Mitä ateisti vihaa?

Aika monet ateistit vastustavat uskovaisia jollain tavalla. Vihaako ateisti heissä heidän uskontoaan, uskoaan -vai Jumalaa? Jokin kokonaisuudessa ärsyttää heitä, jotain noista heidän tulee vihata.

Usein kun ateistit kertovat uskovaisten ihmisten tekemistä hirmutöistä kuulee kuinka he eivät olleet "oikeita uskovaisia". Samoin kun eri uskontokuntien ulkokultaisuutta - esimerkiksi sitä että kirkkokunnilla on suuria maaomaisuuksia ja kalliita rakennuksia samanaikaisesti kun useat kuolevat nälkään - kritisoi, saa kuulla että ateisti sekoittaa uskon ja uskonnon. Uskovainen on hyvä, uskonnot voivat tehdä pahaa. (Eikä Tosi Uskova tietenkään ikinä tee pahaa.)

Samanaikaisesti ateistejen väitetään vihaavan Jumalaa. Ei ole tavatonta törmätä katuhihhuliin, joka silmiään ovelasti soukentaen kysyy että "miten voit vihata Jumalaa jos tätä ei ole olemassa?" Ei. He ovat ymmärtäneet väärin. Ateisti ei vihaa jumalaa, koska ei usko tämän olemassaoloon. Ateisti ei siksi voi vihata Jumalaa. Hän vihaa joko uskontoa, uskoa, tai molempia. Valitan, Jesse ei kuulu repertuaariin.

Omasta puolestani voin sanoa, että minä en vihaa uskoa, ihmisten sisäiset tuntemukset ovat hänen omia, eivät minun ongelmia. Minusta voidaan vihata vain uskontoa, koska aina kun usko ilmenee ulospäin jotenkin, se tapahtuu uskonnon kautta. Voidaan sanoa että jos uskovainen tekee kuten armeijassa sotilaspastorit sanovat ja mitä armeijan jumalanpalveluksissa kehotetaan, ei sotiminen tietenkään ole muuta kuin uskontoa, mutta samalla esimerkiksi vapaaseurakuntalaisten katujulistus on myös pelkkää uskontoa. Kenties sekä sotilaalla että lappuhihhulilla on taustamotivaationa usko, mutta se on sisäinen asia. (Voi olla että henkilö sotii jotta ei saisi kuulaa kalloonsa.) Sisäiset asiat eivät näy ulospäin, eikä ne haittaa ketään. Siksi jos jollain on murhanhimoisia ajatuksia jotka eivät koskaan mitenkään ilmene edes ikävänä käytöksenä, en vihaa sitä. Se on "vain uskoa". Jos se sen sijaan ilmenee ulospäin se on "uskontoa" - ja silloin voin jo vastustaa sitä.

En kannata ajatusrikoksia, vain toimintarikoksia.

Tosin ongelmalliseksi käy se, kun ihmiset alkavat puhumaan "tosi uskovaisista", koska siinä sekoitetaan jo ulkoinenkin käytös soppaan. Kun tälle tielle lähtee, voikin olla että vihaan itse uskoa. "Tosi uskoa", joka ei voi olla vain sisäinen tila, vaan joka ilmenee nimenomaan "uskonnonkaltaisena toimintana" - esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittojen estämishaluna;

Ensinnäkin, he ovat väärässä. En vastusta edelleenkään uskoa. Hihhulit ovat vain nähneet valtavasti vaivaa sen eteen, että uskon ja uskonnon välissä oleva kuilu on kadonnut. Kun usko sulautuu täysin järjestön käsityksiin ja sen toimintaan, ero kapenee olemattomaksi. Mutta eivät ne silti toisikseen muutu.

Toisekseen, en edes vaikuta heidän tapaansa toimia. En rajoita heidän elämäänsä ja vakaumustaan mitenkään. Paitsi sen verran, että estän heitä rajoittamasta muiden elämää. Minä toimin kuten sekulaarissa systeemissä kuuluukin, he pelaavat säännöillä vain silloin kuin he itse niistä hyötyvät.

Jos joku uskovainen oikeasti näyttää "tosi uskonsa" sillä, että menee tuntikausiksi pakkaseen keräämään allekirjoituksia homoliittojen rekisteröimistä vastaan (esimerkki ei keksitty) on minusta tässä uskossa jotain vikaa. Minä toki ymmärrän sen, että joku uskoo että Jumala ei tykkää siitä että homot ei mene naimisiin. Tämän seurauksena tulee vain olla se, että henkilö poistuu sellaisesta uskonnosta joka homot sallii ja että ei itse rupea homostelemaan. Mutta se ei tarkoita sitä, että toisin ei saisi ajatella. Samoin aborttilakia vastustavat ne, joihin aborttilain antama oikeus ei vaikuta ; En usko että tälläinen "vakaumuksellinen tosi uskova" ikinä tekisi aborttia, riippumatta siitä onko se laillista vai ei. Ja aborttilakihan vain antaa luvan tehdä abortin, ei pakota siihen. Siksi jos jonkun vakaumus estää abortin, hän voi varsin hyvin jättää sen tekemättä. Mutta niin kauan, kuin Suomessa on uskonnonvapaus ja ajattelun ja mielipiteenvapaus, on hyvä että ne naiset joista abortti ei ole paha asia voivat sen tehdä. (Ja lisäksi; Koska olen mies, minusta minulla ei ole lainkaan sanottavaa siitä tekevätkö naiset abortteja vai ei. Abortti on ainakin lähes täysin "naisten juttu".)

Enkä minä tarkemmin rajaten edes vihaa uskontoa tai hengellisyyttä yleensä ottaen. En halua uskontojen katoamista. En vain harrasta usko/uskontojuttuja itse, enkä halua osallistua muiden uskonnolliseen toimintaan - kuten esimerkiksi julistustyöhön kuuntelijaosapuolena. -Toki haluan, että jos joku päivä pimahdan, lähellä on uskonnollinen yhteisö ja/tai mielisairaala, joihin pääsen. (Pimahduksen laadusta riippuen.) Vastustan vain erittäin rajoitettua osaa uskonnollisesta toiminnasta. Sitä osuutta, joka häiritsee muita. Sitä osaa, joka toimii kuten toimisi kuviteellinen muslimi, joka päättää että kun hänen uskonsa kieltää sianlihan ja alkoholin, täytyy sikatilat ja nakkikioskit kieltää koko maasta ja vahtia, että alkot suljetaan eikä kaupoista enää saa edes simaa. En nauti valtionkirkon väkikadosta, haluan vain että kirkko alkaisi omavaraiseksi, keräisi rahansa vain jäseniltään, eli ilman että vie kaikilta yhteisöverotuksen kautta. Ja keräisi tämänkin mieluummin selvänä vuosimaksuna, eikä minään epämääräisenä summana (joka on tuntematon, kunnes itse lasket sen) joka automaattisesti lähtee jo palkoista veroa maksamalla.

Kuten eräs ystäväni sanoi:
"Ei minulla ole mitään hengellistä konseptia vastaan. En vain pidä kaikesta siitä hölynpölystä jota siihen liitetään."