Ateistit ovat. NOT.

PZ.Myersillä oli kaksi tekstiä, jotka käsittelivät sitä mitä ateistejen usein sanotaan olevan. Ne saivat minut miettimään muutamia asioita. Olen kirjoittanut aiheista jotain aikaisemminkin, mutta nämä jutut taitavat silti olla uusia.

NOT nro 1: Ateistit ovat naiiveja, jotka hylkäävät vapaan tahdon.

Minusta ainut naiivi ihminen on se, joka uskoo että ateistejen tulee kaikkien olla moraalittomia robotteja. Vielä enemmän ihmettelen kuitenkin niitä, joiden mielestä se että tuo oletus pitäisi paikkaansakin tarkoittaisi että ateismin tulee olla väärä. Vain sen pohjata, että jotkin seuraukset olisivat eitoivottuja.

Toisekseen se että me sanomme että mielemme on elektrokemikaalista toimintaa ei tarkoita sitä, että meillä ei olisi vaihtoehtoja ja kykyä valita. Kyllähän ohjelmoitu geneettinen algoritmikin kykenee punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja. Aivot vaan voivat toimia paljon monimutkaisemmin, kuin tuollainen yksinkertainen algoritmi. Toisin sanoen ei ole estettä että luonnollinen aivokemia ei kykenisi tuottamaan kompleksisia valintoja ja vastineita. Kemia ei myöskään tarkoita determinististä. Jos se vaatii useita inputteja, joista osassa on satunnaista kohinaa, voidaan synnyttää useita vaihtoehtoja. Jos aivot voivat muuttaa omalla toiminnallaan omaa rakennettaan, saadaan syntymään itseorganisoituvia kehiä, joissa pieni muutos, valintakin, voi johtaa todella suureen eroon lopputuloksessa. Eikä aivot edes jää tällöin pelkän yksilön ulkopuolisen maailman armoille. Michael Z. Gazzanigan "eettiset aivot" -kirjassakin kerrotaan, kuinka aivoissa on input, joka tapahtuu ennen kuin jokin asia tehdään. Kirjan mukaan meillä ei itse asiassa ole niinkään "valinnanvapautta", vaan enemmänkin "valitsematta jättämisen vapaus". Kirjan mukaan aivot voivat päättää, toteutetaanko impulssi, vai jääkö se pelkäksi impulssiksi. Emme ole väistämättä determinismin alla (Vaikka samassa kirjassa kerrottiinkin myös siitä, kuinka ihminen saadaan esimerkiksi liikuttamaan kättä stimuloimalla aivoja, ja että myös kokee tämän aitona. Hän kokee että hän itse, eikä joku muu, halusi liikuttaa kättä.)

Aivokemiaan voidaan vaikuttaa, esimerkiksi syömällä masennuslääkkeitä. Voimme muuttaa havainnointiamme syömällä sieniä. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että masennus tai havaitseminen eivät olisi todellisia asioita. Ne ovat vain kemiallisia. Kemialliset reaktiot ovat tosia, niiden seuraukset ovat tosia. Tapamme tuntea on kemiallinen, mutta se ei välttämättä tee siitä olematonta tai väärää. Ylipäätään: Jos kemiallinen tarkoittaa "illusionaarista" eletään minusta aika kummallisessa todellisuudessa.

Toki ateisti voi olla naiivi. Toki ateisti voi ajatella että aivot ja fysiikka toimivat deterministisesti. Toki ateisti voi ajatella että kvanttifysiikkaa ohjaa piilomuuttujat. Mutta hänen ei ole pakko. Samoin kuin "pakkoa" ei ole uskovallekaan. Ovathan Kalvinistitkin uskovaisia, vaikka he uskovat että Jumala on ennaltapäättänyt aivan kaiken. Jopa sen, ketkä ovat kalvinisteja, ja ketkä pelastuvat. Kalvinisteista Jumala on predestinoinut minut Helvettiin (tai Taivaaseen, joskin tämän todennäköisyys taitaa olla erittäin, erittäin, pieni.) eikä minulla ole siihen mitään sanomista.

NOT nro 2: Ateistit ovat moraalittomia.

Ateistejen moraalittomuus on yleinen uskonnollisten ihmisten harrastama temppu, jolle en ole löytänyt muuta syytä kuin halun leimata ne jotka eivät jaa samaa käsitystä kuin he. Olen yhdestä asiasta yhtä mieltä; Siitä miten asiat ovat ei voida sanoa miten niiden tulisi olla. Mutta valitettavasti tämä sama asia koskee Jumalaakin ; Jumalan olemassaolokaan ei kerro mitään siitä miten asioiden tulisi olla.

En usko Jumalaan, ja silti en koe olevani moraaliton ihminen, eivätkä koe ne ihmiset joita tunnenkaan. En varasta, enkä huijaa sen enempää kuin muutkaan. En usko että olen rikkonut 10 käskyäkään sen enempää kuin monet kristitytkään. Moraalini voi toki rakentua epikurolaisittain tai yhteisen hyvän käsitteelle, tai demokraattiselle "enemmistö päättää" -asenteelle. Mikä jo sinällään kertoo, että minulla on moraaliset mittarit ; Minulle asiat eivät ole "moraaliarvoltaan yhdentekeviä". Ateistin ei siis tarvitse olla mitenkään "arvonihilisti". Ateistin ja uskovaisten eri tavat mitata moraalia vain johtavat siihen, että ensimmäiset mittaavat kuinka jonkin maan lainsäädäntö sopii yhteen Raamatun käskyjen tai Sharialain kanssa. Ateistinen taas saattaa tuijottaa bruttokansantuotetta tai valtiomuotoa tai sitä, kuinka monta prosenttia maan asukkaista on vankilassa ja minkälaisia tuomiota niissä jatetaan.

Ateistin moraali ei siis ehkä ole "pysyvää, ikuista ja muuttumatonta", mutta se voi silti olla mitattavaa. Joku voisi katsoa jopa systeemin kyvyn korjata virheitään eduksi ja kyvyttömyyttä muuttaa ja mukautua haitaksi. Eli vaikka ateisti lopettaisikin "muuttumattoman moraalin" olemassaolon, tarkoittaisiko tämä sitä että Jumalan olisi pakko ajatella - jos ei muuten niin meidän kaikkien tarpeeksi? Itse en ymmärrä miksi moraalin perustuminen "ikuisiin sääntöihin" tulisi olla välttämättömyys toimivalle moraalisysteemille. Muutetaanhan Suomen Lakiakin koko ajan.

Mutta toki ateisti voi olla moraaliton. Mutta ei se uskovaisuuskaan ole monille pahoja tekoja tehneille ihmisille ollut mikään este. Usein tuntuu, että se ei ole ollut edes hidaste; Uskonnollisiin seikkoihin vetoamisella on päinvastoin perusteltu moraalittomia tekoja, joita ilman uskontoa ei edes olisi tehty.