Pieni ajatus toivosta.

Uskon kerrotaan antavan toivoa. Toivo onkin tärkeää onnellisuudelle.

Mutta pelkän onnellisuuden varaan ei aina voida rakentaa:
Jos sairastata sairautta, haluat mielummin lääkärin joka pelastaa kuin lääkärin, joka pitelee kädestä kun kuolet. Samoin haluat lääkärin kertovan jos sinulla on syöpä, etkä halua että sinulle valehdellaan että kaikki on hyvin; Toki vale parantaisi mieltä, mutta kun tauti kuitenkin tuottaa kivuliaan ja tuskaisen kuoleman, se vain siirtää pahaa mieltä myöhemmäksi, tosin vielä lisäksi potilas saa huijatuksi tulemisen tunteen. Eikä huumeiden käyttöäkään perustella sillä, että huumeet tuovat lyhytaikaisen onnentunteen ja nautinnon, ongelmathan "tulevat vasta myöhemmin". Olisiko parempi jos maailman epäreiluuksista ei kerrottaisi, vai että asiasta kerrotaan jotta ihmiset voisivat halutessaan tehdä asialle jotain?

Toki vääräkin toivo on aina toivoa. Mutta myös väärää.

Tosin eräs vaikeimmista ja uskon kannalta keskeisimmistä asioista onkin se kumpaa painottaa; Kauneutta vai Totuutta. Valinta ei ole kenellekään helppo. Ja sekä onneksi että epäonneksi, joudumme valitsemaan lähes koko ajan. Eikä mikään pakota valitsemaan aina samalla tavalla.

Koska miltei kaikki näkevät miten asiat ovat, tietävät jollain tavalla miten niiden olisi hyvä olla ja toisaalta näkevät sen valtavan aukon niiden välissä. Kaikki eivät tätä aukkoa näe; Heidän elämänsä on varmasti paikoin vaikeaa. En kuitenkaan osaa sanoa ovatko he onnettomia vai pettyvätkö he mieluummin silloin tällöin kuin menettävät tämän kyvyttömyytsensä. Osa taas rakastaa näitä reikiä ja muuttaa niihin asumaan. He tietenkin suuttuvat jos joku niitä reikiä alkaa täyttämään. Heidän elämänsä on ainaista siivoamista. No, jos siitä tykkää niin mikään ei heitä estä. Voi vain olla, että heidän hellimänsä hyvä olo onkin este esimerkiksi aktiivisemmalle ja vapaammalle elämälle. Toisaalta; He kärsivät nämä seuraukset useimmiten itse. (Ellei kohteena sitten ole heidän julistuksistaan vakuuttuneiden ihmisten paha mieli, jolloin tilanne alkaakin jo muistuttamaan enemmän esimerkin syöpäpotilaan tapausta.)

Siksi en voi sanoa muuta kuin että samalla valitettavasti ja onneksi on se, että kukaan ei voi päättää muiden puolesta, vaan voi vain valita omasta puolestaan.