Duck and Cover

Löysin YouTubesta Slipknotin coverbiisin "Dirlandaa" -kappaleesta. Minusta se oli hauska.

Kristityt rokotuksia vastaan

Ajatellaan, että uskonnoista ei ole haittaa, koska ne ovat vain henkilökohtaisia näkemyksiä. Onkin aivan totta uskonnosta ei yleensä ole haittaa muille. Mutta rajatapauksissa on kristittyjä, jotka kyllä haittaavat muita. Näitä ääritapauksia kutsun sanalla "hihhuli". Annan teille hyvän esimerkin; Rokotteiden kiistäminen "epäRaamatullisena". Tämä ei ole uusi ilmiö, sillä Jehovan Todistajat pitivät rokotteita heidän uskonsa vastaisina aikavälin 1921-1952.

"The Biblical case against Vaccines -sivusto jatkaa tätä tuttua linjaa. Eli paitsi perustelee sitä, miten rokottaminen on Raamatunvastaista - ilmeisesti Jumala tarvitsee välineitä, joilla tehdä vitsauksia helposti ja nopeasti - myös esittää että rokotuksista ei ole oikeasti mitään hyötyä. Rokotuksista on sivuston mukaan myös haittoja, ja että rokotuksissa on myrkyllisiä aineita. Sivuston nettisoitekin on mukavasti "poisonevercure" . Jos se olisi Suomalainen sivusto, sen nimi olisi "myrkkyeikoskaanparanna".

Sinänsä mielenkiintoista on se, että sivusto käyttää Raamattua auktoriteettinaan, ja samalla perustelee että rokotukset eivät toimi. Jos pelkkä uskonto riittäisi jollekulle perusteluksi, se riittäisi. Minusta taas jos rokotusohjelma ei toimi, "kristillisyys" muuttuu sivuseikaksi joka tapauksessa; Rokotusohjelmaa ei voi tällöin suositella hinduille tai edes ateisteille. Raamatun auktoriteettiin vetoamisessa on järkeä jos ja vain jos rokotuskampanja toimii, mutta rokottaminen on vain samaan tapaan "syntiä", kuin abortti. (Joka sekin toimii, tekee "tavoitteensa"; Seuraukset vain ovat -ainakin monista- epäRaamatullisia.)

Luulisi, että isorokon päihittäminen rokotuskampanjalla olisi riittänyt vakuuttamaan rokotusten tehoavan ja hyödyttävän. Mutta ei auta ; Rokotussivulla haastetaan rokotteen puolustajat etsimään todisteita rokotusten hyödyllisyydestä; Toki tälläinen haastaminen on helppoa, kun rokotuksen vastustajat kykenevät tietysti osoittamaan että joku henkilö on sairastunut rokotuksesta, mutta rokotuksen kannattajien todisteet ovat epäsuorempia; Tapahtumatta jäänyt kuolema, joka muuten olisi tullut, ei näy samaan tapaan "siististi" suoraan. Kaltaiseni maallikko + Rokotuksen kannattaja voi vain ihmetellä, että "ihmeelläkö se isorokko voitettiin?" - ja mikä pelottavinta, vastaus saattaisi sivustolta olla "Kyllä". Ja tämä olisi tietenkin todiste Jumalan olemassaolosta, eikä rokotusten toimivuudesta. Koska rokotuksethan eivät toimi; Kuten sivuston taustaääninauha kertoo, että rokotukset eivät voi toimia, koska jos ne toimisivat, kaikille rokotettaville sairauksille olisi käynyt kuten isorokolle. Tosin tässä kohdin sivu jättää huomiotta ainakin sen, että osa taudeista elää myös eläimissä tai niiden loisissa (lintuinfluenssa, rutto, vesikauhu) tai maaperässä (jäykkäkouristus). Jos ne elävät muuallakin kuin ihmisessä, "taudin kotia" ei voi tuhota, vaan jokaikinen sukupolvi on rokotettava erikseen; Rokotus suojaa näissä tapauksissa vain niitä jotka rokotuksen ovat ottaneet.

Sivustolla vihjataan, että rokotuksia annetaan ja meille valehdellaan että vauvan terveys vaatii sitä. He ottavat esiin (luultavasti aivan oikeat) tapaukset, joissa rokote haittaa lapsen terveyttä. Pahimmillaan vahingoittaa. Tai sivustoa lainaten;

There is clearly an assumption that pediatricians know best for each child and wouldn't prescribe vaccinations based on the negligent assumption that YOUR child won't be one of the "lucky" to suffer lasting damage do to the vaccine(s).

Sivusto ei mainitse sitä, että vanhempi, joka jättää rokotteen ottamatta itse asiassa ottaa riskin; Olettaa että vauva ei kohtaa mitään niistä taudinaiheuttajista, joita vastaan rokotetaan. (Päinvastoin, sivustohan sanoo vain että rokotukset eivät edes toimi.)

Kyseessä ei vielä ole mikään "painottamaton kohtaaminen". Rokottamatta jättäjä on riski ainakin seuraavilla tavoilla;
1: Isorokon tuhoaminen perustui siihen että rokotettiin ihmiset, jolloin tauti ei kyennyt löytämään elinpaikkaa. Se ei voinut muhia jossain valmiina tartuttamaan. Rokotus poisti siltä elinolosuhteen väliaikaisesti täysin. Kun viruksella ei ollut asuinpaikkaa, se ei enää voinut lähteä uudestaan leviämään vaan kuoli pois. Nämä rokotteesta kieltäytyjät estävät tätä; Heidän lapsensa voi olla tartunnan saaja ja levittäjä, jossa tauti löytää tarvitsemansa elinpaikan. Toki kaikkien tautejen "elinpaikkaa" ei voi samaan tapaan tuhota, mutta rokotuksen kieltäjät estävät "isorokon ihmeen" niidenkin tautejen kohdalla, joilla se olisi mahdollista aktiivisella rokotuskampanjalla.
2: Jos rokotuksen kieltäisi itseltään, se olisi ymmärrettävää, mutta nyt seuraukset ottaa lapsi. Vanhempien usko "lääkemarkkinoiden ahneuteen" ja "rokotusten toimimattomuuteen" sekä "rokotteiden vaarallisuuteen" on pelkkä arrogantti "minä tiedän enemmän kuin lääkäri, olen sentään käynyt Lukion" -tasoinen huomautus, jonka väärässäolosta seuraukset kantaa joku muu. (Tämä edustaakin tyypillistä hihhulointia; Esimerkiksi lappuhihhuli itse saa hyvän mielen, mutta ongelmat ja kiusa ovat muiden kontolla.)

On vaikeaa sanoa onko rokottamisesta kieltäytyminen "uskonnonvapautta" vai verrattavissa "lapsen uhraamiseen." -joka kyllä sekin perustuu uskontoon, mutta ei silti ole sallittua. Vai onko kyseessä passiiviseen tupakointiin verrattavissa oleva ilmiö -joka Suomen muun tavan mukaan tulisi kieltää julkisilla paikoilla(Ole rokottamatta jos et liiku lainkaan julkisilla paikoilla).

Näytetään ALF:ille kärsää.

Los Angeles News:issä oli puolustuspuhe. Siinä erään eläinaktivistin veli puolustaa veljeään. Hän kertoo veljestään inhimillistäviä piirteitä, kuten se että tämä on trekkeri ja herkkä. Kuinka veli salassa itki kornia elokuvaa. Hän kuvasi veljeään myös rohkeaksi, koska tämä uskaltaa hypätä valaiden ja valaanmetsästäjien väliin siitä huolimatta, että siihen liittyy vaaroja ja siitä voi joutua vankilaan.

Hän esittää että hänen veljensä leimaaminen terroristiksi on liioittelua. Kuinka ELF/ALF:in jäsen ei ole terroristi, koska hän tuhoaa vain omaisuutta, eikä koskaan harkitse ihmisten vahingoittamista. Toki hän myöntää, että veli on rikollinen. Mutta ei terroristi.

Minä olen erimielinen. Ihan sen takia, että Amerikkalaisten juridinen terroristin määritelmä on seuraava:

(5) the term "domestic terrorism" means activities that -
(A) involve acts dangerous to human life that are a violation of the criminal laws of the United States or of any State;
(B) appear to be intended
(i) to intimidate or coerce a civilian population;
(ii) to influence the policy of a government by intimidation or coercion; or
(iii) to affect the conduct of a government by mass destruction, assassination, or kidnapping; and
(C) occur primarily within the territorial jurisdiction of the United States.

Eläinaktivismissa on siis erittäin "eikontrollissa" olevia osa -alueita. Amerikkalaisten terroristin määritelmä voi toki jostakusta olla "liian lavea". Mutta tässä tapauksessa en pidä ALF/ELFiläisten terroristeiksi kutsumista virheenä. Ne ovat järjestö, jolla on ulospäin miltei uskonnolliselta hurmokselta näyttävä tavoite eläinten oikeuksista. Tätä tavoitetta toteutetaan kyseenalaisin keinoin. Ja kyllä; jopa ihmishenkiä turhia suojelematta. Otetaan lainaus;

In the United States, however, if you conduct experiments on primate nervous systems, you might have the following experience. Photographs, allegedly of your subjects wearing expressions of extreme pain, are circulated to media outlets. Crowds with bullhorns picket your residence, and leaflets declaring that you commit "atrocities" are distributed to your neighbors. Your colleague who works on monkey behavior is the target of a firebomb. It is mistakenly placed on a neighbor's porch; the good news is that the fuse timer failed, but the Federal Bureau of Investigation (FBI) says the blast might well have killed those inside.

ALF:laiset eläinaktivistit hyökkäävät ihmisten kimppuun niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se, että he ovat ehkä sählänneet pommin rakentamisessa niin että se ei toimi kunnolla, eikä tapa ihmisiä, ei tarkoita sitä, että se ei olisi alunperin ollut tavoitteena.

Toki heiltä löytyy ihan puhdasta vandalismiakin. Ilmeisesti se, että geenimanipulaatiosta ei ole tarpeeksi tietoa tarkoittaa sitä, että geenimanipulaatio on liian riskialtista käytettäväksi, ja että geenimanipuloinnin tutkiminenkin on siksi kiellettyä. (Ettei sitä tietoa niistä riskeistä -ja etenkin mahdollisesta riskittömyydestä ja/tai riskien hallinnasta- vaikka vahingossa tule sitä tietoa..)

Samoin tiettyjen eläinaktivistien kaksinaamaisuus on säälittävää. Esimerkiksi PETA toisaalta vastustaa eläimiä lopettavia tahoja arvostellen näitä kovaan ääneen, mutta kuitenkin itse lopettaa eläimiä - itse asiassa valtavia prosenttimääriä kaikista "pelastamistaan" eläimistä. Se vastustaa myös eläinkokeita henkeen ja vereen, mutta tämä ei tietenkään estä sen johtohenkilöitä käyttämästä eläinkokeilla tuotettua insuliinia. Samasta lähteestä selviää myös PETAn johtajan Newkirkin tekopyhyys; Toisaalla esitetään että PETA ei halua väkivaltaa, ja toisaalla kehutaan "tulitikun sytyttäjien" urheutta ja kannatetaan laboratorioiden toiminnan polttamista, jos muu ei auta.

On huomattava, että minäkään en pidä eläinkokeista. Mutta ne ovat joka tapauksessa "pienempi paha" kuin jättää lainkaan tutkimatta. Minusta keino ei siksi ole eläintutkimuksen sabotointi, vaan enemmänkin aktiivinen "koekaniiniksi ryhtyminen". Kun ihminen vapaaehtoisesti suostuu kokeiluun, säästyy se rottakin. Kun tätä tekee tarpeeksi moni, rottia ei ehkä tarvita yhtään - tai ainakaan kovin paljoa. Pidän kuitenkin lääkkeiden kehittämistä tärkeänä. Eli jos jonkun mielestä eläinten käyttäminen tutkimuksessa on pahaa, se on hänen mielipiteensä. Eikä sitten juuri muuta. Ja jos/kun muut eivät yhdy johonkin mielipiteeseen, se antaa vapaassa maassa oikeuden kansalaisaktivismiin. Mutta tämä ei tarkoita laitonta vandalismia eikä palopommien käyttämistä, vaan tiedotusta, mielenosoituksia jne. Laillisia keinoja löytyy ja niitä ja vain niitä on käytettävä. Ihmettelen ja halveksinkin suuresti niitä eläinaktivisteja, jotka ovat ensimmäisenä vetoamassa lakeihin aina ja heti kun ne ajavat "heidän asiaansa", mutta jotka ovat heti valmiita anarkistisesti rikkomaan lakia - esim. tekemään turkistarhaiskuja - heti kun se "ei aja heidän asiaansa".

He eivät ole eläinsuojelijoita. He ovat rikollisia, jotka yrittävät oikeuttaa rikollisuutensa itseoikeuttamallaan "etiikalla". Siis samantapaista hihhulijengiä kuin ne, jotka haluavat korvata lainsäädännön jollain muulla "Pyhällä Kirjallaan". Esimerkiksi niitä - onneksi harvoja - jotka haluaisivat että Suomen Laki sallisi sharian kaikissa muodoissaan.

Nämä vandaalit ovat pelkkiä vandaaleja - jotka lisäksi mustaavat niiden kunnollisten eläinsuojelijoiden maineen, jotka yrittävät lain keinoin aktiivisesti vaikuttaa ja muuttaa maailmaa. He tekevät tämän hyvän eläinsuojelutyön jopa vaikeammaksi.

Elokuvasuosikkini

*Sam Mendes "American beauty"
*Disney "Leijonakuningas"
*Wachowski "Matrix"
*David Lynch "Straight Story" & "Mulholland drive"
*Alex Proyas "the Crow"
*Makoto Shinkai "Voices of a Distant Star"
*M. Night Shyamalan "Unbreakable – Särkymätön" & "Kuudes aisti"
*Ang Lee "Paholaisen satulassa" & "Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme"
*Martin Scorsese "Gangs of New York"
*Michael Mann "Viimeinen mohikaani"
*Sergio Leone "Hyvät pahat ja rumat"
*Pertti Olavi 'Spede' Pasanen "Noin 7 veljestä"
*Charles Crichton "Kala nimeltä Wanda"

Ohimolohkoepilepsia

Aivotutkija Michael S. Gazzanigan "Eettiset aivot" -kirjassa kerrotaan ohimolohkoepilepsiasta.Se ei aiheuta samanlaisia kohtauksia kuin normaalisti tunnettu epilepsia. Kohtauksen aikana ohimolohkoepilepsiapotilaat kokevat poikkeavia ääniä, hajuja, näkyjä ja liikeaistumuksia. Hän ei ehkä kykene puhumaan. Lisäksi tyypillistä on toistaa jotain käyttäytymistä, kuten vaatteiden nyppimistä.

Ohimilohkoepilepsiapotilailla on lisäksi oireita, jotka ovat voimassa silloinkin kun varsinaista kohtausta ei ole. Heillä on "Geshwingin oireyhtymä". Joka tarkoittaa seuraavia piirteitä
1: Taipumus kirjoittaa runsaasti ja pakonomaisesti.
2: Taipumus yliuskonnollisuuteen sekä periaatteellisuus; Henkilöllä on selkeä moraalisäännöstö, jota hän seuraa järkähtämättömästi. Liittyy myös taipumukseen kääntyä uskontoon.
3: Taipumus väkivaltaan johtamattomaan aggressiivisuuteen.
4: Toisista riippuvuus, ilmenee esimerkiksi kyvyttömyytenä lopettaa keskustelua.
5: Poikkeava seksuaalisuus; Joko todella voimakas tai toisaalta äärimmäisen heikko.

Gazzaniga korostaa kohtausten aikana tulevien ilmestyksiin liittyvät uskonnolliset kokemukset. Kohtaukset selvästi aikaansaavat niitä. Gazzanigan mielestä tämä ei tarkoita sitä, että uskonnolliset kokemukset johtuisivat aina ohimolohkoepilepsiasta, vaan että se kertoo että uskonnollisuudella on aivoihin perustuva "elimellinen perusta"; aivoalueiden kiihottuminen tarkoittaa uskonnollista kokemusta. (Hän perustelee tätä epilepsian lisäksi Michael Persingerin kokeeseen, jossa "normaalejenkin" aivojen ohimolohkojen aktivoiminen ulkopuolisella koneella johti uskonnollisiin kokemuksiin.) Hän uskoo kuitenkin, että ohimolohkoepilepsia ja siihen liittyvien kokemusten koettu aitous ja vahvuus johtavat siihen, että jotkut ihmiset ovat erittäin motivoituneita johtamaan uskonnollisten järjestelmien vakiintumista.

Eli kaikki uskominen ei välttämättä ole sairasta, mutta on varmaa että jotkin uskonnolliset kokemuset ja taipumukset johtuvat sairaudesta. Jotkin uskonnolliset vaikutukset voivat olla aitoja, mutta ainakin osa niistä on keinotekoisia ja osa johtuu aivojen virheellisestä toiminnasta.

Kirjasuosikkini

*James Clavell's "Shogun"
*John Ronald Reuel Tolkien "Taru Sormusten Herrasta"
*Jaroslav Hasek "Kunnon sotamies Svekjk maailmansodassa"
*Kari Hotakainen "Lastenkirja"
*Italo Calvino "Jos talviyönä matkamies"
*Neil Gaiman "Unohdetut Jumalat"
*Hieronymos von Münchhausen "Parooni von Münchhausenin seikkailut"
*Stephen King "Ennen aamunkoittoa"
*Markus Kajo "Ihmisen käsikirja"
*Alexande Dumas (senior) "Kolme muskettisoturia"
*Oscar Wilde "Dorian Grayn muotokuva"
*Ursula Le Guin "Maameren velho"
*Giovanni Guareschi "Isä Camillo ja hänen kylänsä"
*Väinö Linna "Täällä pohjan tähden alla"
*Esko Valtaoja "Kotona Maailmankaikkeudessa"
*Mika Waltari "Sinuhe egyptiläinen"

Avaruuskävely

Monissa elokuvissa ja scifikirjoissa kerrotaan miten käy kun ihminen joutuu avaruuteen. Toisten näkemysten mukaan avaruus on kuin valtava alipainekammio, jonka seurauksena ihminen räjähtää samaan tapaan kuin siinä yhdessä James Bondissa se painekammioihminen. Toisten mukaan avaruudessa on valtavan kylmä ja sinne jäätyy heti. Osan mukaan avaruuden suurin ongelma on hapettomuus. Avaruuteen joutunut tukehtuisi, mutta vain hitaasti.

Minulla ei ole ollut aavistustakaan siitä, miten asia on oikeasti.

Nyt kuitenkin löysin tätä jokapäiväistä elämäämme läheisesti koskettavasta aiheesta selostuksen. Ihminen voi suorittaa lyhyen avaruusreissun ilman avaruuspukua. Avaruuspuvun tehtävänä on antaa painetta ja happea. Avaruuden alipaine aiheuttaa vaivoja, koska avaruuden alipaine laskee monien ihmisessä olevien aineiden kiehumispisteen normalia ruumiinlämpöä alhaisemmaksi. Avaruuteen joutunut ihminen ei siis jäädy vaan kiehuu. Hän ei myöskään räjähdä. Ilmeisesti veden lämmönvarausominaisuudet ovat "riittävän hyvät" eikä avaruudessa tuule tarpeeksi. (Mikä maan päällä vaikuttaa valtavan paljon. Veteen joutuminen ja tuulessa oleminen nopeuttavat paleltumista paljon.) Näin avaruuteen joutunut ihminen ehtii kuolla muuhun ennen kuin jäätyy.

Kesto on enemmän, kuin "Linnunradan käsikirja liftareille" esittää, eli 10 sekuntia. Tosiasiassa reissu tajuissaan voi kestää jopa mahtavat 15 sekuntia. (Lopulliseen kuolemiseen menee jopa minuutteja.) Tosin "käsikirjan" Ford Prefect teki virheen käskiessään vetää syvään henkeä. Jos niin tekee, ilma tunkee verisuoniin kuplina ikävin seurauksin. Jos siis joudut avaruuteen ilman suojapukua, ja haluat kuolla mahdollisimman vanhana, kannattaa nimen omaan puhaltaa keuhkot tyhjäksi.

Pessimismi ~ Älä itke. Onnellisuus ei kuulunut alun perinkään kuvioihin.

Arthur Schopenhauerin mukaan elämä oli julmaa, eikä ihmisellä ollut mitään erityistä tarkoitusta. Hän korosti filosofiassaan kärsimystä ja korosti sen minimoimista. Hänestä paras tapa elää olisi elää yksin palovarmassa talossa, jossa ei olisi mitään mahdollisuutta satuttaa itseään. Jos muistat vielä Stoalaisuuden ja Senecan oppeineen - Shopenhauer käsityksineen oli melko lailla vastakohta.

Shopenhauer korosti kärsimystä, etenkin omaansa, myös arkielämässään. Hänet tunnettiin valittajana. Hänen elämästään löytyy useita tätä piirrettä kuvaavia tarinoita, mutta ehkä kuvaavin on tapaus, jossa meteliä huonosti sietävä Shopenhauer työnsi metelöivän naisen alas portaita ja loukkaantunut niin, että Shopenhauer tuomittiin maksamaan naiselle sakkoa joka kuukausi naisen kuolemaan saakka. Kun nainen sitten lopulta (20v myöhemmin) kuoli, Shopenhauer iloitsi asiasta päiväkirjassaan latinankielisellä sanaleikillä.

"obit anus, abit onus" (nainen kuoli, kärsimys loppui.)

Shopenhauer korosti "elämäntahtoa", jonka ainoana tarkoituksena oli tuottaa seuraava sukupolvi, jota ei voinut tyydyttää lopullisesti, ja joka saattoi pistää yksilön kärsimään valtavasti, jopa järjettömissä määrin. Shopenhauerin mukaan tahto ylitti järjen. Järki ei voi päihittää elämäntahtoa; Kärsimme haluista ja peloista, jotka ovat järjestä riippumattomia koska ne heräävät ennen ajatuksia. Ja ne heräävät silloinkin kun tietoinen mieli haluaisi pitää ne aloillaan. Järki ei voi päihittää tahtoa koska tahto ei perustu järkeilyyn.

Esimerkiksi tunteita, kuten rakkautta, ei Shopenhauerin mukaan voi aloittaa eikä lopettaa järkeilyllä.

Shopenhauerille rakkauskin oli elämäntahdon heijastuma, joka ei hakenut onnellista elämää, vaan terveitä jälkeläisiä. Elämäntahto osasi valikoida taitavasti, mutta ei tehnyt sitä onnellisuus mielessään. Shopenhauerin mukaan rakastumme "harvoihin ja valittuihin" koska elämäntahto tietää että emme voi saada kaikkien kanssa terveitä lapsia. Shopenhauer korosti sitä, kuinka terveimmän jälkeläisen tuottavat parit ovat usein "tasapainottavia" ; Esimerkiksi elämäntahto pistää naismaisen miehen hakee miehekästä naista. Hän korosti, että tämä johtaa siihen että nämä luonteiden ja rakenteiden vastakohtaisuudet itse asiassa johtavat siihen että yksilöt tulevat keskimääräistä huonommin toimeen keskenään. Rakkaus toisin sanoen ohjasi ihmisiä tuottamaan terveitä jälkeläisiä oman onnettomuuden kustannuksella. (Eipä ihme, että Shopenhauer oli poikamies. - Jos hän oli väärässä, aviomiehet huomaisivat tämän - ja jos hän oli oikeassa, ei kukaan avioliitossa oleva mies ei uskaltaisi lausua huomaamaansa totuutta ääneen.)

Shopenhauer tuli kuuluisaksi myös puudeleistaan. Hän kohteli niitä kaikesta huolimatta hyvin.

Parempaa kuin julistuksen kuunteleminen, osa LXXI

Sellonkvartetissa soittaminen

Darwin, Hitler ja Luther

Natsien juutalaisvainot ovat tärkeä asia. Hihhulit kertovat niiden syyksi ateismin ja evoluution inspiraation. Vainoihin voidaan liittää seuraava lista.

*synagogues should be set on fire
*Jewish homes should be burned to the ground, the people kept in stables like horses
*they should be deprived of prayer books and Scriptures in which is found lies, curses and blasphemy
*the rabbis must be forbidden under the threat of death to engage in teaching
*Jews should be forbidden passports and not allowed to travel
*all their money and valuables of silver and gold should be confiscated and kept by the government
*let the young and strong, male and female alike, be given garden implements to work the land for food

Onko se lintu? Onko se luku Lajien Synnystä? Ei. se on Martti Lutherin "Seven-Point Plan"., joka on löydettävissä jo täälläkin tutuksi tulleesta kirjasta "Juutalaisista ja heidän valheistaan." Marttia pidetään kovasti uskovaisena ja hän eli aikana jolloin Darwinin evoluutioteoriaa ei vielä ollut. Koska Charles ei ollut vielä syntynyt. Martti teki toki muutakin, kuin vihasi juutalaisia. Paljon hyvääkin. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hän oli Hitlerille yksi inspiraation lähde; Hänhän jopa "Mein Kampfissa" asti mainitsee Lutherin ja nimeää hänet yhdeksi suureksi saksalaiseksi sankarikseen.

Hector Avaloksen loistavassa demonstraatiossa käy esiin myös se, että Muutenkaan ateismin, evoluutikon ja eettisyyden yhdistäminen ei ole kovin vakaalla pohjalla. Uskovaiset kun ovat sortuneet aivan vastaaviin moraalittomuuksiin, "seka -avioliittojen kieltämisiin" ja "kulttuurin suhteellisuuteen". Ja kun kristittyjen perustelutapoja lähtee soveltamaan käy esimerkiksi niin että, ne syyt joilla uskovaiset antavat oikeutuksen Jumalan käskemiin ja juutalaisten suorittamiin lasten tappamisiin ovat sellaisia, joita soveltamalla aborttikin voitaisiin oikeuttaa..

Tosin on muistettava, että se, että Hitler piti Wagnerin musiikista ja mainitsee hänetkin sankarikseen, ei tarkoita että Wagner olisi erityisen natsi. Luterilaisiin ei siksi voida "mitenkään oikeutetusti" lyödä suoraan natsileimaa otsaan. Hehän voivat olla täysin erimielisiä tuosta Lutherin juutalaismielipiteistä. Luultavasti enemmistö luterilaisista ei hyväksy Lutterin ehdotelmia, eivätkä pyri seuraamaan niitä. ; Miksi pitäisi kun ne ei ole edes osa niitä teesejä, joiden pohjalle luterilaisuus rakennettiin.

Mutta sama oikeus koskee kaikkia = myös evoluutikoita. Ei se jos joku on tehnyt uskonnon nimeen pahaa, ei tarkoita että kaikki uskovaiset ovat pahoja. Eikä se jos joku tekee darwinin nimeen murhan tee evoluutikoista murhaajia eikä teoriasta väärää. Muun väittäminen olisi leimaamista. Niin uskovaisen, ateistin kuin evoluutikonkin kohdalla.

Godwinin lain mukaan "Verkossa käytävän keskustelun pitkittyessä todennäköisyys sille, että joku esittää vertauksen natsismiin tai Hitleriin, lähenee arvoa 1". Ehkä tämä johtuu siitä että olemme kaikki ihmisiä ja että seuraamme kaikki ihmisten rakentamia erilaisia oppeja. Näin kaikista opeista löytyy sama pimeä puoli, mikä ihmisistäkin. (Ja ehkä taipumus natsikortin käyttöön on yksi niistä.) Toisaalta on muistettava että olemme muutakin kuin seuraamamme oppi. (Ainakin jos asiat ovat hyvin.) Olemme yksilöitä omine mielipiteinemme : Olimmepa sitten uskovaisia tai emme.

On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaikisessä meistä on pimeä puoli. Ja se voi olla vompatti.

Osta ane!

Koulussa istuneet muistavat keskiajan katolisesta kirkosta anekaupan. Lutherhan ei pitänyt siitä, ja siksi anekauppaa kritisoidaan kovasti kouluissamme. Sitä opettavat jopa ne, jotka uskovat Pascalin vaakaan. Vaikka aneethan täyttävät ehdot ; Rajallisella panoksella saadaan mahdollisesti ääretön voitto. Aneen voiton odotusarvo on tasan ääretön. Anekauppaa pidetään kuitenkin yleensä pahana.

Mutta nyt meidän kaikkien tuntema Ted Haggard - joka, kuten kaikki tiedämme, on täysin heteroseksuaalinen - on keksinyt anekaupan kaltaisen menettelyn. Syynä on tietenkin se, että erottamisensa vuoksi Haggardin tulot ovat pienentyneet. ja hän tarvitsee tukea (erorahoina saamiensa 138 000$ lisäksi, luonnollisesti.) Tedin uusaneiden mainoslause on muuttunut. Ennen se oli

"Kun kolikko kirstuun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa"

kun Tedin versiossa se kuuluu:

"Any help we can get with this will be greatly appreciated and, I believe, rewarded in heaven."

Ja ennen rakennettiin kirkkoja ja annettiin paaville evästä, ja nykyään saadaan rahankerääjän pojille koulutusta. Jotenkin se vanha anesysteemi tuntui paremmalta.

Ja ennen mukana tuli vakuutus, että ane toimii.

Testaa mikä kelmien kerhon kelmi olet

Minun tulos:

You scored as Ash Morgan, Ash is something of an enigma to the rest of the gang. The technical and practical brains of the operation. Ash does the initial ground work for the scam and the preparing of all the props needed for 'The Big Store'. He finds the locations and accommodation for the scam set-ups. His classic con: he regularly defrauds insurance companies by stepping in front of cars and getting his pre-existing fracture x-rayed! Ash Morgan 83% Albert Stroller 67% Danny Blue 58% Stacey Munroe 50% Eddie 42% Mickey Stone 42% The Ultimate Hustle personality test created with QuizFarm.com

Aukkojen Jumala on löytynyt!

YLE uutisoi tiedemiesten löytäneen todellisuudesta valtavan aukon. Siinä ei ole tähtiä, galakseja eikä pimeän aineen kasautumaa. Tiedemiehet eivät ymmärrä vielä syytä tälle aukolle.

Meillä on siis olemassa:
1: Aukko. Suunnaton aukko. Ja tämä aukko on Todellinen. Ettekö te näe? Oh ye of little faith!
2: Ilmiö, jota luonnontiede ei vielä kykene selittämään, vaikka olemme tehneet tiedettä tuhansia ja taas tuhansia vuosia. (Mikä tietysti tarkoittaa että vastausta ei edes voida löytää?)

Joten sen täytyy olla se kuuluisa "Aukkojen Jumala".

Uskovaset ovat varmasti onnellisia, sillä löytöä voidaan tulkita ensimmäiseksi havainnoksi heidän Jumalastaan. Ateistit, jotka ovat näitä havaintoja vaatineet, menevät varmasti kaappiin ja sulkevat oven perässään ja viettävät yhdessä lomaa Narniassa kunnes kohu menee ohitse.
(Jos väkeä on kateissa, kyseessä ei siis ole ylöstempaus.)

Bruno

Giordano Bruno on eräs kuuluisimmista vainotuista. Hänet poltettiin muodikkaasti roviolla. Häntä tietysti vainosivat ateistit - Nuo kauheat olennot, jotka eivät mitään muuta osaa kuin vainota toisinajattelijoita.

Tai sitten ei.

Brunon polttivat rakastavat kristityt. Tunnetuin syy Brunon polttamiselle olivat hänen väärät "tieteelliset näkemyksensä", eli esimerkiksi aurinkokeskisyys, näkemys jossa tähdet ovat aurinkoja, usko siihen että muuallakin kuin maassa on elämää sekä se että universumi oli ikuinen ja ääretön.

Syitä oli kuitenkin muitakin. Noiden "kosmologisten harhaoppien" lisäksi Hän mm:
*Ei kannattanut pyhää kolminaisuutta
*Pilkkasi ylösnousemusta ja neitseellistä syntymää
*Kiisti Helvetin olemassaolon.
*Ei pitänyt pyhäinjäännöksiä pyhinä.
*kutsui munkkeja "aaseiksi".
*Kutsui Moosesta taitavaksi näyttämötaikuriksi.
*Piti Jeesusta taikurina ja heittiönä.
*Väitti että Jeesus teki syntiä asettaessaan ehtoollismaljan kiertämään.
*Kutsui itseään "jokaisen lain ja jokaisen uskon viholliseksi".

Moni voi ajatella, että kirkko ei vainonnut Brunoa hänen tieteellisten näkemystensä vuoksi, mutta tosiasiassa nekin olivat listassa mukana. Nekin olivat siksi osana Brunon kohtaloa. Jos inkvisiition mukaan Brunon "tiedekäsityksillä" ei ollut mitään sijaa, tuskin niitä olisi syytelistalle laitettu ollenkaan. Ja vaikka niillä ei olisi merkitystä, ei se kristittyjen vainoa mitenkään muuttaisi. Vaino oli todellista, ja jos se koski nimenomaan toisella tavoin uskovia, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin uskoa tietyllä tavalla.

Ja sitten tämän jälkeen jotkut vielä kehtaavat sanoa, että "uskovaiset tiedemiehet ovat rakentaneet koko hyvinvointinne". Jos ainoastaan uskovaisia -vieläpä vain "oikeaoppisia", eikä mitään panteistisia kerettiläisyyksiä hautovia- hyväksyttiin, ja muille - tai vähintään heidän opeilleen - tuppasi käydä ikävästi, niin kuinka muuten asiat voisivatkaan olla? Jos populaatiosta tapetaan kaikki uskovaiset, ei siellä ole - ainakaan ulospäin näkyvästi - kuin ateisteja. Ei tämän populaation tekemiä parannuksia teknologiaan ja hyvinvointiin voida kutsua "ateismin ansioiksi". Samoin ei voida kutsua uskonnon ansioksi, että valtava osuus taiteesta, arkkitehtuurista ja tieteestä on uskovaisten tekemää.

Mielestäni jonkun aatteen ansioksi voidaan sanoa jotain vain, jos jonkun aatteen kannattajat tuottavat eniten etua kaikille. Eikä määräenemmistö riitä; On katsottava prosenttiosuuksia. Jos 90% on ateisteja ja vain 65% parannuksista olisi ateistejen tekemisiä, ateismi itse asiassa haittaisi kehitystä. Sama koskee tietysti uskontojakin.

Missä blogin merkitys?

Tähänastisen blogihistorian aikana olen vain viitannut epämääräisesti siihen, miksi pidän tätä blogia. Luultavammin selväksi on tullut lähinnä se mitkä asiat bloginpitämisessä minua eivät kiinnosta. Nämä asiathan ovat:
1: Lukijakunnan saaminen. En liiemmin mainostele blogiani missään.
2: Loukkaaminen. Jätän kommenttejakin ainoastaan ateistissävytteisiin paikkoihin. En siis pakota ketään vastaamaan tai edes näkemään kommenttejani. Näin en loukkaa toisella tavoin ajattelevia - ja luonnollisesti toivon että he palauttavat palveluksen. (Paras lahja olisi se, että kaikki katujulistajat menisivät kotiin kuuntelemaan Radio Deitä ja lukemaan Raamattua & Luominen -lehteä ja siirtyisivät mielipiteineen surffaamaan vain NetMissionissa ja vastaavissa paikoissa.)
3: Uskontoa vastaan taisteleminen. Blogissani kulutan aikaa ja vaivaa eniten sen perusteluun, miten hihhuleiden kanssa taistelu on tyhmää touhua, tuulimyllyjä vastaan taistelua. Siksi hihhuleiden kritisoiminen ei ole haaste heille. Teen ne pääasiassa itselleni. Jäsennän ajatuksiani. Se, että en heittele vastauksia erilaisiin "hihhuleiden kysymyksiin" kadulla ei tarkoita sitä, että en voisi miettiä niihin vastauksia; se tarkoittaa enimmäkseen vain sitä, että en usko että hihhuleita voisi edes äärettömän hyvillä vastauksilla vakuuttaa.
4: Uskonnonvastaisuuden tukeminen: Vaikka periaatteessa voisin selittää "ei hihhuleille" perusteluja siitä miksi en ole hihhuli. Tällöin en riitelisi hihhuleiden kanssa, vaan tukisin "rationalisteja". Tämä ei kuitenkaan ole tarkoitukseni. Toki tiedostan esimerkiksi sen, että Euroopan sekulaareissa oloissa kreationismi on käytännössä kuollut, mutta vain niin kauan kun "eihihhuleita" on riittävästi. Olen tietoinen, että heti jos olosuhteet muuttuvat, heiltä löytyy tyyppejä jotka ovat valmiita "nekromantian kautta nostamaan kalmo kävelemään keskuuteemme". Mutta tämänkin jätän enemmän niille, jotka sen paremmin osaavat.
5: Ateismiblogia. Kirjoitan niistä aiheista, jotka minua kulloinkin kiinnostavat. Tällä hetkellä olen kirjoittanut paljon ateismista, koska ateismista ja siihen liittyvästä jutusta tulee koko ajan esiin uusia puolia. Kirjoitan mitä mieleen juolahtaa ja mihin satun törmäämään. Jos tällä hetkellä blogi näyttää "ateismia huumoriyoutubella väritettynä", se ei ole tae siitä että huomenna se ei olisikaan eksisteltialismia ja roolipelaamista käsittelevä blogi. (Olen kuitenkin elämässäni enemmän ja äänekkäämmin mainittuja kuin ateisti.) Voi olla että jonain hetkenä kasvan ihmisenä ja alan puhumaan enemmän siitä mitä minä olen sen sijaan että puhuisin siitä mikä minun elämääni vaivaa. (Tai sitten saan aueta niistä tarpeeksi jo normaalielämässä.) Jos kirjoittaisin vain yhdestä aiheesta, ajautuisin pakosti ennen pitkää joko elitismiin tai itsensä toistamiseen - ja lopulta mahdollisesti molempiin. Yritän välttää tälläistä, koska se tylsistyttäisi itseäni.
6: Ja mikä ehkä erikoisinta, halunani ei ole tehdä edes laadukasta tai hyvää tekstiä. Käsittelen niitä aiheita ja siitä perspektiivistä joka minua huvittaa sillä hetkellä. (Huvitan itseäni kirjoittelemalla blogia, en kykene keksimään mitä pahaakaan siinä voisi olla.) Voin palata jo käsiteltyihin asioihin. Voin kiroilla niin paljon kuin lystää. Voin jättää jotain sanomattakin.

Mitä minä sitten kirjoittelen?

Teen tätä blogia täysin itsekkäästi itseni vuoksi. Tämä blogi on pääasiassa omien ajatusten jäsentämispaikka. Mutta ei pelkästään. Osittain kulutan aikaa myös ajatusteni hämmentämiseen ja sekoittamiseen. Blogillani on siis keskenään täysin ristiriitaisia tavoitteita. Toivottavasti se kuvaa enemmän valinnanvapautta ja inhimillisyyttä kuin sitä että olen vain hullu.- ja ihan puhtaasti naurun kautta tapahtuvaan itseterapiaan. Ihmiset on aina nauraneet ahdistavien asioiden kustannuksella ; kun elämä on epäoikeudenmukaista ja siksi ahistaa, on tälle karmeudelle nauraminen tuonut usein jonkinlaista helpotusta. Siksi tässäkin blogissa on paikoin suorastaan iltalehtimäisiä "Hullu maailma" -sävyjä. En siis ole valinnut ateismipainotusta sen "moderniuden" tai "ajankohtaisuuden" vuoksi. Vaan pikemmin sen vuoksi, että se on asia, joka tuottaa minulle eniten vaikeuksia. Jopa enemmän kuin ihovaivani. Rumaa säälitään, mutta ateistilta viedään oikeus olla inhimillinen ja hyvä. ~ Vammainen on enemmän ihminen kuin ateisti.

Mutta jos joku tässä menossa viihtyy mukana tai jopa saa jotain uusia ajatuksia ja näkökulmia, niin se on OK. Ei se ole minulta poiskaan. Jos taas ei viihdy, ei se varsinaisesti haittaa minua, joskin suosittelen itsekidutuksen välttämistä; Aina voi lukea jonkun toisen ajatuksia. Sellaisen, jonka ajatuksista tykkää.

Niili tulvii!

Raamatullinen vedenpaisumus on eräiden kreationistien mukaan tapahtunut jotain 4000 vuotta sitten.

Erikoista on, että esimerkiksi Egyptin kulttuuriin vedenpaisumus ei vaikuta millään tavalla. Pyramideja on rakenneltu ja dynastiat ovat pysyneet katkeamattomina oletetun vedenpaisumuksen kulloinkin esitetyn ajankohdan yli. Egypti on taatusti ollut tuossa välissä olemassa. 1. hallitsijadynastia alkoi ~ 3000 eaa. Mitä voimme päätellä tästä?
1: Joko vedenpaisumusta ei ole.
2: Vedenpaisumus tapahtui, mutta Egyptiläiset olivat niin keskittyneet rakennustöihinsä, että se jäi huomaamatta. Tai heillä oli superteknologiaa, jolla he selvisivät hengissä veden alla - vastoin Jumalan tahtoa.
3: Koska Jumala tuhosi kaikki vääräuskoiset vedenpaisumuksessa, ja Egyptiläinen kulttuuri jatkui tämän ajanjakson yli katkeamatta, meidän on pian syytä vaihtaa uskontoa. Osiris ja Iibislintu odottavat Sinua. Tunnet Heidän vetoamisen sydämessäsi, kunhan vain avomielisesti avaat silmäsi, etkä takerru johonkin väärään Jumalaan tämän muka tarjoaman lohdullisuuden ja kivojen fibojen vuoksi. Eikö aito pelastus, vaikka vähän ikäväkin, ole mukavampi kuin elo valheellisessa "täydellisessä pelastumisessa" joka kuitenkin johtaa tuhoon.

