Kulttuurillinen suvaitsevaisuus

On OK että on halalkioskeja. On OK, että kaupasta saa kosher -ruokaa. Sekulaarissa maailmassa hyväksymme vieraat uskonnot. Mutta on olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin uskonnonvapaus. Sori vaan. Olen sitä mieltä, että emme hyväksy mitä vain uskonnon nimissä. Samoin kuin olen sitä mieltä, että elämä on keskeisempi arvo kuin tasa-arvo.

Tämä ei tietenkään tee tasa-arvosta roskaa. Mutta on hyvä laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.

Jos uskonto hyväksyy naisten pieksennän, kivityksen tai muun toiminnan, josta lain mukaan tulee rangaistus, häntä rangaistaan. Tälläisen vastutaminen ei ole vastustamista siksi että "ei siedä erilaisuutta". Tämä on vain osoitus siitä, että olemme sivistyneempiä.

Emme halua maahamme pakkoa joka pistää naiset pukeutumaan kaapuun ja peittämään naamansa. Mutta haluamme antaa heille siihen luvan, jos he haluavat. On olemassa olennainen ero, joka on pohjimmiltaan siinä, otetaanko halallihaa kauppaan vai otetaanko sieltä olutta pois vakaumusten perusteella.

Tietenkin, euroopalla on kaamea historia. On esimerkiksi inkvisiitio. Samoin olemme häpeissämme toisen maailmansodan saksasta. Eikä venäjän kommunismikaan niin kaukana ole. Lisäksi edes ansiomme naisten tasa-arvossa ei ole kovin tuoretta tavaraa. Mutta olemme ottaneet opiksemme, hieman. Häpeämme. Toimimme nyt paremmin. Olemme tulleet sivistyneemmiksi. Se on tuoretta ja ohutta sivistystä. Mutta se on sivistystä.

Ja Islaminusko taas on säilyttänyt kreikkalasisten tietoa kun eurooppa eli synkeää keskiaikaa. He kehittivät tiedettä ja eurooppalaista sivistystä silloin kun eurooppalaiset eivät tähän itse kyenneet. Tämä on kunnioitettavaa. Mutta näyttää siltä että sivistyneisyys Islamilaisten parissa on mennyt huonoon suuntaan; Näyttää siltä, että jos sivistys ei tällä kertaa ole eurooppalaisten säilytettävissä, islamilaiset katsovat että se on jo jonkun muun vuoro. Eli ei vaikuta siltä että tilanne tulisi uusiutumaan. (No, jos tilanne siihen menee, se tarkoittaa että emme voi kiitellä itseämmekään..)

Eurooppalaisten häpeäksi en voi sanoa muuta kuin, että emme koskaan ole osanneet toimi ajoissa. Merkit Hitleristä olivat selvät. Mutta koska kulttuuri oli jo valmiiksi antisemitistinen, ja oli "vaikea poliittinen tilanne" se hyväksyttiin. Jopa niin hyvin, että Mannerheimin ei tarvinnut hävetä syntymäpäivävierastaan. Okei, olemme myöhemmin muuttaneet mieltämme. Mutta vasta, kun se oli "ns. pakko". Tämä tarkoittaa sitä, että eettinen kompassimme on ohjannut viiveellä, kuten kirkollakin on ollut tapana. Koska olemme halunneet "suvaita suvaitsemattomuutta". Olemme pikemminkin hillinneet sivistyksen edistymistä kuin ajaneet sen asiaa.

Tilanne ei tietenkään ole yhtään helpompi. Robin Hobbin salamurhaajasarjan eräässä osassa Fitzt kohtaa rehvastelevia nuoria, jotka ovat rohkeita ja ilkeitä, koska eivät ole kohdanneet väkivaltaa. Ammattisoturi ja salamurhaaja Fitzt jättää heidät tappamatta ja pieksemättä. Koska syy siihen että nuoret olivat tuollaisia oli kerrassaan tavoiteltava asia. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä asiaa, että valtakunnassa asiat eivät olleet hyvin, ja että asialle olisi tehtävä jotakin. Koska muutoin nuokin nuoret olisivat oppineet kivun, tuskan ja sodan merkityksen. Me olemme kaikki kuten noita kylän nuoria. Emme tajua mitä meidän tulisi tehdä. Tai vaikka ymmärtäisimme, emme välitä. Koska olemme ihmisiä jotka emme ole nähneet sotaa ja kauheuksia, kuin elokuvissa ja televisiossa, olemme vieraantuneet siitä mitä kauheus oikein on. Tiedämme sen olemassaolon, mutta emme ymmärrä sitä käytännön tasolla. Siksi emme viitsi tehdä asioille mitään. Emme tunne kivun ja tuskan merkitystä kunnolla, joten emme varsinaisesti pelkää. Olemme kuten ne kylän nuoret. Pinnallisen urheita siksi että emme ymmärrä. Vaikka ehkä olisi syytä pelätä. Siksi oikea syy ei ole pelko, vaan pikemminkin sen puute. Todellinen syy on se, että emme viitsi. Ehkä tässä on se asia, joka meidän tulisi oppia, jotta voisimme sivistyä lisää. Lakkaisimme olemasta laiskoja selkärangattomia itsekeskeisiä lieroja.

Olennaista olisikin selvittää se raja, milloin on luvallista lakata olemasta kulttuurillisesti sivistynyt. Silloin, kun falalkioski tulee nurkalle ja se on tummahipiäisten suosiossa? Silloin, kun he vievät vuotuisen oluesi kaupasta koska se tuottaisi heille kiusauksia ja joku heistä sortuisi uskonnollisesta vakaumuksesta peräti alkoholismiin? Silloin kun ateisti repii omaksi saamansa Raamatun julkisesti? Silloin, kun vääräleuat kirjoittavat enemmän tai vähemmän uskonnollisia tabuja tai näihin uskovia loukkaavaa irvailua? Silloin, kun uskovainen valittaa muiden uskontojen suorittamasta käännytyksestä, mutta kannattaa sitä silloin kun hänen oma uskontonsa tekee sitä? Silloin, kun uskonnon ääriainekset valittavat sarjakuvista ja uhkaavat pommituksilla, eivätkä em. uskonnon maallistuneetkaan ja vähemmän radikaalit tahot ryhdy puolustamaan ihmisoikeuksia uskontonsa sijasta? Silloin, kun he väittävät että on olemassa vain yksi ainoa oikea arvomaailma ja kaikilla muilla tavoin maailmaa arvottavat ovat väärässä olevia arvoinvalideja? Silloin, kun he haluavat kieltää sinua lukemasta Harry Potteria sen sisältämien vääräuskoisten arvojen vuoksi? Silloin, kun he heittävät sinut linnaan nallen nimeämisen vuoksi ja valittavat että tuomio on lievä, että ansaittu rangaistus tästä olisi kuolema? Silloin, kun raiskatuksi joutunutta vaimoasi rangaistaan rikoksesta? Silloin kun uskonto alkaa haittaamaan uskovien omaa terveyttä ja tiedettä?

Nämä kysymykset ovat olennaisia, koska tässä kohdassa vaakakupissa on kaksi kauheutta, saman asian ääripäät : Kulttuuriin perustuva rasismi JA kulttuuriin perustuva rasismi.

Tai sitten minä olen väärässä ja se on kuten hikipedia sanoo:

"Moraalirelativismissa painotetaan, että esimerkiksi kunniaväkivalta ei ole ihmisoikeuksien rikkomisestaan huolimatta niin kapeakatseista kuin esimerkiksi kunniaväkivallan vastustaminen, koska vain jälkimmäisessä tapauksessa ei suvaita toisten kulttuurien edustajien tapoja ja perinteitä."

VOI EI!

Tuleva vuosi ei näytä alkavan hyvin. Sillä blogini mainosbanneri mainosti linkkiä, joka kertoi meille asiallista tietoa Raamatullisesta maailmanlopusta! Joka johtaa Amerikan romahtamiseen. Ah!
Se tulee tietenkin juuri ensi vuonna. Aivan kuten se sota avaruusolentoja vastaan alkoi elokuussa 2007. Elämme siis todella pelottavia aikoja.

Ei ala tämäkään huomenna alkava vuosi siis kovin hyvin. (Tätä tosin hieman helpottaa se, että eräs kovasti ennustettu maailmanloppu vuonna 2007 ei mitä ilmeisemmin toteutunutkaan. Mutta kun aina on seuraava vuosi ja uudet ennustukset, tuho on aina ihan nurkan takana.)

Asia mikä minua tietysti eniten huolettaa on se, että tuolla ennustetut maailmanloput eivät tule toteutumaan, mikä tarkoittaa että niistä puhujat ovat vääriä profeettoja! Minua huolettaa tässä tietenkin se, kuinka moni kristitty joutuu väärän profetointinsa tai väärän profeetan seuraamisen vuoksi Helvettiin! Tosin meidän täytyy toivoa mahdollisimman ripeää maailmanloppua, koska amerikkalainen sivusto on kerännyt valtavan kokoelman joka osoittaa sitä että aina joku kristitty on ennustamassa pikaista maailmanloppua. Mitä nopeammin maailmanloppu tulee, sitä vähemmän näitä vääriä profetioita ehtii tulla. Siksi suurin Armo, minkä Jumala meille voi antaa, on se, että Hän murskaa Meidät Nopeasti!

Tosin itse luotan tietysti Newtonin ennustukseen maailmanlopusta vuonna 2060. Koska hän oli viisas tiedemies, jonka luonnontieteissä esittämä malli on korvattu jo aikapäivää sitten toisella toimivammalla tieteellisellä teorialla, hänen täytyy tietysti olla oikeassa tässä asiassa! (Mutta koskaan ei voi olla varma, joten ei pidä ihmetellä jos maailmanloppu käynnistyy huomenna sillä kun pistät kahvinkeittimesi päälle! Tai kun jokin ennustettu alienarmada saapuu.)

Jos kiinnostaa alkaa varautumaan, kannattaa tietysti ottaa selvää, mitä vaihtoehtoja maailman paras tietolähde, Hikipedia, kertoo erilaisista maailmanlopusta. Myös exit mundi kertoo millä erilaisilla tavoilla universumimme ei noudatakaan "antrooppista periaatetta". Niiden esittämiin skenaarioihin kannattaa siksi varautua mitä suurimmalla huolellisuudella..

Raamattu luonnontieteen oppikirjana.

Moni äärimmäisen uskovainen ihminen haluaa pitää Raamattua luonnontieteen oppikirjana. Sillä heistä Raamattu on Totuus. Ja kyllähän tekijä tietää. Heistä jos jokin näkemys on Raamatun vastainen, se tarkoittaa että tiede on jollain tavalla ymmärretty väärin.
Mutta itse asiassa he ovat jättäneet auki myös sen, että Raamattua tulkitaan väärin:

"No apparent, perceived or claimed evidence in any field, including history and chronology, can be valid if it contradicts the Scriptural record.
~Answer in Genesis: Satatement of Faith"

Eli jotta Raamattua voisi käyttää luonnontieteen oppikirjana ja tiedon lähteenä, myös sitä on tulkittava "oikein". Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia virheitä Raamatun tulkitsija saattaa tehdä.

Esimerkiksi Raamattu väittää hyönteisiä nelijalkaisiksi:

"Kaikki siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys. Siivekkäistä nelijalkaisista pikkueläimistä saatte kuitenkin syödä sellaisia maassa hyppiviä lajeja, joiden reidet nousevat muuta ruumista korkeammalle. Näistä saatte syödä kaikkia heinäsirkka-, hepokatti-, kenttäsirkka- ja kulkusirkkalajeja. Kaikki muut siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys." ~3. Moos. 11:20-23

Ainakin Jehovan Todistajat sanoivat minulle, että kyseessä ei ole makroevoluution todiste. Sillä esitin sen heille todisteena siitä että on tapahtunut mutaatio, jossa heinäsirkoilla on uusi rakenne, jalat. Sillä vaikka ennen ei ollut monimutkaista tietoa ja monia asioita käsitettiin väärin, eikä matematiikka ollut kehittynyttä, uskoisin että ihmiset silti osasivat jo tuohon aikaan laskea kuuteen. Jehovan Todistajien mukaan syy on se, että kieli on muuttunut Raamatun kirjoittamisen jälkeen. Nyt kun sanotaan neljä, ei tarkoiteta samaa kuin ennen. (Mitäköhän Raamatun mainitsema "Rakkaus" tarkoittaa, onkohan senkin sisältö muuttunut yhtä paljon?)

Lisäksi Raamattu sisältää "fenomenologista kieltä". Raamatun puheet auringon pysähtymisestä siinä yhdessä Joosuan taistelussa ei tule käsittää konkreettisesti.

Ja lisäksi on kolmannen tyypin erhe:

"Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju."~ Psalmit 93:1

Tämä ainakin Jehovan Todistajien mukaan on tulkittavissa siten, että Juutalaisilla ei ollut palloa tarkoittavaa sanaa. Oli vain sana, joka voidaan käsittää joko kolikon tapaisena kehänä tai jalkapallomaisena kehänä. Se, mikä tulkinta pätee, tulee testata havainnoilla. Raamattu ei siis itse asiassa kerro kumpi piirin määritelmä on oikea. Se vain sattuu sopimaan, olipa tilanne kumpi tahansa. (Ja jos ei, niin voidaan selittää että ihmisistä maa "näyttää" enimmäkseen litteältä ja laakealta. Jolloin kyseessä on taas "fenomenologinen kieli".)

Ja tämä on minusta juuri koko pointti.

Kun vastaan tulee Valitusvirret 4:3, joissa väitetään että "Sakaalitkin tarjoavat nisänsä, imettävät pentujaan. Mutta kansani tyttäret hylkäävät pienokaisensa kuin strutsi poikasensa." joka väärää tietoa koska strutsi hoitaa omia poikasiaan, sen sijaan muiden strutsien poikasista se ei välitä. Tässä vaiheessa Raamatun tulkitsija voi sanoa siis että joko kyseessä on vertauskuva, tai että se on "fenomenologista kieltä", joka vain ohimennen vilkaisijasta näyttää siltä että strutsi kippaa munansa mäkeen. Tai että ennen perheen määrittely on ollut erilainen ja että koko kylän lapset on katsottu omiksi lapsiksi. Tai sitten tiede on väärässä, kuin "kimalaisen lennossa". Jumalan totuus pysyy, tieteen saavutukset sen sijaan voivat muuttua ja murentua milloin vain!

Ikään kuin kannattaisi pitäytyä uskonnossa tieteen sijasta jotakuinkin koska;
"Tiede muuttuu koko ajan, ja sen seuraamisessa joutuu pitämään mieltään joustavana. Mutta eihän joustavasta mielestä ole hyötyä jos sen voi vääntää vaikka rusetille. Tiede seuraa erehtyväistä ihmistä ja joudut jatkuvasti korjaamaan näkemyksiäsi. Mikä ei juurikaan eroa siitä että teet koko ajan erehdyksiä. Uskovaisessa elämässä sen sijaan voidaan pitäytyä yhdessä kannassa jääräpäisesti kuin muuri. Uskovainen on siksi korkeintaan kerran väärässä"... Mikä tietysti pohjimmiltaan tarkoittaa sitä, että on turhaa välittää siitä, onko näkemys oikeasti totta ja keskittyä siihen että muut uskovat sen olevan totta.

Ongelmanahan tässä on se, että Raamattuakin seuraavien näkemykset ovat ajan mittaan muuttuneet ; Aina toki löydetään sopiva tulkinta. Olennaista on kuitenkin se, että tulkinta tehdään aina jälkikäteen - sen jälkeen kun ensin ollaan hangoiteltu sitä vastaan. Ensin tieteen oli vakuutettava Lutherin kaltaiset Raamatun tulkitsijat siitä että maa on kiertää aurinkoa. Siitä huolimatta, että Luther ja kumppanit väittävät sitä Raamatunvastaiseksi. Ja tämän jälkeen kun tämä on tehty, muutetaan tietenkin Raamatun tulkintaa. Ja kun sopiva tulkinta löydetään (Se voidaan aina tehdä, jopa usealla tavalla taatusti) Sanotaan että "aina on Raamatussa seisonut tuo. Eli Jumala on Sanassaan AINA kertonut meille tästä luonnontieteen faktasta, jonka tiedemaailma on vasta nyt alkanut havaitsemaan Totena!" Tietenkin osa muuttaa tulkintaansa eri tahtiin kuin toiset. Siksi löytyy yhä Big Bangia vastustavia uskovaisia, joista Jumalan universumi on ikuinen, jotka hakkaavat nauloja tähän vaaralliseen naturalistiseen oppiin. Osa taas selittää että BB on nimen omaan Luomista tukeva, koska siinä universumille oletetaan alkutila, joka heistä on Luomishetki.

Raamattua luonnontieteenkirjana käsittelevät toisin sanoen unohtavat aina sen, että tiede on tehnyt aina ne löydöt, ja että Raamatun kannattajat ovat vain sovittaneet ne löydöt Pyhään Kirjaansa. Löytöä aurinkokeskisyydestä ei tehty Raamatun avulla, eikä sitä taatusti todistettu sen avulla. Se tehtiin tieteen avulla. Ja asian todistaminen tehtiin niin hyvin - naturalismin avulla - että Raamatun kannattajat joutuivat siihen tilanteeseen että heitä joko pidettäisiin naurunalaisina ja epäuskottavina, tai heidän oli mukautettava nämä faktat omaan maailmankuvaansa.

Yhteenvetona aiheesta sanonkin, että jos minulle annetaan luonnontieteen kirja, joka sanoo että "fakta tiikereistä on näin, paitsi että tämä kohta ei välttämättä kerrokaan faktaa tiikereistä ja näiden elintavoista, vaan että se voi puhua aivan eri sanoista, eri asioista kuvainnollsella ja/tai fenomenologisella kielellä. Se voi lisäksi olla vain vertauskuva joka opettaa sitä miten sinun tulisi elää oikein. Niin, että joutut tarkistamaan oikean tulkintatavan aina jostain muusta luonnontieteen kirjoista". En antaisi tälläiselle kirjalle paljoa arvoa luonnontieteen oppikirjana..

Viikkogallup: Kannatan - Vastustan

Tällä viikolla äänestettiin puolesta ja vastaan. Aiheena oli erilaisia aiheita. Syynä oli se, että halusin kartoittaa että harrastetaanko täällä samanlaista etiikkalogiikkaa, johon Amerikoissa olevissa blogeissa voi henkiä. Siellähän on nimittäin ihan OK kannattaa kuolemantuomiota mutta vastustaa aborttia ja eutanasiaa. Toisaalta olen ollut havaitsevinani pientä asennemuutosta, jossa Suomalaisetkin olisivat enemmän tukemassa tasa-arvoa kuin kuolemanrangaistusta. Joka minusta tarkoittaa sitä että tasa-arvo laitetaan elämää arvokkaammaksi. No, kummastakaan ei näy jälkeäkään. Erikoista äänestyksessä oli se, että aborttia vastustettiin VÄHEMMÄN kuin uskonnonvapautta ja tasa-arvoa. Se ihmetytti.

Toisaalta selväksi tuli myös se, että maailmankuvat eivät ole pelkkää "joko kannattaa tai vastustaa" -mallia. Kun kannattajat ja vastustajat lasketaan yhteen, ei yleensä saada edes sitä pienempää tulosta.. (aborttien summa on 18, eutanasian 19, kuolemantuomion 22, tasa-arvon 25 ja uskonnonvapauden 24) Toiset asiat ovat siis hieman mielipiteitä jakavampia kuin toiset.

Uskontoko tuo helpotusta?

Minulla on isän puolella sukuhaara, jolle ateismi on "talon tapa". (Siellä eräs "sukulaissetäni" on paikallisten mukaan niin ateisti, että kun se kuolee, sitä ei edes haudata!) Äidin suvulle taas uskonto on enemmänkin "talon tapa". Olen siksi päässyt tutkimusmatkailijaksi molempiin. Enkä ole voinut sortua ryhmäpaineeseen, koska minun on kuitenkin täytynyt tulla toimeen "molempien leirien" kanssa.

Lapsuudestani muistan sen että molemmissa paikoissa kerrottiin kummitustarinoita. Ne olivat yleensä hengeltään "omakohtaisia kokemuksia". Ne kerrottiin siis siten että tarinan kohde oli jotenkin tuotu lähelle ja konkreettiseksi. Kertoja oli kokija tai tunsi tämän hyvin.

Tämä onkin minusta tärkeä elementti tarinankerronnassa.

Isän puoli sellaisia, joissa jokin elementti pelottaa niin helvetisti. Jotain todella kummallista tapahtuu. Ei voi käsittää. Ja sopii jotenkin todella hyvin "perinteiseen kummituskonseptiin". Kerron muutaman lyhyen, jotta saatte käsityksen:

"*****:n Kirkonkylässä oli iso perhe, meidän sukua. Niiden kohdalla kävi kuitenkin onnettomuutta ja katovuosien aikana heiltä kuoli monta poikaa. Isä oli kovasti stressaantunut, koska joutui tekemään yksin enemmän kuin vanhan miehen voimat olisivat kestäneet. Siksi hän eräänä iltana käveli hautausmaan ohi, heristi nyrkkiään ja huusi "Saatana, nouskaa sieltä!" Uhkasi lyömisellä.

Kuopasta kuului kysymys "Tullaanko me yksi kerrallaan vai kaikki kerralla"

Äijä oli tietysti hermoromahduksen partaalla, kunnes paljastui että hautuumaalla oli haudankaivajia töissä. Haudankaivajat luulivat että sukulaisukko tiesi että he ovat siellä ja että hän oli haastamassa riitaa."

Toisessa tarinassa kirkon kupeella tien laidalla oleva hahmo virtsalla olevaksi papiksi. Suvun yksi usein toistetuista lauseista onkin tähän tarinaan liittyvä loppukaneetti:

"-Mitä haet, sinä rauhaton sielu?
-Paperia"

Äidin puolella taas ohikulkevia hevosia, jotka eivät jätä jälkiä. Ja kolmimetrisiä mittamiehiä, jotka tulevat kertomaan kuolinpäivää ennalta. Ja piruja jotka istuvat kiroilijan rinnan päällä, mutta poistuvat kun Jeesuksen nimi mainitaan.

Olen ateisti, siis painottunut isän puolelle sukua. Ehkä osasyynä on se, että helpotus ja nauru ovat minulle käännyttävämpiä kuin kauhu. Moni uskoo helpotuksen vuoksi. Mutta kaiken tyylinen usko ei ole helpottavaa. On mukavampaa elää maailmassa jossa ei ole piruja, vaan huumoria.

Siksi ateistin elämä ei ole hullumpaa. Jos se ei olisi Totta, se tulisi keksiä!

Mietitään hetki tilannetta.

Kun katsomme uskovaisten maailmaa, huomaamme kaikissa uskontokunnissa yhden asian. Se on "valittuus". Uskonnon seuraajat seuraava Jumalallista Totuutta. Uskovat ovat erityissuhteessa Jumalaan. He eroavat muista siten että heidän uskonnollaan on Pyhä Diili Jumalan kanssa. Seurauksena on yhteistyötä ja sitä että Jumala puhuu seuraajiensa kanssa.

Näissä kaikissa on aina kuitenkin sellainen erikoinen piirre, että Jumala on aina unohtanut kertota tästä erityisasemasta kaikille muille.

Siksi maailma näyttää siltä, että jokainen uskonto kokee olevansa erityisasemassa, ja elävänsä yksin Totuudessa. Mutta ainut mitä heillä on tämän tueksi on heidän oma sanansa. He tietenkin pilkkaavat muita uskovaisia, koska he näkevät että "väärät uskonnot" eivät mitenkään eroa siitä että poppoo vain päättäisi että he ovat aina oikeassa.

Valitettavasti he eivät naura itselleen. Ja että he kaikesta huolimatta yrittävät käännyttää niitä muita ihmisiä omaan näkemykseensä. Vaikka ihan selvästi Jumalaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Hänhän ei koskaan ole välittänyt asiasta niin paljoa että olisi vaivautunut menemään "valitun piirinsä" ulkopuolelle kertomaan että

"Niin. Itse asiassa nuo seuraavat sitä oikeaa Totuutta, ettekä Te lainkaan! Totelkaa te siksi heitä, ja olkaa Alamaiset!"

Miksi ihmeessä uskovaiset uskontokunnasta riippumatta ovat aina kuitenkin käännyttämässä ihmisiä, joista Jumalakaan ei selvästi välitä? Minusta jotenkin vaikuttaa aivan siltä, kuin he kuitenkin ajattelisivat että muut ihmiset eivät mitenkään erityisesti eroa heistä. Mutta että he eivät vie tätä ajatusta ihan loppuun asti..

Which is better: "Highway to hell" or "Stairway to heaven"?

Meihin on sisäänrakennettu "reiluusvietti", eli se että asia on avoin ja reilu ja tieteellinen heti kun molemmat asiat otetaan yhtä hyvinä vaihtoehtoina esiin. Mielestäni näin ei ole. Ja otan esiin yhden esimerkin:

Raamattu mainitsee pyhyyden tien, jonka eräät uskovat uskovat olevan konkreettinen tie USA:ssa. Sitä ei oltu tehty Raamatun aikana, joten se on selvästi Raamatun ennustus! Se pitää käsitellä tasapuolisena vaihtoehtona, koska muuten emme ole reiluja. Joko Tie on pyhä tai se ei ole!

Jotkut TieUskovaiset katsovat että tiellä rukoileminen auttaa erittäin paljon paremmin kuin muualla. Jotkut naturalistit nauravat heille. (Minullakin meinasi läikkyä kahvit. Mutta olin kohtelias ja yritin olla repeämättä kovin kovaäänisesti.)

Siksi tielle kokoontuukin rukoilijoita. Reportteri raportoi sitä, kuinka 25 kristittyä rukoili kovaäänisesti jotta aikuisviihde "näkisi valon" ja sulkeutuisi. He rukoilivat tietysti sitä, että kaikki uskovaiset kääntyisivät Jeesukseen. En ymmärrä miksi tämä on hyvä asia. Jotta se olisi hyvä asia, pitäisi nimittäin suoraan olettaa että kristinusko on jotenkin parempi kuin kaikki muut uskonnot. Joka taas sanoisi että uskonnonvapaus on moraaliton ja paha asia!

Ja tietenkin tätä tie I-35 tie Kanadasta Meksikoon parantaa myös homoseksuaalisuudesta! Henkilöt organisoivat miten voivat ylläpitää rukouksia 24/7 tien äärellä. Sillä kyseessä on näky Jumalalta, ja kaikki näkevät kun se tapahtuu!

Kun katsoo tuota videota, joka on tehty Kristillisen Julistamisen välineeksi, tosissaan, en ymmärrä miten tämä näkemys tulisi ottaa lainkaan vakavasti. Enkä usko että kyseessä on pelkkä "maailmankuvakysymys". Sillä mielestäni ihmisillä on oikeus omiin mielipiteisiin. Mutta ei omiin faktoihin.

Jumala teki!

Pharyngulassa käsiteltiin jouluihmettä. Pieni lapsi kaatui meisselin kanssa ja se lävisti hänen kallonsa. Pahasti. Lapsi jäi eloon. Kyseessä oli kuulemma Jumalan Jouluihme. Samoin tietysti Phineas Cagekin oli Jumalan ihme.

Ihme Jumala, jonka rakkaus näkyy silloin kun objektit tunkeutuvat onnettomuuksissa ihmisten aivoihin. Kirurgit ymmärrän vielä jotenkin, koska ne ovat niitä tahoja jotka tunkevat niitä objekteja aivoihin vasta aivovaurion jälkeen. Toisin päin heidänkin toimintansa tuntuisi järjettömältä.. (Jos Jumala näyttää rakkauttaan siten että saat piikin päähäsi ja elät sen jälkeen, taidan pysyä hieman etäällä tälläisestä. Ei muuten, mutta jo lääkärin neulatkin tuntuvat pelottavilta ja verikoe inhottavalta.)

