DD -tyyliset moraalisysteemit:

D&D:ssä ja sen johdannaisissa (ADD), sekä monissa peleissä, kuten ADOMissa on kahtiajaettu moraalisysteemi: Moraali koostuu kahdesta osiosta, josta ensimmäinen kertoo oletko lainkuuliainen(L), lain suhteen neutraali(N) vai kaaoottinen(C) ja toinen osa, joka kertoo oletko hyvä(G), neutraali(N) vai paha(E). Syntyy yhdistelmät:

Siksi esimerkiksi LG on lainkuuliainen ja hyvä, kun taas LE on lakia seuraava mutta paha. Tälläinen henkilö voisi ilman omantunnontuskia esimerkiksi jättää hengen pelastamatta jos se vaatisi punaisia valoja päin rikkomista, tai sellainen, joka näkee ensiapua tarvitsevan, ja mielellään katsoisi tämän hidasta kuolemaa, ellei laki kieltäisi tälläistä ja auttaa tämän vuoksi. (LE:n tyyppiesimerkkiä edustavat pimentohaltiat, eli Drowt). CG taas vähät välittää lainmukaisuudesta, kunhan siitä seuraa hyvää. (Kuten ne animalian videoijat, jotka nauhoittivat eläintilojen oloja ilman lupaa) Ja niin edespäin.

Tämä on tietenkin yksinkertainen karrikatyyri, mutta se on moraalikäsitykseltään monin kerroin moninaisempi, kuin hihhuleilla, jotka tuntevat vain "kaksi" aligmenttia. DD tuntee karrikatyyrimäisestä asetelmastaan huolimatta 9 eri aligmenttiyhdistelmää ja on tämän vuoksi minun mielestäni paljon lähempänä oikeaa. Siksi roolipelaamalla on minuta mahdollista oppia paljon enemmän moraalista ja erilaisista näkemyksistä, kuin hihhuleilla, joilla jostain kummasta syystä tuntuu aina olevan taipumus viitata "molempiin puoliin", joka tarkoittaa aina kahta. (Evoluutio/Luominen, Taivas/Helvetti, Kristitty/Vääräuskoinen, "Joko Jumalan puolella tai häntä vastaan"...) Heille ei ole muita vaihtoehtoja...

Hihhuleille olet joko vastaan tai puolella. Välivaiheita tai kombinaatioita ei tunneta. Minä taas elän kuvitelmassa, että asioilla on yleensä useampia puolia ja että valööritkin ovat harmaita.

Olen melko varma, että tämä johtuu siitä että he eivät ole sisäistäneet sitä, minkä DD:n luojat ovat sisäistäneet: Nimittäin itseisarvon (Oikeudenmukaisuus) ja välinearvon (Laki) erottamista. Ja sen tajuamista, että kuuliaisuus ja hyvyys ovat kaksi aivan eri asiaa. Jos moraali on itseisarvo, laki on säännöstö, jolla pyritään saavuttamaan se. Uskovaisilla nämä sekoittuvat. Heille lain seuraaminen on pääasia, siitä tulee itseisarvo.

Minusta tämä on tasapäistämistä, jolla sekoitetaan moraalikäsitykset, hämärretään hyvyys tottelemiseksi. Tälläisen tasapäistämisen seuraukset tunnetaan kautta maailmanhistorian. "Minä seurasin vain käskyjä" on yleinen vastinparittamiseen kuuliaisesti uskoneen tottelijan sepustus. Se on yleinen tekosyy esimerkiksi sotarikollisia totelleilla ; Tämä on todellakin Tekosyy isolla T:llä, koska kuuliaisuus ja moraali ovat eri asia ja jokainen järkevä ihminen tietää tämän.

Ainakin ennen teologinkoulutustaan.

Siksi pitäisi puhua siitä, että hihhulit ovat Raamattua seuraavia, eivät niinkään moraalisia tai hyviä ihmisiä. Sillä hihhulit eivät kyseenalaista Raamatun auktoriteettia moraaliasioissa, eli eivät voi kriittisesti asettaa kyseenalaiseksi sitä onko Raamattu Todella Täydellinen Laki, joka on vain väline Oikeudenmukaisuuteen. Siksi he eivät lainkaan voi myöskään päätellä että näin on, he voivat vain seurata sääntöjä ja toivoa parasta.

Minun käsitykseni mukaan he eivät kuitenkaan kykene ikinä saavuttamaan aitoa moraalisuutta, koska he ovat sitoutuneet perisynnin ajatukseen. Viittaan tähän näkemykseen Demokritoksen lausumalla: "Moraalisesti hyvää ei ole se, ettei tehdä väärin, vaan se, ettei edes tahdota tehdä väärin". Se joka vain pitäytyy tekemästä pahojen mielihalujensa mukaan on näkemyksissäni LE. Eikä mitään muuta. Tosin hihhuleita ei kohdella kuten keskivertoseikkailun Drowta, eli miekan ja kirveen kera urheasti tuhoutuen.. Tosin yhtäläistä hihhulin ja Drown kohtaamisessa on se, että molempiin liittyy tavallisesti paljon, paljon, kärsimystä..