Ateistien äänekkyys

Itse en ole äänekäs ateisti. En näe äänen pitämistä niin tärkeänä, tai ainakaan minulle sopivana vaikutuskeinona. Toki ymmärrän että moni auttaa amnestyä mielenosoituksissa ja kritisoi esimerkiksi kreationismia, vaikka se Suomen oloissa ei nauti suurta suosiota, vaan on vähemmistön kuriositeetti. Ehkä aktiivit ajattelevat että pitämällä meteliä he estävät vastustamiensa ilmiöiden leviämistä. Ehkä he ovat oikeassakin, en tiedä.

Larry Moran nosti esiin Matt Nisbetin "äänekkään ateismin" kritiikin. Nisbet yksinkertaisesti haluaa, että ateistit olisivat hiljaa. Ei ole väliksi, kuinka typeriä uskonnolliset vähemmistöt ovat, heitä ei saa kutsua typeriksi, koska se loukkaisi heitä tai normaaleja uskovaisia. Nisbetin mukaan ateistien "äänikone" vain lisää ateismin vastustusta.

Olen Nisbetin kanssa yksimielinen siitä, että äänekkyys voi lisätä vastustusta. Mutta toisaalta olisi typerää mennä hihhuleille tai mainosmiehille väittämään, että "vaietkaa, koska muuten kaikki alkavat vihaamaan heitä". Aktiivisuus lisää molempia; Sekä kannattajia, että vastustajia. Kannattajia löytyy, kun ihmiset kuulevat vaihtoehdosta ja pitävät siitä ja vastustusta löytyy sitä enemmän mitä ihmiset kuulevat vaihtoehdosta ja mitä enemmän sitä inhoavat. (Sosiaalisen elämän puolella sellainen sana kuin "tieteellisyys" tai "faktojen paikaansapitävyys" painavat jopa yllättävän vähän. Imago ratkaisee paljon.)

Nisbetille ikävästi onkin siksi todettava pahoitellen, että ateismin äänekäs hyökyaalto voi johtua siitä aivan samasta ilmiöstä, josta hän ateisteja varoittelee ; Amerikassa hihhulit on saaneet poliittista valtaa ja paljon ääntä ja mainostilaa. Ja he ovat vastustaneet erityisesti "materialisteja", ja ovat liittäneet tämän ateismiin, on seurauksena tietenkin suuttumusreaktio, jonka seurauksena on äänekäs ateismi. (Miksi ateisti ei suuttuisi? Miksi vain äänekäs ateismi muka aikaansaisi ateismin vastustamista, mutta ei äänekäs uskonnollisuus?) Saadakseen tilanteen hiljenemään Nisbetin kannattaisi käskeä uskonnollisia ekstremistejäkin vaikenemaan.

Mutta ainiin, uskontojen äänivallan pienentämisen ehdpttaminenhan olisi "sananvapauden rajoittamista" ja paha asia. Siitähän joutuisi kuulemaan. Ateisteja sen sijaan on aina turvallista komennella. Eihän Jumalakaan niistä selvästi tykkää, kun ei ole heille ilmestynyt ja merkkejään näyttänyt.

Tosin minun on vaikea nähdä miksi vaihtoehdosta kertominen jotenkin olisi ongelmallista "ateismin causelle". (Mitä se sitten onkaan..) Sehän on aivan sama, kuin väittäisi kreationismin olevan haitallista "henkisyyden causelle". Hehän haluavat luomista Amerikan kouluihin, syynä on se, että se antaisi valtaa saada ääntä kuuluviin, joka taas lisäisi suosiota. Äänekäs ateismi toki lisää hihhuleiden tarvetta muuttua äänekkäämmiksi, mutta toisaalta tämä reaktio tulee nimenomaan sen takia, että ateismin äänekkäämpi versio saa hiljaista paremmin jäseniä. Uskovaiset joutuvat kilpavarustelemaan. Samoin, kuin aggressiiviset hihhulit ovat pakottaneet ateisteja osallistumaan kilpavarusteluun.

Jotenkin minä kaikesta huolimatta uumoilen, että Nisbet haluaa hillitä ateisteja nimenomaan siksi, että Ateistit ovat onnistuneet kilpavarustelussa yli kaikkien odotusten. Moni ateisti on luullut olevansa kaupungin ainut ateisti. Kenties siksi, että ihmiset valehtelevat tilastokyselyissä; Jos ihmiset kävisivät kirkoissa yhtä paljon kuin tilastotutkimuksissa väittävät, Amerikoissa ei ole tarpeeksi kirkkoja kaikille uskovaisille. Kun ateistit ovat olleet hiljaa, eikä oikeaa tietoa ole ollut saatavilla, ovat he luulleet olevansa harvinaisia poikkeuksia, friikkejä. Nyt on paljastunut, että näin ei olekaan. Kun kilpavarustelu oikein lähtee käyntiin, on ainakin historiasta nähtävä että seurauksena usein ollut jonkun uskonnon katoaminen ; Moni muinaisuskonto oppeineen on täysin kadonnut ja ilman ainuttakaan seuraajaa. Aatteetkin kuolevat - ja kun ateismi on lähtenyt selvästi jyräämään, olisi uskovaisten kannattavaa saada heidät vaikenemaan, koska muutoin seuraus voisi olla uskonnon katoaminen pelkäksi historiankirjojen kuolleiksi kirjaimiksi. En tiedä onko tuollainen "kadon estäminen" hyvä vai huono asia.

Toisaalta ateistejen metakointia voi ymmärtää; Kun uskovaisista löytyy McLeroyn kaltaisia ihmisiä, joilla on ääntä ja jotka asettavat oman uskonsa kriteeriksi kaikille - ei vain evoluution ja ateismin vastustamisen vaan myös pilkkaamalla katolilaisia ja muita jotka kannattavat eri uskonnollisia näkemyksiä kuin hän - olisi toisaalta väärin vain vaieta. McLeroy näyttää tänne suomeen todella kummalliselta. Näyttääkin kovasti siltä, että Amerikassa kaikki on mahdollista ; Se, että siellä jalkapalloa pitää pelata käsillä on McLeroyn asenteen rinnalla pientä.

Minäkin kannatan sekulaareja arvoja, ja suvaitsevaisuutta. Mutta se ei missään mielessä tarkoita sitä, että suvaitsisin myös esimerkiksi uusnatseja, McLeroyta ja kumppaneita tai niitä jotka haluavat shariaa Suomen Lain paikalle. He eivät osaa noudattaa sekularismin tärkeintä ehtoa ja tunnusmerkkiä - suvaitsevaisuutta. He eivät siksi kuulu sekulaariin yhteiskuntaan. Sekularismi kun ei anna vähemmistöille tai muillekaan mitään "kritiikki-immuniteettia" ; Pikemminkin juuri päinvastoin.

Larry King - äänestys

Larry King on tehnyt äänestyksen, joka näkyi hänen sivuillaan 22. elokuuta 2007. Kysymyksen aiheena on se, mitä uskontoa kukin kokee eniten olevansa, mihin kokee kuuluvansa. Äänestys ei tokikaan ole tieteellinen, koska otos tuollaisiin äänestyksiin ei ole satunnainen. Se ei kerro edes amerikkalaisten kannatuksesta, koska minäkin kävin äänestämässä. Larry Kingkään ei väitä että tutkimus on tieteellinen, joten häntä ei tässä suhteessa lainkaan moitita. Hänen kyselynsä alarivissä on huomautus.

This is not a scientific poll

Hän ei siis väitä tekevänsä tiedettä, kunhan vaan kyselee mielenkiinnosta. Ja minäkin laitan tuloksen ylös ihan mielenkiinnosta. Se joka tapauksessa antaa jännittäviä tuloksia. Kun luin äänestystä ensimmäisen kerran klo 17.10 (Suomen aikaa) , se antoi seuraavan top 3 -tulokset.

Atheism 72% 13895
Christianity 14% 2706
Judaism 4% 755

Total Votes: 19320

Seuraavana päivänä 14. 43 tilanne oli seuraava:

Christianity 15% 3680
Judaism 3% 823
Islam 1% 347
Buddhism 1% 136
Hinduism 0% 88
Jehovah?s Witnesses 1% 183
Atheism 70% 17272
Agnostic 3% 844
I am spiritual, but of no religion 3% 812
Mine's not listed 1% 322
Total Votes: 24507

Kun katsoo kohtaa "Atheism", huomaa että se on kaikista suosituin; Huimat 70%. Kristittyjä on vain 15%. Ateismi on siis tuonkin mittauksen mukaan todella suosittua: Ateisteja on 4 ²/₃ kertaa enemmän kuin kristittyjä). Larry Kingin sivustoa katsovista ja äänestykseen osallistuneista uskontojen kannattajia on selvä vähemmistö. Se ei ehkä ole yllätys.

Blogini ahkerimpien lukijoiden mieleen luultavasti muistuukin eräs toinen äänestys, joka tehtiin uskonnollisen lehden sivuilla...

Real hustle - Todellinen kelmien kerho

Kelmien kerho (Hustle) on TV -sarja, jota tykkään katsoa. Nyt sen ennen Suomen TV:issä esittämättömiä jaksoja on tullut tiistai -iltojen iloksi. Sarjassa huijariporukka vetää nenästä ihmisiä "jotka sen ansaitsevat". Kohteen täytyy olla vähintään riittävän ilkeä ja riittävät rikas. "He varastavat rikkailta elääkseen itse herroiksi." Sarjan naamoista suosikkini on ehdottomasti Albert Stroller, se vanha setä.

Miten "kelmien kerho" sitten yleensä tekee huijauksen? No, ensin Stroller katsastaa jonkun sopivan uhrin. Tämän uhrin haluja ja toiveita käyttäen hän yhdistää uhrin porukkaan, mainostamalla hieman ; "Hänellä on tuttuja". Stroller ei missään tapauksessa vie rahoja. Hän vain juttelee mukavia ja saa uhrin "vapaaehtoisesti kävelemään itse" ryhmän vaikutuspiiriin. Sitä odotellessa Ash Morgan kynäilee "uskottavat lavasteet", kuten tilat ja websivut. Sitten varsinainen ryhmä tunkee huijattavan elämään. Seuraa koukuttamisvaihe. He syöttävät ja tarjoavat jotain, jota kohde oikeasti haluaa. Se on joskus rahaa, joskus se on pääsy tietylle klubille.. Uhrille annetaan tälle erittäin mieluinen syötti, jonka perässä tämä kulkee haluttuun suuntaan. Uhrille voidaan siis jopa antaa konkreettisesti jotain. Nyt hän on koukussa. Tämän jälkeen kelmien kerhot uskottelevat, että he ovat tekemässä jotain tavoitteen kannalta olennaista. Se voi olla tärkeä mainoskampanja tai mitä muuta vastaavaa. He ovat tietysti valmiita tekemään sen niin, että uhri ei joudu itse maksamaan mitään. Mutta voi, matkaan tuleekin viime hetken keskeytys, ongelmallinen pieni mutka, joka uhkaa kaataa uhrin tavoitteleman prosessin tai pitkittää sen valmistumista. Paitsi tietysti, jos hän antaa rahaa. Tämä perusmuoto huijauksesta säilyy joka jaksossa, toki aina esiintyy kikkailuja, kun kaikki ei suju ihan tavoitteiden mukaisesti. Uhri tietysti antaa rahat, eikä saa kuitenkaan haluamaansa, kun huijariporukka vain katoaa tai lavastaa katoamisensa.

Tuo on kuitenkin vain televisiosarjaa.

Nyt päästään varsinaiseen "kelmien kerhoon", jonka esiintyjät ovat todellisempia kuin Danny Blue. Mukana on toki myös vain yhtä todellisia elementtejä kuin Danny Blue. Kyllä. Tämä on ateistiblogi. Kyseessä ovat uskonnot. Niiden käännytyskampanjoissa käytetään erittäin "kelmien kerhomaista" lähestymistapaa. Paitsi, että he pistävät paremmaksi; Siinä, missä kelmien kerho pumppaa kerran rahat, ja katoavat sen jälkeen, uskonto onnistuu lypsämään uhreja kerran toisensa jälkeen. Ja uhrit peräti ryhtyvät vapaaehtoisesti "conmaneiksi".

Ensin on katujulistaja tai jokin muu hihhuli, joka Strollerin tavoin tulee juttelemaan. Hänen suurimpana tavoitteenaan ei ole debatoida tai edes käännyttää uskoon. Hänen tavoitteenaan on saada ihmisiä tulemaan uskonnollisiin tilaisuuksiin. "Tervetuloa tilaisuuteen". (Hän käyttää samaa kikkaa, kuin Danny Blue käyttää naisia nappaillessaan; Jos flirttaa riittävän usealle, tilastollisesti joku tarttuu täkyyn. Ja useimmiten täkyyn tarttuu se, joka on tälläiselle kaikista herkin.) Kun ihminen tulee paikalle, alkaa varsinainen "scam". Heille syötetään jotain, jota he haluavat. Eli toisin sanoen, heille tarjotaan pitkää ikää, onnellisuutta ja isoa penistä tai muhkeita rintoja. Tai, kaksi kolmesta ei ole paha diili. Kyllä vain uskovat korostavat käännyttämistilanteessa sitä ikuista autuutta? Se on tärkeää koska kyseessä on "jokaiselle ihmiselle tyypillinen pahe" eli itsekkyys. Ja tähän on liitetty koukku, jota ilman uskonto ei tule toimeen. Uskontoon kuulumaton ihminen ei yksinkertaisesti liittyisi uskontoon "moraalin" tai "Jumalan palvelemisen" vuoksi. Kun "perinteen mahti" ei riitä siihen että vanhempien usko mukisematta niellään, tarvitaan juuri tämänkaltaisia suostuttelukeinoja. (Näin niitä eläimiäkin koulutetaan.) Uhri koukutetaan lujasti tähän tavoitteeseen. Hänet suostutellaan miettimään sitä mahdollisimman usein. Näin uhri saadaan kokemaan halua tätä tavoitetta kohtaan. Seuraavaksi onkin jo aika lypsää. Käännytettävältä aletaan pyytämään asioita. Kyseessä voivat olla "vapaaehtoiset lahjoitukset", raha, tai ihan työ, kuten julistaminen ja muut palvelukset. (Työ ei ole mitenkään ilmaista. Jos uskovaiset eivät tekisi näitä töitä, joku joutuisi ne tekemään ja seurakuntahan siitä maksaisi.) Ja hupaisinta on, että tämä huijaus ei lopu koskaan. (Se on siis todella "long con".) Uhri kokee aina ja koko ajan olevansa lähellä tavoitettaan. Hänen tarvitsee vain "kilvoitella". Tästä kilvoittelusta tulee elämäntapa, jota ilman huijauksen kohde ei enää välttämättä edes osaa elää. Toisin sanoen; Hän tekee yllättävän paljonkin asioita, jotka vievät aikaa ja rahaa, ilman että hän saa mitään konkreettista aikaa tai rahaa takaisin. (Paitsi tietenkin, jos hän on sen uskonnon perustaja tai muutoin vain sen johtoportaassa.)

