Aliarvioitu voima.

Kun puhutaan siitä miksi ihmiset ryhtyvät uskomaan, korostetaan usein toivoa, kuolemanpelon peittämistä ja muita asioita. Nämä varmasti toimivat tavallisille ihmisille.

Mutta minusta ongelmatapauksissa, siis niissä henkilöissä ja tahoissa, joiden usko ei enää ole uskoa vaan hihhulismia, tulee ottaa jo muitakin seikkoja huomioon.

Ja yksi niistä on lupa rankaista. Näyttää yksinkertaisesti siltä, että osa ihmisistä on vallanhaluisia, verenhimoisia, jännitystä etsiviä... Ja kun yhteiskuntamme tulee suvaitsevaisuutta rakastavammaksi (ainakin sanan tasolla) ja niitä arvoja korostavammaksi, nämä ihmiset ovat motivoituneita etsimään jotain, joka antaa heille "moraalisen syyn" riehua.

Esimerkiksi koe -eläiniskuissa ja turkistarhaiskuissa vapautettujen eläinten hyvinvointi ja alueen ekologia eivät näytä kiinnostavan. Sen sijaan hennaiskut, sivuleikkureiden käyttö ja muut laittomuudet kyllä. Samoin kuin Amerikan tiettyjä "prolifereitä" kiinnostavat aborttiklinikkaiskut enemmän kuin kuolemantuomion vastustaminen tai lasten oikeuksien puolustaminen. Puhumattakaan siitä kuinka fatwan varjolla tehdään pahaa ihmisille.

Olen melko varma, että uskonto tai muu aktivismi ei ole tämän toiminnan syy. Se voi olla televisiota, kulttuuria tai mitä vain. Olennaista on kuitenkin se, että uskonnot ja eläinsuojeluaate toimivat näiden tärkeimpänä välineenä. Ne antavat tekijöilleen "korkeamman oikeuden". Kun puolustat Jumalaa ja Pupuja, on radikaalitkin keinot sallittuja. "Uskonnollinen juopumus" ei ole pohjimmiltaan hihhuleille syy, vaan tekosyy.

Miten tämä homma sitten toimii? Siten, että fanaatikot kätkeytyvät muun toiminnan alle. Oletetaan että eläinsuojeluliike tekee enimmäkseen hyvää työtä. Kun kritisoit eläinaktivistia, hän kääntää tilanteen suojakseen siten, että olisit muka kritisoimassa koko eläinsuojeluliikettä. Jos vastustat rikollisia iskuja, olet eläinvihaaja. Sama toimii tietysti uskontojenkin kohdalla. Jos kritisoit foorumilla tai vaikka sukujuhlissa riehuvaa fundamentalistia, et suinkaan kritisoi yksilön toimintaa, hihhulin ja hänen lahkonsa tekopyhyyttä. Ei. Kritisoit uskonnon tekemään hyväntekeväisyystyötä ja kaikkea sitä hyvää mitä uskonnoissa on. Samoin, jos joku vie kouluihin huumevalistusta, jossa kertoo ensin kuinka on ennen ollut huumeidenkäyttäjä, ja sitten jatkaa uskonnollisella aatteenjulistamisella, et suinkaan kritisoi tätä toimintaa vaan isket nuorisotyötä ja huumetyötä vastaan.

Jutun koko ydin on minusta siinä, että "hyvät" tekevät ansiokkaat teot, joiden taakse piiloutuu joukko naamioituneita hirviöitä. Hyvillä teoillaan "hyvät" antavat hirviöille naamioitumisvärit. Vaikka samanaikaisesti hirviöt yleensä hiljaisesti vastustavat "hyviä"; He ovat "liian maltillisia", "pelkureita". "Hyvät" ovat hirviöiden puheissa "lähes menetettyjä".

Eli toisin sanoen: Fanaatikot käyttävät heitä häikäilemättömästi hyväkseen. Eivät arvosta (tai jopa halveksuvat) heidän toimiaan hiljaisesti keskenään, mutta ovat valon nopeudella valmiita menemään heidän selkänsä taakse suojaan heti kuin he itse kohtaavat kritiikkiä, joka kohdistuu juuri siihen osaan joka on sellaista kuin he ovat.