Luonnoton luonto ~ Synnitön Jumalan Tahdon rikkominen.

Paholaisen asianajajan blogissa nostettiin esiin usein käyty keskustelu siitä, onko "seksuaaliset perversiot" luonnollisia. Ja jos eivät, onko sillä mitään merkitystä.

Siellä on nostettu esiin tavalliset. Humen Giljotiini kieltää päätteälemästä simpanssien heteroudesta tai homoudesta sitä, onko homous paha asia vai ei. Sillä paneeko apina veljeään ei ole merkitystä sille saako ihminen tehdä niin. Suorastaan kliseistä, etten sanoisi tylsää.

Mutta sitten tilanteeseen tulikin minulle uusi käänne;

"Luonnollisuus" ei uskovaisille olekaan sitä miksi se käsitetään. Se ei heille ole sitä mitä luonnossa on ; Heille luonto voi olla vaikka miten luonnoton. Luonnollinen tarkoittaa sitä, mikä Jumalalla on ollut aluksi mielessään, ja tästä poikkeaminen ei ole luonnollista. Näin homoapina on luonnoton, vaikka onkin elikko.

(Ilmeisesti tämän näkemyksen Jumala on niin heikko että Hänen Suunnitelmansa ei päde vaan joku todella voi estää Hänen tahtonsa toteutumisen monelta osin. Kaikkivaltias tälläinen ei siis ainakaan ole.)

Opimme myös että kaikki Jumalan tahdon rikkomiset eivät välttämättä ole syntiä. Osa tietenkin on. Karkeasti sanoen; Homoapina ei tee syntiä, mutta ihmishomo tekee, koska apinalla ei ole vapaata tahtoa ja ihmisellä on. (Tosin itse uskon että eläimillä, kuten koirilla, on paljonkin vapaata tahtoa. Siltä nimittäin näyttää sen pohjalta, mitä minulla on ollut kokemuksia.)

Eli tässä näkemyksessä luonnollista ovatkin ne asiat, joiden pitää olla niin kuin ne ovat. Muu on luonnotonta. Luonnonkaasu radon joka menee paikallisen pastorin keuhkorakkuloihin ja aikaansaa syövän ei siis tässä näkemyksessä ole lainkaan luonnollinen asia. Joskaan ei välttämättä syntiäkään. Tai mistäs sitä tietää, jos syöpä oli vaikkapa Jumalan rangaistus siitä, että pappi saarnasi väärin ja ajoi välillisesti nuoren kadotukseen.

Sillä eihän sitä koskaan tiedä.

Tuossa kohden esille tuleekin juuri se, mikä tekee uskovaisten "luonnollisuus"/"luonnottomuus" -väitteiden käytön vaikeaksi ; Emme voi mitenkään vain ottaa luonnosta esiin jotain ja sanoa onko sen seuraus "luonnollista" vai ei. Se että luonto tekee sen voi olla tarkoitettu tai sitten ei. Ja kun "Herran Suunnittelijan Tiet" ovat sangen tuntemattomia, voimme pohjimmiltaan vain väittää että jokin asia on luonnollista tai luonnotonta.

Tällöin koko hokemassa "homoseksuaalisuus on luonnotonta" on pelkkä "musta tuntuu että se on väärin! Ja minun dogma/catma sanoo niin!" Eli perustelematon mielipideväite, joka tehdään vetoamalla katedraaliin tai auktoriteettiin.

Tai kuten "chatiez" kommentoi:

"Humen lailla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, koska empiirisellä havainnolla on asian kanssa hyvin vähän tekemistä - se rajoittuu kirjan ja silmän väliseen etappiin."

Tämän seurauksena on tietenkin se, että lause on pelkkää uskon myymistä ja kätkemistä. Ja koko "luonnoton" sanaa käytetään harhaanjohtavassa muodossa. Termi uudelleenmääritellään, jotta saataisiin lisää väistelytilaa. Koska tiedetään että jos systeemiin kuuluu tai sitä seuraa yksikin sekulaari, hän kyllä vierastaisi suoraa uskonnollisen dogman syöttöä.

Siksi "luonnollisuusihmiset" eivät suinkaan poista tuota julistamista, kuten pitäisi, vaan naamioivat sen. Ja paras naamiointikeino on tietysti sellainen sana, johon liitetään normaalisti intuitiivisia käsityksiä. Tällöin määritetyn sanan sisältö saadaan salakuljetettua vanhaan käsitteeseen kuin huomaamatta.

Mielestäni paljon rehellisempää olisi tiputtaa koko uustermi "luonnollisuus" -pois. Korvata se vaikka"alkuperäissuunnitelmasta poikkemis" -sisältöisenä. Eli kutsua asiaa rehdisti juuri siksi mikä se on. Esimerkiksi tuolla ehdottamallani nimellä tai jollain muulla. Sen voisi sitten tarpeen mukaan jakaa aliosiin, joita kutsutaan "synniksi" tai vain esimerkiksi "rappeutumiseksi" sen mukaan kummasta on tilanteen kohdalla kysymys. Näin kaikki tietäisivät selkeästi mistä puhutaan.

Nyt kun käteen jää suoraan sanoen vedätyksen maku. Enkä usko että se auttaa kenenkään asiaa.