keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Miksi taistella dogmaa vastaan? Ja ennen kaikkea; Miten?

Haluaisin todella näyttää enemmän hyväksyvää ja muita arvostavaa puolta ja kunnioittaa ihmisten vilpitöntä uskoa. Että ihminen voi kunnioittaa muiden näkemyksiä, vaikka ei olisi yhtään samaa mieltä heidän kanssaan.

Mutta toisaalta minun on pakko nostaa esiin sitä, että hihhulismi on itse asiassa vaarallista ja jopa haitallista koko kulttuurillemme ja oikeuksillemme. En voi olla kunnioittava sellaiselle, joka ei sitä ansaitse. En voi vilpittömästi kannustaa kaikkia näkemyksiä. En halua antaa hihhuleille "mielipiteenvapauteen vedoten" oikeutta viedä muiden oikeutta mielipiteeseen. Ja juuri sitä he ovat tekemässä. Sillä mistä heidän dogmeissaan on aina kyse? "you shall not!".

Kysymys ei ole siitä, että haluaisin sallia kaiken, että murhasta ei tuomittaisi. Että "kaikki käy". Kysymys ei koskaan ole kahtiajaosta, jossa "JOKO olet fundamentalistikristitty/muu hihhuli TAI et kannata mitään arvoja". Sillä juuri tämä on se osuus, mikä hihhulismissa on pahaa ja vastustettavaa. Dogma, jota sekulaari ihminen ei voi hyväksyä. Ei suinkaan "yleinen moraalilaki", joka tulisi ottaa lähtökohdaksi. Sillä juuri tällä asetelmalla dogmaatikkohihhulit, huutavat auktoriteettiasemaansa siellä missä heillä ei ole mitään päätäntävaltaa, vaan ainoastaan perustelmattomia mielipiteitä, heidän omiaan. He tunkevat alueelle joka ei heille kuulu, eli muiden mielipiteisiin. He tuputtavat mielipiteenvapautensa toisten mielipiteiden yli. Koska "hänellä on oikeus mielipiteeseensä", ja "kaikilla on oikeus kuulla se". Ja koska hänellä on oikeus, hän voi täysin hyvin määritellä "hyvyyden" ja muut seikat sen mukaan. Ja määrätä että "kun yhdessä eletään", muut joutuisivat tekemään "juuri niin kuin Hän haluaa". Ja erimieltä oleminen "loukkaa Jumalaa".

Ja hitot. Se loukkaa heitä. Ja vain heitä.

Ja tämä ei ole edes mitään herjaamista, koska herjaaminen on enemmänkin lause "olet idiootti, joten näkemyksesi ovat tyhmiä ja sopimattomia" Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin enemmän lausunto "Näkemyksesi ovat tyhmiä ja sopimattomia, ja vaikka en ehkä sano sinua idiootiksi, on noin tyhmien ja sopimattomien näkemysten ja idioottiuden välillä sangen voimakas korrelaatio."

Voin sanoa tämän, koska dogma on sokea järkeilylle ja järjelle ; Se hylkää sen mikä ei siihen sovi. Tämä tarkoittaa sitä että se vie pohjan kaikelta siltä mistä voidaan oikeasti keskustella tai väitellä järkevästi. Uskonasiat eivät ole neuvoteltavissa, joten mitä järkeä on neuvotella koko asiasta? Siitä kumman dogmasta ja uskonasioista on kyse kun valtuutan itseni sanomaan näin? Minun vai hihhulin? Sen jätän lukijan pääteltäväksi.

Ja kun keskustelu alkaa, joudut tekemään juuri sitä, mitä julistaja haluaa; Kuuntelemaan häntä. Antamaan hänelle kuuluvuutta. Joudut lukemaan hänen dogmaansa. Lisäksi hän kokee tunteen, että asiassa olisi todella jotain väiteltävää. Ja vaivan päätteeksi, parhaimmillaankin päädyt tilanteeseen, jossa henkilö sanoo että "sinä näet noin, mutta minulla on oma mielipiteeni". Hän vetoaa oikeuteensa uskoa miten haluaa. Miksi osallistua keskusteluun, joka on ennalta aseteltu siten, että sitä ei voi edes teoriassa voittaa? Minusta reilu väittely ja keskustelu ei perustu tälläiseen lähtökohtaan.

Tai kuten nimimerkki "olematon" kommentoi (aiheena kreationismi, mutta idea laajentuu minusta hihhulismiin suurempaankin rintamaan.):

"Kreationistien peliin lähtemisessä on samaa henkeä kuin siinä, että yrittää tulla toimeen todella vaikean ihmisen kanssa. Niin kauan kuin pelaa, pelaa heidän säännöillään ja niin kauan kuin yrittää taistella, sopeutua/sopia heidän kanssaan on loputtomassa suossa, koska kyse ei ole argumentoinnista."

Siksi ainut tapa todella Voittaa hihhulit on antaa heille annos hiljaisuutta. Jos esimerkiksi jokaikinen jokaikisen hihhulin viesti ignoroitaisiin siten, että kukaan "aatetoverista poikkeava" ei vastaisi niihin, ei viittaisi niihin eikä osoittaisi mitään kiinnostusta niihin, miten kauan luulisit että he jatkaisivat? Luultavasti he ensin pumppaisivat päälle raivon ja floodaisivat valtavia määriä tavaraa. Mutta kun se, ja se raivoaminen, jäisivät kommentoimatta, eikä niihin flameileviin yksityisviesteihinkään tulisi vastauksia, niin pian he kaipaavat jo mitä tahansa reaktiota. Ja voitonjulistus "kun ne eivät osanneet vastata" kaikuisi vain samanmielisille, se ei tuntuisi miltään oikealta voitolta. Ja jopa nauru ja pilkka olisivat tässä vaiheessa hihhulille voitto, edistyminen tilanteessa.

Se kun sentään antaisi heidän näkemykselleen sen arvon, että se olisi kuultu ja naurun arvoiseksi punnittu. Mutta kun tätä nauruakaan ei kuuluisi ; kuinka kauan luulette heidän oikeasti jatkavan toimiaan?

Heitä ei tarvitsisi bannia tai muutoin estää. Ja jos viesti ei sisältäisi mitään hihhulointia, niihin voitaisiin jopa vastata täysin asiallisesti. Aivan kuin heidän hihhuliuttaan ei olisi lainkaan olemassa. Ja pian todella kävisi niin, että sitä ei enää näkyisi lainkaan.

Siksi vastaan omaan otsikon kysymykseen:
Dogmaa vastaan tulee taistella, koska siinä pohjimmiltaan annetaan muutamille oikeus tallata kaikkien muiden oikeuksia. Ja keinona on järkähtämätön hiljaisuus. Joka tehokkaimmillan toimii siten, että hihhuleiden vääriä väitteitä perustellaan vääriksi MUILLE kuin hihhuleille, jolloin osoitat sen että et vaikene pelosta tai siksi että et "osaa vastata", vaan siksi että et lainkaan anna arvoa väitteille, edes debatin vertaa.

Tällöin kyseessä ei ole vaivautunut hiljaisuus, sillä vaivautuneisuuskin olisi reaktio, eikä tässä tilanteessa hiljentyneellä olisi mitään hävettävääkään.

Sillä ethän tällä käytöksellä estetä mitään oikeuksia. Hihhulihan saa koko ajan olla aivan mitä mieltä tahansa haluaa. Hän saa messuta sydämensä kyllyydestä, vaikka pihallamme. Eikä hän voi ottaa oikeudekseen sitä, että pakottaisi muut kuuntelemaan itseään ja reagoimaan.

Meidän vapautemme on jättää valitsematta "puoltenvalinnassa". Meillä on vapaus jättää debatti käymättä. Se on hieno oikeus. Ja jokaisella on oikeus käyttää ja jättää sitä käyttämättä mielensä mukaan...

2 kommenttia:

olematon kirjoitti...

Siksi ainut tapa todella Voittaa hihhulit on antaa heille annos hiljaisuutta.

Juuri näin.

Terve itsesuojelu on sitä, että osaa rajata elämästään semmoiset ihmiset pois joiden kanssa eläminen on mahdotonta/liian vittumaista.

Hihhuli kaipaa reaktiota niin kuin pieni kiukutteleva lapsi. Lapsi ei halua kurahousuja ja hän käyttäytyy tavalla jolla hän yrittää taivutta aikuisen omaan tahtoonsa: anelemalla, itkemällä, huutamalla, kerjäämällä sääliä yms. Aikuinen voi hyvin empaattisesti ilmoittaa oman tahtonsa lapsen emotionaalisista reaktioista huolimatta. "Ei rakas, nyt me laitamme kurahousut."

On myös myönnettävä, että jossain määrin sitä haluaan hihhulismia elämäänsä, jos heittäytyy loputtomaan väittelyyn hihhulin kanssa, sillä mikään ei estä sanomasta, "Ei kiitos", kun joku julistaja käynnistää käännytyspuheensa.

Jokaisen on siis itse vedettävä se raja kuinka paljon hihhulismia elämäänsä haluaa.

paahtoleipä kirjoitti...

Kyllä. Se kuinka paljon hihhulismia elämäänsä haluaa on yksilön, ei julistavan hihhulin päätettävissä, eikä edes yritettävissä. Se oikeus häneltä puuttuu.