaa hänen keksimänsä olkiukko. Kun hihhuli on väliin heittänyt kysymyksiä, joihin ei odota vastausta ja jos niihin tuleekin vastaus, hän valitsee niihin oman tulkintansa tai sovittaa sen siihen, kyseessä on hänestä aito keskustelu.

Sitten onkin pulun aika lentää kertomaan shakkipelistään.

Mitä Otto on tässä perustellut? Hän on oikeuttanut kansanmurhan, "kollektiivisena rangaistuksena" ja "ennaltaehkäisynä". Otetaan siis esiin Raamattu. "Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit." (1 Sam. 15:3)

Ja Jumalan omaa toimintaa kuvataan seuraavasti.

"Efraim on kukoistanut veljiensä joukossa, mutta Herra lähettää polttavan tuulen. Se nousee idästä, puhaltaa autiomaasta. Efraimin kaivot kuivuvat, lähteet ehtyvät. Kaikki aarteet ryöstetään, kaikki kalleudet viedään pois. Samaria joutuu tilille synneistään, se on kapinoinut Jumalaansa vastaan. Sen miehet kaatuvat miekkaan, sen pienet lapset murskataan, ja raskaana olevat naiset viilletään halki."
(Hoos. 13: 15-16)

Vanhan Testamentin Jumala näyttää harrastavan pakotettua aborttia. Tätä argumenttisarjaa täytyykin käyttää abortin Raamatullisuuteen vedoten. Ateistit ja muut eikristityt lienevät rinnastettavissa syntisiin Efraimilaisiin.

Laitan kuitenkin loppuun Oton oudoimman analogian.

"Perinteisen kristillisen käsityksen mukaanhan ihminen ei kuoltuaan lakkaa olemasta, vaan hän joutuu juurikin "suljetulle osastolle".Vai palautuuko "hyvien kansanmurhien" mahdottomuus sitten kuitenkin tuohon sylilasten tappamiseen, eli siihen että syytön menee syyllisen mukana?"

Tässähän yritetään perustella miten Jumalan tuomio kuoleman jälkeen on oikeudenmukainen, koska siinä tehdään kuten Paholaisen Asianajaja haluaa. Eli ei tapeta, vaan laitetaan eristykseen. Kuitenkin Helvetin liekit ovat kidutuslaitos. En tietenkään voi lukea Paholaisen Asianajajan ajatuksia, mutta olen melko varma että hän pitää kidutustuomiota vielä barbaarisempana kuin kuolemantuomiota. USA:ssahan ei kidutustuomiota omille kansalaisille tunneta. Tätä kautta ainakin minulle tulee sellainen olo, että Kristinuskon esittämät tarinat Jumalasta onkin, toisin kuin Otto yrittää juttuja väännellä, epäoikeudenmukaisuutta tukevia. Jumala joka kiduttaa on pahempi kuin Jumala joka vain tappaa. Sen sijaan Jumala joka pistää ateistit vankilakaltaisiin olosuhteisiin verorahoilla pelaamaan pleikkaria ja tekemään rekisterikilpiä. Se olisi sitten eri asia.

Nyt sen tiedän.

Vanha sanonta kertoo, että itse on viimeinen, joka huomaa että on vanha. Nyt tiedän olevani.

Kuvitellaan vaikka vanhaa maaseutuympäristöä. Siinä on varmasti eletty hyvää elämää. Vaikka 1800 -luvulla ei kivaa ole kaikin puolin ollutkaan. Kuitenkaan kukaan ei viitsisi nyt muuttaa niihin oloihin. Eikä pidäkään. Joka sukupolvi tekee korkeamman korkeimman tornin. Ja pelikoneillakin on grafiikkansa ja pyörityksensä ohella vain yksi suunta.

Ja näin sen pitääkin olla.

Tajusin, että olen vanhan maailman jäänne. Syynä on tietysti ateistien bussikampanja. Perinteisesti suomessa ollaan oltu hiljaa uskontoaiheista. Riitaa ei ole haastettu. Pidän siitä. Toki syynä on myös suhde tietoon.