Ajoitusmenetelmistä ja kolikoista

Kreationistit ovat selittäneet miten ajoittaminen tulisi suorittaa. Erään foorumeilla esiintyneen esimerkin mukaan jos löydämme laivan, jossa on kolikoita, on tietysti oikea tapa ajoittaa laivan uppoamisaika se, että katsotaan nuorimmat kolikot. Ei katsota keskimääräistä kolikoiden painovuotta eikä varsinkaan vanhimpia.

1: Esitetyllä logiikalla Wasa laiva olisi ollut pakko ajoittaa 1960 -luvulle, sieltähän löytyi Paavo Nurmen patsas. Tässä tilanteessa Paavo Nurmi -tulkinta kuitenkin katsottiin "kontaminaatioksi". Tämä on erittäin tärkeää etenkin ajoittamisissa, koska siinä mitataan ainesta, ja kun pitkän ajan kanssa tuoretta maa ainesta saattaa sekoittua vanhempaan ainekseen. (Maanjäristys, maanvieremä, eläin kaivaa syvän tunnelin tai ohimenevästä valtamerilaivasta heitetäänkin kolikko mereen ja se sattuu putoamaan siihen merirosvolaivaan. Kaivauksissa on käytetty aggressiivista lapiotyötä, näytettä on sorkittu likaisin käsin tai likaa on muuten joutunut tutkittavaan kohteeseen. Tapoja on lukuisia.) Nämä kaikki nuorentavat ajoitusta. (Kontaminaatio tekee mittaustuloksista virheellisiä - ja yleensä nuoreen suuntaan, jolloin ne joiden mielestä mittaustulokset antavat "liian vanhoja" tuloksia ovatkin itse asiassa entistä pahemmin helisemässä.) Poikkeukset on siis selvästi karsittava pois, eikä suinkaan luokitella "nuorimman mukaan". Emme halua tehdä mittausvirheistä tiedettä. Emmehän halua väittää että Kustaa II Aadolf eli samanaikaisesti Paavo Nurmen kanssa. (Että 1600 - luku ja 1900 -luku olisivat jotenkin sama asia.)
2: Jos selvitämme sitä, kuinka kauan on käytetty kolikoita, emme missään oloissa käytä nuorimpia mittaustuloksia vaan niitä vanhimpia. Samoin jos selvitämme kuinka kauan maan päällä on ollut elämää, otamme vanhimmat tulokset, emme tuoreimpia.

Testaa millainen tyyppi olet

Minun tulos

You scored as Outgoing, You outgoing and you have a very friendly personality. Outgoing 75% mean 63% Nice 50% Dramatic 44% Fun 31% Immature 31% Shy 25% what kind of person are you? (shy,outgoing,fun,mean,immature,dramatic or nice?) created with QuizFarm.com

Humanismi ~ Olen ihminen, eikä mikään inhimillinen ole minulle vierasta.

Kreikkalainen ja roomalainen kulttuuri ylistivät älyn valtaa. Vielä keskiajallakin ajateltiin, että ihminen kykenee mielensä voimalla ylittämään lihan heikkoudet. Kaikkiin ongelmiin tarjottiin ratkaisuksi järkeä. Sitten paikalle saapasteli Montaigne, humanisti, skeptikko. Kutsutaan häntä "Montyksi". Se sopisi kuvioon. Hän varmaan arvostaisikin sitä.

Monty sanoi, että ihminen ei voi erottautua ruumiistaan. Eikä tarvinnutkaan. Filosofien surkeat elämät -Sokrateen tuho, Senecan takaiskut ja muut vastaavat- todistivat, että kaikesta leiskuvasta älystään huolimatta nämä nerot eivät olleet osanneet elää onnellista elämää. Eikä äly tuonut Montysta pelastusta; Platon epilepsiakohtauksessa ei saa helpotusta kaikesta osaamisestaan. Hän käski kuvittelemaan Platonia symposiumiin, ja että tällä mahtavalla filosofia olisi silti pierettänyt valtavasti. Hänkään ei ollut vapaa ruumiinsa ongelmista. Kuninkaatkin istuvat valtaistuimellaan perseensä päällä. Selvästi pelkkä älyllisyys ei ole ratkaisu.

Montyn mukaan moni eläin eli onnellista elämää ja moni maalainen osasi elää noita antiikin arvostettuja älyjä paremmin. Hän esitteli kuinka eläinkunta tekee asioita ihmisiä paremmin. Vaistomaisesti. Tässä kohden korostui se, että eläimet tekevät monet, meille monimutkaiset ja vaikeat, asiat vaistolla paremmin kuin ihminen älyllään ja sivistyksellään.

Ollakseen onnellinen ei tarvinnut olla erityisen älykäs - kunhan oli edes vähän viisas.

Montyn tavoittelema viisaus ei ollut sitä analyyttistä viisautta, jota muut harrastivat. Jos tieto ei tuottanut onnellisuutta, sillä ei ollut suurtakaan arvoa. Siksi hän ei painottanut sitä osaako kääntää tekstiä latinasta tai kreikasta, osaako lausua aristoteleen tiedon tasoja kreikaksi. Sivistyssanat ja oikeaoppiset siteeraukset eivät olleet keskeisiä. (Päinvastoin, Montyn mukaan jos tekstiä oli vaikea seurata, se saattoi johtua kahdesta asiasta; Joko siitä että lukija on tyhmä tai siitä että esittäjä oli taitamaton eikä osannut olla selkeä. Koska ihmiset sortuvat helposti ensimmäiseen, kannatti varmuuden vuoksi epäillä jälkimmäistä.) Montyn mukaan tärkeämpää oli se, että esitti asian järkevästi ja että faktat olivat oikein. (Montyn mukaan ihmisen kannatti kuitenkin joskus myös lainata; Mutta vain niitä jotka olivat häntä itseään viisaampia.) Sillä olihan arvostettu Sokrateskin oikeassa elämässä kansan parissa likaisessa viitassa kengittä kävelevä ja jokaisen kanssa kansankielellä puhuva tyyppi. Montyn huomio oli, että jos Sokrates olisi ilmaantunut heidän aikaansa, häntä ei olisi kuunneltu.

Muotoseikat eivät olleet niin tärkeitä kuin sisältö.

Monty selvensi kantaansa kertomalla muun muassa tarinaa filosofi Thaleesta, joka mietiskeli katse pilvissä ja mietti syntyjä syviä. Montyn tarinan sankari ei tietenkään ollut arvostettu filosofi, vaan tavallinen tyttö, joka tavan takaa laittoi Thaleen eteen jotain, johon tämä kompastui. Se palautti Thalesta maan pinnalle. Thales oli älykäs, mutta tyttö oli viisas.

Montyn mukaan viisautta ei ollut myöskään "siveellisyys" ja sensuuri. Hän kertoi tarinaa kotiopettajattaresta, joka kielsi opettamaansa tyttöä lukemasta edes sanoja, joilla oli jokin perverssi kaksoismerkitys. ("Turnipsi" ei ehkä ole ruma sana - ellei sitten satu istumaan sellaisella) Montyn mukaan tämä kielto itse asiassa kertoi kaksoismerkityksestä enemmän, kuin mitä suora paljastaminen olisi mitenkään voinut kertoa. Montyn mukaan esimerkiksi miehen elimen koosta kannattaisi kertoa suoraan, jotta miestä ei pistettäisi kilpailemaan mielikuvituksen kanssa. Erityisen ikäviksi Monty kuvasi maalaustaiteessa käytetyt kuvat, joissa peniksen kokoa oli suuresti liioiteltu. (Moni suorituspaineiden alla elänyt tietää mistä on kyse.)
Montyn esittämät ominaisuudet eivät olleet yhtään samanlaisia, kuin mitä sinä aikana pidettiin itsestäänselvinä. Mutta poikkeuksellisuus ei ollut mikään ongelma. Käsiäänestys ei ratkaissut asiaa. Monty kuvasi tätä kertomalla eri maiden erilaisista tavoista. Joissain maissa avotakkaa kannatetaan, ja kamiinoita pidetään epänormaaleina. Toisaalla asiat ovat eri tavoilla. Sen ajan ihmiset eivät kaikki pitäneet intiaaneja ihmisinä, koska he analogian ja induktion kautta päättelivät, että kun kaikilla heidän tietämillään ihmisillä oli tapana pitää housuja, oli kaikilla ihmisillä tapana pitää housuja. Ja kun intiaanit eivät pitäneet housuja..

Mutta kuten Monty huomasi, olemme kaikki jollain tavoilla friikkejä toisten silmissä. Ehkä meillä ei ole housuja. Ehkä ensin teemme huolellisesti hienoa kangasta, jonka ainut funktio on ottaa huolellisesti ensin turskautamme nenämme rään, ja johon tämän liman hellästi käärimme, jotta voisimme kantaa räkää taskussamme.

Monty korosti korosti suvaitsevaisuutta, ja korotti sen ystävyyden tärkeimmäksi elementiksi. Hänestä ystävyys, joka tuo onnea, on parhaimmillaan sellaista, että toisesta hyväksyttiin paljon enemmän kuin mitä ympäröivä yhteiskunta keskimäärin piti sopivana.

Ystävyys oli hänestä aina eräänlainen pienimuotoinen salaliitto.

Televangelistin logiikkaa.

Pharyngula -blogin sitaattilistalla on aika erikoinen sitaatti: Tai pitäisikö sanoa, "kertomus".

"The wars of extermination have given a lot of people trouble unless they know what was going on. The people in the land of Palestine were very wicked. They were given over to idolatry; they sacrificed their children; they had all kinds of abominable sex practices; they were having sex, apparently, with animals; they were having sex men with men, and women with women; they were committing adultery, fornication; they were worshipping idols, offering their children up; and they were forsaking God. God told the Israelites to kill them all - men, women and children, to destroy them. And that seems to be a terrible thing to do. Is it? Or isn't it? Well, let us assume there were 2,000 of them, or 10,000 of them living in the land, or whatever number there was of them. I don't have the exact number. Pick a number. God said, 'Kill them all.' Well, that would seem hard, wouldn't it? That would be 10,000 people who would probably go to Hell. But, if they stayed and reproduced, in 30 or 40 or 50 or 60 or 100 more years, they could conceivably be - 10,000 would go to a 100,000 - 100,000 could conceivably go to a million. And then, there would be a million people who would have to spend eternity in Hell! And it's far more merciful to take away a few than to see in the future a 100 years down the road, and say, 'Well, I have to take away a million people that would forever be apart from God,' because the abomination was there like a contagium. God saw that there was no cure for it. It wasn't going to change; their hearts weren't going to change; and all they would do is cause trouble for the Israelites, and pull the Israelites away from God, and prevent the truth of God from reaching the Earth. So, God, in love, took away a small number that he might not have to take away a large number."
~Pat Robertson, "The 700 Club" television program. May 6, 1985

Wikipedian mukaan "Pat" on kuuluisa amerikkalainen evankelista. Ja tuossa tekstissä hän selittelee miksi Raamatussa Jumala hyväksyi kansanmurhan -itse asiassa vaati sitä- olematta moraaliton. Perustelu meni siihen, että he olivat moraalittomia syntisiä vääräuskoisia, joilla oli jumalankuvia, vääriä jumalia, ja seksuaalisuutta koskevat normistot, jotka poikkesivat suuresti kristinuskon vastaavista. Ja kun nämä "pakanat" olisivat saaneet lapsia, niistä olisi tullut tietysti useimmista pakanoita, jotka eivät käänny, ja he olisivat saaneet lapsia ja lapsenlapsia, jolloin väkiluku olisi kasvanut ja sitten meillä olisi ollut miljoona vääräuskoista. Eikä niissä vääräuskoisissa muuta kuin se, että ne palaisivat ikuisesti Helvetissä. Joten kun alkuisät tappoi, kärsi vain muutama ja muutoin moninkertainen määrä kituisi ikuisesti. Joten oli ihan luvallista ja moraalista tehdä kansanmurha. Ainakin, jos kuulee päässään käskyn.

Samalla logiikalla esimerkiksi minut saisi tappaa, ainakin Jumalan käskystä. Se olisi ihan OK, eikä lainkaan moraalitonta. Olenhan ateisti - ja puolisonikin on. Minulla on "agnostikkoisä", jonka äidin(minun isoäiti siis) puolella suku on laajasti ateistisia. Selvästi suvussa on selvä linja, joka koostuu "niistä jotka eivät hevin käänny" ja lapsistani on televangelistan logiikalla tuomittu enemmistö Helvettiin. Itse asiassa olen vielä muinaisia ihmisiäkin vaarallisempi, koska minulla on tämä blogi jossa on vääräuskoisia ajatuksia ja joissa arvostellaan Herran Seuraajia. Ja tätä blogia lukiessa on (minimaalinen) mahdollisuus että joku perheen ulkopuolinenkin muuttuu jästipääateistiksi, jonka jälkeläiset eivät hevin käänny. Joten olisi ihan hyväksyttävää tappaa minut. Ja jos kakaroita on jo siinnyt, on niistäkin hyvä päästä eroon. Ainakin, jos väittää että kuuli päässään äänen, joka käski, koska kukaan ei voi osoittaa että se ei olisi ollut Jumala. (Tempun moraalittomuuteen ei ainakaan voi vedota ; onhan Hän selvästi vastaavia käskenyt ennenkin.)

Toki minua suunnattomasti lohduttaisi, että tappotyön tehnyt uskovainen ei pitäisi siitä että kärsin Helvetissä, ja että hän teki sen vain "ikävänä pakkona", suorastaan rakkaudesta. Ja että Jumalakin siunasi teon rakkaudesta.

Tästä opimme sen, että modernina nykyaikana (ei 1985 -vuodesta ole kovin kauaa aikaa) on ihan sopivaa esittää tuollaisia kansanmurhan oikeutuksia. Kunhan vain on uskovainen. Uskovainen pystyy periaatteessa perustelemaan toimensa jollain lailla ja tekemään niistä oikeutettuja. Enenkin, jos kyseessä on puhdas väkivalta, eikä seksi tai talousrikokset..

Abderiitin pertubaatio.

Ihmisen on helppo naureskella kaiken maailman höpöjutuille. Minäkin pidän homeopatiaan uskovia pöhköinä. Me kaikki olemme tälläisiä; Huomaamme helposti muiden virheitä mutta niin kovin vaikeasti omiamme. Emme näe liian lähelle kovin hyvin. Ehkä siksi että tungemme oman nenämme väliin niin, että emme enää näe omaa napaamme, vaan vain luulemme tuijottavamme siihen. (Oikeasti se mitä tuijotamme on kuitenkin nenässämme oleva epämuodostuma; irvokas ontelo.)

Nyt nimittäin käsittelen roolipelaamiseen liittyviä taikauskoja. Ne kaikki, tai ainakin keskeisimmät, tuntuvat liittyvän noppiin. (noihin)
Ensin selitän, miksi noppia käytetään. Minusta roolipeli ei ole kunnon roolipeli, jos siinä ei ole noppia.
1: Nopat tuovat peliin lisäjännitystä. Tilannetta voi kuvata pokeripelaamiseen; Jos pokerissakin vain parhaalla naamalla voittaisi, ilman satunnaisesti valittujen korttien, eli onnen, osuutta, se ei olisi enää yhtään niin mielenkiintoista.
2: Nopat toimivat demokratisoinnissa. Pelinjohtajakin on ihminen, joka päättää tapahtumista vaikutelmien kautta. (Siksi esimerkiksi jos joutuisin "maailmantuhon edellä" valita ihmiskunnasta ne, jotka pelastetaan suojiin, joita ei riitä kuin harvalle, ottaisin käyttöön loton, jossa jokaikisellä ihmisellä olisi "1 arpa", joista sitte valittaisiin täysin satunnaisesti pelastuvat. Näin piilossa olevat mielikuvani ja vaikutelmani eivät pääsisi suosimaan joitakin tahoja.) Olen törmännyt toki hyviinkin pelinjohtajiin/GM:iin, mutta hekin ovat olleet aina ihmisiä. Seurauksena nopattomuudesta olisi se, että pelaajien henkilökohtaiset suhteet ja pärstäkerroin - ja jopa se, kenen vuoro on tällä kertaa maksaa pizza, vaikuttaisivat pelin tapahtumiin voimakkaammin. Mikä ei ole tarkoitus. (Ainakaan minulle, joka hakee pelistä nimenomaan arjesta irrottautumista. En siksi haluaisi sekoittaa omaa arkeani peliin yhtään enempää kuin on pakollista.) Ei myöskään ole tavatonta, että tapahtuman tullessa pelinjohtaja pistää kuvaamansa tärkeän henkilön vain kävelemään pelimaailmassa ryhmää johtavan ohi sen luonnossa karismaattisimman luo. Jos kohtaamisessa heitettäisiin "diplomacya" tai "karismaa", tulokset painottuisivat järkevämmin. Toisin sanoen; Nopat ovat tosimaailman heikkojen ja pelimaailman vahvojen puolella. Minusta molemmat tasapainotukset ovat ihan hyvä asia.
3: Jotkut nopat ovat tosi "siistejä". Niitä on ostettu sen takia, että niitä päästään näyttelemään.

Sitten päästään varsinaiseen hupiosuuteen. Taustoituksen vuoksi sanon, että roolipelaajat ovat maineestaan huolimatta aika usein ihan tavallisia sällejä. (Miespainotteisuus etenkin pöytäpeleissä on fakta.) He eivät ole mitenkään erityisen hulluja tai huuhaaseen taipuvaisia. Silti, kun ihminen päästetään vajoamaan liian syvälle noppalogiaan, alkaa hulluus pilkahtelemaan. (Viimeistään 3 aikaan aamuyöstä totuus ihmisen älykkyydestä alkaa valkenemaan.)

1: "Onnennopat": Tosi usealla pelaajalla ja pelinjohtajalla on erikoistilanteisiin tietyt nopat. Ne heittävät "tosi hyvin". Tosiasiassa tilastollinen analyysi tuskin näyttäisi mitään mainittavaa eroa. Oikeasti nopat eivät ole painotettuja tai mitään. Toki, jos käytetään halvempia noppia, niissä voi olla kuplia ja epätasapainoa esimerkiksi kuviointimateriaalin vuoksi. Tosiasiassa erot ovat kuitenkin niin pieniä, että niiden esiinsaaminen vaatisi valtavan määrän heittoja.
2: "Onnikiintiö": Jos pelaaja ei sorru edelliseen, niin sitten ainakin tähän. He ovat ilmeisesti lukeneet tilastotieteen perusteet, kun osaavat sanoa, että nopanheiton silmälukujen tulokset pitkällä aikavälillä tilastollisesti painottuvat tiettyyn lukuun. He eivät kuitenkaan muista, että jo tapahtuneet heitot eivät vaikuta seuraavien heittojen tuloksiin. Tälläiset ihmiset saattavat esimerkiksi muutaman kriittisen (eli hyvän onnistumisen) jälkeen lainata noppiaan turhankin auliisti kavereille. He ajattelevat, että pari fumblea(surkeaa heittoa) tasoittaa nopan onnikiintiön, ja sitten he tietysti haluavat fumblejen jälkeen ne nopat takaisin!
3: "Predestinoitu sarja": Tämä on jonkinlainen uskomus siihen, että nopanheiton silmäluku tulee tietyssä järjestyksessä, joka ei riipu siitä kuka sitä heittää ja milloinkin. Näin ollen, jos esimerkiksi lainaat tälläiseen "ennalta päätettyyn tulossarjaan" uskovien noppaa ja heität kriittisen(eli hyvän onnistumisen), hän saattaa ihan oikeasti suuttua siitä, että kulutit "hänen kriittisensä". Tämän ongelmana on täydellinen tarttumattomuus. Ainut, mitä tälläisen uskon edustajalle voi järkevästi sanoa, on se että ei tiennyt ennalta että siellä olisi kriittinen seuraavana, tai että luuli että sieltä olisi tulossa fumble, ja että koko tekevänsä vain palvelusta.
4: Rituaalit parantaa tuloksia: Moni pelaaja kuluttaa "tärkeisiin heittoihin" uskomattoman paljon voimavaroja. Noppaa maanitellaan, niitä asetellaan tiettyihin ilmansuuntiin, niitä "opetetaan" pitämällä niitä hyvä silmäluku ylöspäin. Ja tietysti; Mitä kauemmin noppaa ravistellaan, sitä parempia lukuja ne antavat.
5: Toisilla pelaajilla on parempi noppatuuri kuin toisilla: Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, kuin niiden kohdalla, joilla on ilo ja onni omistaa kasa painotettuja erikoisnoppia. (En tunnusta mitään, mutta kerronpa vain, että eräässä Ihmemies MacGyverin alkupuolen jaksossa on melko yksinkertainen ja kokeillusti toimiva temppu, jolla tehdasnopista saa tehtyä painotetut.)

Ainut asia, joka meitä hulluja roolipelaajia puolustaa on se, että me emme enää päivänvalossa ja nukutun yön jälkeen usko näihin. Emme kirjoita noppakoulutusoppaita toisille roolipelaajille, tai Vegasin kävijöille. Emme väitä sitä tieteeksi. Mutta selvästi ihmisessä on pimeä ja äärimmäisen typerä puoli, joka pulpahtaa esiin, kun riittävä määrä olutta, sipsejä, pitsaa, huonoja vitsejä ja valvomista astuu kuvioihin - ja mukana on jokin sattumaa simuloiva systeemi.

Gimlin kirves halkaisee Schrödingerin kissan laatikon ~ Onko kissa kuollut?

Olen usein sanonut, että "Ainut asia, jonka ymmärrän kvanttifysiikasta on se, että en ymmärrä sitä." Se onkin aika monimutkaista. Ei ihme, että ne palkkaavat ja kouluttavat kvanttyfysiikkaan ammattilaisia.

Kuitenkin eräs sarjakuva esittää kvanttifysiikkaa tavalla, joka avasi minulle hieman siitä mistä sellaisissa sanoissa kuin "Heisenbergin epätarkkuusperiaate", "Observer effect" ja "Schrödingerin kissa" on kyse.

Teksti on sarjakuvassa nimeltä "the DM of the Rings", sivulla "Schrödingers familiar" (familiar on RPG -hahmojen erityinen lemmikki, eläinystävä), joka luultavasti naurattaa vain meitä hulluja roolipelaajia. Ideana on se, että "house rule" (eli peliporukan itse keskenään päättämä "fiksaus" virallisiin sääntöihin.) sanoo, että tietty nopanheitto jota ei voi uusia (luultavasti pohjimmiltaan satunnainen mutta kenties "piilomuuttujan ennaltamääräämä") saa jonkun tilan, joka määrittelee mitä tapahtuu. Tässä tapauksessa se ratkaisee sen kuoleeko "Gimli -hahmo" vai ei. Koska noppa on jossain, jossa sen silmälukua ei näe suoraan, vaan sen näkemiseksi olisi siirrettävä tietokonetta, ja tämä luultavasti muuttaisi nopan asentoa. Seuraa tila, jota "Gimli -hahmo" kuvaa sanomalla:

"Let me see if I follow this:
I am either alive or dead, based on the state of a die which we cannot observe without altering."
...
"Do I now exist in both states at once? Am I both living and dead?"

Kyseessähän on selvä "Schrödingerin kissa" fantasiamaailmaan siirrettynä ja (minulle) arkipäivän tapahtumiin liitettynä. Ainakin minä sain tuon yksinkertaisen yhdistämisen kautta lisää irti Olavi Lindroosin "Nostetaan Schrödingerin kissa pöydälle" -pro Gradusta. Kaavat jäävät toki yhä edelleen elottomiksi kaavoiksi, mutta ydinidea tulee paljon käsitettävämmäksi.

En siis voi vieläkään kutsua itseäni maestroksi, mutta uusia perusasioita menee vielä vanhaankin kalloon. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia vähän jotakin jostakin. Sen voin kuitenkin sanoa, että jos Gimli olisi minun hahmoni, en alkaisi pelleilemään noin rationaalisella tavalla, vaan sanoisin epävarmuustilanteen kohdatessani todennäköisesti.

"HELP! - the dices are trying to kill me!"

Stoalaisuus : Shit happens, mutta älä anna sen tarttua!

Ihmisen onnellisuutta häiritsevät erilaiset turhaumat. Turhauma voi johtua kynän putoamisesta, tieremontista, talon homevauriosta epämiellyttävän naapurin saamaan lottovoittoon.

Niillä kaikilla on stoalaisen Senecan mukaan yksi yhteinen tekijä: Toiveet törmäävät peräänantamattomaan todellisuuteen. Näkee sen miten pitäisi olla. Ja näkee sen mitä on. Ja ennen kaikkea näkee sen toisinaan ammottavan kuilun niiden välissä. Todellisuus ei ole reilu. Sen ehkä pitäisi, mutta se ei ole. Seneca korosti "fortunaa", onnen jumalatarta. Onni jakaa palkintoja ja onnettomuuksia kaikille, epäreilusti. Asiat eivät tapahdu minkään "keskimääräisen todennäköisyyden tietä"; Siksi, kun asetamme liian pitkälle vietyjä odotuksia, todellisuus kyllä työntää hiekkaa niiden rattaisiin jollain tavalla. Siksi ei ehkä ole fiksua suunnitella vastasyntyneen lapsen elämää ja sotilasuraa eteenpäin siihen asti, että tämä alkaa saada eläkettä. Voi aina olla, että hän jää auton alle ja katkaisee jalkansa parantumattomasti jo kymmenenvuotiaana.

Senecan mukaan turhaumia voidaan välttää sillä, että olemme varautuneet niihin. Suuttuminen onnettomuuden hetkellä voi aikaansaada jopa lisää murhetta ; Jos suutumme ovikelloa soittavalle Jehovan Todistajalle ja tapamme hänet, olemme keränneet itsellemme lisävaikeuksia. Siksi meidän tulee olla varautunut myös ikävästä ikävimpään kellonrimputukseen, joka luonnollisesti tulee silloin, kun olet suihkussa tai harrastamassa seksiä. (Itse asiassa sisareni soitti yhdessä vaiheessa jotenkin aina juuri silloin, kun olin harrastamassa seksiä; Ei, hän ei soittanut usein, enkä minä ollut uljas seksipeto. Olin jo aivan varma siitä, että hänellä oli jokin systeemi. Mutta huonoa mäihää se vain oli.. ) Senecan mukaan ei pidä ajatella mitä todennäköisesti tapahtuu, vaan ajatella pahimpia skenaarioita. Näin todellisuus tulee vastaan luultavasti leppeämpänä kun osaamme toimia ennaltaehkäisevästi (minäkin opin laittamaan puhelimen pois päältä) - ja vaikka ei tulisikaan, olemme sentään varautuneet. (Puhelimen pois päältä laittaminen ei estä Jehovan Todistajien ovikellonsoittoa.)