Minusta on olemassa muutamia mielenkiintoisia asioita siitä, mitä tämä ihmeys tuo mukanaan:
Jumala siis osoittaa rakkautta niiltä jotka selviävät epätodennäköisistä ja vakavista onnettomuuksista:
1: Osoittaako jumala rakkautta silloin kun ihmiset eivät kaadu ja joudu onnettomuuksiin?
2: Jos esineiden tunkeminen aivojen läpi on tapa jolla Jumala osoittaa rakkauttaan, on syytä olla jossain muualla.
3: Sillä että ratapalkki ja ruuvimeisseli lävistävät juuri tietyt osat aivoista niiltä hengissä selvinneiltä, kertooko se siitä että Jumala auttaa vain toisia, tietynlaisia, aivovammoja saaneita? Vai rajaako Hän onnettomuudet niille tietyille alueille? Ja jos kyllä, niin onko Hän tehnyt mahdolliseksi sen, että näitä Pyhiä Aivovammoja syntyy vain silloin kun Jumala haluaa? Vai voiko niitä syntyä myös ihan puhtaasti sattumalta? Jos ei, miten muka voidaan erottaa sattuman tuottamat aivovammat ja selviämiset aidosta Jumalan rakkaudesta? Vai onko yhteensattuma aina "ihme"?
4: Jos joku saa ratapalkin päähänsä ja kuolee, osoittiko Jumala silloin sitä että kohde ei ollut hänestä jotenkin rakkaudenosoituksen arvoinen? Vai oliko sekin Rakkauden osoitus?
5: Lapsen hengissä selviäminen oli taatusti myös taitokysymys: Se että ruuvimeisseli ei osunut silmään eikä aivoihin oli onnekasta. Mutta hoito ei ollut taatusti pelkkää "laitetaan laastaria". Ammattitohtorit tekivät hyvää työtä lääketieteellä. Eikö tämän voi tulkita myös siten, että lapsen selviäminen ei jotunutkaan Jumalasta, vaan lääkäreistä? Vai onko se niin, että Jumala jotenkin ohjaili näitä tohtoreita? Jos kyllä, miksi hän ei ohjaillut tohtoreita yhtä tehokkaasti 1600 -luvulla, vaikka ihmiset olivat tuolloin uskonnollisempia? Miksi uskovaiset silti rukoilevat aina että "Jumalan kiitos, selviäminen oli ihme" , eivätkä suinkaan "Kiitos Tohtorin siitä että opiskeli vuosia lääkiksessä"? Sillä eikö korrelaatio viittaa enemmän lääketieteeseen kuin uskonnollisuuteen?

Ilmeisesti ainut tapa tunnistaa se, missä on ihme, on se mikä tuntuu Uskovaisesta mukavalta. Hyvät asiat ovat Jumalan ihmeitä. Ikävät taas eivät. Mutta jotain pitää tapahtua. (Mutta ainahan jotain tapahtuu. Koskaan ei tapahdu "ei mitään"...)

Ja jotta ei tulisi väärinymmärryksiä: Olen erittäin iloinen siitä että tyttö selvisi. Mutta erittäin pahoillani siitä, että onnettomuus ylipäätään tapahtui. Olen optimisti sen suhteen, että lapsi selvisi. Eikä harmita lainkaan että hän on kristitty ja elää kristittyä elämää ja että hänen perheensä sai "uskonvahvistusta". Ei oikeastaan harmita edes se, että vanhemmat iloisena julistavat maailmalle sitä että heidän lapsensa selvisi. Mutta olen hieman pessimistinen sen suhteen että vanhemmat pitävät onnettomuutta hyvänä asiana, tapahtumana joka välitti Jumalan merkin seuraajilleen. Ja että he liittävät tähän lapsen selviämiseen sen, että "joku muukin selvisi" ilman todisteita. (Phineas Cagesta ja hänen luonteenmuutoksestaan hekin toki saisivat julistaa, siitä on hyvin paljon tieteellisesti käsiteltyä aineistoa ja tapaus ei ole "uskonasia".) En siksi, että kristinusko olisi paha asia, tai että en haluaisi että Jeesus olisi elossa. Vaan siksi että ei ole kivaa pistää onnettomuuteen joutunutta lasta uskonnonjulistamisen välineeksi. Toki myönnän että raja uskovaisen perheen lapsen kasvatuksen ja tämän välillä on pieni. Enimmäkseen "mittakaavaero". Mutta jotenkin tuo tuntuu silti välineistämiseltä.

Olen väsynyt, kun kuulen että pahat teot johtuvat siitä että joku ei ole uskovainen tai että se johtuu siitä että hän ei ollut "oikein" uskovainen. Että kun pahaa tapahtuu, syynä on aina ihminen tai synti. Ja Jumala saa kunnian kun tapahtuu hyviä asioita. Tai tämän tapaisia asioita, jossa tapahtuu valtavan ikäviä asioita, jotka eivät ole aivan "worst case scenario".

"Että kiitti vaan pirusti, Jumpe, kun ängit ruuvimeisselin kakaramme kalloon! Kiitän Sinun Jalouttasi siitä että et tehnyt hänestä vihannesta tai raatoa matkallamme kohti kaikkivaltiaan rakkauden Suunnitelmaasi!"

Kamppaillaan määrällä

Ihminen on taipuvainen muodostamaan lujia ryhmiä. Mutta näillä lujilla ryhmillä on huono puolensa: Ne eivät vain lujita tiimityötä, vaan lisäävät vastustusta "muita" vastaan. Ihmisen mielessä on siis pääpiirre, jonka mukaan jos jokin porukka on puolustettava, se tarkoittaa että muuta pitää vastustaa. Kuten kävi linkissä esitetyille pojille. Ei tarvittu "yhteistyötä ja kilpailua lisäävää aktiviteettia". Riitti että arvottujen ryhmien annettiin olla keskenään ja sitten heidät tehtiin tietoiseksi toisistaan. Vaikka kaikki olivat älykkäitä nuoria, pahanilkisyyttä oli paljon.

Kyseessä ei siis ehkä ole se että vain "yksi ihmistyyppi" olisi taipuvainen rakentamaan tälläistä mustavalkoista maailmaa. Että oikea ympäristö tuottaa sellaista. Ja kuten huomaatte, ei edes tarvita mitään kovin provosoivaa. Siksi uskontokunnille keskeisiä asoita ovat tapaamiset, kokoukset. Ne riittävät "mustavalkoisen ajattelutavan syntymiseen". No, lähes kaikissa.

Sama esiintyy tämän vuoksi tietysti aivan kaikessa ihmisten toiminnassa. Esimerkiksi aina niin informatiivisen hikipedian Wikiwellington -artikkelissa kuvataan aika hyvin foorumeilla ja muissa "sananvapauden paikoissa" ilmeneviä muokkaussotia. Syynä näihin ovat voimakas ryhmään kuuluminen, eli uskonnolliset tai poliittiset mielipiteet. Sen seurauksena henkilö tekee paljon ja agressiivisesti muokkauksia, pyrkien valloittamaan artikkelin, luokan ja ajatuskokonaisuuden, aina vain laajentaen aluettaan. Tätä tietenkin tuetaan sukkanukkejen, näennäiskäyttäjien, voimin. Koska tälläinen vandaali joutuu kuluttamaan aikaansa paitsi varsinaiseen työhönsä, myös jokaikisen sukkanukkensa toimintaan, hänen mahtinsa hiipuu nopeasti. Koska kun lumivyöry kasvaa tarpeeksi suureksi, se houkuttelee paikalle muita. Ja nämä ovat tilastollisesti katsoen yleensä erimielisiä. Siksi pahinkaan kavereiden ja sukkanukkejen apuun kutsuminen ei riitä. Koko ajan tarvitaan vain suurempi ja suurempi armeija pelkkään puolustautumiseen. Eikä silloin enää jää aikaa kirjoittaa itse artikkeleja. Samalla tietenkin Wikileon synnyttää myös "Wikiwellingtonin", vastavoiman joka muodostuu vastustamaan suunnilleen kaikkea Wikileonissa. Ja josta tulee tämän vuoksi yhtä provokatiivinen ja kiistelty hahmo.

Foorumeilla tämä vastaava esiintyy tietenkin paljon heikompana, koska enemmistö vandaalismielisistä viesteistä on pelkkää linkkaamista joko omille sivuille tai tiettyihin artikkeleihin. Foorumeilla ei sukkanukkearmeijalla ole hyötyä, koska siellä asioista ei äänestetä. Ja tärkein keino tälläisessä sotimisessa on aina määrä. Ei koskaan laatu. Kun kaksi vandaalia voittaa, se jolla on eniten määrällistä voimaa. Wikeissä riittää suuri sukkanukkearmeija, foorumeilla tulee olla isompi linkkikokoelma/linkkikortisto.

Sillä siellä "kamppailu" näkyy lähinnä molemminpuolisena linkkisotimisena. Linkkilistan tekeminen kun on erittäin nopeaa verrattuna yhden kunnon viestin kirjoittamiseen. Linkkisodan ainut tarkoitus onkin ajan voittaminen, ei keskustelu. Linkin läpikäynti oikeasti ja sen kritisointi vaatii sitä, mitä aatesotijoilta yleensä puuttuu; Työtä ja aikaa. Sisältö pitää lukea, ymmärtää, vieläpä esittää tiivistetysti mutta ei olkiukottamalla. Ja keksiä tai löytää sopiva kritiikki, joka tarkoittaa sitä että luket vähintään sen, ja luultavammin jopa muutaman asiaan kuulumattomankin jutun ja valitset sopivat kohdat avaamaan pointtiasi. Siksi linkkisotaa käytetään paljon. Kun vastausta ei kuulu, linkkaaja ajattelee että hän on pärjännyt hyvin. Linkkisodissa sisällön laadullakaan ei välttämättä ole merkitystä. Jo se, että "kritiikkiin on vastattu" riittää usein. Ei ole väliä, onko kritiikintorjunta osuvaa, kunhan se on tehty.

Tietenkin vielä ongelmallisemmaksi linkkisotiminen muuttuu silloin - onneksi harvoin - kun se kääntyy kirjasotimiseksi. Tämä on astetta vinoutuneempi keskusteluasetelma, koska siinä missä linkkisodassa argumentti on teoriassa kaivettavissa esiin ja tähän tarjotaan periaatteessa mahdollisuus, kirjalinkkaamisessa tilanne voi olla vaikeampi. Jos kirjaa ei saa paikallisesta kirjastosta, niin joudut ostamaan sen. Lisäksi jos kirjassa ei mainitakaan sitä asiaa, mitä siinä on väitetty olevan, et käytännössä helposti pysty osoittamaan tätä; Joutuisit vähintään rikkomaan tekijänoikeuksia ja kirjoittamaan koko kirjan siihen, osoittaaksesi että se ei ole siinä. Lisäksi "kirjalinkkaajilla" on pahana tapana tehdä hommansa asenteella "lue kirja, jotta tiedät mitä he oikeasti ovat sanoneet." Ja jos luet kirjan, he voivat silti sanoa että olet ymmärtänyt sen väärin. Kirjan kohdalla tämän hyökkäyksen vääräksi osoittaminen on paljon vaikeampaa osoittaa vääräksi kuin tekstisisällöltään lyhyempien linkkien kohdalla.

Asiaa ei tietenkään helpota se, että kirjasotijoilla, heidän harvalukuisuudestaan huolimatta, tuntuu aina olevan jonkinlaisia kontakteja juuri kyseisen kirjan syntyyn tai kääntämiseen tai myyntiin. Kirjaansa kaupitteleva UFOhihhuli esimerkiksi sanoo ihan suoraan että:
"Hei, en jaksa selittää mitä olen sanomassa, olen kuitenkin oikeassa kunnes kritisoit minun olevan väärässä. Olen tehnyt jutut kirjaani X, jonka voit ostaa helposti kauttani, sen kun vain pistät yksäriä peliin tai sähköpostia osoitteeseen fhasof@ufohuuhaa.fi!"

Foorumeilla on siksi helpompaa mellastaa vaikka vuosikausia ilman että mitään varsinaista oppimista tai edes väittelyä tapahtuisi missään päässä. Lopputuloksena on vain helvetinmoinen kasa linkkejä ja kourallinen herjauksia, ja molemmat puolet tekevät parhaansa, että kumpiakin on enemmän kuin toisella.

Ja kaikki vain sen takia, että kyse ei ole mistään persoonallisuustyypistä, vaan siitä että osallistujat ovat ihmisiä. Hihhulius tavallaan odottaa meitä jokaista koko ajan seuraavan klikkauksen takana. Hihhuliuden vaara ei siis johdu siitä, että hihhulit olisivat tyhmiä tai hulluja ihmisiä, vaan siinä että he eivät sellaisia ole. Ainakaan aluksi.

Älykkään Suunnittelun evoluutio

Älykkään Suunnittelun kannattajat ovat usein ihmetelleet miten he ovat voineet kehittyä kreationisteista. He haluavat välimuotofossiileja, tai muuten he ovat vakaasti sitä mieltä, että kyseessä ovat ihan eri asiat, joilla ehkä on joitain yhteisiä piirteitä.

Nyt selvä välimuoto on havaittu:

Of Pandas and People (1987, creationist version), p. 3-40: “Evolutionists think the former is correct, creationists accept the latter view.”
->
Of Pandas and People (1987, “intelligent design” version), p. 3-41: “Evolutionists think the former is correct, cdesign proponentsists accept the latter view.”

Tämä järkyttävä fossiililöytö, joka tehtiin pölyisissä kammioissa, on johtanut siihen että Älykkään Suunnittelun kannattajat ovat alkaneet puhumaan siitä, kuinka tämä havainto kertoo vain siitä että aukkoja kreationismin ja Älykkään Suunnittelun välillä on kaksi, kun ennen niitä oli vain yksi.

Tämä kertoo siis siitä, että löydetty välimuotofossiili ei suinkaan ratkaise ongelmaa, vaan pahentaa sitä. Puuttuvia ja kaivattuja välimuotoja on itse asiassa nyt enemmän kuin koskaan!!!

Pahuus käy kylässä.

Kävin sukulaisilla kylässä. Siellä sain kuulla uusia, kannaltani ikäviä, uutisia. Jokela on nyt entistäkin lähempänä. Sukulaistyttöni, joka on vegetaristi feministi ateisti ja aikoo isona eläinlääkäriksi, on kohdannut murheen kovasti. Hän tunsi kaksi uhreista (ja toinen näistä vainajista oli ateisti myös. Jännittävää kuinka ateistit tutustuvat toisiin ateisteihin samoin kuin uskovaiset tutustuvat toisiin uskovaisiin ja roolipelaajat toisiin roolipelaajiin..) Lisäksi tapauksen tiimoilta eräs hänen Jokelassa paikalla ollut tuttunsa oli tehnyt itsemurhan. Hänen murheensa oli käsinkosketeltavaa, konkreettista. Uskovaiset olivat onnistuneet tässäkin tapauksessa vihjailemaan ateistisen aatteen pahuudesta, mikä luonnollisesti on loukannut. Tämän vuoksi jos aikaisemmin olin kiukkuinen, nyt olen raivoissani. Eikä näiden uskonnollisten haaskalintujen kohdalla kokemaani tunnetta kuvaa mikään muu kuin sana "halveksunta".

Samanaikaisesti Saastainen huone -blogissa vieraili nimimerkki "Mies kävi kylässä". Hänen teesinsä on seuraava. Se on syytä opetella kokonaan ja pitää mielessä koko tämän blogiviestin ajan, eikä unohtaa siitä osia kesken matkalle tai käyttää vain osaa kerrallaan. Sillä kirjoittelen tästä teesistä kokonaisuutena ja kokonaan.

"Tämä Jokelan ampuja on ihan oikeasti huutomerkki ajallemme. Nyt pitäisi esim. ateistisissa piireissä esittää se kysymys, että miksi nuori ja lahjakas ateistisista filosofioista elämänvoimaa ammentanut mies tekee noin. Onko asia vain yhden yksilön mielenterveysongelma vai antaako "kaikki on sattumaa ja luonnonvalintaa" -filosofia olemattoman pohjan sille tarkoituksen janolle, joka monen nuoren ja vanhemmankin ihmisen sielussa elää? Suistaako se ihmisiä itsetuhoon, kuten tässä tapauksessa kävi, kysehän oli selkeästi laajennetusta itsemurhasta.

Minulla kylässä käynyt uskoontullut mies kertoi nuoruutensa kriisitilanteesta; hän oli itsemurhan partaalla, ja vain ajatus iankaikkisesta kadotuksesta esti häntä silloin tekemästä peruuttamatonta päätöstä.

Maailmankatsomuksilla on eronsa ja hedelmistään puu todellakin tunnetaan."

Hänen siis mittaa maailmankatsomuksen hedelmiensä mukaan. JA yhdistää ateismin siihen, että evoluutio ja ateismi filosofiana vievät ihmisen elämältä tarkoituksen.

Tässä kohden on muistettava että Jokelan ampujan tekoa ei voida nähdä suorana loogisena seurauksena ateismista tai evoluutioon uskomisesta. Koska hän rikkoi "ateistisen ideologian" ja ainakin "darwinistien" eräitä kulmakiviä:
1: Hän unohti Humen giljotiinin, jonka mukaan tarkoitusta ei voida vetää siihen miten asiat ovat. Evoluution oikeudellisuudesta ei voida siksi vetää johtopäätöksiä miten tulisi toimia. Evoluution totuus ei siksi komenna tai kiellä Jokelan murhaajaa.
2: Ja toimi tavalla joka ei vielä TÄLLÄKÄÄN unohduksella olisi toiminut evolutiivisena argumenttina, koska Jokelan ampuja ampui itsensä, eli "nollasi fittnessinsä". Evoluutio mallia "luonnonvalinta -sattuma -Humen giljotiinin unohtamalla" tuntee kuitenkin vain tasan yhden tavan mitata se, kuka on "Paras". Se on kelpoisuus. Jokelan ampuja oli siis evolutiivisesti luuseri.
Eli: Jokelan murhaajan näkemyksestä saadaan evolutiivisesti fiksu vain ja ainoastaan yhdistämällä se Älykkään Suunnittelun kannattamaan sanamerkitysten muunteluun, jossa kelpoisuus muutetaankin "vahvemman sortamiseksi". Mutta tähän tulkintaan ei sorruta ateistisesta, vaan vain jos nähdään jotain "tarkoitusta" ja "teleologiaa" evoluution luonnonvalinnan karsiutumisen takana. (Johan sen näkee siitä että Jokelan ampuja ei ollut "natural selection" vaan "natural selector". Hän siis kannatti selvästi "Teististä, älyn ohjaamaa, evoluutiota". Joka ei ole kielletty Älykkään Suunnittelun ajattelutapa. Sellaista ajattelee mm. Behe, jonka malarialoisiolla kertoilin täälläkin.) Mutta tietenkään "mies kävi kylässä" ei ajattele samoin. Sillä eihän pahuutta aiheuta Älykkään Suunnittelun konsepteilla ajatteleminen, vaan ateismi. Koska hän on määrännyt niin ennalta omissa ennakkoluuloissaan. Siksi Hän sanoo seuraavia asioita ateismista ja kristinuskosta:

"Ateismi ei kuitenkaan velvoita ihmistä mihinkään, vaan Jokelan Pekan ateismi on ihan yhtä lailla ateismia kuin Suomen humanistiyhdistyksen puheenjohtajan ateismi."
...
"Ja kun puhutaan siitä, onko 1/1000 tai 1/7 osa jonkin alueen kristityistä vaikkapa KKK:n kannattajia, pitäisi ensin sopia se, ketkä ovat kristittyjä."

Eli hän turvautuu siihen että pahaa tekevä uskovainen "ei toimi oikein". Erikoinen testi, jossa oma puoli tehdään "immuuniksi" mutta muut voidaan aina liittää siihen ; Uskovaisen "Paha hedelmä" ei johdu ikinä kristillisestä maailmankatsomuksesta! Ja silti se, että humanistinen sekularismi, joka syntyy siitä että "kaiken mitaksi" asetetaan ihminen, yksilön oikeus elämään, uskontoon jne., joutuu vakavasti miettimään kääntymistä ja oppinsa oikeutusta heti, jos joku Jokelalainen poika sattuu rikkomaan sen moraalinormeja. Selvästi ateisteja yleistetään eri kriteereillä kuin "kristittyjä". Minusta reilu suhtautuminen taas vaatisi samanlaisten punnusten käyttämistä. KKK:lainen ei ole yhtä kristitty kuin Hursti, mutta Jokelan ampuja on yhtä ateisti kuin humanistiyhdistyksen johtaja tai ateisti hyväntekeväisyysihminen.

Mutta ilmeisesti hänestä on vain jotenkin ihanaa saada leimata toisinajattelijoita liittämällä "is - ought" -päättelyvirheellä moraali olemassaoloväitteeseen. Mutta on turhaa opettaa hänen kaltaistaan hihhulia ajattelemaan. Helpompaa olisi "mennä ladalla kuuhun" tai "tehdä paskasta konvehti". Jännittävää onkin, kuinka se että tämä olemassaolopäätelmä tarkoittaa sitä että ateismilla ja moraalilla ei ole yhtäläisyysmerkkiä tarkoittaa sitä, että jos ateisti tekee hyvää, sen velvollisuus ei ole tullut hänen aatteestaan, joten hyvällä teolla ei ole merkitystä aatteen kannalta, mutta se että jos teko on paha, tämä riippumattomuus tulkitaan filtterin "ei ristiriidassa" -kanssa, joka taas tarkoittaa sitä että sillä on aatteen kannalta valtava merkitys. Miksi emme sitten saman tien päätä että hyvät teot ovat "ristiriidattomia ateismin kanssa" ja "pahat asiat eivät ole sen seurausta"? Koska "Mies kävi kylässä" määrää?

Ja toisaalta: Eipä se Jumalan käskytahdon olettaminen teon moraalisuutta ratkaise.. "Kehäpäätelmä pieni pyörii" siis joka tapauksessa..

Ja kun katsotaan "mies kävi kylässän" retorisia sanavalintoja tarkemmin, on entistä helpompaa haistaa hänen tekopyhän epätasapainoinen ja leimaava suhtautumistapansa. Se että yksi ateisti tekee hirmuteon, tule kaikkien ateistejen, myös niiden jotka tekevät hyvää, "esittää kysymys" ateismin moraalin turmelevaa vaikutusta. Ja jos yksityinen kristityksi itseään kutsuva, kuten KKK -kristitty tai metalliputkimies toimii moraalittomasti, heidän kohdallaan ei tule missään nimessä miettiä vakavasti miettiä kristillisen vakaumuksen mahdollisia huonoja vaikutuksia. Heidän kohdallaan "tulee ensin sopia" siitä ovatko he todella kristittyjä. Hänen retoriikkansa toisin sanoen irrottaa koko kristillisyyden konseptista vain hänen toivomansa ja hänen omaa kristillistä korvasyyhyään ja itsetyytyväisyyttään hellivät osat samanaikaisesti kun hän jättää ateistejen kohdalla puusilmäisesti huomiotta sen että se on vielä kristinuskoakin laajempikirjoinen näkemyskokonaisuus, jossa on puhe enemmänkin kissojen paimentamisesta, kuin mistään yhdestä selvärajaisesta opista.

Ja tämän jatkuvan eri "mitoilla arvoinnin" vuoksi hän ajattelee että seuraava ehto pätee:

"Kun Jokelan poika teki murhansa, noudatti hän ihan johdonmukaisesti oman maailmankatsomuksensa antamia suuntaviivoja. Hän oli mielestään parempi kuin muut (huippuhyvä oppilas) ja koki evolutionistiseksi oikeudekseen tappaa heikompia eläimiä (ihminen on hänelle eläin, niinhän koulussakin opetetaan…)."

"Mies kävi kylässän" suhtautumistapa eläimiin oli kammottava, mutta en viittaa siihen sen tarkemmin. Koska kävin yksityiskohdan aika tarkasti läpi jo Grady McMurtryn lausunnon kohdalla aikanani. Vihjaan vain siihen, että esineen rikkominen on ihan OK. Minä pidän esineen rikkomista toki ikävänä asiana. Mutta jos minun on rikottava vaasi jotta kissanpentu pelastuu, en mieti että vaasi olisi minulla ehkä 12 vuodenkin kuluttua ja periytyisi lapsilleni, toisin kuin kissa. Joka vain kuluttaa ja on itsellinen. Mutta tietenkään emme "mies kävi kylässän" ajattelumaaimassa voi soveltaa tilannetta siihen, että Älykkään Suunnittelun kannattajat rinnastavat ihmistä koneisiin. Ja varsinkaan siihen että koneen saa ja voi tuhota, vielä helpommin kuin eläimen. Eiväthän he edes suostu määrittelemään että mikä on Suunnittelija ja tämän tahto, eivätkä siksi kykene vastaamaan moraalikysymyksiin. JA fundamentalistikristityt kannattavat Älykästä Suunnittelua. Heidän kannattamansa Älykäs Suunnittelu on yhtä paljon ID:tä, kuin joku Nigerian noitavainoajien, taatusti kristillisyyden sisään kuuluvien (2. Mooseksen kirja 22:18) toimijoiden hirmuteot. (Vanhan testamentin Jumalahan on ihan sama Jumala. Ja kristityt uskovat muuttumattomaan, objektiiviseen, moraaliin. Ja sanoohan Jeesuskin että "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut." ~Matteus 5 :17-18) Mutta tätä rinnastusta ei voida jostain syystä tehdä. Vaikka nimenomaan ÄS -maailmankatsomus väittää että luonnonvalinnan konseptiin kuuluu olennaisena heikomman sortaminen ja että hekin uskovat mikroevoluutioon. Joten hirmutekojen pitäisi "mies kävi kylässän" logiikalla olla sen suora seuraus. Tai ei ainakaan ristiriidassa sen kanssa. Mutta tietenkään hänestä näin ei ole.

"Mutta jos vaikka minä, uskovainen, vieläpä helluntaiseurakuntaan kuuluva, tekisin surmatyön, olisi se rikkomus Jeesuksen opetuksia kohtaan. Se olisi lankeemus pois siitä, mihin kristitty on kutsuttu, rakastamaan Herraa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään."

Ja jostain siitä syystä kristitty ei muutu pahaksi, vaikka uskookin "mikroevoluutioon", eli luonnonvalintaan. Jumalan ohjelmoimaan "epäsopivimmat karsiutuvat" ei sitten yht'äkkiä olekaan paha asia. Samoin kuin ei oppi, jonka mukaan oikeudenmukainen Jumala kiduttaa ihmisiä ikuisesti Helvetissä vain sen takia että he eivät usko tiettyyn uskontoon. (Joka tarkoittaa laskentatavasta riippumatta enemmistöä koko ihmiskunnasta. Jos Jokelan ampuja tappaa muutaman, se on vakava rikos, mutta paljon suuremman määrän helvettiin laittaminen ei ole "niin paha asia". Minusta tuntuu, että "mies kävi kylässä" harjoittaa televangelistin logiikkaa..) Mutta minusta kuitenkin näyttää siltä, että keskusteluketjussa esiintyy eräs henkilö, joka: Määrää ketkä ovat oikeita kristittyjä, eli ketkä uskovat oikein. Ja joka osoittaa Raamatun "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" -jaetta (Matt. 7:1) sillä hengellä, että kaikki ateistit tulee mitata Jokelan surmaajan vaa -alla, koska nämä edustavat samaa oppia joka ei velvoita mihinkään. Ja tässä sivussa määrittelee kristityt keskimäärin paremmaksi kuin muut, että ainut kristitty esimerkki on Hurstin hyväntekeväisyystyö. Sillä vastustajat punnitaan sen mukaan tuottaako kukaan sen edustaja pahaa hedelmää, mutta oppi mitataan kristilliseksi opiksi sillä, että sen tuottamat hedelmät ovat hyviä. (Itse asiassa moni kristitty selittääkin innolla miten yhteiskuntamme hyvät asiat johtuvat siitä, että "kristillinen henki" vaikuttaa lainsäädännössä. Jeesukseen uskomattomat hyvää tekevät ihmiset siis seuraavat Jeesuksen oppia, tuottaen näin kunniaa kristilliselle uskolle. Heidän hyvät tekonsa ovat siis kristinuskosta johtuvia.)

Näyttää siltä, että "mies kävi kylässä" uskoo olevansa jotenkin ateisteja parempi ihminen. Ja että hänellä on Jumalallinen oikeus määrittää ketkä ovat kristittyjä ja ketkä eivät. Ja myös päättää ketkä ovat niitä ateisteja, joiden oppia Jokelan ampujan luodit koskevat ja ketkä eivät. Hän näyttää antavan itselleen Jumalan mahdin. Mies kävi kylässä on malliesimerkki Hypokraatin valan vannoneista ihmisistä.