Ennen jos joku väitti että sama näyttelijä oli joissain elokuvissa, ei alkuperäisiä välttämättä päässyt näkemään. Joten vaikka et uskonutkaan, oli kuitenkin jollain tavalla fiksua uskoa siihen että näin ehkä kuitenkin oli. Nykyisin kaksi sekuntia guugelia korjaa tilanteen. Ennen uskonnon kohdalla oltiin hiljaa, fundamentalisteille naurettiin. Paitsi jos oltiin pohjanmaalta, jolloin ei. Nykyisin kaksi sekuntia guugelia muuttaa tilanteen. Ja sitten onkin koko maa pohjanmaa.

Tätä kautta tämäkin blogi alkoi "ytimestä". Tuulimyllykirjeiden teemalla. Syitä miksi fundamentalistejen kanssa ei kannata tai edes tule keskustella. Olen yhä sitä mieltä että tässä on jotain hyvääkin.

Mitä huomasin bussikampanjassa. Tärkeimmät asiat oli se, että se oli maahantuotua. Mainos sanasta sanaan lainattua tavaraa briteistä. Tämä on toki kätevä testaustapa siihen miten eri maissa suhtaudutaan sananvapauteen. Sama sisältö kun kertoo että erot johtuvat muista asioista.

Toinen asia olivat muslimit. Pahimmat fundamentalistit ja muslimit vastustivat ateistien bussikampanjaa kiivaasti. Normiuskovat olivat hiljaa. Ja mikähän tässä oli syynä? Kenties se, että hekin elävät tavallani vielä menneessä. He ovat tottuneet hiljaisuuteen, lupaan vaan olla. Nyt kaksi sekuntia guugelia muuttaa kaiken. Pitää alkaa "keskustelemaan". Ja se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "riitely". Ateistit tuntuvat olevan innoissaan. Minä en.

Tämä kampanja oli kuitenkin eräällä tavalla hyvä. Bussikampanjassa ei ollut sitä vanhaa tylsää ateismia, jossa ateismi kuvataan vastustamisena. Toki on muistettava että vallankumouksilla on ajettu hyvääkin. Spartacus vastusti (elokuvasta jota kukaan nuori tuskin muistaa, muistan) Roomalaista orjanpitoperinnettä, seurasi orjakapina. Ainakaan tavoite ei ollut läpeensä paha. Ja demokratiakin on ajettu monissa paikoin läpi vallankumouksen kautta. Systeemiä vastustaen. Kukaan ei kuitenkaan elä vastustamisesta.

Minäkin tänne blogiin kirjoittelin pitkin matkaa erilaisia kritiikkejä erilaisiin asioihin. Koin kirjoittaessa että ne olivat keinoja näyttää että "syy keskustelemattomuuteen ei ole se, että olisin tyhmä enkä välittäisi esim. tieteestä." Tai että en osaisi. Tai että ateismi olisi epärationaalista. Se vastasi eräisiin reagointipakkoihin, jotka normaalisti seurasivat tuulimyllykirjeiden henkeä. Sillä tätä blogia on aina kirjoitettu sekä aktiivisesti että reaktiivisesti: Keksien ja toisien kommentteihin reagoiden. Onneksi älysin jättää sen taakse. Sillä mielestäni ateismia ei voida määrittää pelkän vastustamisen kautta. Ollakseen ateisti ei voi pistää "kumoa kaikki muut maailmankuvat". Eihän miltään muultakaan vaadita tätä.

Ateismin luonne ei minusta ole pakosti sama kuin kaiken muun vastustaminen. Ei edes kristinuskon tuhoaminen tai korvaaminen.

Ja toisaalta en halunnut tehdä mitään "yhtä yhdistävääkään".

Vaikka keskeinen teema ja tavoite on "yritys elää hyvä elämä", en ole laikaan käsitellyt sitä. Jotain olen sentään tehnyt juuri aivan oikein. Sillä mielestäni ateistien pitäisikin olla "kissojen paimentamista". Yksilöitä. Siinä missä vanhat kulttuurit käskevät asumaan savutorpassa, kun "ennenkin on eletty onnellisesti" (mikä on sinällään totta), en haluaisi tehdä tälläistä. En halua että tuleva sukupolvi, olipa siinä ateisteja tai uskovaisia, olisi jonkinlainen aatteiden "kloonien hyökkäys".

Viimeinen asia jonka halusin on se, että minä määräisin jonkun yleisen ateismin sisällön. Joku muukin käskyttäjä on tietysti paha. Mutta kaikista pahin olisi se, että se olisin juuri minä.

Ateistien bussikampanja on nostanut nautinnot, hedonismin. Kohta "Jumalaa ei (luultavasti) ole" on nostanut kaiken ytimeen keskustelussa. Toki se on se, joka erottaa uskonnon ja ateismin. Mutta siinä kampanjassa on myös se "Nauti elämästä." Ei ehkä huono ohje. Mutta se on kuitenkin ohje. "Hyvä elämä" ei minusta sisällä samanlaista ohjeistusta. Tässäkin kohden haluan tavallani takaisin nuotiotulien hiljaisuuteen, leikkimään sitä leikiä että jos pari sekuntua guugelia ei muuttaisi kaikkea. Sellaiseen kuvitteelliseen aikaan, jossa kahvinkeitosta puhiseminen riittää. Että Jeesusta ja "keskusteluriitelyä" ei tarvitse vetää kaikkeen.

Tästä taas päästään tietenkin siihen, että kaikki muut ovat tuntuneet pysyvän kärryillä. Vaikka busikampanjoita ei edes ollut kun tämän rustaamisen aloitin. Kaikki tuntuvat ymmärtävän että "ateismi on tuota". Ja tämä ei ole sitä. Siksi toistuvasti ja koko ajan olen joutunut joko selittämään että miksi en pilkkaa normaalia uskontoa, vaan keskityn uskonnon äärimuotoihin.

Kun en halua neuvoa miten pitää elää, enkä halua keskittyä "kaiken vastustamiseen", jää jäljelle vain äärimuodot ja niiden moittiminen. Ne toki näkyvät ja ovat tätä kautta merkittäviä ja sopivat koko blogin teemaan, kokonaisuutena. Mutta se näyttää ulos päin aika pahalta. Että usko latistetaan äärifundamentalismiin, eikä ateismin positiivista sisältöä kirjata, jolloin sitä ei varmaan ole mietittykään. Ja muita tämänkaltaisia mietteitä voi lukijalle tulla.

Silloin lukija ei voi tajuta että kyse ei ole vallankumouksesta vaan rauhasta. Ei informaatiosta vaan hiljaisuudesta. Ei "keskusteluriitelystä", vaan siitä että elää hyvän elämän miten sitten tekeekin. Ei yrityksestä kopioida oma perinteinen talo, vaan antaa muiden rakentaa korkeammat tornit. Tämän seurauksena olen jopa turhautunut. Että onko kielellinen taito niin huono että kukaan ei ymmärrä. (No kuka voisi sanoa että täysin toista ymmärtää missään. Mutta kai ny jokin tolkku ja roti o.)

Tämän vuoksi olen päätynyt provoilemaan. Ensimmäinen reagointi on vinoilu, testi että kestääkö pinna. Mitä löytyy kun pintaa raaputtaa. Tämä taas on "mukaan menemistä". Sitä että nostaa kinan ensimmäiseksi välineeksi. Tavallaan tämä on tietysti järkevää, koska ennenkin on talon rauhaa puolustettu ampumalla naapurin nulikoiden pelotukseksi ilmaan haulikolla suolapateja. Ja tämän jälkeen rohkeimmat ja pahimmat raggarit on saanut laakin suolaa persuksille. Että "Rauthaa rajalle", perkele.

