Romney on päästänyt oikein kukkasen.
"Freedom requires religion, just as religion requires freedom. Freedom opens the windows of the soul so that man can discover his most profound beliefs and commune with God. Freedom and religion endure together, or perish alone."
Eli hän aivan vakaasti väittää, että vain uskonnosta seuraa vapaus ja vain uskonnossa voi olla vapaa. Tästä hän päättelee vain yhden asian; Vain uskovat jotka arvostavat vapautta ja jotka ovat ainoita, joilla oikeasti voi olla vapaus, voivat oikeasti omistaa sellaisen asian kuin uskonnonvapaus. Eli jos joku epäilee tai on skeptikko, ei voi olla vapaa ja on itse asiassa sekularismin vastainen.
Eli sinulla on uskonnonvapaus vain yhteen tapaan uskoa. Ja kun Romneyn kommentteja lukee tarkemmin, huomaa helposti että hän ei kunnioita eurooppalaista tapaa uskoa. Eikä tietenkään ateisteja, agnostikkoja eikä buddhalaisia. Romney korostaa "1 valtio 1 Jumala" -periaatetta ja Amerikkalaista tapaa uskoa. Sen sijaan Eurooppalainen tapa uskoa saa huutia : Hänestä eurooppalaiset kirkot ovat heikossa asemassa, koska olemme "liian valistuneita". Samalla tavoitteena on saada "American fundikset" vakuutettua siitä että Romney ei ole laajentamassa uskonnonvapautta vaikka onkin mormoni. Romneyn tavoitteena ei siis ole suinkaan maksimoida uskonnonvapautta, vaan vakuuttaa fundamentalistit siitä, että Romney ei ole mormonisuutensa vuoksi halukas laajentamaan "luvallisia toimintatapoja".
Minä, skeptikot ja muut ateistit voivat tietysti ihmetellä että mikä vapaus se sellaisessa kohdassa luuraa, jossa ei itse asiassa ole lainkaan vaihtoehtoja. Heistä lause: "Tietämättömyys on viisautta" on saanut seuraansa uuden lauseen "fundamentalistikristinusko on uskonnonvapautta". He saattavat jopa kyseenalaistaa koko lähtöoletuksen, jonka mukaan "uskonto ja vapaus liittyvät yhteen", eivätkä edes pelkkää "pakko seurata" -muotoa, vaan koko konseptin kokonaisuutena. Tämä voi tapahtua esimerkiksi ihmettelemällä, että miksi uskonto ilmenee aina sinä, mitä EI saa tehdä. Että 10 käskyäkin ovat käskyjä, eivät suosituksia, ja että niiden sisältö on "thou shall NOT".
Tämän kutsuminen vapaudeksi tarkoittaisi suunnilleen sitä että muumien puistotätin puisto, jossa lapset elävät kieltokylttien keskellä, edustaisi suurinta vapautta. "Älä tallaa nurmikoita" ja "ei ilmaisjakeluja" tuottavat siis Romneyn logiikalla uusia vapauksia. Täydellinen vapaus siis saavutettaisiin kieltämällä kaikki! (Toki kaikille on täysin selvää, että täydellisessä maailmassa kukaan ei olisi väkivaltainen tai rikollinen. Eikä polttaisi tupakkaa eikä katsoisi Salattuja Elämiä.)
Tosiasiassa fundamentalistilla on minimimäärä vapautta. Ja koska vapaus ja vastuu tunnetusti kulkevat käsi kädessä, he ovat tietenkin myös lähes tyystin vastuuttomia. Ja tämä onkin helppo huomata; Ei ole väliä miten kauheita ja pahoja he ovat. Ei ole väliä, jos heidän katujulistamisestaan tulee ikäviä seurauksia, joita he itse eivät kanna. Pikku rukous ja katumuskortti pöytään vaan ja anteeksi on taas saatu. Sillä kaikkihan me ansaitsisimme tuhon ja Helvetin liekit.
Minusta tämä absoluuttisen moraalin tietäjäksi itsensä nimittäminen ja tätä kautta itsensä korottaminen yhdistettynä vastuuttomuuteen on pahinta, mitä ihmiskunta voi mitenkään tuottaa.
Mutta olen tietysti TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ!!!! (Johan sen CAPS LOCK ja huutomerkit todistavat!!!!!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tosiasiassa fundamentalistilla on minimimäärä vapautta. Ja koska vapaus ja vastuu tunnetusti kulkevat käsi kädessä, he ovat tietenkin myös lähes tyystin vastuuttomia.
Ja jos Jeesus sanoi, että Totuus tekee vapaaksi niin juuri hihhulifundalismeista vapaus tuntuu kokonaan puuttuvan. He ovat vapaita kuristamaan itsensä naurettavilla säädöksillä.
Suurempana vastuuttomuuden lähteenä näen kuitenkin tulevan iäisen autuuden. "Ei tällä elämällä/maailmalla ole niinkään merkitystä, kun kaikki olennainen on tulevassa taivasten valtakunnassa."
Samaa logiikkaa tosin käyttävät eläkkeen, viikolopun, loman, lottovoiton odottelijat. "Ei tämän hetkisellä elämällä ole juuri merkitystä, koska sitten kun X saapuu alan oikeasti elämään ja vastaamaan teoistani."
Olen aikalailla samaa mieltä. Ainakin minun aikaani koulussa opeteltiin käsitteet "välinearvo" ja "itseisarvo".
Välinearvo annetaan jollekkin sen takia että sillä saavutetaan jotakin. Päämäärä on se, joka antaa arvon välineelle, jolla se saavutetaan. Voidaan esimerkiksi sanoa että lailla on välinearvo, koska sen avulla saavutetaan oikeus. (Osa taas asettaa toki lain itseisarvoksi.) Tai raha on arvokasta koska se on näppärä vaihdon väline (tosin joku tässäkin asettaa rahan itseisarvoksi.)
Itseisarvo on arvokasta itsessään. Sitä ei voida oikeastaan perustella sen kummemmin "seurausten perusteella".
Ainakin minulle ateistina elämällä on nimenomaan itseisarvo. Moni uskovainen taas näkee elämän pelkkänä keinona päästä taivaaseen, eli tämä elämä on vain jonkinlainen testi.
Tai kuten House- episodissa "three stories" juteltiin:
House: "I choose to believe that the white light people sometimes see visions, this patient saw. They're all just chemical reactions that take place when the brain shuts down."
Foreman: "You choose to believe that?"
House: "There's no conclusive science. My choice has no practical relevance to my life, I choose the outcome I find more comforting."
Cameron: "You find it more comforting to believe that this is it?"
Dr. House: "I find it more comforting to believe that this isn't simply a test."
Ainakin minulle ateistina elämällä on nimenomaan itseisarvo. Moni uskovainen taas näkee elämän pelkkänä keinona päästä taivaaseen, eli tämä elämä on vain jonkinlainen testi.
Elämän itsearvoisuus on myös minulle se juttu.
Elämän itsearvoisuutta yritetään repiä alas sillä, että asia tulee merkitykselliseksi vain ulkopuolelta annetun syyn kautta. Tai sanotaan, ettei elämä sinällään tunnu merkitykselliseltä jos sillä ei ole jotain tiettyä tarkoitusta ja suuntaa.
Minun vastaukseni tämänkaltaisiin syytöksiin on se, että elämä ei tarvitse mitään merkitystä ja se voi silti olla täysin hyvää elämää.
Vertauksena käyttäisin sitä miten sitä esim. voi kävellä järven rannalla ja potkia kiviä ilman varsinaista tarkoitusta. Tämä on eräänlaista myönteistä merkityksettömyyttä. Ei ole tarvetta millekään keinotekoiselle leimalle tarkoituksesta, kohtalosta tai suunnasta. Sitä vain on.
Romney rajoittaa uskonvapauskäsitystään juuri sopivasti, että saa muoltoiltua oman mormonisminsa mukaan. Puheen tarkoitus tuntui pääasiassa olevan vakuuttaa kristillinen koalitio siitä että Romney ei ole mormonisminsa takia uhka, vaan jakaa saman maailmankuvan leventämättä ahtaita kohtia. Uskonvapaus, liberty ja muut on vähän niinkuin kiiltokuvina päällä, niiden oli varmaan tarkoitus himmentää "I'm a tool"- kylttiä.
Huckabee muuten myös on kunnostautunut viime päivinä näistä evoluution uskonpuutteesta kärsivästä puplikaanikolmikosta.
Lähetä kommentti