Aina vaan häviämässä.

Mitä minä muistan, niin niin kauan on "skeptikot" olleet pulassa. Tiede on ollut rajoittunutta. Aina on tullut ihmisiä - jopa professoreja - jotka ovat esittäneet, että juuri nyt ollaan lähellä vedenjakoa, ja että pian tämä tilanne muuttuu.

Skeptikot ovat siis aina eläneet viimeisiä päiviä. Moni on tosin väittänyt että ihmiskunta ylipäätään elää viimeisiä päivää. Ja ilmeisesti ainakin yhtenä todisteena on ollut se, että vaarallisesti maallistuneet ovat eläneet kuin viimeistä päivää..

Tässä on kuitenkin huomattava yksi asia;
Nämä "tieteen tuhoajat" nousevat julkisuuteen kuin ohjus. Heillä on näkyvyyttä. Heitä haastatellaan lehdissä. Heistä kuullaan. Poishäipyminen taas tapahtuu hiljaisesti. Näin ollen esimerkiksi "parapsykologi" on voinut varmasti elää koko elämänsä ja kuulla koko ajan olevansa "pian voittamassa".

Jos et usko, otan esimerkin vuosien takaa. Uri Gellerin Suomenvierailusta (1974), ja sen aikaansaamasta PSI -kohusta. Nykyäänhän Geller yrittää epätoivoisesti comebackia, ja yrittää poistaa hänet huijariksi todentavia videopätkiä tekijänoikeuteen vedoten. Mutta "silloin" hän oli suurempi ilmiö, kuin Chris Angel nykyään.

Missä on nykyään radiotekniikan professori Matti Tiuri tai prof. J.J. Lindberg, jotka Uri Gellerin vierailun jälkeen lehdistölle kertoivat että uskoivat Gellerin kykyihin? Tiuria kun kiinnosti Urin ajatustenlukutempun tutkiminen "Varsin kiinnostavaa olisi tutkia etäisyyttä, jonka tuollainen tieto ihmisestä ihmiseen voi kulkea". Prof. TseiTsei sanoi vain, että "jostain meille tuntemattomasta ilmiöstä täällä on tänään ollut kyse". (Sitaatit kirjasta "Paholaisen Asianajaja - opaskirja skeptikoille", sivu 237 : Kirja painettu vuosi 1989). En usko, että he enää uskovat Uri Gellerin olleen oikea psyykikko, eikä siihen usko enää Kaduntallaaja-Ranekaan.

Mutta Geller - boomistakin vain Tiurin ja Lindbergin innostunut "uuden ilmiön" hyväksyminen on näkynyt suuresti julkisuudessa. Julkista väärässäolon tunnustusta ei sen sijaan löydy tietenkään missään. (Itse asiassa vain harva enää edes muistaisi heidän virhettään, jos sitä ei olisi johonkin skeptikkokirjaan painettu. Siitä huolimatta, että Uri Geller oli aikanaan tosi äänekkäästi "liian kova luu skeptikoille".) Voihan se toki johtua siitä, että tiedemaailman "mahdollinen uudistuminen" on äänekkän kohun arvoinen uutinen, todellinen skuuppi. Sen sijaan se, että jossain joku todistetaan huijaavaksi hihhuliksi tai epätieteen levittäjäksi ei taas ole uutinen, vaan arkipäivää.

Vaikka asia olisi näin, on ikävää olla tällä tavalla "rationaalinen" tai "tiedeuskovainen". Koska jotenkin vaikuttaa siltä, että jos voitat taistelun, sillä ei ole mitään merkitystä, ja asia vain käytännössä unohtuu. Sitä tuntuu, että joutuu elämään sodassa, jossa voittaa kaikki taistelut minimaalisin tappioin, mutta kuitenkin häviää kansan silmissä koko sodan.

Eikä ihme, koska niin kauan kuin he muistavat, niin niin kauan on "skeptikot" olleet pulassa..