Ja tässä vaiheessa sitä tietysti kuulostaa armeijalta. Että aseilla rauhaa puolustamaan. Ehkä jopa luontevaa. Meinasinhan sitä työksi. Jäi, onneksi. Tämä taas on jotain tosi vanhakantaista. Jopa minun ikäpolvelle. Tai etenkin.

Haluaisin tietenkin sen rauhan, ja ajattelin että tämä on vain tälläinen vaihe. Ja tässä vaiheessa mieleeni tunki ajatus, että "jos olenkin vain edellä aikaani". Että suvaitsevaisuus ja hiljaisuus tulevat, kun islaminusko ja muut maastoutuvat kulttuuriin. Erilaisista tulee jokapäiväistä ja normaalia jolloin rauhoittuu. Sitten kaikki voisi taas antaa olla. Kuitenkin onneksi en ollut aivan niin kalkkeutunut että en olisi tajunnut sitä lakia, joka näyttää aina ja kaikkialla pätevän. Jos pidän itseäni "tulevaisuuden (kulttuuri)paradigman äänenkannattajana", olen todennäköisesti niin vanhoillinen, että edustan niin tiukkaa vähemmistöä, että sen suosioon saaminen vaatisi vallankumouksen. Siitä tiesin että olen vanha. Muut vaihtoehdot eivät ole uskottavia tai järkeviä.

Ateistin ei pidä tehdä itsestään korvaamatonta. Lohduttaudun sillä, että kaikki ovat tehneet virheitä. Ja maailma on aina ollut ensikertalaisten käsissä. Ja aina on pärjätty paremmin kuin edelliset sukupolvet. Se tietää vaan sitä että voi sitten aikana kupsahtaa rauhassa. Mualima pärjää, jopa paremmin.

Koirat Mehtaan menee.

Kyllähän me tiedämme arvon fundamentalistit. Heidän puheissaan kuulee usein sitä miten he ovat avomielisiä. He hakevat keskustelua. Ja Wedge -strategiakin on jotain joka ei ole kaikki mitä kreationismissa on. Ja että he eivät halua ajaa ateisteja pois, vaan olla tasapuolisia ja reiluja.

Mitä sanoo todellisuus? Jotain aivan muuta. Tasapuolisuus nostetaan esiin vain, jos siitä on heille itselleen etua. Muuten taas ateistejen vainoaminen on ykkössijalla suunnitelmissa.

Tästä hyvä esimerkki on kristillinen Illinois Family Institute. Se on kieltämässä Mehta -nimisen opettajan työtä sen vuoksi että hän on ateisti. Tällä on blogi. Ja hän on vieläpä niitä "ystävällisiä ateisteja", eikä niitä aggressiivisia.

Työ halutaan kieltää mielipiteiden kautta. Ei sen kautta mitä hän tekee töissään, vaan mitä mielipiteitä hän kirjoittaa nettiin vapaa -ajallaan. Perutelu on niinkin looginen kuin:

"He absolutely has a First Amendment right to promote any feckless, destructive, offensive, and immoral ideas he wants via his blog, but, as I mentioned in my earlier article, parents have the right not to have him as a teacher and a role model for their children."

Mehta ei siis edes riko mitään lakia. Kun puhutaan etiikasta, on hyvä muistaa että fundamentalistitahot puolustivat Freshwateria. Sitä, joka poltteli lapsiin ristejä. Näytön jälkeen kysymys kuuluukin, kannattavatko fundamentalistit etiikkaa vai uskoaan. Onko heillä ensisijassa ideologian saaminen Wedge -hengessä esiin vai avomielisyys? Vastaus ei ole vaikea.

Minusta teot puhuvat vahvemmin kuin valheellinen PR -puhe.

SM Jeesus.

Usein Jumala esitetään tärkeänä lohtuna vaikeuksissa. Että se poistaa murhetta. Tätä kautta päästäisiin siihen että Jeesuksen tarkoitus on murheen karkoitus.

En pidä näitä juttuja kovin järkevinä. Silllä eikö voida ajatella, että se samalla asettaa ruusuisia kuvitelmia elämästä, jotka sitten pettävät? Tämä tuskin lisää onnellisuutta.

Tämä korostuu tietysti ihmeparannuksia ja muita vastaavia asioita korostavissa uskonnoissa. On jopa näkemyksiä joiden mukaan kaikki sairaus on Saatanasta ja että Saatana on vain tyhjä kuori. Ja että ihmisen sairaus tätä kautta on vain sitä että hän ei ole "riittävästi uskossa". Niissähän asetetaan toivottomia odotuksia. Ja tarinat kasvattavat odotuksia. Voin vain kuvitella niitä jotka kuuntelevat toistuvasti paranemiskertomuksia ja jotka itse eivät ole kohdanneet samanlaista ihmettä, vaikka uskoa ja kärsivällisyyttä olisi tarjouttu. Kun taas toiset vaan "paranee kerrasta" ja vinoilee huonompiosaisilleen tämän jälkeen että "odottakaa riittävästi".

Moni sanoo että Jumala antaa asioille merkityksen. Eli siinä missä järki ja prosentit antavat selityksen, Jumala antaa tarkoituksen. Että vaikeuksia kohdatessakin löytää lohdun.

Tätä kautta ainakin minulle on sanottu että "tiedeusko ei tuo onnea", koska jos tiedetään että maanjäristyksiä tapahtuu vaikka yksi vuosikymmenessä, niin ihmisille ei voi vaan sanoa että "älkää olko surullisia, koska se tapahtuu niin harvoin". Kun ihmiset kuitenkin ovat surullisia siitä että se tapahtuu jossakin kuitenkin. Tässä on takana sellaista ajatusta, että "tiedeuskovan" on vaikeaa iloita onnettomuuksista.

Minusta onnettomuuksista ei pidä iloita. Ja surua ei aina vaan tarvitse turruttaa ja kätkeä. Maailman pahuus ei katoa sillä että sitä ei koe. Maailma ei muutu ruusuisemmaksi sillä että paha kielletään tai keksitään "pahan ongelmaan" joku kiertotie, joka selittää miksi afrikan lasten nälkään kuolema on Meidän Kaikkien Parhaaksi - eli keksii meille selityksen miksi Taivaassa ja Paratiisissakin tulee tapahtumaan tälläisiä ilmiöitä, "kaikkien parhaaksihan" ne on?

Uskovaisilla suru usein kääntyykin julistusinnoksi. Esimerkiksi ensimmäisistä kouluampumisista seurasi tulva, jossa julistajien silmistä ei paistanut suru tapahtumasta. Sen sijaan heidän silmissään oli ylenkatse ja ylimielisyys : Heillä on ratkaisu, ja syy oli siinä että ampuja oli erilainen kuin he itse.

Se, että ainoana selviää lento -onnettomuudesta, jossa kaikki muut kuolevat, ei ole hyvä syy rukoukseen. Uskovainen näkee tässä ilon paikan. Ihmepelastus. Jumalan ansiota! Kiitos kiitos Herra, että nuo kuolivat näyttääkseen minulle arvosi ja hyvyytesi!

Ja jos omainen kuolee, uskovainen näkee tässä juhlan paikan. Kuollut on päässyt parempaan paikkaan. Jos se paikka on niin paljon parempi, miksi Jumala haluaa meidän kärsivän täällä sen sijaan että kaikki tekisimme itsemurhan?

Kysymys: Viekö uskonto ihmisiltä kyvyn kokea negatiivisia tunteita? Sen sanotaan rikastavan ja lisäävän ihmisen kykyä olla muiden kanssa. Se kuitenkin näyttää enemmän joko turrutuslääkkeeltä tai sitten sadomasokistiselta systeemiltä.