Usko - Uskonto

Kun puhutaan uskovaisten toiminnasta, saa usein kuulla että kritisoi vain uskontoa. Ei uskoa.
Tällä kertaan ei tarvitse edes sekoittua englannin kielen "belief" ja "faith" -sanojen merkityseroja. Riittää että ymmärtää että uskonnolla ja uskomisella on eroa.

Minusta on nimittäin selvää, että jos kyseessä on usko (oli se sitten "belief" -uskoa tai "faith" -uskoa) on kyseessä ihmisen sisäinen asia, mielentila. Ja jos kyseessä on ulkoinen asia, kuten näkyvä järjestö jolla on havaittavia rituaaleja, on kyseessä uskonto.

Kumpaakin voi olla olemassa ilman, että toista on. Ne ovat erilaisia ja toisistaan irrallisia, -mutta kuitenkin usein yhdessä tavattavia- ilmiöitä. Vähän niinkuin mies ja nainen. Kiusaaja ja kiusattu. Vakka ja kansi.

Uskonnollisista ihmisistä (uskonto) tuttuja ovat leipäpapit ja monet riviluterilaiset. He menevät
töihin tai rippikouluun. He *toimivat ulkoisesti "ihan oikein"* ilman että heillä on minkäänlaista vakaumusta. Duuni on duuni ja konfirmaatio perinnettä, ja riparilta päästyä sukulaiset antaa fyffeä.

Uskovaisella (usko) taas voi olla vakaumus, joka ei näy ulospäin. Hän voi esimerkiksi pitää rituaaleja ja järjestöjä "ulkokultaisina" asioina. Hän voi esimerkiksi ajatella että julistaja voi julistaa ihan vain senkin takia, että hänen imagonsa uskontoveriensa sisällä paranee ; Siis ihan sitä samaa jonka vuoksi minä pikkupoikana tein erilaisia kepposia. Kaverit usutti, ja halusin heidän ihailuaan enemmän kuin välitin muiden paheksunnasta.

Saastainen huone -blogissa käsiteltiin sitä kuinka tietyt uskovat kiistävät uskontopuolen. Ehkä syynä on halu ajatella, että ei "usko vaan tietää". (Ei. Tätä ei voi kutsua "tiedostoksi", se on tieturitermi. Lisäksi heidän tapansa tietää perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin joita ei voi välittää. Voit näyttää sian, tai vähintään etsiä sellaisesta valokuvan, mutta Jumalalle ei samaa ole tehty.) Ehkä "usko" -sana on saanut negatiivisia sävyjä, mistä he yrittävät kaikin keinoin päästä eroon. Mutta kyllä heillä selvästi on erilaisia uskonnolliseksi kirjautuneita järjestöjä (Vapaaseurakunnat, Saalem, Sana ja Ylistys...), joilla on säännönmukaista, ritualisoitunutta toimintaa (kokoontumisia, radioiltoja, julistustyötä, lappujen jakoa). Hekin noudattavat omaa uskontoaan. Ei sen välttämättä tarvitse olla paha asia.