"Mies kävi kylässä" taitaa rakastaa syntistä sillä samalla, erikoisella, tavalla, jossa ihmisen teot ja ajatukset erotetaan hänestä itsestään. Hän siis toisin sanoen rakastaa ruumiin atomeja, ei persoonaa. Se selittääkin, miksi hän on valmiina raiskaamaan yhden uhrin maailmankatsomuksen ja opin saadakseen hänen kuolemansa kautta taisteltua kaikkea sitä vastaan, mihin tämä eläessään uskoi. Sillä muutoin hänen suustaan tuleva lause jonka mukaan kristityt arvostavat ja rakasvat muita ihmisiä kuin itseään tuntuu kummalliselta. (Niin kummalliselta että rinnastan itseni pastoriin..)

'Pastori Book: "I shot him down."
Malcom Reynolds: "Yeah. I see."
Book: "I killed the ship that killed us. Not very Christian of me."
Mal: "You did what's right."
Book: "Coming from you, that means almost nothing."'
~Elokuva:Serenity

Moraalinäkemykset, jotka tulevat "mies kävi kylässän" kaltaisilta tahoilta. Ne eivät tarkoita juurikaan mitään.

Will Smith ja Hitlerin moraali.

Hikinews antoi uuden esimerkin käkätyksestä. Tai ainakin siitä, miten tämän asian ymmärtäminen on keskeistä silloin kun puhutaan moraalista.

Jutun ideana on se, että Will Smith kertoi Hitleristä sen, että hän uskoi että Hitler perusteli toimintansa logiikalla, eikä vain ajatellut että "lähdenpä tästä tekemään pahaa".

Tietenkin moni voi kuvitella että tämä tarkoittaisi sitä että Smith tarkoittaisi että Hitler oli hyvä. Mikä on aivan eri asia. Will Smithän sanoi ainoastaan että Hitler perusteli tekonsa itselleen logiikalla. (Tämä onkin tärkeä lisäsyy kiinnittää huomiota kieleen ja sen kohteeseen. Ja onhan se niinkin, että joku pystyy perustelemaan Jumalan logiikalla ei tarkoita että Jumala olisi olemassa.)

Tämän vuoksi Will Smith kykenee varsin hyvin sanomaan samanaikaisesti myös sen että Hitler oli paha ihminen. Lausunnoissa ei ole ristiriitaa. Sillä se että jonkin asian kykenee perustelemaan itselleen loogisesti, ei vielä tarkoita että se olisi oikein. Smith vain viittaa siihen epämiellyttävään faktaan, että moni perustelee moraalittomat tekonsa logiikalla. Kuten tuonkin manaustapauksen kristitty perhe.

Joulupukki asuu Korvatunturilla. Vai asuuko?

Tänään on 25. joulukuuta. Tähän päivään liittyy henkilö, joka vaikutti maailmaan. Ei, en puhu Isaac Newtonista, vaikka sitä sinä taatusti olit arvaamassa. Tänään puhutaan joulupukista.

Joulupukki nimittäin on oikeastaan erittäin mielenkiintoinen asia. Tai tarkemmin kysymys "Asuuko joulupukki korvatunturilla?" on mielenkiintoinen. Joulupukin historia mm. Coca -Colaan liitettynä olisi sekin kiinnostavaa, mutta keskityn kuitenkin pelkästään tuohon kysymykseen, sillä sekin on joka tapauksessa mielenkiintoinen. Ehkä siksi että tähän Suureen Kysymykseen vastaaminen ei suinkaan ole yksinkertaista. Sanwalkin kommenteista selviää, että Kysymys on määrittelykysymys:

'"Does Santa Claus live on the North Pole?"
(especially 15% of the atheists who said yes??!)'

Kysymyksessä on tavallaan sama, kuin Isaac Newton -esimerkissä, jossa tapa tulkita asioita sekoittaa. Joku ajattelee Isaac Newtonia aina kun kuvataan 25. joulukuuta syntynyttä, kolikoista puhunutta ihmistä, joka ratkaisi universumin suuria ongelmia ja joka käsitteli myös uskontoa. Mahdollinen sekaannus aivan samanlaiseen joulupukkiin on niin ilmiselvä!

Ei en ajatellut käsitellä sitä, asuuko Joulupukki Kirgisiassa - vaikka koko maa ja ruotsalaiset tuntuvatkin niin uskovan. Jätän myös pohjoisnavan ja Rovaniemen vaihtoehdot käsittelemättä. (Ehkä pukki asuu korvatunturilla ja pitää pajaansa Rovaniemellä.)

Ajattelin ratkaista tämän joulupukkiongelman kerrasta vaivaamasta ihmiskuntaa. Ja tämän tehdäkseni minun on syytä puhua sanojen mahdista. Olen blogissani kirjoittanut jo aika monta sanaa. (Osan niistä väärin) joten on syytä miettiä mitä olen mennyt tekemään. En mieti CMX:än tapaan sitä "mistä kaikki sanat tulevat hetkestä hetkeen niin kuin lähde loputon", koska vastaus on "päästä", useimmiten vieläpä "suusta". "Mitä sanat ovat" onkin jo minusta astetta mielenkiintoisempi kysymys.

Minusta sanat ovat pienoismalleja. Ilman pienoismalleja. Ei, en ole seonnut, juonut liikaa alkoholipitoista glögiä. Eikä syynä ole piparitkaan - vaikka piparitaikinaa onkin perinteisesti pidetty "odottamassa" kauan aikaa ennen kuin se leivotaan ja paistetaan.

Kuvitellaan että on tapahtunut autokolari. Joulupukin porot ovat törmänneet valtaisaan tavaratalon rekkaan. Kun oikeudessa selvitetään mitä on tehty, todistajille näytetään juttu joka on kuvattu siten että on tehty pienoismalleja, joita on liikuteltu. Siinä on palikkapukki ja palikkatavaratalon rekka. (Ruudussa voi lisäksi olla palikkakoulupukuunpukeutunutjapanilaisanimehahmo, jos pidät sellaisista onnettomuuksista.) Nämä palikat eivät ole oikea pukki tai rekka. (Tai animehahmo.) Ne vain symbolisoivat niitä. Silti ne voivat kertoa mielenkiintoisia asioita todellisesta onnettomuudesta. (Ja hameiden pituuksista.)

Siksi kysymys siitä, asuuko joulupukki korvatunturilla on erikoinen. Sillä aika harva uskoo että joulupukkia todella olisi olemassa. Joulupukin asuminen korvatunturilla on hieman samantapainen asia, kuin Peter Panin asuminen Mikä-Mikä -maassa. Peter Pan on käsite, joka on olemassa vain ja ainoastaan käsitteenä. Samoin kuin Mikä-Mikä -maa. Kirjan Peter Pan todella asuu Mikä-Mikä -maassa. Mutta ei oikeasti. Tai siis asuuhan tämäkin "oikeasti" Mikä-Mikä -maassa saman malliin kuin mitä vampyyrit eräiden nuoret larppaajanalkujen kinastelussa: He juttelivat uusista kauhuelokuvista ja olivat tuohtuneita siitä että elokuvissa vampyyrit ovat nykyään aina rumia, vaikka niinku oikeestihan ne on tosi kauniita!!

Joulupukkikin siis samanaikaisesti sekä asuu että ei asu korvatunturilla. (Joten miksipä hän ei voisi samanaikaisesti voisi asua talvisin pohjoisnavalla ja kesälomalla Kirgisiassa ja käydä normaalista kotiasunnostaan Korvatunturilta Rovaniemellä töissä?)

Lopullinen ja mielenkiintoinen kysymys onkin, onko Joulupukin asustaminen ainoastaan kielellinen pulma (puzzle), vai onko Joulupukin todellinen asuminen jollain lailla käsiteltävä konkreettinen ongelma (problem), joka liittyy myö siihen kielen ulkopuoliseen maailmaan. Sillä toisen kannalta pukki sekä on, että asuu korvatunturilla ja toisen kannalta ei kumpaakaan.

Minusta järkevä ihminen ei usko joulupukkiin juuri sen takia, että se ei kuuluu siihen kategoriaan "toisen kannalta ei kumpaakaan". En siis väitä että kielellä ei voitaisi käsitellä fiksuja asioita. Tai että kielellä ja logiikalla ei tekisi mitään. Mutta väitän, että emme voi luottaa niihin liikaa. Pelkkää kieltä ja logiikkaa käsittelevä on minusta siis hieman kuin ihminen, joka puhdistaa silmälasejaan vannoutuneesti ja ahkerasti. Sen sijaan että katsoisi niiden kautta maailmaa.

Näkemys on siis laajennus vanhaan "olkaamme avomielisiä, mutta älkäämme niin avomielisiä että aivomme valuvat korvista". Se sanoo uudistettuna lisää: "Ja olkaamme myös rationaalisia, mutta älkäämme niin rationaalisia, että aivomme lentävät ulos konkretiasta."

Mistä pääsemmekin sujuvasti siihen tärkeään henkilöön, joka myös syntyi 25. joulukuuta. Enkä tällä kertaa ole puhumassa Isaac Newtonista. Tästä voittekin päätellä mitä "reason of seasonia" minä kannatan!

Hyvää Joulua!

Älkää kuitenkaan tehkö perässä. Suosittelen sen sijaan antamaan joululahjaksi kännittömän joulun!


Juomisen sijasta voit sen sijaan katsoa hirviöiden joulunviettoa!

Joulun Pyhät.

On joulu. Ja jouluun liittyy paljon asioita, joista vihaisen ateistin tulisi jaksaa puhua.

Näin joulun aikaan on jälleen hienon kulutusjuhlan aika. Olitpa uskovainen tai ateisti, palvot tasan tarkkaan yhtä asiaa. Myyjien pankkitiliä, jonne kaikki tekevät innolla uhrauksia. Jeesusroina myy, jopa Suomessa. Uskonnosta(kin) on tehty joulun kunniaksi kauppatavaraa. No, ehkä kaupallisuus tässä osoittaa mistä koko uskonnossa on kyse. Minusta vain on jotenkin reilumpaa kaupitella tuotetta kuin aatetta. Ehkä tämä on peräti kauppiaiden kosto yhteisöverotuksesta, jota kirkko nyhtää jokaikisestä heidän myymästään maitolitrastakin. Nyt kauppiaat nyhtävät taatusti omansa aatteen avulla. Se on tavallaan oikein ja kohtuullista.

Mutta en jaksa puhua siitä.

Ei, en jaksa käsitellä tätä sinänsä uuden ja mielenkiintoista joulupukkiepäjumalan syntyä. Sekin toki on ateistista "huolestuttavaa". Eihän joulupukkiuskon valtaama juhlapäivä olisi ensimmäinen. Varastihan kristinuskokin Joulun alun perin pakanoilta. (Ainakin, mikäli Jehovan Todistajiin ja Pharyngulaan uskomme - ja miksipä emme uskoisi?) Sitäpaitsi, mitä nämä koristellut kuuset, valot ja muut ovat, jos eivät pakanallisia? Ainakaan minun Raamattuni kun ei "joulukuusta" tunne..

Mutta en jaksa puhua siitä

Mutta tietenkin puhun virsistä. Sillä jouluun kuuluvat erottamattomasti uskonnolliset joululaulut. Jotka alkavat pyörimään kaupassa jo lokakuusta. Uskovaisetkaan eivät pitäisi samanlaisesta kohtelusta, kuten siitä että heille soitettaisiin käännettyä Roy Zimmermannia aina joka vuosi kuukauden ajan. Vaikka elokuussa, se on tylsä kuukausi. Eivät he taatusti pitäisi siitä, vaan vaatisivat kunnioitusta näkemyksilleen. Sillä tuollaiset tekstit loukkaisivat heitä. Kyllä ne virretkin voivat ihan samalla tavalla ärsyttää.

Mutta en jaksa puhua siitä.

Vaikka toki olenkin vakavasti ihmetellyt myös sitä, miksi jotkut ateistit saavat suorastaan näppylöitä "Jeesus seimessä nyt makaapi" -lauluista. ("makaaminen" -sanalla on muuten Raamatussa mielenkiintoisia tarkoituksia.) Mutta voivat kuunnella Petteri Punakuonosta. Molemmat ovat samanlaisia satuolentoja ja sellaisina ne tulee ottaa. Ei niistä pitää tarvitse, mutta joidenkin raivoaminen saa suorastaan ihmettelemään, että onko se Jeesusasia nyt todellakin raivon arvoinen asia.

Mutta en ole puhumassa siitä.

Kaikkialla ei ole tänään joulua. Hinduille Jeesuksen synttäri ei ole mitään erityistä. Lähi -idässä ei ole pyhää puuta. He palvovat jotain Muhammadia, eivätkä biletä Jesseä. Eivätkä intialaisetkaan toivota toisilleen hyvää joulua. Eikä japanilaisilla ole sen paremmin. Ja juutalainenkin on yksin. He eivät kunniota vapaapäiväämme!

Mutta en todellakaan ole puhumassa siitäkään.

Sillä nyt on jumalauta Joulu. Ja Joulu on tärkeä: Joku on jopa sanonut jotain sinne päin, että hän on ateisti vain jouluisin. Muulloin sillä ei ole niin väliksi. Jouluna ateisti punnitaan. Tai viimeistään uutenavuotena. Sillä jopa minun kaltaiseni paatunut maallikko (monessakin mielessä) viettää mielellään joulua. Peräti perhepiirissä. Peräti ostaa joulusälää. Joulukuusen latvassa on joulutähti. (Joka ei tässä talossa taatusti ole kommunistien punatähti!) Juutalaistyyliset kynttilänjalat, radiosta uskonnollissävytteisiä joululauluja. Koristeena enkelilasipallo, jota ravistamalla tulee hiukkasia. Enää puuttuisi se, että takassa iloisesti lämmittäen rätisisi täyspuinen krusifiksi. (Meillä ei ole takkaa.) Joulusiivoukset on tehty (tai ainakin toluun kastettu sukka pilotettu sohvan alle minuuttia ennen vieraiden saapumista.) Pullaa on leivottu (tai ainakin kaardemummaa paahdettu uunissa, jotta naapurit tietäisivät että meillä sitä leivotaan.)

Sillä vaikka joulu on yhä vahvasti uskonnonsävytteinen, ja vaikka siihen liittyy hassuja lieveilmiöitä, jotka saavat meidät rauhoittumisen nimeen stressaamaan itsemme hengiltä kauppajonoissa, se voi olla ihan hyväkin asia. Saahan ihmiset juhlia vaikka sitä että planeetta on tietyllä asemalla suhteessa aurinkoon. (Kuten syntymäpäivät.) En vastusta turhia juhlia, en naurettavia ilmiöitä sinänsä. Sillä sitähän ateistin kannalta uskonto ja joulu on. Turhaa Hömppää. Mutta se suotakoon. Harmiton hulluus, hömppä ja hölmöily ovat ainakin minun elämäni suurimmat saavutukset. (Enkä toivo, että minua sentään kielletään lailla.)

Ja monet muut uskonnon sivujuonteet ovat paljon vaarallisempia kuin vuodesta toiseen toistuvat samat kappaleet. Johan siihen tottuu listahittejä kuunnellessa, aina soittavat niitä samaa muutamaa kappaleita pitkin päivää. Minusta olisi siksi syytä kohdistaa kiukku paremmin, niihin haittapuoliin. Näin energiaa säästyy ja se kohdentuu tarkemmin. Samalla kiukulla tarkennetut ja tehokkaammat seuraukset. Voisi syntyä jopa tulosta.

Siksi ajattelinkin viettää ateistisen joulun. Täysin maallisen kulutusjuhlan, jossa perinteiltä on viety niiden sisältö ja jätetty vain lahjojen osto ja SYÖMINEN! Ja on se joulukuusikin ihan kiva.

PS: Jos haluatte ostaa ateistisia lahjoja, kannattaa lukea mitä Las Vegas Weekly sanoo:

"Look for atheist perfume and you'll be looking for eternity."

Calvin Kleinin "eternity" on siis ateistien hajuvesi? Aina sitä oppii uutta! Minun täytyykin heti ostaa laatikollinen!

PS: Bloggauksen kuvassa on Helsingissä taiteileva nuorallatanssija. Kesäisin hän on teräsmies. Talvisin hän on "mustaa joulupukii, Hyvää jouluaa!, showtime" (Kuvaan on pyydetty häneltä lupa. Ja maksettu hieman vaivanpalkasta.) Laitoin hänen kuvansa, koska saimme muutoinkin mustan joulun. Lunta ei näy, valkoinen on vaihtunut mustaan. Mutta tämä ei tarkoita jouluilon vähentymistä. Toivotankin hänen kuvallaan teille kaikille:

OIKEIN RAHALLISTA JOULUA!!!

Tapauskovaisuus & älyllinen epärehellisyys vs. hihhulius & moraalinen epärehellisyys.

Etsijä etsi blogissaan älyllisesti rehellistä tapaa uskoa. Hän korostaa tapauskovaiseksi sellaisen uskon, jossa vain uskotaan, eikä juurikaan mietitä sitä onko sen uskomukset loogisia, tai onko se edes Raamatun kanta asioihin.

Hän on minusta siinä kohden oikeassa, että tälläinen on "älyllisesti epärehellistä". Jota on minusta olemassa kahta tyyppiä:
1: Itsekritiikille immuuni katsantotapa, joka ei välitä siitä että ovatko sen periaatteet järkeviä. Se vain tyytyy ottamaan "rusinat pullasta".
2: Itsekritiikille immuuni katsantotapa, joka välittää siitä ovatko sen periaatteet järkeviä, mutta tekee tämän haukkumalla ongelmakohdissa muita, testiä ja sen tekijöitä, sen sijaan että kumoaisi itsensä.

Tapauskovaisuus siis törmää tähän "älylliseen epärehellisyyteen". Sehän on vain arvoiltaan relativistinen rakennelma. Sellainen on minusta ihan hyvä asia. Se ei kuitenkaan mojaa logiikkaan / "älyyn". Se ei kysele sitä onko se "havaintojen mukainen". Mutta hei, emmehän me kai vahingossakaan pidä asiaa vahingollisena vain sen takia että se ei ole "havaintojen mukaista"? Eikö tässä nimittäin olla aika lähellä sitä "is - ought" -ongelmaa, joka mainittiin mm. Wilkinsin blogista referoimassani moraaliartikkelissa?

Sillä minusta siinä, kannattaako jotain asiaa vastustaa vai ei, ei riipu lainkaan siitä, onko se havaintojen mukainen ja täysin looginen vai ei. Se riippuu muusta. Ydinpommien rakentaminen on tieteen mukaan mahdollista, sen rakentaminen voi olla "rationaalista", jossa ei ole älyllistä epärehellisyyttä. Mutta ei se silti ole kannattavaa. Samoin ydinvoimalan rakentaminen voi olla kannattavaa, että rationaalista. Roolipelaaminen voi olla kannatavaa mutta erittäin epärationaalista. Emmehän me halua myöskään kieltää "epäloogisia" juttuja muutenkaan. Sadut ja elokuvat ovat oikein mukavia. Vaikka niissä onkin räikeitä fysikaalisia virheitä. Ja sitäpaitsi on iso joukko asianharrastajia, jotka eivät lainkaan mieti sitä, onko heidän hommansa "järkeviä". Ei aina pidäkään. Eikä heitä saa vastustaa sen vuoksi. (Ei tietenkään saa, koska minä sovin useampaankin kuin yhteen noista luokista!) Voidaan jopa kysyä, ovatko he älyllisesti epärehellisiä, jos he itse eivät lainkaan välitä "älyllisyydestä", eivätkä valehtele epäloogisuuttaan ehdottoman loogiseksi. Tämä on tärkeää koska monet (tapa)uskovaiset kerrokin että he arvostavat uskossa nimenomaan sen epäloogista aspektia, "uskon hyppyä"? Eivätkö he tässä tunnusta olevansa "epäloogisia" - ja täten kokonaan pakene "älyllisen epärehellisyyden" piiristä?

Tämän vuoksi sanon, että kohtaa 1 ei tarvitse tuhota ja murskata. Paitsi, jos se tallettaa ja hellii kohdan 2 mallia. Koska sen seuraukset ovat pahoja.

Toisaalta sivustolla mainitaan tärkeästä seikasta, joka tulee aika usein esiin. Kirkon toimintaa perustellaan sillä, että se tekee maallista avustustyötä ilman että asiaan liittyy julistamista. Tässäkin kohdassa kyse on eräänlaisesta "älyllisestä epärehellisyydestä." Uskonto on uskontoa, ja avustusasiat voisi varsin hyvin siirtää myös maallisille järjestöille. Tosiasiassa kirkossa tehdään tätä, koska sillä saadaan "oikeutettua se kriittinen 29%". Eli tämä maallinen hyväntekeväisyys jollain tavalla pyhittää koko sen toiminnan. Et voi kritisoida näitä asioita, tai vastustaa näitä, koska olet velvoitettu auttamaan. Se 29% pitää vain hyväksyä, sillä jos kritisoit toimintaa, kritisoit sitä 71% kokoista osuutta. Tämähän on muualtakin tuttu strategia, jolla oma kyseenalainenkin toiminta oikeutetaan. Tälläinen toiminta tulee tietenkin estää. Koska se on sitä kohdan 2 -tyyppistä älyllistä epärehellisyyttä. Ja vaikka kyseessä voi olla pieni asia, josta ei tunnu aiheelliseksi puuttua, on muistettava että samoin kuin moni ajattelee tieteentekoa sääntöjen (hypoteesi/teoria) kautta, josta nostetaan yksityiskohtia (deduktio), voidaan ajatella että on yleinen periaate, ja tuo sen erityistapaus. Koska periaatetta on vastustettava, tulee mitättömän yksityiskohdankin vastustamisesta oikea periaate (moraalilaki näkyy konkreettisesti vain siitä nostettujen deduktioiden kautta). Ainakin periaatteessa.

Tässäkin kohdasa on huomattava, että aivan sama miksi kirkko auttaa. Kunhan se tekee sen. (Ekologisten tuotteiden kehittäjä, joka tekee bisnestä saadakseen rahaa ei vielä suoraan tarkoita että näitä ekotuotteita ei kannattaisi ostaa..) Lisäksi on aivan merkityksetöntä onko kirkko älyllisesti epärehellinen. Väliä ei ole edes sillä, sortuvatko ne uskonnolle täysin vieraisiin elementteihin, kuten "moraalirelativismiin". Vaikka uskonnon tulee ohjata moraalia, ja se lakkaa tekemästä sen ja muuttuu sallivaksi, tämä on OK, jos seurauksena on enemmän ns. "hyviä asioita".

Siksi mielestäni se 71% antaa oikeuden olla hupsu. Se antaa oikeuden sanoa kuten Etsijä luokittelee niitä, jotka sanovat "Uskon omalla tavallani" : "Kysymyksesi uskoni luonteesta on kiusallinen, enkä oikein tiedä, mihin uskon, enkä osaa sanoa sitä kirkostanikaan, mutta ei kai tästä mitään haittaakaan ole". Mutta sen sijaan se ei anna oikeutta sanoa "naispappeus on jees, mut kyl me ymmärretään niitäkin, jotka ei sitä hyväksy". Sillä, jos todella tavoittelemme hyvää, meidän on ehdottomasti keskusteltava myös virheistä.

Jos kirkko puhuu hyvien juttujensa puolesta, niin minä puhun sitä huonoa juttua vastaan. Voimme väitellä ja neuvotella, eikä meidän tämän tehdäksemme tarvitse olla erimielisiä mistään yksittäisestä asiasta.

Viikkogallup: Parta

Tällä viikolla äänestettiin parroista. Tähän blogihistorian vakavamielisimpään ja yhteiskunnallisiin asioihin syväluotaavalla äänestyksellä tavoittelin maailmanvallan lisäksi tietoa estetiikasta. Tulokset olivatkin erityislaatuisia.

Parranajossa vihataan eniten melko tasaisesti kaikkea, paitsi parran katoamista. Kenties tämän vuoksi partaa yhä ajetaan maailmassa enemmän kuin ferraria. Kuitenkin esteettisyyspuolella erilaiset parrallisuuden muodot saivat melko paljon ääniä. Täysparta oli suositumpi kuin siloposki. Mutta silti parran katoaminen ei harmittanut ketään parranajossa. Minusta tässä on jo pienen paradoksin ainekset, joiden syväanalyysi varmasti selittää jotain ihmisen luonteesta ja siitä miksi parturit, vaikka ovatkin miehille halvempia kuin naisille, ovat yleensä naisia.

Lisäksi Roope Ankka sai arvokata oppia hänen poskipartansa tyylikkyydestä. Samoin kuin Lost -sarjan Jack, jonka parta jäi ilmeisesti jonkinlaiseen aikasilmukkaan: Se on jäänyt pysyvästi sängen asteelle. Sen täytyy olla Saaren kirous!

Usko, Toivo.

Kirkon mainoskampanja yrittää vastata väenkatoon. Siinä ei ole kenellekään mitään salaista. Kirkossa yritetään kampanjaa, koska he eivät ymmärrä miksi siitä erotaan.

Olen melko varma, että mainoskampanja toimii ehkä niihin, jotka lintaavat kirkollisveron maksusta ja liittyvät kirkkoon takaisin saadakseen häät. Ja niihin, jotka eroavat kirkosta joidenkin muiden kuin uskonnollisten syiden takia.

Sen sijaan ateisteihin tai vakaumuksettomiin kirkon kampanja ei tule toimimaan. Koska heidän silmissään kampanja näyttää juuri siltä miltä "kuristushuoneessa" sanotaan:

"Me ollaan täällä kirkossa huomattu, että te nykynuoret suhtaudutte oudon nihkeästi irrationaaliseen taikauskoon, tuhansia vuosia sitten eläneiden paimentolaisten moraalikäsityksiin ja epämääräisiin satuhahmoihin. Me ollaan vilpittömästi sitä mieltä, että teidän pitäisi vaan rohkeasti ottaa Jeesus vastaan. Niinpä me kehiteltiin pari uutta ja megakoleeta juttua, jotka varmasti vetoaa teihin!"

Sillä jos "kolea temppu" on mitä muuta tahansa kuin sen tunnustaminen että Jumalausko on irrationaalista muinaispaimentolaissatuilia, se Ei Tule Vetoamaan. Ja tämä ei varmasti ole mikään ikäkysymys.

Suurin merkitys onkin sillä, kuinka suuri osuus ihmisistä edustaa "vakaumuksettomia". Jos sen määrä on kovin suuri, kirkko ei voi tehdä juurikaan mitään muuta, kuin miellyttää niitä jotka ovat valmiita ja halukkaita siihen liittymään. Ja jos "sekulaareista" suuri osa onkin vakaumuksettomia, heitä ei kannata yrittääkään miellyttää.

Tällöin kirkon ainut mahdollisuus onkin miellyttää fundamentalisteja, jonka seurauksena kirkosta tulee hihhuleiden mellastuspaikka ja muiden ilona ei ole kuin se, että enemmistö ei kuulu siihen, joka taas tarkoittaa isoa kirkollisveroprosenttia kirkon jäsenille.

Luulen että kirkko toivoo kuitenkin että mahdollisimman moni sekulaari liittyy, koska siinä on suurempi väkimäärä, ja pienemmällä jäsenmaksulla niitä on helpompi värvätä ja vaikutusmahdollisuudetkin ovat suuremmat.

Mutta pohjimmiltaan se voi vain uskoa ja toivoa että riittävän suuri osuus ei ole ateisteja tai muita vakaumuksettomia.

Testaa taiteentuntemuksesi

Tässä maalauksissa vaihtoehtoina ovat aina Winston Churchill ja Adolf Hitler. Minun tulos:

"Ihre Punktzahl: 9

Bravo, Sie sind Kunsthistoriker oder aber Sie spielen das Quest nicht zum ersten Mal und haben aus Ihren alten Fehlern gelernt. Gut gemacht."

Minusta ei paha tulos, maksimi kun on 10.

Kokeile itse testiä.

Schlick ja Wienin laukaukset.

Moni blogini lukija on varmasti jo tuskastunut Jokelan ruotimiseeni. Olen käsitellyt sitä monessa viestissä, yli sen mitä voisi olettaa. Syy fiksaatiooni on henkilökohtainen; Jokela on minun tapauksessani lähellä. (Junalla ohikulkijoiden kannattaa mulkoilla Jokelan lähettyvillä ikkunasta. Kun mennään Riihimäen suuntaan, hieman ennen Jokelaa, ja toiseen suuntaan hieman sen jälkeen on Jokelan asemarakennuksen puoleisella puolella rataa kyltti, jossa on punainen talo ja teksti "Jokela - lähellä". Ennen ihmettelin että lähellä tarkalleen ottaen mitä..) En suoraan tuntenut ainuttakaan uhria, mutta olin tietoinen osan olemassaolosta. Se siis tapahtui kannaltani liian lähellä. Ja se on painanut minua siksi keskivertoa enemmän. Ja tilanteen läheisyys teki erilaisista moraalittomuusvihjailuista pahempia. Toki en muutenkaan ole immuuni loukkauksille.
Tietenkin tähän voidaan sanoa että "ei haukku haavaa tee". Mutta heille sanon että haukku tekee haavan - ja siksi loukkaaminen on paitsi argumentointivirhe, myös jossain oloissa rikos. En siis edes väitä kykeneväni objektiiviseen asian käsittelyyn, henkilökohtaisuudesta nousemiseen.