Mielestäni tämä Senecan ajatus yksinään johtaisi kyynisyyteen. Toki suuttumuksemme vähenee, kun lakkaamme olemasta toiveikkaita. Mutta eikö kuitenkin ole mukavampaa olla toiveikas ja pettyä aina välillä? Eikö tälläinen pahimman odottaminen ja hyväksyminen johda siihen, että mitään ei saavuteta?

Meidän tuleekin muistaa samanaikaisesti kaksi asiaa; On asioita, joihin voimme varautua ja asioita joihin emme voi varautua. On asioita, joihin voimme vaikuttaa ja niitä joiden edessä olemme voimattomia. Kun olemme varautuneet johonkin katastrofiin, voimme toimia sen tapahtuessa oikein. Jos varaudumme sotaan, meillä on väestönsuoja. Jos taas haluamme välttää jotain tapahtumasta, voimme tehdä asialle jotakin. Jos sadeilma tekee tiestä mutaisen tai aurinko pölyisen, voimme parantaa tilannetta pistämällä tien pintaan asfalttia. Jos Suomessa on talvisin kylmä, voimme hampaiden puremisen lisäksi varustautua talveen ja rakentaa lämpimiä taloja ja kutoa kivoja villapaitoja. Mutta varautuminen ei tarkoita sitä, että olisimme jotenkin "luodinkestäviä". Okei, jos muutamme pois Sisiliasta, emme ehkä kohtaa sitä maanjäristystä tai tulivuorenpurkausta, joita sielläpäin tapahtuu, mutta toisaalta juuri hetken kuluttua melko pieni meteoriitti saattaa iskeä juuri yläpuolellasi olevaan kattoon niin, että hammastikun kokoinen puunsäle tunkeutuu suoraan aivoihisi ja halvaannuttaa sinut -tai tappaa täysin. Yksilön oma toiminta on vain osa, joka hallitsee hänen elämäänsä. Aina voi tapahtua myös kauhein; Naapuri voikin kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti saada lottovoiton. Tällöin ei ehkä auta muu kuin kuvitella vielä kauheampi - ainakin toistaiseksi toteutumaton - tilanne ja lohduttautua sanomalla että "ton näkönen auto, eikä saa edes blondia"..

Tätä on kuvattu koiralla, joka on kytketty vankkureihin kaulapannalla ja hihnalla. Esitän tästä hieman mukailemani version:

Koiralla on tietynasteista vapautta juoksennella, mutta vankkurien liike kuitenkin rajaa koiran liikuntamahdollisuuksia. Vankkurit liikkuvat, kääntyvät vasemmalle ja oikealle ja pysähtelevät. Pysähtynyt vankkuri ei tarkoita että vankkuri ei ikinä liikkuisi. Vasemmalle kääntyminen ei takaa, että vaunu ei koskaan kulkisi oikealle. On kuitenkin mahdollista jonkin verran ennakoida näitä muutoksia. Kaikki ne eivät tule yllätyksenä. Jos koira haluaa kulkea samaan suuntaan kuin vankkuri, niin hyvä. Mutta jos vankkuri kulkeekin päinvastaiseen suuntaan, ei kannata väkisin yrittää päinvastaiseen suuntaan; Vastaanhangoittelu vain lisää koiran ikävää oloa. On mukavampi kävellä vankkurin mukana eläinlääkäriaseman luokse kuin raahautua eläinlääkäriaseman luo vankkurien perässä tien pintaa vasten raahautuen ja kaulahihnaan kuristuen.

Tämä ei tarkoita sitä, että ikävä asia muuttuisi mukavaksi. Stoalainen tyyppi voi esimerkiksi olla pieni ja ruma. Hän hyväksyy sen, mutta tämä ei tarkoita sitä että hän ei haluaisi olla kaunis. Hän voi jopa, jos raha ja tilaisuus sen sallivat, mennä kauneusleikkaukseen. Tai kuten Seneca sanoi roomalaisille, jotka naureskelivat hänen rikkaudelleen ja sille kuinka hän puhui siitä miten kaikesta pitäisi olla valmis luopumaan:

"Halveksin onnettaren koko valtakuntaa, mutta jos saan valita, otan sen paremman puolen."

Ja niin kävikin, että ensin keisari Claudius ajoi hänet maanpakoon 8 vuodeksi. Ja myöhemmin keisari Nero tuomitsi Senecan itsemurhaan ilman oikeudenkäyntiä ja luultavasti syyttömänä. Seneca ei antanut kummankaan tilanteen romahduttaa itseään, vaan kulutti maanpakovuotensa tutkimalla luontoa ja tekemällä itsemurhan tyynesti. Kyllä hän varmasti piti elämästä ja rikkaudesta, mutta osasi myös luopua niistä. Koska mitäpä se keisaritasoisia vallankäyttäjiä vastaan pyristely olisi auttanut?

Mitä ateisti vihaa?

Aika monet ateistit vastustavat uskovaisia jollain tavalla. Vihaako ateisti heissä heidän uskontoaan, uskoaan -vai Jumalaa? Jokin kokonaisuudessa ärsyttää heitä, jotain noista heidän tulee vihata.

Usein kun ateistit kertovat uskovaisten ihmisten tekemistä hirmutöistä kuulee kuinka he eivät olleet "oikeita uskovaisia". Samoin kun eri uskontokuntien ulkokultaisuutta - esimerkiksi sitä että kirkkokunnilla on suuria maaomaisuuksia ja kalliita rakennuksia samanaikaisesti kun useat kuolevat nälkään - kritisoi, saa kuulla että ateisti sekoittaa uskon ja uskonnon. Uskovainen on hyvä, uskonnot voivat tehdä pahaa. (Eikä Tosi Uskova tietenkään ikinä tee pahaa.)

Samanaikaisesti ateistejen väitetään vihaavan Jumalaa. Ei ole tavatonta törmätä katuhihhuliin, joka silmiään ovelasti soukentaen kysyy että "miten voit vihata Jumalaa jos tätä ei ole olemassa?" Ei. He ovat ymmärtäneet väärin. Ateisti ei vihaa jumalaa, koska ei usko tämän olemassaoloon. Ateisti ei siksi voi vihata Jumalaa. Hän vihaa joko uskontoa, uskoa, tai molempia. Valitan, Jesse ei kuulu repertuaariin.

Omasta puolestani voin sanoa, että minä en vihaa uskoa, ihmisten sisäiset tuntemukset ovat hänen omia, eivät minun ongelmia. Minusta voidaan vihata vain uskontoa, koska aina kun usko ilmenee ulospäin jotenkin, se tapahtuu uskonnon kautta. Voidaan sanoa että jos uskovainen tekee kuten armeijassa sotilaspastorit sanovat ja mitä armeijan jumalanpalveluksissa kehotetaan, ei sotiminen tietenkään ole muuta kuin uskontoa, mutta samalla esimerkiksi vapaaseurakuntalaisten katujulistus on myös pelkkää uskontoa. Kenties sekä sotilaalla että lappuhihhulilla on taustamotivaationa usko, mutta se on sisäinen asia. (Voi olla että henkilö sotii jotta ei saisi kuulaa kalloonsa.) Sisäiset asiat eivät näy ulospäin, eikä ne haittaa ketään. Siksi jos jollain on murhanhimoisia ajatuksia jotka eivät koskaan mitenkään ilmene edes ikävänä käytöksenä, en vihaa sitä. Se on "vain uskoa". Jos se sen sijaan ilmenee ulospäin se on "uskontoa" - ja silloin voin jo vastustaa sitä.

En kannata ajatusrikoksia, vain toimintarikoksia.

Tosin ongelmalliseksi käy se, kun ihmiset alkavat puhumaan "tosi uskovaisista", koska siinä sekoitetaan jo ulkoinenkin käytös soppaan. Kun tälle tielle lähtee, voikin olla että vihaan itse uskoa. "Tosi uskoa", joka ei voi olla vain sisäinen tila, vaan joka ilmenee nimenomaan "uskonnonkaltaisena toimintana" - esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittojen estämishaluna;

Ensinnäkin, he ovat väärässä. En vastusta edelleenkään uskoa. Hihhulit ovat vain nähneet valtavasti vaivaa sen eteen, että uskon ja uskonnon välissä oleva kuilu on kadonnut. Kun usko sulautuu täysin järjestön käsityksiin ja sen toimintaan, ero kapenee olemattomaksi. Mutta eivät ne silti toisikseen muutu.

Toisekseen, en edes vaikuta heidän tapaansa toimia. En rajoita heidän elämäänsä ja vakaumustaan mitenkään. Paitsi sen verran, että estän heitä rajoittamasta muiden elämää. Minä toimin kuten sekulaarissa systeemissä kuuluukin, he pelaavat säännöillä vain silloin kuin he itse niistä hyötyvät.

Jos joku uskovainen oikeasti näyttää "tosi uskonsa" sillä, että menee tuntikausiksi pakkaseen keräämään allekirjoituksia homoliittojen rekisteröimistä vastaan (esimerkki ei keksitty) on minusta tässä uskossa jotain vikaa. Minä toki ymmärrän sen, että joku uskoo että Jumala ei tykkää siitä että homot ei mene naimisiin. Tämän seurauksena tulee vain olla se, että henkilö poistuu sellaisesta uskonnosta joka homot sallii ja että ei itse rupea homostelemaan. Mutta se ei tarkoita sitä, että toisin ei saisi ajatella. Samoin aborttilakia vastustavat ne, joihin aborttilain antama oikeus ei vaikuta ; En usko että tälläinen "vakaumuksellinen tosi uskova" ikinä tekisi aborttia, riippumatta siitä onko se laillista vai ei. Ja aborttilakihan vain antaa luvan tehdä abortin, ei pakota siihen. Siksi jos jonkun vakaumus estää abortin, hän voi varsin hyvin jättää sen tekemättä. Mutta niin kauan, kuin Suomessa on uskonnonvapaus ja ajattelun ja mielipiteenvapaus, on hyvä että ne naiset joista abortti ei ole paha asia voivat sen tehdä. (Ja lisäksi; Koska olen mies, minusta minulla ei ole lainkaan sanottavaa siitä tekevätkö naiset abortteja vai ei. Abortti on ainakin lähes täysin "naisten juttu".)

Enkä minä tarkemmin rajaten edes vihaa uskontoa tai hengellisyyttä yleensä ottaen. En halua uskontojen katoamista. En vain harrasta usko/uskontojuttuja itse, enkä halua osallistua muiden uskonnolliseen toimintaan - kuten esimerkiksi julistustyöhön kuuntelijaosapuolena. -Toki haluan, että jos joku päivä pimahdan, lähellä on uskonnollinen yhteisö ja/tai mielisairaala, joihin pääsen. (Pimahduksen laadusta riippuen.) Vastustan vain erittäin rajoitettua osaa uskonnollisesta toiminnasta. Sitä osuutta, joka häiritsee muita. Sitä osaa, joka toimii kuten toimisi kuviteellinen muslimi, joka päättää että kun hänen uskonsa kieltää sianlihan ja alkoholin, täytyy sikatilat ja nakkikioskit kieltää koko maasta ja vahtia, että alkot suljetaan eikä kaupoista enää saa edes simaa. En nauti valtionkirkon väkikadosta, haluan vain että kirkko alkaisi omavaraiseksi, keräisi rahansa vain jäseniltään, eli ilman että vie kaikilta yhteisöverotuksen kautta. Ja keräisi tämänkin mieluummin selvänä vuosimaksuna, eikä minään epämääräisenä summana (joka on tuntematon, kunnes itse lasket sen) joka automaattisesti lähtee jo palkoista veroa maksamalla.

Kuten eräs ystäväni sanoi:
"Ei minulla ole mitään hengellistä konseptia vastaan. En vain pidä kaikesta siitä hölynpölystä jota siihen liitetään."

Usko - Uskonto

Kun puhutaan uskovaisten toiminnasta, saa usein kuulla että kritisoi vain uskontoa. Ei uskoa.
Tällä kertaan ei tarvitse edes sekoittua englannin kielen "belief" ja "faith" -sanojen merkityseroja. Riittää että ymmärtää että uskonnolla ja uskomisella on eroa.

Minusta on nimittäin selvää, että jos kyseessä on usko (oli se sitten "belief" -uskoa tai "faith" -uskoa) on kyseessä ihmisen sisäinen asia, mielentila. Ja jos kyseessä on ulkoinen asia, kuten näkyvä järjestö jolla on havaittavia rituaaleja, on kyseessä uskonto.

Kumpaakin voi olla olemassa ilman, että toista on. Ne ovat erilaisia ja toisistaan irrallisia, -mutta kuitenkin usein yhdessä tavattavia- ilmiöitä. Vähän niinkuin mies ja nainen. Kiusaaja ja kiusattu. Vakka ja kansi.

Uskonnollisista ihmisistä (uskonto) tuttuja ovat leipäpapit ja monet riviluterilaiset. He menevät
töihin tai rippikouluun. He *toimivat ulkoisesti "ihan oikein"* ilman että heillä on minkäänlaista vakaumusta. Duuni on duuni ja konfirmaatio perinnettä, ja riparilta päästyä sukulaiset antaa fyffeä.

Uskovaisella (usko) taas voi olla vakaumus, joka ei näy ulospäin. Hän voi esimerkiksi pitää rituaaleja ja järjestöjä "ulkokultaisina" asioina. Hän voi esimerkiksi ajatella että julistaja voi julistaa ihan vain senkin takia, että hänen imagonsa uskontoveriensa sisällä paranee ; Siis ihan sitä samaa jonka vuoksi minä pikkupoikana tein erilaisia kepposia. Kaverit usutti, ja halusin heidän ihailuaan enemmän kuin välitin muiden paheksunnasta.

