Kun katsomme uskovaisten maailmaa, huomaamme kaikissa uskontokunnissa yhden asian. Se on "valittuus". Uskonnon seuraajat seuraava Jumalallista Totuutta. Uskovat ovat erityissuhteessa Jumalaan. He eroavat muista siten että heidän uskonnollaan on Pyhä Diili Jumalan kanssa. Seurauksena on yhteistyötä ja sitä että Jumala puhuu seuraajiensa kanssa.
Näissä kaikissa on aina kuitenkin sellainen erikoinen piirre, että Jumala on aina unohtanut kertota tästä erityisasemasta kaikille muille.
Siksi maailma näyttää siltä, että jokainen uskonto kokee olevansa erityisasemassa, ja elävänsä yksin Totuudessa. Mutta ainut mitä heillä on tämän tueksi on heidän oma sanansa. He tietenkin pilkkaavat muita uskovaisia, koska he näkevät että "väärät uskonnot" eivät mitenkään eroa siitä että poppoo vain päättäisi että he ovat aina oikeassa.
Valitettavasti he eivät naura itselleen. Ja että he kaikesta huolimatta yrittävät käännyttää niitä muita ihmisiä omaan näkemykseensä. Vaikka ihan selvästi Jumalaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Hänhän ei koskaan ole välittänyt asiasta niin paljoa että olisi vaivautunut menemään "valitun piirinsä" ulkopuolelle kertomaan että
"Niin. Itse asiassa nuo seuraavat sitä oikeaa Totuutta, ettekä Te lainkaan! Totelkaa te siksi heitä, ja olkaa Alamaiset!"
Miksi ihmeessä uskovaiset uskontokunnasta riippumatta ovat aina kuitenkin käännyttämässä ihmisiä, joista Jumalakaan ei selvästi välitä? Minusta jotenkin vaikuttaa aivan siltä, kuin he kuitenkin ajattelisivat että muut ihmiset eivät mitenkään erityisesti eroa heistä. Mutta että he eivät vie tätä ajatusta ihan loppuun asti..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti