Jumalan kuvittaminen

Boyerin kirjassa "Ja ihminen loi Jumalat" haettiin syitä (selitystä) sille, miksi ihmiset uskovat juuri tietynlaisiin jumaliin. Boyer kuvailee jumalia tyypillisesti persooniksi, joilla on tiettyjä voimia, kuten kaikkitietävyys ja luonnonvoimien hallinta. Boyer korosti, että niihin liittyy aina tunnelataus. Boyer kysyy, miksi Jumalaan liitetään tunteita, mutta mörköön ei. Syynä ei ole se, että ihmiset uskovat Jumalaan eivätkä mörköön. Se on boyerin mukaan seuraus, ei syy. Ihmiset tuntevat vahvasti Jumalan puolesta koska tällä on tietynlaisia ominaisuuksia, eivätkä mörköön, koska sillä ei ole niitä. Ja tämän syyn vuoksi he uskovat Jumalaan mutta eivät mörköön.

Boyer hylkää selittämiskykyyn ja toivoon perustuvat mallit. Boyerin mukaan uskonto ei rakenna yhtenäistä selityskokonaisuutta, vaan uskonnossa tärkeää ovat se, että miten Jumala tai henget vaikuttavat käytännön elämään. Ja että monesti ihminen liittää uskomuksia nimenomaan liikkuviin pensaisiin ja lehtiin. Ja että nämä uskomukset eivät aitoudestaan huolimatta ole lohdullisempia kuin ajatus siitä että "ne ovat vain tuulen heiluttamia".

Uskonnossa tärkeää on se, että siinä ollaan yhteistyössä yliluonnollisten voimien kanssa. Uskonto ei ole käytännössä "selittävä väite" siitä että jossain on olento, joka kykenee viskomaan salamoita. Uskonnossa tärkeää on se, miten toimimalla tämä olento ei heitä sinua tai kylääsi salamalla. Se, millä tavoin toimimalla tämä sen salaman heittää, on sen sijaan paljon merkityksettömämpi asia. Ihmiset eivät mieti miten jumalat toimivat. Heitä kiinnostaa se, mitä jumalat haluavat, ja miten tähän haluun voidaan vaikuttaa niin, että minimoidaan haitta ja maksimoidaan hyöty. Ja tähän tarvitaan vuorovaikutusta henkimaailman kanssa. Ja tämän vuoksi rituaalit, rukoukset jne. uskonnollinen toiminta on kaikkialla tietynlaista ja kaikille uskonnoille tärkeää.

Ja vuorovaikutuksen oletetaan olevan tietynlaista. Ihmisillä on kulttuurista riippumatta tapa tietynlaiseen skeemaan, jota he seuraavat. Boyer viittaa Justin Barrettin erääseen kokeeseen, jossa hän oli käskenyt kristittyjä kuvittelemaan tilannetta, jossa rukoillaan ratkaisua välittömään vaaratilanteeseen. Vaikka vaihtoehtoina oli monenlaisia vaikutuksia, selkeistä kausaliteetin rikkomisista (Oma huomautus; Joita Raamatun Mooseksen punaisen meren läpi kävelyt olivat) ihmisten kykyjen vahvistamiseen (Oma huomautus; Raamatun uunissakävelyt) ja yksilöiden ajatuksiin vaikuttamisia, ihmiset valitsivat useimmiten ajatuksiin vaikuttamisen. -Vaikka kaikki vaihtoehdot olivat kaikkivaltiaan ulottuvilla. Ihmisillä oli teologisesti korrekti näkemys, joka ei vaikuttanut siihen, että Jumala koettiin ensi sijassa henkilöksi, ja "ihmisen omaksi kuvaksi". Ja että henkilön on helpompaa muovata jonkun mielipidettä, kuin vaikuttaa heidän biologiaansa tai muuttaa fysikaalisen prosessin suuntaa radikaalisti. (Oma huomautus; Ihmisellä on siis tavallaan "Laiskan Jumalan Teoria" ; Hän toki vakuuttuu eniten juuri punaisen meren ylikävelyn kaltaisista ihmeistä niistä kuullessaan ja lukiessaan, mutta rukoillessaan itse toivoo ensisijaisesti "vähemmän radikaaleja" ratkaisuja.)

Boyerin mukaan uskonnoille tyypillistä on se, että henkien ja jumalien kanssa kanssakäyminen on samankaltaista kuin ihmisten kanssa toimiminen. Juuri se tekee näistä suhteista luontevia. Jumalilla on tavoitteita ja suunnitelmia, ja ne yrittävät toteuttaa niitä. Jumalat ymmärtävät myös ihmisten kommunikaatiota. Boyerin mukaan Jumalat ja henget yleensä saavat "strategisesti tärkeää tietoa" vapaasti. (Oma huomautus; Kirjassa "strategisella tiedolla" tarkoitetaan tietoa, josta voi olla hyötyä sosiaalisesti. Esimerkiksi "minulla on jääkaapissa lihaa" ei ole strategista tietoa, ellen sitten ole varastanut sitä sinulta, sinulla satu olemaan nälkä, tai jos olen väittänyt olevani sinkkuvegaani. Boyerin kirjassa korostetaan sitä, että ihminen ei tietoisesti luokittele "strategisesti tärkeää tietoa", vaan tekee sen automaattisesti.)

Boyerin kirjassa korostetaan sitä, että ihminen ei varsinaisesti keksi Jumalia, vaan hänen tapansa käsitellä informaatiota tuottaa niitä "sivutuotteenaan".

Jumalat ja henget ovat Boyerin mukaan tyypillisesti tyypillisesti juuri ihmismäisiä. Etenkin niiden persoona on ihmismäinen, vaikka niiden ruumiissa voi olla eläimellisiä tai muunkaltaisia erityispiirteitä. Niillä on inhimillinen ymmärrys. Boyerin mukaan tämä on eräs uskontojen tunnetuimmista piirteistä. Boyer viittaa Stewart Guthrien tutkimuksiin, joissa selviää että ihminen havaitsee erittäin antropomorfistisesti. Ylitulkitsemme visuaalisia merkkejä ihmishahmoiksi. Heijastamme inhimillisen piirteen maailmaan. Guthrien tutkimuksen mukaan tämä antropomorfismi johtuu kognitiivisista toiminnoistamme. Kognitiivinen systeemimme pyrkii automaattisesti, ilman varsinaista keskittyvää ajattelua, hankkimaan mahdollisimman paljon tietoa. (Kirjassa hieman aiemmin kerrottiin, että vauvakin on kiinnostunut nimenomaan ihmiskasvoista, ei esineistä, eikä kirahvejen yksilöllisistä piirteistä. Kasvojentunnistus on tärkeää koska olemme sosiaalisia eläimiä.)

Boyerin mukaan ihmisten taipumus, Humea lainaten, "nähdä kasvoja pilvissä", on pientä verrattuna siihen, kuinka voimakkaasti he "kuulevat askelia ruohikossa". Boyerin mukaan tämä selittyy erinomaisesti evoluution kautta. Koska ihminen on ollut sekä saalis että saalistaja, hänelle on ollut tärkeää havaita uhat ja ruoka. Evoluutio suosii "elävän kohteen aiheuttaman liikkeen" ylihavaitsemista, koska se ei ole kovin vaarallinen tapahtuessaan, kun taas alireagointi voi johtaa kuolemaan. Tämä selittää Boyerin mukaan myös Guthrien havainnon siitä, että henkiolennot eivät aina suinkaan ole miellyttäviä tai toivoa tuovia. Jumala on siis näiltä osin "pedonkaltainen". (Oma sivuhuomautus; Myöhemmin Boyer kertoo kirjassaan, kuinka läheisistä johtuvasta surusta ja kauhistuksesta osa johtuu siitä, että ylitunnistamme kuolleita onnistuneen saalistuksen kohteiksi. Toki myös biologinen sukulaisvalinta, omien lasten kohdalla jopa heihin panostettu vaiva ja "yhteistyöntekijän menetys" painavat vaa-assa.)

Boyerin mukaan pelkkä ylihavaitseminen ei kuitenkaan riitä. Mekin havaitsemme usein väärin, mutta korjaamme sen nopeasti. (Minäkin olen monesti yön natisuttamassa talossa kuullut kuinka portaissa kävellään ja armeijassa leireillä joku viikon+ väijyputki johti siihen että ihan kirjaimellisesti näki pikku -ukkoja. Tulikin sellanen systeemi että kaverilta kysytään kanssa. Kaksi harvemmin näkee samaa harhaa. Mutta en ole jatkanut näihin luuloihin uskomista.) Jumalien ja henkien kohdalla näin ei kuitenkaan tapahdu. Tarvitaan lisäksi jotain muuta. Antropomorfismi selittää miksi havaitsemme "psyykkistä toimintaa" maailmassa, mutta se ei selitä miksi jatkamme niihin uskomista Jumalien kohdalla. Antropomorfismi toki tukee antamalla "merkkejä" ja "todisteita", kunhan jokin vakauttava rakenne löytyy.

Ihmisten mieli kykenee toimimaan siten, että kaikki päättelyjärjestelmät, kuten kasvojen havaitseminen, esineeksi tunnistaminen ... voivat toimia irtikytkettyinä, eli irrallaan ulkoisista vaikutuksista ja niiden tuottamasta käyttäytymisestä. Tämän ominaisuuden vuoksi voimme kuvitella erilaisia skenaarioita. (Oma huomautus; Voimme esimerkiksi kuvitella vaaroja, joita emme oikeasti koskaan kohtaa.) Lapsilla sosiaalisiin suhteisiin liittyy usein mielikuvitusystäviä. Boyer viittaa Marjorie Taylorin tutkimuksiin, joiden mukaan mielikuvitusystäviä omaavat lapset kuitenkin tietävät, että heidän mielikuvitusystävänsä on olemassa hieman eri tavoin, kuin muut heidän tuntemansa yksilöt. Kokeissa selvisi myös, että näillä lapsilla on tavallista tarkempi käsitys toisten ihmisten käyttäytymisestä. Taylorin mukaan mielikuvitysystävät ovat näille lapsille sosiaalisia testikenttiä. Ystävä on pysyvä, ja sillä on persoonallisuus. Ja historian kautta lapsi kykenee tuottamaan yhtenäisen ja uskottavan toiminnan mielikuvitushahmolle.

Boyerin mukaan Jumalilla on kuitenkin muutamia tärkeitä eroja suhteessa mielikuvitusystäviin; Uskontojen jumalat/henget eivät ole yksilön, vaan ryhmän, muodostamia. Niihin uskovat eivät myöskään millään tavalla erota että henget ja jumalat olisivat eri tavalla tai vähemmän olevia kuin muut. Henget ja Jumalat ovat niihin uskoville yhtä todellisia kuin pöydät ja tuolit. Mielikuvitusystävien kohdalla näin ei ole.

Tärkein ero uskonnollisten kertomusten ja mielikuvitusystävien välillä on ympäröivä kulttuuri ja se, että uskonnollisilla olennoilla on pääsy strategiseen informaatioon. Boyer viittaa UFOjen kannattajiin. Heillä on ihmistä mahtavampia olentoja, mutta he eivät palvo niitä. He eivät korosta olevansa parempia ihmisiä koska uskovat UFOihin. Mutta sitten on poikkeus. UFOuskovaisia on, ja heille tyypillistä on että joku kertoo että hän kommunikoi avaruusolentojen kanssa, ja että avaruusolentojen tahtoa on tärkeä seurata. Näihin liittyy rituaaleja, ja tunnepohjainen sitoutuminen. UFOuskovainen kokee olevansa parempi ihminen juuri UFOuskonsa vuoksi. UFOuskoissa keskitytään "vierailijoiden" käsityksiin uskovista. UFOilla on tässä tapauksessa pääsy "strategiseen tietoon":

"Humanoidi tietää että valehtelit sisarellesi."

Tässä kohdin selitykseksi tulee mielemme tuottamat moraalisen käytöksen rakenteet. Boyerin mukaan ne ovat hienostuneet, jopa vauvoilla, mutta ne ovat itsestutkiskelun ulkopuolella. Niin lapsilla kuin aikuisilla. (Kykenemme siis lähestymään ja tutkimaan niitä ainoastaan kognitiotieteen mekanismein.) Evoluutio on sukulaisvalinnan, vastavuoroisuuden ja kostoon ja ryhmästä jättämiseen perustuvien systeemien kautta tehnyt meistä erittäin sosiaalisia eläimiä. Mielemme on tämän vuoksi rakentunut toimimaan hyvää toisille tehden. Boyerin mukaan Jumalan käsite rakentuu tämän pohjalle.

Jos normaali ihminen tekee jotain itsekästä, josta on haittaa ryhmälle, hän tuntee syyllisyyttä vaikka ei jäisi teostaan kiinni. (Oma huomautus; Kostoon liittyy Boyerin mukaan se, että vaikka itse ei olisi pahan teon kohde, kannattaa yhteistyötä tekevien rankaista, koska sillä estetään huijaamisen kannattavuus "yleisenä ilmiönä". Kostoon liittyvät tunteet lisäksi auttavat rankaisemaan silloinkin, kun se tulisi muutoin kalliiksi. Murhasta tuomittu heimon paras metsästäjä voidaan karkottaa ja kalliille lakimiehelle maksaa siitä että firman kassasta pienehkön summan vienyt saa rangaistuksen. Tälläisen teon tuoma maine kun ennaltaehkäisee kaikkia varkauksia aina jälkeenpäin. Siksi moraalisiin seikkoihin sitoudutaan lujan tunteellisesti.) Eli vaikka he keksisivät minkälaisia verukkeita, he kuitenkin tuntevat että ulkopuolinen tarkkailija joka näkisi tilanteen, kokisi sen pahana. Kun mielemme tuottamat moraalilauseet ovat selviä, mutta niiden syntytapa tietoisen käsittelymme ulkopuolella, intuition esittäminen muodossa "Mitä Jumala/henki ajattelee toimistani" antaa mahdollisuuden käsitellä tätä. Tosin tämä vaatii sitä että tällä jumalalla/hengellä on pääsy "strategiseen informaatioon". Ne eivät välttämättä tiedä tarkemmin kuin ihmiset, mutta ne tietävät laajemmin kuin ihmiset.

Ulkopuolinen ja kiinnostunut tarkkailija, jolla on pääsy "strategiseen tietoon" on yksinkertainen tapa kertoa miksi me koemme moraalin niin kuin koemme. Ja koska luonnostamme automaattisesti tunnemme tunteita moraaliasioihin liittyen (Oma huomautus: Syyllisyys pienentää halua huijata, Kiitollisuus johtaa sisäiseen palveluksen takaisinmaksuvelvollisuuteen...) liitämme nämä tunteet myös näihin moraalin takana oleviin ja/tai moraalista kiinnostuneihin Jumaliin.

Siksi Jumalat ovat niihin uskoville merkityksellisempiä kuin mielikuvitusystävät niille lapsille, joilla niitä on.