Käkätys

Terry Pratchettin kirjassa "Talventakoja" (Joo, on "nuortenkirja". Siis samaa sarjaa kuin "neiti etsivä". Joo, se on vasta aika vähän aikaa sitten tullut painosta. Joo, olen lukenut sen..) eräs pääteemoista on "käkättäminen". Käkättäminen on sitä, mihin (etenkin) noidat ajautuvat, jos he eivät ole varovaisia.

Syy käkätykseenkin on selvä. Noitia kammoksutaan, paitsi kun heiltä halutaan apua. Ihmiset eivät pidä esimerkiksi Esmeralda Säävirkusta, paitsi sitten, kun sattuu ongelmia. Kun kirves lipeää metsässä ja veri alkaa kastella sammalta. Kun kaikki toivo on mennyt, silloin haetaan "Neiti Säävirkkua". Koska hän on paras. (Noidilla ei ole johtajia ja Säävirkku on se johtaja, jota heillä ei ole.) Samoin tarvetta noidille on silloin, kun on jokin "juridinen ongelma". Kuten lehmän omistusoikeus tai muu kina.

Tämä tarkoittaa sitä, että noita viettää suurimman osan elämästään yksin. Kissalle puhuminen on ihan tervettä. Parin viikon yksinäisyyden jälkeen hän on valmis puhumaan vaikka seinille.(Tämäkin on "normaalia", eli se tapahtuu ihmisille yleensä yksinäisyyden seurauksena. Mutta se ei enää ole "tervettä". Siis vähän sama juttu kuin ne sissileirillä nähdyt pikkumiehet.) Lisäongelmia tuottaa se, että noidan kohdalla harvat kohtaaiset muiden ihmisten kanssa tuovat lähinnä työtä. Ongelmia. Ja tietenkin suuri osa ongelmista johtuu ihmisten omasta tyhmyydestä. (Tai vaihtoehtoisesti ne sitten johtuvat jostain heidän ulkopuolisesta tekijästä, joka taas yleensä on jokin mahtavampi voima tai luonnonilmiö. Ja ne on isoja urakoita, työläitä ja raskaita. Niistäkin seuraa "burnout".)

Kun samat tyypit tulevat kerran viikossa riitelemään samasta lehmästä, käy mielessä että ainoat ratkaisut ongelmaan olisivat joko se, että lehmä kuolee, tai se että jompi kumpi riitapukareista kuolee. Tässä tilanteessa tekisi mieli lyödä typerystä. (Kenties tekee mieli jopa ratkaista se ongelma lopullisesti.) Seurauksena on se, että noita muuttuu yhä irrallisemmaksi ja irrallisemmaksi muista. Hänelle muodostuu erikoinen uusi tapa käsitellä asioita. Logiikka, jonka mukaan seinille puhuminen on normaalia ja että on tervettä laittaa kattila päähän. Logiikka, jonka mukaan avunhakijaa on ihan hyvä lyödä.

Lyönnin suunnittelusta on vain lyhyt askel käkätykseen. (Ja "ongelman ratkaisemiseen".) Se on ensimmäinen askel kohti piparkakkutaloja. (Siksi valtaosa discworldin noitien keskinäisestä kanssakäymisestä kuluukiin siihen, että hän yrittää vaivihkaisesti selvittää onko hän itse jo alkanut käkättämisen. Tästä ei tietenkään puhuta koskaan, siitä ollaan vain paljon hiljaa. Mikä on miltei sama asia, kuin se että siitä puhuttaisiin paljon.)

Käkättävän noidan moraalikäsitys on siis vinoutunut. Hän itse kokee toimivansa viisaasti ja järkevästi, vaikka tosiasiassa tilanne on jotain aivan muuta. Tosiasiassa tilanne on kuitenkin parhaimmillaankin vain sitä, että käkättäjän totena oleva asia on toisille vitsi. (Käkätys ei Muori Säävirkun mielestä ole viisasta, koska läimäisy ei auta pitkää aikaa, saat itse ongelmia, ja pitkällä tähtäimellä maailma muuttuu hieman pahemmaksi.)

Samoin itse asiassa hihhulit käkättävät. He eivät ole "pahoja". He haluavat hyvää ja jopa kokevat toimivansa oikein. Kuitenkin tosiasia on että Brownbackin huilujutut ovat lievää käkätystä. Sitä "harmitonta ensiaskelta", eli seinille puhumista. Chimoioan kondomijutut ja vauvojen manaajat -ja miksi ei PETA:laisetkin- taas ovat sitä vaarallista mallia käkättäjiä. (läimijöitä ja "ongelmanratkaisijoita".) Heille tarkoitus pyhittää kovatkin keinot. Käkätyksen huipentumana voidaan pitää sitä, että joku tekee vastaavan päättelyn kuin millä Pat Robertsonin perustelee sitä miksi kansanmurha on oikeutettu, hän uskoo sen ja toteuttaa teon.

Jo ensimmäinen askel on minusta aika pitkällä "käkätysDOn henkisellä tiellä".

Pidetään siis jokainen huoli omista mielenterveyksistämme! Sillä pohjimmiltaan terve ihminen on sellainen, jonka kohdalla käkätys vain vaanii oven takana varomatonta!