Suomalaiset koululaiset olivat jälleen parhaita. Ainakin jos PISA tutkimukseen on luottamista. Sehän kartoittaa koululaisten matemaattisia kykyjä, ongelmanratkaisua, luonnontieteitä ja lukutaitoa.
Voin vaikka vannoa, että ei olisi minun kouluajan taidoillani tullut tuota palkintoa. Fiksuja muksuja, täytyy myöntää. Osaavat keskittyä olennaiseen.
Minä arvostan oikeasti matematiikan osaamista ja muita asioita paljon. Ja on hienoa että Minun polven pissapoikia on seurannut pitsapoikien sukupolvi, joka on oikea PISApärjääjiä. (Anteeksi sukupuoliepäneutraaliuteni. Sukupuoli on artikkelissani ainoastaan sanaleikillisistä syistä. En suinkaan halua orjuuttaa naisia tai väheksyä heitä. Anteeksi! Anteeksi! Armoa!) Nykyajan 14 -vee teinit päihittävät osaamisessaan Tieteen Valojen, Järjen StormGianttien ja Varapaavien nuoremmat minät leikiten. (Osaavat jopa englantia.)
Mutta sitten toisaalta ihmetyttää, että mitä varten tuota PISAa testataan. Se antaa minulle kuvan että sitä taas tahkotaan yhä. Mutta ei enää perinteiseen viidakon lain tapaan koulua, vaan asfalttiviidakon tuotantoyhteiskuntaa varten. Elämää varten opiskelu sen sijaan saattaa vieläkin olla hakusessa. Mutta sehän ei olekaan taloudellisesti kannattavaa. Ainakaan suoraan.
Koska ongelmia on monenlaisia. Ja ainakin minun työelämässäni olen aina eniten tarvinnut nimenomaan sosiaalisia taitoja. Voisin sanoa jopa erittäin karkeasti, että derivaatta ei ole vastaan kävellyt, mutta kouluaikojen livahdukset kahviloihin ja niihin liittyvä muu sumpliminen ovat opettaneet tärkeitä asioita maamme työjärjestelmän taukokäytännöistä.
Mutta tulkittakoon tämä kateellisen kalkkiksen marmatukseksi. Tuloksesta on joka tapauksesta syytä olla ylpeä. Niin oppilaiden kuin opettajien. Sillä kumpaakin on prosessissa tarvittu. Ja voihan se tietysti olla niinkin että se on se elämä siinä välissä, joka on sen PISAtuloksenkin aikaansaanut ja joka on samalla opettanut jotain muutakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti