Valemuistosyndrooma.

Tiede -lehti 2/2008 kertoi kuinka RMT -terapeutit voivat aikaansaada vääriä traumoja ihmisissä. Luvun nimi oli "Kipeä muisto voi olla valemuisto". Siinä kerrottiin siitä kuinka terapeutut, kuten RMT ("recovered memory therapy" eli "palautettujen muostojen terapia") -terapeutit, aikaansaavat valemuistosyndrooman, joka tarkoittaa sitä, että kun ihminen tulee terapiaan, hänet laitetaan meditoimaan ja antamaan vastauksia reaktioillaan. Jos hän vastaa - terapeutin omista uskomuksista riippuvaan - kysymykseen, joka voi olla "oletko insestin uhri"/"ovatko avaruusolennot kaapanneet sinut"/"oletko joutunut satanistien rituaalien kohteeksi", kieltävästi, terapeutti tulkitsee tilanteen siten, että henkilö on "lukossa" eikä kykene vastaamaan oikein.

Kun tälläistä inttämistä jatketaan, ihmisen mieli pakottautuu vastaamaan terapeutin kaipaamalla tavalla.

Tiede -lehden artikkelin mukaan tälläisen terapian tuottamat oireet ovat samanlaisia kuin vakavan väkivallan kohteiksi joutuneilla. Toisin sanoen, jos potilas oli hakemassa ongelmaan apua, hän saa uuden bonuksena. Ja jos hän oli tälläiselle "muistoterapeutille" mennessään terve, hän ei lähtiessään ole.

Eikä syynä ole se, että hänen salatut mielen torjumat solmunsa olisivat avautuneet. Eikä syynä ole edes se lasku, jonka hän euroissa on joutunut tälläisen "auttajan" tilille maksamaan terapiasessioiden edetessä.

Jan Guilloun "noitien asianajaja" -kirjassa kerrotaan samasta ilmiöstä. Kirjan mukaan tälläinen valemuistojen syöttäminen on ruotsissa aikaansaanut paikoitellen jopa vanhoihin noitavainoihin verrattavissa olevaa "saatanapaniikkia". Pitkän linjan roolipelaajana minulla on aavistus siitä, minkälaista kohtelua se voi tarkoittaa. Tätä sivuttiin myös tuoreessa City -lehdessä, jossa kerrottiin että moni terapeutti vain päättää kohteen syylliseksi ja hyväksikäyttäjäksi ilman juridista ja psykologista osaamista ja ilman että on edes tavannut koko syytettyä ja puhunut tämän kanssa. Myös lapsen, oletetun uhrin, kanssa keskustelu jätetään käytännössä tekemättä, koska lapsen syyte tulkitaan syyllisyydeksi ja toisaalta lapsen kieltäessä tai suuttuessa syytöksestä katsotaan että teko on tapahtunut ja on lapselle vain niin vaikea..