Ihmiset päättää moraalin.

"Tee toisille kuten toivot toisien tekevän sinulle." "Käytä vain sellaista maksiimia, jonka voisit toivoa tulevan yleiseksi laiksi." Yleensä kaikki moraalilauseet vaativat jonkin tälläisen tuntemiseen liittyvän motiivin. Eikä ihme. Moraali tulee ihmisestä.

Otetaan esimerkki. Sen voisi otsikoida vaikka seuraavasti:

"Dawkinsille soitti hauska hihhuli."



Videolla on soittava vieras, joka kertoo että ilman Jumalaa voi tehdä mitä haluaa. Raiskata ja murhata! Kun Dawkins sitten kyselee että haluaako se soittaja sitten raiskata ja murhata, johon tämä kertoo että ei halua. Dawkinskin ihmettelee että mikä siinä ateismissa sitten on ongelmana..

Jos ateismin moraali olisi "hedonistista" siinä mielessä missä se väärin ymmärretään, oikeuttaa se murhaamaan ja raiskaamaan vain jos niistä pitää. Harva pitää niistä. Minä en pidä. (Jokainen joka väittää että ateistit haluavat tehdä kaikkea pahaa, haluaa varmasti tutustua asianajajaani. Tuollaista nimittäin kutsutaan herjaukseksi.) Dawkinsille soittajan idea samanaikaisesti sekä vaati että Dawkins ymmärtäisi että murhaaminen ja raiskaaminen ovat pahoja asioita -ja myös kaatui sen mukana että Dawkins ymmärsi tämän. Vaikka Dawkins onkin paatunut ja aktiivinen ateisti, hän ymmärsi ilman Jumalaan vetoamistakin että murhaaminen ja raiskaaminen ovat pahoja asioita. Hän ei tarvinnut tähän mitään uskontoa. Dawkinsin tuntemus kun voi olla esimerkiksi evoluution sisäänrakentunut laumavietti, joka näkyy siten että murhaaminen ja raiskaaminen eivät ole hyviä asioita.

Tosiasiassa moraali ihmisille ei tule uskonnosta, vaan moraali tulee uskontoihin ihmisiltä. Mikään uskonto ei voi menestyä jos se ei vetoa siihen mitä ihmiset ilman sitäkin pitävät oikeana. Uskonto, joka ihmisten sisäisen moraalin mukaan ei ole edes suunnilleen oikeassa ei voi pärjätä, koska ihmiset kokevat sen kauttaaltaan kuvottavana.

Siksi esimerkiksi Jehovan Todistajat eivät ainakaan aluksi keskity siihen mikä käännytettävän mielestä on väärässä. He keskittyvät aluksi siihen miten heidän oppinsa on moraalinen. He vetoavat uskonnonsa opetuksiin. He kertovat periaatteita, jotka käännytettävästä ihmisestä tuntuvat hyviltä. (Perhe, terveys, yhteisöllinen rakkaus ovat tälläisiä.) Tämä tarkoittaa sitä, että vedotaan niihin asioihin, joita hän pitää hyvinä. Kun näitä hyviä periaatteita oppikin kannattaa, niin ei se voi olla "niin paha asia". - Laitetaan syötti veteen. Vasta seuraavaksi voidaan laittaa palkinto/pelastusta kehiin -"koukku", johon saalis tartutetaan. Ja vasta lopuksi aletaan kertomaan että homoliitot ja evoluutio ovat pahoja - eli kelaamaan saalista rannalle. Sitten voidaankin lopulta saada uusi jäsen - syödään saalis.

Uskontoihin käännyttäminen tällä tavoin ei voisi ikinä toimia, jos ihmisillä ei olisi jonkinlaista käsitystä siitä mikä on hyvää ja mukavaa.

Tosin yksilön, edes Dawkinsinkaan tapaisen älykön ja aktiivisen vaikuttajan, mielipide ei ratkaise. Yhteisö päättää että jotkin mielipiteet ovat tauteja. Psykopaattia pidetään sairaana ihmisenä. (Vaikka ne voivat olla älykkäitä ja muuten terveitä.) Heitä pidetään sairaina, koska käsitykset jotka sallivat murhaamisen ja raiskaamisen ovat erittäin poikkeavia. (Paitsi jos kyseessä ovat sodat, jotka ovat ihmisen kummallinen taipumus. Sodassa lähes jokainen hyväksyy tappamisen. Arndt Pekurista pidettiin luuserina ja hänet teloitettiin. Yksin.)

Ja näin niissäkin maissa, jotka eivät kannata kristinuskoa, tappamista ja raiskaamista pidetään pahana asiana. Se ei nimittäin tule mistään yleisestä uskonnosta - päinvastoin, mikään uskonto ei voi menestyä, jos sen perusdogmeina on se, että "raiskaaminen ja tappaminen ovat tärkeimmät hyvät tekomme" ; Satanistitkin uskovat tempuillaan palvovansa pahaa, he kokevat tekevänsä pahan teon ja palvovansa pahaa jumaluutta. Hekin siis tietävät tekevänsä moraalittoman teon.

Ja jos jotenkin tuntuu absurdilta, että ihmiset päättää moraalista, niin onko se sitten yhtään hullumpi asia kuin se, että ihmiset päättää mikä on taidetta? Maalaus voi olla kaunis ja puhutteleva, vaikka se olisi vain ihmisestä, ilman uskonnollisia tavoitteita. Runous ei muutu kylmäksi eikä auringonlaskut rumiksi, vaikka niiden takana ei olisi Jumalaa. Taiteen määrittämiseen ei tarvita Jumalaa - miksi sitten muihin ihmisen tyypillisiin kulttuurillisiin ominaisuuksiin? Jos jokin asia voi olla kaunista ilman Jumalaa, niin mikä estää sen olemasta saman tien hyvääkin.

Ihminen voi päättää kauniista ja hyvästä ilman että mikään "illuusio särkyy".