Teen kuitenkin rinnastuksen. Kaikesta subjektiivisuudestani huolimatta tämä on minun henkilökohtainen blogini, jota pidän pääosin itselleni.

Lueskelen juuri Edmondsin ja Edinowin historiallis -psykologista filosofiadraamaa "Wittgensteinin hiilihanko". Kirja ei ole kovin filosifinen, vaan enemmän kulttuurihistoriallinen. Se kertoo kiistasta, jonka kaikki ovat nähneet eri tavalla. Kiista kesti 10 minuuttia. Osallistujina tapauksessa olivat Ludvig Wittgenstein, Karl Popper ja Bertrand Russell, sekä hiilihanko. Ja yleisö, joka oli seuraamassa keskustelua. Kuulijoiden mukaan joko Ludvig leikki hiilihangolla pyöritellen sitä, toisten mukaan hän käytti hiilihankoa esimerkkinä, osan mielestä hän uhkaili sillä Popperia. Osan mielestä Popper ja Wittgenstein peräti taistelivat hiilihangoilla. Osan mielestä kiista loppuu siihen kun Ludvig poistuu läimien ovia sen jälkeen, kun Karl on esittänyt Ludvigin pyynnöstä moraalilauseen, joka sattui olemaan "Ei pidä uhata vierailevaa luennoitsijaa hiilihangolla." Osan mielestä Karl sanoo tämän vasta Ludvigin poistuttua. Osan mielestä Bertrand puuttuu asiankulkuun kimittämällä, osan mielestä karjumalla, käskyn lopettaa hiilihangolla osoittelu, tosin kaikki eivät muista hänen sanoneen mitään. Ja samanaikaisesti eräs ei huomannut yhtään mitään erikoista tapahtuneen, koska yleisössä oli naispuoleinen seuraaja, joka oli kuulemma tunnettu siitä että ei käyttänyt alushousuja. Ja hän istuskeli juuri jalkojaan heilutellen ikkunalaudalla. Eikä kukaan ole samanmielinen oikein mistään, mitä tapahtui.

Kirjassa kerrottiin sivulla 144-150 professori Moritz Schlickistä ja hänen kuolemastaan ja sen seurauksista. Hän oli Wieniläinen filosofi. Wienin piirin alkuunpanija, jonka ansioksi lasketaan myös se, että Wittgenstein palasi filosofian pariin. Tätä miestä kuvasi syystäkin kaksi sanaa "looginen positivismi". Se, mitä hänelle tapahtui 21. kesäkuuta 1936 ei kuitenkaan ollut kovin "loogista", eikä taatusti "positiivista". Johann Nelböck nimittäin odotti häntä ladatun aseen kanssa. Moritz sai neljä luotia. Ja messinkikilven pihalle.

Lehdistö käsitteli asiaa monella tavalla. Koska elettiin antisemitististä aikaa, aikaa hieman ennen juutalaisvainojen puhkeamista erään saksalaisen maalarin toimesta, osa kirjoittajista hyökkäsi Schlickin kimpuun leimaamalla hänet juutalaiseksi ja nosti hänen ampujansa sankariksi. Kirja kertoo sivulla 147

"Yksi kirjoituksista, jonka kirjoittaja oli salanimellä 'Academicus' esiintyvä virkatoveri, pyrki saattamaan asian mielestään asianmukaisiin mittasuhteisiin ja kertomaan lukijoille tappamisen takana piilevistä 'todellisista tosiseikoista ja motiiveista'. Yleisön piti ymmärtää, että Schlick oli edustanut uutta ja vaarallista filosofista suuntausta, joka suhtautui vihamielisesti metafysiikkaan ja jota kannattivat yhteiskunnan alhaisimmat ainekset - juutalaiset, kommunistit ja vapaamuurarit. Tämä filosofia - looginen positivismi - kielsi Jumalan ja hengen olemassaolon ja piti ihmistä pelkkänä solukimppuna. Moritz Schlickin tappaneita luoteja ei ohjannut mielipuolen logiikka vaan sielu, jolta oli riistetty elämän tarkoitus. Nyt oli aika ottaa ideologinen valta pois tälläisiltä tuhoisilta miehitysvoimilta."

"Academicus" jatkoi siitä kuinka juutalaisten tulisi pitää omat filosofinsa kulttuuri -instituutissaan, sillä Wienin yliopiston oppituolien piti olla Kristillis-saksalaisten filosofien hallussa. Academicus totesi myös siitä, että tälläinen väkivalta oli ikävää, mutta että siitä voisi seurata niinkin hyvä asia, kuin se että juutalaiset ymmärtäisivät poistua muiden joukosta. Että se olisi juutalaistenkin edun mukaista, unohtamatta tietenkään sitä valtavaa etua kristityille saksalaisille ja kansan moraalille, joka asialla olisi.

Koska elettiin sitä aikaa, mitä elettiin, Schlickistä tuli kansan silmissä konna. Moraalitonta ja vaarallista ateistista ja juutalaista -molemmat sanat esiintyivät tässä yhteydessä & yhdessä ainakin kirjassa- harhaoppia levittänyt henkilö. Seurauksena oli se, että loogista positivismia harjoittaneiden oli muutettava englantia puhuviin maihin, tai lopetettava.

Tosiasiassa Nelböck ei ollut mikään kristillisyyden ideologinen sankari, tai edes sen puolustaja. Hän sairasti paranoidia skitsofreniaa. Hän oli uhkaillut Schlickiä jo aikaisemmin, koska Nelböck oli ihastnut erääseen neitiin nimeltä Sylvia Borowicka. Neiti taasen ei ollut kiinnostunut Nelböckistä, koska oli ihastunut Schlickiin, opettajaansa. Vaikka Schlick oli naimisissa, eikä ole mitään todisteita siitä, että Schlickillä olisi ollut mitään suhdetta Borowickan kanssa, skitsofreenikon päässä heillä oli kiihkeä seksisuhde. Ja koska professorin uhkailusta seurasi psykiatriset tutkimukset ja skitsofrenia paljastui, ei Nelböck enää saanut töitä. Kaikki oli Schlickin syytä. Schlickillä oli uhkailujen jopa ollut henkivartijoita, mutta jossain vaiheessa hän oli kyllästynyt niihin ja sanonut että hän pyysi niitä sen verran usein, että pian häntä epäillään paranoidiksi.

Mielestäni tismalleen sama tapahtui Jokelan jälkeen ja Jokelassa. Yhdellä ihmisellä ei ollut asiat ihan hyvin. Se ei välttämättä ollut edes hänen oma syynsä. Todellinen syy oli hulluus. Ja kristillisestä piiristä nousi esiin omat "Academicukset", jotka auktoriteettinsa ja oppineisuutensa takaa väittävät syylliseksi ideologiaa.

Mutta tietenkin voi olla, että tapaus muistutti hiilihankokeskustelua, jossa jokainen näkee tapaukset omalla tavallaan. Minä omallani ja muut jollain aivan toisella tavalla. Ehkä kyseessä on tilanne, jota käsitellessä henkilön maailmankatsomus ja jopa satunnaiset kiinnostuksen kohteet vaikuttavat siihen, mitä hän näkee tilanteessa ylipäätään tapahtuneen. Voi aina olla, että minun on vaikeaa suhtautua asiaan "objektiivisesti", koska asia oli liian lähellä. Ehkä tässä suhteessa olen se mieskatsoja, jonka näkemystä ikkunalaudalla oleva tyttönen kovasti "häiritsee".

Mutta toisaalta, myös ideologiasta syyttäjien tulisi miettiä, häiritseekö heidän vakaumuksensa ja halunsa tuomita. Että ovatko he mahdollisesti aikamme "Academicuksia", jonka näkemyksiä seuraava sukupolvi häpeää korvat punaisena..

Double your fun with Jesus.

Niin meille luvataan. Olen saanut myös mainospostia, jossa luvataan pienten pillereiden lupaavan vähän vastaavanlaisia asioita. Samoin esim. Googlen mainoksissa on ilmoitettu, että "Jesse diggaa sua ehdoitta". Tämä on sitä tuttua mainoskampanjaa, sinänsä vanhaa juttua. En siis kaivanut niitä esiin vain sen takia, että saisin naureskella. (Vaikka siihenkin sorrun aina kun tilaisuus sen sallii.) Vaan yritän niiden kautta peräti tuoda esiin erään asian.

Noiden mainosten henki kun poikkeaa syvästi perinteisestä uskovaisuudesta. Nuoren polven tätä on ehkä vaikeaa tajuta, mutta ei Jumalaa lempinimillä ole usein kutsuttu. Jeesus kenties "isä meidässä" yritti jotain samaa, kuin mitä nykyiset mainosyhtiöt. (Ei, kyse ei ole jäsenten saamisesta järjestölle. Sitä ne mainosmiehet tietenkin hakevat ja uskovaiset jotka kampanjan ovat tilanneet, mutta...)

Ennen Jeesuksen armo oli ansaittava. Nyt armo on korostetusti armoa. Samoin lempinimittely on kai ihan hauska asia, ja sen salliminen kertoo paljon. Joka väittää muuta, voi vaikkapa mennä tekemään empiiristä testiä muslimiyhteiskuntaan. Mene ja kutsu Allahia "Aatuksi" tai Mohammadia "Mohikseksi", ja katso seurauksia.. Uudessa kampanjassa on korostetusti jätetty vääräuskoisten "smite" vähemmälle. Tai kuten eilisen iltapäivälehdessä Bisquit lohkaisi "Miekkalähetys on muuttunut meikkilähetykseksi".

Ja tästä pääsemme hieman niihin pilleriasioihinkin:
"Jeesus diggaa sua ehdoitta" -lause ja "Double your fun with Jesuksen" -kuvitus korostaa minusta juuri sitä asiaa, jonka useat hihhulit unohtavat. Rakkaus ei ole valintakysymys. Homoseksuaalisuus ei ole valinta. Myöskään puolisoa ei valita. Minäkään en ole tietoisesti "valinnut" puolisoani. Samoin en voi vain päättää että "Rakastan Jumalaa kaikesta sydämestäni". Sillä näitä asioita ei vain päätetä. Rakkaus ei ole valintaa tai edes tahtomista (niitä tarvitaan vain jo syntyneen rakkauden ylläpitämiseen.) Kenties tämä sekoittaakin heidän koko rakkauskäsityksensä. Hehän kertovat aina rakastavansa vaikka ketä. Minuakin, vaikka olen ihan vieras ihminen. Mutta se johtuu vain siitä että heidän rakkauskäsityksensä on kieroutunut. Rock -lyyrikko Yrjänää tapaillen yritän korostaa tätä tärkeää rakastamisen ja näennäisrakastamisen eroa:

"Oikeinko rakastin vai kuten lauluissa
korvaten herkkyyttä voimalla, tahdolla."

Toki tuossa kirkon mainoksessa jäi kertomatta miten Jeesus tuplaa huvin. (Ja tuoko hän ruoskan mukanaan.) Ja kuvistakin sitä on vaikeaa ymmärtää. Mutta toisaalta huvitusasiat eivät aina ole ihan yksinkertaisia. Hauskuus ei aina ole yksinkertainen kalkulaatio jossa otetaan paikalla olevien chicksien määrä jaettuna heidän keskimääräisellä hameen pituudellaan. (Vaikka myönnänkin, että tässä onkin olemassa jonkinasteinen korrelaatio.)

Eli vaikka kirkon kampanja onkin hieman hoopo, ei se minusta ole "ihan huono".

Kuinka vihainen olen valtionkirkolle?

Otsikossa lukee aivan oikein. Tänään en juttele teille hihhuleista. Tänään juttelen teille valtionkirkosta. Kerron kuinka paljon/vähän sitä vihaan. (Ja teen sen pennin tarkkuudella.) Samalla selviää varmasti sekin, miksi en kuluta kovin suuria voimavaroja sen vastustamiseksi. Se ei ole loppupeleissä niin ahne ja vaarallinen voima, kuin voisi uskoa.

En vihaa sitä että joku uskoo. En vihaa edes kirkkoa (vaan sitä osuutta "valtion" siinä edessä.) En vihaa myöskään kirkollisveroa, tai sitä mitä sen jäsenet muutoin maksavat suoraan tai epäsuoraan. En kanna kaunaa siltä ajalta kuin kuuluin kirkkoon. En ehkä saa sitä taivaspaikkaa josta maksoin, mutta kirkkoon kuuluminen on vähän kuin jäsenmaksun maksaisi. Siinä pohjimmiltaan maksetaan seuran palvelujen saamisesta. Se on OK. Jos kirkko vaatisi jäsenyydestä vaikka 1000 000€ vuodessa ja joku haluaisi silti olla sen jäsen, hän saisi luvan koko summan maksaa. Se ei olisi yhtään väärin. (Silti, jos jotakuta kiinnostaa, hän voi melko helposti selvittää paljonko hänen vuosimaksunsa suuruus on..)

Ei, minä vihaan sitä, että muut pistetään rahoittamaan heidän uskonsa. Uskovaiset saavat minusta ihan itse rahoittaa oman tärkeän pikku harrastustoimintansa. Ei valtio osta minulle edes roolipelinoppia. Vaikka niitä saa muutamalla eurolla.

Puhun siis yhteisöverotuksesta. Se peritään aina kun ostat mitä tahansa kaupasta, asunto-osakeyhtiöistä, yhdistyksistä... Tämän maksat, etkä vastaan voi taistella. Yhteisöverotus on vähän kuin hengitystä verottaisi. Ainut tapa päästä siitä eroon on kuoleminen, silä asuminen ja syöminen ovat veron alla. Toki ateistejen massaitsemurha taatusti säväyttäisi, ja tämä yhteisöverotus lakkaisi aika nopeasti. Mutta jäljelle ei taitaisi jäädä ketään "edunsaajia". (Toki nyt moni hmm.. "äkäisesti vakaumuksellisempi".. uskovainen alkaa taatusti rukoilemaan tämän asian puolesta. Sillä jos ateisti käännyttäisi vaikkapa kaksi ihmistä pois Kristuksesta blogillaan, hänen tappamisensa välillisesti pelastaa nämä ihmiset. Yksi kuolisi monien edestä. Siitä ajatuksestahan uskovaiset keskimääräisesti muutenkin tykkää.)

Paljonko kuluja sitten on?

Oletetaan että noin 10€/päivä. Arvio on toki varmasti ainakin keskivertoa ajatellen alakanttinen, mutta se on mukavan pyöreä luku. Se tekee 300€/kk. Toki osana kuukausista on useampia päiviä (ja tammikuussa vähemmän). Kerrotaan tämä luku 10:llä. Toki vuodessa on 12 kuukautta, mutta tämä on mukavan pyöreä luku. Ja minä olen tunnetusti höveli, kun kyseessä on laiskuus ja helpot luvut laskelmissa.

Ostelen siis sellaista, josta menee yhteisöveroa noin 3000€/vuosi. Eihän se hirveän paljoa ole. Olen ollut ateisti 12 vuotta, (sanotaan 10 niin luvut pysyvät pyöreinä.) Kirkko on siis nyhtänyt 10 vuoden aikana yhteisöveroa rahamäärästä, jonka "tosi reilusti paahtoleivän tapaan" suuruus on 30 000€.

Yhteisöveron suuruus on Wikipedian artikkelin mukaan 26 prosenttia yhteisön verotettavasta tulosta (se on ennen ollut 29%, mutta olen reilulla ja laiskalla tuulella enkä ota sitä huomioon.) Oletetaan että vain 5% kuluttamastani rahasta on tuottanut varsinaista tuloa.(Tosiasiassa tämä on erittäin alhainen tulos.) Tällöin yhteisöveroni määräksi tulee 1500€/vuosi. 1,94% tästä on Kirkon siivu..

Lopputulos:
Katson että kirkko on varastanut minulta rahaa 29,1€ Summa ei todellakaan ole suuri. Mutta se on olemassa, ja se on väärään suuntaan. (Ja kokonaisuutena kirkon kaikilta ateisteilta varastama osuus on aikasta suuri.)

Kuinka paljosta olisin valmis antamaan kirkolle täysin anteeksi tuon? Minulle ei tietenkään riittäisi se, että menisin konttoriin ja saisin tuon 29.1€ käteeni. Tässä täytyy tehdä, kuten aina. Eli leikitään "Kuinka paljon olisit valmis antamaan rahaa nyt, jos saisit 10 vuoden päästä 100€?". Kukaan ei varmasti antaisi 100€ nyt, se olisi kuin se Raamatussa Matteus 25:14-28 mainittua leiviskän maahan kätkemistä. Tarinassa isäntä oli syystä vihainen palvelijalle, koska palvelija olisi voinut laittaa leiviskän pankkiin kasvamaan korkoa, ja jo tällä isäntä olisi saanut enemmän kuin yhden leiviskän. Hän olisi voinut saada esimerkiksi korkona poissaoloajaltaan 30 hopearahaa, joilla voisi ostaa Juudas Iskariotin kavalluksen. Kyseessä ei siis ole mikään pikkuasia.

Asuntolainojen korot ovat jotakuinkin 4% vuodessa. Minä tyydyn siihen.

Siksipä katson, että kirkko on ensin lainannut 1. vuotena minulta 2,91€ , joka on kasvanut 4%, jonka jälkeen kirkko on lainannut lisää 2,91€ ja KOKO POTTI koronkorkoineen on kasvanut 4%. Tätä on tehty 10 vuotta. (Koska olen reilu.)

Ohjelmoin ohjelman, joka pyöritti tulosta. Olen valmis antamaan kirkolle täysin anteeksi summalla: 36€ 33 senttiä. Iskariot tyytyi vähempään. (Toki silloin ei ollut €uroja. Mutta paskiaisia oli.)

Se ei ole paljoa, mutta haluan sen. Minä olen ollut laskelmassani reilu, mutta en usko että kuntani kirkkoherra kirkon kassasta antaa tuota rahasummaa, jos menen sitä huomenna häneltä pyytämään. Enkä tietenkään halua, että joku yksityinen henkilö maksaa sen. Haluan sen kirkkoherranvirastosta.

En ymmärrä heidän logiikkaansa.

Älykkään Suunnittelun kannattajat viittaavat siihen että he eivät edusta uskontoa, vaan tiedettä. He tekevät tätä usein perustelemalla asiaa sillä, että Älykäs Suunnittelija ei välttämättä ole Jumala. Siihen viitataan esimerkiksi seuraavalla tavalla:

"Älykäs Suunnittelija voi olla avaruusolento." ~Tieteen Kuvalehti 18/2007, "Tiedettä vai uskontoa" sivu 75.

Tämä taas viittaa esimerkiksi UFOihin ja muihin vastaaviin. Ja tämän pitäisi vakuuttaa meidät? Että he ovat tiedettä, koska he eivät välttämättä kaikki ole hihhuleita, vaan että osa voi olla hörhöjä? Okei, he eivät välttämättä edusta uskontoa. Ainoastaan ne heistä, jotka uskovat Jumalaan tai muihin ÄS:än persoonana, edustavat uskontoa. Muut heistä ovat hörhöjä, jotka edustavat UFOuskontoa. Sillä eikö Raelilaisetkin ole uskovaisia, ja heidän oppinsa vain uskonto, jossa jumalolennot on korvattu miltei 1:1 avaruusolennoilla? Eli en ymmärrä, miten tuo "statement" vähentää heidän uskovaisuuttaan ja lisää uskottavuuttaan.

Ja muutenkin, kauhea poru siitä ovatko he uskontoa; Olennaisin kysymys on kuitenkin se, onko se tiedettä vai epätiedettä! Vai onko se koulupolitiikka heille sittenkin niin tärkeää, että heidän täytyy yrittää kiertää sitä? Siitä huolimatta, että he eivät kuulemma edes halua päästä kouluopetukseen. Eivät tietenkään lainkaan. Mutta joku muu voi haluta, eivätkä he tässä tapauksessa välttämättä niin kauheasti vastustelekaan..

Once more, boys; Evoluutiosta ja moraalista.

John Wilkins kirjoitti koululaiselle vastauksen siihen johtaako evoluutio siihen että on luvallista huijata ja raiskata ja tappaa. Syynä oli se, että hänelle kirjoitti poika nimeltä Alex, joka oli joutunut tuosta aiheesta kreationistin herjaavaan ristituleen. Alex ei ollut kyennyt vastaamaan kreationistien inttämiseen siitä, että evoluutikot ovat pahoja, tai että evoluutiolla on "moraalittomia implikaatioita". Että evoluution kannattaminen tarkoittaa sitä että on loogisesti hyväksyttävä huijaaminen, ruuan varastaminen, esiaviollinen seksi ja muut moraalittomat asiat.
Ja kuten yleensä ottaen onkin : Se, että koululainen tai lukion käynyt tavis ei osaa vastata johonkin kreationistien nikkaroimaan väitteeseen, se ei tarkoita että kreationistit olisivat oikeassa. Vaikka kreationistit toista helposti liputtavatkin.

"Hei maallikko, Kumoa kaikki vastaväitteeni jotka koskevat niinkin samanlaisia perustietoasioita, kuin geologiaa, ajoitusmenetelmien taustalla olevia fysikaalisia syvällisiä teorioita, suhteellisuusteoriaa, informaatiomatematiikkaa, fylogeniaa, genetiikkaa, mutaatioiden rakennetta, solukoneiden biokemiaa, kemiaa, syvällistä tieteenfilofiaa... koskevat väitteeni tai käänny!" on jotain sellaista, jota ei tahdo parhaalla tahdollakaan kyetä ottamaan vakavasti. Itse asiassa edes nauramatta ääneen. Se, että maallikko ei tunne vastausta ei siis tarkoita sitä että vastausta ei olisi. Muun väittämisessä tietämättömyyteen vetoaminen vietäisiin aika erikoiseen konseptiin, jossa aukkoa ei määrääkään yleinen tietotaso eikä edes utelijan tietotaso, vaan keskustelukumppanin tietotaso..

Vastaus kreationistien herjaan on; Sillä Wilkins osaa vastata seuraavaa:

Tosiasiassa evoluutiolla ei ole sen enempää moraalista sisältöä kuin maan vetovoimalla tai kemialla. Eli koska asiat tapahtuvat, se ei tarkoita että niiden itää tapahtua, tai sitäkään että niiden ei tulisi tapahtua. Kuten jos 5 -vuotias putoaa puusta ja katkaisee jalkansa, jalka katkeaa gravitaation, luiden ja maan fysikaalisten rakenteiden ja biologian kautta, se ei tarkoita että niin tulisi tapahtua tai että oli oikein että se tapahtui.

Wilkins toteaa, että evoluutikot joskus puhuvat kielellä, jossa elämällä on "tarkoitus" lisääntyä ja selvitä. Mutta että sitä ei voi ymmärtää ihan konkreettisesti; Olisi formaali virhe tehdä niin: "Is-Ought" -ongelma tarkoittaa sitä että jotta saisimme "pitäisi olla" väitteen "olemisväitteestä", tarvitaan sitä että oletetaan että jos asiat ovat niin, niiden tulee olla niin. Ja ongelmana on se, että millä tästä premissistä tehdään oikea? Kun vastaat tähän, huomaat että olet siinä, mistä lähdit. Eli kysymyksessä siitä "miten teet moraalilauseesta oikeutetun".

Omana välikommenttina huomautan siis, että sillä että tabletissa on antibioottia ei ole suora kommentti siihen, pitäisikö se antaa ihmiselle. Lisäksi tarvitaan tieto siitä, mikä on moraalinen seuraus. Monimutkaisuutta tähän lisää se, että, jos potilas on allerginen antibiootille, sen antaminen ei ole välttämättä moraalista. Tai jos potilas onkin allerginen antibiootille, ja hän sattuukin olemaan massamurhaaja, tai jos potilas on sairas ja massamurhaaja, on kysymys siitä pitääkö tabletti antaa potilaalle vai ei, monimutkaisempi. Tosiasiassa näissä kaikissa moraali ei nouse siitä onko henkilöllä antibioottiallergia ja onko hän massamurhaaja, vaan siinä, että oikeuttaakseen tapahtuman moraaliseksi, pitää päättää mitkä lopputulokset ovat moraalisia. Näiden pohjalta perustelu ehkä tehdään vedoten tosiasioihin, mutta se ei tee olemattomaksi sitä että nämä lopputulokset ainoastaan oletetaan moraalisiksi jostain "tosiasioista riippumattomasta syystä."

Wilkins jatkaa siitä että evoluutio itse asiassa myös lisää yhteistyötä ja sosiaalista aktiivisuutta. Biologinen "altruismin ongelma" onkin ollut selittää kuinka yhteistyö kehittyy evolutiivisesti jos kaikki ovat "itsensä varassa" ja jos hän tekee yhteistyötä, kuinka välttää huijarit. Vastaus ei ole helppo, mutta se on kuitenkin valtava tutkimusareena filosofiassa ja biologiassa.

Olennaista tässäkin on ymmärtää se, että jotta huijaaminen on kannattavaa, se johtuu siitä että täällä on niitä jotka ovat valmiita yhteistyöhön, tekemään jotain toisen puolesta, joka voidaan pettää. Huijaaminen kannattaa siksi vain jos sitä ei ole liikaa. Ja jos kaikki tekevät yhteistyötä, huijarin kannattaa nousta. Siksi evoluutio asettaakin huijaamiselle ja yhteistyölle tasapainotilan. (Joka selittää sen, miksi havaitsemme molempia.) Tälläisiä tasapainotiloja havaitaankin ekonomiassa, sodassa, diplomatiassa ja jalkapallossa.

Wilkins viittaa siihen etä monille ihmisille moraaliabsoluutin puuttuminen johtaa siihen että moraalinen käytös on mahdotonta. Wilkinsin mukaan nämä ovat väärässä, koska me olemme sosiaalinen laji ja se tarkoittaa että ihmiset ovat taipuvaisia tekemään myös yhteistyötä ja käyttäytymään hyvin. Wilkins tosin muistuttaa että siitä että yhteistyö ja ystävällisyys kehittyivät ei johda siihe että ne ovat oikea moraalistandardi. Hänen mukaansa moraali on enemmänkin velvollisuusasia, ja että se on oikeutus jo sinällään.

Kommenttina voin sanoa, että hän näkee asian ehkä hieman eri tavalla kuin minä; Näen että moraali on itseisarvo, ei välinearvo Ukko Ylijumalan miellyttämiseen. Siksi morali määritellään kaikkien itseisarvojen tapaan itsellään. Koska. Se. Ei. Ole. Väline.

Ja lopuksi Wilkins muistuttaa itsestäänselvyydestä: Vaikka evoluutio olisi eettisesti väärin, ja että moraalisuus olisi ratkaisematon ongelma, se ei tarkoita että kreationistit olisivat oikeassa. Ja että evoluution moraalittomuus ei tarkoita että se olisi väärässä. Sillä asian epätoivottavuus ei tee siitä olematonta. Kuten asian ikävyys ei tee 5 vuotiaan lapsen murtunutta jalkaa olemattomaksi.

Itse kommentoisin tätä sillä, että on tosiasia, että tosiasioiden puute ei ole todiste puutteesta. Siksi moraalisen selityksen puute ei tarkoita että selitystä ei olisi. Ja vaikka selitystä ei olisi, ja lopputulos olisi pakosti moraaliton, se ei tekisi asiasta väärää tai edes moralia olemattomaksi. Päin vastoin, jos moraali todella on itseisarvo, se tarkoittaa ainoastaan sitä että moraalisuutemme ei johdu evoluutiosta, vaan sen arvo syntyy ainoastaan tekojemme tuloksena. Se tekisi moraalista minusta vain entistä arvokkaampaa; Ainut tapa, jolla moraalia syntyisi olisi hyve itsessään, jolloin kaikki hyvä olisi aina itsellään ansaittu. Siksi onkin hyvä lopettaa laulun säkeeseen:

"Arvon mekin ansaitsemme."