Kullekin tekojensa mukaan.

Uskontojen nimissä on tehty paljon pahaa. Toki myös ateismin nimissä on tehty esimerkiksi kommunistisissa maissa, paljon pahaa. (Mutta ei ateistisessa + ei kommunistisessa ruotsissa.) Paljon pahaa ei tarkoita yksilön tekoista, vaan massojen tekoja. Sellaisia kuin kristittyjen noitavainot tai Venäjän kommunistisen kansantasavaltaisen diktatuurin pahuudet. (Joka tosin on minusta enemmän uskonto, jossa Jumalana on Stalin ja enkelivoimina hänen salainen poliisinsa. Ja jossa on hassu taloudellinen järjestelmä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että venäjän kommunismin vaarallisuus johtui nimenomaan sen uskonnonkaltaisista piirteistä.)

Vaikka hyväksyisimmekin että Hilter tai Stalin olivat ateisteja, joutuisimme myöntämään myös että molemmat olivat miehiä. Ja molemmilla heistä oli viikset. Emme voisi vielä tästä sanoa ihan suoraan, että viiksekkyys tai miehisyys jotenkin olisivat syyllisyysindikaattoreita, pahan merkkejä. Sama sopii tietysti ateismiinkin. (Toki tyylikriitikot, feministit ja hihhulit ovat listan asioista erimielisiä. Tuossa järjestyksessä.)
Asiaa pitää katsoa hieman eri perspektiivistä. Unohtaa maukas Hitlerkortti. Nousta yksilöiden ulkopuolelle. Unohtaa ainainen tappelu.

Toki molemmilta puolilta, sekä uskovaisista että ateisteista, löytyy sekä hyviä että pahoja ihmisiä. Ihan siksi, että minusta kaikki ovat aatteesta huolimatta pohjimmiltaan aika samanlaisia ihmisiä. Aate sisältää vain elementtejä, joita käytetään pahaan. Pahaa tekevät ihmiset. Ja toisaalta ilman ihmisiä aate ei toteudu. Ja toisaalta ihminen sekoittaa omia pahuuksiaan ideologioihin, koska ideologiat ovat ihmisten keksintöä. Aatetta ja ihmisiä ei voida täysin erottaa toisistaan.

Ateismin heikkous on siinä, että siinä ei seuraa rangaistusta jos et jää teostasi kiinni. Uskovaisten pahuus taas tulee siitä että vaikka uskonasiat eivät olisikaan uskonnosta johtuvia, uskonnollinen perustelu (Jota edustaa Suomen Armeijassakin harrastettu "Raamattu hyväksyy puolustussodan" -juttelut.) Syy on siinä, että sodat ja muut vastaavat massapahuudet muuttuvat pahemmiksi koska ihmiset eivät ole peloissaan kuolemasta -heitähän odottaa kuolemassa vain parempi paikka- ja lisäksi tämä vakuuttaa että teot ovat oikeasti täysi moraalisesti oikeutettuja.

Siksi pahinkaan ateistien psykopaattiarmeija ei kykene ottamaan kiinni uskovaisia kanssaveljiään;
Ateistipsykopaatti varoo omaa, ainutlaatuista, nahkaansa. Tämä rajoittaa hänen toimintaansa, ja tämä rajoitus on uskovalta poissa. Ateistipsykopaatti voi lisäksi salata rikoksiaan, mutta vain uskovainen voi tehdä teostaan ylpeilyn aiheen. Ateisti ei voi saada tekonsa taakse "moraalista oikeutusta" yhtään samalla tasolla kuin uskovainen. Ateisti voi vähätellä ja hylätä julmuuden merkityksen, mutta vain uskonto voi tehdä siitä Oikeutettua, toivottavaa ja tavoiteltavaa.

Pahaan pystyy kuitenkin jokainen, joten ollaan kiltisti. Jumalanäkemyksestä ja poliittisesta kannasta riippumatta.