Päivän epävirallinen palindromi.

Ihmiset sanovat "ihminen on ihmiselle susi". Alunperin Rotterdamilaisen lausuma oli kuitenkin muotoa "Homo homini aut deus aut lupus", eli likimain että ihminen on ihmiselle joko susi tai Jumala. Se on sittemmin tiivistynyt tuohon malliin, koska suden ja Jumalan ero on loppupeleissä aika pieni asia.

Ei. Tämä ei ole pelkkä herjaus;

Mieti. Miksi meillä ei ole lemmikkitiikereitä, mutta lemmikkisusia? Eli miksi miellä ei ole lemmikkitiikereistä kesytettyjä kotieläimiä, mutta susista kyllä. (Onhan meillä toki kissoja, mutta ne ovat pienikokoisia; kissat eivät kaada hirviä. Sudet kyllä.) Vastaus on tietysti siinä, mitä susilla on ja jota tiikereillä ei ole; Laumahenkisyys.

Susilla on alfanaaras ja alfauros. Muut ovat hierarkiassa alempana. Ja vieläpä siten että niillä on hierarkia. Tälläinen laumahenki on sudelle luontainen. Niinpä koirallakin on suden laumavaistoja, joissa ihmisperhe edustaa sen laumaa. Siksi koirat harvemmin repivät nuorempia lapsia; Jos se on kasvatettu yhtään oikein, se tietää että se ei ole lauman hierarkian huipulla. Koiran tehtäväksi jää tällöin se, mikä sillä susilaumassakin kuuluisi; Alfaparin pentujen hoito.

Tämä on koiran luonne. Mutta se on myös ihmisten luonne. Mekin olemme laumaeläimiä. Meillä on hierarkia, jonka huipulla on paremmat resurssit, suuremmat vaikutusmahdollisuudet ja jopa paremmat mahdollisuudet selvitä huonoista ajoista. (Vertaa esimerkiksi minun vaikutusmahdollisuuskiani ja rahavarojani verrattuna Paavo Väyrysen vastaaviin. Syynä on se, että Paavo Väyrynen on hierarkiassa korkeammalla. Hierarkia on, vaikka en kiistä että Paavo Väyrynen ei olisi tehnyt paljon työtä statuksensa eteen. Minä taas en juurikaan ole ollut kiinnostunut statuksesta.)

Tähän asti olen jutellut koirista, otsikossa on jumalanpilkkaa siitä että susi on kuin Jumala. Ja mihin olen päässyt? Olen onnistunut yhdistämään suden Paavo Väyryseen. En usko että moni kokee tälläistä saavutusta kovin suurena.

Mutta mikä Jumala on? Jumala on ihmisten skeemoissa erittäin ihmisenkaltainen, ainakin jos Boyerin selityksiin uskoo. Jos olisimme susia, Jumala olisi "alfauros", jolla on "rajaton pääsy strategiseen tietoon". (Mutta me olemme ihmisiä, joten kätkemme itseltämme sen tosiasian, että Paavo Väyrynen on Pomo, ja elättelemme kuvitelmaa jostain demokratiasta jossa jokaisen ääni ja vaikutusvalta on samanarvoinen.)

Jumalat ovat siis korkeamman statuksen omistavia henkilöitä. Hänen seuraamisensa johtaa siihen että hyväksymme hänen alfa-asemansa ja asetumme hänen sosiaalisen mahtinsa alle.

Ehkä siksi Jumala kohtelee meitä kuin karjaa. Ehkä sen takia Jumala Vanhassa testamentissa jyrisee niin paljon "ad hominemeja". Siksi Job 38 koostuu erikoisista uteluista, kuten

"Osaatko tuoda ajallaan esiin eläinradan tähdet, sinäkö talutat Leijonaa ja sen pentuja?"~Job 38:32

Ja siksi Jesaja 29:16 jyrisee:

'Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne! Eikö savenvalaja muka ole saveaan kummempi? Sanooko teos tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt"? Sanooko luomus luojastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"?' (Minun mielestäni ei huuda, joten kyseessä on selvä "epäanalogia" kun verrataan ateisteihin, jotka huutavat..)

Tämä mahtailu, ja "sinä tyhmä seuraaja" -asenne toimii, koska loppupeleissä Jumala on Susi, ja nimenomaan alfasusi. (Jollainen myös huonosti kasvatettu koira kokee olevansa.) Ja kesytetty, sekulaari, uskonto on sillon ikään kuin koira. Ei enää yhtä verenhimoinen peto, ja sutta enemmän hauska kaveri. Englantilaiset ovat varmasti tienneet tämän jo kauan. Siksi heidän Jumalansa(GOD) on toisin päin koira(DOG).

John Wilkinsin blogissa ryhmäpainetta ja Jumalan ja ihmisen susimaisuutta käsitellään hieman eri tavalla. Myönnän, kyseinen artikkeli oli minulle suuri inspiraation ja tiedon lähde.