Aikaisemmin ihmettelin, miksi käännytystyössä käytetään Raamatunjakeita Nyt jatkan ihmettelyä siitä, kuinka julistajat yrittävät horjuttaa maailmankuvaamme kertomalla tarinoita.
Näissä tarinoissa on tyypillistä se, että ne ovat subjektiivisia kertomuksia. Niiden oikeudellisuutta ei voida varmistaa. Näitä tarinoita kerrotaan paljon. Niissä tarinoissa esiintyy demoneja, kummituksia, UFO -havaintoja, spiritismiin osallistumista johon liittyy yliluonnollisia tapahtumia. Voidaan toki väittää että ihmeparaneminen on dokumentoitu, että asiasta on lääkärin todistus, tai että manauksessa miehestä lähtenyt demoni ennen poistumistaan ihmeenomaisesti vääristi miehen kasvot arville videolla. emme kuitenkaan näe näitä dokumentteja ikinä. Ne vain väitetään olevaksi ja sen pitää riittää.
Tosiasiassa tälläiset tarinat eivät tehoa, pikemminkin päinvastoin. En usko että kukaan pystyy ajattelemaan uskonratkaisua yhtään parempana vaihtoehtona, jos sen edustajat esittävät sellaisia asioita, jotka jo ensikatsomalta tuntuvat pinnallisilta harhoilta. Siinä syntyy vain sellainen kuva, että uskovaiset ovat harhaisia. Syntyy sellainen olo, että uskovainen kertoilee ja jakaa harhojaan vakuuttaakseen itsensä ja muut samalla tavoin ajattelevat - ja että nämä jotenkin luulevat että tämä tehoaa kaikkiin.
Tosiasiassa tässä tulee pikemminkin sellainen olo, että "hullut ajattelevat väärin", ja yleistävät tästä väärin. Luulevat että muutkin ovat hulluja.
Tämän vuoksi, vaikka nämä tarinat olisivat kuinka tosia ja kertojasta uskottavia, ne eivät toimi Jumalan luo lähentäjinä. Ne ainoastaan karkoittavat Jumalaan uskomisesta kohti ateismia ja naureskelevaa epäilyä.
Ja kaiken lisäksi luulisi että tämä on jokaikiselle ihmiselle itsestään selvä asia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti