maanantai 20. elokuuta 2007

Abderiitin pertubaatio.

Ihmisen on helppo naureskella kaiken maailman höpöjutuille. Minäkin pidän homeopatiaan uskovia pöhköinä. Me kaikki olemme tälläisiä; Huomaamme helposti muiden virheitä mutta niin kovin vaikeasti omiamme. Emme näe liian lähelle kovin hyvin. Ehkä siksi että tungemme oman nenämme väliin niin, että emme enää näe omaa napaamme, vaan vain luulemme tuijottavamme siihen. (Oikeasti se mitä tuijotamme on kuitenkin nenässämme oleva epämuodostuma; irvokas ontelo.)

Nyt nimittäin käsittelen roolipelaamiseen liittyviä taikauskoja. Ne kaikki, tai ainakin keskeisimmät, tuntuvat liittyvän noppiin. (noihin)
Ensin selitän, miksi noppia käytetään. Minusta roolipeli ei ole kunnon roolipeli, jos siinä ei ole noppia.
1: Nopat tuovat peliin lisäjännitystä. Tilannetta voi kuvata pokeripelaamiseen; Jos pokerissakin vain parhaalla naamalla voittaisi, ilman satunnaisesti valittujen korttien, eli onnen, osuutta, se ei olisi enää yhtään niin mielenkiintoista.
2: Nopat toimivat demokratisoinnissa. Pelinjohtajakin on ihminen, joka päättää tapahtumista vaikutelmien kautta. (Siksi esimerkiksi jos joutuisin "maailmantuhon edellä" valita ihmiskunnasta ne, jotka pelastetaan suojiin, joita ei riitä kuin harvalle, ottaisin käyttöön loton, jossa jokaikisellä ihmisellä olisi "1 arpa", joista sitte valittaisiin täysin satunnaisesti pelastuvat. Näin piilossa olevat mielikuvani ja vaikutelmani eivät pääsisi suosimaan joitakin tahoja.) Olen törmännyt toki hyviinkin pelinjohtajiin/GM:iin, mutta hekin ovat olleet aina ihmisiä. Seurauksena nopattomuudesta olisi se, että pelaajien henkilökohtaiset suhteet ja pärstäkerroin - ja jopa se, kenen vuoro on tällä kertaa maksaa pizza, vaikuttaisivat pelin tapahtumiin voimakkaammin. Mikä ei ole tarkoitus. (Ainakaan minulle, joka hakee pelistä nimenomaan arjesta irrottautumista. En siksi haluaisi sekoittaa omaa arkeani peliin yhtään enempää kuin on pakollista.) Ei myöskään ole tavatonta, että tapahtuman tullessa pelinjohtaja pistää kuvaamansa tärkeän henkilön vain kävelemään pelimaailmassa ryhmää johtavan ohi sen luonnossa karismaattisimman luo. Jos kohtaamisessa heitettäisiin "diplomacya" tai "karismaa", tulokset painottuisivat järkevämmin. Toisin sanoen; Nopat ovat tosimaailman heikkojen ja pelimaailman vahvojen puolella. Minusta molemmat tasapainotukset ovat ihan hyvä asia.
3: Jotkut nopat ovat tosi "siistejä". Niitä on ostettu sen takia, että niitä päästään näyttelemään.

Sitten päästään varsinaiseen hupiosuuteen. Taustoituksen vuoksi sanon, että roolipelaajat ovat maineestaan huolimatta aika usein ihan tavallisia sällejä. (Miespainotteisuus etenkin pöytäpeleissä on fakta.) He eivät ole mitenkään erityisen hulluja tai huuhaaseen taipuvaisia. Silti, kun ihminen päästetään vajoamaan liian syvälle noppalogiaan, alkaa hulluus pilkahtelemaan. (Viimeistään 3 aikaan aamuyöstä totuus ihmisen älykkyydestä alkaa valkenemaan.)

1: "Onnennopat": Tosi usealla pelaajalla ja pelinjohtajalla on erikoistilanteisiin tietyt nopat. Ne heittävät "tosi hyvin". Tosiasiassa tilastollinen analyysi tuskin näyttäisi mitään mainittavaa eroa. Oikeasti nopat eivät ole painotettuja tai mitään. Toki, jos käytetään halvempia noppia, niissä voi olla kuplia ja epätasapainoa esimerkiksi kuviointimateriaalin vuoksi. Tosiasiassa erot ovat kuitenkin niin pieniä, että niiden esiinsaaminen vaatisi valtavan määrän heittoja.
2: "Onnikiintiö": Jos pelaaja ei sorru edelliseen, niin sitten ainakin tähän. He ovat ilmeisesti lukeneet tilastotieteen perusteet, kun osaavat sanoa, että nopanheiton silmälukujen tulokset pitkällä aikavälillä tilastollisesti painottuvat tiettyyn lukuun. He eivät kuitenkaan muista, että jo tapahtuneet heitot eivät vaikuta seuraavien heittojen tuloksiin. Tälläiset ihmiset saattavat esimerkiksi muutaman kriittisen (eli hyvän onnistumisen) jälkeen lainata noppiaan turhankin auliisti kavereille. He ajattelevat, että pari fumblea(surkeaa heittoa) tasoittaa nopan onnikiintiön, ja sitten he tietysti haluavat fumblejen jälkeen ne nopat takaisin!
3: "Predestinoitu sarja": Tämä on jonkinlainen uskomus siihen, että nopanheiton silmäluku tulee tietyssä järjestyksessä, joka ei riipu siitä kuka sitä heittää ja milloinkin. Näin ollen, jos esimerkiksi lainaat tälläiseen "ennalta päätettyyn tulossarjaan" uskovien noppaa ja heität kriittisen(eli hyvän onnistumisen), hän saattaa ihan oikeasti suuttua siitä, että kulutit "hänen kriittisensä". Tämän ongelmana on täydellinen tarttumattomuus. Ainut, mitä tälläisen uskon edustajalle voi järkevästi sanoa, on se että ei tiennyt ennalta että siellä olisi kriittinen seuraavana, tai että luuli että sieltä olisi tulossa fumble, ja että koko tekevänsä vain palvelusta.
4: Rituaalit parantaa tuloksia: Moni pelaaja kuluttaa "tärkeisiin heittoihin" uskomattoman paljon voimavaroja. Noppaa maanitellaan, niitä asetellaan tiettyihin ilmansuuntiin, niitä "opetetaan" pitämällä niitä hyvä silmäluku ylöspäin. Ja tietysti; Mitä kauemmin noppaa ravistellaan, sitä parempia lukuja ne antavat.
5: Toisilla pelaajilla on parempi noppatuuri kuin toisilla: Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, kuin niiden kohdalla, joilla on ilo ja onni omistaa kasa painotettuja erikoisnoppia. (En tunnusta mitään, mutta kerronpa vain, että eräässä Ihmemies MacGyverin alkupuolen jaksossa on melko yksinkertainen ja kokeillusti toimiva temppu, jolla tehdasnopista saa tehtyä painotetut.)

Ainut asia, joka meitä hulluja roolipelaajia puolustaa on se, että me emme enää päivänvalossa ja nukutun yön jälkeen usko näihin. Emme kirjoita noppakoulutusoppaita toisille roolipelaajille, tai Vegasin kävijöille. Emme väitä sitä tieteeksi. Mutta selvästi ihmisessä on pimeä ja äärimmäisen typerä puoli, joka pulpahtaa esiin, kun riittävä määrä olutta, sipsejä, pitsaa, huonoja vitsejä ja valvomista astuu kuvioihin - ja mukana on jokin sattumaa simuloiva systeemi.

Ei kommentteja: