Noitavainot

Tieteen kuvalehden lisälehti "Historia" 2/2007 -lehdessä käsiteltiin noitavainoja(Sivut 46-55) Siitä paljastui monta mielenkiintoista seikkaa. 1300-1600 -lukujen aikana niissä kuoli jotakuinkin 50 000 ihmistä. Arvioita on vaikea tehdä, koska tiedot eivät ole tarkat. Jokaisesta noitana tapetusta ei ole "leimaa kirjoissa ja kansissa".

Noitia oli vainottu toki aikaisemminkin jonkin verran, mutta varhaisemmin sitä pidettiin "viattomana hairahduksena". Vasta likimain vuonna 1400 noituutta alettiin yhdistämään Saatanaan. Vähitellen vainot laajenivat. Suuret oikeudenkäynnit olivat vasta 1420 -luvun lopussa. Heinrich Kramer ja Jakob Sprenger kirjoittivat naisvihaa huokuvan "noitavasaran" vuonna 1486. Noitavasarassa yhdistettiin kansanperinnettä sen aikaiseen juridiikkaan.

Tärkeää on huomata, että aluksi katolinen kirkko nimenomaan vastusti noitavasaraa. Se itse asiassa kielsi Noitavasaran epäeettisenä jo 1490. Mutta se levisi. Noitavasaraa ei kuitenkaan Historia -lehden mukaan kannattanut pitää noitavainojen synnyttäjänä. Sen vaikutusvalta perustui enemmänkin seksihurjasteluihin perustuviin kuvauksiin noitien edesottamuksista. Moottorina vainoille toimi enemmänkin uskonpuhdistuksen tuottama "turvallisen maailmankuvan särkyminen", mikä osaltaan vaikutti aikakauden epäluuloisuuteen ja paniikkiin. Noitavasara sattui siis vain osumaan otolliseen ympäristöön. (Jos sitä ei olisi kirjoitettu, olisi todennäköisesti tullut jotain muuta hieman vastaavaa.)

Noitavainojen ylläpitävänä voimana toimi se, että esim. "noitavasaran" kuvausten kaltaisia noituusesimerkkejä alkoi löytymään runsain mitoin, ja paikallisiin kaunoihin perustuvat huhumyllyt hoitivat tietenkin oman osansa. Moni voisi kuvitella, että noitien tunnustukset kertoisivat siitä, että heillä olisi yhtenäinen uskonto, tai että he vähintään käyttivät tiettyjä huumeita. Historia -lehdessä syyksi katsottiin kuitenkin se, että ne saatiin kiduttamalla, jolloin ihmiset saatiin tunnustamaan mitä vain. Samanlaisuus taas johtui siitä, että tunnustukset sisälsivät elementtejä paikallisesta kansanperinteestä. Maailma oli tuttu sekä tuomitulle että tuomarille. Syyksi katsotaan myös se, että tunnustukset luettiin julkisesti. Täten noidiksi epäillyt tiesivät mitä heiltä odotettiin.

Vainojenkin aikana näyttää siltä, että itse asiassa katolinen kirkko oli mainettaan paljon kesympi; Espanjalainen ikvisiitio teloitti tiedetysti vain 59 ihmistä, italian inkvisiitio 36 ja portugalissa 4. Varsinaisia syyllisiä olivat protestantit. He jopa kannustivat vainoihin. Maakunnissa teloitusprosentti oli 90, valtiollisissa tuomioistuimissa 30. Syyksi katsotaan se, että kaupungeissa oli taitavammat tuomarit, ja he olivat etäänpänä lietsotusta vainohysteriasta. Historia -lehti mainitsi muun muassa inkvisiittori Alonso de Salazar Friaksen, joka lähti katsomaan Logroñon vainoja. Niissä tapettiin 11 ihmistä. Kun Salazar saapui paikalle, hän totesi pian että noituutta eikä noiduttuja ollut alueella ennen kuin niistä alettiin puhumaan. Vaino oli siis sepitettä. Hän, inkvisiittori, toisin sanoen pelasti monta ihmistä kuolemalta.

Noitavainot muuttuivat niin verisiksi, että niitä alettiin vastustamaan. Kun viimeinen noita teloitettiin Sveitsissä vuonna 1782, itse oikeudenkäynnissä ei kertaakaan mainittu sanaa noituus.

Lopputuloksena vainoista oli paljon kuolleita (Tiedetyt, eli oikea luku on suurempi) ; Historia, sivu 49;
Islanti: 22 (2 naista, 20 miestä)
Norja: 307 (257 naista, 50 miestä)
Suomi: 115 (60 naista, 55 miestä)
Ruotsi: 250 (200 naista, 50 miestä)
Englanti: 1 000 (900 naista, 100 miestä)
Tanska: 1 000 (900 naista, 100 miestä)
Viro: 100 (60 naista, 40 miestä)
Unkari: 800 (700 naista, 100 miestä)
Saksa: 26 000 (19 500 naista, 6 500 miestä)
Ranska: 6 000 (3000 naista 3000 miestä)
Espanja: 59

Yhteensä: 12 253 (25 579+ naista, 10 015+ miestä)

Myös Amerikoissa kuoli ihmisiä noitavainoissa. Kuuluisin lienee Salemin noitaoikeudenkäynnit, joissa kuoli parikymmentä ihmistä. Syynä ei ollut katolinen kirkko, vaan puritaanit.

Miksi tuon tämän esiin? En sen "perinteisen syyn" takia. Tämähän ei osoita, että kaikki uskonto olisi pahaa. Päinvastoin, mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että kirkko oli vähemmän julma, kuin kansa. Ja että jo tuolloin sivistys vähensi aggressiivisuutta. Uskonto ei ole paha. Sen edustajat voivat sen sijaan olla. Ei pidä vastustaa siksi "koko konseptia", vaan nimenomaan nousta niitä "vääriä aineksia" vastaan. Ja uskovaisten itsensäkin tulisi rohkeasti tehdä niin. Koska nimenomaan tällä he osoittavat, että he eroavat noista vaarallisista aineksista. Muitetaan kuitenkin että pelkkä "emme kuulu" on varmasti helppoa sanoa. Ihmisen on helpompaa kävellä ongelmien ohi kuin tarttua niihin ja ratkaista niitä. Pakeneminen on helpompaa kuin puolustussota. Mutta toisaalta; pakenijakaan ei ole "osallistumassa hyökkäystaisteluun". Älkäämme siis olko Kramereita, vaan pikemminkin Salazareita. Olimme sitten uskovaisia tai muita.