Saastainen huone -blogissa käsiteltiin sitä kuinka tietyt uskovat kiistävät uskontopuolen. Ehkä syynä on halu ajatella, että ei "usko vaan tietää". (Ei. Tätä ei voi kutsua "tiedostoksi", se on tieturitermi. Lisäksi heidän tapansa tietää perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin joita ei voi välittää. Voit näyttää sian, tai vähintään etsiä sellaisesta valokuvan, mutta Jumalalle ei samaa ole tehty.) Ehkä "usko" -sana on saanut negatiivisia sävyjä, mistä he yrittävät kaikin keinoin päästä eroon. Mutta kyllä heillä selvästi on erilaisia uskonnolliseksi kirjautuneita järjestöjä (Vapaaseurakunnat, Saalem, Sana ja Ylistys...), joilla on säännönmukaista, ritualisoitunutta toimintaa (kokoontumisia, radioiltoja, julistustyötä, lappujen jakoa). Hekin noudattavat omaa uskontoaan. Ei sen välttämättä tarvitse olla paha asia.

Parempaa kuin julistuksen kuunteleminen, osa LXX

Autojen pysäyttely

Kuka on GoO ja mitä Hän meiltä haluaa?

Ihmemarkkinoilla menee mukavasti. Nykyään eBayn kautta voi ostella ja myydä monenlaisia ihmeitä. Esimerkiksi pyhän paahtoleipäkoneen, joka sattumalta tuottaa pelkkiä Jeesuspaahtoleipiä - joita voit sitten myydä eBayssa. On olemassa myös verkkosivu, jolla on ohje melko vakuuttavien jeesuspaahtoleipien väärentämiseen. Saattaa kuulostaa oudolta, kunnes kuulee että eräskin nainen sai 1500$ öljyläikästä, joka hänestä on vain jännän näköinen tahra, mutta joka hihhuleista näytti Jeesukselta.

Oh Jesus Christ!

Tosin tahra näyttää minusta enemmän Che Guevaralta, mutta se ei varmasti menisi niin hyvin kaupaksi. Uskonnollinen mieli kun toimii siten, että Che -tahra on vain sattuma, Jeesustahra taas ei voi olla sattuma, vaan sen on oltava "Viesti". Che -tahra ei todista että Che elää ja on noussut kuolleista, muta Jeesustahra onkin aivan eri asia. (Kristityille hihhuleille myös Allahkalat ovat sattumia, jotka eivät todista mitään profeetta Muhammedin sanomisista.) Amerikoissa on taloudellisesti kannattavampaa nähdä tahrassa Jeesus ja korostaa sitä, että muutkin näkisivät Jeesuksen.(Aivan kaikessa Jeesusta ei kuitenkaan kannata nähdä.)

Ja nyt nyt Felicia Teske on tosiaan myymässä munakoisoa, jonka leikkauspinnassa lukee hänen mielestään "God". Minun mielestäni siinä lukee "GoO" (~"tahma" englanniksi). Muut ovat olleet sitä mieltä, että piirakassa lukee "gid", joka voi tarkoittaa madonmunien aikaansaamaa aivosairautta tai sitten "Gender Identity Disorderia". Siinä on nähty myös muita tekstejä - ja on jopa esitetty, että se olisi vain kuvattu väärinpäin, ja että kuva olisikin itse asiassa anatominen eikä lainkaan kirjoitusta.. Mutta ne eivät tokikaan ole yhtä myyviä, Kuin "GôD". Kävipä mäihä, että Jumala kommunikoi englannin kielellä.

Ihmettelen silti miten ihmiset, joiden mielestä se todella on jumalallinen viesti, ja jotka puheissaan viittaavat siihen kuinka heidän läheisensä on kuollut vastikään (niinkuin sillä olisi asian kanssa todellista merkitystä) voivat myydä viestin muille. Itse hellisin sitä aarteenani. Jos siis uskoisin tuollaiseen huuhailuun.

Tosin minunkin mieleni saattaisi tietysti muuttua, jos se sattuisikin muuttumaan "osaksi popkulttuuria", ja saisin siitä vaatimattomat 28 000$

Jumalanpilkka

Jumalanpilkka on mielenkiintoinen aihe.

Jos esimerkiksi levittäisin aktiivisesti kuvaa, jossa Leonardo Da Vincin "Viimeisessä ehtoollisessa" ovatkin kasa zombeja aterialla, jotka raatelevat ja syövät Jeesusta elävältä, syyllistyisin lain mukaan jumalanpilkkaan. Hupaisaa laissa on se, että se ei itse asiassa väitä että Jumala on ; Rikoslain luvun 17 pykälän (§) 10, "Uskonrauhan rikkominen" nimittäin koskee asiaa jonka kirkko tai jokin muu uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä. Tämä tarkoittaa sitä, että loukatuksi katsotaan seurakunta, kansan- tai uskonryhmittymä. Loukattuna ei siis ole juridisesti lainkaan Jumala. Näin ollen Jumalan ei tule normaalin herjauskäytännön mukaisesti tulla oikeuteen. Jumalanpilkassa ei haasteta oikeaa Jumalaa, jonka olemassaolo on hyvinkin mielipidekysymys, vaan mielikuva Jumalasta, joka kyllä on olemassa.

Ateistit yleensä vihaavat jumalanpilkkalakia. Se rajoittaa heidän mielestään sananvapautta ja eriarvoistaa ihmisiä tavalla, jossa uskonnonvapaus (johon kuuluu myös oikeus olla uskomatta) ei toteudu. Lain katsotaan myös olevan liian kristinuskokeskeinen, koska laissa on kirjoitettu Jumalan nimi isolla, jonka voidaan katsoa viittaavan nimenomaan kristinuskon jumalaan. (Minusta he tässä kohdin katsovat kyllä liikaa vain kirjainta -monessakin mielessä- eikä lain henkeä.)

Jokainen uskovainen taas paheksuu jumalanpilkkaa hieman, näkee siis jumalanpilkkalaille jotain pientä tarvetta. Hihhulit, etenkin heidän äänekkäin ryhmänsä eli kreationistit, ovat niin rajoittuneita ja heidän uskonsa on niin horjuvaa, että jos heidän heille lapsuudestaan asti oppimaansa oppia vähääkään haukkuu, kyseenalaistaa, kritisoi, tai sillä vitsailee, he vetävät kunnon pultin. Pisum sativumin siemen inhaloidaan nasaalionteloon välittömästi. Hihhulit raivoavat, jos heidän Pyhänä Pitämäänsä Asiaan liittää loukkaavia tekonimikkeitä sekä mainintoja ilmaisuista, jotka yleisessa kielenkäytössä koetaan herjaaviksi. Tälläisiä ovat esimerkiksi räikeät eritteisiin tai seksuaalisiin perversioihin sekä siveettömään käytökseen viittaavat laatusanat ja absurdit yhdyssanat. Toisin sanoen hihhuleista jumalanpilkkalaki on "must -juttu".

Jumalanpilkkalaki on minusta kummallinen.

Aloitetaan haihattelulla. Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan perustamiseen tarvitaan 20 perustajaa. Näinpä periaatteessa mikä tahansa mielipide voi muuttua melko yksinkertaisella kikalla sellaiseksi, että siihen on sovellettava jumalanpilkkalakia. Esimerkiksi jos eksentrinen porukka päättää hankkia itselleen kritiikin ulkopuolisuuden Suomessa, riittää että heitä on yli 20. Sitten he kirjaavat jonkinlaisen Pyhän Kirjan, jossa sisältönä on mm. se, että kyseisen kirkon jokaikinen jäsen on Pyhä ja heidän mielipiteensä Loukkaamaton. Nyt heidän kritisoimisensa muuttuu jumalanpilkaksi. Jos tälläinen luokittelu ei ole kiva, voidaan toki myös perustaa uskonto, joka päättää että eksentrikko nro1 (esim. Matti) on Pyhä Jumala, ja täysin kritisoinnin ulkopuolella. Kun Suomessa saa kuulua nykyisin useampaan kuin yhteen uskontokuntaan , voi eksentrikkokerhomme perustaa vaikka 30 uskontokuntaa, joiden jokaisen jäseniä heistä jokainen on. Nyt heidän kritisoimisensa voidaankin jälleen yht' äkkiä katsoa jumalanpilkaksi. Ja "Uskontoryhmän" jokaisessa uskossa yksinään on selvä samankaltaisuus Kristinuskon Jumalaan, joka "ryhmäuskonnossa" puuttuu.

Juridista estettä tälle ei ole; Pöpiä, eikö? Ainut ongelma on siinä, että "eksentrikkokerho" saa tälläiset oikeudet - kunhan vain "hulluus" antaa kestävää intoa allekirjoittaa papereita - mutta ateisteille vastaavaa ei saada. Mikä muka laitetaan ateisteille Pyhäksi Kirjaksi tai vastaavaksi? Tämän seurauksena kristityt ja eksentrikkokerhomme jäsenet saa lainsuojaa jota ateistit sen sijaan eivät voi saada. Tuntuu hemmetin epäreilulta.

Mutta kun siirrytään haihattelusta tosielämään, tilanne muuttuu vielä kummallisemmaksi. Käytännön esimerkkinä on kenties tunnetuin jumalanpilkkatapaus. Ei. En puhu sikamessiaasta. Enkä Hannu Salaman "Juhannustansseista", en edes Niilo Paasivirran "keskuudestamme poistuneesta" Jumalanpilkkasivusta. Aihe on mediamyllytystä saanut Jyllands Postenin pilakuvista alkunsa saanut Muhammad -pilakuvasto, joka nousi "julkkikseksi" kuin raketti ja sai tosi naurettavia mittasuhteita. Iranin holokaust -pilakuvakisan sentään jotenkin ymmärtää, mutta ei sitä että ensin suuttuu siitä että joku herjaa pommittajaksi ja sitten tekee pommiuhkauksia ja käy pommittamassa Ranskan kulttuurikeskusta sen takia että siellä on esitetty ne pilakuvat... Se on irrationaalisen koomista. Siis koomista samaan tapaan kuin kaikki hihhulointi; Hölmöily naurattaisi niin saatanasti, ellei se toinen olisi niin tosissaan - jolloin se alkaakin itse asiassa pelottamaan.

Suomen kannalta erikoista haloossa oli etenkin se, että normaali "jumalanpilkkasuhde" tuntui menevän täysin sekaisin. Huomasin ihmeekseni, kuinka moni "sekulaari ateisti" yht' äkkiä selitti kuinka muslimien toiminta oli jotenkin järkevää, ja moni uskovainen hörhö selitti miten "sananvapauden tulisi voittaa" ja leimasi kuvia kritisoineet "terroristeiksi tai heidän sympatisoijikseen", jotka vain haluavat kumota demokratian ja sekulaarit arvot.

Tuodakseni tämän sekavuushuomion lyödyksi läpi ajattelin ensin tehdä bannerin, jossa vaihtelisivat kristusta herjaavat kuvat, Jyllands - Postenin muhammed -pilakuvat ja Lordin naama ilman maskia. -ja katsoa sitten minkälaisia kommentteja saisin. En tietenkään silloin olisi heti kirjoittanut tätä viestiä, vaan laittanut pelkästään sen kuvan. Olisi mukavaa lukea esimerkiksi hihhulin selityksiä siitä miten siitä bannerista pitäisi poistaa zombiet Jeesusaterialla ja jättää silti ne Muhammed -kuvat julistamaan sananvapaudesta. Tai "sekulaarin ateistin" kommentointia sitä miten Muhammed pitäisi hienotunteisesti jättää pois, etten olisi natsi, mutta Jeesus jättää kuitenkin kritiikin armoille. Mutta tekijänoikeuslaki ja hienotunteisuuteni tulivat esteiksi. Eikä se max puoli vuotta linnaakaan tuntunut kovin kivalta vaihtoehdolta...

Minusta emme voi vaihtaa kantaamme jumalanpilkkaan sen mukaan, että mitä jumalaa siinä pilkataan. Joko laki pätee kaikkien uskontojen kohdalla tai sitten todella hylkäämme yhteiskuntamme sekuläärit arvot. Jumalanpilkan on oltava jumalanpilkkaa riippumatta uskonnosta, tai sitten jos jumalanpilkkalaki on pöljä, sen on oltava pöljä aina, riippumatta siitä mitä jumaluutta pilkataan.

Ymmärrän toki, että Suomalaisella on paljon enemmän syitä kritisoida kristinuskoa kuin islamia. Kun minä menen kadulle, minulla on enemmän kiusaa kristityistä fundamentalisteista ja jopa harekrishnoista, kuin islamilaisista. Islamilaisuus näkyy minulle lähinnä siten, että osa ihmisistä pukeutuu hassusti. (Ja kun itse pukeudun joskus tarkoituksella hassusti, olemme tässä asiassa vähän niinkuin perhettä.) Yksikään islamilainen ei sen sijaan ole kiusannut minua mitenkään. Toki olen tietoinen myös fundamentalistijihadmiehistä. Mutta muistutan kaikkia myös siitä, että kaikkia Islamilaisia ei voida yleistää näihin pommittajasekopäihin. Sehän on selvää, koska enemmistö kristityistäkin loukkaantuu, jos heitä rinnastaa hihhuleihin. Heitä ei saa rinnastaa väärin. Blogini ei leimaa kaikkia kristittyjä hihhuleiksi, joten olisin epäreilu, jos väittäisin että kaikki Muslimit olisivat pommimiehiä ja terroristeja. Osa heistä kuitenkin on, eikä tästäkään pitäisi vaieta. Ei edes saisi. Näistä pitää puhua, mutta tavalla jossa ei siinä sivussa leimata samaan kastiin myös niitä islamilaisia, jotka ovat "kunnon kansalaisia ja hyviä veronmaksajia".

Jumalanpilkka on minusta erittäin typerä laki. Se pitäisi poistaa. Ihmiset eivät selvästi osaa suhtautua tuohon lakiin objektiivisesti, oikein kukaan. Se hämmentää ja hämää. Ehkä siksi, että koko laki on niin järkeä vailla muutenkin..