Kävin tapaamassa äitiäni. Hän oli tutustunut uuden seurakuntansa toimintaan aika aktiivisesti ja oli siellä nähnyt ja oppinut jotakin. Hän oli oppinut että uskovaisissakin on joukossa itsekkyyttä ja juonittelua. Ja että tätä tapahtuu "aina ylemmille arvostusasteikoille asti". Hänen huomionsa olivat rauhoittaneet häntä silmin nähden sitten "viime näkemästä" tai sitten "uutuudenviehätys" on karissut, ja tätä kautta "vanha persoona" tullut enemmän takaisin, en tiedä.
Hän oli antanut niille aivan oman nimen "Julkiuskovat". (Olen jo kerran aiemmin käyttänyt kyseistä sanaa blogissani.) Nämä ovat juuri niitä uskovaisia, joihin hän referoi Raamatunlausetta. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." ~Matteus 7.21.
Hän mainitsi myös luomisopin. Ei hän sitä nimeltä tiennyt, mutta kun kysyin, onko heidän alueellaan kreationisteja, sain ensin vastauksen "Keitä?" Sitten sain kuulla, että niitä todellakin on. Äitini ei arvostanut heitä juurikaan, koska heille usko muuttuu väittelyareenaksi. He ovat aggressiivisia oppinsa levittäjiä, joiden suurin ulosanti on taistelu, erimielisten nujertaminen ja väittely. Äitini mukaan "He eivät ole ymmärtäneet että usko on rauhan ei sodan asia." Ja usein aktiivikreationistit kuulemma ovat nimenomaan näitä "Julkiuskovaisia". (Valitettavasti tässä sanassa äitini puheissa läpi kuultavaa suorastaan halveksivaa äänensävyä on vaikea välittää kirjoittamalla.) Aktiivikreationismin taustalla tuntuu äitini mukaan siis olevan "halu ylpeillä omalla älyn voimalla." Osa näistä kokee jopa että Pyhä Henki antaa heille "oikeat sanat suuhun". Kyn kysyin siitä uskooko äitini evoluutioon, hän sanoi että "ei osaa sanoa, ja että hän ei väittele uskonasioista."
Äitini ei pitänyt että nämä olisivat oikeita uskovaisia. Hän katsoi että heidän seurakunnassaankin osa käytti uskonaktiviteettitoimintoja "arvostuksen parantamiseen". Että saisi isomman statuksen uskovaisten piirissä. Heille osallistuminen, ja jopa julistustyön tekeminen, ei ole siinä osassa missä sen pitäisi olla. Vaan se toimii oman erinomaisuuden korostamiskanavana. He eivät muista että ylpeys on kuolemansynti ja että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Äitini mukaan "vähemmän pyrkyrit" uskovaiset kärsivät näiden kaltaisien toiminnasta.
Julkiuskovat näkyvät. Julkiuskovien asenteet eivät ole sitä mitä julistajilla tulisi olla. (Osalla onkin.) Ihmiset saavat heidän kauttaan kuvan siitä minkälaista uskovaisten elämä on ja millaisia he ovat. Heillä on tapana "päsmäröidä" myös tilaisuuksissa. Mystistä on, kuinka Herra heitä ihmeteoilla siunaa; Heidän jutuissaan Jumala esiintyy kuin arvontakone, joka tuottaa ihmeitä pyynnöstä. Nekin kun nostavat heidän statustaan.
Ongelmana ei äitini mukaan ole se, että Jumala siunaa uskovaisia, ja että eniten uskovat ja eniten Jumalaa seuraavat saisivat enemmän myös takaisin. Ongelmana on se, keille näitä tapahtuu.
Hän oli antanut niille aivan oman nimen "Julkiuskovat". (Olen jo kerran aiemmin käyttänyt kyseistä sanaa blogissani.) Nämä ovat juuri niitä uskovaisia, joihin hän referoi Raamatunlausetta. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." ~Matteus 7.21.
Hän mainitsi myös luomisopin. Ei hän sitä nimeltä tiennyt, mutta kun kysyin, onko heidän alueellaan kreationisteja, sain ensin vastauksen "Keitä?" Sitten sain kuulla, että niitä todellakin on. Äitini ei arvostanut heitä juurikaan, koska heille usko muuttuu väittelyareenaksi. He ovat aggressiivisia oppinsa levittäjiä, joiden suurin ulosanti on taistelu, erimielisten nujertaminen ja väittely. Äitini mukaan "He eivät ole ymmärtäneet että usko on rauhan ei sodan asia." Ja usein aktiivikreationistit kuulemma ovat nimenomaan näitä "Julkiuskovaisia". (Valitettavasti tässä sanassa äitini puheissa läpi kuultavaa suorastaan halveksivaa äänensävyä on vaikea välittää kirjoittamalla.) Aktiivikreationismin taustalla tuntuu äitini mukaan siis olevan "halu ylpeillä omalla älyn voimalla." Osa näistä kokee jopa että Pyhä Henki antaa heille "oikeat sanat suuhun". Kyn kysyin siitä uskooko äitini evoluutioon, hän sanoi että "ei osaa sanoa, ja että hän ei väittele uskonasioista."
Äitini ei pitänyt että nämä olisivat oikeita uskovaisia. Hän katsoi että heidän seurakunnassaankin osa käytti uskonaktiviteettitoimintoja "arvostuksen parantamiseen". Että saisi isomman statuksen uskovaisten piirissä. Heille osallistuminen, ja jopa julistustyön tekeminen, ei ole siinä osassa missä sen pitäisi olla. Vaan se toimii oman erinomaisuuden korostamiskanavana. He eivät muista että ylpeys on kuolemansynti ja että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Äitini mukaan "vähemmän pyrkyrit" uskovaiset kärsivät näiden kaltaisien toiminnasta.
Julkiuskovat näkyvät. Julkiuskovien asenteet eivät ole sitä mitä julistajilla tulisi olla. (Osalla onkin.) Ihmiset saavat heidän kauttaan kuvan siitä minkälaista uskovaisten elämä on ja millaisia he ovat. Heillä on tapana "päsmäröidä" myös tilaisuuksissa. Mystistä on, kuinka Herra heitä ihmeteoilla siunaa; Heidän jutuissaan Jumala esiintyy kuin arvontakone, joka tuottaa ihmeitä pyynnöstä. Nekin kun nostavat heidän statustaan.
Ongelmana ei äitini mukaan ole se, että Jumala siunaa uskovaisia, ja että eniten uskovat ja eniten Jumalaa seuraavat saisivat enemmän myös takaisin. Ongelmana on se, keille näitä tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti