Tuomitaan Pyhä Yksinkertaisuus!

Kun uskovaiselta kysyy miksi ja miten hän päättää että jokin seurakunta on Herrassa, tulee vastaukseksi "Se joka seuraa Raamattua". Tämä on kuitenkin täysin pässi vastaus, kun Raamattua ei suinkaan lueta, vaan tulkitaan. Raamatun joitain kohtia tulkitaan esimerkiksi tulkinnallisiksi, kirjaimellisiksi, kuvainnollisiksi, likiarvoina tai jopa kansanomaistuksina. Ja Raamatusta on jo tällä tavoin todella monta eri tulkintaa.

Tosiasiassa tälläisen "Seurataan Raamattua ei tulkita yhtään" -uskovainen tekee päätökset yksinkertaistamalla ja leimamalla. Sortamalla, syrjimällä. Tekemällä asioista "plain&simple", ei selkeyttämällä vaan tekemällä harmaansävystä mustavalkoista. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan...

Ja mikä oudointa, he saattavat jopa ylpeästi
vedota että ahdasmielisyys kuvataan negatiiviseksi asiaksi, ja että pitäisi olla "suvaitsevainen" ja Raamattu taas vaatisi nimenomaan Jumalan tahtoon mukautumista. He siis myöntävät, että yleisen mielipiteen ja "avoimin silmin" Raamattu on ahdasmielinen ja ahdasmielisyyteen kehoittava kirja.

Tästä ei pitäisi ylpeillä. Tätä pitäisi hävetä! Me emme elä teokratiassa vaan demokratiassa. Hihhuli ei voi niin vain tallata oman "Raamatuntulkintansa" ohjaamana yleistä mielipidettä.
Ei tietenkään hutkita ennen kuin tutkitaan. Katsotaan ensin minkälaiseen "ahdasmielisyyteen" kristinusko johtaa. Jos seuraukset ovatkin elämän kunnioittaminen(joka näkyisi esimerkiksi kuolemanrangaistuksien kieltämisenä), se olisi itse asiassa hyvä asia. Ei ihminen saa murhatakaan, eikä se silti ole "rajoite", vaan yhteiskuntaa suojeleva asia.

Koska he julistavat objektiivisesta moraalista, joka tarkoittaa pysyvää ja muuttumatonta moraalia, joka löytyy pysyvästä ja muuttumattomasta Raamatusta, jonka sisältö ei muutu, kunhan sitä ei tulkita vaan luetaan, voimme ottaa kristittyjen historiaa. Nappaan pari kohtaa, jotka käsittelevät Suomea. Ja otetaan yhteneväisyyksiä eri ajoilta, koska ne muutokset voivat johtua siitä että Raamattua onkin tulkittu. Pysyvät linjat kertovat siitä mikä on sitä pysyvää = Oikeaa.

Esimerkki 1: Noituus. Suomi. Kuolemantuomio 1526-1689. [163 vuotta]
Esimerkki 2: Jumalanpilkka. Suomi. Kuolemantuomio vuodesta 1734 vuoteen 1823. [89 vuotta]

Selvästi voidaan havaita, että väärin ajattelevia tuomitaan kuolemaan kristillisessä pysyvässä perinteessä. (Kenties kuolemantuomioista luopuminen onkin Jumalan tahdon hylkäämistä "suvaitsevaisuuden edeltä"! Ai, kuolemantuomiot tuntuu väärältä? So what - Minusta moni "kristilliseksi" väitetty sekoilu tuntuu väärältä! Jopa se, että hihhuleissa on monia varakkaita ihmisiä vastoin ~ Matteus 19:16-22!) Tuomitsevat tavat eivät ole mitään lyhyitä, satunnaisia virheitä; Historiallisessa tarkkailussa näyttää pikemmin siltä, että nykyinen suuntaus myös kuolemantuomioiden kohdalla on "nuorta perinteiden hylkäämistä suvaitsevaisuuden nimissä".

Mutta jos ateistit tekisivät lakiin kuolemantuomioita esimerkiksi kreationisteille, niin osoittaisivat vain että ateismin seuraukset olisivat yhtä huonoja ja pahoja kuin kristittyjen. Mutta mitä näemmekään? Sekulaarit eivät suinkaan "samalla mitalla" rankaise uskovaisia - nämä toki kovaan ääneen valittavat sitä kuinka heitä vainotaan kun eivät saa edelleen olla vallan kahvassa tuomitsemassa eläviä kuolleiksi. Ja uskovaisessa USAssa yhä hyväksytään kuolemantuomiot, ja maallisemmassa euroopassa se on pääosin kiellettyä.

Erikoinen trendi..